perjantai 14. heinäkuuta 2017

Linnoituksesta maailmanperintökohde

Alanyan tori tänään
 Oi perjantai, ja perjantaifiilis. On lupa rentoutua ja kerätä voimia. Tuo seuraava kirja on enää muutamaa pientä
yksityiskohtaa vaille valmis kustantajalle lähetettäväksi. Toiveissa oli, että saan lähetettyä jo ennen lentoja, mutta keskittyminen herpaantui matkustushuumasta niin täydellisesti, että järkevimmäksi vaihtoehdoksi jäi odottaa sopivaa viimeisteyhetkeä. Ehkä viikonloppuna on sen aika, vaan ei vielä tänään.

Mielessä on paljon suunnitelmia siitä, minne mennä ja mitä tehdä täällä lähiaikoina. Yli +40 C lämpö rajoittaa kuitenkin lähes kaikkea tekemistä, varsinkin nyt kun on juuri tullut kylmästä ilmastosta, eikä elimistö ole vielä ehtinyt sopeutua lämpöön. Olin suunnitellut, että aamulla aikaisin, kun lämmöt eivät vielä ole nousseet kovin ylös, menen torille ostoksille. Nukuin taas hyvin ja pitkän yön, vaan elimistö ei ole kai vielä nollannut univajetta, ja aamu oli varsin kankea, nivelet kärttyiset. Nyt puolen päivän aikaan ei ole enää mitään järkeä lähteä ulos, vaan vasta illan viimeisille aukiolotunneille. Nautin siis matkalaukkujen purkamisesta ja muista sisätöistä siihen asti. Poissaolon jälkeen niitä sisätöitä riittää, sillä punaista, henojakoista pölyä on joka paikassa, vaikka kaikki mahdolliset ikkunat, ovet ja luukut oli suljettu. Punaisesta tuli mieleen parvekeasukki. Parvekkeelle unohtuneissa sandaaleissani oli punaruskeiden höyhenten ja lähistöllä olevien linnunkakkojen perusteella ollut asukki sillä aikaa kun olin poissa. Naapuruston kanat eivät taatusti lennä näin korkealle (eikä sandaalit ole NIIN isot), ja jätöksetkin olisivat toisen näköisiä, joten täällä on ollut ja asustellut joku pikkulintu. Höyhenet tosin olivat aika isoja. Turkin lintuja löytyy tästä linkistä.

Aiemmin olen kertonut niistä parista erilaisesti ihan pienestä ötökästä, jota edellisen asukkaan jäljiltä löytyi tästä asunnosta, ja jota tuli kotiin lähikaupan jauhopussien yms mukana. Siivous ja kaupan vaihto sekä kaiken ostetun kuivatarvikkeen purkittaminen tiiviisiin purkkeihin oli ensiapu. Koko asunnon myrkytystä en halunnut, vaan myrkytin ainoastaan keittiön silloin tulovaiheessa. Nyt poissaolon ajaksi varmistin, että kaikki kuivaruoka on tiiviissä säilytyspurkeissa ja että hyllyillä ei ole yhtään jauhojen, kaurahiutaleiden tms jämiä. Pesin ruokakaapit lähtiessäni. Hieman jännäsin, että miten poissaoloni aikana käy, tuleeko niitä uudestaan. Ei tullut, MIssään ei näy mitään, ei eläviä eikä kuolleita. Vaikka ne ovatkin vain parin millin mittaisia, toiset toukkavaiheessa 3-4 mm mittaisia, niin ne olivat helposti havaittavia. Nyt ei näy toukkien kuoria, ei jätöksiä, ei eläviä, ei mitään ylimääräistä. Puhdistus- ja säilytystoimet ovat olleet riittäviä. On huojentavaa, kun ei tarvitse kantaa useita kiloja jauhoja, ryynejä, linssejä yms. roskiin. Vielä huojentavampaa on, että ne ovat hävinneet, eivätkä asustele minun keittiössäni.

Alanyan tori tänään
Sitten torille. Kirsikoita, kirsikoita ja kirsikoita <3, muuta en aluksi edes nähnyt. Siinä vain loin niihin ihailevia katseita, ja teki mieli silittää tyyliin "hei murunen". Ihan hillitön kirsikan himo on taas, tosin se on helposti korjattu. Nyt kun näitä herkkuja on tarjolla, niin ostan, syön ja pakastankin. Puolitettu kirsikka kesti viimeksi pakastamisen hyvin, ja niitä oli ilo syödä talven kylmimpään aikaan. Sokeriin en halua niitä säilöä, kun yritän elää vähäsokerista elämää, satunnaisine herkutteluineen. Torireissulla tarkeni, ja täyden kauppakärryn raahaaminen pitkin katuja sai aikaan sen, että ihan vaan muutama kostea puronen virtasi siellä täällä pitkin kasvoja ja kehoa. Sama riemu oli kaikilla kaduntallaajilla, joten ei sen väliä, olkoon vaan.

Iltapäivällä tein "puutarhatöitä" ja kuorin ruusupensaista vihreyden esiin. Paljon kuivia kukkia ja lehtiä sekä kokonaisia oksiakin päätyi roskapussiin, piikit enimmäkseen peukaloihin... Käsivarret näyttävät kissatappelussa olleilta, mutta nyt on hyvä mieli, kun pensaat on hoidettu, leikattu ja lannoitettu. MInttu oli levinnyt käsittämättömän paljon, ja oli lähes tukahduttanut yhden ruusupensaan. En olisi uskonut että se pystyy siihen. Mutta mintun juuret olivat vallaanneet suurimman osan todella isoa parvekeruukkua, ja arvelen, että nousee niitä sieltä vielä. Tuskin sain kaikkia kaivettua pois. Minttua en kuitenkaan täällä syö parvekkeelta, sillä itikoidenmyrkytysauto suihkuttelee myrkkynsä vähintään kerran viikossa myös tälle kadulle, ja ikkunoista ja parvekepinnoista päätellen sitä tulee tähänkin kerrokseen aikamoinen määrä. Hyvä silti että myrkyttävät. Muuten niiden kanssa olisi pulassa, hyttysten siis. Tuo pieni otus on yksi maailman vaarallisimmista, siksi kun kantaa niin monia tauteja mukanaan. Puhtaat hyttyset ovat se helpompi juttu, mutta kun ei niissä lue että mikä on puhdas ja mikä taudinkantaja. Unohdin parvekkeen hyttysoven auki, taas, ja pääsin etsimään hyttysen puremia rauhoittavaa voidetta. Niitä kavereita on meillä kylässä nyt muutama, ei-jippii.

Alanyan tori tänään
Huomenna tulee kuluneeksi vuosi Turkin vallankaappausyrityksestä, ja kyseistä päivää vietetään huomenna demokratian ja kansallisen yhtenäisyyden päivänä. Alanyassakin on Kaikki kansana yhdessä -kävely (tai miten se nyt suomennetaankaan) kello 20.30 alkaen, lähtö sataman vesiputouksen luona ja päätepiste Atatürk-patsaalla. Elämä Alanyassa sujuu kuten ennenkin, arkiseen rytmiin kaikessa rauhassa.

 Ja Alanyan Kleopatrarannalla, käsittääkseni lähellä Damlatas-luolaa ja rannan alkupäätä (voin olla väärässä rannan kohdan suhteen) pelataan rantalentiksen euroopanmestaruuskisoja. Tuo oli lehden artikkeli, ja tässä linkki kaupungin facesivuille ko tapahtumaan. Kahtena päivänä on jo pelattu, ja huomenna lauantaina on vuorossa finaalit. Joitakin pelejä on vielä aamupäivällä, mutta finaalit ovat iltapäivän puolella. Otteluohjelmankin näin jossain, mutten enää muista että missä. Saattoi olla kaupungin nettisivuilla.


Alanya Kalesi, vanha linnoitusalue, on tulossa Unescon Maailmanperintökohteiden listalle. Ja Kalelle vieviä teitä restauroidaan ja parannellaa, tehdään mm jalankulkijaturvallisemmiksi. Myös liikuntarajoitteisten liikkumista ja turvallisuutta ajatellen tehdään muutoksia, mm uusia jalankulkuväyliä. Ja jossain vaiheessa otetaan käyttöön myös se tuolihissi Damlatakselta ylös Kalelle. nEn muista mitä tässä lopussa oli, jos oli, kai oli... selain on kaatunut jo kolme kertaa windowsin päivitysten takia, höh, ja kärsivällisyys meni keskittymiskyvyn kanssa jo yöunille, kuten minäkin kohta. Alkoi nimittäin ihana viileä tuuli puhaltaa läpi huoneiston. HUomenna taas jotain ihan muuta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vain blogin jäsenet voivat kommentoida, ja vihaviesteistä, rasismista, uhkailusta tms. ilmoitetaan automaattisesti poliisille, profiilin omistajan kotimaasta riippumatta. Rasistit voivat kokoontua vaikkapa Siperiaan tai Saharaan leikkimään leikkejään keskenään. Kunnolliset, suoraselkäiset ja älykkäät, tunteellisetkin kommentit otetaan ilolla vastaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.