torstai 2. marraskuuta 2017

Kissanhoitajana

Jälleen olen matkustanut kimpsuineni ja kampsuineni tanssituntien jälkeen pohjoisemmaksi, ja nautin pakkasmaisemista ja Nunnauunin lämmöstä. PAtteritkin hehkuvat ja hohtavat lämpöä, joten on kovin rentoutunut olo. Iso, punainen ja kovin pörheä kissakin nauttii olostansa, ja ottaa vieraasta ilon irti. Tuo katti nauttii kissahieronnasta ihan täysillä 😁.

Ennen matkustamista tuli hoidettua työvelvollisuudet, ja leikitettyä aikuisia ihmisiä isojen jumppapallojen ja tanssiaskelten keinoin. Kaikkeen sitä joutuu, sanoi yksi, ja kolme hihkaisi saman tien innoissaan, että ihanaa kun saa leikkiä isoilla palloilla ja tanssia samalla. Kaikkeen sitä joutuu tanssinopettajanakin, nimittäin soittimeen tuli joku "oikosulku" eikä se suostunut soittamaan biisiä kuin muutaman sekunnin, ja katkaisi sitten. Ei auttanut mikään mitä keksin, ei edes tekniseen tukeen (lue: pojalle) soittaminen. Siinä tanssitunnin alussa iskee sitten tajuntaan karu todellisuus. Sali on täynnä innokkaita tanssijoita, soitin ei toimi eli ei ole musiikkia, ja koska olen opettaja ja läsnä, niin on annettava heille mieleinen ja hikinen tunti. Sanonkominämitäminähetkenajattelin. En sano. Niinä Epätoivon hetkinä, kun mietin miten tilanteen ratkaisen ilman että koko ryhmää pettyy, suuttuu tai "antaa opelle potkut", katselin tanssisalin varustelua. Pelastus löytyi seiniltä :)) . Siellä oli pitkissä riveissä kolmisenkymmentä eri kokoista fysioterapiapalloa. Ikinä ennen en ole pallojumppaa vetänyt tanssiryhmälle, mutta onneksi on sen verran kokemusta monesta muusta lajista ja henkilökohtaisesta pallojumpasta, että tuli siitä ihan kohtuullisen hikinen ja iloinenkin tunti.

Alanyaan tekee mieli, ja kovasti. Mitä enemmän pakkasta, sitä vahvemmin. Kaamos on täällä aika vahva, ja rasittava.
Tänään bussipysäkillä eräs nainen valitti sitä, kun aurinko paistaa, ettei oikein näe, häikäisee yms yms. Jos kaamoksen keskellä aurinko näyttäytyy lumisadepilvien lomasta puoli tuntia, niin kyllä se on Jippiin paikka, tai vaikka kahden hurraa-huudon, ainakin näin aurinkoihmiselle. Hämärän ihmiset toki nauttivat hämärästään ;) .

Jos lähi viikot menevät ihan ok, eikä sairastumisyllätyksiä tms satu, niin on ilo ja kunnia olla runoillassa yhdessä raavaan miehen kanssa. Iso mies, ja herkät ajatukset ja lempeän oivaltavat runot yhdistettynä tämän naisen runoihin tekevät eräästä illasta mielenkiintoisen kokonaisuuden. Odotan innolla noita iltoja.

Nyt on aika luovuttaa tämän väsymyksen edessä, ja ruveta nukkumaan. Nautiskelkaahan elämästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Mikäli kommenttisi ei sisällä vihapuhetta, se julkaistaan tarkastamisen jälkeen.