lauantai 25. marraskuuta 2017

Minä niin rakastan...

Mukava ja mielenkiintoinen tanssikoulutusjakso päättyi bossanova-koreografian rakentamiseen ja tanssimaistiaisiin. Oli kiva käydä ja tavata vanhoja ja uusiakin tuttuja. Juna toi taas tämän matkalaisen Jyväskylään, ja p*skan nettiyhteyden piiriin. Kesti yli 5 min. päästä tälle Bloggerin sivulle, ja olin jo valmis luovuttamaan, yrittämään nettiyhteyttä ja kirjoittamista huomenna hieman pohjoisemmasta kaupungista. Face ei toiminut tänään ja tällä netillä ollenkaan, eikä mitkään uutissivustot. Olen ihan pihalla kaikista maailman tapahtumista, mutta se ei ole uutta. Viikonloput ovat näköjään täällä joka kerta tuskallisen toimimattomuuden täyteisiä. Mutta toisaalta mikäs siinä. Jää aikaa jollekin muulle, jollekin missä ei tarvita nettiä...esim nukkumiselle, jos siis ymmärtää olla koneelta pois ja lakata yrittämästä sivuille pääsyä.

Huomiselle aamulle katselin bussiaikatauluja, että pääsen keskustaan ja juna-asemalle aamulla kohtuullisen aikaisin. Reittiopas ei antanut mitään tarpeeksi aikaista vuoroa,ei edes puolimatkasta, joten katsoin ihan paperisesta aikataulukirjastakin. Tarkemmassa tutkiskelussa kävi ilmi, että huomenna on sunnuntai. Ei kulje bussit ennen kuin aamupäivällä. Jyväskylässä ei sitten joko ole elämää ennen kirkonmenoja tai ei ole ketään hereillä olevaa autotonta bussimatkan tarvitsijaa. On jokseenkin käsittämätöntä kuinka myöhään tämä kaupunki herää sunnuntaina, mutta kai se vaan on niin siksi, että kyseessä on kuitenkin pikkukaupunki. Aamulla joko herään neljältä ja lähden kävelemään vähän ennen viittä, koska kävelymatka kestää noin tunnin, tai tilaan taksin ja ajelen kaikilla sunnuntai- ja yölisillä ja ties millä mutkilla sinne minne tarvitsee päästä. Jyväskylää ei ole tehty autottomalle helpoksi, vaan ei ole enää montaa päivää kylmää ja kaamosta. Sitten aurinkoistuu.

Alanyasta sain uutisia, että rannikkoreissumme autoseurue kasvoi parilla jäsenellä. Meitä on nyt sitten kansainvälinen autolastillinen ajelemassa uusiin maisemiin reilun viikon päästä. Siitä tulee vain aamuyön lähtö, joten itseni tuntien nukun joko menomatkan tai tulomatkan 😁. Tasainen auton hurina kun nukuttaa mukavasti. Herrat autossa eivät kuitenkaan anna minun ajaa, ja kartanlukijaksi en ala, joten kuulostaa ihan takapenkillä nukkuvan tai nuokkuvan roolilta. Aurinkokin nousee nyt niin myöhään, että alkumatka menee ihan pimeässä ajamiseksi, niin kuin iso osa paluumatkaakin. Onneksi juuri se tuttu osuus. Uudet maisemat ja uudet alueet näemme päivänvalon aikaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Mikäli kommenttisi ei sisällä vihapuhetta, se julkaistaan tarkastamisen jälkeen.