maanantai 27. marraskuuta 2017

Pohjoisessa mennään

Musta, 4v ja sylikoiraksi itsensä kokeva labbis on ollut pari päivää lähin seuralainen. Oikeasti en pääse mihinkään ilman tätä koiraa, mutta ei se nyt haittaa. Samalla tuli löydettyä tai huomattua tämän koiran sydämen rytmihäiriöt. Ja tuli tutustuttua suklaaglögiin, eli joulukuun maustemaailma on avattu. Suklaaglögi oli glögiä, ja ihan hyvää sellaista, joskaan ei nouse ykkössuosikiksi. Pari muutakin makua odottaa tuossa testausta. Konvehtien odotus sen sijaan on jo ohi, vain laatikko jäi pöydälle.

Uuden runoantologian runot ovat nyt kasassa, ja niiden järjestely on menossa. Kun aikuisten kirjoittamien runojen lisäksi on mukana myös alakouluikäisen kirjoittamia, on järjestely hieman enemmän ajattelua vaativaa. Sen jälkeen Kuvituksissa mennee hetki, vaan sekin on mukavaa puuhaa. Kun tämä lähtee kustantajan arvioon, niin on aika keskittyä kielioppitunteihin, liikuntaan ja tanssiin. Cha cha chaa 🤗. Jollei sitten tuo uusi työmahdollisuus muuta suunnitelmia äkkinäisesti ja ennalta arvaamattomasti.

Uusia, mielenkiintoisia uutisia Alanyan suunnalta en ole ehtinyt etsimään. Tabletilla ja kännykällä netin selaaminen ja kirjoittaminen on edelleen työlästä ja kankeaa, ja niin hidasta, että ehdin jo unohtaa mitä alunperin lähdin etsimään. Mutta eräänä kauniina päivänä ihan lähi aikoina palataan arkeen, ja Alanyaan.

Tiesitkö muuten, että turkin kielessä on kohteliasta käyttää itsestään me-muotoa, ettei korosta liikaa itseään. Teitittelyn lähes ehdottoman tärkeyden (työasioissa yms. ) tiesin, mutta en me-minä-muotojen muodollista hierarkiaa. Mielenkiintoista päästä kokeilemaan ja kysymään asiasta alanyalaisilta opettajatuttavilta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Mikäli kommenttisi ei sisällä vihapuhetta, se julkaistaan tarkastamisen jälkeen.