lauantai 4. marraskuuta 2017

Zeybek-treenejä

Kyproksella vuosi sitten
Suomalaiseen tapaan puhuaan ensin hieman säästä. Alanyassa nähtiin jälleen pieni trombi, joka pyöri tällä kertaa Mahmutlarin rannikolla. Ensi viikon sääennusteessa oli jo näkyvissä talvenmerkit, eli 6 peräkkäistä sade- ja myrskypäivää (jos ne nyt toteutuvat). Naapuri kertoi tänään, että heiltä repeytyi jo parvekeverho myrskyn voimasta, mutta että minun parvekkeellani näkyi verhot olevan paikallaan. Onneksi. Pikalähdön takia en ehtinyt ottaa niitä alas, vaikka sitä jopa harkitsinkin. Viimeistään nyt on se aika, jolloin useimmat ottavat verhonsa alas, pesevät ne ja säilövät kaappiin talveksi. Ja nyt olisi myös aika hankkia lämmittimet, tarkistaa että entiset lämmittimet toimivat ja tiivistää ikkunat ja ovet. Koska en ole asuntoa millään tavoin lämmittämässä, niin käytännössä menen sitten aikanaan jääkaappilämpöiseen n. 100 m2 asuntoon. Kun se pääsee jäähtymään ja kostumaan oikein kunnolla, kostuu siis jäähtymisen vuoksi, niin lämmittäminen on aikamoinen projekti. Tosin, voi olla että lämmitän vain eteisaulaa, keittiötä ja olohuonetta, jos siirrän nukkumapaikkanikin olohuoneeseen kylmimmäksi ajaksi. On ihan turhaa lämmittää kaikkea, kun asun siellä kuitenkin yksin.

Suomessa tämä pimeys ja kylmyys on sen verran ahdistavaa, ettei tekstejä synny. Suunnitelluista runoilloista Pihtiputaan runoilta peruuntui, kun Pihtiputaalta ei löytynyt kahta muuta runoilijaa samaan iltaan. Ei löytynyt. Onkohan siellä ketään? Kirjastosta asiaa hoitava henkilö vastuutti minulle osallistujien etsintää ja kysymistä yms. toimien ihan päinvastaisella tavalla
kuin esim. Jyväskylän kirjaston vastaava virkailija. Lopulta hän ehdotti että tulisin maaliskuussa, mutta ei ole mitään järkeä matkustaa Turkista Pihtiputaalle yhden runoillan takia, sillä Pihtiputaan runoillassa pitäisi myydä yli 60 runokirjaa, jotta saisi maksettua edes matkakustannukset ja alkaisi jäädä jotain tuottoa. Pihtiputaan kokoisella, uskonnollisella pikkupaikkakunnalla se vaan ei ole mitenkään todennäköistä. Veikkaan että 15 kpl on sen paikkakunnan maksimimyynti minun runokirjalleni, ja siitä määrästä 8 on jo myyty. Joten se meni. Ehkä jotkut muut joskus pitävät siellä runoillan.

Kyproksella vuosi sitten
"Life is a balance of holding on and letting go. -Rumi"

Olen ja elän edelleen pitkin Suomea. Tulevalle viikolle on ohjelmassa kuntojumppia ja tanssitunteja. On myös turkkilaisen tanssin ensimmäinen kurssi, jossa opetellaan 3 erilaista halay-tanssia ja opetellaan puulusikoiden käyttöä käsissä tanssin rytmittäjänä. Pakkasinjo kastanjetit työlaukkuun siltä varalta, että unohdan ottaa lusikat. Äkkilähdön takia en muistanut enkä ehtinyt ostaa itelleni mukaan puulusikoita, joten joudun käyttämään metallisia, siis tavallisia ruokalusikoita. Niiden ääni ei tietenkään ole samanlainen, mutta ote ja soittotekniikka ovat samat. Seuraavalla viikolla opiskellaan ryhmän kanssa alanyalainen Bademağacköy Zeybek. Siitä olen erityisen hyvilläni. Nuo uudet ovat itselleni innostavia kokemuksia, ja tiedän jo, etteivät ne jää tähän. Jatkoa seuraa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Mikäli kommenttisi ei sisällä vihapuhetta, se julkaistaan tarkastamisen jälkeen.