perjantai 8. joulukuuta 2017

Fillarilla torille, ei ei ja ei

Alanyan torin kurpitsoita 8.12.2017
Takana ihana aurinkoinen päivä ja ilo siitä, että kuume ei enää tänään noussut, eikä
särkenyt päätä tai muutakaan kehon osaa. Päivällä ihan muuta etsiessäni löysin myös luotettavan sisälämpömittarini, ja ilokseni huomaan että tuo pikkulämmitin oikeasti pitää olohuoneen noin +20 C lämpöisenä, vaikka välillä ihan muulta tuntuukin. OLen etsinyt pitkin päivää kameran laturia... saattaa olla käynyt sellainen katastrofin poikanen, että se on jäänyt Jyväskylään. Kokeilin jopa miniusb:llä kun sellaisenkin kolon tästä kamerasta nyt löysin, mutta ei, ei lataa sen kautta. Käskee vaan vaihtamaan tai lataamaan akun. Kääks.

No, aamupäivän tein kiltisti kielioppivirheiden korjauksia eräisiin teksteihin, kunnes teki mieleni ulos, ja yhtään sen enempää miettimättä polkaisin fillarin kanssa vihannes- ja hedelmätorille, tuonne 7 km päähän. Periaatteessa ihan fiksu idea, sillä saan siinä liikuntaa, mutta mihin minä ne ostokset laitan! Pyörän etukori on pieni ja lähinnä käsilaukun kuljetukseen sopiva. Siihen sai mahtumaan myös yhden banaaninipun ja yhden kukkakaalin, sekä niiden päälle olkalaukun jossa oli vähän tavaroita.

Vaan kun ostoksia on viikon, puolentoista tarpeeseen. Asettelin isomman kassin fillarin takatavaratelineelle. Pääsin 500 m eteenpäin, kun joku huutaa takanani. No, kassi roikkuu tippumaisillaan, ja yrittää kylvää ostoksia pitkin katua. Tosi kiva. Tarakalle pitäisi olla joku laatikko tai iso kori, muttei nyt ollut. Kassi kun ei asettunut siihen, ei sitten mitenkään, niin ripustin sen selkään vähän reppumaisesti, otin 30 kananmunan kennon sisältävän muovipussin käteen, ja hoippuroin fillarin kanssa kotia kohti. Mutkille mentiin ja muutamaan otteeseen otti päähän tuo suunnaton ajattelun määrä, mitä toriostosten, fillairoinnin ja ulkoilun yhdistäminen oli taas ollut. VAan pääsin kotiin asti, ja vain pari kananmunaa oli kuoririkkoisia, siis heti pannulle pyrkiviä ;) .

Oli tarkoitus lähteä rannalle kuvaus- ja rentoutumisreissulle, mutta matkaan tuli iso mutta kun kameran akku tyhjeni. Oli vähemmän rentouttavaa etsiä sitä laturia pitkin sataneliöistä asuntoa, ilman että on mitään aavistusta sen olinpaikasta. Sitä ei ole toistaiseksi löytynyt, joten viimeistään huomenna alan soitella Suomeen, josko se olisi jossain siellä. Kamerat ovat Alanyassa Suomea kalliimpia, joten laturi kannattaa postittaa ennemmin kuin yrittää löytää täältä edes halpaa pikkukameraa. Onneksi edes itseni muistin, enkä unohtanut sinne kaamokseen. Mutta laturin puutteessa ei nyt ole muita uusia kamerakuvia kuin tuo tämän päivänreissulla saatu kurpitsakuva.

Kurpitsa odottaa jääkaapissa, ja huomenna siitä tulee hilloa, nam. Se on tosi hyvää sokerin kanssa hilloksi keitettynä, ja lettujen tai vohvelin päällä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Mikäli kommenttisi ei sisällä vihapuhetta, se julkaistaan tarkastamisen jälkeen.