lauantai 2. joulukuuta 2017

Kotiinpaluubileet

Alanya suht kaukaa Välimeren päältä kuvattuna 2.12.
Olipa aamu, ja tuulinen lento. Maatulet kiikuttelivat Finnairia sen verran, että takanani istuvat alkoivat jo katsella pelastautumisohjeita, ja keskustella niistä. Tuuli kyllä, ja kiikutti konetta, mutta hyvin laskeuduimme Gazipasan kentälle. Voi ihanuus tätä valon määrää 😍. Kentältä ulos tullessa totesin, että Havas ei juuri näillä minuuteilla lähde, vaan olisi jonkun verran odotusta, joten soitin numeroon (+9) 0242 5723 998. Gazipasan ja Alanyan väliä ajavan Midi-bussin kuski vastasi puheluun ja kertoi, että hän on noin 10 min. päästä Gazipasan lentokentän ja ohitustien risteyksessä, että ehdinkö siihen mennessä sinne. No tietysti ehdin.

Otin kentältä taksin. Taksikuski yrittää väkisin vääntää tilanteen niin, että hän vie minut Alanyaan asti. Kielsin tämän monta kertaa, mutta silti kuski painostaa ja painostaa. Kun pääsimme risteykseen, niin hän pysäytti siihen, ja sanoi hinnaksi 11 TL. No, periaatteessa ei paljoa, mutta matkaan nähden vähän yli normaalin, eli mittarinsa oli raksuttanut useamman henkilön kyytiä. Tarjosin kuskile 51 TL, koska ei ollut pienempää. Hän sanoi, ettei oikeasti ole tämän taksin kuski, vaan ihan vaan kuskin kaveri, ja ettei hänellä ole vaihtorahoja. Hän vielä kyseli, että löytyisikö minulta tasaraha. Pikkukolikkoina löytyi 7,5 TL, mikä olisi likimain vastannut matkan todellista hintaa, mutta hän ei huolinut sitä. Sanoi vain, että haen oman auton (ei taksi), tulen kohta tähän, ja ajan sinut samalla Alanyaan kotiovelle saakka (siis painosti jälleen).

Lähellä Alanyaa on lumihuippuja jo nyt. 2.12.-17
Jäin tien varteen matkalaukkuineni (2 isoa ja painavaa, sekä pieni + olkalaukku), ja hän arvasi etten ainakaan kävele siitä mihinkään sillä aikaa. No, Gazipasa Alanya midi-bussi tuli, ja poimi minut kyytiin. Olisi vaan taksikuskin sijainen huolinut ne 7,5 TL, sillä nyt hän jäi ilman. Hänen harjoittamastaan painostuksesta ja mittarin taksoituksesta johtuen ei edes harmita. Matkasin tällä midi-bussilla kotiani lähinnä olevan taksikopin viereen, josta taksikuski lastasi laukut autoon ja purki ne kotiovellani. Hänen hinnoittelunsa oli oikea, todellinen, ja siksi jätinkin tippiä enemmän kuin olisi ollut tarvis. Vaan kaiken kaikkiaan oli helppo reissu. Kyydeistä maksoin kaikenkaikkiaan 18 TL, ja se ensimmäisen taksikuskin 11 TL jäi siis maksamatta olosuhteiden pakosta (ansiosta). Tunnen kyllä kentän ajojärjestelijän ulkonäöltä, joten periaatteessa voin maksaa hänelle myöhemmin. Hänkin ehkä muistanee asian.

Kotona vaihdoin pikaisesti vaatteet, hyppäsin bussiin ja kävin keskustassa maksamassa kaikki rästissä olevat sähkön, veden, puhelimen ja netin. Se, että turkkilainen liittymäni oli SUomessa ollessa auki, ja käytin sitä sekä puheluihin, tekstiviesteihin että nettiselailuun, ja vastasin saapuviin puheluihin, ei ollutkaan hirveän kallista. Puhelinlasku oli noin 22 €. Laskua toki alensi se, että osan ajasta käytin kännykässä suomalaista dnan liittymää ja selasin nettiä enimmäkseen läppärin kautta. Mutta ei ollut paha hinta, vaan yllättävän pieni. Tuo tietää sitä, että jatkossakin pidän Vodafonen auki Turkin ulkopuolella ollessa.

Kasvihuoneita tosi paljon tuolla aluella 2.12.-17
Ensimmäiseksi aioin suunnata minulle piakkoin kuskiksi lähtevän henkilön työpaikalle syömään ja neuvottelemaan reissun käytännöistä, mutta koska hän ei ollut töissä, suuntasinkin Oba Ekmek-nimiseen leipomo-konditoriaan "syömään". Oli nimittäin kiljuva nälkä, mutta oikeata ruokaa ei tehnyt mieli, kun kortisonin lopetuksesta johtuen on pahoinvointia. Suklaakakkupala, oliivitäytteinen, mehevä sämpylä ja iso tee vastasivat sitten päivän koko ruokailua. Toivottavasti lisämunuaiset taas virkoavat, ja toivottavasti riittää homeongelmaiset asunnot tältä erää.

Olin tosin saada aikaan kosteusvaurion täällä asunnollakin, tai ehkä sainkin. Istuin koneella facea selailemassa ja naapurin rouvan kanssa keskustellen, kun keittiöstä alkaa kuulua lotina. Yksi putki oli irronnut liitoksistaan, ja keittiöön lorahti kymmeniä litroja vettä, ennen kuin sain veden kiinni. Onneksi siellä oli isot kasat pyykkiä pesukoneen edessä, parvekkeelta juuri vähän aiemmin alas lasketut isot parvekeverhot. Niiden lisäksi muutama pyyhe ja pussilakana avuksi, ja sain imeytettyä vedet niihin. Nostelin sitten parvekkeelle odottamaan pesua. Pesukone laulaa parasta aikaa, mutta en voi määräänsä enempää pestä kerrallaan, kun on vain keskikokoinen pyykinkuivausteline. Osa odottaa huomiseen.

Muzzin kotikylää ja Konyaa
Olin juuri ennen SUomeen lähtöä ostanut suurpakkauksen keittiöpyyherullia, ja nekin
odottelivan keittiössä, että keksin niille paikan. Likomärille talouspaperirullille on tosi helppo keksiä sijoituspaikka... Lattian ja keittiökaapistojen sekä kastuneiden tavaroiden kuivaamiseksi keittiössä on nyt lämpöpuhallin suht kuumalla kuivattelemassa. Vielä kun omat vaatteeni kuivattelen jotenkin. Ajattelin ensin kirjoittaa tämän, käydä sitten lämpimässä suihkussa, odottaa pesukoneesta pari satsia ulos, ja siirtyä sitten pitkille yöunille. Kävihän tämä kaikki ihan Welcome Home -juhlista, vai mitä.

Gazipasan kenttä on edelleen tuollainen ihana pikkukenttä. Kun puoli koneellista ihmisiä purkautui ulos koneesta, saateltiin bussilla lentoaseman sisääntulo-ovelle ja passintarkastukseen, niin tarkastus eteni hyvää vauhtia. Myös matkalaukut tulivat siihen pikkuhihnalle nopeasti, ja vaikka olin ensimmäisten joukossa passintarkastusjonossa, niin näin jo molempien ruumalaukkujen pyörivän hinalla, kun vielä odotin omaa maahantulotarkastuksen vuoroani.

Eka kynttilä, jota täällä poltan. Tuikkuja ei lasketa.
Toin tullessani 2 kpl 23 kg painoista isoa laukkua, joissa oli sisällä mm lasiastioita,
lasiesineitä ja keramiikkaa, sekä tuo kuvassa näkyvä kynttilä. En ollut pakannut niitä mitenkään erityisesti, vaan asetellut vaan sinne vaatteiden sekaan. Olen ehkä oppinut jotain pakkaamisesta tässä viime vuosina, sillä kaikki tulivat ehjinä perille. Ja yllätys on myös se, että kaikki kolme laukkua on jo purettu... siksi kun halusin nähdä miten lasiastiat, tonttu ja keramiikat selvisivät perille.

Tuosta toiseksiviimeisestä kuvasta pari sanaa. Heille, jotka tuntevat by Muzzin Muzzin: Tuossa alareunassa näkyy Konyaa ja kyseistä laaksoa Taurusvuoriston keskellä, Anatolian ylängöllä, ja kuvan yläreunassa näkyy kylä, josta Muzzi, Menduh ja en-nyt-muista parin muun veljen nimeä, ovat kotoisin, ja jonne tämä yksi veli viime vuonna palasi avioiduttuaan. Oli ihan tuuria että oli suht kirkas sää tuossa kohden, ja että tunnistin sen, sillä olemme joskus katselleen Muzzin tyttöjen ja Muzzinkin kanssa Google Earthin kautta kyseistä aluetta. Maailma on mielenkiintoinen. Ja tämä mamma on nyt yöunien tarpeessa. HUomenna uudet kujeet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Mikäli kommenttisi ei sisällä vihapuhetta, se julkaistaan tarkastamisen jälkeen.