maanantai 18. joulukuuta 2017

Miesvuodatus pitkästä aikaa

Alanya ja Välimeri <3
Ilmassa on niin monenlaista, että on hieman vaikea valita mikä aihe olisi nyt Se aihe, josta haluan tänään kirjoittaa. Miehen logiikan ja naisen logiikan kohtaamattomuudesta voisi taas kerran puhua.

Ensin autokauppiaasta, tai mikä hän nyt sitten lieneekään. Hänen kohdallaan mietin taas kerran sitä, että jos tuntiin mahtuu ainakin kolme valhetta, ja ymmärtämättömyyttä sekä painostusta, niin onko hänellä mitään toivoa? Selitän vähän tarkemmin. Illalla, kun olin ajanut lähelle asuintaloani, hän sanoi että voisinko ajaa vielä jonkun lenkin, että olisi kiva puhella lisää. Hän lupasi olla painostamatta ja mihinkään pakottamatta, kunhan saisi juttuseuraa. Kerroin kyllä, että olen kuullut tuon monta kertaa, eikä se koskaan ole pitänyt paikkaansa. Lisäsin siihen, että jos haluat lähteä jollekin painostuslinjalle tms, niin en halua edes tutustua sinuun yhtään tämän enempää.

Hän lupaili uudestaan olla painostamatta, ja lupasi sitä ja tätä. Ehdin ajaa arviolta 2 km kun alkoi painostus ja alkoi ilmaantua elkeitä muittenkin lupausten pitämättömyydestä. Hän kuitenkin korjasi käytöstään heti kun asiasta mainitsin. Ja unohti parin minuutin päästä, korjasi taas, unohti, korjasi taas... No, niin kauan kuin itse ajoin saatoin toki ajaa sinne minne halusin. Siksi siis ei ollut aikomustakaan nousta pois kuskin penkiltä ennen kuin lähellä kotia. Siinä autosta lähtiessäni hän vielä kyseli, että onko kaikki ok, ja voiko hän soittaa huomenna jne. Vastasin että kaikki on ok, niin kuin aina vastaan, ellei sitten ole kyseessä hyvä ystävä tai perheenjäsen (jotka saavat kuulla todelliset ajatukseni).

Päivän värit
Tänään töiden jälkeen hän soittaa, ja ihmettelee miksen ole soittanut hänelle. Kun en vieläkään ollut valmis sanomaan suoraan ettei kiinnosta, niin sanoin vain, että miksi soittaisin kun hän kerran oli luvannut soittaa.
- Miksei sinulta ole tullut mitään viestejäkään? Mikset kirjoita minulle mitään?
- En nyt kyllä tiedä mitä viestejä tai kirjoituksia odotat.
- No mitä naiset aina kirjoittaa, että missä ne on, mitä ne tekee, ja että on ikävä ja olisi kiva nähdä jne.
- En minä osaa sellaisia kirjoittaa. Ei kuulu tapoihini.
- No olkoon. Haluan kuitenkin jutella kanssasi, ja voisit keittää minulle kahvit. Tulen tunnin päästä.
- Ai mihin tulet? Ei meille voi miehet tulla (onneksi).

Aikani kun siinä puhelun kestäessä vielä kiemurtelin ja luikertelin, niin en enää kestänyt, vaan piti mennä suoraan asiaan vaikka olinkin Metron pihalla ja ihmisten keskellä. Oli pakko sanoa ihan suoraan, että en minä halua ketään elämääni häiritsemään. Jos sinä olisit minun elämässäni, niin elämäni menisi ihan sekaisin, eikä minulla olisi ikinä aikaa mihinkään muuhun kuin sinun miellyttämiseesi. ...saatan olla siinä täysin väärässä ja ihan hakoteillä, koska en tunne tyyppiä, mutta en myöskään halua tutustua ainoaankaan miehenpuolikkaaseen, joka aloittaa tutustumisen kolmella ei-paikkaansa-pitävällä asialla / sanomisella. Sen lisäksi hänen tavoissaan on asioita, joita en haluaisi olevan "omassa kotona". Älykkyyttä kun olisi ollut enemmän, molemmilla, niin olisi saattanut jopa edetä johonkin tuo kokonaisuus. Mutta ihan hieno auto 😁 ja melko itsekäs ja pinnallinen kirjoittaja.

Alanyan kalastajia
Naisen asemasta sen verran, että olin turvassa, en mitenkään uhattuna. En vain tykkää painostuksesta enkä pienistä tai suuristakaan valheista. Jos tuttavuus tai kaveruus lähtee rakentumaan valheiden päälle, niin kuin nyt lähti molemmin puolin, niin eihän sellainen perusta kestä. Kun ärsyynnyin hänen melko ilmiselvistä ei-totuudenmukaisista puheistaan, niin syötin hänellekin valheellisen vastauksen yhteen kysymykseen, Toivoin että hän sen tajuaisi, jotta olisi päästy puhumaan siitä miksi niin tein. Ei tajunnut, eikä päästy puhumaan. Hänellä oli kiire puhua muita asioita. Manipuloimaan tottunut kauppamies oli minun näkemykseni hänestä. Sinä olet kuin minun oma psykiatrini sanoi hän kun näpäytin häntä sanallisesti hänen pohtiessaan liikaa exäänsä. Oikeille jäljille osui hänenkin näkemyksensä, joskaan en ole noin korkeasti koulutettu. Eikö jonkinlainen kipinä ja kiinnostus kuitenkin pitäisi olla, ennen kuin lähtee jonkun kanssa uudestaan ulos?

Osa teistä tiesikin, että aiemmassa pitkässä suhteessamme oli tienristeys, jossa valittavana oli joko yhteen muutto tai ero. Koska en asu kenenkään kanssa yhdessä, niin melko lailla lähi aikoina on tullut erottua. Kylläpä se tuohonkin kohtaamiseen vielä heijastuu. Elämä ilman epäsopivaa miestä on paljon helpompaa kuin hänen kanssaan. Ja on helppoa sanoa, että minä en ole sinulle sopiva, etsi joku sopivampi. Säästyy herran itsetunto kolhuilta kun vika onkin naisessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Mikäli kommenttisi ei sisällä vihapuhetta, se julkaistaan tarkastamisen jälkeen.