Rantaelämää tälläkin säällä

Rannalta on kotiuduttu, ja saatte kestää muutamia kännykkäkuvia, sillä kameran laturia ei

Alanyan DimCayn ja meren kohtaaminen 9.12.

löydy mistään. Olen ennenkin unissakävelyillä hukannut tavaraa... olisikohan tämäkin sellainen? Toivottavasti ei. Mutta siihen rantaan. Löysin lopultakin sellaisen kauniin rannan, jossa saattoi istuskella ihan kaikessa rauhassa, ilman että kukaan tulee puhumaan turhia lässytyksiä. Päivä oli pelastettu. Kolme tekstiäkin syntyi rannalla istuskellessa, vaikka yritin opetella käyttämään tuota kamerantapaista. Siitä kuulemma saa paljon enemmän irti, kun vaan osaa käyttää. Ihan helppo juttu, hommata joku joka osaa sitä käyttää. 😳

Aamun käänsin kirjaa ruotsiksi, kunnes oli sen verran hepuli-olo, että päätin panostaa leipomiseen. No, tuli rommin, sitruunan ja mantelin makuisia pikkuleipiä. Nuo karvasmanteliöljyllä maustetut ovat heikko kohtani, olivat ne sitten kuumia tai kylmiä. Kunnon karvasmanteliöly maistuu Niin hyvältä, että se vetää vertoja jopa huonolle s**sille. On siis parempaa. Ei tarvinnut tänään laittaa ruokaa ennen kuin illalla, katosi pikkuleipiä sen verran iso kasa. Ja siinä sokerihiprakassa oli hyvä ruotsintaa lisää tekstejä.

Eräät monista kalastajista 9.12. Tosmurin ranta

Vaan palataanpa vielä rannalle. Paksu talvitakki oli minun varusteeni rantaelämään, ja pari kertaa piti hieraista silmiään, kun oli siellä vielä joku pohjois-eurooppalainen porukka ottamassa aurinkoa paljon vähemmissä vaatteissa. Vastaan tuli vielä uimahousuissa bikineissäkin tarkenevia vaaleamman sorttisia henkilöitä. Se ilo heille suotakoon. Kukin pukeutukoon niin kuin haluaa, kunhan jotakin on päällä.

Varikset tulivat tosi lähelle, ilmeisesti ruoan toivossa. Muita lintuja ei rannalla näkynyt, mutta kotona lentelee pääskysiä. Arvelen, että niillä on pesät tuolla naapuritalon räystäiden alla, tai lähimmän hotellin räystäiden alla. Rannalla istui yllättävän paljon kalastajia, osin kai siksi kun tuosta jokisuun lähettyviltä saa kuulemma Alabalık-nimistä, lohen sukuista kalaa. Tällä kertaa kalastajien jaloissa ei pyörinyt kissoja, kuten keskustan satamassa, vaan pari isoa koiraa. Ilmeisesi koirat ovat läheisen rantabaarin pitäjän hoitokoiria. Rannalle kuului liikenteen ääni vaimeana, ja pienet aallot kohisivat rantaan säännöllisesti ja rentouttavasti. Siihen olisi lähes voinut nukahtaa.

DimCay ja illan viiletessä tyhjenevä ranta 9.12.

Kotimatkalla päätin harjoitella kohtaamisia, sitäkin taitoa kun voi opetella ja parantaa. Ensimmäinen yllätys oli mies, joka oli toipumassa vasemman puoleisesta halvauksesta, ja oli kävelylenkillä. En olisi huomannut sitä hänestä, jos olisin jättänyt katsomisen vain kaukaan näkyvän silhuetin ja vähän lähempänä nähnyt mieshahmon varaan. Silloin kun työstän akiivisesti tekstejä päässäni, en katso ihmisistä tuon enempää. Autoistakaan en "näe" enempää kuin että kyseessä on valkoinen auto, tai bussi tai rekka... no niistä nyt en muutenkaan näe enempää vaikka keskityisinkin kohtaamisiin, sillä autot nyt vaan on pelkkiä autoja. Sen lisäksi 90% on valkoisia autoja, eikä ole mitään halua opetella ulkoa rekisterikilpiä tunnistaakseni jonkun tuttavan auton sisältä. Neljä rekkaria muistan täältä, ja ne ovat tähän asti riittäneet.

Konyassa on taas vuotuinen Seb i Arus -juhla, jonne tulee kansainvälisestikin paljon porukkaa. Kiinnostaisi käydä Konyassa juuri nyt, mutta on pieniä esteitä. Jos olen liikkumassa Alanya-Konya-akselilla viikon aikana, niin käypä Mevlana-museolla. Alanyassa sen sijaan on sunnuntaina 10.12. kello 10 alkaen Joulutori avoinna ja muistaakseni siellä on jotain ohjelmaakin. On harmaita mielikuvia viime vuoden venäläisten ohjelmasta ja parin vuoden takaisesta suomalaisten zumbasta. Saas nähdä millä tänä vuonna voi yllättyä :)) . Eli huomenna kaikki lähistöllä olevat kipin kapin joulutorille.