maanantai 1. tammikuuta 2018

Aurinkoinen vuoden alku

Suolahuurrettu linssi  ja Kleopatraranta  1.1.2018
Sateisten päivien jälkeen aurinkoinen sää houkutteli ulos, niin minut kuin monet muutkin. Satamassa ja rantakaduilla on tosi paljon väkeä kävelyllä, syömässä ja nauttimassa vapaapäivästä ja toistensa seurasta. Itse liikuin fillarilla, ja oli niin tungosta sekä satama-alueen kaduilla että rantakaduilla, että oli hieman haasteellista ajaa. Vaan olipa ihana päivä ajella, ja yllättäen viihdyin ulkona jopa 5 tuntia. No, tunnin siitä istuin "suolahoidossa" merenrannalla, minkä näki kyllä hiuksistani ja maistoi huulilta. Ja sen näkee myös valokuvista, sillä ei ollut mukana mitään millä olisi voinut puhdistaa suolakerroksen pois kameran linssistä.

GoogleMapsin mukaan tuli pyöräiltyä 25 km, joten ei ollut ihan turha reissu fyysisestikään. ...toppatakki jäi kotiin, joten oli parempi ajaa että tarkenee 😉. No, totta toinen puoli. Paikka paikoin tarkeni oikein hyvin, ja tuulisilla paikoilla oli kylmempi. Muutamia henkilöitä oli uimassa Kleopatrarannan puolella, ja useita otti aurinkoa aurinkotuoleilla. Obassa kolme surffaria nautti aalloista ja aika moni heidän katselustaan. Keskustasta LunaParkille ja keskustasta lähes DimCay-joen laskukohtaan asti oli rannat ja rantatiet täynnään ihmisiä. Molempiin päihin asti tuli ajettua. Damlataksella ja Kleopatrarannan puistoissakin pyörähdin, ja ihmisvilinää oli sielläkin.

Sitten leipomoon. Useampi tuttava on suositellut minulle, että käy tuolla leipomossa, siellä on vaikka mitä herkkuja. PUhun nyt siis tuosta kuvan leipomosta Tosmurissa. No, reissullani poikkesin myös siellä. Sen löytäminen kesti jonkun aikaa, mutta lopulta se löytyi. Ja leipomossa todella oli vaikka mitä herkkuja. Mutta... tuo kuva ja tämä teksti päätyi tähän seuraavista syistä. Tiskin takana oli asiakaspalvelussa naishenkilö, ja omistajan oloinen, pyntätty nainen siinä vieressä puhuu samalla pahaa miehestä, joka istuu leipomon pöydässä toisen miehen kanssa syömässä ja juomassa jotain. Pälätys jatkuu, ja odotan ja odotan. No, hän sitten lopulta katsahtaa minuun ja kysyy tilaukseni, samalla kun jatkaa puhetta sen toisen naisen kanssa. "Tämä on kai skandinaavi, eikö" kysyy hän toiselta naiselta, ja saa vastaukseksi "oletettavasti". "10,50 TL" sanoo nainen vino virne naamallaan. Toistan hinnan, ja kysyn että todellako 10,50 TL. "Kyllä", sanoo nainen ja naureskelee ja pälättää taas sille toiselle naiselle.

Ajattelin ensin etten osta noin pahasti ylihinnoiteltuja leipiä, mutta koska pyysin ne kysymättä hintaa, ja koska hän kehtaa pyytää niistä noin paljon, niin päätin maksaa. Olipa omaa tyhmyyttä asioida tuossa paikassa. Ok, käykää vaan ja suositelkaa, maksakaa mitä he pyytävät, mutta mitä todennäköisimmin nuo olivat Alanyan kalleimmat leivät, ellei jota kuta toista ole huijattu vielä pahemmin. Tyhmä ei ole se joka pyytää, vaan se joka maksaa. Perusleivän hinta on noin 1.00 - 1,50 TL tällä hetkellä. Toisessa oli vähän ruisjauhoa seassa, muttei sekään noin kallis ole. Ja lähellä on muita asiakasystävällisempiä leipomoita, joissa on myöskin hyviä leipiä ja herkkuja.

Alanya kukkii 1.1.2018
Tuohon suolahuurrettuun vielä... Istuin vielä paluumatkalla toisellakin ranta-alueella
hengittelemässä meren pärskeiden mukana ilmaan nousevaa suolaa. Siitä on ihan oikeasti apua, ainakin sen perusteella mitä keuhkoista tulee ulos sen jälkeen, ja miten hyvin seuraava päivä menee. Mutta hiukset... siinä rannalla istuessani tunsin jo, että kasvot ovat taatusti sellaiset pikkuporsaan punaiset, auringossa palaneet. KOtona peili kertoi ihan samaa. Siihen rannalla olevalle viereiselle penkille ja metri metriltä lähemmäs hivuttautui joku mies, joka haisi rasvakeittiön paistinrasvalle jo metrien päähän. Työpaikka oli helppo arvata.

Arvasin pukeutumisen ja olemuksen perusteella, että hän on nuori mies. Pari kertaa sipaisin sormilla suolahuurrettuja hiuksia niin kuin kohentaisin kampausta... no, nehän jäävät pystyyn harottamaan tuollaisen suolakerroksen kanssa. Otin vielä silmälasit pois kasvoilta, jolloin kaikki vuosirenkaat ja silmäpussit pääsevät oikeuksiinsa. Siinä sitten käänsin kasvoni samaan aikaan miestä kohden kuin mitä hän kääntyi katsomaan minua, ja oli taas vaikea pidätellä naurua. Nuori mieshän hän oli. Saman tien kun hän tajusi, että oli nähnyt kaiken tuon vaivan ja käyttänyt kaiken tuon ajan pöllähtäneeltä näyttävän vanhan mummon takia, niin kasvoilla vilahtelivat vaikka minkälaiset tunteet epäuskon, pettymyksen ja ärtymyksen väliltä. Mutta täytyy kyllä todeta, että kotona peilistä vastaan katsova ilmestys oli aika kauhea. Suola hiusten laiton apuvälineenä ja kampauksen "perustana" on aliarvostettu.

Täällä on muuten nyt vasta tonttulakkisia ja tonttuasuisia ihmisiä liikkeellä. Venäläiseltä puolelta tuleva joulun ajoitus ja eurooppalaiset jouluperinteet sekoittuvat paikalliseen kulttuuriin ja turismibisnekseen sujuvasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Mikäli kommenttisi ei sisällä vihapuhetta, se julkaistaan tarkastamisen jälkeen.