keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Hintatietoja notaarilla käynnistä

Notaarilla käynti osoittautui positiiviseksi yllätykseksi. Passin käännättämiseksi he soittivat
jostakin jonkun tutun turkkilaisen, joka puhuu suomea. Tälle miehelle piti maksaa passin käännättämisestä käteen ilman kuittia 50 TL ja notaarin toimisto peri lisäksi 84 TL. Vuokrasopimus tehtiin notaarin toimistossa passin käännättämisen jälkeen, ja sen toimituksen hinnaksi tuli 158 TL. Kokonaisuus maksoi siis 292 TL.
Yksi meren väreistä

Tuo kokonaishinta oli paljon vähemmän kuin edellisellä kerralla toisessa notaarin toimipisteessä samoista asioista kertynyt hinta. Ja se oli myös paljon vähemmän kuin hintatiedot antaneen välitystoimiston hinta. Jokainen voi itse tehdä siitä haluamansa johtopäätökset. Asiaan vaikutti ehkä se, että vuokraisäntäni ja -emäntäni ovat paikallista nimekästä sukua, ja mies on myös kaupunginvaltuutettu, mikäli olen ymmärtänyt oikein.

NOtaarilta ulos tullessa hän kysyi, että lähdenkö samaa matkaa kotiin päin. Kerroin kaupassa odottavista kaappipaketeista, ja että aion tuoda ne taksilla kotiin. No, hän ajoi kaupan eteen. EIvät mahtuneet paketit tuohon autoon kolmen autossa olijan lisäksi. SItten hän soitti sukuunsa kuuluvalle taksimiehelle, jolla on hieman farmarimallisen tyylinen taksi. Taksimies tuli, muttei suostunut kaatamaan takapenkkiä kun sen takaisin nostaminen ja penkin suojuksina olleiden poppanoiden/ räsymattojen tapaisten paikalleen asentaminen on niin työlästä. 

PAri muuta meren väriä
Ajoimme sukuun kuuluvan ja samassa talossa asuvan vakuutustoimiston pitäjän toimistolle, ja vaihdoimme autoa pienten kommellusten kera. Vuokraisäntä lähti toimistolle ja sanoi minulle ja vaimolleen, että odottakaa autossa. Odotimme. Vakuutusmiehen työntekijä tuli autolle, ilmiselvästi hämmästyi kun minä istuin etupenkillä, ja sanoi vain "auto on tulossa". Vähän ihmettelimme, mutta ajattelimme että aika näyttää mitä meidän seuraavaksi kuuluu tehdä. Hetken päästä sama nuori mies tuli autolle, ja sanoi toimiston nurkalle viittilöiden, että "auto on tuolla, mene sinä sinne". Minä menen autolle, ja vuokraisäntä kysyy missä vaimo on? Sanon että autossa. Käskee käydä hakemassa. Ok, menen, mutta samalla huomaan, että joku lähti ajamaan auton kanssa. 

Huolestuneena juoksen takaisin isännän luo, ja kerron, että auto katosi, rouva kyydissään. MIeheltä pääsee liuta voimakkaita sanoja. Lähdemme ajamaan samaan suuntaan, mutta yllättäen kierrämme korttelia. Mies katsoo parkkipaikkoja vihaisesti tuhisten. Tulkitsen sen niin, että autolla lähtenyt oli toimiston henkilökuntaa, ja että hän parkkeerasi auton jonnekin siksi aikaa kun meillä on tuo iso, jenkkityylinen avolava alla. Lopulta löytyy auto, ja mies juoksee auton luo katsomaan onko rouvalla kaikki ok. Toimiston henkilökuntaan kuuluva nuori mies ei ollut edes huomannut, että isännän erittäin hiljainen rouva istuu takapenkillä. Olin revetä nauruun, mutta piti hillitä, koska tapahtumien johdosta isäntä oli kiukkuinen. 

Kaupalta saimme kaappipaketit kyytiin, ja suuntasimme uudelle ohitustielle. Ihan ensimmäistä kertaa näin minäkin tällä hetkellä valmiina olevan tieosuuden koko matkalta. Ja samalla tunnistin monta kerrostaloa. AIemmin ne olivat olleet rauhallisilla ja hiljaisilla alueilla. Nyt ne olivat suoraan ja esteettä erittäin vilkasliikenteisen ohitustien reunassa. Voi jestas. SIinä oli moni ko taloista asuntonsa ostanut tehnyt huonon sijoituksen, sillä asuntojen asumismukavuus (melu) ja arvo laskivat saman tien kun ohitustie tuli.

DimCayin väri, mutta meri tänään sama
Ohitustietä ajaessa huomioni kiinnittyi taas meren väreihin. On tuo meri uskomaton. Sillä on valtava värien kirjo, eikä se mene aina niin yksiselitteisesti, että pilvisellä säällä tuo ja aurinkoisella tämä. Taas meri yllätti, sillä violetin-tummanharmaista ukkospilvistä ja sadesäästä huolimatta meri hohti turkoosinvihreänä. Eilen se oli enemmänkin vaalean- ja tummansininen, yhtenä sadepäivänä elohopeanharmaa, joskus harmaanruskea jne. Ihana meri 😍.

Kotona ruuvasin jo ensimmäistä kaappia kasaan. Unohdin, että minulla ei täällä ole akkuporakonetta, jota voi käyttää sekä ruuvin reikien tekoon että ruuvinvääntimenä. Ja unohdin, että minulla on täällä vain tuo naisten kukallinen vasara... sen sisällä, varressa on eri kokoisia meisseleitä, mutta ne ovat armottoman lyhyitä. Tänään en lähde enää työkaluostoksille. Väännettyäni 16 pientä ruuvia kaapin jalkojen kiinnityksiin, sekä 0,5 ruuvia oven ensimmäiseen saranaan totesin, että riittää tälle päivälle. Tuo lyhyt ruuvimeisselin nysä sai aikaan rakon kämmenpohjaan. Jatkan sitten joskus kun a) iho on parantunut, ja b) on oikeat välineet (eikä mitkään lelut). Siihen asti eteisen lattialla pitkällään on osittain koottu kaappi lukemattomine osineen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Mikäli kommenttisi ei sisällä vihapuhetta, se julkaistaan tarkastamisen jälkeen.