tiistai 9. tammikuuta 2018

Kansalaisuuspohdintaa

Olen viimeisen kuukuden aikana tavannut useita vanhempia naisia, jotka ovat kertoneet asuneensa Turkissa yli 8 vuotta. Koska 8 perättäisen vuoden oleskelulupien oston jälkeen on mahdollisuus hakea Turkin kansalaisuutta, ja koska esim. Suomi sallii kaksoiskansalaisuuden, niin olen ottanut asian puheeksi näiden rouvien kanssa. Reaktiot tästä keskustelun aloituksesta ovat olleet niin yllättäviä, että tulen taatusti jatkamaan sitä moidenkin kanssa. Tässä on neljä esimerkkiä.

Rouva 1, ruotsalainen. Hän on asunut täällä yhtäjaksoisesti yli 8 vuotta, ja käy vain lomilla ja sukulaisten luona Ruotsissa. Hän kertoo, ettei hänen kannata hakea Turkin kansalaisuutta, sillä hänellä säilyy koko ajan ja rajattomasti oikeus Ruotsin täyteen sosiaaliturvaan. En tiedä meneekö asia näin, mutta näin rouva kertoo. Jälleen tässäkin keskustelussa kävi mielessä tarvittaessa muutto Ruotsiin ;) .

Rouva 2, ruotsalainen, turkkilainen mies. Hän järkyttyi sekä kysymyksestä että pelkästä ajatuksestakin niin paljon, ettei häneltä voinut kysellä enempää. En tiedä miksi hän koki kysymyksen ja/tai ajatuksen niin voimakkaasti, sillä onhan hän jo pitkään ollut parisuhteessa turkkilaisen miehen kanssa.

Rouva 3, britti. Hän on asunut maassa 10 vuotta, ja on menettänyt Britannian kansalaisuuden 8. vuoden kohdalla, kuten Britanniassa nykyään on tapana. Hän ei keskusteluhetkeen mennessä ollut hakenut Turkin kansalaisuutta, vaan yritti taistella itselleen takaisin Britannian kansalaisuuden. En ymmärrä miksi, jos hän kerran aikoo oleskella täällä jatkossakin.

Rouva 4, suomalainen. Naimisissa turkkilaisen miehen kanssa, asuu Alanyassa ja oleskeluvuodet riittäisivät jo kansalaisuuden hakemiseen (jos olen ymmärtänyt oikein) mutta haluaa pitää itsensä ja molemmat pienet lapsensa Suomessa asuvana, kirjoilla olevana ja sosiaaliturvassa. Suomessa kun ei tarkasteta missä henkilö fyysisesti on ja kuinka paljon, niin kaikki on mahdollista jos itse vain haluaa pelata.

Naiset yllättyivät kun kerroin heille, että itse aion hakea Turkin kansalaisuutta heti kun se on mahdollista. Heille piti tarkkaan perustella miksi aion näin toimia. Tässä pieni osa perusteluista: a) koska se helpottaa asiointia, työntekoa ja kaikkea käytännön elämää, b) kaksoiskansalaisuusmahdollisuuden ansiosta ei menetä mitään sellaista mitä ei muutenkin olisi jo menettänyt (sos.turva loppui jo, toisin kuin ruotsalaisilla), c) kansalaisuuden vaihtaminen ei muuta identiteettiä (ellei itse niin halua), d) kansalaiset saavat työluvan, sosiaaliturvan ja eläkkeen (tietyin ehdoin) jne. Näillekin rouville tuli yllätyksenä se, että täällä on eläkejärjestelmä, kattava sosiaalitukijärjestelmä, kattava ja monipuolinen terveydenhoito (rankattu jo 2v sitten Suomea paremmaksi) jne.

Meillä tehohoitopotilas on edelleen lähes täysin vuodepotilas. Tänään löytyi jo 5 min aktiivinen hetki, kun se kiipesi sylistä olkapäille, mutta siinä ne liikkumiset sitten ovatkin. PIenestä käsilaukusta tehty lämmin pesä on ruokakupin ja hiekkalaatikon vieressä, ja se jaksaa juuri sen verran että ottaa ne askeleet, mutta ei mitään muuta. Tuo kiipeäminen oli ensimmäinen elon merkki. Aamulla kun avasin jääkaapin oven, niin kissankin suusta lähti pieni miau. Sen jälkeen on taas ollut täysin äänetön, tosin ruokaa on pyytämättäkin tarjolla. Iltapäivällä koko kissa oli niin kylmä, että luulin sen jo kuolleen, mutta hengissä on vieläkin, joskin tosi uupunut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Mikäli kommenttisi ei sisällä vihapuhetta, se julkaistaan tarkastamisen jälkeen.