perjantai 12. tammikuuta 2018

Kirjamessuilla Alanyassa

Kirjamessut, Alanya 12.1.2018
Tiedät varmaan miltä tuntuu joutua lässytyksen kohteeksi. Osa ihmisistä lässyttää lapsille, ja
se on vielä jotenkin ymmärrettävää. Osa aikuisista lässyttää vanhuksille, niin kuin he olisivat jotenkin yksinkertaisia tai vajaaälyisiä, ja se on karmeaa katsottavaa. Se, että joku lässyttää minule turkinkielellä, saa aikaan vain vastenmielisyyttä kyseistä ihmistä kohtaan.

Sanakirjoissa sanat on kirjoitettu infinitiivimuotoon, perusmuotoon. Verbeistä esimerkkinä olkoon tehdä, tulla, nähdä jne. Tiedän että jotkut ulkomaalaiset puhuvat täällä noita infinitiivimuotoja käyttäen, koska heillä eivät osaa enempää. Siinä tilanteessa se on ihan ok. Mutta kun turkkilainen mies puhuu minulle sanoen turkiksi ben gitmek ve görmek, yarın yapmak, niin oli ihan pakko kysyä, että onko hän kurdi, tai onko hänen äidinkielensä joku muu kuin turkki. Hän halusi sanoa, että ben gittim ve o baktım, ve o yarın yapacağım dedim. Sanoikin sen oikein sitten kun kysyin että mitä oikein tarkoitat.

Kuulostaako hyvältä: minä mennä ja nähdä, huomenna tehdä? Vai onko parempi sanoa Minä menin ja katsoin sitä, ja sanoin että teen sen huomenna?

Kirjamessut, Alanya 12.1.2018
Alanyan 1. Kirjamessut avautuivat tänään, ja Kulttuurikeskuksen edessä, katoksen alla on
kirjailijoiden, kirjakauppojen, kustantajien, koulun ja koulutuskeskusten sekä e-kirjaston myynti- ja esittelypöytiä. Kirjoja on esillä ihan laidasta laitaan, ja useammalla kielellä vielä lauantaina ja sunnuntaina kello 10-18, tai ehkä pidempäänkin. Kyselin aikuisia tuttavia varten selkokielisiä turkinkielisiä kirjoja, vaan ei sellaisia löytynyt. Nyt siis jokainen turkinkielellä kirjoittavan tuttavan omaava: tässä on selkeät markkinat vailla tuotteita, eikä se markkina ole vain suomalaisten varassa, vaan kaikkien Turkissa asuvien ulkomaalaisten.

Yhden pöydän kohdalla tuli hieman hämmentynyt olo, kun rouvat pöydän takana sanoivat haluavansa lahjoittaa pöydältä jonkun kirjan, jos siinä on joku mielenkiintoinen... kirjojen otsikoista päätellen jäi vähän sellainen olo, että ovatkohan ne jotain marginaalijuttua, tai sellaista aatetta, johon en halua sekaantua. Siinä sitten pakkasivat mulle muovipussiin pari kirjaa, ja mietin ensin että heitän ne heti roskiin, mutta en vielä heittänyt. En tosin avannut pussiakaan. Jotenkin oli aistittavissa että tuputtavat ideologiaansa liikaa. Vaan en tiedä, voivat olla ihan ok:kin. Mistäpä sitä lukematta tietää, mutta tiedän jo sen, että uskon intuitiooni ja jätän nämä lukematta.

Kirjamessut, Alanya 12.1.2018
Sieltä takaseinältä löytyy Kedi öyküleri -niminen opiskelijoiden kirjoittama antologia, jossa on
yli 80 sivua pieniä tarinoita. Takaseinältä lähti mukaan myös nuoren naisen, Nil Pröttelin Miş rakkausrunokirja. Niissä oli jotain kovin tuttua. A. Mecit Akgül, vanhempi herrasmies vasemmassa takanurkassa, signeerasi mukaani Tilki ve Kaplumbağa, Kettu ja kilpikonna -lastenkirjan. Konyalaiselta kustantamolta tuli mukaani yksi "tiiliskiviromaani", joten nyt tarvitsee vain istua parvekkeelle, istua aurinkoiseen kohtaan ja aloittaa lukeminen. Jos vaikka lastenkirjasta aloittaisin... no, aloitin sen runokirjan jo. Se on kiehtova.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Mikäli kommenttisi ei sisällä vihapuhetta, se julkaistaan tarkastamisen jälkeen.