keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Liikakiloille kyytiä, taas ;)

Taatelipalmu kukkii, ja kerää ampiaisia 1.1.2018
Istuin jonkun aikaa illasta naapurin keittiössä tekemässä pikkuleipiä emännän tapaan. Oli mielenkiintoista nähdä kuinka hän teki taikinan, ja täysin käsin. Periaatteessa samalla tavalla kuin minä, mutta käytännössä ihan eri tavalla, koska minä käytän koneita. Lupasin näyttää hänelle kuinka itse teen, tosin sitä ennen tarvitsee löytää perunajauhoja jostakin kaupasta. Tällä rouvalla ei ole ollut tapana käyttää koskaan mihinkään pikkuleipiin tai
leipomukseen perunajauhoja, joten yritän houkutella häntä kokeilemaan sitä. ...niin, kerroin tuosta leipomon hinnoittelusta. Hän sanoi, että hinta on kaukana todellisesta.

Olin taas ruotsinkielen teho-opetuksessa. En tiedä olenko edistynyt yhtään, mutta ainakin huomaan jo hyvissä ajoin kielioppini riittämättömyyden ja sanavarastoni suppeuden 😅. Tar det lungt oli ehkä päivän vapauttavinta antia. Ja sinne mennessä sekä sieltä tullessa fillaroin autoliikenteen seassa, vaikka tiedän että se on hengenvaarallista, mutta... mukavuudenhalu voitti. Jalkakäytävät ja pyöräteiksi tarkoitetut alueet ovat fillarin kannalta vaikeita yllättävien esteiden, kuoppien, pysäköityjen autojen ja vähän väliä vastaan tulevien skoottereiden takia nekin aika stressaavia ajokaistoja. Siihen nähden autojen seassa ajoradalla ajaminen on paljon helpompaa, tosin hengestään pääsemisen riski on älyttömän iso.

Ihania pieniä ja värikkäitä paatteja :))
JOuduin liikenteen keskellä vaihtamaan vaihteita niin nopeasti, että ketjut putosivat pois päältä. Tietysti ajokaistalla, autojen seassa. Ja koska olin hieman hienohelma, eikä ollut käsipaperia, hanskoja tms mukana, niin talutin fillarin tutun ravintolan eteen. SUoritin siinä pihalla arvontaa, että milläköhän rattaalla edessä ja takana ketjujen nyt pitäisi olla, samalla kun kolme silmäparia katseli lähietäisyydeltä että kuinkahan tässä projektissa käy, kun on nainen asialla. "Ymmärrätkö sinä muka jotain tuosta" kysyi Abo varovasti sivusta samalla kun aloin mallata ketjuja kohdalleen. "Ehkä, ehkä en". Onneksi arvontani osui oikein, ketjut menivät kivuttomasti paikalleen ja fillari toimi sen jälkeen niin kuin pitää. Hhmm, ja onneksi oli wc sekä paljon saippuaa, sillä kädet olivat mustasta öljystä hyvinkin sotkuiset.

Huomaa että on taas tammikuu, ja ihmisillä intoa uusien asioiden aloittamiseen. Naapureiden vahvalla myötävaikutuksella liikuntakalenterini täyttyi. Olen positiivisesti yllättynyt siitä, että kalenterissa on taas 4 tuntia tanssia per viikko... ja kolme niistä peräkkäisinä iltoina. Jos naapurini osoittautuvat kovakuntoisiksi, loppuu minulta kunto kesken viikkoa 😁. Vaan sehän nähdään jo tällä viikolla. Tiimin tavoitteena on nimittäin painon pudotus, kiinteytyminen ja kunnon koheneminen, ja muut ovat 10-15 v minua nuorempia. Saan siis treenata ihan kunnolla, että pystyn tarjoamaan vastusta... ja pääsen testaamaan tietojani yli 50 v naisen aineenvaihdunnasta, energian kulutuksesta ja kalorimääristä. Nyt nähdään olenko oppinut mitään viimeisten parin vuoden aikana, vai joudunko turvautumaan paastoon "viimeisenä painonpudotuksen hätävarana". Eihän se terveellistä ole pitkään ja/tai tiukasti toteutettuna, mutta tehokasta se on.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Mikäli kommenttisi ei sisällä vihapuhetta, se julkaistaan tarkastamisen jälkeen.