perjantai 26. tammikuuta 2018

Shoppailun iloa

Aamulla aikaisemmin kuin kertaakaan pariin kuukauteen herään, jotta ehdin valmistella
itseni ja kissan eläinlääkärikäyntiä varten. Samalla sain ihastella auringonnousun värejä ja valoja. Vuoristo oli taas kerran ihastuttavan erilainen, ja sieltä osui silmiini asioita, joita en muista aiemmin nähneenikään. Kaikkea se aamuvalo teettää 😁. Näyttää kuinka paljon vuoren rinteellä on taloja, teitä sekä rakennustyömaita. Meiltä näkee Bademağaç köyn rinteille saakka, ja hyvällä aamuvalaistuksella sieltäkin näkyi sekä taloja, moskeija että tieverkostoa. No, ne olen nähnyt ennenkin, mutta en piiitkään aikaan.

Valon määrä on lisääntynyt selvästi, tai siis päivän pituus on lisääntynyt. En osaa tästä maailman kolkasta sanoa kuinka paljon päivä on nyt talvipäivänseisauksen jälkeen ihan oikeasti pidentynyt, mutta on se. Jonkun verran. Vielä kun saadaan seuraavat neljä viikkoa elettyä läpi, niin alkaa jo lämmitäkin, ja alkaa tuntua selvästi keväältä. Tuo pätee niin Suomeen kuin Alanyankin ilmastoon. Sielläkin alkaa kohta olla kevättä ilmassa. Ihan kohta.

Pesä ja raksut koppaan, ja kissa hyppäsi perässä.
Allekirjoittaneen päivä on mennyt eläinlääkärireissun lisäksi haavoja parannellessa. KIssa meni koppaan helposti, ruoan perässä, mutta se ei ole tyhmä. Kun rupesin sulkemaan, tunki se itsensä väkisin ulos. No, entinen palloilija otti refleksinomaisesti kissan kiinni... en eilen leikannut takajalkojen kynsiä, kun etujalkojen kkynsien leikkuu oli jo tarpeeksi työläs projekti. Nyt se leikkaamattomuus hieman kaduttaa. Molempien käsien kämmenselkä on raapimaviilloilla, osa syvemmin ja osa pinnallisemmin. Käsidesiä, laastareita ja hitunen itsehillintää tarvittiin ennen kuin tohdin lähteä ihmisten ilmoille.

Sen reissun jälkeen lähdin ostamaan ruuvimeisseliä, että saan koottua kaapit. Se kapine kun oli vieläkin hankkimatta. Suunnittelin meneväni Koctas-nimiseen kauppaan, vai mikä sen oranssin ison kaupan nimi nyt onkaan, mutta bussissa vaihdoin vielä mieltäni, ja menin Kipan lähelle 82 Salı Pazarıın. No, alakerrasta löytyi kaipaamani ruuvimeisseli, ja eräitä ihania suklaakarkkeja 😍. Joskus aiemminkin söin niitä, mutta en muistanut miksi on ollut niin pitkä väli. En muistanut, ennen kuin sain voimakkaan allergisen reaktion 😢. Miksi juuri tuo hyvä on kiellettyä? Miksei joku muu?

82 Salı Pazarın hyvä puoli on se, että siellä on mielettömän laaja valikoima, ja vaikka jotkut tuotteet ovatkin heikkolaatuisia ja superhalpoja, niin sieltä löytyy myös laadukkaampia tuotteita kunhan jaksaa vain etsiä. Pussilakanasettien kohdalla oli kova vääntö itseni kanssa, mutta maltoin olla ostamatta, hah. Sen sijaan kuva kertoo mitä mukaani tuli. Tuossa kaupassa on paljon turkkilaisten tehtaiden tekemiä rintaliivejä, joista noiden kahden valmistajan mallit istuvat minulle hyvin ja tuntuivatt mukavalta päällä. Euron kurssi on nyt mieluinen, hyvä, ja tuo kuvassa näkyvä tavaramäärä maksoi yhteensä vain 36,39 €. Suomessa sillä hinnalla ei saa edes yksiä tuollaisia rintaliivejä. Jostain alennusmyynnistä saattaisi saada nuo toiset collegehousut siihen hintaan.

Shoppailun innostamana päätin saada kotona kokoamista odottaneet kaapit kasattua, ja tein sen. Tuolla ne nyt ovat paikoillaan, ovien saranatkin asennettuina ja säädettyinä. Liinavaatteet saivat oman kaappinsa ja käsityötarvikkeet, langat ja kankaat omansa. Jee. Vaan kämmenten puristuslihakset ovat arat ruuvimeisselin puristamisesta. Saranoita oli paljon, ja saranoiden ruuvien ruuvaaminen käsityönä tuollaiseen kovaan puristelevyoveen kävi lihastyöstä, mutta olen tyytyväinen lopputulokseen. Olipahan käsitreeniä. Kaikki muut treenit ovatkin olleet tauolla open loman ja sadepäivien vuoksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Mikäli kommenttisi ei sisällä vihapuhetta, se julkaistaan tarkastamisen jälkeen.