lauantai 27. tammikuuta 2018

Siirappileipää ja maksavartaita

Joku entisöity talo bussipysäkin edessä
Kaunis, aurinkoinen päivä on taas kääntynyt keskiyöksi. Tuuli ujeltaa ikkunoissa ja ovissa kovaäänisesti ja puuskittain, tosin kovia puuskatuulia oli ennustettukin tälle yölle. Näin aamulla facebookissa videon, jossa erääseen Alanyan pohjoispuolen vuoristokylään matkalla olleet miehet pysäyttivät autonsa kesken ajon ja alkoivat kuvata kännykällä. Tien ylärinteen puoleiselta puolelta tipahteli pikkukivi silloin, toinen tällöin. Tuli kourallinen hiekkaa ja hetken päästä vähän isompi kivi. Ei mennyt kovinkaan kauaa, kun koko ajotie peittyi maansiirtymään. Kuskilla oli uskomaton vaisto tai intuitio tai näkökyky. Jos he olisivat olleet kohdalla, niin auto olisi hautautunut maanvyörymän alle (sisäkaarteessa) tai mahdollisesti luisunut alas (ulkokaarteesta). Nytkin auton konepellille tuli maa-ainesta, mutta ei mitenkään katastrofaalisessa määrin. Itse olen tähän asti ajatellut, että mitäs sitä kun vaan ottaa auton alle ja lähtee ajamaan tuonne vuoristoteille myöskin näin sadekautena. Kesällä se on ihan toinen juttu. Ei silloin mitään tällaisia ole kun ei ole rankkasateitakaan. Nyt kun sataa kaatamalla päivä toisensa jälkeen, niin maat vaihtavat herkästi paikkaa.

Alanyan kallein leipä vasemmalla, 12,5 TL
Nuo viereiset leivät ovat tässä siksi, että nyt löytyi uusi Alanyan kallein leipä. Tuo oikeanpuoleinen on kooltaan 2/3 ranskanleivästä, ja vasen noin 1/2. Oikeanpuoleinen on aivan ihanaa oliivileipää. Ja vasemmanpuoleinen on siirappimaisen makeaa, keskeltä lähes taikinamaista (raakaa), keskeltä ontto ja 12,5 x normaalin leivän hintainen. Miksikö noin kallis? Koska se on turistileipä, turistien suosima. Ulkomaalaiset ostavat sitä ulkonäön perusteella innoissaan, hinnasta huolimatta. Itse ostin sen siksi, kun oletin sen olevan mahdollisesti kauraleipää. Kävi jo kauralimpun makumuistikuvakin mielessä. Ei ollut. On lisätyllä hiivalla, runsaalla siirapilla, pienellä määrällä ruisjauhoa sekä muutamilla siemenillä tehty minivuokaleipä. Joku taatusti tykkää, minä en. Taaskaan en kysynyt hintaa ennakolta, mutta ilmoitin kyllä kantani leipää maksaessa.


 Tuttava kyllä arveli että hinta on turkkilaiselle ostajalle paljon pienempi, ja että se oli minulle 12,50 €, koska olin pukeutunut taas liian kalliin näköisiin vaatteisiin. Baskent sairaalan vieressä olevassa risteyksessä on liiketila ihan kadulle asti auki. Siinä oli ennen suutari ja ties mitä. Nyt siitä myydään lasiluukkujen kautta makeita ja suolaisia leipomuksia. Sinne voi halutessaan mennä testauttamaan paljonko joutuu itse maksamaan tuosta leivän tapaisesta pikku köntistä. Tosin riippuu todennäköisesti asiakkaan pärstäkertoimen lisäksi myös myyjästä se, paljonko jokin tuote maksaa. Ja sanovatpa paikalliset naistuttavat, että riippuu myös myyjän sen hetkisestä fiiliksestä.

En pidä farkuista, jotka ovat ihonmyötäiset. Olen yrittänyt etsiä sellaisia, joissa lahkeessa on hieman enemmän kangasta, enemmän leveyttä. No, tänään löysin, mutta lahkeet olivat noin 7 cm liian lyhyet. En ymmärrä mistä lihavat naiset ja pyöreät naiset ostavat farkkunsa, kun joidenkin päällä niitä näkyy, mutta niitä ei näy myynnissä missään. Ja jos jostakin löytyy isokokoisille tarkoitetut farkut, niin sitten niissä on vyötärönympärystä ihan hillittömän paljon, ja lahkeet ovat kuin anorektikoille tarkoitetut pillit. Vaatevalmistajathan tekevät sitä mitä joku ostaa, eli ongelma ei ole valmistajien kohdalla. Veikkaan, että haaste on sisäänostajien mieltymyksissä. Jos miehet ovat sisäänostajina, niin asiakkaille on tarjolla tiukkoja kanankoipifarkkuja hyllymetreittäin. Keski-Suomessa muistan ilolla erästä farkkukauppaa, jossa sisäänostaja oli itsekin muodokas nainen. Kaupasta löytyi hyvinkin mieluisia ja sopivia housuja. No, laitan toivoni Adanan kauppojen tarjontaan. Se on kuitenkin silkkitien varrella sijaitseva, perinteikäs, iso kaupunki. Farkkujen löytämättömyys on jo siinä pisteessä, että kun nyt käytössä olleet hajosivat, niin jäljellä on vain kahdet tavoitefarkut. Näillä säillä farkut olisivat mieluiset lämpimyytensä takia.

Lämpöä oli tarjolla Postin takana Öz Stat ruokaravintolassa, kun keskellä ravintolaa sijaitsevassa takassa roihusi tuli. Lämmitti niin kroppaa kuin mieltäkin. Tulen katsominen on valtavan kiehtovaa. Toisinaan käyn tässä paikassa syömässä, ja joulukuussa tarjoilija kuittaili minulle siitä, kun syön aina samaa ruokaa siellä. Ihan hyväntahtoisesti siitä kuittaili, kun on tarpeeksi tuttu. No, nyt päätin irrottautua tavoistani, ja tilasin grillattua maksaa. En tiedä minkä maksaa se oli, mutta osa paloista oli ihan silkkaa rasvaa. Jollakin on ollut rasvainen maksa. Maksat olivat vartaissa pieninä paloina, ja tulivat pöytäänkin hiiliastian päällä, eli saatoin ottaa siitä vartaan kerrallaan, ja muut pysyivät lämpiminä sillä aikaa. Siinä oli noin 8-10 varrasta, ei tullut laskettua. Hyvä annos oli kaiken kaikkiaan, tosin grillattua kanaa tuokaan ei voita 😁.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Mikäli kommenttisi ei sisällä vihapuhetta, se julkaistaan tarkastamisen jälkeen.