sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Sisätilaelämää

Sateet ja viileys tammikuiseen tapaan ovat nyt täällä. Onneksi aurinkoisiakin päiviä on.
Tiistaina on taas nähtävillä yli 2 m korkeita aaltoja, ainakin merisääennustuksen mukaan. Sateita, ukkosta ja myrskytuulten nopeuksisia tuulenpuuskia on myöskin tiedossa. Lämpötila on jääkaappilukemissa, öisin jopa lähellä nollaa. Vuoristo kasvattanee lumipeitettään lähi viikkoina.

Puolikuolleesta kissasta on kuoriutunut jonkin sorttinen kissapeto, joka on vahvasti hengissä, ja leikkii ja touhuaa. SIlti se pelkää ääniä, uusia hajuja ja värejä... mutta hengissä siis, ja parempaan päin menossa.

EIlen illalla vuoristoon mennessä katselimme myös ohitustien siltatyömaata DimCayin ylityksen kohdalla. Nopeasti tulee valuista valmista. Ei mene kauaa kun tuokin suht iso, tunneleihin johtava silta on valmis, ja aikanaan auki liikenteelle. Niin vaan maisema muuttuu ja tiestö kehittyy. Eilen myös paasasin matkaseuralleni oikein kunnolla. Hän antaa alaikäisen poikansa ajaa autolla täällä liikenteessä ilman ajolupaa ja ajokorttia, sanoen vain "minkä minä sille mahdan". Vellihousu. Hermostuin hänelle myös muutamasta muusta asiasta, ja ihan aiheesta ainakin omasta mielestäni, joten reissu ei ollut oikeasti kovinkaan rentouttava.

Törmäsin tänään rouvaan, joka kyseli miten ja missä olen oppinut puhumaan turkkia.
Kerroin hänelle tuon oppimispolkuni tähän asti, sekä seuraavaksi suunniteltujakin kuvioita. No, hän sitten kertoi, että hänkin haluaa oppia, mutta ei opi... ja kyseli samalla valtavan paljon erilaisia sanoja ja sanontoja, että kuinka sanotaan se ja kuinka sanotaan tämä. KErroin. Yritin hilitä häntä, että jos haluat oppia, niin ota muutama asia kerrallaan, sopivan pieni annos. Mutta ei se mennyt toistamisestakaan huolimatta perille, vaan hänelle kertyi niin valtava määrä muistiin kirjoittamiaan sanoja ja ilmaisuja sekä kieliopin alkeitakin, että niistä ei ole helppo selvitä. Edelleen olen sitä mieltä, että opiskeluinto kuolee jos ottaa itselleen liian ison taakan. Mutta jokainen tekee tavallaan. NIin minäkin teen, omalla tavallani.

Alanyan tapahtumista en ole nyt kuullut mitään. En tiedä onko lähi viikkoina tulossa mitään uutta kivaa, muutoin kuin teatterilla. Siellä on menossa monenlaisia näytöksiä musikaalista perinteiseen teatteriin ja konsertteihin asti. KAnnattaa kävellä kulttuuritalolle, katsoa tarjonta ja ostaa liput haluamaansa näytökseen. Ulkotapahtumia en tiedä olevan, osittain ehkä juuri sää-syistä. Sää on vaihtelevaa, märkää ja kylmää, joten nyt on tavallaan taas talvisia päiviä, sisätapahtumien ja perheen kesken olon aikaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Mikäli kommenttisi ei sisällä vihapuhetta, se julkaistaan tarkastamisen jälkeen.