sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Swea muutti meille

Taas pala elämän yllätyksellisyyttä. Meillä haisee juuri nyt tosi pahalta. Ihan kauhealta.
Meillä on tehohoidossa ja eläinlääkäriin pääsyä odottamassa sellainen pieni karvamytty, joka on käytännössä luuta ja nahkaa. Se ei edes äännä. Suu aukeaa, mutta mitään ei kuulu. Ikää tällä kissanpennulla on ehkä noin 3 kk, tai jos se on vanhempi niin on pahasti nälkiintynyt.

Itse asiassa kissa vaan joutui syliini tänään. Seuraavaksi ympäriltä alettiin ilmoittaa, että se on nyt sinun kissasi. Ja hyvin pian ilmaantui myös sponsori, joka kustantaa kissan lääkärikulut, ruoat ja hiekat. Kissaressu sai pienen annoksen pehmeää kissanruokaa, tosi pieni kun on itsekin ja olemuksesta päätellen ollut jo jonkin aikaa ruoatta. Vaikka syötimme vain pieniä annoksia, ei sen maha kestänyt ruokaa, enkä minä ymmärtänyt sen hätää ja päästänyt sitä kadulle. Lopputuloksena valkoisella tunikalla oli käsittämättömän paljon kissan ripulia, samalla kun me istuimme ravintolan pöydässä.


Onneksi ei tarvinnut matkustaa aluspaitasillaan bussissa kissankuralle haisten. Saimme autokyydin kotiin. Siitä valkoisesta tunikasta oli se hyöty, että tuli nähtyä että kissan turkista tippuu jotain pieniä elukoita. Olin suunnitellut, että kotiin päästyä vien sen ensin pesulle, sillä aiemman kissan kirppushampoota on vielä. Juu, en vienyt. Kissa piiloutui kauhuissaan ja maha kipeänä keittiön kaapistojen sokkeleihin. Onneksi on helposti avattavat sokkelit. Ruoalla se tuli sieltä ulos, mutta jokaisesta pienestäkin äänestä singahti takaisin sinne turvaan.

Tämän traumatisoituneen kissanpennun osalta iso kiitos siitä, että se on ehdottoman sisäsiisti. Kuraa pukkaa ulos, mutta aina hiekkalaatikkoon. Ensimmäisestä kerrasta asti. Asiaa ehkä auttoi se, että pyyhin laatikon reunaan paidassa ollutta kissankakkaa ikään kuin wc-merkiksi. Kun tämä pikkupentu oli pari tuntia nukkunut, syönyt, nukkunut ja kakkinut, ja alkoi pyrkiä lähemmäs, oli seuraavan järkytyksen aika. Joka ei kai ollutkaan niin iso järkytys. Kissa otti melko kuuman kylvyn tosi hyvin vastaan, ja kuumailmapuhaltimen edessä kuivattelu oli ihan jees. Siinä vaan istui, antoi kuivata ja alkoi nuolla turkkiaan. Siis ihan ilmiselvä tyttö, kai. Emme vielä tiedä.

Tuossa se nyt nukkuu suihkusta toipumassa, villasukan sisässä lämpimässä. Kynsien leikkaus jäi huomiselle. Lienee minun aikani käydä kirppupesulla, varmistamassa ettei tuosta karvapallerosta tarttunut mitään seuralaisia. Olen ennenkin käynyt kirpputorilla, mutta tämä oli "erilainen" kerta. Sanoin kyllä jo valmiiksi, että kun seuraavan kerran järjestätte kirpputorin, niin en ota ainoatakaan kissaa, en kirpuilla enkä ilman.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Mikäli kommenttisi ei sisällä vihapuhetta, se julkaistaan tarkastamisen jälkeen.