perjantai 2. helmikuuta 2018

Bir varmış bir yokmuş...

Aamulla sopivasti energisenä... ei vaineskaan, vaan koska lattia näytti siltä että siivous on tarpeen, niin siivosin koko talon lattiat. Koska kissan ruoat eivät tahdo lähteä lattiasta moppaamalla, oli taas perinteisen luuttuamisen vuoro. Se oli samalla myös silmiä avaava teko, sillä jokaisen huoneen lattialta löytyi yksittäisiä, huomattavan pitkiä, suoria, mustia hiuksia. Hhmmm, minultahan sellaisia ei löydy, eikä siihen sopivia vierailijoitakaan ole käynyt viimeisten viikkojen aikana minun läsnäollessani. Luvaton salavierailija...

Toisen henkilön runojen kääntäminen turkista suomeksi on ollut päivän turkin kielen harjoittelua. Parvekkeella ukkospilven raoista loistavan auringon lämmössä istuen sanakirja toisessa käessä yritän hahmotella runoihin jotakin ymmärrystä. Juu ja ei. Välillä joku onnistuu, ja pari seuraavaa ei. Stressiä lieventävänä ensiapuna toimi sitruunahalva. Tein halvaa hyvin vähämaitoisena, joten se ei paahdu samoin kuin maitohalva. Siihen piti saada vähän makua, joten lisäsin appelsiinin ja sitruunan mehun. Kävi niin hassusti että siitä tuli hyvää, liiankin hyvää. Tässä on linkki erään kokkiblogin seesamihalvaan. Muita vaihtoehtoja on täällä ainakin mannaryyni- ja jauhohalva. Ja eri puolilla maailmaa halva tehdään hieman eri tavalla. Siitä on lukuisia erilaisia versioita.

Tuon jälkeen oli vuoro keskittyä kieliopin opiskeluun. Päivän antia sillä rintamalla oli:

Bir varmış bir yokmuş... suomenkielinen vastine on Olipa kerran...
Her başarılı erkeğin arkasında bir kadın var mıymış, yok muymuş?
Nuo kun vielä oppisi ottamaan puhekielikäyttöön.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Mikäli kommenttisi ei sisällä vihapuhetta, se julkaistaan tarkastamisen jälkeen.