sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Kuvia ja tarinoita Adanan kaupungilta

Adanaa vanhalta kivisillalta kuvattuna 9.2.2018
Adanan reissu oli rankka, eikä mikään mennyt suunnitelmien mukaan. Nämä kuvat ovat ensimmäisen päivän kaupunkikävelyretkeltäni, siltä ainoalta jonka kävelin. Samaisena iltana ajoin taksilla kaupungin toisen laidan suuntaan useita kilometrejä, että pääsin sinne Devlet Hastanesin päivystykseen. No, samalla näin kaupunkia hieman laajemmin auton kyydistä. Yllättävää siinä sairaalan päivystyskäynnissä oli se, että vaikka tapasin päivystävän lääkärin (joka tutki ja kirjoitti reseptin), ortopedin (joka tutki ja antoi hoito-ohjeet), sairaanhoitajan (joka paketoi jalkani uudelleen) ja 2 vahtimestaria, jotka auttoivat konkreettisesti juoksevissa asioissa, niin koko reissu ei maksanut minulle yhtään mitään. Ihmettelin sitä siellä myös ääneen, ja kerroin Alanyan hinnoista. He vastasivat, että meillä lääkärien tapaaminen ja tutkimus ei maksa mitään, vaan vasta toimenpiteet maksavat, eivätkä nekään niin paljoa kuin Alanyassa. Olen hyvin kiitollinen saamastani palvelusta ja toimivista hoito-ohjeista sekä upeasta suhtautumisesta. Hoitohenkilöstön suhtautuminen minuun oli normaalin ja miellyttävän oloista. Iso kiitos heille.

Adanan vanha kivisilta 9.2.2018
Kaikkina kolmena päivänä Adana näyttäytyi harmaana ja utuisena. Vaikka aurinko vähän pilkahtikin, niin sinistä taivasta ei näkynyt. Mietimme molempina iltoina hotellin 8. kerroksen huoneemme ikkunasta ulos katsellessamme, että onkohan Adana suuren väkilukunsa, ja valtavan vilkkaan liikenteensä sekä teollisuutensa takia savusumuinen ja ilmaan pölyä nostattanut, vai ainoastaan noina päivinä utuinen. En tiedä. Todennäköisesti pidempi oleskelu ja kaupungilla ja kaupungin ulkopuolella laajemminkin liikkuminen olisi antanut paremman kuvan, tai paremmin kuvaa koko kaupungista. Nyt oma kuvani on tosi suppea. PArhaiten tunnen sen hotellihuoneen, ja senkin vaakatasosta katsottuna.

Adanan keskustassa, jossa Ibis hotellissa asuimme, ruokakojut ja pienet ravintolat, konditoriat ja makeisputiikit olivat todella kiehtovia. Lammasta ja kanaa tuli syötyä ruokapuolelta, ja uusia makeisiakin... Adanassa käydessä kannattaa poiketa pikkupaikkoihinkin nauttimaan makuelämyksistä. Matkaseurani kävi yläkuvassa näkyvässä moskeijassa, ja toi sieltä tuliaisina Uğurlu helva -nimisen karkkikartion. Hänen ajoituksensa osui niin hyvin, että juuri kyseisenä päivänä 10.2.2018 juhlistettiin Ottomaanisulttaani Sultan II Abdulhamid Hanin kuoleman 100. vuosipäivää. Karkkipaketin mukaan hän oli Ottomaani-imperiumin 34. sulttaani ja 113. muslimikalifi. Karkit olivat sekoitus perinteisiä lokumuja, päällystettyjä manteleita ja muita käsittämättömän hyviä... Nam! www.yeniugurhevacisi.com oli valmistaja. Ibis hotelli oli kolmen tähden hotelli, ilmeisesti palvelulaajuuden puolesta, mutta kaikilta osin positiivinen yllätys. Henkilökunta oli upea, ihan laidasta laitaan. Ruoka oli hyvää. Mitä vain tarvitsinkin vuodeleponi aikana, sen myös sain. Jääpalojakin saimme 2x / pv runsaasti. Hotellilta oli lyhyt kävelymatka shoppailukaduille, ostoskeskuksiin, keskustassa virtavalle joelle, nähtävyyksiin jne. Suosittelen.
Valtavasti herkkuja joka puolella

Jalasta kommentoin enää tämän kerran, ellei uusia katastrofeja yllättäen ilmaannu. Menomatkalla ilmeisesti lento aiheutti osan verenvuodosta, ja sen jälkeen kaupungilla kävely loput. Tullessa kävi samoin. Lentomatkan aikana vuoti taas verta sekä kudoksiin että ulospäin. Shit. Kysyin Adanassa lääkäriltä että onko parempi mennä 45 min lennolla vai 10-12 h bussill matkustaen. Sanoi että lennä vaan. Antalyasta Alanyaan lentokenttäkuljetuksen pikkubussissa ei ollut muita kuin me, joten saatoin istua takapenkillä jalka penkille nostettuna, onneksi. He toimittivat minut jopa Alanyan uuden Devlet Hastanesin päivystyksen ovelle asti, kun näkivät että haava vuotaa sidoksista uloskin.

Päivystyksessä oli sama sairaanhoitaja joka haavan on ommellut. Kirurgi oli eri kuin viimeksi. Hän tutki haavan tilanteen ja kyseli aiemmat kuviot. Totesi sitten, että sinun elimistösi pystyy kyllä hoitelemaan tämän, että me emme nyt tee mitään. Jatkat samaa hoitoa (antibiootti, kortisoni, vuodelevossa jalka ylhäällä, kävelykielto ja tarvittavat kylmähoidot) ja osa tikeistä poistetaan tiistaina, osa saa olla viikonloppuun asti. No, haavalta on auennut ja lähtenyt itsestään irti 3 tikkiä, ja yksi niistä ehdottomasti liian aikaisin. Se kohta piti teipata vastakkain, ettei aukea enempää kuin mitä tänään aukesi. Kuoliokohtaan hän totesi sen saman, että elimistösi toimii niin hyvin, että eiköhän se tuonkin hoitele. Seurataan ja ehdoton lepo. Olin erittäin huojentunut ja kiitollinen siitä, ettei tarvinnut leikellä eikä availla mitään. Tuo oli niin vahva opetus, että enköhän malta olla makuulla seuraavan viikon. Tuoreruoka on loppu, mutta kaipa kaapista sen verran löytyy että sinne asti selviää. Ruokakauppaan en nyt lähde omin voimin, enkä mihinkään muuallekaan.
Adana näyttäytyi harmaana ja utuisena 10.2.2018

Tämä kissaksi kutsuttu, ja palleroksi lihonut karvainen kaveri on aivan liian kiinnostunut tuosta haavasta, nyt kun se on kotona auki ja ottaa ilmakylpyjä. Haiseekohan se vaan mielenkiintoiselta, vai haiseeko tuore verensekainen kudoneste jopa herkulliselta sen nenään??? On parempi etten tiedä. Se myöskin kiipeää terävine kynsineen mm syliin jalkoja ja vaatteita pitkin, etenkin jos syön tai juon jotakin, ihan mitä tahansa. Katti nukkuu omalla alueellaan yön, eikä pääse minun petilleni, joten lienen turvassa sen kynsiltä ja hampailta ainakin yöaikaan 😉.

Oli ihanaa palata kotiin, Alanyaan. On tosi kiva nähdä uusia kaupunkeja ja alueita, mutta Alanya on koti. Tämä on omanlaisensa, kansainvälinen, turvallinen, siisti ja kaunis kaupunki. Hyvin kotoisa ja aurinkoinen, suorastaan ihana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Mikäli kommenttisi ei sisällä vihapuhetta, se julkaistaan tarkastamisen jälkeen.