torstai 1. helmikuuta 2018

Lisää gluteenittomia herkkuja

Tienvarret kukkivat uusin kevätkukin taas 1.2.2018
Alanyassa on joitakin paikkoja, jotka tekevät gluteenittomia ruokia. Hhmmm... nimet
aiemmin kohtaamistani paikoista eivät tietenkään tule mieleen juuri nyt. No, yksi on AquaParkiin nähden tien toisella puolella oleva, paikallisten suosima ruokapaikka, josta saa sekä turkkilaisia lounasruokia että menu-listalta tilattavia ruokia. Omistaja ymmärtää ihan oikeasti mitä gluteeniton tarkoittaa, ja hän on usein ravintolan ja kassan puolella työn touhussa. Heillä olen syönyt hyvää ruokaa, mutta toki jokaisella on omat makutottumuksensa.

Nämä olivat sopivan pehmeäpohjaiset pieneen jalkaan
Swedish Connectionissa on sekä erään henkilökuntaan kuuluvan puolison että toisen tuntemani gluteenitonta ruokavaliota käyttävän naisen mukaan oikeasti gluteenittomat, hyvät ruoat. Erityisesti silloin, kun omistaja Ewa on paikalla, on saatavissa monenlaisia gluteenittomia ruokia ja jälkiruokia. Sekä pääkokki että pizzakokki on taitavia työssään, ja Ewa sairaanhoitajana on tarkka, valvova ja ohjeistava. Tuolla on turvallista syödä gluteenitonta ruokaa. Se todella on gluteenitonta, eikä loma mene pilalle ainakaan gluteenin aiheuttamien mahavaivojen takia.

Aurinkoisen lämmin kevätpäivä yllätti sen verran, että vaikka jätin takin kotiin, ja puin päälle vain 2 paitaa ja villapaidan 😁 niin bussissa tuli tukalan kuuma. Bussikuski piti bussin sisälämpötilaa +25 C:ssa, ja ilman villapaitaakin olisi selvinnyt. Vaan osittain johtui siitä, että eilen oli kuumetta, ja kroppa on vieläkin "paleltaa-hikoiluttaa"-fiiliksissä. Tuttavapiirissäkin menee kovemmansorttinen flunssa / influenssa kaverista toiseen. Hieman tässä jännään sitä, että onko Adanan matkakaveri kunnossa lentopäivänä. Tänään hän kuulosti tosi huonokuntoiselta. Mutta uskotaan että ehtii parantua ja jaksaa tulla mukaan. Muussa tapauksessa siitä tullee yhden hengen reissu. Vaan aika näyttää miten käy.

Parveke kutsuu taas päivisin ulos istumaan, ja lämmin on ihanaa. EI muuta kuin nenä kohti aurinkoa ja silmät kiinni. Keittiössä ruokaa laittaessani katselin muutaman minuutin kuinka kissa pyydysti ilmasta jotain, mitä mitä
en nähnyt. Ensin epäilin kissan näkevän omiaan, tai olevan ihan eri maailmoissa kuin minä, mutta sitten tajusin ettei itsellä ole edes silmälasit päässä. Ampiaista pienempää en silloin näe. Jahtasi ulkoa tulleita pikkukärpäsiä... itikoita ei onneksi ole näkynyt. VAnhat arvet ovat vielä tallessa, ja ne riittävät, kiitos. Sen sijaan näin tänään myös parit kaupungin kävellen kulkevat myrkyttäjät meidän talomme lähistöllä, joten itikoiden ja ötököiden myrkytyset ovat käynnissä.

Ensi viikolla näkyy sääennusteessa olevan jo keväisen ihanaa lämpötilan nousua. Sadejakso on toki viileämpää, mutta ei sekään ole nyt niin paha, jos nuo lämpötilat ja sateet edes jäävät ennusteeseen. Kunhan lähemmäs tuota ajankohtaa mennään niin sitten vasta näkee tarkemman ennusteen, ja päivä päivältä todellisuuden.

Adanassakin näyttäisi säät olevan kohdillaan 😍, toki ehtiihän ne vielä muuttuakin.

Käsittääkseni vuodenajat lasketaan täällä niin, että joulu, tammi, helmi ovat talvea, maalis, huhti, touko kevättä, kesä, heinä, elo kesää ja syys, loka, marras syksyä. Säiden puolesta nämä kaikki ovat ihan omanlaisiaan kokonaisuuksia. Muuten, Alanyassa on auennut paljon uusia kauppoja yms. joten niille, jotka tulevat muutaman kuukauden tauon jälkeen, on katukuva taas aika paljonkin toisen näköinen. Ja monia liikkeitä suljetaan edelleen, mutta uusia nousee tilalle lähes saman tien. KAtukuva elää ja muuttuu, niin kuin koko kasvava kaupunkikin. Uudesta kesästä on taas tulossa  mielenkiintoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Mikäli kommenttisi ei sisällä vihapuhetta, se julkaistaan tarkastamisen jälkeen.