maanantai 19. helmikuuta 2018

MItähän kieltä hän puhuu?

VAstakeitettyä appelsiinimarmeladia
Turkinkielen ja tulkin osalta vielä pari sanaa sairaala-asioinneista. Alanyan Devlet
Hastanesissa on tähän mennessä aina käydessäni ollut suomalaistaustainen työntekijä heti vastaanotossa. Nyt hän oli vapaapäivällä. Kävelin silti normaalisti samalle tiskille, kun sitä kautta olen aiemminkin asioinut. MAtkalla tiskille kuulin jo kuinka vasemmalla olevalta pöydältä joku venäläisen näköinen nainen puhuu minulle jotain kielellä, jota en ymmärrä. Asioin tutun miesvirkailijan kanssa, joka muistaa, ja sanoo kuitenkin, että ensin kaikkien pitää ilmoittautua myös tuon ruovan tiskillä.

Ok. Menen tiskille. Rouva puhua polottaa ihan hirveästi jotain mistä en ymmärrä mitään. Mietin jo, että ei kai se luule minua venäläiseksi ja molota venäjää tai jotain sen tapaista. SItten se hiljenee, ja ihan selvästi odottaa minulta jotain vastausta. Sanon turkiksi, että sorry, en ymmärtänyt mitään kielestä mitä puhut. Olisi helpompaa asioida turkiksi. Rouva suuttuu, ja silloin ymmärrän.

"Juurihan sinä puhuit tuon miehen kanssa turkkia, ja ymmärsitte toisianne."
NIin, hän puhui turkkia jota voi ymmärtää.
"MInä puhun ihan samaa turkkia"
No et todellakaan (ehti karata ilmoitte).

Projektipäällikkö kylpee auringossa ja tarkkailee
Rouva alkoi huutaa naama punaisena toisen tiskin miehelle niin että odotusaula raikui.
"Tule sieltä tänne, jos se kerran sinua ymmärtää! No, tule nyt, heti!"
Ja jupisee taas välissä jotakin mitä en ymmärrä.
Puhuu sitten miestä odottaessa minulle kovaäänisesti kuin kuurolle, että "Miksi sinä olet tullut? Mitä on tapahtunut?"
Ja huutaa taas samalla sitä toista miestä paikalle.
Kysyn pariin kolmeen otteeseen, että vastaanko nyt tuohon viimeiseen kysymykseesi vai en, mutta kestää aikansa ennen kuin hän rauhoittuu niin paljon, että pystyy taas kuuntelemaan. Kun lopultakin ymmärsin mitä hän tahtoi tietää, ja vastasin, pääsin pois siitä piinasta.

OLIsi ollut erittäin mielenkiintoista tietää millä murteella hän puhui. Mahtoiko kyseessä olla hankalasti puhuttu ja puhtaasta turkin kielestä huomattavasti poikkeava Alanyan murre, vai joku muu erityinen murre? Eipä ole pitkiin aikoihin käynyt niin, etten ymmärrä edes mistä kielestä on kyse. Mutta joillakin on taito puhua niin  erikoisesti, ettei ainakaan kielitaitorajoitteinen ulkomaalainen ymmärrä. VAan ihan oikeasti, kaikki muut henkilöt, joiden kanssa olen asioinut sekä Alanyan että Adanan sairaalassa, puhuivat paljon helpommin ymmärrettävää, normaalimpaa turkkia. Tällä rouvalla on joku vahva murre, ja "naisen tapa puhua".

Moni tapaamani kouluttamaton nainen puhuu sellaisia sanoja ja sellaisella tavalla, josta on tosi vaikeaa saada selvää. Oletan että kyse on vahvalla murteella puhumisesta. VAan se siitä taas. Jos siis osaat muutaman sanan turkkia, etkä aina tule ymmärretyksi, niin älä huoli. Tällaista sattuu ja se on inhimillistä puolin jos toisinkin. Ehkä tuokaan rouva ei ole edes tajunnut puhuvansa vahvasti murtaen. Asia kuitenkin selvisi lopulta.

...pieni osa projektista näkyvillä...
12 tuntia kotona sisällä ja parvekkeella istuen menee ihan ok, mutta nämä viimeiset 3 h odottelu ennen ilta-antibioottia ovat jo niin kylmiä, ettei parvekkeella tarkene niin kuin ennen auringon laskua. Ovat siis Pitkiä tunteja. SIksikin, että kasvoille nousi äsken punakka ja pönäkkä allerginen reaktio, ilmeisesti antibiootista. (Jokunen sana poistettu). Tämä on kuitenkin samaa "perhettä" kuin ne, joita en kestä. Mutta otan seuraavankin, ja näen sitten mitä tulee ja miltä aamu näyttää. PAras ottaa siksikin, että tuo kissan roikale ehti noin vaan iskeä kuononsa ja tassunsa haavalle, juuri siihen avoimeen kohtaan tietysti. Alan olla entistä vakuuttuneempi siitä, että katukissahistoriansakin vuoksi se haistaa veren ruokana...

Keitin tänään appelsiinimarmeladia, kun appelsiinit näyttivät siltä, etteivät selviä huomiseen, eikä tehnyt mieli syödä kaikkia nyt. Ja siksikin, kun niitä syödessä aukesi suupielien iho. 7 appelsiinin sisus mehuineen, 1 sitruunan sisus mehuineen, 1 dl vettä ja 3 dl sokeria  😍😋😋
Ajattelin, että syön sitä marmeladia vähän silloin ja vähän tällöin. MAistoin kuitenkin ennen purkitusta, ja vähän lisää ja lisää, kunnes kitalaesta irtosi nahka liian kuumana maistelun takia. Pitihän sitä testata vohvelienkin päällä, ja puolet marmeladista jotenkin vaan katosi. Ihan noin vaan. Aivan liian hyvää...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Mikäli kommenttisi ei sisällä vihapuhetta, se julkaistaan tarkastamisen jälkeen.