torstai 29. maaliskuuta 2018

Hyvin onnistunut kala-ateria

ALanyan kalahallin taaemmalta käytävältä löytyy
Pari sateista ja tuulista päivää on takana. Olen ihmetellyt ääneen ja hiljaakin tätä Alanyan taivasta, siis kuinka on ollut yllättävän monia päiviä, jolloin sinistä taivasta ei näe kuin hetken, ja sen jälkeen on ilmassa jotain muuta. Ei pilviä eikä sellaista mutta muuta ylimääräistä. Tämä lehtiuutinen kertoo siitä. Pohjois-Afrikan aavikoilta ilmaan noussutta hienojakoista pölyä on liikkunut ylemmissä ilmakerroksissa tänne asti. Sateet ovat siitä ihana asia, että ne putsaavat ilmakehää tehokkaasti.

Jatkossa, jos toivoa saa, niin Saharan pölyt voisivat kulkeutua vaikkapa
Hallin käytävää
Atlantille... tai tippua takaisin Saharaan. Joka tapauksessa näiden sateiden nyt päättyessä näyttää että lämpötila nousee jo melko herkullisiin lukemiin. Seuraavan 2 viikon sääennustuksessa ei sateita näkynyt 🌅
Alanya Turkey -niminen Youtubekäyttäjä on jakanut Alanya Ultra Trail 2018 videon. Se kertoo hyvin silloisesta Alanyan säästä ja esittelee maisemia ja paikkoja, ei niinkään maratonia. Siksikin siitä on silmäniloa tänne kaipaaville. Ja hänellä on myös muita mielenkiintoisia videoita.

Kuukausi sitten Alanyaan muuttanut ulkomaalainen pyysi esittelemään paikan,
jossa voisi tavata muita ulkomaalaisia, mutta ei ihan räkäkännisiä. No, menimme erääseen paikkaan, jossa kukaan ei halunnutkaan puhua englantia, vain omaa äidinkieltään, jota hän ei osaa. Kukaan ei kutsunut häntä pöytäänsä tai joukkoonsa. Hhmm... hiton asenteellisia pöllöjä koko sakki siinä ravintelissa. Joten en yhtään ihmettele, jos useimmat tänne muuttavat hakeutuvat omaa kieltään puhuvien kantakapakkaan, tai sitten turkkilaisten seuraan.

Vastapäätä oleva Malatyalaisen rouvan kauppa
Turkkilaiset täällä ottavat vastaan muuttajia lähes mistä tahansa maasta tai kansallisuudesta, kun tulija on osoittanut
olevansa kunnollinen ihminen. Joten olin tyhmä. Hänet olisi ollut hyvä viedä heti suoraan turkkilaisten paikkaan. Menimme syömään kalahallille kuvassa näkyvään ruokapaikkaan, heti kun selvisimme tuosta ensimmäisestä pois. Hänkin on aloittanut turkinkielen opinnot, tavoitteenaan oppia sujuva kielitaito. Mutta takaisin tuohon ravintolaan. Aluksi salaatti ja leipä, kalakeitto ja mustekalaa, kasviksia, riisiä, ja pääruoaksi kalatiskistä valitsemaamme grillattua kalaa, jonka nimestä ei ole enää aavistustakaan. Sen lisäksi että heillä on tosi hyvä ruoka, heillä myös puhutaan sekä turkkia että englantia. Ainakin niitä. Heillä on kuulemma ravintola myös Kargicakissa, meren rannalla, hetimiten Mahmutlarista Kargicakin puolelle tultaessa.

Tuo kuvassa oleva karvapallero etsii edelleen kotia. On jo iso ja oppinut / opetettu kissa. On jo ohittanut pentuvaiheen "järsimiset ja kynsimiset", mutta pelaa palloa, heittelee rottaansa yms. Minun kissa-allergiani on edennyt poskiontelontulehdus-keuhkoputkentulehdus-pisteeseen, vaikka siivoan joka toinen päivä, kun lääkityksetkään eivät enää auta. Kun ei kestä niin ei vaan kestä. Kissa on pääsääntöisesti "mykkä", mutta tietyissä tilanteissa siitä lähtee ääntä. Ja on hyvin seurallinen, utelias, leikkisä, sylissä viihtyvä, mutta pelkää vieraiden ihmisten ääniä ja uusia hajuja. Kai niihinkin tottuu ajan kanssa, kun oppii ettei kaikkia tarvitse pelätä. On oppinut kiikkumaan parvekkeen laidoilla putoamatta, pomppii metrin korkeudelle ja tanssii kissabalettia (vai onko se capoeiraa) nähdessään peilikuvansa parvekelasista, sekä lähes nauttii pesusta muttei puhallinkuivatuksesta jne. Kissalle ei ole löytynyt oikeaa kotia, ja edelleen etsitään oikeaa kissanystävää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Mikäli kommenttisi ei sisällä vihapuhetta, se julkaistaan tarkastamisen jälkeen.