lauantai 24. maaliskuuta 2018

Koskaan ei kannata luovuttaa

Alanyan toriostoksia. Punajuuret ovat Isoja.
Onpa ollut mielenkiintoisia vuosia asua Alanyassa, kun ajattelee taaksepäin. Monellakin tapaa mielenkiintoisia. NIin isoja kuin pieniäkin asioita on tapahtunut vaikka kuinka paljon. Kaikkein eniten on tapahtunut kuitenkin omassa asennemaailmassa. Selkiytymistä, vahvistumista ja oman tien löytämistä.

Kun on syntynyt ja suurimman osan ikäänsä asunut sovinistisessa, sairaassa, vahvasti uskonnollisessa ja vanhoillisessa ympäristössä ja kaveriporukoissa, niin jotenkin niistä oli päässyt jäämään muutamia ihmiselle vahingollisia muistikuvia, mielen toimintoja, tapoja, uskomuksia ja ties mitä. Mm.

  1. Häpeän taakan kanto. Sen olen oppinut jo alakoulussa, ja kotona pienestä pitäen. Usein ympäristössä olevien ihmisten toimesta käskettiin hävetä jostakin, jonkun syyn vuoksi. Nimenomaan käskettiin. Aikuisena vielä enemmän kuin lapsena. Jopa appiukko oli tätä lajia, ja erittäin taitava häpeäsyyllistäjä.
  2. Herkästi ja ilman syytä pintaan noussut syyllisyyden tunto. Ensimmäiset muistikuvat ovat noin 12 ikävuoden tienoilta, oman äidin puheista ja minuun kohdistamista syyllistämisistä nousseita. Tosin mietin jo silloin, että miksi ihmeessä se minua tästä syyllistää, kun tämä ei liity minuun millään tavoin. Tajusin jo silloin, ettei oma äitini kykene edes tuntemaan millainen minä olen. Ei kyennyt todella tuntemaan muitakaan lapsiaan. Hänellä oli tarpeeksi taakkaa pirullisenhullun alkoholistimiehensä kanssa. Kaikki lapset jäivät toissijaiseksi, ja kuolema korjasi aikaisin.
  3. Pelko. Minut on kasvatettu pääosin pelolla. Olin alle kouluikäinen kun jo jouduin pelkäämään joka päivä, ja viimeistään joka ilta. "Jos et nyt ole ihan hiljaa ja liikahtamatta, niin viikatemies tulee tuolta sängyn alta, ja vie sinut." Joka ilta sama virsi, kunnes olin tarpeeksi iso tajuamaan. Sen jälkeen sai pelätä sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa, niin kauan kunnes se pirunhullu pidätettiin, ja poistui elämästämme fyysisesti. 

Isoimpaan kattilaani mahtui 2, pilkottuna
Nyt olen ollut pois noista kuvioista aika tarkkaan 6 vuotta, ja osittain myös Suomen
ulkopuolella. Täällä kauempana ollessa on tullut huomattua kuinka ahdasmielisissä, uskonnollisrajoitteisissa ja erikoisissa ympyröissä onkaan tullut oltua, lähes koko Suomi-elämän ajan. Poikkeuksen tekee opiskeluaika Tampereella ja kesätyö Sodankylässä n. 1990. Ne ovat olleet ihan erilaisia ajanjaksoja. Niihin ei ole iskenyt kukaan toinen rajoitteitaan. Terveisiä vaan Sodankylään kauppiaspariskunta Härkösille, ja sydämellinen kiitos.

Vasta tämä täysin erilaisessa ympäristössä eletty aika kirjoitusprojekteineen kaikkineen on suonut ilon palata menneisiin ja poistua niistä. Menneisiin voi aina palata, mutta on myös tärkeä poistua. Se ei tarkoita menneisyytensä hylkäämistä eikä kieltämistä tms. vaan sitä, ettei raahaa mukanaan turhia taakkoja. Häpeän, syyllisyyden ja pelkäämisen turhat painolastit on kerätty kokoon kuunvalossa, paistettu kuumassa aurinossa ja heitetty tuuleen ja mereen. Se jäljelle jäänyt on parin kolmen viime vuoden aikana tutusteltu, tuuletettu ja uudelleen valoisaksi sisustettu.

LIsää appelsiinimarmeladia
Ystäviäni elää edelleen noissa ympyröissä joista olen lähtenyt pois, ja vanhoillisluterilaisesti synkistelee ja pyytelee anteeksi omaa olemistaan, ihan vaan varmuuden vuoksi ja opitun tavan mukaan. Elää, muttei kuitenkaan elä onnellisuutta tuntien. Toivon, että hekin aikanaan löytävät oman tiensä ulos turhista taakoista. Tämä aihe tuli mieleeni, kun näin tänään erään pariskunnan. Vajaa vuosi sitten toinen heistä kävi sanallisesti ja fyysisin elkein päälleni. Enää silloin en siitä hermostunut, pelästynyt, syyllistynyt tai muutenkaan juurikaan hetkahtanut. Tänään kun heidät näin, näin heissä yllättäen pelkoa heidän katsoessaan suuntaan, jossa olettivat minun olevan. He eivät tienneet minun katsovan heitä paljon lähempää, ja ehkä siksi pääsin näkemään sen.

Miksi joku pelkää jotakuta toista? Mielettömän iso kysymys, jota en halua tähän ruotia. Oleellisinta minun kannaltani , että olen vahvistunut. He eivät vaan ymmärrä vielä, etten minä pure tai muutenkaan hyökkää, ellei minun tarvitse puolustautua hyökkäystä vastaan. Nykyään en välttämättä pure vaikka joku hyökkäisikin. Toisenkinlaisia reagointimalleja on olemassa. Jos siis tulet vastaan rehellisesti ja hyvin taka-ajatuksin, ihmisenä ja ihmisiksi, niin mitä syytä sinulla olisi pelätä?

Välimeri <3
Kiitollisuus, onnellisuus, rohkeus, usko oikeudenmukaisuuden voittoon ja usko hyvään tulevaisuuteen ovat korvanneet nuo entiset moskat. Olen kiitollinen siitä, että elämän myötä olen kulkenut juuri tämän tien. Tästä on hyvä jatkaa.

ALanyan tapahtumiin liittyen on tässä pari "tuloslinkkiä".
Maratonit 
Demirtasin kulttuuritalon avajaiset
Kulttuurikeskuksen video löytyy kaupungin facebooksivuilta
Maantiepyöräily

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Mikäli kommenttisi ei sisällä vihapuhetta, se julkaistaan tarkastamisen jälkeen.