Suklaamuniinkaan ei voi luottaa 😁

Kanaset tiellä, 500 m päässä kotoa, ja väärä suunta.

Pari pikkufaktaa taas ensin. Edellisenä runsaan sateen vuorkautena Antalyassa satoi pahimmin paikoin ukkoskuuroista vettä 149 kg / m2, Alanyassa 58 kg / m2 ja Gazipasassa 50 kg / m2. Aika hurja tuo Antalyan määrä. Ei ole ihme, jos joskus on vettä kadulla, viemärien vetokyky ei riitä tai tulee maansiirtymiä... vedellä on valtava voima. Ja Alanyan ALKÜ Devlet hastanesi on aloittanut allergioiden siedätyshoidot. Poliklinikalla on jo käynyt ensimmäisiä potilaita. Meillä on edelleen tuo nelijalkainen ja runsaassa karvanlähtövaiheessa oleva siedätyshoidattaja, tosin annostelu ei nyt osu ihan kohdalleen. Tullee runsaan puoleisesti.

Ja lentorintamalta pari päivitystä. Istanbulista Alanyan Gazipasan lentokentälle pääsee nyt
kesäkauden avauduttua THYn eli Turkish Airlinesin koneilla kolmesti päivässä. Kellonajat ovat 00:20, 13:45 ja 17:25. Gazipasasta Istanbuliin Turkish Airlines lentää nyt kesäkaudella kello 03:10, 16:20 ja 19:45. AnadoluJet lentää Gazipasasta Ankaraan kello 14:05 ja Ankarasta Gazipasaan kello 12:30. Lehtijuttu on tässä.

Suklaamunaton suklaamuna

Huomaan olevani jotakin oppinut taas. Päivällä suutahdin hetkeksi ihan kunnolla, taas tietyistä Pihtiputaan pienten piirien paskanpuhujista, mutta yllätyksekseni tuli aika nopsaan mieleen, että mitä sitten. Kukin saa Suomessa levittää sellaista paskaa kuin haluaa, näyttää olevan valtakunnan tapa tällä hetkellä. Mutta miten ne toisten seläntakana supateltavat paskapuheet minua koskettavat jos en minä anna niille sitä valtaa mihin niillä pyritään? Ei mitenkään. Ja sama se on jokaisen muunkin kohdalla.

Älä provosoidu vaikka joku sinua kuinka yrittäisi saada lankeamaan virittämäänsä ansaan. Ja ne heidän puheensa kertovat heistä itsestään enemmän kuin kohteesta. Lisäksi itsehän ne ovat omista puheistaan vastuussa. Ihan itse aikanaan laskunsa maksavat. Älä provosoidu, vaan säilytä rauhasi ja jatka elämääsi.

VAsemmalla kanteen liimattuna myös tahnakaavin.

Sitten provosoiduin Kinder-munasta. Olen katsellut Facen silmini eteeni tuuppaamia
mainoksia Kinder-suklaamunakakusta, kolmen suklaan kakusta ja ties millä nimellä se tunnetaan. No, kaupassa näin munan muotoisia kapineita karkkihyllyllä. Ensimmäinen on keltainen, melko iso, ja siinä luki että sisältää yllätyksen. Koska suklan laadusta tms ei puhuttu mitään, niin kysyin kassamyyjältä, että sisältääkö tämä suklaata. "Ei sisällä. Ainoastaan osista koottavan lelun."  No höh.

Seuraavaksi silmiini osui Kinderin muna, eikä niitä vaihtoehtoja sitten muita ollutkaan. No ei käynyt pienessä mielessäkään etteikö se Kinder olisi suklaamuna, sellainen samanlainen kuin mitä myydään Pohjoismaissa. Siksi en edes älynnyt kysyä. Ravistaminen kertoi, että sisällä on yllätyslelu, ja tuoteselosteen perusteella näin että siellä on myös suklaata ja maitoa yms. Ja kakkelit.

TAvarat ja tahnamössö. Missä suklaamuna???

Kinderin suklaamuna ei ollutkaan suklaamuna. Toisessa puoliskossa oli lelu, jota en osannut kasata kun ei ollut kokoamisohjetta ja oli liikaa osia. Toisessa puoliskossa oli 1 rkl vaniljakiisseliä + 1 rkl pähkinäsuklaatahnaa siihen muoviseen munan ulkokuoreen liisteröitynä, sekä sen pinnalla 2 pientä muromaista palloa. Pettymys oli käsinkosketeltava. Onneksi kissa tykkäsi niistä mönjistä, *puistatus*, minä en. Se huijatuksi tulemisen tunne, kun odotat koko busipysäkillä istumisen ajan (30 min.) ja koko bussimatkan (45 min.) että pääset kotona nauttimaan Kinder-suklaamunan pääsiäisherkuksi, ja sisältää paljastuukin tuo ällötahna. 😳😭😂.

Lenkkeilyt ovat vielä haavetasolla, samoin kuin kaikki muukin ulkona liikkuminen. Koiven parannuttua ensin osittaiseen liikuntakuntoon iski päälle kaverin suomentuliaisina tuoma influenssa. Tällä hetkellä on bakteerijälkitauti kimpussa, mutta loppuu sekin aikanaan. Vastustuskyky on jo jonkun verran noussut pitkien ab-kuurien jäljiltä. Koipi lienee jo kävelylenkkikunnossa, mutta ihan tänään vielä en testannut. Katsotaan mikä on kunto ensi viikolla. Fillaria kävin jo kääntelemässä, ääntelemässä ja siirtämässä. Siinä on polkimien laakerit aikalailla jumissa... ja siksi on parasta olla säärisuojat ennen kuin ajan sillä metriäkään. Polkimia on turha vaihdattaa, sillä sitä kaadellaan ja kohdellaan tuolla sen verran kovakouraisesti, että uudetkin olisivat pian tuossa kunnossa. Joko ajan sillä tuoltaan tai sitten en aja. Kokeilen heti kun löydän ne säärisuojat. Ilman niitä en aja metriäkään, ehkä, kai, toivottavasti.

Elävä lämpömittari. Aamulla alle +25 C. 

Turistikausi on selkeästi alkanut. Naapuruston talojen tyhjillään olleissa asunnoissakin on vipinää. Ja isoon ääneen ihmettelyä, että miksi uima-allaskin on noin hunolla hoidolla. Eh he heh hee... kas kun on vielä talvi. Ei siinä vielä kukaan tarkene uida. Merivesi pysyy paljon lämpimämpänä, ja on tänäänkin ollut oli +17C. Kaunis, aurinkoinen ja lämmin päivä on takana. Oli ihana katsella sinistä taivasta, muutamia valkoisia pilviä ja Kalen niemennokan taakse laskevaa aurinkoa. Päivä on pidentynyt paljon, päätellen auingon laskeutumispaikan siirtymästä. Ja vielä se tästä lisääkin pitenee, kun kesää kohden mennään.

Kävin sen verran eilen ulkona tuulettumassa kaverin kanssa, että sain tänään päivänvalossa kaivaa kaktuksenpiikkejä käden ihosta pois. No, kaveri sai kaivaa niitä sekä pikkutakistaan että iholtaan. "Tässä on hyvä paikka katsella. Ei noista kaktuksista mitään haittaa ole, antaa niiden olla."