sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Alanyan pinkit ja turkoosit unelmat

Alanyan ihania jenkkiautoja  😍
Erään hotellin edessä oli niin ihana kesäauto, tai siis tähän ilmastoon vuoden useimpina päivinä sopiva auto, että en malttanut olla kuvaamatta kun sen kerran näin. Joku sieltä sivusta huuteli jotain kun kaivoin kameraa esiin, mutta suljin korvani ja keskityin vain näkemääni. Näytti olevan koristeltu hääparia tms varten, ja luonnossa näytti paljon paremmalta kuin tässä kuvassa. Tuollaisen voisin ottaa jos joku sitä tarjoaisi 😍. Tuolla kelpaisi ajella hiljakseen pitkin rantabulevardia, ja antaa tuulen kutittaa poskia. No, voisi sillä käväistä keskustassakin lipumassa liikenteen virrassa. Aivan ihana auto, ainakin tällaisen Elvis-fanin mielestä.

Alanyassa voi nyt ihastella muutakin. Hillittömän suuria ja kauniita ruusuja on siellä sun täällä sekä kaupungin että yksityisten ruusuistutuksissa. Nyt on Se aika vuodesta. Itsekin olen milloin missäkin puskassa kameran kanssa kokeilemassa millaisia ruusukuvia ylikirkkaalla päivänvalolla saa aikaan. Iltaisin ei kovinkaan usein tule käveleskeltyä ulkona, vaikka silloin olisi valokuvaamisen kannalta hyvä valo. Illan hienoa valoa kestää kohtuullisen kauan, toisin kuin aamulla, jolloin se hetki on kovin lyhyt.

...vähän vaan symbolinen kuva...
Yritän jatkossa muistaa laittaa tekstit niin, että Alanya-faktat ovat tuolla Alanya-välilehdellä ja vain omat päiväkirjatyyliset jutut tällä sivulla. Ja tavoite on että julkaisen vuoropäivinä tässä ja vuoropäivinä tuolla Alanya-sivulla.

Muutaman päivän takaa eräs tapahtuma. Olimme naisten kanssa tien reunalla keskustelemassa, kun valkoinen auto pysähtyy viereen. Eräs 4 vuotta tuntemani kiinteistönvälittäjähän se siinä. Hän avaa ikkunat, ja alkaa taas sen jokakeväisen nuoleskelun ja lepertelyn. Kun kesä alkaa, niin hän saattaa soittaa viikoittain, että mitä kuuluu, missä olet kun ei ole näkynyt, tule käymään toimistolla niin voidaan taas jutella. Joinakin kertoina sanoi, että voinko tulla heti, että hän tarvitsee tulkkausapua asiakastilanteissa. Joka kerta se on ollut valetta, hän vaa haluaa minut toimistolleen millä tahansa tekosyyllä, luullen että tuon sitten mukanani hänelle paaljon rikkaita asiakkaita. *rumasana*

Nytkin hän kyseli ja pyyteli ja kyseli, että missä olen ollut kun ei ole näkynyt enkä ole soittanut, miksen ole käynyt, milloin tuleen ja blaa blaa blaa. Mutta rajani oli tullut vastaan jo muutaman aiemman tapaamisen röyhkeistä kuvioista, joissa hän hyötyi minusta viime kesänä ja syksynä... ja aiempinakin vuosina, mutta ne tajusin vasta kun hän itse lipsautteli, puhui ristiin aiempien keskustelujen kanssa. Syksyn jälkeen hän ei ole kertaakaan ollut yhteydessä, ennen kuin nyt kun sesonki alkaa. Sekin vahvisti näkemystäni siitä, että hän haluaa vain juoksettaa ja käyttää hyväkseen, siis tieto-taidollisesti ja verkostollisesti. Näin kyllä, että autossa oli 3 muuta ihmistä, ja arvasin että hän on käyttänyt heitä "lahjonta"-aamiaisella näköalaravintolassa, kuten hänellä on tapana, mutta mitta vaan oli tullut täyteen.

Käsittääkseni Alanyan isoimmat kupolirakenteet
Sanoin hänelle muista läsnäolijoista välittämättä, että minulle riittää jo se, että hän on kolmesti valehdellut minulle, että en enää luota häneen enkä siksi halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan. En siis tule toimistolle nyt enkä myöhemminkään. Samalla kun hän sulki ikkunoita ja lähti ajamaan eteenpäin, kuului hän sanovan että tuota naista ei kannata uskoa. Taisi olla asiakkaita kyydissä. No, meniköhän päivä tai pari, niin ilmaantui vittumainen viesti Whatsappiin. Vastasin tyynen rauhallisesti ja lyhyesti, sekä estin hänet puhelimestani. Seuraavana päivänä tuli samanlainen viesti Facen kautta, nyt vain uhkauksella täydennettynä.

Sinne vastasin jo pidemmän viestin, mainiten jokaisen hyväksikäyttötilanteen jonka muistin: asiakkaista juoruamiset ja seläntakana haukkumiset, syntymästään saakka liikuntarajoitteisen ja epänormaaleilla raajoilla liikkuvan keräläisen nöyryyttävän kohtelun, seksipuheet yms. Ja sen jälkeen estin hänet sielläkin. Saa nähdä käykö fyysisestikin kimppuun vai huuteleeko vain selän takana. Tällä hetkellä hän kuuluu levittelevän paskapuheita tuttavaverkostossani, yhteisten tuttavien keskuudessa. Ihan vapaasti. Ottaa kai luonnolle, mutta se on hänen ongelmansa. Minä en ole asettanut sanoja hänen suuhunsa enkä tapahtuneita tekoja hänen mieleensä / toteutuneeseen elämäänsä. Ihan hän on itse toiminut. Kukin vastaamme itse teoistamme, ennemmin tai myöhemmin.

Kaupungintalon vieressä on uudet rantakatokset
Sitten positiivisempaan aihepiiriin. Otin tänään mittaa sekä itsestäni että fillarista. Jonkinlainen tahtojen taisto piti käydä aamupäivällä, että uskalsin tarttua taas pyörään ja lähteä ajelulle. Säärisuojasilikonit tuli kyllä laitettua ihan lääkärin komennon mukaan, kun en kaipaa tuota samaa haavanhoitoruljanssia mistä äskettäin selvisin irti. Vielä tuo kärsineen näköinen fillari toimi, vaikka näyttää jo aika kolhuiselta. Eikä se ole edes vanha. Mutta kolhuinen olen minäkin, joten mennään yhtä matkaa. Päivä oli mitä parhain fillaroinnille, ja ilman isompia kommervenkkejä tuli ajettua aika pitkä matka, näin ensimmäiseksi kerraksi 3,5 kuukauteen.

Tuolla auringonpaisteessa ja lämmössä ilman juomapulloa ajellessa tuntui kuin olisin ajanut 35 km lenkin, mutta kun tarkistin sen Google Mapsista, niin matkaa kertyi vain 25 km. Yhdellä kylätieosuudella oli jyrkkä nousu lähes merenpinnan tasolta 96 metriin merenpinnan yläpuolelle. Sitä en kuitenkaan ajanut, vaan kävelin, puuskutin, kuivailin kasvoja ja nautin lämmöstä. Vaalea nahka nautti auringosta niin paljon, että nyt tykkää punottaa. Itikoita, isoja sisiliskoja, amppareita ja kärpäsiä tuli vastaan, eli kesä on senkin puolesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Mikäli kommenttisi ei sisällä vihapuhetta, se julkaistaan tarkastamisen jälkeen.