sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Bucakoğlu kylä ja bussi 13

En muistanut ottaa kuvaa ennen kuin tässä kohden
Alanyan Oban takamailla, vuoren ylärinteellä löytyy Bucakoğlu köy tai Bucakoluk, miten se nimi nyt onkaan. Sinne kasvihuoneviljelmien perukoille pikkuista hiekkatietä pitkin menee bussi numero 13. Ko. bussi lähtee Cuma pazarin eli perjantaitorin luoteisreunan bussiasemalta, tulee Prince-hotellin takana olevan dolmusaseman kautta ja jatkaa uuden sairaalan vierestä ylös vuoristoon. Bussin reitti on kuskin kertoman mukaan 8 km suuntaansa.

Bussireitin loppuosa on ihan puhtaasti maaseutua ja kyläelämää, tosin sinne näkyi rakennetun myös turistihuviloita. Matkan alkupäässä ystävällinen vanhempi
Edellisestä vähän alempana
mies tarjoili puustaan sekä mulperimarjoja että musmuloita, joista ensimmäiset olivat tosi herkullisia, ja koska käsissä oli vielä kypsiä, tummia mulperimarjoja kieltäännyin kohteliaasti musmuloista ja jatkoin matkaa.

Reitin ensimmäinen haaste olivat kuorma-autot ja muu raskas liikenne. Koko ajan ajoi edestakaisin isoja pakettiautoja, kuorma-autoja, tankkiautoja ja vielä isompia maansiirtokuorma-autoja. Tien reunalla kävellessä sai pitää varansa, ettei sotkeentunut kävelemään autojen eteen, sillä tie oli kapea ja pöly lensi. Niinä hetkinä kun ei ollut liikennettä, oli ihana katsella ja kuvata maisemia ja kasveja.

Navetta. Monissa taloissa navetta on alakerrassa.
Toinen haaste oli pysyä kartalla ja osata ulos sieltä tielabyrintistä. Minulla on yleensä hyvä
näkömuisti, ja kun katson kartalta etukäteen reitin jota aion kulkea, niin pääpiirteissään hahmotan sen myös ulkona ollessa. Nyt useampaan kertaan jäin risteyksiin kasvustojen ja rakennusten sekaan niin etten nähnyt missä päin on Taurusvuoret ja oma, tuttu vuori, ja missä päin on meri. Niiden avulla olisi ollut helpompi hahmottaa suunta. Jouduin kysymään aika usein, ja lösinkin jo aika lähelle haluamaani tietä.

En tietenkään muistanut ennalta uuden
Naapurivuoria ja naapurikyliä
ohitustien tietyömaata ja siltatietyömaata, ne kun sulkevat aika monia entisiä reittejä. Siitä ilosta sain kävellä n. 4 km ylimääräisen lenkin, sellaisen, jota en ollut suunnitellut. Piti kävellä Cikcilliin päin, löytää ohitustien liittymä, vaihtaa toiselle puolen tietä ja palata kohti uuden ohitustien siltatyömaata. Olin suunnitellut käveleväni 8-10 km, voinnin mukaan, mutta lopputuloksena olikin 12 km. Olisin voinut nousta bussiin monissa eri kohdin, mutta halusin kokeilla miten kroppa reagoi alkuvuoden liikkumattomuuden jälkeen vähän pidempään, mutta kevyeen kävelylenkkiin. Ei tullut väsymystä kummempaa, eli hyvin. Jalan iso arpialuekaan ei turvonnut eikä sinertynyt, kuumeni vaan paljon enemmän kuin muu jalka.

Ainakin Tosmuria näkyy tuolla kaukana, kaukana
Fillarin suhteen on vähän samanlainen tilanne kuin moottoripyörien suhteen. Ajoin 18 v. heti ajokortin saantipäivänä moottoripyöräkolarin, enkä ole sen jälkeen itse ajanut kertaakaan. 3 kertaa olen ollut toisen ihmisen moottoripyörän kyydissä, enkä nouse enää. Ja muutaman kerran olen itse ajanut Suomessa skootterilla ja ollut täällä skootterin kyydissä, mutta ei kumpaakaan enää, kiitos. Sen sijaan tuo fillari pitää kesyttää uudestaan. Eniten vaan jarruttaa se, etten ole löytänyt sitä säärisuojaa, mitä lääkäri suositteli. En itse asiassa ole löytänyt minkäänlaista säärisuojaa täältä. Tiedän että samanlaisia haavereita saattaa tulla mahdollisesti lisää,
kun nuo polkimet ovat ihan vinksallaan ja toimivat huonosti, ja siksikin se suoja olisi kullanarvoinen. Vaan jonakin kauniina lähipäivänä aloitan ajelun taas.
















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Mikäli kommenttisi ei sisällä vihapuhetta, se julkaistaan tarkastamisen jälkeen.