tiistai 24. huhtikuuta 2018

Kova ja joustava yhtä aikaa

Alanya, pätkä Rooman vallan aikaista akveduktia
Netin uutisvirroista tulee näkösälle milloin minkäkinlaisia jumppaohjeita, lihasten
vahvistusjumppia ja läskienkiinteytysohjelmia. Niin tuli tänäkin aamuna, ja oma vastaus niihin oli itsellenikin epätavallinen, koska muutama paikka on "erittäin tuntoherkkä".

Toissa päivänä vahvistui kolme asiaa:
1. Minulla on vahvat luut.
2. Minulla on edelleen kimmoisat kudokset, etenkin 3,5 km lenkin jälkeen.
3. Päätöksenteko on tarvittaessa systemaattista ja nopeaakin.
Tuttava lisäsi tuohon jo, että on myös hullunrohkeutta ja ties mitä.

Taivaan portti? Ei, vaan ravintolan DimCayilla.
Jouduin tilanteeseen jossa näin, että hetken päästä tapahtuu rajua ja peruuttamatonta, ja että jos aion välttää kyseisen kohtalon, niin on päästävä ulos liikkuvasta autosta ja äkkiä. Ehdin jopa harkita, joten teko oli tietoinen. Hyppäsin jalat edellä ulos noin mopon vauhtia liikkuvasta autosta, sen apumiehen puoleisesta ovesta. Siinä vaiheessa pelko vilahti tajunnassa, mutta varsinainen pelko iski vasta silloin, kun hypyn jälkeen kroppani liukui pitkin asfalttia vasen käsi ja selkä/kylki alimmaisena, ja kun sen liikkeen päätteeksi löin takaraivoni asfalttiin niin, että tiukat aurinkolasit lensivät parin metrin päähän. Silloin pelotti ihan älyttömästi. Pelotti aivoverenvuodon mahdollisuus ja elämän loppuminen tai ainakin pahasti vammautuminen.

Mäntymetsä ja palmut sulassa sovussa
Olen valtavan kiitollinen siitä että kroppa toimii, ja että ajattelumaailma toimii niin kuin
tähänkin asti, ja ettei mitään isompaa loukkaantumista tapahtunut. Vain pintanaarmuja ja lihasruhjeita. Se on sanoinkuvaamattoman suuri onni. Eilen kävin ensin poliisiasemalla, josta minut ohjattiin Jandarmalle koska asun maaseudulla ja koska tapahtuma oli maaseudulla. Maaseudulla he ovat asiaa hoitava, toimivaltainen viranomainen. Olen kiitollinen myös minun kohdalleni osuneesta virkailijasta. Hän oli ammattitaitoinen ja hoiti tilanteen hyvin. Asiaa en voi enempää avata, koska siihen liittyy muita ihmisiä ja surullisia ihmiskohtaloita. En vain ikinä olisi uskonut että joskus elämässäni toimin näin. Ehkä olen katsonut liikaa toimintaelokuvia. Oli miten oli, tuossa kohden se tuli tarpeeseen. En ollut valmis luopumaan elämästä.

Pikkuinen laguunikohta, DimCayi
Olisi tietysti fiksua olla kirjoittamatta tällaisista, mutta koska tämä on alunperin myös allekirjoittaneen purkautumiskanava, kaikenlaisten tuntojen purku- ja käsittelypaikka, niin sitä se on nytkin. Fyysisesti tuntuu kipua enää erityisesti niskassa, molemmissa lonkissa ja vasemmassa kädessä, mutta henkisesti tuo vaikuttanee jonkin aikaa. Jossain vaiheessa on myös käytävä tapahtumapaikalla, vaan ei ihan vielä. Huomenna on taas lenkkipäivä, ainakin pieni ja kevyt pari kilometriä.

Sitten hurttihuumorin näkökulma asiaan. Juuri viime viikolla kaipailin rintarangan alueen nikamamanipulaatiota, kun koin että on alkuvuoden vähäisemmän tanssi- ja liikkuvuustreenin jäljiltä paikat jumissa. No, tuossa tuli mätkähdys-manipulaatiota erityisesti yläselkään. Ei tunnu nyt enää sitä samaa jumikohtaa 😅😁.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Mikäli kommenttisi ei sisällä vihapuhetta, se julkaistaan tarkastamisen jälkeen.