torstai 26. huhtikuuta 2018

Vaniljaa, vohveleita ja suklaakuorrutus

Alanya Vanillart ja iso hedelmäinen
Jonakin menneenä lähipäivänä, kun en nyt pysy päivistä ihan kartalla kun olen "lomalla" , kävin kaupungilla tapaamassa tänne lennähtäneitä lomalaisia. Oli puhetta että käydään syömässä ja jutustellaan. Hhmmm. Ennen tapaamista oli ehtinyt tulla iso nälkä, kun en ollut syönyt koko päivänä kunnon ruokaa. Kävin siis itsekseni syömässä noin tunti ennen tapaamista. Hiukan siinä pohdin, että entäs jos mennäänkin paikkaan, jossa syödään reilumpi raskas ruoka. Heh, ei menty. Kohtasin kaksi Siinä Pisteessä olevaa naista, että piti saada makeita herkkuja, mielellään heti ;) , hotellilla kun oli tulossa turkkilainen ilta, ja monipuoliset grilliruoat yms.

Alanya VanillArt, joku ekstraiso annos
Kaiken huipuksi he ehdottivat paikkaa, jossa en ole itse koskaan pysähtynyt testaamaan ainoatakaan annosta, eli VanillArt Waffle  & Coffeeta. Olen kyllä nähnyt sen ohikulkiessani, ja kuullut myyjien ystävälliset tervehdykset, mutta jalat ovat onneksi toimineet siinä kohden vahvemmin kuin mitä toimivat tämän jälkeen.

Nyt tiedän miksi en ole koskaan pysähtynyt siihen: kun sitä kerran maistaa, niiin sieltä ei voi olla pois. (Tosi monta sanaa siistitty pois tästä välistä, kuola valuen pelkistä kuvien katseluista.)

Ensimmäinen kadayıflı muhallebini
No, pienenä vastaiskuna tuosta makeaakin makeammasta herkkuhetkestä ja uuden sortumispaikan neuvomisesta päätin tarjota samoille henkilöille historiallisia, perinteisiä makeita herkkuja, kun he kävivät meillä pyörähtämässä. Näitä on valmistettu jo tuhat vuotta sitten, ja tehdään edelleen. Olen joskus syönyt näitä turkkilaisten kotiäitien tekemänä, ja aikalailla samalta ne maistuivat kuin nytkin. Mutta itse en ole näiden fani, pääosin kai siksi, että lehmänmaito, sokeri ja voi ovat pääaineksia.

Ensimmäistä kertaa tein tätäkin: tarçınlı irmik helvası
Ylemmässä kuvassa oleva jälkiruoka on turkkilaiselta nimeltää kadayıflı muhallebi ja alemmassa kuvassa tarçınlı irmik helva. Ylemmässä tuo valkoinen osa on maitovanukas ja alla ja pinnalla on pannulla rapeaksi paahdettua ohuen ohutta kadayıf-makaronia. Pinnalle on ripoteltu vaniljasokeria. Maitovanukkaan kun saisi tehtyä muulta kuin maidolta maistuvaksi, niin itsekin voisin sanoa että ok. Ja on yksi paikka joka tekee, mutta he tekevätkin tuon paahtovanukkaana, joka on maustettu raastetulla appelsiininkuorella. Juu, se ruokapaikka on heti ensimmäisenä siinä pääpostin takana. Se kokki osaa herkut.

Tuo tarçınlı irmik helva on veteen tai maitoon keitetty mannaryynipohjainen helva / halva, jonka päälle perinteisesti ripotellaan hieman kanelia. Tosi, tosi makeaa, jos siihen vielä lisää hieman hunajaa. Itse jätin sen pois kun makeutta oli suomalaiseen makuun omasta mielestä tarpeeksi. Mitä opin kun nuo tein? Ensinnäkin sen, että tuo alempi palaa helposti kattilan pohjaan, sokerista johtuen :D. Ja sen, että näistä perheenemännille, kotiäideille tarkoitetuista ruokaohjeista tulee valtavan isoja annoksia. Kumpaakaan noista ei syö muutamaa lusikallista enempää ellei ole noihin makuihin ja makeuteen erityisen innostunut, joten noista annoksista olisi periaatteessa riittänyt noin 10-12 hengelle.

Moneen kertaan ole haikaillut lääkärin neuvomien säärisuojien perään, koska tuo fillari on jo niin kovia kokenut, että jumittuuhan se jatkossakin, tai tuottaa muita yllätyksiä. Enkä minäkään tästä nuorene, joten saatan itsekin tuottaa yllätyksiä ja pudota taas polkimilta. Lääkäri neuvoi, että 8 kk on pidettävä aina fillarilla ajaessa silikonisuojaa tuossa vamma-alueen päällä, etureidessä. Tämä siksi, että mikäli poljin tms millään tavoin kolhaisee kyseistä aluetta, tapahtunee siellä taas jotain repeämisiä. Silikonisuojan olisi oltava ihoon kevyesti kiinni tarraava, riittävän iso, ja säären ympäri pitkävartisella urheilusukalla tai ihoteipillä kiinnitettävissä oleva.

Alanya VanillArt ja sulttaanittaren suklaa-annos
Kävin aiemmin kyselemässä apuvälineliikkeistä, joihin minut ohjattiin. Sieltä sai pieninä paloina hyvin ohutta silikonilevyä, joka oli tarkoitettu avointen säärihaavojen ihon uudelleen kiinnikasvattamisen avuksi. Ja hinta oli tietysti erikoisliikkeen mukaisesti "erikoinen". Nämä pöllöt tulivat vastaan Prestij Caddesin Migroksessa, keittiötarvikehyllyssä. Ovat kai oikeasti tarkoitetut pannunalusiksi, avaamisen apuvälineiksi, pannulapuiksi ja ties mihin, mutta apuvälineliikkeessä näkemäni perusteella itse näin nuo heti "säärisuojina". Nyt kun sopivat lopultakin löytyivät, katselin taas fillaria "sillä silmällä", enkä vieläkään uskaltautunut ajamaan. Käyköhän tässä samoin kuin moottoripyörän kanssa kolarin jälkeen... -ei käy. Se ei käy.

Ilmassa on taas muutosta haaveilua, tulevan muuton hurmaa ja suuria suunnitelmia. Ja sää lämpenee. Tänäänkin ylitettiin +30 C ja eka kerran tuli kävelylenkillä hiki kotiin päin tullessa, vastamäkeen noustessa. Vielä pari astetta lisää, niin alkaa tuntua kesältä. Nautitaan elämästä kun kerran elämä on, tässä ja nyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Mikäli kommenttisi ei sisällä vihapuhetta, se julkaistaan tarkastamisen jälkeen.