sunnuntai 6. toukokuuta 2018

"Kaunis päivä tänään"

Alanya, bussin 17 reitiltä tänään, jossakin
Voitko kuvitella minut turkkilaisella temperamentillä varustettuna, heittämässä täyden, avaamattoman, pienen kokispullon katuun bussin vierellä, keskellä kaupunkia? No ei se ihan jokavuotista ole, eikä osu edes joka vuosikymmenelle... tälle päivää osui. Olen melkolailla stressintäyteinen, ja kun en pääse vielä juoksemaan, eikä ne millään mummokävelyllä purkaannu, niin sitten tekee mieli purkaa jollakin konkreettisella mutta harmittomalla muulla tavalla.

Halon hakkuu oli aikoinaan hyvä keino. Nyt ei ole hakattavia halkoja, ja Fiskarsin kirveenkin periytin jo aikoja sitten lasten
Alanya, bussin 17 reitiltä tänään, jossakin
isälle. Kuormaa kuitenkin kertyy niin kauan kuin hyvä ystäväni on tilanteessa jossa hän nyt on. Jos kohtaisin hänen ongelmansa terapeuttina, en kantaisi niitä henkilökohtaisesti. Koska olen hänen ystävänsä nyt ja jatkossakin, ja koska hänen tarvitsee purkaa ongelmansa jonnekin, otan ne vastaan. Mutta itse tarvitsisin nyt juoksua tai muuta raakaa ja raskasta urheilua purkaakseni ne itsestäni ulos. Kun ei ole ollut riittävän raskasta ja purkavaa, niin heitänpä sitten bussikuskien töppäilyn varjolla katuun korkkaamattoman  kokispullon, niin että se posahtaa. Toinen kuorman kerryttäjä on tuo saakelin-melu-paskaa suoltava hotelli, josta nytkin kuuluu kännikaraokevonkunaa. Ja kausi on vasta alkanut...

Jossakin Obassa
Seisoimme Sevket Tokuksella, bussipysäkillä, ja tavoitteena oli päästä numeron 12 bussiin. Näimme että se tulee minun kotiini menevän bussin perässä. No, vaikka huidoimme ensimmäisen jo meitä ohittaessa sille takimmaiselle bussille, pysähtyi se eka kuitenkin siihen pysäkille ja jäi odottamaan meitä... samalla se 12 meni tämän bussin vierelle, aikoen ohittaa. Koska oli jo lenkkarit jalassa lenkkiä varten, niin juoksin pysähtyneen bussin eteen aikoen huitoa sitä ohittavalle 12:lle. Tietysti sen pysähtyneen bussin kuski liikkuu samalla eteenpäin, vaikka taatusti tajusi tilanteemme, ja kiilaa meidän ja 12:n väliin. Sinne meni 12-nen ja seuraava tulee vasta 2 tunnin päästä koska on sunnuntai ja se aika päivästä.

Hevosten lähistöltä, jossakin
Siinä kohden teki mieli sanoa ruma sana juuri sen väärän bussin kuskille, joka oli edelleen siinä mihin se oli busseineen kiilannut, uudelleen liikahtanut, ja odotti etuovi auki että hyppäämme bussiin. Sanomisen vastineeksi läjähti limsapullo katuun. Ei sitten päästy sinne minne oli tarkoitus mennä, sillä en todellakaan odota kahta tuntia bussia keskustan bussipysäkillä, eikä toista vastaavaa bussia mene riittävän lähelle. Mukanani ollut psykoterapeuttiystäväni katsoi hetken tilannetta sen näköisenä että repeää nauruun. Totesi sitten vain, että tuohan näytti ihan turkkilaiselta temperamentiltä; et sitten halunnutkaan juoda sitä kokista...

Jos tätä hotellimelua ei olisi joka päiväisenä riesana, niin olisin ehkä tyytynyt kävelemään keskustan liikennemelun keskellä. Nyt kuitenkin halusin hiljaisuuteen ja vuorenrinteille, rankemmalle lenkille. Samalla näimme että tulee bussi 17. Sen osoitteesta ei ole aavistustakaan, mutta kun se tuli, niin nousimme sen kyytiin. Kysyn kuskilta, että kuinka pitkästi sinun bussireittisi päätepysäkiltä, kaukaisimmalta kohdalta on keskustaan, montako kilometriä: "En tiedä, eikä kiinnosta". Jaahans. Tätä on liikkeellä muillakin.

Ihania heposia Oban tallien vieressä laiduntamassa
Hyppäsimme bussin kyydistä pois eräässä paikassa, jossa se kääntyi tiellä. Ja arvoimme sitten jokaisessa vastaantulevassa tienhaarassa, että mihin päin käännymme. Olimme tosi lähellä Cikcilliä, joten tuosta kävelystä ei ollut stressinpurun kannalta juurikaan hyötyä. Koska kävelyseuranikin vakuutteli jaksavansa kävellä, käännyin Oban kaukaisempien osien suuntaan, ja kävelimme siellä lisälenkkiä sen verran, että kotiin tullessa kävellyn matkan kokonaismäärä oli 11,5 km. Jäin kaipaamaan vastamäkeä, hikeä ja uupumusta. Jospa huomenna.


( Tässä vieressä on pieni ääninäytepätkä nautittavaksenne, jos se nyt suostuu tähän tallentumaan... siis tämän iltaisesta olohuone/makuuhuone/parveke/jokahuone-musiikistamme, a la hotellin sisäpihan karaoke. Kännykän tallentama äänenvoimakkuus on tosi pieni suhteessa todelliseen ääneen, joten suurenna voluumia. )
...ei  onnistunut... Blogger tai Youtube eivät suostuneet ottamaan vastaan .ogg-muodossa tallennettua äänitiedostoa, enkä jaksa etsiä nyt muunto-ohjelmia yms. Nauhoitan seuraavan kerran toisessa muodossa, jos muistan vaihtaa tallennusmuodon.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Mikäli kommenttisi ei sisällä vihapuhetta, se julkaistaan tarkastamisen jälkeen.