tiistai 5. kesäkuuta 2018

Äkkilähtö Suomeen

Viikko sitten ilmaantunut perhekatastrofin poikanen sai aikaan parit vähäuniset yöt, ja niiden jälkeen äkkilähtölentolipun oston. Tulin ihan viime hetkillä, jos niin voi sanoa, ja on ollut rankka viikko niin henkisesti kuin fyysisestikin. Jo ensimmäisenä täällä olon päivänä iski päälle allergioireet (koivu ja home), pari päivää myöhemmin myös kova hengitystieinfektio. "Tuo sun Suomiallergia on aika paha" totesi juniori. On tosiaan iso ero, sillä Turkissa allergiaoireita ei juurikaan ole. Toinen iso ero oli lämpötila. Täällä on järkyttävän kylmä, eikä sääennuste kovin lohdulliselta näytä. Toppatakki on käytössä taas. Ihan kuin olisi siirtynyt kesästä takaisin talveen.

Lentokoneen laskeuduttua kentälle tuntui ensimmäisen kerran samalta kuin lomakohteeseen tullessa. Tiedäthän sen tunteen kun ihailet maisemia, puita ja kasveja siksi, kun ne näyttävät erilaiselta kuin kotona ja arjessa. Kyllä  tulin toiseen kotiini, mutta samalla huomaan että olen erkaantunut siitä kauas, ja olen täällä kuin lomalainen. Kuin turisti.

Tuo kokemus herätti monenlaisia tunteita, ja oli sellaisenaan tervetullut. Se sai myös aikaan pohdintojen sarjan ja menneisiin, Suomen sisäisiin kodin muuttoihin vertaamisen. Siinä vaiheessa kun on jo asettunut taloksi uudessa yhteisössä ja palaa katsomaan aiempaa asuinpaikkaa, tuntuu yhtä etäiseltä. Paikkaan ja uudelleennäkemiseen liittyy muistoja ja konkretiaa, mutta myös paljon sellaisia asioita joita en osaa nyt pukea sanoiksi. Olen itse asunut Suomessa 31 eri osoitteessa. Se on kauhea määrä muuttoja. 1 muutto on ollut vanhempien kanssa, 3 muuttoa on tehty miehen vuoksi, ja kaikki muut työn perässä tai homeisesta asunnosta pois muuttamisen takia. Nyt avustin perheenjäsenen muutossa, ja tiedän että vuoden puolentoista sisällä on itsellä edessä muutto, joka sekään ei vielä ole viimein.

Jotkut antavat sielunsakin tietylle maapalalle tai rakennukselle, kun ovat siihen niin rakastuneita. Nyt olen tilanteessa jossa ymmärrän heitä. Minullakin on lämmin ihastuksen kohteeni, ja tavoitteeni sekä suunnitelma sen saamiseksi. Erityisesti nyt kun näen Suomessa vielä hyvin olevien asioiden lisäksi paljon surullisia ja takapakkia menneitä asioita, olen hyvilläni siitä, että olen kotiutunut Alanyaan. Kotipaikan vaihtoon ja kotiutumiseen nuo tulon kokemukset ja tunnelmakin liittyivät. Katsoin sitä kaupunkia samoin kuin sinä katsot Alanyaa sinne lomalle tullessasi.

Tulin siis, enkä tiedä kauanko täällä olen. Jos jään samalla reissulla töihin en tiedä mitä teen ja missä. Sen verran tehokkaasti tämä muutti suunnitelmia. Mutta ruotsin kielen opiskelu jatkuu, ja lisenssin haku jatkuu. Aikanaan nekin ovat valmiit ja silloin vaihdan taas maata ja työtä. Tänään kävin muuten Te-toimistossa. Olen viime vuoden puolella sanonut kovia sanoja parin heidän työntekijänsä toimista. Nyt kehun. Vastaani osui asiansa osaava virkailija, ammattitaitoinen ihminen. Hänellä oli sekä halu että taito auttaa asiassa jota käyntini koski. Toivon hänelle jaksamista työssään.

Olen ollut netitön ja pelkän turkkilaisella sim-kortilla varustetun kännykän varassa tämän viikon. Siksi kirjoittamisetkin ovat kaiken tämän keskellä jääneet. Jos viikonloppuna päätän jäädä tänne, niin ostan suomalaisen liittymän, ja sen myötä pystyn päivittämään tekstejä ja kuviakin tiuhemmin, tosin kännykällä näpytellen. Palataan asiaan ja seuraavassa puhutaan ainakin rahasta.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Mikäli kommenttisi ei sisällä vihapuhetta, se julkaistaan tarkastamisen jälkeen.