lauantai 30. kesäkuuta 2018

Hirveästi kysymyksiä

Unen ja vapaapäivien kaipuu iski tänään kimppuun melko voimallisesti. Vasta kuukausi tätä hullunmyllyä on takana, ja toinen edessäpäin ennen kuin pääsen rentouttavaan vapaapäivän tai parin viettoon. Siihen asti mennään tällä mitä on, ja siitäkin olen kiitollinen. Väsyttää vaan ihan julmetusti.  Tulevalla viikolla on suunnitelmissa jäädä työpaikan lähistölle nukkumaan ylipitkät yöunet ainakin kahtena yönä, jos se vaan mitenkään onnistuu. Vaihtoehtona olisi joko 75 km tai 100 km työmatka-ajo.

Alanyan suunnasta en ole kuullut mitään erityistä, enkä mitään arkistakaan. Ainoastaan pari kaveria kyselee missä olen kun minua ei näy. Alanya elää omaa rauhallisen eloisaa kesäsesonkiaan kaiken lämmön ja auringonpaisteen keskellä. Sateen ja kylmyyden keskellä olemme täällä Suomen puolella. T-paidalle ei vielä ole ollut tarvetta, ja eilen ja tänäänkin oli talvitakki päällä. Seisoskelen eräillä festareilla ja käytän kaiken sosiaalisuuteni ja energiaa myymiseen ja jälleenmyyjähankintaan. Siellä sateen ja tuulen sekä satunnaisten auringonpaistehetkien keskellä tänäänkin paleli ja rankasti. Lämpötila oli +14 C eli Alanyan talvikeli. Pahimmillaan oli sormet sinivalkoisina, kunnes järjestin itselleni taukojumppaa...

Ihan vieraita ja eri kulttuureista tulevia lapsia, nuoria ja aikuisia on mielenkiintoista kohdata. Näillä festareilla riittää suomi, englanti ja ruotsi, joten kielen puolesta pääsee helpolla. Sen sijaan ihmissuhteita ja perheenjäsenten välisiä suhteita tämä festarikeikka saa pohtimaan. Miksi isä tai äiti käyttäytyy lastaan kohtaan niin huonosti kuin käyttäytyy? Miksi pahoinvoiva puoliso tuottaa jatkuvaa valitusvirttä, kunnioittamatta lainkaan toisen osapuolen tilaa ja hyvinvointia, parisuhteesta puhumattakaan. Miksi naimisissa olevat, suomalaiset miehet yrittävät iskeä minua mukaansa yhden illan leikkeihinsä, eivätkä kunnioita puolisoaan tai parisuhdettaan hiukkaakaan? Miksi perheiden väliset tulo- ja varallisuuserot ovat niin suuria, että iso osa festareilla olevista lapsista katsoo huuliaan lipoen vierestä kun kaveri ostaa itselleen herkkuja ja nauttii niistä? Toki näiden lisäksi on myös hyvinvoivia ja hyvin käyttäytyviä, kunnollisia aikuisia, ja onnellisia perheitä.

Festarireissun jälkeen on taas vuorossa hoivatyön raskaat vuorot. Ne ovat oikeasti raskaita sekä henkisesti että fyysisesti. Kun se jakso päättyy, on tanssin vuoro, ja jälleen paluu myynnin ja jälleenmyyjähankinnan pariin. Onneksi. Nautin tästä myyntityöstä tosi paljon juuri sen moniulotteisuuden, sopivan haastavuuden ja positiivisen ihmiskontaktoinnin ansiosta. Kun samalle vaa'alle laittaa myyntityön ja Suomessa tehtävän vanhustenhoitotyön, niin ei tarvitse edes miettiä kumpi on tällä hetkellä enemmän minun juttuni. Hoitotyön kiinnostusta ja arvostusta lisäisi parempi palkka ja työyhteisöjen panostus työyhteisön sisäiseen työhyvinvointiin. Vai mitä ajattelet, kumpaa teet mieluummin: työtä, jossa on positiivinen ja hymyilevä ilmapiiri, vai työtä, jossa keskitytään puhumaan asioista jotka ovat huonosti, suunnitellaan joukkoirtisanoutumista, puhutaan pahaa ei-läsnäolevasta kollegasta ja pomosta jne jne? Niin, kumman valitset ja miksi? 

Nyt loppuu kyselykauteni hetkeksi, ja alkaa unien aika. Palataan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Mikäli kommenttisi ei sisällä vihapuhetta, se julkaistaan tarkastamisen jälkeen.