maanantai 25. kesäkuuta 2018

Kesäkuun on kohta mennyt

On suht karmeaa olla täysin ilman nettiä, satunnaisesti wifin ulottuvilla. Kyse ei ole pelkästään netittömyydestä, vaan myös siitä, että puhelimessa toimii vain soitto ja perinteiset tekstiviestit tuon haittaohjelman myllertäessä puhelimen eri toiminnoissa. Haittaohjelma onnistui tekemään minulle 3 päivän aikana yli 100 e puhelinlaskun, vaikka olin estänyt selaimen, noin niin kuin omasta mielestäni ja puhelimen säätöjen perusteella. Kun tuohon lisätään pysäköintivirhemaksu kaupungin parkkipaikasta, jossa Ei Ollut asianmukaisesti ilmoitettu etten ko asukkaan vieraana saa pysäköidä tyhjälle vieraspaikalle, niin olipa taas suomilomatunnelmat kohdillaan. 

Ai niin, juhannus, tuo keskikesän kohokohta... Olin hyvässä ja kauan kaivatussa seurassa Pohjois-Pohjanmaalla. Ulkoiluvarusteena sadetta pitävä ja kylmää karkottava toppatakki. Halusin käydä juhannuspäivänä Oulun keskustassa, koska kaipasin ihmisvilinää ja kesätapahtuman tunnelmia. Hhmmm. Oulun kaduilla liukkui tuuli, pari pultsaria, pari muuta turistia ja me. En olisi millään uskonut ellen nähnyt, että Oulu on juhannuksena ihan kuollut. Kaupungissa on meneillään Oulun päivät -niminen teemaviikko, mutta ei se näkynyt katukuvassa tänäänkään, vaikka ihan ydinkeskustassa liikuinkin. Ohjelma, joka löytyy netistä, on sen sijaan runsas, mutta ehkä enemmän paikallisille kuin turisteille  Mielikuvani Oulusta jäi edelleen entiselleen. Tosin ihmiset, joilta kysyin neuvoa paikkojen löytämisessä, olivat ystävällisiä ja hymyileviä. Oulun kaikki lämpö ja ilo on ihmisissä?

Ennen juhannusta ajoin erään firman tavaratoimituksia Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan alueelle... Ilman navigaattoria, niin kuin tosimiehet tekee, ainakin Turkissa. Autossa ei ollut navigaattoria ja minun kännykästä on kaikki nettitoiminnot haitattu/sotkettu/estetty. Siksipä ajoin "joi, tottakai tiedän paikan" -logiikalla. Eka kohde löytyi ihan ok. Toinen ei sitten millään. Kuljettajallista itsetuntoa kohotti toosi paljon se, kun 25 m ennen kohteeseen pääsyä erään kaupungin keskustassa, avautuu toinen takaovi sepposen selälleen. Ja vaikka kuinka noudatan pomon ohjeita, niin se ei millään meinaa mennä kiinni. Vartin voimien ja hermojen koetuksen jälkeen ovi näyttäisi olevan kiinni, ja jatkan seuraavaan kaupunkiin. Ovi aukeaa kahdesti matkan aikana, mutta näen sen heti, koska seurasin sitä (ehkä enemmän kuin tietä). Sataa ja on kylmä, ja ihan väärä vaatetus, mutta keskellä ei-mitään päätän alkaa ratkaista oven lukon ongelmaa, koska en halua vaaratilanteita. Tulee mieleen entinen Chevrolet Chevy Van, joka oli hyvin mieluinen auto, ja sen samanlainen ongelma. Niin vaan "lukkoseppäharjoittelija" J. Pollari takaoven lukkoa epätarkoituksenmukaisilla työkaluilla aikansa räpellettyään toteaa, että lukon kieli toimii taas oikein. Lukko sulkeutuu niin kuin sen kuuluu, ja matka jatkuu. No, ilmenee toisenlaisia autoteknisiä ongelmia, ja mietin jo, että miksi ihmeessä joku haluaa ajaa tällaista autoa, sillä tämän kulku päättyy hajoamiseen ennemmin (tai myöhemmin). Toivottavasti kotipihassa tai korjaamon edustalla  hallitusti ja ilman vaaraa. Ehkä pomolla on ajatuksenlukijan kykyjä, sillä pari päivää myöhemmin ajoin toisella autolla.

Nyt alkaa olla jo pahemman laatuinen kaipuu kotinurkille ja mereen. Koko heinäkuun ajan nettiin pääsy ja siten myös näiden tekstien kirjoittelu on satunnaista. Olen pahoillani. Tämä on onneksi tilapäinen häiriö. Turkissa on paras lomasesonki meneillään, ja merivesikin ihanan lämmintä. Sateita ei näy eikä kuulu. Turisteja on paljon, kuten ennenkin, ja euron kurssi on vahva. Käyttämäni sivusto ilmoitti, että 1 euro = 5,41 Turkin liiraa. Euron käyttäjille Turkissa shoppailu on nyt tosi halpaa. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Mikäli kommenttisi ei sisällä vihapuhetta, se julkaistaan tarkastamisen jälkeen.