torstai 14. kesäkuuta 2018

Kun puhelin lamautuu, harmittaako?

Ostin pari päivää sitten Telian sim-kortin, koska turkkilainen liitymä on kerännyt maksettavaa enemmän kuin halusin sen keräävän. Liittymätyyppi on vaihtunut, ja tämä on reilusti kalliimpi kuin se edellinen. Suomalaisen puhelinliittymäkortin ostoa varten menin R-kioskille, sille paikkakunnan ainoalle, ja samalla ainoaan paikkaan, joka myy puhelinliittymiä. Tiesin ettei dna toimi täällä, joten valitsin siksi Telian. Pyysin R-kioskin myyjää lataamaan sim-kortille siinä valmiiksi olleen pienen puheaikasaldon lisäksi yhden kuukauden nettipaketin. Myyjä ilmoitti sen ladanneensa, ilmoitti kokonaishinnan, maksoin sen ja poistuin tyytyväisenä kioskilta.

Ystäväni oli auton kuljettajana, ja matkalla pohjoiseen minä vaihdoin puhelimeni toiseen sim-korttipaikkaan vastaostetun Telian prepaid-kortin. Sen jälkeen pienimuotoinen helvetti pääsi irti. Kun käynnistin puhelimen uudelleen, avautui Chrome-selain itsestään, ja alkoi aukeilla sivu toisensa jälkeen, parin sekunnin välein. En ehtinyt sulkea sivuja niin nopeasti kuin mitä niitä avautui. Arvasin heti, että oletettavasti sim-kortista tuli virus tai haittaohjelma. Mitään muita virusongelmia ei ole viime aikoina päässyt läpi, sillä minulla on puhelimessa hyvät virustorjuntaohjelmat. Yritin siivota sitä pois, ei onnistunut. Yritin estää Chromen, siis pakottaa sen lopetuksen, mutta tuo haittaohjelma käynnisti sen aina uudelleen.

Puhelimeen tuli androin kännyköiden Chrome-selainta käskyttävä ai boo piste cc (ei voi kirjoittaa oikein, siis lue se oikein) -niminen haittaohjelma, joka ohjaa suoraan tuonne Kiinaan rekisteröidylle s**ksi- ja paskasivulle. Ja saldoa kului huimaa vauhtia. Soitin Telian asiakaspalveluun, ja kerroin tapahtuneesta. Asiallinen mieshenkilö sanoi, että saastunut kortti pitää ottaa puhelimesta pois ja lakata sen käyttäminen heti, ja että puhelin pitää viedä omakustanteisesti puhdistushuoltoon. Hän kertoi, että kaikki puhelimessa olevat tiedostot on menetetty, siis myös kuvat ja videot, ja että puhelinta ei kannata liittää tietokoneeseen, sillä ko ohjelma leviää heti sinnekin. ...ja että turkkilainen sim-korttinikin on mitä todennäköisesti nyt saastunut, koska se on toisella korttipaikalla. Hän myös kehotti menemään uudelleen sinne kioskille, mistä sen ostin, ja pyytämään kortin vaihtoa. 

"yhtään ei ottanut päähän"

Kävin kioskilla. Tarjottiin toista, (oletettavasti) puhdasta sim-korttia, mutta mitä hyötyä siitä olisi, kun puhelinta ei voi huollattaa täällä. Sanoivat, että osta uusi puhelin. *rumasana*. Kioskin kauppias ei ymmärtänyt juurikaan mistä on kyse, sillä "me olemme Suomessa, eikä Suomessa tapahdu tällaista". Hän soittaa Telian puhelinpalveluun, kauppiaille tarkoitettuun, ja sieltä puhelua käännellään eri tahoille, kunnes se lopulta on jossain vikojen ja korjauksen puolella. Hän yrittää selittää asiaa korjaajalle, heikoin tuloksin. Hän ojentaa puhelimen minulle. Korjaaja kysyy puhelinnumeroani. Kerron sen. Sen jälkeen korjaaja alkaa valittaa siitä, että "ei meidän sim-korteissamme voi olla viruksia". Korjaan asian. Kerron, että kyse on yleisesti tunnetusta haittaohjelmasta nimeltä (XX), ei viruksesta. Mies puhelun toisessa päässä vänkää edelleen, että ei Suomessa ole tällaisia, ettei hän ole koskaan kuullut että puhelimeen voisi tulla tuolla tavoin virus... 

Siinä vaiheessa minulla kiehahtaa. Mieshenkilö, jonka pitäisi olla joku puhelinten tai
liittymien tai niihin liittyvien laitteiden korjaaja, ei erota virusta ja haittaohjelmaa toisistaan, ja elää jossain lintukotokuplassa. Kuinka joku voi olla niin toope, että olettaa Suomen olevan jotenkin erityisen puhdas tai muusta maailmasta eristyksissä oleva saareke, johon eivät pääse Pahat Asiat. Kysyin vielä häneltä, että luuleeko hän, että Telian sim-kortit on valmistettu Suomessa, ja että missähän ne oikeasti mahtaa olla valmistettu. Jne jne. "ja ne pre-paid-kortit nyt vaan on vähän Sellaisia", ai viruskortteja vai, "no ei, mutta Sellaisia". No, mitäs varten te sitten myytte Sellaisia, ettekä parempia? Voin luvata, etten koskaan enää osta ainoatakaan Telian sim-korttia, tai muutakaan tuotetta. 

Pollari maksaa itse kaikki puhelimen puhdistus- tai vaihtokulut, hommaa uuden, puhtaan turkkilaisen sim-kortin, menettää kaikki puhelimen tiedostot, ja jää ilman mitään vahingonkorvauksia. Lopputulemana oli, että puhelimeni on tällä hetkellä toiminnassa vain perinteisten puheluiden ja perinteisten tekstiviestien lähettämisen osalta. Kaikki nettipohjaiset tai nettiä käyttävät toiminnot on suljettu, koska muuten olisi hirveä määrä Chromen ikkunoita auki tuonne a*b*o-sivustolle. Juuri silloin kun en ota läppäriä, ja lasken sen varaan että voin käyttää isonäyttöistä kännykkää sen korvaamiseen, onkin kännykkä pois pelistä. Voi että rakastan Teliaa palavasti, suorastaan intohimoisesti.

Ai niin, unohdin yhden juonenkäänteen. Kun olin pyytänyt rouva R-kioskin myyjää lataamaan sim-kortille kuukauden nettipaketin, niin ajattelitko että hän kenties latasi sen? Ja paskat. Samalla kun selain aukoin innoissaan ikkunoita, tuli Telialta tekstiviesti: "Moikka! Nettipakettilataus tehty ja se on käytettävissäsi 19.06.2018 asti. T. Telia" . Voihan Moikka. Senhän piti olla 1 kk. Miten se nyt viikoksi kutistui? R-kioskin rouva katsoi kuittia, ja kertoi että "tämä on minun moka". Niinpä niin. Turistia huijataan Suomessa, eikä Prepaid liittymän ostajalla ei ole mitään arvoa. Se nyt vaan on joku köyhä tai muuten toivoton, ei tärkeä asiakas,  Sellainen. Arrgghh!

Siitä, kun nousen kello 05 ylös ja lähden klo 5:45 ajamaan kohti 71 km päässä olevaa työpaikkaa että ehdin 07ksi töihin, on kauan. Itse asiassa voi olla etten koskaan elämäni aikana ole ajanut näin pitkää työmatkaa. Pisimmillään 45 km työmatkoja olen ajanut useamman kuukauden aikanaan Sievin Kukonkylän ala-asteelle. Huomenna työmatka on yhteen suuntaan 120 km, mutta en palaa heti illalla takaisin. Seuraavalle kolmelle päivälle on edessä hieman eksoottisempi kohde tuolla savon sydämessä. Katsotaan pärjääkö Keski-Suomen nainen savolaisille myyntimiehille. Tavoitteena on laulattaa kassaa aika reippaasti.

Olen asustellut ystäväperheen luona, melko pohjoisessa. Täällä näkee pesiviä joutsenia ja kurkia. Eilen töihin ajaessa säikähdin, kun joutsenpariskunta lensi tosi matalalla erään sillan kohdalla, ihan auton edestä. Olivat laskeutumassa jokeen. Työpaikallakin puhuimme mummojen kanssa ensin erään iltapäivälehden lööpistä ja pandoista, kunnes totesimme että lähialueilla liikkuu paljon karhuja ja ilveksiä. Karhun olen nähnyt täällä aiemmin, ilveksiä en. Tänään aamun aikaisella työmatkalla ihastelin koipiaan oikovia, lähellä tietä oleskelevia kurkia, metsänreunaan takertuneita sumulauttoja ja työpaikan pihamaan valtavan voimakasta linnunlaulukonserttia. 

Turistin silmin liikun  täällä edelleenkin, ja toppatakissa. Hieman on tarkenemisongelmia jos takista pitää luopua, mutta kukaanhan ei sellaista vaadi. Uimaranta tai auringonotto sen sijaan ei houkuta vähääkään. Hillitsijöinä toimivat itikoiden lisäksi lämpötilalukemat. Ihmiset puhuvat helteistä ja runsaasta juomisesta ja tuskaisan kuumasta... Hhmmm. Alanyassa sellaista löytyy. Täällä ei ole vielä päässyt hikoilemaan muuten kuin hoidettavia suihkutettaessa, vaikka vähän yli 20 C oli mittarissa tänäänkin. Ei riitä tälle kropalle. Auringon valo läpi yön sen sijaan tuntuu sekin "turistin" silmissä hassulta, vaikka siihen onkin aikoinaan tottunut. 

Niin, nyt siis em. Telian tai sitten uskomattoman, samaniaikaisen tuurin ja kohtalonoikun avustamana olen seuraavat 3 pv täysin netin ulottumattomissa, sitten päivän tai pari ulottuvilla, ja taas viikon ilman nettiä. Tulee mieleen biisi Rakkauskirjeitä hiekassa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Mikäli kommenttisi ei sisällä vihapuhetta, se julkaistaan tarkastamisen jälkeen.