torstai 26. heinäkuuta 2018

Matka etelää kohti on alkanut

Matkustus jatkuu kaikessa hiljaisuudessa, niin kuin täällä päässä on tarkoituksenmukaista. Istuin eilen jälleen bussissa luottaen siihen, että asiat menevät niin kuin niiden on tarkoitus mennä. Miten -sitä en vielä tiedä. Missä ja milloin -niitäkään en tiedä. Tiedän vain, että asioilla on taipumus järjestyä. Matkalaukku on ostettu ja osin pakattu. Matka jatkuu ja suuntana on taas tienpätkä kerrallaan etelä ja koti <3.

Aamulla saattaa olla pää kipeä. Ystävän kanssa paranettiin maailmaa ja naurettiin mm. kaiken maailman vitseille, ihan äärilaidasta toiseen. Ja osansa sai myös punainen, silityksen ja seurankaipuinen kissa. Tiedätkö miltä pitkäkarvainen kissa näyttää vastakarvaan silitettynä -Hard Rock Cat, yeah! Heavyletistä ei vaan muistettu ottaa kuvaa...

No, illalla ehdin myös vierailla tämän pienen paikkakunnan laulutapahtumassa, jossa osa entisistä tutuista ei tuntenut (valintakysymys) ja osa ei tuntenut (ikääntymiskysymys). Muutaman kohdalla minäkin mietin hetken, että kuka hän on, ja yhden kohdalla tein perusteellisen virhearvioinnin. Kun olen nähnyt ihmisen viimeksi 12-vuotiaana, ja nyt näen noin 50 v henkilön, joka muistuttaa tuota 12-vuotiaana näkemääni luokkakaverin isosiskoa, niin virhearvioinnin mahdollisuus lienee aika iso. Jep. Metsään meni, täysin. Tosin ihminen jota toiseksi luulin sentään tunsi henkilön joksi häntä luulin. Jee. Nämä ovat hetkiä, jolloin tunnen itseni toosi vanhaksi. 

Tuota onneksi tasapainotti se seikka, että vanha sukulaistäti, jonka luulin kuolleen jo aikoja sitten, olikin edelleen hengissä ja virkeänä. Kertoi asuvansa yksin samassa omakotitalossa, jossa asui jo silloin 1980-luvulla, kun äidin kanssa häneen tutustuin. Ja ensimmäistä kertaa elämässäni näin kuvan isäni isästä ja äidistä. Yllättäen heidät tunsi henkilö, jota olen heidän uskontonsa ja aktiivisen käännyttämishalunsa vuoksi ajoittain jopa kartellut. Ei sitten koskaan aiemmin ollut kertonut olevansa tavallaan samaa sukua. Ei sillä, en siltikään kannata Jehovan todistajien uskontoa, johon isovanhempani kuulemma loppuaikoinaan kääntyivät. Ja heidän lapsensa, isäni, kääntyi kriisinsä hetkellä helluntalaiseksi... tai vapaakirkkolaiseksi, en tiedä. Suomessa uskonnoilla on valtavan iso rooli, ja sitä on vaikea käsittää. Elämä on.

Tänään olen hillinnyt itseni lentolippujen ostosta. Yritän malttaa, ja ostaa taas äkkilähdöt sitten ihan viimeisinä päivinä ennen lentoa. Käytännössä se on osoittautunut kaikkein kannattavimmaksi vaihtoehdoksi. Aina on äkkilähtöjä, kun oikeasta paikasta katsoo. Ja aina niillä pääsee sinne minne haluaa, reilusti alle listahintojen. No, tästä ei taas pakettimatkojen myyjätahot tykkää. Toisaalta Turkish Airlinesin seuraavan tason kortista puuttuu vain 1 matka. Ehkä senkin voisi harkita ostavansa. Aika näyttää.

Alanyassa on tänään aamun pikkutunteina sataa ropsauttanut, merivesi on +29,3 C ja ilma on ollut noin +30 C. ...hiukanko kroppa kaipaa mereen kelluskelemaan... Lisäksi Gökbel vuorten öljypainikisat on käyty viikonloppuna, sitä edellisenä jonkun muun vuoristoalueen öljypainikisat ja konsertit on pidetty, juhlat juhlittu ja mestarit tiedossa. Allekirjoittanut on entistä epävarmempi siitä, pitäisikö ostaa tontti a) vuoriston vai sittenkin b) Kestelin tai c) Mahmutlarin puolelta. Iik! Tätä pähkäillessä voikin katsella öljypainiuutisointia Youtubesta https://youtu.be/KsvPqYtbqbY.

Matkakuume on sitä luokkaa, että kun se iskee, niin sitten se iskee ihan voimalla. Tähän asti on ollut erinäisiä, tontti-nimisiä syitä olla täällä, vaan nyt kun kuukausi vaihtuu, niin saa ihan motivoimalla motivoida itsensä pysymään täällä, kunnes "Mun aika mennä on", mikä sattuu olemaan oikein mieluinen tango. Tuo kuukausi sitten loukkaantunut nilkka on muuten likimain 2x toisen nilkan kokoinen. Jep. Noudatin lääkärin neuvoa, ja jätin tänään urheilijan kipsin pois, ja kävelin kuin normaali ihminen. On ihan hirvittävän turvonnut ja sinertävä. Kivusta on turha mainitakaan. *piip* lääkärit ja niiden ammattitaito (tai sen puute). Kyllä, olen vihainen siitä, että pitää kärsiä turhaan vain siksi, että jotakuta ei huvita työskennellä kunnolla tai panostaa työhönsä sen vertaa kuin normaali työpanos on. Vakuutusyhtiön rahat kyllä kelpaa, mutta todellista vastinetta rahalle ei saa. 

Aina pitää olla joko joku tuttu ja luotettava lääkäri, tai pitää osata ja jaksaa vaatia kuu taivaalta. Jos olet normaalisti käyttäytyvä etkä poikkeuksellisen vaativa, niin hoidon taso on surkea. Täällä on vajottu tosi alas. Kuntoutusohjeita lupailtiin ja lupailtiin, mutta käytännössä lääkärin kommentti oli taas ihan yhtä tyhjän kanssa, eikä hän enää muistanut mitä aiemmalla tapaamisella suunnitteli ja lupasi. Katteettomia lupauksia. Liekö vakuutusyhtiön painostus vaihtaa tutkimuspaikka Terveystalolta Mehiläiseen vaikuttanut, vai oliko lääkärillä vaan huono päivä? Annan kyllä Lähitapiolalle palautetta, mutta tuskin siitä mitään hyötyä on. On tosi iso harmi ja menetys, ettei Selänteen Harri ollut enää siinä työpaikassa, jossa viimeksi nilkkani hoidatin (2005). Ja että hän oli nyt lomalla yksityisestä terveysjätistä. Ehkä joudun vielä omakustanteisesti käymään siellä sitten kun hän palaa lomalta. 

Sitä ennen ajelen taas pitkin ja poikin Pohjanmaata, työn merkeissä. Joitakin Suomen työjuttuja on jo sovittu loka-marraskuulle, mutta ne ovatkin kirjoittamiseen liittyviä. Joitakin mielenkiintoisia projekteja on tulossa. Puhutaan Turkkia -sarjan nettipalveluun talletettujen,  tuhoutuneiden turkinkielisten äänitteiden teko laahaa paljolti jäljessä, koska turkkilaisia ei vaan löydy samaan paikkaan kanssani. He ovat missä ovat, eivätkä halua matkustaa metriäkään. Ainoa vaihtoehto on, että minä matkustan heidän luokseen, kunhan nykyinen työsopimukseni kuun vaihteessa päättyy ja olen taas vapaa matkustamaan. Olen oppinut sen, että mihinkään toisen tahon järjestämään nettipalveluun ei oikeasti voi luottaa, vaan kaikki mitä haluat käyttää ja tallentaa tulee 100%sti olla itsellä talletettuna ja käyttövalmiina. Oma serveri on Must.

Tästä päivityksestähän yrittää taas tulla liian pitkä... joten vaikka tekstiä, vuodatusta ja purkausta tulisi vieläkin, niin jatketaanpas toisella kertaa. Ja nautiskelkaa lämmöstä. Kohta on talvi, viimat ja pakkaset.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Mikäli kommenttisi ei sisällä vihapuhetta, se julkaistaan tarkastamisen jälkeen.