lauantai 7. heinäkuuta 2018

Sonni, jazz ja Suovanlahti

https://www.traktorijatzit.fi/
Viitasaari, TraktoriJatsit ja Suovanlahden Sonniyhdistys. Niin, ja huoltoasemien vähyyden konkretisoituminen, kun Keski-Suomen ja Savon rajamailla, pienillä, mutkaisilla ja mäkisillä kyläteillä ajaa kymmeniä kilometrejä auton polttoainetankki "nollilla". Todellakin tuollakin seudulla ajaessa saa olla polttoainetankissa hieman enemmän kuin vain muutama litra. Meidän tapauksessa loppumatka ajettiin "kaasuilla". Lupaavasti (?) nyki auto jo viimeisille metreille ennen rullaamista tankkausautomaatille. Kuskilta tuli spontaani Iso helpotuksen huokaus siinä vaiheessa. Minua ei hirveästi stressannut, sillä koipi paketissa ja kyynärsauvakulkijana olisin vain tyynen rauhallisesti odotellut autossa kunnes kuskin penkillä istuja on ratkaissut "haasteen" ja matka jatkuu. Nyt ei onneksi tarvinnut testata mikä se ratkaisu olisi ollut.

Tuo Sonniyhdistys ei ole ihan sitä miltä se kuulostaa... ja tavallaan on. Jos muistan oikein Kaijan vuosia sitten kertoman perustamistarinan, niin 
a) kyseinen uhdistys on perustettu saunan lauteilla huuruissa ja höyryissä, ja tietysti Viitasaaren Suovanlahdella.
b) jäsenistö on pieni mutta sitäkin uutterampi / aktiivisempi / toimeliaampi...
c) yhdistyksen päämyyntiartikkeli on Suovanlahden Sonniyhdistyksen logolla varustetut naisten pikkuhousut, joita saa ostaa mm. kyläkaupalta. 
d) yhdistys ei liity millään lailla niihin eläimiin, joita sonneiksi kutsutaan (siis miespuolisiin "lehmiin", kuten kaupunkilaistuttavat usein asian ilmaisevat).
Tarinan kuulemisen jälkeen en ole voinut unohtaa kyseisen yhdistyksen olemassaoloa, tosin en nytkään käynyt tsekkaamassa onko niitä pikkareita siellä kyläkaupassa, ja sopisivatko ne jollain tavoin esim. lahjoiksi, viemisiksi "jollekin sopivalle henkilölle". Traktorijatzeilla käyneet ehkä tietävät. Ja Traktorijatzien ohjelma löytyy täältä. Tämän vuoden tapahtumat päättyvät sunnuntaina klo 14 järjestettäviin päivätansseihin, vaan ei nyt ihan tanssita.

http://www.sonniyhdistys.fi/
Paketissa oleva jalka jaksaa yllättää. Tänään on ollut kivun lisäksi turvotusta, ja nilkkaan on ilmestynyt riemunkirjava sini-violetti väritys niin laajalle ja runsaana, että jostakin on vuotanut verta enemmän kuin muutama pisara. Isot verenvuodot kudoksissa hidastavat paranemista, niin kuin alkuvuodestakin jo nähtiin. Mitähän tuolla loppujen lopuksi on repeytynyt rikki? Ja miksi tuon piti nyt tapahtua, mikä sen fokus on?

Ulkona sirkuttelee joku kaskaiden ääntä hieman muistuttava lintu lyhyitä säkeitään. Jep, en tunnista, tiedän vain että tuo on joku tämän metsäisen alueen pikkulinnuista. Ai mistäkö tiedän... näen kun se istuu tuossa ikkunan takana olevan kuusen alaoksalla. Kovin on huteralla tolalla lintutietämykseni(kin). Mutta ne kaskaat. Niiden kesään kuuluvaa ääntä kaipaan. Alanyassa on nyt parhaillaan (pahimmillaan) kaskaiden siritys. Siihen kuuluu olennaisena liitännäisenä kuumuus, kosteus, hellemekko ja vahva kesän tunne. Sielu kaipaa sinne Alanyan kotiin, samalla kun järki yrittää selittää miksi juuri nyt kannattaa olla täällä. Tätä tämä on aina. Toisaalta niin ja toisaalta näin. Ehkä tätä on koko elämäkin, milloin missäkin mittakaavassa. Jokainen hetki on valittu, jollei omasta toimesta ja/tai tietoisesti, niin jonkun muun toimesta tai alitajuisesti. Kuinka paljon enemmän tietoisuutta ja tietoisia valintoja päivien hetkiin ja tilanteisiin kannattaisikaan tuoda. Eteenpäin katsoen juuri niistä rakennamme elämämme. Taakse päin katsoen ne ovat olleet elämäämme. Miksi siis ajelehtia ja/tai olla liialti toisten ohjaama. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Mikäli kommenttisi ei sisällä vihapuhetta, se julkaistaan tarkastamisen jälkeen.