lauantai 20. joulukuuta 2014

Rumin muistojuhla

17. päivä joulukuuta tuli kuluneeksi Rumin kuolemasta 741 vuotta. Rumi kuoli vuonna 1273 Konyassa ja Şeb-i Arus -nimellä. Kyseisen juhlan nimi tarkoittaa hääjuhlaa, ja englanniksi sen voi sanoa thw Night of The Union. Ajatellaan että tuona kuolinyönä Mevlana Celaleddin-i Rumi pääsi Luojansa yhteyteen ("the Night of the Union when Mevlana was united with his Creator"). Juhlayönä dervissit kokoontuvat Konyaan ja pyörivät / tanssivat perinteisissä asuissa perinteisen seremonian. Myös Istanbulin Aasian puolella nähtiin saman yönä dervissien seremonia.
hänen muistokseen on Konyan keskustassa isot muistojuhlat

Tässä linkki, jota klikkaamalla aukeaa viime vuonna kuvatusta juhlasta otettu Youtube-video.

Ja tässä linkki asiasta kertovaan artikkeliin... hups, on viime vuoden juhlista kertova, mutta hyvä. 
http://www.huffingtonpost.com
Tässä saman lehden laajempi artikkeli vuodelta 2011
 http://www.huffingtonpost.com/fahad-faruqui/rumi-wedding-night

Tässä Mevlanan Kulttuuri- ja koulutuskeskuksen sivut ja video http://www.uzmantv.com/konu/mevlevilikte-sema-ve-semazenlik
Tuolta löytyy todella paljon tietoa ja videoita yms Rumiin, Mevlanaan ja Sufi-filosofiaan ja opetuksiin liittyen.

Kansainvälisen Mevlana-säätiön sivuilla on lisätietoa juhlasta ja paljon muustakin, koko ideologiasta.  http://mevlana.net/wedding_day.html

perjantai 5. joulukuuta 2014

Tunnetko uteliaisuusosamääräsi?

Auringon kaipuu on heti suhteellisen vahva. Pimeys korostuu täällä, tai auringottomuus, mitä se sitten onkaan. Ja kun maa on märkä ja lumeton niin se tavallaan imee kaiken valon, ja pimeys tuntuu entistä pimeämmältä. moni tuttava toivookin että tulisi jo lunta niin pimeys helpottaisi edes vähän. Alempi kuva kertoo sen kuinka vähissä lumi on pojan pihamaalla. Jäätikköä on kävelytiellä sen verran että kaaduin eilen, kun kesätennareissa ei riittänyt pito. Tänään oli ihana vetää jalkaa tyttären tuomat talvikengät. Ei lipsu eikä palele. Tässä vieressä on kuva toissailllan auringon laskun jälkeisestä väriloistosta. 

Kävin Skypen välityksellä tänään päivällä pitkän keskustelun Kairossa asuvan tuttavani kanssa. Olen pitkään kartellut Skypen käyttöä koska ajoittain minun on tosi vaikea kuulla ja saada selvää vieraskielisestä puheesta kaiuttimien kautta. Nyt suostuin ja oli oikein mielenkiintoista kuulla hänen kuvauksensa siitä, millaista elämä hänen asuinalueellaan on. Kyseinen mies on hiukan nörtti, vai pitäisikö tuo hiukan ottaa tuosta pois :D . Toisinaan unohdan sen nörttiyden, ja puhun hänen kanssaan niin kuin kenen  tahansa muunkin tuttavani kanssa. Aina silloin tällöin hän kuitenkin palauttaa minut maan pinnalle kommenteillaan. Hänessä on niin paljon samaa kuin mitä olen tavannut turkkilaisissa miehissä, että toisaalta tekisi mieli kysyä onko tietyissä asioissa sittenkin kyse sellaisista ominaisuuksista tai ajattelu- tai toimintatavoista, jotka ovat yhteisiä tuolla Turkista Marokkoon ulottuvalla alueella. keskustelun aikana ympärillä oli muutakin elämää. Olin unohtanut että hänelle on annettu jonkun läheisen perheen vanhempien kuoltua lapsia, ja hänestä on yhtenä hetkenä, ihan tuosta vaan, tullut isä nyt 5, 9 ja 14 vuotiaille pojille. Ja itse hän on sinkku, nörtti, filosofian tohtori. Yhdistelmä pistää hieman hymyilyttämään.

No, keskustelu sai muutenkin hymyilemään, ajoittain jopa nauramaan ääneen, vaikkei se kai
ollut ihan korrektia kaikin paikoin, siis se ääneen nauraminen. Tuo henkilö on kuitenkin jo tottunut luonteeseeni ja siihen että en käyttäydy kuten egyptiläiset naiset. Osan tuosta on mahdollistanut kai se, että hän on opiskellut aikanaan länsimaisessa, nimekkäässä yliopistossa tuon tutkintonsa. Toisaalta hän on sopivasti utelias elämän suhteen. Ja juuri tuo sopiva uteliaisuus elämän uusien asioiden suhteen on kuulemma yksi oleellinen osatekijä kun puhutaan älykkyydestä. Yksi mittari on ÄO Älykkyysosamäärä. Toinen oleellinen osanen on Tunneäly, ja kolmas tuo uteliaisuus osamäärä CQ. Se ei kuitenkaan tarkoita uteliaisuutta suhteessa naapurien tekemiseen tai salattujen tietojen katseluun, vaan esimerkiksi uteliaisuutta nähdä maailmassa uutta tai nähdä maailmaa uudella tavalla, halua oppia uutta, kokea uutta jne. Tässä vielä linkki artikkeliin joka kertoo asiasta lisää huffingtonpost.com/cari-e-guittard/what-is-your-curiosity-q
ja Harwardin Business Rewievin artikkeli samasta aiheesta  https://hbr.org/2014/08/curiosity-is-as-important-as-intelligence/

Oli kiva lukea tuohon aiheeseen liittyvää artikkelia, sillä useammin kuin kerran tai kaksi olen kuullut kommentointia siitä, että olen tyhmä kun haluan liikkua pitkin maailmaa ja tutustua uusiin kulttuureihin, uusiin tappoihin ja ihmisiin. :P

Jotkut asiat ne vaan tulee eteen kerta toisensa jälkeen, ja ilmeisesti syystä. Minulle koko sinä aikana jolloin olen Turkkiin tutustunut, on tullut jatkuvasti vastaan Rumin runot ja Pyörivät Dervissit, Semazenler. Ja yksi viimeisimmistä tällaisista tilanteista oli se, kun tuo koru tuli eteen, ja ihan uskomattomassa, odottamattomassa paikassa. Koru kuvaa  Semazenia, pyörivää dervissiä, joka tanssii ja tanssinsa kautta levittää hyvää energiaa ja rakkautta ympärilleen. Koru oli poistomyynnissä paikassa jossa sitä ei arvostettu, ja jossa se oli kuorrutettu ylimääräisellä krääsällä. Korussa oli karmea, likaisen keltainen nauha noiden ketjujen lisäksi, ja siihen nauhaan oli Semazenin lisäksi kiinnitetty laiva ja keijukainen, jotka karsin kokonaisuudesta pois. Minulle tuolla on merkitystä monellakin tapaa, ja siksi se lähti krääsäkaupasta mukaani. Joka kerta kun olen sitä käyttänyt, niin siitä on virinnyt mielenkiintoinen keskustelu yleensä sellaisen henkilön kanssa, jonka tunnen aiemmin vain pinnallisesti tai en lainkaan. Ja pari kertaa se on avannut ovet jotka ehkä muuten olisivat jääneet siinä tilanteessa aukeamatta. Siinä vaiheessa kun luin Turkin valtion kirjastä, joka tuli oleskeluluvan mukana, niin jälleen kerran törmäsin Rumiin. Hän ja hänen ajatuksensa vaikuttavat turkkilaisessa arkipäivässä edelleen, joillekin vähemmän ja joillekin enemmän. 

Tänään ostin tuon keltaisen tuoksukynttilän pelkästään etiketin ja värin perusteella... koskapa hajuaisti on taas mennyt. allergiaoireet ja tulehdusoireetkin ovat pahentuneet oleellisesti täällä ollessa. Mutta ei anneta sen häiritä, sillä poistuvat ne taas kun palaan Välimeren ilmastoon. Pojan luona on tänään käyty ostoksilla leivontapäivään varustautuen. Huomenna, vaikka onkin itsenäisyyspäivä, on tarkoitus tehdä ainakin isohkosta pullataikina-annoksesta joulupullia molemmille muksuille. Ja samalla siinä tullee joulutorttuja ja omenapiirakkaakin. Päivän intohimoisimmat hetket kaupassa olivat kuivattujen viikunoiden ja manteleiden kohdalla. Molempia elimistö kaipaa, ja saa. Suklaata ei tehnyt yhtään mieli eikä yhtään konvehtirasiaa edes ostettu, mikä oli yllätys. Mutta luonnon omia vitamiineja lähti mukaan isot kassilliset, muodossa jos toisessakin. Ehkä se perinteinen joulusuklaan hinku sieltä vielä nousee :D . Tänään sain myös ensimmäisen joulukortin, jossa tummasilmäinen hurmuri katselee nätisti poron viereltä. ...juu, ja ei ole mies, vaan tyttären labradorinnoutaja.
.






torstai 13. marraskuuta 2014

Oleskeluluvan pieni päivitys

Lyhyt päivitys oleskelulupa-asiaan:

Eilen näin täällä poliisin julkaiseman virallisen opasvihkosen oleskelulupa-asiaan liittyen. 1.1.2015 kaikki ensi kertaa haettavat oleskeluluvat pitää  nyt sitten hakea omasta kotimaasta, sillä  nykyisen menetelmän siirtymäkausi päättyy tuolloin. Ja se pitää hakea oman maan Turkin suurlähetystöstä käsin. Ja kuten ennenkin. niin pitää varautua pitkään odotusaikaan, noin 3kk. Lisäksi turistiviisumin tai muun oleskeluluvan päivien ylityksestä seuraa entistä kovemmat ja ehdottomammat rangaistukset, ainakin sen vihkosen ja infoa antaneen poliisiviranomaisen mukaan. Kun aiemmin max 10 pv ylityksestä selvisi vielä rahalla ja hyvillä selityksillä, niin nyt nekään eivät enää riitä. Mutta  asiat voi hoitaa ajoissa ja välttää ongelmat.

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Mykistäviä kuvia

Tässä ihailtavaksi ja katseltavaksi Hürriyet Daily Newsin upea valokuvakokonaisuus Turkin syksystä :))

Hürriyet Daily News PHOTO GALLERY

ja siltä varalta ettei tuo linkki toimi, on tässä toinen 

Oikeudet ovat Hürriyet Daily Newsillä / kuvaajilla, eivät minulla. MInä vain esittelen upean kuvakokonaisuuden joka kertoo myös Turkin kulttuurista ja turkkilaisesta elämästä.


torstai 23. lokakuuta 2014

Käsityötaitoa

Istuin tänään pitkän aikaa käsityöläisten pajassa. Mies joka pajaa johtaa on tehnyt tuota työtä jo 30 vuotta. Hän on perinteisten kurpitsalamppujen tekijä. Itsensä lisäksi hän työllistää vaimon ja pojan ja palkkaa tarpeen mukaan itselleen töihin muita käsityöläisiä. Tällä miehellä on taiteilijan sydän. Hän tekee sekä perinteisiä malleja että uusia. Tarjolla on kaikkea pienistä tuikkulyhdyistä isoihin runsaastikoristeltuihin kattovalaisimiin saakka. Hän kertoi mm siitä että hänen mielestään tärkeää on luottamus käsityöläisen ja ostajan välillä. siksi hän haluaa että ostajat näkevät tuon lampun tekemisen eri vaiheet ihan konkreettisesti. Hän toivoo että kokonaisuuden näkemisen kautta ostajat ymmärtäisivät että
kyseinen tuote ei ole vain halpa pikahutaisu vaan useita työvaiheita vaativa käsityöläisen taidonnäyte. Hän otti esimerkiksi sen että jos lamppua tehdään pitkän aikaa ja viimeisissä vaiheissa tapahtuu jokin virhe niin koko lamppu menee pilalle ja menettää arvonsa. Ja koska lamppu on käsityötä niin se ei ole yhtä suoraviivainen ja täydellinen kuin mitä koneellisen työn tuloksena voisi saada. siinä näkyy oikeasti käsityöläisyyden leima ja tekijänsä käden jälki. Hän oli harmissaan siitä että monissa maissa käsityöläisyyttä ei arvosteta. Kerroin että Suomessa käsityöläisyyden arvostaminen on noussut viime vuosina ja että toivon sen arvostuksen nousevan myös täällä.

Videoita jotka kertovat ko lampuista ja niiden teosta

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Turkin ikuiset tulet

Toisessa blogissa kirjoitus / artikkeli Turkin ikuisiin tuliin liittyen.

http://opasturkkiinihastuneille.blogspot.com.tr/2014/10/turkin-ikuiset-tulet.html

lauantai 23. elokuuta 2014

Alanyan hanavettä ei saa juoda

Eilen illalla istuin täältä Suomeen palaavan naisen kanssa eräässä baarissa, koskapa halusin vielä tavata hänet ennen hänen lähtöään. Kyseinen baari on hänelle mieluinen paikka ja siksi se tuli valituksi. Nyt oli kolmas kerta kun sairastuin siellä juomisen / syömisen jälkeen. Eilen tuotiin vesi pöytään juomalasissa, eikä korkkaamattomassa pullossa niin kuin oikeissa paikoissa tuodaan. silloin jo aavistelin että on ehkä hanavettä jota tuotiin, mutta vaikka maistoin sitä niin en osannut sanoa kumpaa lajia se on, pullo- vai hanavettä. joskus eron maistaa selvästi.

Yöllä alkoivat kovat mahakivut ja kuvotuksen tunne. Nyt on maha kipeä ja sekaisin, ruokahalu poissa ja lievä yleinen sairaudentunne. Samperin baariporukka... tai tietysti oma vika kun menin juomaan siellä vettä. Toisaalta limsoistakaan ei aina tiedä kun jotkut paikat laimentaa niitä hanavedellä. Ja astiat pestään usein heppoisesti likaisin rätein hanavedellä...

Kävin sitten katselemassa uutisia ja siellähän se taas oli, niin kuin viime vuosina kuumaan aikaan usein on, eli kielto käyttää hanavettä juomatarkoituksiin. Nyt hanavedestä on löytynyt liian suuria pitoisuuksia koliformisia bateereita eli ulosteperäisiä bakteereita. Yleensäkin hanavesi on erittäin voimakkaasti kalkittua ja siitä huolimatta sisältää bakteereita, viruksia ja parasiittejä joiden määrä nousee lämpimään kesäaikaan terveyttä oleellisesti vaarantavalle tasolle.

Tässä linkki 2 päivää sitten julkaistuun paikalliseen lehtiartikkeliin, jossa ihmisiä kielletään juomasta hanavettä.
musluklardan-su-icemiyoruz.html
lähde http://batialanyagundem.com/

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Konaklista kuvia ja sanoja

 ison ohitustien vieressä Konaklin keskustan kohdalla on mm tällainen kellopylväs, suihkulähteitä ja pieni puistikko joka on nimetty Konaklin kaupungin puistoksi. Puistoa näkyy tuossa takana. Vasemmalla ohitustie ja sen takana isot all-inclusive -hotellit sekä meri. Oikealla Konaklin keskusta ja sen takana vuoristo.
 kellopylvään lähistöllä on hevospatsaat. Niiden taakse tulee kävelykadut ja Konaklin keskustan tärkein shoppailualue turisteja ajatellen.
 Hevospatsaiden vasemmalla puolella mm ottomaaniajan tyylisiä lamppuja, vesipiippuja, keramiikkaa, turkkilaisia perinnemakeisia ja vaikka mitä muuta pientä kivaa.
 Laukkuja ja kenkiä on monessa paikkaa. Pääosin valikoimat ovat samat mutta aina välillä jossain kaupassa näkyy jokin erityinen yksityiskohta / valinta jota muilla ei ole. Hinnat ovat usein pärstäkertoimen mukaan eli jos näytät rikkaalta niin sinulta vaaditaan enemmän hintaa ostoksistasi. Tarvitsin rantakassin ja sen ostaminen kesti viikon. Vasta sitten löysin kauppiaan joka taistelematta antoi haluamani laukun haluamaani hintaan. Nykyään en jaksa edes tinkiä. Jos hinta ei miellytä niin yksinkertaisesti vaan sanon sen ääneen ja kävelen pois.


Auringonpaisteessa kuvaaminen oli sikäli haastavaa etten nähnyt mitä kameran näytöllä on, se kun näytti vaan pimeähköltä. Tämänkin suihkulähteen kanssa olisin tehnyt toisen kuvakulman valinnan jos olisin nähnyt mitä kuvaan jää. joka tapauksessa nämä pari vierekkäin olevaa isoa suihkulähteen tapaista olivat kivan näköisiä luonnossa nähtynä.











Matkalaukkujen suhteen kehitystä on tapahtunut täälläkin. Nyt on kovista, kevyistä ja nelipyöräisistä laukuista vaikka minkä näköisiä ja mallisia. Tässä kuvassa on kokonaisuudesta vaan pieni osa. Nuo lapsille suunnatut pingviinit olivat hellyttäviä :D



Kellopylväälle päin eli vähän niin kuin taakse päin katsottuna. Useimmat bussikuskit jättävät matkustajat tuonne kellopylvään lähistölle. periaatteessa pysäkkejä on jossain ja useimmissa paikoissa ei. Kuljettajat siis jättävät ihmisiä ihan mihin sattuu. Jos sanot että haluat jäädä tuon ja tuon hotellin kohdalla niin useimmat jättävät ihmisiä bussista ulos vaikka 100 metrin välein pysähtyen.
 Konaklin keskustan isoin moskeija päiväaikaan kuvattuna. Se aiemmin nettiin laitettu vihreä iltavalaistuskuva on tästä samasta moskeijasta. sisälle en ole voinut mennä kun en ole muistanut ottaa kaupungille lähtiessä mukaani huivia enkä ole sitä varten viitsinyt ostaa uuttakaan. Kyllä se vielä joskus muistuu mieleen.
kun olen kävellyt basaarin läpi niin joko soitan hotellin kuljetuspalvelun paikalle tai kävelen ylämäkeen seuraavat pari kilometria. Tänään kävelin hotellille siksi kun halusin valokuvia. Ilman lämpötila oli noin 32-35 astetta ja tiesin että noinkin pienen ylämäkikävelyn jälkeen olen väsynyt.

Joudun lisäämään kuvat osissa, sillä Bloggeri ei jostain syystä suostunut lataamaan tämän enempiä kuvia kerrallaan.... ja kuvia on kokonaisuudessaan 68 jos laitan kaikki... tulee siis muutama "uudelleenpäivitys".







 Eräs pikkukauppa + asuintalo matkan alkupäästä, Konaklin keskustasta ihan tien viereltä.
Tässä maanviljelijöiden pikkuisia kuorma-autoja. Toinen parkkeerattuna tien viereen, tavallaan ajokaistalle. se on ollut siinä joka päivä myymässä vesimelonia, hunajamelonia, jotain muutakin melonia ja mm tomaatteja. tuo toisen kuorma-auton kuljettaja asioi tässä "auto-marketissa" ja parkkeerasi samalla keskelle ajoväylää ostostensa ajaksi. se on täällä tapana eikä se tunnu haittaavan ketään muuta kuin takana jonottavaa.










Naistenvaatevalikoimaa vaateliikkeessä jossa enimmäkseen asioivat paikalliset naiset. Toki tuolla on noita salvareita, siis löysiä ja vilpoisia pussihousuja joita joku kerta vielä käyn tutkimassa tarkemmin. Tuolta löytyy myös täyspitkiä hameita niille jotka niitä kaipaavat. Myös täyspitkiä turkkilaistyylisiä takkeja, huiveja jne.




Kauppa on kiinni kun on pyhäpäivä ja tavarat ovat silti ulkona. Täällä niihin ei koske kukaan. Paikalliset antavat niiden olla täysin rauhassa. Vain turistit tai muualta kaukaa tulleet hieman "vinksahtaneet" varastelevat tai tuhoavat toisten omaisuutta. peruskonaklilainen ei sitä tee.
Kun olin kävellyt sen edellisen kuvaamani tienpätkän niin seuraavaksi on vuorossa tämä...










 Turkkilaiset rakastavat muovisia ja kankaisia tekokukkia. Näitä ihmisen korkuisia kukka-asetelmia arvostetaan enemmän kuin jaksan edes käsittää. Paljon mieluummin ottaisin oikeita kukkia. Tuo kuva on erään kylpyhuonetarvikkeita myyvän liikkeen ikkunasta.
Tämän talon ulkopinta on päällystetty pienillä mosaiikkilaatoilla. Pinta on hieno sekä läheltä että kaukaa katsottuna mutta on siinä ollut työ!













 Kaupunkiosuus alkaa väistyä ja maaseutumainen osuus alkaa. Tienpientareet rehottavat heinän ja erilaisten kasvien sekä roskien kirjoa. Monin paikoin on tuollaisia käsin valettuja ja koottuja muurattuja kiviaitoja. Paikka paikoin ne ovat pinta-alallisesti tosi isoja.
Ja tieno jatkuu tuonne vasemmalle, siinä on seuraava etappi. Jos oikein tarkasti katsoo niin siellä vuorenrinteessä siintää Terrace residences hotelli... matkaa on vielä ja nyt vasta alkaa pahin nousu.












 seuraava tienpätkä...
ja taivalta taaksepäin katsoessa näyttää nyt tältä. mikä tuon valkoisen auton merkki on? Meillä Suomessa ei käsittääkseni ole tuollaisia...









Seuraavalla tieosuudella nousu on aiempaa paljon suurempaa, varsinainen jalkakäytävä loppuu, kävelypientareet on, ja tienvarsikasvustot rehottavat entistä enemmän.













Tien vieressä on roskienjättöpaikka, komposti ja kasvimaa josta törröttää tukikeppejä. Yritin painaa mieleeni mitä kasveja siellä oli, jos oikein tunnistin, mutta kun en enää muista. Ei tule yhtään mitään mieleen.













Ko talon jälkeen seuraavalla pihalla ja tienreunalla kasvoi paprikapensaita tai chilipensaita.










kohde on jossain tuolla mäen takana, jossain. Tässä vaiheessa ajattelin taas olevani vähän hölmö kun kävelen tuolla ja hikoilen kuin saunassa. alkoi tehdä mieli juotavaa mutta sitähän ei ollut mukana. joten ei kun marssia mäkeä ylös.











 Vähän tarkempi kuva äskeisestä kohdin, kohti määränpäätä.
Ja tien oikealla puolella kasvihuoneiden ja peltojen sekä kerrostalojen keskellä yksi pienistä moskeijoista.














Samasta paikasta taaksepäin katsoen. Tuolla kaukana siintää meri :))  eikä se oikeastaan ole edes kaukana mutta täältä katsoen näyttää siltä.













Kasvihuoneiden edestä itään yksi sivutie. Tien päässä näkyi tosi jyrkkä nousu seuraavalle tielle, mutta se ei näy kuvassa. Vasemmalla jkasvihuoneet ja moskeija.

tämä kuvien lisäämisen edestakainen veivaaminen on epämiellyttävää. Bloggeri lataa, ei lataa, lataa... ja olen sulkenut ohjelmaa ja siivonnut konetta välillä yms mutta ei taaskaan hyväksynyt lisää latauksia...









Tien vierellä sijaitsevan kasvihuoneyrittäjän Dodge-kuormuri, joidenkin vuosikymmenten takainen.
















Näkymää taipaleelle taaksepäin, rinnettä alas. Viereisessä kasvihuoneessa kasvatettiin juuri nyt kurkkuja.








Heti kasvihuoneiden jälkeen on kahta puolen tietä marmorilaattavarastoja. Uusia rakenteilla olevia kerrostaloja on joka puolella, ja paljon. Niistä myydään huoneistoja sekä turisteille että paikallisille. Konaklikin laajenee kovaa vauhtia, niin kuin Alanyakin.







jonkin verran eteenpäin käveltyä tuli taas otettua kuvaa taaksepäin, rinnettä alas.











Ja samasta paikkaa mutta enemmän zoomattu kohti merta.










Paikallinen ei-niin-köyhän perheen omakotitalo. Tiilestä ja betonista tehty laatikon mallinen. Tämä näytti olevan kaksikerroksinen ja kolmantena tuo kattokerros joka on usein myös aktiivikäytössä.









Seuraava osuus kävelytaivalta












kävelyosuudella tuli vastaan mm saha jonka pihalla näkyi sekä upeita tukkipuita että kyllästettyä puutavaraa ja kaikkea siltä väliltä. ja ne kaikki paikalliseen tyyliin taivasalla.







Niitä harvoja paikallisia jotka tulivat vastaan tuolla vuoren rinteessä. isä ja poika ensin ja sitten pari naista pienine lapsineen. Yleensä vain lapset katsovat kohti, jos uskaltavat, ja aikuiset kääntävät päänsä poispäin. Ja minulla oli ylläni tuosta +35 asteesta huolimatta pitkälahkeiset farkut ja T-paita. silti monet naiset ajattelevat minun olevan häpeällisen vähäpukeinen. Heillä itsellään on paita ja pitkä hame sekä niiden päällä nilkkoihin asti ulottuva pitkähihainen takki sekä tietysti huivi.






Tässä kohden voin jo nähdä määränpääni eli hotellin viisto katto häämöttää tuolla keskellä kauimpana. tiessä on vielä monta mutkaa ennen perille pääsyä.






Tieltä talojen välistä oikealle eli vuoristoon päin kuvattua. Tuolla takana laskeutuu laakso huomattavasti tätä tietä alemmas.









Tien vierellä pieni yksikerroksinen omakotitalo. Pihalla istuskellut nuori nainen meni kiireesti sisälle kun näki minun tulevan taloa kohti. kävelin nimittäin tien piennarta tuosta talon edestä. En kuitenkaan halunnut järkyttää heitä enempää ottamalla valokuvaa niin että he näkevät.






kuva ei tee oikeutta tuolle kippuraiselle männylle joka oli ottanut paikkansa tien reunasta. Männyn jälkeen rinne laskee jyrkästi alas, kymmeniä metrejä.









Kylämoskeijan pihaa ja rakennuksia.










Turkkilaiset roskaavat ympäristöään hävettävän paljon. useilla heistä ei ole minkäänlaista siisteysmoraalia ympäristönsä suhteen. Jätteitä on luonnossa valtavan paljon ja monissa paikoissa.








Kaupunki tiedottaa asukkailleen noiden puhelin- ja sähköpylväissä olevien kaiuttimien kautta. Siellä naisääni toistelee asioita harva se päivä. itse en saa mitään selvää kuulutuksista. Ja yleensä nimenomaan naisten puheesta on vaikea saada selvää. He eivät kykene ymmärtämään mitä on selkeä puhuminen yms. Yleensa naisten tietotaso ja koulutustaso on täällä heikko. Taisin mainita aiemminkin että vasta julkaistun laajahkon tutkimuksen mukaan nuorten tietämys täällä Turkissa oli matalampaa kuin missään Euroopan maassa. Ja kun siihen lisätään vielä se että naiset eivät aina käy edes peruskoulua tai käy sitä loppuun, niin kyllähän se jälkensä jättää. Onneksi poikkeuksiakin on.





Välillä taas näkymää vasemmalle eli kohti merta ja monien, monien kasvihuoneiden yli.








Aivan hotellin lähistöllä on pieni paikallinen kyläkauppa. Kauppias ja hänen poikansa ovat ystävällisiä ja palvelevat mielellään. Valikoima on riittävä vaikka kauppa on tosi pieni, kioskimainen. ja ne hinnat! Hinnat ovat aitoja turkkilaisia hintoja ja ne ovat hyllyjen reunoissa nähtävillä :))

Tässä marketissa 5 litran vesipullo maksaa puolet siitä mitä hotellin marketissa litran vesipullo. Eilen ostin tästä merketista kassillisen ruokatavaraa samalla hintaa kuin hotellilta kaksi litran vesipulloa.








Tässä marketti vielä ulkoa kuvattuna.










Kauppaa vastapäätä oleva omakotitalo. Omakotitalon takana rinne laskee useita kymmeniä metrejä alas kasvihuoneiden täyttämään laaksoon. heillä on hieno meripanoraamanäkymä.







Viimeiset sadat metrin hotellille...
















Tästä betonitasanteesta puhuin aiemmin... tänään tajusin että se on erään omakotitalon katto. Talo on tuolla "piilossa". Tuosta näkee hyvin paikallisen kattorakentamisen. se on tasainen ja käsittelemätön betonilaatta josta saattaa törröttää ties mitä harjateräksiä. Täällä sataa talviaikaan paljon joten kuivina nuo talot eivät pysy. Ja vaikka olisi pieni talo niin lautasantenni pitää olla... mm jalkapallon takia. Turkkilaiset on fanaattisia jalkapallon katsojia.



Hotellin ja omakotitalon rinteen välistä näkymää hotellin taakse eli vuoristoon päin.