tiistai 30. toukokuuta 2017

Nopea juhlavampi bulgur

Saksanpähkinäinen bulgur
 6:lle

1 juomalasillinen bulguria
2 sipulia
1 kahvikupillinen oliiviöljyä
1/2 juomalasillista kuorittuja saksanpähkinöitä
1 pitkulainen, mieto vihreä paprika
1 punainen paprika
1/2 juomalasillista kuumaa vettä
1/2 nippua persiljaa
Rouhittua punaista paprikaa (pul biber), minttua, suolaa.

Kuullota sipuleita pannulla / kattilassa oliiviöljyssä. Lisää saksanpähkinäsilppu ja bulgur, kypsennä kolmisen minuuttia. Lisää pilkotut paprikat ja mausteet. Lisää kuuma vesi ja anna seoksen kiehua 10-15 min. Lisää kuumaa vettä tarpeen mukaan, jos seos näyttää tulevan liian kuivaksi.

Painele valmis ruoka jälkiruokakulhoon tai esim sopivan malliseen kahvikuppiin, ja kaada siitä ruokalautaselle. Näin saat kauniin, turkkilaistyylisen muodon tarjoilulle.

maanantai 29. toukokuuta 2017

Herkkuja

Esittelyssä ovat tänään Alanyasta löytyvät jäätelön ja baklavantekijät, youtubevideoiden ja sivujensa kautta.

Ensin videot:
Sütcü Imam

Kahramanmaras ja Mado :



Ja sitten sivuille:
Alanyan Punaisen tornin lähistöllä, ylemmällä kadulla sijaitsee Bamyacı Dondurma
HEille en löytänyt nettisivua, mutta Facebookista he löytyvät. 



Tässä vielä Hürriyet Lehden listaus 10 parasta jäätelöntekijää.

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Alanyaan saapui Galatasaray 😎

Alanya Kleopatraranta, aurinko ja lämpö ovat jo siellä.
Galatasarayn jalkapallojoukkueen mukanaan kuljettanut kone on laskeutunut Alanyan kentälle :)) . Jalkapallofanit
tietävät mitä se merkitsee. Spor Toto Super Liigan 33. viikolla Galatasaray ja Aytemiz Alanyaspor kohtaavat Alanyan uudella stadionilla Obassa. Hyvin mielenkiintoinen matsi on tiedossa, paitsi jos Galatasaray vie Alanyaa kuin pässiä narussa. Naisenlogiikalla odotan näin käyvän, sillä ensimmäistä kauttaan supeliigassa pelaava paikallisjoukkue kohtaa monta vuotta sarjakärjessä olleen, kokeneen liigajoukkueen. No, ihmeitäkin voi aina tapahtua. Pistetilanne on tällä hetkellä seuraava: 1. Besiktas 71, 2. Istanbul BB 70, 3. Fenerbahce 61, 4. Galatasaray 58. AlanyaSpor on sijalla 11 40:llä pisteellä. Ottelu alkaa siis huomenna maanantaina kello 20.00.

Alanyaan Turkin sisältä tulleet turistit ovat saaneet aikaan sen, että Alanyassa keskustellaan vakavasti roskaamissakon käyttöönotosta. Moni syö auringonkukansiemeniä ja muita vastaavia kuorellisia siemeniä, ja heittää tai jättää jälkeensä todella ison sotkun, koska ne kuoret jäävät usein juuri siihen, missä syönti on tapahtunut. Niinpä kaupungin siisteydestä ja järjestyksestä vastaavilla tahoilla on mahdollisuus saattaa roskaaja vastuuseen tekosistaan, ja antaa muistutukseksi ja opetukseksi 203 TL sakko, mikäli käytäntö päätetään ottaa käyttöön. Hyvä, todella hyvä... Kaupungilla on kuitenkin roska-astioita pienen matkan välein, joten on ihan asiallista ja kohtuullista vaatia, että kukin huolehtii jätteensä roskikseen, olivat ne sitten mitä laatua tahansa. Kaupungilla on nyt myös hyvä jätteenkierrätyssysteemi, jota parhaillaan ajetaan käyttöön, johon ihmisiä yritetään saada oppimaan. Alanyan on monessa asiassa edelläkävijä, ja siitä olen hyvilläni. Ympäristön siisteys on yhteinen ilo.

Minä yritän jaksaa odottaa vielä muutaman päivän lääkäriaikaa, jota nyt tarvitsen ja kaipaan. Eniten kaipaan vastauksia siihen, mikä tämän hirveän nivelkipuilun aiheuttaa. Seuraava kysymys on tietysti millä tämän saa pois. Ja miten se vaikuttaa tuleviin vuosiin jne. Olin kaksi päivää poissa töistä, ja levosta ja kipulääkkeistäkin huolimatta niin kävely kuin esim. tuolilta ylös nouseminen olivat tuskallisia. Ihan pienen lenkin kävelin silti ulkona, koska en luovuta, ja katselin luonnon vihertymistä villapaidasta läpi tunkevasta kylmyydestä huolimatta. Taivas oli verhoutunut pilveen, mutta ainakaan sillä hetkellä ei satanut. Muilta osin en juurikaan jaksanut säitä seurata. Tulevan viikon sääennustetta sen sijaan katselin "sillä silmällä", kunnes päätin olla uskomatta näkemääni.

Kylmät ja pilviset kuvat vaihdoin lentojen katseluun, vaikken edelleenkään osta lentolippuja, ennen kuin on hieman enemmän vastauksia ja valmista. Ja jos on niin älyttömän huono tuuri, että reumakokeiden tulokset pitävät paikkansa ja piti vielä kärttyinen nivelreumakin saada riesaksi, niin siitäkin huolimatta tiedän mitä teen jatkossa. Elän. Niillä resursseilla mitä on, sillä liikuntakyvyllä mitä jää, ja koko tällä intohimolla aion elää, loppuun asti. En taatusti jää nököttämään mihinkään tuolille tai nurkkaan kipulääketokkurassa tai kärsien. En jumiudu edes mihinkään tiettyyn maahan tai kaupunkiin, enkä varsinkaan sivullisten asettamiin "sairas"-muotteihin tai muihinkaan toisten vaatimiin raameihin. Liikun, menen ees sun taas, ja elän täysiä päiviä, kokonaisia tunteja, kallisarvoisia minuuttejakin. Elän niin kuin minulle on tarkoitettu. Toiset eläkööt omaa elämäänsä, niin kuin heille on tarkoitettu.

"On vain kaksi tapaa elää elämääsi.
Toinen on se, ettei mikään ole ihme.
Toinen on kuin kaikki olisi ihmeellistä.
- Albert Einstein


lauantai 27. toukokuuta 2017

Alanyan lähipäivien nautintoja

Alanyan kaupungin Ramazan-kuukauden konsertit ja tapahtumat
MOnenlaista mielenkiintoista konserttia, esitystä, nähtävää ja kuultavaa on tarjolla nyt seuraavan kuukauden aikana.

Pop-artisti Mustafa Cecelin Alanyan konsertti peruuntui sateen takia viikko - pari sitten. Hän konsertoi Antlyassa 28.5. kello 22.15 alkaen Karaalioğlu Parkı -nimisessä puistossa. Google Maps löytää puiston tuolla nimellä.

Tämän tekstin yhteydessä olevat kuvat kertovat Alanyan paastonajan konserteista ja tapahtumista. Nämä listalla olevat tapahtumat ovat Alanyan kaupungintalon takana ja/tai satama-alueella.

Paastokuukauden aikana on joka ilta kello 21.15 alkaen lapsille tarjolla illusionisti-jonglööri Kerem Eserin esityksiä tai lastenteatteriesityksiä. Aikuisille on tarjolla mm. taidemusiikkiesityksiä. Kannattaa käydä kuuntelemassa.

Alanyan Keykubat-rannalla, eli Oban ja Tosmurin puoleisella itäisellä rannalla nähtiin tänäänkin punainen
www.alanya.bel.tr
vesialue turkoosin meren rantavesissä. Kun on ollut runsaat sateet, ja vuorilta jokia pitkin tulee kyseiselle rannalle runsaasti makeaa vettä kaikkine mukanaan kulkevine maa-aineksineen yms, niin rantavesi näyttää punaiseksi värjäytyneeltä. Tämä on tavallista runsaiden sateiden aikana, eikä sitä kannata pelätä. Esim. DimCAyin kohdalta maaperä on monin painoin punaista, maa-aines on punaista. Siellä lähistöllä asuvien parvekkeet ja sisätilatkin nauttivat kovatuulisina päivinä punaisesta pölystä, jota punertavasta maasta nousee. Suomessakin monet jokivedet ja järvivedet ovat väriltään maaperästä yms veden mukanaan kuljettamista aineksista riippuen eri alueilla erilaiset. Alanyan rantavesien väristä liikkuu monenlaisia huhuja, joita ihmiset joko tietämättömyyttään tai vahingoittamistarkoituksessa levittävät. Ihan kaikkea ei aina kannata uskoa, ja sopiva annos perus-järjenkäyttöä kannattaa olla mukana reissussakin. Vesien tilaa ja terveellisyyttä valvotaan Alanyassa nykyään tarkkasti. JOs rannalla ei ole näkyvästi merkittyä veteenmenokieltoa, niin vesi on turvallisesti uimakelpoista, ja uimisesta voi nauttia niin kuin
lomalaisen elämään kuuluu. KUn veden mukana on punaista, hienojakoista maa-ainesta tarpeeksi, niin näkyyhän se punertavana siellä, minne Oba- ja DimCayi-joet laskevat. Gercek Alanya -lehden artikkeli aiheesta on tässä.

Sitten ruokaan...
eräästä lähteestä löytyi ohje siihen, kuinka joissakin turkkilaisissa ravintoloissa valmistetaan se herkullinen, punainen ja hieman tulinen tarjottava, joka tulee alkupalana palloleivän tms leivän, maustetun jogurtin ja oliivien kera. Jos kysyt baaripojilta kyseisen tarjottavan nimeä, niin he sanovat salsa. No, tässä pari vinkkiä sen valmistukseen, joskin se onnistuu myös hieman vähemmillä aineksilla.

Tarvitset
3 tomaattia kuorittuna ja pieneksi silputtuna
1 kurkku kuorittuna ja pieneksi silputtuna
2 vihreää, suippopaprikaa hienoksi silputtuna, mietoja,
2 punaista paprikaa hienoksi silputtuna, vähän
vahvemman makuisia
1 tl pul biber -jauhetta, joka on jauhettua/ murskattua punaista paprikaa, eri tulisuusasteita,
1 tl chilijauhetta, keskivahvaa tai mietoa
1 rkl paprikamurskaa, valmista tiivistä mössöä (biber salçası). Perusraaka-aine "lähes kaikissa ruoissa".
1 tl minttua (osa käyttää imntun sijasta persiljaa)
1,5 tl viinietikkaa
1 tl granaattiomenasiirappia
1/2 tl sumakkijauhetta
1 tl suolaa
1 rkl oliiviöljyä

Ei kun kokeilemaan. Ja konsertteihin nauttimaan musiikista, jota ei ihan joka päivä Alanyassa kuule, vaikka nyt useampana päivänä kuuleekin.

Nuo siniset kuvat ovat Alanyan kaupungin jakamasta Ramazan-ohjelmasta.

perjantai 26. toukokuuta 2017

Lyhyeksi jää tämäkin

Pienestä on joskus naurunkin aiheet. Aamun naurut lähti "valituskirjoituksesta" jonka joku oli jättänyt julkiselle valituksiin erikoistuneelle sivustolle. Kuvassa  on pieni rakennus, jonka kaikki tekstit ovat espanjaksi, eikä ympäristö, rakennuksen rakentamistapa tai mikään muukaan viittaa MArokkoon. Tekstissä kuitenkin kerrotaan valittajan olleen 4:n tähden lomalla Marokossa, jossa turkkilainen opas oli ollut surkea jne. MIksi Marokossa olisi turkkilainen opas? Huvittava kokonaisuus, ja omalla tavallaan nykyisestä yhteiskunnastamme kertova, oli alkuperäinen tarkoitus mikä tahansa.


Täällä pikkukaupungissa ihmiset kulkevat urheasti kesävaatteissa, säästä huolimatta. Aamulla +12 C, eli saman verran kuin jääkaapin lämpötila. Silti kesävaatteet, ohuet T-paidat, shortsit ja mekotkin olivat pääasiallinen varustelu. No, mukaan mahtui toki aina niitäkin, joilla on villatakki ja kesätakki, tai sitten ihan surutta toppatakki.  Itse mokasin, ja lähdin töihin ilman takkia... palelin koko päivän. Jotkut kyllä olivat sitä mieltä, että on lämmin. Itse mielessäni sijoitin lämpimän ihan muuhun ympäristöön. Termostaattini on toisenlaisilla säädöillä, edelleen, vaikka olen ollut täällä jo kohta kaksi kuukautta. Ja saattaa tässä mennä vielä toisetkin pari kuukautta, ellei jopa enemmän. Katsotaan mitä seuraavat pari kolme viikkoa tuo, niistä riippuu kokonaisuus tosi paljon.

Kirjoittamiset ovat minimisään. Aamulla ehdin herätä, syödä jotain ja käyttää työmatkaan tunnin verran. Sen jälkeen täysi työpäivä, tunnin matka takaisin asunnolle, ruoanlaitto, pieni rentoutumishetki keskusteluineen, ja taas on aika mennä nukkumaan. Eikä yö jää siltikään liian pitkäksi, vaan 8-9 h. Tällä hetkellä vapaapäiviä ei ole, joten ei tule niistäkään kirjoitusaikaa. Nyt vaan kerätään kokemuksia ja eletään tätä hieman erilaista arkea. Argh... ihan rehellisesti, kirjoittamisen puuttumiselle. Itselle kirjoittamisesta on tullut niin tärkeä, että olisi paras päästä kirjoittamaan päivittäin. Hhmmm.

Satamaan tekisi mieli, lämpimään säähän, auringon alle, ja rauhallisen verkkaisaan elämäntahtiin.

torstai 25. toukokuuta 2017

Uutisia Alanyasta

Ympäristöfestarit www.alanya.bel.tr
Tehdäänpä pieni Alanyan tapahtumien uutiskatsaus tähän päivitykseen, sillä omat tapahtumakatsaukset ovat nyt niin kovien kipujen täyttämiä, ettei niistä ole positiivista puhumista. Kävin lääkärissä, enkä halunnut tarjottuja kipulääkkeitä, joista kumpikaan ei minulle sovi. On siis ihan pakko pystyä odottelemaan PAratabilla ja BUranalla ensin sekä ensi viikon lääkärinaika, että sen jälkeen mahdollisiin labrakokeisiin yms pääsy, ja uudelleen lääkärille pääsy, että kuulee mistä on kyse, jos se sattuu selviämään. Ja jos ei selviä, niin sitten alkaa koko kierros alusta, taas odotellaan kokeisiin tms, odotellaan vastauksia ja uutta lääkäriaikaa. Elämää, raskaan huokauksen siivittämänä.

Alanyassa ja Antalyassa naisia patistellaan pois kotoa, pois yksin lasten kanssa kotona olemisesta. Naisille tarjotaan mahdollisuutta tulla kansalaisopistojen kaltaisiin keskuksiin lasten kanssa. Samalla kun lapset ohjatusti leikkivät, voivat naiset opiskella ja opetella erilaisia taitoja. Naisille tarjotaan monenlaisia kursseja ja oppimismahdollisuuksia, jopa yrittäjyysopintoihin saakka. Moni kotiäiti on jättänyt opintonsa muutamaan peruskouluvuoteen, ja mennyt naimisiin ilman ammattikoulutusta. Toki joukossa on paljon myös niitä äitejä, jotka ovat opiskelleet lukio-, ammatti- tai yliopisto-opintoja. On hienoa, että naisille tarjotaan sekä maksutonta mahdollisuutta olla seurassa, saada lastenhoitoapua siksi aikaa ja opiskella elämässä tärkeitä taitoja. Kurssit vaihtuvat vuosittain, ja itseään on mahdollista kehittää niin pitkälle kuin haluaa. Naisten koulutukseen panostaminen on yksi tärkeimmistä asioista, kun puhutaan lasten ja perheen hyvinvoinnin ja mahdollisuuksien parantamisesta, naisten oman aseman parantamisesta sekä yhteiskunnan kehittämisestä. Asiasta uutisoi mm. Gercek Alanya.

Ulkomaalaisuutisista kaksi asiaa kiinnitti huomioni. Muutama päivä sitten otsikoitiin, että suomalainen, vanhempi nainen putosi kamelin selästä, humalassa, ja vietiin ambulanssilla sairaalaan. Kamelit kun ovat aika korkeita, niin sieltä putoaminen saattaa hiukan rikkoa paikkoja. No, uutisessa on jotakin mistä haluan muistuttaa, ettei tule tosi kalliita yllätyksiä, ja ettei lomabudjetti muutu painajaiseksi. Humalaisen henkilön tapaturmia tai muitakaan tarpeellisia sairaalahoitoja ei korvata matkavakuutuksesta, ei ainakaan mistään tuntemastani matkavakuutuksesta. Humalassa sairaalaan joutuminen, mistä tahansa syystä, jää omasta pussista maksettavaksi. Valtion sairaala, eli Devlet Hastanesi on halpa suhteessa yksityisiin. Alanyan muissa sairaaloissa olo maksaa turistille nykyään noin 1.000 € / vuorokausi. Sen lisäksi jokainen tutkimus, lääke, lääkärin tapaaminen jne maksaa erikseen hinnaston mukaisen hinnan. Jos ryyppäät, älä hommaa itseäsi sairaalakuntoon.

Filmifestivaalien ohjelma uudelleen
Toinen asia, joka ulkomaalaisista tehdyistä uutisista on jäänyt mieleen, on nyt tapahtuneet monet ulkomaalaisten tekemät itsemurhat. Tullaan hotellilomalle, ja lopetetaan oma elämä eri tavoin. Todella surullista, ja suvulle tosi kallista, jos suku haluaa ruumiin kuljetettavaksi kotimaahan. Aiemmilla kursseilla se ruumiin lennättäminen SUomeen maksoi noin 30.000 €. Nykyisellä kurssilla sen luulisi olevan alempi, ellei hintoja ole nostettu. Tässäkään kaikki matkavakuutukset eivät tule vastaan, vaan maksu jää omaisten suoritettavaksi. Myös mereen hukkuneita ulkomaalaisia ja ulkomaalaisten alkoholikuolemia on uutisoitu yllättävän paljon. Samoin liikennekuolemia ja loukkaantumisia, esim vuokra-autolla vuoristotieltä ulosajon tai kolarin kautta. Surullista. Malttia ja harkintaa liikenteeseen hyvät ihmiset. Ja kannattaa muistaa, ettei vuoristoteillä ajaminen ole ollenkaan sama juttu, kuin tasaisen laakealla Suomen kamaralla ja leveillä suomalaisilla asfalttiteillä ajelu. Toisaalta jokaisella ihmisellä on aikansa, määränsä. Jos jonkun on aika lähteä tästä elämästä, niin hän lähtee, oli hän sitten missä tahansa ja mitä tahansa tekemässä. Ja toisaalta ne, joiden aika ei vielä ole, eivät lähde vaikka miten sitä yrittäisivät.

Alanyassa on siivottu paljon prostituoituja pois, siis pidätetty sekä turkkilaisia että ulkomaalaisia seksinmyyjiä ja parittajia. Huumeita on siivottu pois uutisointien mukaan tosi paljon, ja se on erityisen hieno juttu. Lisäksi joka viikko saa lukea laittomasti työskennelleiden ulkomaalaisten pidätyksistä ja karkotuksista. HArkitkaahan nuoret tarkkaan, ennen kuin suostutte mihin tahansa työtarjouksii. Moni kysyjä taatusti sanoo, ettei tarvita työlupaa, ja että ei kukaan sitä kysele, olet turvassa jne, mutta tekniikka on mullistanut tämänkin kohdan elämää. KAttavan valvontakameravekon, siviilipoliisien nappikameroiden ja laittomuuksiin kyllästyneiden henkilöiden myötä kaupunki muuttuu tältäkin osin. Muutosta ja kehitystä tapahtuu koko ajan, kaikkialla. Työlupa ei ole kallis, joten firman kannattaa se hankkia sekä yhteiskunnan että turkkilaisten työntekijöiden ensisijaisen työllistymisen takia.

Kannattaa elää sovussa ja nauttia elämästä, mukana kohtuullisuutta ja jonkinainen järjenhiven. Sitä kautta saa myös parhaat lomamuistot, elämän muistot ja turvallisimmat seikkailut. Muistutus vielä siitä, että paaston aika eli Ramazan (Ramadan) alkaa ylihuomenna, ja Alanyan kaupunkikin on valmistautunut. Niin, ja satama-alueella juhlitaan Ympäristöpäivää / festareita 26.5. Siitä kertova juliste on tuolla ensimmäisenä kuvana. Sataman vesiputouksen edessä siis huomenna perjantaina kello 16.00 (16.30) - 20.00 .

Hyvää alkavaa viikonloppua.

tiistai 23. toukokuuta 2017

Toukokuinen tiistai tuli ja meni

Ihana tilanne... opin lapseltani ruoanlaittotaitoja. Hän tekee tosi hyvää sellaista ruokaa, jota en ole itse koskaan
valmistanut, kun olen inhonnut yhtä sen pääraaka-ainetta. Nyt kun maistoin sitä hänen tekemänään, niin en voinut käsittää miten se voi olla noin hyvää (vaikka siinä onkin Sitä raaka-ainetta). On hieno tunne päästä näkemään ja kokemaan, kuinka pienestä lapsesta on vuosien saatossa kasvanut monitaitoinen nuori aikuinen. Niin on toinenkin. Omanlaisiaan persoonoita ja silti yhtä rakkaita ovat molemmat.

Alanyan uutisia ja kuulumisia en ole ehtinyt katsoa tänään lainkaan. Kipujen hallinta vie päivä päivältä enemmän
aikaa ja voimia, vaan lähestyy tuo lääkäriaikakin. Joka päivä se on päivää lähempänä. Tänään muuten soitin kunnalliseen hammaslääkärin kiireettömään ajanvaraukseen. Aikaa hammashoitajalle perustarkastusta varten tarjottiin pulen vuoden päähän. Siis kyse ei ole edes hammaslääkäristä, vaan hoitajasta, ja silti aika menee puolen vuoden päähän. Ei ole ihan kaikki palikat kohdallaan tämän kunnan terveydenhuoltojärjestelmässä ja sitä hallinnoivissa paikallisissa elimissä. Helsingissä oli pitkät jonot ja vaikea tilanne, mutta tämä on jo uskomattoman toivotonta. Soteuudistuksessa voi olla valopilkkuja, toivon siemeniä tällaisiin kuntiin. Espoossa, jossa asuinaikanani pilotoitiin
uudenlaisia käytäntöjä, jonotilanne muuttui todella paljon positiivisemmaksi.

Vieressä kuvia vuosi sitten tehdystä Lounais-Turkin reissusta. Nämä kuvat Tire-nimisestä pikkukaupungista... johon muuten Alanyan entinen kuvernööri (Kaymakami) Hasan Tanrisevenkin siirtyi. Tire on pieni maaseutukaupunki keskellä maaseutua. Siinä paikkakunnassa oli jotakin hyvin kiehtovaa. Jos se olisi meren rannalla, voisin hyvin kuvitella asuvani siellä. Tire ja Izmir muuten ovat hieman viileämpiä kuin Alanya kesäaikaan.

maanantai 22. toukokuuta 2017

NAutitaan lämmöstä

 On urheilullisuus huipussaan taas, eikä taatusti pitkäaikaisesti. Aamulla 7,5 km urheiluspurtti töihin, enimmäkseen alamäkeen, ja illalla 7,5 km takaisin asunnolle, tasapuolisuuden nimissä sitten ylämäkeen. ja sellaiseen piiitkään ja loivaan ylämäkeen, paitsi loppu. 500 m ennen asuntoa tuntuu edeleenkin siltä, että henki lähtee. Tosin siinä välillä oli jo jäänyt pois aika monta tuolta samalta tuntuvaa kohtaa, joten jospa tuonkin loppuosuuden tuntemukset vielä vaihtuu. Tänään illalla kesti lähes 2 tuntia elpyä tuon liikuntasuorituksen jäljiltä sen verran, että sain edes teekupillisen juotua. En luovuta, en, ennen kuin lääkäri käskee  tai vaaka näyttää sopivaa lukemaa ;) . Miten voi olla loppu paino näin tiukassa tämän ikäisessä naisessa, herranjestassentään. KUn minä haluan ne loputkin viime vuosina tulleet kilot pois, niin minä haluan, ja myös saan. Nyt, ennen Alanyaan paluuta. Voipa tuossa olla terveydellisiäkin tavoitteita, siis painon saamisessa riittävän alas. Kerron niistä sitten joskus.


Naisille asiaa siitä, mistä tunnistaa herrasmiehen. Tässä linkki mtv:n artikkeliin.

Moni kanssani keskustellut ihminen valitti tänään kuumuutta 😶😶😶
On ollut hyytävän kylmä, ja Suomessa on ollut 9 - 10 kk talvi. Nyt oli toinen päivä, jolloin lämpötila nousi paikallisesti lähelle +20 C. Niin, että mikäs ongelma se sitten on? Ihmiset kulkevat edelleen takit päällä, lakit päässä, ja osa tietysti kulkee hellemekkoon pukeutuneina, sinertävin säärin. Itse en ole vieläkään pystynyt luopumaan villatakista, enkä kahdesta paidasta (muulloin kuin työmatkaurheilussa). Ei tunnu kesältä vielä. Tarvitaan vielä paljon lisää lämpöä. +16 - 18 C ei todellakaan ole tarpeeksi että kutsuisin säätä kesäiseksi. Vastarannan kiiski siis minäkin, mutta nauttikaahan hyvät ihmiset nyt näistä lämpötiloista, kun ne lopulta ovat tulleet. Loppuviikosta jäähtyy taas alle +15C eli Alanyan talvilämpötiloihin.

Nyt poistun tv-sarjan tuijotuksen keveään ja rentouttavaan maailmaan, tietysti Aşk ve Mavı -sarjan kanssa, ja yritän olla huomenna virkeämpi ja aktiivisempi.

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Taas viikko on mennyt

Alanyassa kukkivat jo Malvat, etenkin Kalella
Koivupuissa on pienen pienet lehden alut, ja siitepölyistä raskaat norkot, huomaan kun ajan jalkakäytävällä koivun lehvästön alta. Nurmikko on noussut vihertämään, ja muutamat voikukatkin ovat nostaneet keltaiset kruununsa kohti aurinkoa. Aurinko paistaakin, keveitä harsomaisia pilviä on jokunen taivaalla, ja pari kumpupilveäkin purjehtii kauempana taivaanrannassa. Lehmukset ja tammetkin ovat innostuneet avaamaan silmujaan, niin että pieneen nippuun rutistettu lehdenalku on jo nähtävillä. Kevät. Ihan selvästi keväisen lämmin päivä.

Aamulla töihin mennessä oli lämpötila +8C, ja päätin selvitä ilman takkia. Työmatka on niin pitkä, että ei siinä palellut. Hyvinkin oli lämmin kun pääsim perille. Siellä sitten lisäsin vaatteita tarvittavan määrän, koskapa en enää "urheillut". Moni asiakas taivasteli ja kauhisteli kuumuutta. Mietin useammankin kohdalla, että missä ihmeessä se kuumuus on? Lämpömittarissa oli +16 C, ja ulkoa tuleva viileä tuuli jäähdytti tehokkaasti. Iltapäivälehden lööpissä luki jotain Helteiden saapumisesta... en taida olla samassa maassa lööpinkirjoittajan kanssa. Tai sitten kehoni on vaan vieraantunut näistä kylmistä lämpötiloista, kun on päässyt tutustumaan oikeasti lämpöiseen ilmastoon. Kuinka kaipaankaan lämpöä... vaan aikanaan sekin. Nyt olen täällä, ja syystä, ja katson jopa jääkiekon MM-kisoja telkkarista tässä samalla kun tätä kirjoitan.

Kuusi viikkoa täällä oloa, ja tuo aika tuntuu paljon pidemmältä. Eteenpäin en edes uskalla ajatella. Yritän pysyä tehtävissä asioissa ja elää päivä ja tavoite kerrallaan, pidemmän ajan tavoitteita kohti kurkotellen. Vaan entistä vahvemmin uskon kohtalon/elämän tms johdatukseen, yös niistä syistä joita en voi tässä sanoa. Otan esimerkiksi kaksi työni kautta tänään tapaamaani ihmistä, jotka myös olivat puheliaita ja kontaktia ottavia ihmisiä. Ikään kuin heidät olisi lähetetty, tai meidän tiemme oli tarkoitettu risteäväksi. Työni ja myymäni tuotteet olivat tänään syy ja keino, jolla tapasimme, mutta mitä todennäköisimmin tapaamme vielä uudestaan, toisen kanssa kesäkuussa avattavan firman merkeissä, ja toisen kanssa Alanyassa asumisen merkeissä. Hyvin mielenkiintoista. Niin se elämä vaan kulkee. Asioilla on taipumus järjestyä, vaikkei aina niin kuin itse haluaisimme.
Kivinen tie, toisinaan

TYöelämässä on edessä lähes kolmen viikon mittainen vapaapäivätön työputki, vaan mikäs siinä, kun on mukava työ ja  oma vapaus lähteä töistä pois silloin kun asiakkaat loppuvat. Joinakin päivinä se on aiemmin, joinakin päivinä myöhemmin. Silti tuon putken jälkeen saatan viihtyä pari päivää vapaalla, ja vierailla vaikkapa toisella puolen Suomea. Kirjoitusprojekteja kaipaan, mutta eipä niitä tässä yhtälössä tehdä yhtään, ei riviäkään. Puuttuu tila, aika ja voima.

Pari sanaa Turkin lähipäivistä. Tänä vuonna paastonaika, turkiksi Ramazan ja arabiaksi Ramadan, alkaa 27.5. eli viiden päivän päästä. Tänä vuonna Ramazan päättyy 24.6. ja 25.-27.6. juhlitaan paastonajan päättymistä. Tuolloin on myös vapaapäivät, ja monet virastot ja laitokset on suljettu. Ja muutamilla lentoyhtiöillä näkyi olevan hyvänhintaisia tarjouslentoja Antalyaan. Itse olen sen verran mukavuudenhaluinen, että lennän Alanyaan, kun sillä kerran on kenttä, ja unohdan Antalyan (jos vaan voin). Sitä odotellessa tehdään duunia ja muuta tarpeellista :)) .

"Gratitude is the wine for the soul. Go on get drunk. -Rumi"

lauantai 20. toukokuuta 2017

Filmifestivaalit Alanyassa

Alanyafilmfestival
Alanyan kansainvälisten Filmifestivaalien mainos ja ohjelma on julkaistu.

23.-29.5.2017 järjestettävä Alanyan Filmifestivaalit pitää tänä vuonna sisällään Venäjän, Valko-Venäjän, Ukrainan, Viron ja Azerbaizanin nimekkäiden ohjaajien tuotoksia. Esityksiä on sekä satamassa vesiputousaukiolla, että Mahmutlarin Kulttuurikeskuksessa. 

Festivaalien ohjelma:

23.5.
19.00 Festival avajaisseremonia satamassa
 

24.5.
14.00 Güzel Çağın Sonu-Rusya (Mahmutlar Kültür Merkezi)
16.30 Brest Kulesi-Rusya/Beyaz Rusya (Mahmutlar Kültür Merkezi)
19.00 Güç-Ukrayna (İskele Şelale Meydanı)
21.00 Büyük Köyün Işıkları-Rusya (İskele Şelale Meydanı)
 

25.5.
14.00 Sevgili Hans ve Değerli Petro-Rusya (Mahmutlar Kültür Merkezi)
16.30 Çölçü-Azerbaycan (Mahmutlar Kültür Merkezi)
19.00 Eralaş-Rusya (İskele Şelale Meydanı)
22.00 Darya Klimova İçin Eş Arıyoruz-Rusya (İskele Şelale Meydanı)
 

26.5.
14.00 İç Şehir-Azerbaycan (Mahmutlar Kültür Merkezi)
16.30 Bir Yıllık Uzun Yürüyüş-Rusya (Mahmutlar Kültür Merkezi)
19.00 Sinema Sanatçıları Konseri (İskele Şelale Meydanı)
22.00 Teli ve Toli-Rusya (İskele Şelale Meydanı)


27.5.
14.00 Yeşil Fayton-Rusya (Mahmutlar Kültür Merkezi)
16.30 Yalnız Ada-Estonya (Mahmutlar Kültür Merkezi)
19.00 Son Şans-Belarus Cumhuriyeti (İskele Şelale Meydanı)
21.00 Kırmızı Bahçe-Azerbaycan (İskele Şelale Meydanı)

28.5.
14.00 Babaya Mektuplar-Ukrayna (Mahmutlar Kültür Merkezi)
16.30 Yusufçuk Yuvası-Ukrayna (Mahmutlar Kültür Merkezi)
19.00 Ba Bu-Belarus Cumhuriyeti (İskele Şelale Meydanı)
21.00 Kanatlarında-Rusya (İskele Şelale Meydanı)
 

29.5.
14.00 Çok Fazla Tesadüf-Azerbaycan (Mahmutlar Kültür Merkezi)


Alanyan Filmifestvaaleilla on oma facebooksivunsa


Ja sitten hieman muuta ajateltavaa:
Ole tänään ja huomennakin syy jonkun hymyilylle.


perjantai 19. toukokuuta 2017

Muutto Alanyaan

Vanha sanonta

Tulen siksi mitä päivät pitkät ajattelen
I'll become what I'll think about all day long

on erittäin mielenkiintoinen. Sen voisi myös sanoa, että vedän puoleeni sitä mitä ajattelen. The law of attraction -hakusanalla löydät asiasta monenlaisia selityksiä ja kuvauksia. Itse olen törmännyt samantyyliseen asiaan visualisoinnin nimellä. Saat sen, mitä pystyt itsellesi visualisoimaan.

Niin että aletaanko harkita mihin ajatuksen ja mielen voimaa kannattaa käyttää, ja mihin ei. Negatiivisuudessa rypevä vetää puoleensa ihmisiä, jotka myös kantavat negatiivisuutta mukanaan. Ja henkilö, joka päivästä toiseen pystyy näkemään itsensä uuden firmansa toimitusjohtajana on jonakin päivänä firmansa toimitusjohtaja. Näyttelijä Jim Carey visualisoi ja myös kirjoitti itselleen 10 milj. dollarin palkkashekin tilanteessa, jossa hän oli hyvin pienituloinen. Viisi vuotta myöhemmin hän oli tilanteessa, jossa tuo visualisointi toteutui. Suomessa on meneillään Miljonääriksi 500 päivässä -projekti, joka on tietyssä mielessä täysin erilainen, mutta pohjimmiltaan paljolti samanlainen. Projektin päähenkilö uskoo siihen pystyvänsä, ja minä uskon, että juuri siksi hän tekee sen. Toteuttaa unelmansa, suunnitelmansa. Tekee kaiken sen, mitä tarvitsee tehdä saadakseen haluamansa.

Ihmisen mielen voima on vahva, todella vahva, kun sitä osaa käyttää oikein, ja kun sen käyttää hyvään. Te kaikki tutut ja ystävät, jotka jo pitkään olette puhuneet Turkkiin muuttamisesta: unelmoi, visualisoi, usko, ja ole sekä kärsivällinen että systemaattinen. Onnistuu se. Puolivillaiset yritykset eivät kanna kauas, eivät keneltäkään. Tee täysillä se mitä teet, ja asia etenee. Jos tulee mutkia matkaan tai kompasteluita, ei se haittaa. Olet silti menossa oikeaan suuntaan, tavoitettasi kohti. Olet paljon edellä niitä, jotka eivät tee mitään muuta kuin puhuvat vaan. Puhujia ja aikojia on vaikka kuinka paljon. Höpöttäjiä, sanoisi eräs tuttavani. Puheet eivät riitä, teot ratkaisevat. Yllättävän moni perustelee rahan puutteella sen, ettei tee mitään tavoitteensa saavuttamiseksi. Se on kuitenkin vain tekosyy. Kun haluaa jotakin tarpeeksi paljon, keksii keinot sen saavuttamiseen. Kun tarpeeksi haluaa.

Sitten muihin asioihin. Alanyan Kulttuurikeskuksessa (arkeologisen museokin) on Kansalaisopiston kädentaitonäyttely 
ja siellä on kiva käydä katsomassa opintovuoden satoa. Esillä on hyvin monenlaisia taidonnäytteitä. Sen lisäksi huomenna on Atatürkille pyhitetty päivä, ja Nuorten ja urheilun päivä. Siksi Alanyan satama-alueelle tuodaan huomenna spinning-pyöriä, ja niitä voi käydä siellä kokeilemassa kello 18-21. Ja mIkäli kaipaat tietoa Alanyan A101:n, BIMin ja SOK:n alekuvastoista, niin tästä linkistä löytyy ajankohtaiset tarjouskuvastot.

Tällaisia tällä erää. Mielikuvitus käyttöön, ja visuaalisesti rikasta iltaa itse kullekin, nyt ja joka päivä.

torstai 18. toukokuuta 2017

Uppoudu tunnelmiin

Turkkilaiset tv-sarjat elävät ja kukoistavat, ja niiden kauppa käy ympäri maailman. Itse nautin turkkilaisista sarjoista monesta syystä. Ne tarjoavat viihdettä, kulttuuri- ja historiatietämystä ja kielitaitotreeniä. Joidenkin sarjojen kanssa saa nauraa, rakastaa, pelätä, vihata jne. Sarjoja on moneen makuun, ihan laidasta laitaan.

Turkin tv-ohjelmaopas löytyy mm. tästä linkistä hurriyet.com.tr/tv-rehberi

Aşk ve Mavı -niminen suosittu sarja tulee Atv.kanavalta joka perjantai kello 20 alkaen. Lisäksi kaikki jo esitetyt jaksot http://www.atv.com.tr/webtv/ask-ve-mavi . Sarja on kuvattu Kappadokiassa, ja se tarjoilee joka viikko aimoannoksen sekä romanttista draamaa, todella yllätyksellisiä juonenkäänteitä, kulttuurioppia, kielitreeniä että ainakin minulle sopivaa viihdettä. Tuon sarjan kieli on sen verran selkeää turkkia, että keskustelut ymmärtää pienen harjaantumisen myötä hyvin. Todella rentouttavaa katsottavaa.
ovat katsottavissa osoitteessa

Arka sokaklar on toinen suosittu sarja, joka on ollut pinnalla jo pitkään. KÄsittääkseni siitä on tullut ulos jo yli 400 jaksoa, joten katsomisen alusta aloittavalle on tiedossa kunnon katsantomaratoni, jos sellaiseen haluaa ryhtyä. Arka sokaklar -sarjasta en tiedä muuta, kuin että se on kuvattu Istanbulissa, ja on edellistä enemmän action-tyylinen sarja. Arka sokaklar tulee Total tai kanal D:ltä perjantaisin kello 20. jo esitetyt jaksot löytyvät tv-kanavan sivuilta, www.kanald.com.tr/arka-sokaklar.

Sen adını koy


Osmanlı Tokadı,

Vatanım sensin,

Çoban yıldızı,

Kalbımdekı deniz,

Bu şehir arkandan gelecek,

Eşki dünyaya hükümdar olmaz,

sekä Kirgin Çiçekler, Geniş aile, Aşk-ı memnu, Bir bulut olsam, Hangimiz sevmedik ja monta monta muuta sarjaa löytyy aktiivisena ja neinkin kautta katsottavissa olevana. Lisäksi turkkilaisia sarjoja viedään moniin maihin, mm. yhdysvaltoihin, joten oletettavasti näistä tai muista sarjoista löytyy myös muillekin kielille tekstitettyjä tai dubattuja tallenteita jostakin. Suomalaiseen tylsään, moninkertaisiin toistoihin perustuvaan tv-järjestelmäänkin sopisi lisätä edes yksi uusi sarja. Nuo tuskin ovat hinnalla pilattuja. Enemmänkin lienee kyse sarjojen sisäänostajan luutuneista asenteista.


keskiviikko 17. toukokuuta 2017

MItä sinä haluat?

Peltonäkymä Lounais-Turkista toukokuussa, tähän aikaan
Facebookissa olen taas saanut kaveripyyntöjä tuntemattomilta herroilta. Suurin osa on ihan vaan trolleja, ja loput ovat taas olleet viisumin tai rahan perässä. Kysyn heiltä ihan yksinkertaisesti: MIstä sinut tunnen? Onko meillä kenties joku yhteinen tuttava? Kerron sitten, että en luota tuntemattomiin miehiin yhtään, kun suurin osa hakee joko helppoa rahaa tai viisumia Eurooppaan. Useimmista ei tuon jälkeen kuulu enää mitään. Ja jos kuuluu, niin muistutan vielä heidän uteluihinsa vastatessani, että en halua ketään elätettävää taakakseni. Viimeistään siihen loppuu kaikki. Netissä aidon ja hyväsydämisen, oikeamielisen ihmisen löytäminen on äärettömän vaikeaa ja harvinaista, sanoo intuitioni. Suurin osa on ihan pellejä tai rikollisia. Vailla tiedon häivääkään väitän, että lottovoittokin on todennäköisempi kuin netissä rehellisen ja tavallisen ihmisen kohtaaminen.

Ulkona, oikeassa elämässä, on parhaat mahdollisuudet tavata ihmisiä, ihan tavallisia, kunnollisia ihmisiä. Olit sitten Suomen kylmässä keväässä tai Alanyan lämmössä, missä tahansa, niin lähdepä kävelylenkille nauttimaan säästä ja ympäristöstä. Samalla kun nautit lenkkeilystä, ja kasvoiltasi näkyy se, että olet hyvinvoiva ja onnellinen, saatat kohdata toisen hyvinvoivan ja onnellisen ihmisen, sen oikean. Paljon on vihaisia, kärttyisiä, suruunsa hukkumassa olevia ja muuten vaan negatiivisissa fiiliksissä pyöriviä avuntarvitsijoita ja tukihenkilön hakijoita. Jos elämänkumppania etsit, niin ohita heidät. Kärttyisä ja vihainen tekee toisenkin ihmisen kärttyisäksi ja vihaiseksi. Surussa tai itsesäälissä rypevä on raskas perässävedettävä, joka etsii hoitajaa. KUn oikeasti tunnet olosi hyväksi ja nautit elämästä, niin vedät puoleesi myös muita hyvinvoivia ja onellisia ihmisiä. Katso heitä, ota kontaktia heihin.

Omilla jaloillaan seisovasta, hyvinvoivasta ihmisestä voi löytää todellisen elämänkumppanin. Alkoholilla läträävän tyypin elämässä alkoholi on ykkönen, ja voittaa ihmissuhteenkin merkityksen. Fanaattisen kiihkoilijan elämässä on joku ismi, joka on aina yliltse muiden. Myös itsesäälissä ja surussa rypevä on sopassaan niin syvällä, ettei hänellä ole voimia kahdensuuntaisen ihmissuhteen, parisuhteen todelliseen rakentamiseen. Hän on enemmän ottaja kuin antaja juuri tässä elämänsä hetkessä. Aikanaan voi toki olla toisin. Vihaa ja aggressiota uhkuva on niin täynnä sitä vihaansa ja vallankäyttöhaluaan, ettei hänenkään elämäänsä oikeasti mahdu mitään tasavertaista ihmissuhdetta, ainoastaan uhreja, orjia ja seuraajia. Jälleen kysyn, että miksi ihmeessä joku ihminen valitsee itselleen elämänkumppaniksi henkilön, joka ei suhteen alkuvaiheessa kykene rakentamaan toimivaa parisuhdetta? Miksi jotkut tyytyvät uhrin, orjan tai seuraajan asemaan todellisen, tasavertaisen parisuhteen sijasta?

Tässä ravintolassa on hyvä kokki :))
Mikäs siinä, jokainen valitsee itse. Eihän nuo kysymykset edes kuulu minulle, eikä kenellekään muullekaan ulkopuoliselle. Nuo kysymykset kuuluvat vain itselle. Minä voin esittää ne vain itselleni, sinä itsellesi ja hän itselleen. Kukin valitsee niin kuin valitsee. Osa ei edes tiedosta, että valinnan voisi tehdä paremminkin. Se on hänen polkunsa, jonka hän itse käy oppiakseen valitsemaan viisaammin. Taas on se aika keväästä, että iso määrä kavereiden materiaalita menestystä sivusta seuranneita herää, ja haluaa saada saman kuin kaverikin on saanut. Kenties hän ei edes pysähdy kysymään kaverin kohtalon hintaa, eikä päämäärää, haluaa vaan mammonaa ja jotain, mitä jakaa kuvina somessa kateelliseksi tuleville kavereilleen. Samalla kaveri päättää, että viimeistään ensi vuonna minäkin. Loppumaton ketju. Mutta toisaalta, onko väärin mennä naimisiin rakkaudesta -siis jos rakastaa mammonaa, mainetta, uutta maata ja kulttuuria tai sitä, mitä naimisiinmenon myötä saa? Vai onko hyväksyttyä mennä naimisiin vain rakkaus-rakkaudesta, tai toisesta ihmisestä välittämisen tai hullaantumisen vuoksi, tai... Mikä on oikein ja mikä on hyväksyttyä? Ja mitä väliä sillä lopulta on? Eikö riitä, että ne kaksi parisuhteen perustanutta ja naimisiin mennyttä saavat molemmat tilanteesta jotakin sellaista, jota he haluavat, ja jonka heidän avioliittonsa on mahdollistanut? VAi miksi ihmiset oikestaan menevät naimisiin?

Juu, Abo soitti tänään, ja mielessä pyörähti taas muutama parisuhteeseen liittyvä ajatus poikineen sen keskustelun jälkeen. Muutama Miksi-kysymyskin vaelteli edestakaisin, kunnes ymmärsi jäädä jonnekin odottamaan sopivampaa näyttämölletulohetkeä. Asioilla on hetkensä ja tarkoituksensa, eikä suurimman osan tarkoitus koskaan selviä. Onneksi elämä on ennalta-arvaamatonta ja vaihtelevaa. On toivoa ilosta ja onnesta vaikka mitä olisi ympärillä. Kuulemma onnellisimmat ihmiset osaavat olla kiitollisia pienimmistäkin asioista. Ja siihen taas auttaa kiltteys.


"Ihmisen arvon voi mitata sillä, mitä hän pohjimmiltaan eniten haluaa. -Rumi"

tiistai 16. toukokuuta 2017

Ei rullalautaa enää, mutta...


Erään huippunäköalalla varustellun villan runkoa
Ensin vähän Alanya-asiaa, ja sitten muihin juttuihin. Alanyan paikallistv Atv Alanya saattaa näkyä tästä linkistä. Sanon saattaa, koska aiemmin nämä tv-linkit ovat lakanneet toimimasta jonkun ajan kuluttua. App storesta löytyy myös kyseisen tv-aseman appi. Atv Aanyan paikallisradio kuulunee tästä linkistä. Antalyan paikallistv Kanal V löytyy tämän linkin kautta. Siellä on myös Alanyaa koskevia juttuja, sillä vielä tällä hetkellä Alanya kuuluu Antalyan maakuntaan.

Alanyan kansainvälisestä Turismi- ja taidefestivaalista näin aamulla uuden esittelyvideon, mutta en saanut jaettua sitä. Sen sijaan tämä tapahtumaan liittyvä facebook-sivusto on jaettavissa. Festivaaleilla on nimekkäitä esiintyjiä, ja konsertteihin ja muihin tapahtumiin kannattaa mennä, jos on jossain Alanyan suunnalla. Toki voihan sinne ottaa äkkilähtölennot täältä Suomestakin. :)).

Kolme ystävää Alanyan suunnalta on pitänyt yhteyttä soittelemalla. Heillä vain on halu käyttää whatsappin videopuheluita, minulla ei. Juuri kun rankan työpäivän päätteeksi olen raahautunut asunnolle, syönyt vähän jotain, keventänyt vaatetusta, ja retkotan kiikkutuolissa puolihorroksessa, niin ei ole kovin videopuhelullinen olo. Meikittömänä, hiusten osalta luonnontilassa olevana ja väsähtäneenä en koe olevani "edustuskuntoinen". Kun videopuhelun toinen osapuoli on viimeisen päälle huoliteltu, hiukset tyylikkäästi aseteltu, posket sileänä ja valkoinen kauluspaita suorastaan häikäisevän valkoinen tummaa pukua vasten, niin vähäpukeisen, suostarevitynnäköisen itsetunto saa pienen särön. Pitäisiköhän minunkin nähdä vähän enemmän vaivaa ulkoasuni suhteen? Sosiaalisen statuksen säilyttämisen vuoksi siitä olisi etua.

Alanyan satamassa turismifestarit 2016 ja paljon tapahtumia
Monikaan turkkilaisista tuttavistani ei ymmärrä sitä, jos hiippailen Suomessa asunnolla puolipukeisena keskellä
päivää. Sama on Alanyassakin. Talossa, jossa asun turkkilaisten, varakkaiden perheiden keskellä, kotiäiditkin pukeutuvat päivisin todella hyvin, vaikka ovatkin kotona. Talostamme töissä käyvät naiset pukeutuvat erityisen huolitellusti. Hhmm, kontrasti on kova. Mutta olen jo oppinut sen, että Alanyassa en todellakaan voi mennä ulos asunnostani verkkareissa tai rantamekolla, ellen sitten ole menossa pitkälle lenkille tai uima-altaalle. Ja Alanyassa en poistu kotoa sen näköisenä, kuin mitä täällä Suomessa. Tässä pikkukaupungissa todella monet liikkuvat ulkona collegehousut tms jalassa, ja joillakin niihin on yhdistetty avokkaat, korkokengät tai muut muodollisemman pukeutumisen kengät. Tai pikkutakki. Vaan mitäpä sen on väliä mitä muilla on päällä, kunhan on vaatteet päällä. Itse voi valita miten itsensä pukee, ainakin niin kauan kunnes on dementoitunut mummo, ja toiset pukevat puolesta.

Eilen kävin ostamassa manteleita. Alanyassa pähkinät ja mantelit kuuluivat jokapäiväiseen ruokavalikoimaani. Täällä mietin aina, että kuinkakohan vanhoja ne ovat... Aiemmin maustefrimojen pusseissa ostamani mantelit eivät maistuneet lainkaan mantelilta, siten kuin ne maistuvat Alanyassa tuoreeltaan. Näistä manteleista puuttui kokonaan manteliöljyn raikas aromi. No, eilen ostin pussillisen manteleita etnisestä kaupasta, toivoen niiden olevan tuoreempia, lyhyemmän säilytysajan ja reissun tehneitä. Mitä kukkua. Kotona maistoin, oli kuin olisin puuta purrut. Ei mitään makua, ei mitään mantelin tuoksua. Ei yhtään manteliöljyaromia, ei yhtään. Katsoin pussia tarkemmin. Kasvatettu Espanjassa, pakkaaja USA:lainen firma ja sieltä tuotu tänne SUomeen myyntiin. En todellakaan ymmärrä miksi. Mitä ihmeen järkeä tuossa on? Tarvitsee olla entistä tarkempi siinä, mitä ostaa ja mitä suuhunsa laittaa. Onneksi Alanyassa voi ostaa tuoretorilta oikeasti tuoreita, maukkaita ja terveellisiä tuotteita ympäri vuoden. Se on valtavan iso plussa myös terveyden ja hyvinvoinnin kannalta.

Lapsenmielisyys kukkii ja kukoistaa taas, varsinkin liikuntaan yhdistettynä. Kävin 7,5 km lenkin, tällä kertaa potkulautaillen. Vanha haave rullalaudalle uudelleen nousemisesta täyttyi nyt tällä tavoin. Lumilaudallekaan en ole "muutamaan" vuoteen noussut. Tämä sen sijaan oli herkkua. Aika moni lihasryhmä riekkuu riemusta jo nyt, mahdollisesti huomenna vielä enemmän. Rankkaa oli, ja hauskaa ensijärkytyksen jälkeen. Alun 1,5 km haasteena oli vasemman jalan tasapaino ja ohjaukseen tottuminen. Kertaakaan en silti kaatunut, eikä ollut edes lähellä. Kun tuli ensimmäisiä kunnon alamäkiä, niin seuraavaksi haasteeksi löytyi jarruttaminen. Vehkeen omat jarrut eivät ole riittävät, ja kotona juniori yrittikin lenkin jälkeen opastaa, kuinka myös kengällä jarrutetaan. Niin, muistan mainita vielä senkin, ettei tuo ollut sellainen lasten pieni ja pinkki rullalauta, eikä edes sininen. Kyllä se oli ihan aikuisen kokoiselle mitoitettu, ja paljon nopeampi kuin kävely, hitaampi ja rankempi kuin polkupyörä. Kelpo kunnonkohotusvehje siis. Ja potkulautaileva "mummoihminen" aiheutti "hieman" hilpeyttä pikkukaupungin väessä. Moni 16-25 -vuotias katsoi suoraan silmiin ja hymyili leveästi, kun he tulivat keskustan kaduilla vastaan. Kiitos heille kannustuksesta :)) .

maanantai 15. toukokuuta 2017

Alanyassa asumisesta ja muustakin

Alanyan villi luonto kukkii myös
Jälleen tuli vastaan hyvin mielenkiintoisia uutisia ja videoita Alanyasta. Ensin moottoripyörällä tms Mahmutlarista Alanyaan. Ihan ok video, tosin kertoo maisemien lisäksi hyvin paljon motoristien liikennenkäyttäytymisestä.
Tällä samaisella videon jakajalla on monia muitakin kypäräkameralla kuvattuja videoita Alanyasta.

Tässä toiselta kuvaajalta, Alanya - Akseki Yolu Toros Dağları Full HD Alanya Akseki tietä Taurusvuorilta.

Uutta Alanyan esittelyä ALANYA 2017 - REAL TURKISH PARADISE

Olisin halunnut liittää mukaan vielä esitteyvideon uudesta ohitustiestä. Video oli hyvin toteutettu ja mielenkiintoinen. Se vaan ei ollut jaettavissa. Kun se joskus tulee vastaan jakokelpoisena, niin linkitän sen sitten tänne blogiin.  Video löytyy facebookista mahdollisesti tämän linkin avulla, julkaisuajankohtana on 29.3.2017.

Sitten Alanyassa asuvien ulkomaalaisten lastenkasvatus ja koulutusmurheisiin. Alanyassa asuu 46:sta maasta 940 kouluikäistä lasta, joille kaupunki järjestää peruskoulutusta. Nämä ulkomaalaistaustaiset lapset ja nuoret ovat iältään 7-19 vuotiaita ja opiskelevat tällä hetkellä Alanyan alueella 94:ssä eri koulussa.
Haasteita aiheuttaa mm. kielitaito, tai sen puuttuminen. Mikäli ymmärsin uutisen oikein, niin erityisesti venäläiset haluaisivat, että heidän lapsilleen järjestettäisiin koulutusta myös venäjänkielellä. Mutta henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että juuri lapset oppivat kielitaidon parhaiten, ja integroituakseen hyvin yhteiskuntaan, lapsilla tulisikin olla sujuva paikalliskielen taito. Siksi on hyvä, että lapset ovat tavallisten koululaisten keskuudessa. Mitä järkeä olisi opiskella jollakin ulkomaisella kielellä, olla oppimatta paikallista kieltä ja syrjäytyä paikallisesta yhteiskunnasta? No, karrikoidustihan tuo on sanottu, mutta maassa maan tavalla, kieltä myöten. Aiheesta kaupungin jakama teksti on tässä, ja yksi lehtiartikkeli on tässä.

Alanyassa asuville ja asumista harkitseville on tässä tarjolla kuvasarja, joka kertoo mitä Alanyassa voi tehdä, ettei pitkästy. No, kuvasarjassa on vain pieni osa aktiviteetteja, niitä kun löytyy Alanyasta aivan valtavasti. Jokaiselle on jotakin. KUvasarja ja artikkeli ovat tämän linkin takana

 Tänäänkin aamulla töihin mennessä, ja iltapäivällä töistä palatessa paleli toppatakista huolimatta... pessimistisinä hetkinä hiipii mieleen, että tänne ei ikinä tule kesä! Se vaan siirtyy ja siirtyy, kunnes ehtii olla 2 viikkoa ja alkaa taas syksy. Sisätöissä Ihan Sama mitä ulkona on, kun siellä ei ehdi itse olla kuin hetken? Ei pidä paikkaansa. Oisi paljon mukavampi kävellä töihin ja sieltä pois, kun aurinko paistaa, linnut laulaa ja lämmin
tuulenhenkäys hipaisee poskea. Nyt ainoa lämpimänä poskea hipaiseva on potilaiden henkäykset, kun pistän neulaa kyynärtaipeeseen. Talvikengistäkään en vielä ole luopunut, vaikka kaupungilla ja bussissa näkyykin jo jonkun verran paljasnilkkaisia avokkailla kulkevia, ja kylmästä täriseviä naisihmisiä.

Bussipysäkillä piti ihan pidätellä hymyä, kun kauniisti ja kesävaatteisiin puetut, muotitietoisemmat ihmiset olivat jäätyvän näköisiä sinisine sormineen, huulineen ja tärinöineen. Muodista ja kalenterista viis, niille voi nyt sanoa höpö höpö. Ulkona on talvinen sää, ja tuossa säässä tarkenee vain talvivaattein. Kesä on vielä kaukana, vaikka perjantaina käykin pieni lämpeneminen meitä hetken ilahduttamassa. Sen jälkeen on taas edessä karu kylmyys, ainakin forecan sääennustuksen mukaan. Lomalla olevia ei käy käteeksi. Toki loma on loma säässä kuin säässä, mutta näinkin ankarassa ilmastossa asuessa olisi ihan kohtuullista toivoa, että edes lomalla on lämmintä ja aurinkoista. Lentokoneet kulkee, ja halpoja matkoja on tarjolla. Etelään hyvät ihmiset, etelään. Tänne jäätyy.

Ja ne, jotka eivät jäädy, voivat kipaista jäätelölle :)) . 

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Hyvä päivä seikkailla

Hyvää äitienpäivää
Huomenna maanantaina, 15.5. kello 10-16 Alanyan sataman vesiputouksen (Bistro Bellmanin) lähistöllä järjestetään Alanyan ensimmäinen robottitapahtuma, robotiikkamessut. Kahdestatoista koulusta kisaan osallistuu 40 oppilaan valmistamat robotit. Tapahtuma on yleisölle avoin ja maksuton. Jos haluat vaihtelua päivääsi, niin suuntaapa satamaan. Tässä linkki artikkeliin.

Äitienpäivä on sujunut leppoisasti vapaalla ollen. Nettisivun valmistelua en silti malttanut olla tekemättä, vaikka en paljon edistynytkään. Ja firman toisen osakkaan kanssa käytiin keskusteluja käytännön toteutuksesta yms. niin että ei tämä nyt ihan vapaapäivä ollut. En nyt täällä edes osaa olla vapaalla. Stressaan vaan jos istun jossain ja yritän saada aikaa kulumaan... Huomenna on tiedossa täysi työpäivä ihan toisaalla, kaiken lisäksi vielä uudessa työkohteessa. Tiistaista ei ole vielä aavistustakaan, ja se menee niin kuin se menee. Maanantaina iltapäivällä saattaa tulla kysymys, että tuletko huomenna aamuun. Tällaista on keikkatyöläisen elämä. Vapaapäiviä on ollut 1-2 per viikko, eli keikkalainenkin täystyöllistyy ihan hyvin.

Sen verran vielä eilisestä, että vaikka lähdin ostamaan vain työvaatteita, niin sorruinpa ostamaan kaksi matkalaukkua. Molemmat laukut tulivat tarpeeseen, ja sopivat lleikkimieliseen luonteeseeni, mutta väri oli kaikkea muuta kuin mitä olin ennakkoon suunnitellut. Näissä vaan on niin paljon viehättäviä elementtejä, että ei niitä voinut sinne kauppaankaan jättää ;) . Nuo Tove Janssonin alkuperäiset piirrokset ovat hieman eri näköisiä kuin japanilaiset animaatiot, ja aivan ihania. Muumipeikkolaukku tuli meidän perheeseen toisellekin perheenjäsenelle käyttöön, eikä nyt muuta kuin nokka kohti uusia seikkailuja. Ihan hirmuisesti tekisi jo mieli pakata ja lähteä lennolle, eikä vähiten Alanyasta tulevien, mieltä lämmittävien viestien innostamana. Vaan maltetaanpas tehdä täällä ensin asiat siihen malliin, että ovat valmiina, ja pakataan sitten muutamien viikkojen päästä, vai onko "ihan kohta, 1-3 kk päästä" mieltä lämmittävämpi ilmaisu...

Alanyassa rannat ja ravintolat ovat täyttyneet äitienpäivän juhlijoista. On järjestetty myös potkunyrkkeilyturnaus, linnoituksen muurin edustalta merensiivoustalkoot ja suunniteltu koripalloliigaan liittyviä pelejä. Vipinää ja elämää on, ihmisiä on liikkeellä auringon ja lämmön houkuttelemana ja turistitkin ovat saapuneet.

Tässä taas Alanyaan liittyen eräs sivulinkki, josta joku saattaa innostua :)) . Ja pieni musiikkivideopätkä, josta kukin saa poimia omat hupinsa, jos haluaa.

Tällä Alanya & Türkiye -porukalla on facebook-profiilissaan muutamia videoita Alanyasta.  Profiiliin pääset tästä linkistä ja omilla face-tunnuksillasi sisäänkirjautumalla.

The King's Kitchen & Bar Facebookissa
*Mainos hyvästä ruoasta*

Tuo Tove Janssonin Muumipeikolle antama lause, Tänään on hyvä päivä seikkailla, on hyvin positiivinen ja mahdollisuuksia täynnä oleva. Seikkailla voi vaikka muistoissa, lasten kanssa (aikuistenkin), yksin, kaksin, ryhmässä, mielikuvituksen maailmassa, elokuvissa, kirjan kera, naapurustossa, kotimaassa, ulkomailla... On ihmisiä, joille lähes jokainen päivä on seikkailu, tai ainakin sisältää seikkailun. Miten on sinun laitasi? Oletko hukannut seikkailun lahjan, vai vieläkö sen kipinä elää sisälläsi? Elämä ilman seikkailua on tyhjä, ja ihminen ilman seikkailua on kuollut. Pysyy kelohonkakin pystyssä, vaikka kuollutta puuta onkin. Sisältä eloton ihminenkin liikkuu ja työskentelee, mutta jotakin oleellista puuttuu. Älä välitä muiden sinulle asettamista rajoitteista, vaan elä omaa elämääsi, itsesi näköistä elämänseikkailua. Unelmoi ja elä.

lauantai 13. toukokuuta 2017

Äitienpäiväyllätys

Alanyan kiinanruusuja toukokuun kukinnassa, äitien iloksi
Äitienpäiväyllätys on tuo tekstin jälkeen oleva resepti, siis nimeltään. Laitan sen jo päivää aikaisemmin, että sen ehtii tehdä, testata ja kokeilla. Ja jos kaikki tulee maisteltua jo ennakkoon, niin ehtii tehdä toisenkin annoksen.

Tietysti vapaapäivänä herään aikaisin :)) . Ei vaan nukuttanut enää. Alla on niin monta aamuvuoroon lähtöä ja kello 05:n herätystä, ettei elimistö osannut vaihtaa rytmiä kovin paljoa. Onneksi nukuin kuitenkin 07:ään asti. Lentolippujen katselu ja ostohinku on taas kova, mutta edelleen yritän hillitä itseni, sillä en tiedä vielä minä päivänä pääsen lähtemään, mihin asti teen töitä täällä. Mieli tekisi lähteä Heti. Katson ikkunasta ulos, ja katson lämpömittaria, ja molemmt puhuvat välittömän maisemanvaihdoksen puolesta... Järjellä ajatellen kannattaa työskennellä kunnes tietyt asiat ovat täällä valmiina, ja kunnes on se oikea lähtemisen aika. Aina Suomeen tullessa vaan on se samainen pieni pelko jossain tuolla taustalla, siis että tämäkin pikavisiitti venyy vuodeksi tms. 2014-2015 ei ole vielä unohtunut. Ehkä sekin unohtuu aikanaan, tai ainakin lakkaa muistuttelemasta itseään. Tai sitten ei. Aika näyttää.

Turkissakin viikonloppu on täynnä äitienpäiväjuhlintaa. Äidin arvo ja status turkkilaisessa kulttuurissa on ihan eri
sfääreissä kuin Suomessa. Äiti on ensisijaisen tärkeä, numero 1. Äidille tulee soittaa harva se päivä, kuuluu pitää yhteyttä säännöllisesti, kuuluu auttaa ja kunnioittaa. Äidillä on paljon erityisoikeuksia siksi että hän on äiti. Ymmärretään myös, että ilman äitejä ei olisi kansakuntaa, yhteiskuntaa eikä hyvinvointia. Monet teitittelevät äitiään, niin omaa biologista äitiään kuin avioliiton kautta hankittua toistakin äitiään. Äidin kunnioittamisen osoituksena äitiä tervehtiessä suudellaan ensin oikean käden kämmenselkää, ja sen jälkeen kosketaan kämmenselkää myös omalla otsalla. Jo halutaan osoittaa erityistä kunnioitusta, niin tämä toistetaan kahdesti.

Katukissat tarvitsevat taas apua. Uusia pentuja on paljon.
Itse olen mokannut tässä, kun en aina tunne ja tiedä kuka läsnäolijoista on kukin, ja kuka läsnä olevista on suvun vanhin ja arvovaltaisin nainen, ketä kuuluu tervehtiä ensin ja keitä sitten. Varsinkin äitienpäiväkokoontumiset ja muut sukua kokoavat tapahtumat ovat paikkoja, joissa protokollaosaaminen mitataan. Ja läsnä olevien naisten keskuudessa sosiaalinen arvosi määritellään protokollaosaamisesi perusteella, tiesit sitä tai et. Jos on riittävän tietämätön ja tyhmä, niin ei ainakaan kärsi tilanteesta, kun ei edes tajua mitä ympärillä tapahtuu ;) . Mitä enemmän protokollasta tiedät ja puheesta ja soiaalisesta tilanteesta tajuat, sitä enemmän osaamattomuus tai mokat tuntuvat epämukavilta, ei-toivotuilta. Ja toki tuntemuksiin ja tilanteisiin vaikuttaa myös se, haluatko olla osa paikallista kulttuuria vai haluatko pysyä ulkomaalaisen statuksessa, jolloin moni asia katsotaan läpi sormien.

Sitten tuleviin tapahtumiin. Ensi viikolla karavaanareita ympäri Eurooppaa kokoontuu Länsi-Turkin Datcaan, jossa on siis kansainvälinen kokoontuminen. Tässä linkki 85. F.I.C.C International Rally -sivustolle.
Ja tästä linkistä pääset  Turkin Suomen edustuston sivuilla olevaan, tapahtumaa suomeksi esittelevään tekstiin. Alanyassa helkopterin voimin lennätetään tuolihissin rakennelmien osia Kalen ylärinteeseen, jotta säästetään luontoa maakuljetusten aiheuttamilta ongelmilta. Siksi siis helikopteri pörrää Kalen yllä ja länsipuolella. Ehtineeköhän tuolihissi avautua ennen turismimessuja? Saattaa mennä kesäkuulle, sanoo tällainen tilannetta tietämätön, ymmärtämätön sivustakatsoja. Pääasia että rakennustyöt tehdään kaikessa rauhassa hyvin, ja aukeaa sitten kun aukeaa. Käyttäjiä varmasti löytyy, oli avausajankohta milloin hyvänsä.



Äitienpäiväyllätys
6:lle

100 g voita
300 g tummaa suklaata
4 rkl hunajaa
140 g helposti murenevia keksejä, Turkissa Petit Beurre
12 vaahtokarkkia
60 g lokumu-karkkeja, joita saa mm Itiksen Puhoksessa olevasta Alanya-marketista
.        tai toisenlaisia vaahtokarkkeja tai vaikkapa suklaakonvehteja.
60g valkosuklaata

Kuten aineluettelosta näet, kyse on äkkimakeasta hemmottelusta ;)

Murenna tumma suklaa pienen kattilan pohjalle. Lisää myös hunaja ja voi, ja lämmitä kunnes ainekset ovat sulaneet ja voidaan sekoittaa keskenään. Jätä jäähtymään ja laita sillä aikaa keksin paloja ja vaahtokarkit sekä lokumut pieniin, voideltuihin jälkiruoka-astioihin tai muffinivuokiin. Kaada suklaaseos keksien ja karkkien päälle, nostellen samalla pikkulusikalla keksejä ja vaahtokarkkeja niin, että myös niiden alle menee suklaamassaa. Jäähdytä jääkaapissa kunnes kovettuu. Sulata valkosuklaa ja koristele pinta esim. raidalliseksi. Voit asetella keksit ja karkit myös kahvikuppeihin tai vaikkapa yhteen pitkulaiseen vuokaan tms. ja kaataa suklaamassan päälle. Jos teet yhtenäisen palan, voit leikata jäähdyttämisen jälkeen sopiviksi annospaloiksi.

Tarjoile vaikkapa vadelmien ja jäätelön kera, tai punaviinin tai kahvin kera.


perjantai 12. toukokuuta 2017

Mitä hyvää tänään tapahtui?

Päivissä on monenlaista sisältöä. Aina on sekä hyvää että huonompaa. Mikähän niistä jää päällimmäiseksi mieleen? Se, minkä itse valitset.

Miksi osa valitsee päällimmäiseksi tunteeksi ja fiilikseksi sen huonon, ja miksi osa valitsee sen hyvän? Näköalakysymys. Ja taitokysymys. Ehkä on myös kysymys siitä, millä sydän on täytetty. Jos keräät itseesi ja elämääsi negatiivista, tietoisesti tai tietämättä,  niin negatiivista elämäsi pääväri on ja tulee olemaan. Jos näet asian kuin asian positiivisessa valossa, niin elämässäsikin on pääasiallisena hallitsijana positiivisuus. No, ei se nyt ihan näin yksioikoista ole, sillä aina ei voi valita sitä mitä elämässä tapahtuu. voi vain valita sen, miten tapahtumiin suhtautuu. Aina voi itse valita, miten tapahtumiin suhtautuu. Itse olen joutunut käymään tässä kovan koulun. Olen aiemmin katsonut tiettyjä asioita negatiivispainotteisesti. Elämä on sitten opettanut katsomaan aina ensisijaisesti positiivisesti. Aina ensin positiivisesti. Sen oppiminen ei kuitenkaan ole ollut helppoa, ei todellakaan. Eikä se ole helppoa vieläkään. Olen kuitenkin jo voiton puolella. Mites sinä?

Hasselpähkinäsuklaa, hyvä seura, hyvä ruoka ja nauru, niistä on tämä ilta tehty. Ask ve Mavi -sarjan mainostauoilla ehtii jopa lukea uutisia. Tässä pari niistä. Seuraava linkki kertoo Alanyan kukkaistutusten määristä, laajuudesta. 250.000 kukantainta istutetaan nyt, kun kevätkukat vaihdetaan kesäkukkiin. Alkuperäinen lehtiartikkeli on tässä gercekalanya.com

http://etnosporfestivali.com/
Ja tässä linkki Jari Sarasvuon artikkeliin, jota suosittelen kaikille yrittäjyyttä harkitseville. Jari puhuu kokemuksen syvällä Artikkeli tässä linkissä.
rintaäänellä, ja tiedolla.

Tämä viikko on ollut raskas sikäli, että monia asioita roikkuu ilmassa avoimena edelleen. Epävarmuus vie energiaa, erityisesti, jos sille antaa valtaa, jos sen antaa kasvaa stressiksi. Kaikesta huolimatta jokus niinkin käy. Nyt on kuitenkin hyvä draivi päällä asioiden järjestymisen suhteen, ja joka viikko tapahtuu etenemistä. Ei sen etenemisen tarvitse olla sen vahvempaa kuin säänkään lämpeneminen tänä keväänä Suomessa, kun se on etenemistä joka tapauksessa. Toisaalta jotkut asiat etenevät nopeammin kuin mihin olen itse valmis. Viikonlopusta on
http://etnosporfestivali.com/
tulossa taas koneella istumisen viikonloppu, vaikka se ei juuri nyt maitakaan. Jotkut asiat on vaan tehtävä, jotta voi saavuttaa jotakin muuta. Jokainen teko johtaa johonkin suurempaan tavoitteeseen, niin myös ne tekemättömät asiat. Ne tekemättömät teot ja sanomattomat sanat joko auttavat tavoitteen saavuttamista, tai sitten sabotoivat sitä. Riippuu paljolti asiasta, ja tekemättä jätetystä teosta.

Mitä hyvää sinulle tänään tapahtui?

Ja tästä linkistä pääset katsomaan erästä mielenkiintoista tapahtumaa:
http://etnosporfestivali.com/

torstai 11. toukokuuta 2017

Kärsimyksestä suorin sanoin

Eilen illalla töiden jälkeen päätin ottaa pienet päiväunet, koska torkahdin kotimatkalla jo bussiinkin. Väsytti, sanan varsinaisessa merkityksessä. Päikkäreiltä heräsin tänä aamuna kello viiden herätykseen... kipin kapin aamutoimet ja ulos pieneen pakkaseen kohti parin kilometrin päässä olevaa The bussipysäkkiä. Nytkin väsyttää, mutta en antanut sille periksi vielä. Viikonloppu on vapaata, ja nukun sitten, kai. Sitä ennen muutama ajatus kärsimyksestä.

Kuinka paljon inhimillistä kärsimystä olisit valmis kestämään päivittäin? Entä kuinka monta viikkoa, kuukautta tai vuotta yhtäjaksoisesti? Tarkoitan tällä fyysistä tai psyykkistä sietämätöntä pahaa oloa, jota ei hoideta tarpeeksi hyvin, vaikka yhteiskunnassamme olisi siihen helpottavia vaihtoehtoja. Oikeasti, paljonko olisit valmis kantamaan omana taakkanasi, tuskanasi päivästä toiseen, kuukaudesta ja vuodesta toiseen?

Entä kuinka paljon on toiselle ihmiselle sopiva määrä inhimillistä kärsimystä? Paljonko omalle perheenjäsenellesi, äidillesi tai isällesi tahtoisit tuota tuskaisaa kuormaa antaa? Mitä olisit valmis tekemään tuota tuskaisaa taakkaa helpottaaksesi?

Mikä helvetti tähän suomalaiseen yhteiskuntaan on mennyt, kun välinpitämättömyys vaan leviää ja vahvistuu? "On siihen yritetty keksiä, keinoja, mutta ku...". Aikoinaan ihmistä autettiin niin kauan kuin hän apua tarvitsi. Jos joku keino ei auttanut, niin kokeiltiin toisia keinoja. Joskus aika ei ollut otollinen asioiden onnistumisen kannalta, ja kokeiltiin uudestaan, ja uudestaan ja uudestaan. Aikanaan tuskiin löytyi oikea ratkaisu, helpotus ja elämän ihmismäisemmäksi tekevä apu. Nyt kokeillaan kerta tai pari, ja jätetään sen jälkeen heitteille; "mut ku...". Juuri ja juuri sen verran yritetään auttaa, että voi sanoa että on yritetty. Sen jälkeen nojataan vaan siihen vanhaan yritykseen, ja annetaan ihmisen huutaa sielu verillä, huutaa tuskissaan, olla hajoamispisteessä ja itkeä sitä, että eikö hän ole jo tarpeeksi kärsinyt, onko tätä vielä pakko kestää.

Tämä yhteiskunta kaipaa kipeästi ulkomaalaisia, koska ne jotka tänne asti ovat tulleet, eivät luovuta ensimmäiseen
kertaan. Eikä eteläisissä kulttuureissa olla niin kylmäsydämisiä kuin paatuneet suomalaiset. Ulkomaalaisissa työntekijöissä on toivo. Jos me vanhetessamme jäämme näiden välinpitämättömien kertaalleen yrittäjien ja "mä oon vaan töissä täällä" -tyyppien käsiin, niin loppuelämämme ei välttämättä ole kovin lempeä eikä siedettävä. Miksikö tästä marisen? Koska meillä on käytössämme valtava määrä erilaisia keinoja auttaa kärsiviä ihmisiä, mutta me emme auta. Emme käytä kapasiteetista kuin pienen osan, sen verran, että voi sanoa että on yritetty.

Jos olisin elänyt koko ajan tässä samaisessa systeemissä, käymättä välillä missään systeemin ulkopuolella, niin todennäköisesti en näkisi sitä näin. Todennäköisesti tyytyisin minäkin oleman hiljaa ja toteamaan, että on yritetty... tai sitten ei. Tuo ei todellakaan ole tapani mukaista. En ole tottunut luovuttamaan. Ymmärrän silti niitä, jotka kääntävät selkänsä avun tarvitsijalle. Ymmärrän, mutta en arvosta enkä hyväksy. Ja toivon hartaasti, että jos itse joskus olen vastaavassa tilanteessa, osuu kohdalleni sydämellä ja aivoilla varustettu ihminen tai yhteisö, joka pyrkii ratkaisemaan noinkin helposti ratkaistavan ongelman. Ei edes tarvitse keksiä mitään uutta, vaan käyttää jo kertaalleen keksittyjä asioita toisen ihmisen hyväksi. Ja tärkeimpänä kaikista: Haluaa toimia toisen ihmisen hyväksi. Kun on aito välittäminen ja halu auttaa, niin keinot kyllä löytyvät.

Sitten positiivisempaa asiaa. Kirsi Salosta Me Naisten artikkeli, joka kannattaa lukea www.menaiset.fi/

tiistai 9. toukokuuta 2017

Alanyan tapahtumia

Alkuun pieni oloa keventävä vuodatus: 😳😩😫 Suomen kevätsää. Lunta, himputtivie lunta, räntää ja jäätävän kylmää säätä edelleen! Ok, olkoon vaan ihan niin jääkausi kuin tahtoo... kai. Kesä = ajanjakso ennen seuravaa talvea, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.

Eilinen taisi olla tämän viikon ainoa vapaapäivä, ja sekin on jo mennyt. Loppuviikko rapsutellaan asiakkaitten kissoja ja koiria, niin, ja tehdään työtkin siinä samalla. Tänään taas tuli ihan uuden näköinen, söpö, todella iso, vahva ja  leikkiin innokas koira vastaan erään asiakkaan luona. Herra Saksanseisoja olisi kaivannut rapsutuksia, ja yritti kaikin mahdollisin tavoin sen ilmaista. Niin että siitä on tuo punainen, pitkä viiru oikeassa käsivarressa. Koiran leikittämisestä työajalla. Voisi päivänsä huonomminkin käyttää.

Alanyassa on ollut monenlaista vipinää. Rannalle ajautunut kuollut lehmä on aiheuttanut ihmetystä... ja on siivottu pois. Alanyasta Antalyaan päin tunnelissa on ollut 8:n auton kolari. Alanyan hotellien varausaste kesä- ja elokuulle on hyvä, heinäkuulle mahtuu vielä. Alanyan uudessa, vasta avatussa sairaalassa aloittaa myös lihavuusleikkauksia tekevä kirurgi. Tai siis on jo aloittanut. Kaupungin kaduilla on elämää, hotellit, ravintolat ja yökerhot ovat auki, niin kuin monet aktiviteettkin. Niin että lomamatkasta passaa nautiskella. Nyt yöllä on Berat Kandil -niminen juhla, liittyen armoon ja  paastonaikaan valmistautumiseen. 10.-16.5. Alanyassa vietetään vammaisten viikkoa, ja tänään on ollut viikon avajaisseremoniat. Pitkin viikkoa on tarjolla käsityö- ja taidemyyntiä vammaistyön tukemiseksi. Alempi kuva on kyseisen tapahtuman mainos, ja ylemmässä on taas Turismiviikon ohjelma.

Ollaan ihmisiksi, ja kauniita unia itse kullekin.

maanantai 8. toukokuuta 2017

Lämpimiä öitä

Alanyassakin mulperimarjat ovat nyt/pian syöntikypsiä
Tänään illalla kello 20 Alanyan Kulttuuritalolla on sairaanhoitajien viikon kunniaksi  Alanya Eğitim ve Arastırma sairaalan kuoron konsertti.  Konsertista on odotettavissa mukava kulttuurielämys, joten tervemenoa sinne kaikki Alanyassa olevat musiikin jakulttuurin ystävät, ja terveydenhuoltohenkilöstön ystävät myös. Alanyan ja Antalyan suunnalta kuuluu myös turismisesonkia ajatellen hyviä uutisia. Huhtikuun turistimäärät kasvoivat viime vuodesta 48%, ollen 442.964 henkilöä. Kun pohjoismaat ovat vähentäneet vierailujaan ovat vastaavasti muut maat lisänneet. Mm. saksalaistenkin määrässä on hienoista nousua, ja venäläisten määrässä runsasta nousua. Sen lisäksi on  uusia maita, joissa Turkki on noussut houkuttelevaksi kohteeksi, ja niistäkin tulee enenevässä määrin turisteja.

En malta olla vertailematta... Voitko kuvitella tai tiedätkö jo luonnostaan, että toimiiko pikkuinen Pihtiputaan kunta (4.200 asukasta) ja Helsingin kaupunki (620.000 asukasta) samalla tavalla johtaen? Voiko Helsinkiä johtaa kuten PIhtipudasta? Väitän ettei voi. Molemmissa on omat erityispiirteensä, mitkä kyseistä paikkaa johtava johtaja apulaisineen tietää ja tuntee, ja joiden pohjalta toimii. Käsittääkseni Turkissa on yli 80 miljoonaa ihmistä ja hoidossa yli 3miljoonaa pakolaista. Suomessa on vajaat 5,5 miljoonaa asukasta, reilut 750  pakolaista saa turvapaikan ja siitäkin nousee kauhea itku ja haloo, pelko ja paniikki. Silti Suomen kultit ja propagandakoneisto parkuu kaikkea mitä Turkissa tapahtuu, ja vertaa niitä 10v takaiseen Suomen järjestelmään.

Vuosi sitten Alanyassa, 14. kerroksessa rakennustyömaalla
Antaa parkua vaan, se on heidän ongelmansa. Mutta... mutta tyhmä on se, joka uskoo kaiken sen mitä tuo
propagandakoneisto suoltaa ja väittää. Nykyään kenenkään kirjoituksia yhtään missään ei voi uskoa todeksi, ennen kuin on itse nähnyt ja kokenut, koska jokainen kirjoittaa omalta kokemuspohjaltaan, omista tunteistaan ja luuloistaakin käsin. Niin minäkin, niin myös vaihtoehtomediat ja iso osa valtamedioitakin. Riittää että menet POhjanlahden yli, ja saat lukea lehdistä sellaisesta Suomesta, jota Suomessa asuvana ei näe eikä tunnista.  Ihan sama se on joka suuntaan mennessä. Ulkopuolelta asiat nähdään erilaisina kuin sisäpuolelta. Kuitenkin jokaisessa valtiossa, myös Suomessa, erikoisessa ja sulkeutuneessa Euroopan laidan peränurkassa asuu ja toimii erilaisissa elämäntilanteissa niin elämässään onnellisia ihmisiä kuin täysin toivottomiakin. Jokaisessa valtiossa on  ihmisiä laidasta laitaan, ja heillä erilaisia elämäntilanteita ja erilaisia uskomuksia ja ideologioita. Se vaan on elämän meininki, elämä itse. Sakari Timonen jakoi viimevuotisen kultti-kirjoituksensa, joka näyttää toimivan edelleen.

Elämää Suomessa: iltapäivällä yhden aikaan sammaltava mies, jäntevä kuin pystyyn paskannettu lapamato, puolen litran kaljatölkki oikeassa kädessä ja räkää tai ruoan rippeet vasemmassa kämmenselässä, juoksee innoissaan loikkien tien yli. Hän on juuri tullut keskustasta bussilla asumalähiöön, astunut bussista ulos, ja näkee kolme maahanmuuttajataustaista miestä seisomassa tien toisella puolella, bussia odottamassa. KUn suomalaiset yleensä eivät lähesty vierasta ihmistä lähemmäs kuin 1,5 - 2 m päähän, niin tämä urho tunkee vanhalta viinalta haisevan naamansa 30 cm päähän maahanmuuttajavanhuksen kasvoista. Saman tien alkaa änkkö-tönkkö-suomi-niinku-vittu-englanti-puheensönkkäys ja hirveä paskapuhe. Känniänkkääjä yrittää saada maahanmuuttajia suuttumaan ja provosoitumaan.

Hän on kuitenkin vain heikko ressukka, joka saa muilta suomalaisilta osakseen lähinnä sääliviä katseita. Keskustaan menevä bussimme tulee. Nousen kyytiin, minun jäljessäni nousevat myös nuo maahanmuutajat, ja niinhän bussiin änkeää myös tuo känninen riidanhaastaja kaljatölkkeineen. Kuski sulkee silmänsä, eikä välitä. Tuo haisuli istuu viereiseen penkkiin, ja jatkaa änkkö-tönkkö-muka-keskusteluaan. Hän laittaa sanoja maahanmuuttajien suuhun, ja alkaa inkuttaa, että ette muuten tule tänne tappamaan. Nauhoitin koko paskan, kun arvelin, että se sekopää saattaa ruveta riehumaan ja käy ihmisiin käsiksi. Kaksi kilometriä myöhemmin riidanhaastajakännäri poistuu bussista, ja aikoo palata takaisin sinne mistä juuri tuli. Hän siis nousi bussiin vain siksi, että saa vittuilla, ärsyttää ja provosoida maahanmuuttajia; saa kokeilla, saisiko aikaan tappelun, josta voisi sanoa jotain kulttinsa mukaista. MIksiköhän naiset mieluummin katselevat muiden miesten perään, sellaisten normaalimpien miesten perään... heitä on onneksemme se suuri enemmistö, maasta ja kansallisuudesta riippumatta.

Alanyan yötkin alkavat jo olla lämpimiä :))
Eilen illallalla töistä asunnolle tullessa tummat pilvet tiputtelivat muutamia lumihiutaleita, ja vaatteista läpi tunteva tuuli kruunasi tämän kevätkesäisen kokemuksen. 15 minuutin odottelu bussipysäkillä tuntui puolen tunnin pakastimessa ololta, kun ei sattunut olemaan päällä toppahouuja eikä toppatakin alla villapaitaa. Kylmyys saa kivut pahenemaan entisestään, ja vähempikin riittäisi. Seuraavalla bussinodotuspaikalla puolta tuntia myöhemmin on muutamia vielä enemmän palelevia ihmisiä, jotka kesäisissä vaatteissaan tärisivät kylmästä. Osa yritti hyppiä, osa liikkui muuten selvitäkseen 20 minuutin odotuksesta paleltumatta. Muut seisoivat hiljaisuuden keskellä, 1,5 metrin turvavälein, mutta eräs espanjaa puhuva senjor puhua pulputti puhelimeen ja käveleksi edestakaisin "läheltä" muita ihmisiä, katsellen ihmetellen. Sitten Alanyaan ja parempiin fiiliksiin. Alanyan säässä tapahtuu kunnolla lämpenemistä seuraavan viikon aikana. Aletaan siis päästä yli +30 C lämpötilojen... se on se kohta, jolloin alkaa tuntua kesältä. Jospas tässä ehtisi vielä lämpimään mereen tänäkin kesänä ;). Lentolippuja on tullut katseltua jo, ihan vaan vähän... ja matkalaukkuja.

Siitä tulikin mieleeni, että Turkish Airlines uutisoi ruumaan menevien matkalaukkujen ISOSTA painorajamuutoksesta. KUn ruumaan menevä matkalaukku sai aiemmin painaa max 30 kg, niin nyt suurin sallittu paino on 20 kg. Voin siis suosiolla ostaa pienemmän matkalaukun. Suurin yleisesti myytävä laukkukoko on jo liian suuri kaikille tuntemilleni lentoyhtiöille.