Ei puutu viikosta vivahteita

Alanyan päivän merivärit sateen tauottua hetkeksi

Maailma on ihmeitä täynnä, eivätkä kevyemmätkään yllätykset lopu. Sain pari viestiä, joissa minua kyseltiin ohjaamaan lastentanssitunteja Helsinkiin tammikuussa. Olimme kuulemma tavanneet 6.12.2019 eräässä Helsingissä järjestetyssä monikulttuurisessa tapahtumassa. Henkilön nimi ja tanssikoulun nimi oli samat kuin minun nimeni ja aiemmin minulla SUomessa ollut tanssikouluni nimi. Hyvin mielenkiintoista. Joku suomalainen esiintyy  Suomessa minuna. Enpä olisi tällaista odottanut. Jos näitä alkaa tulla lisää, niin poliisi-ilmoitushan siitä on tehtävä. Kyse on silloin identiteettivarkaudesta tms.

Olen vakuuttunut siitä, että imurointi on yksi vaarallisimmista kotitöistä, tai ainakin kallein... naura vaan, on se. Usein imuriin sujahtaa jotain sellaista, mikä ei kestä vettä (vesisuodatinimuri) ja joka siis tuhoutuu tai menee pilalle. Jokusen kerran on mennyt myös korvakoru, jota en löydä veden ja muun imuroidun mössön joukosta. Lähes joka kerta jostain tasolta tippuu jokin esine alas, ainoastaan siksi, että imurin johto pudottaa sen. Joskus ne putoavat hajoavat, ja joskus harmittaa enemmän, joskus vähemmän. 

Ilman pilviä tämäkin paiste olisi eri

Eilen putosi taas kerran modeemi, ja tällä kertaa se myös hajosi. Illalla ei hirveästi harmittanut, mutta tänään kyllä. Kun rämmin kaatosateessa kohti bussipysäkkiä, saan matkalla kahdelta rekalta runsaat vesiroiskeet päälleni ja tunnen kuinka kuravesi valuu vyötäröltä alaspäin, niin mietin onko imuri, imurin johto, imuroija vai pistorasioiden asettelija se kenelle kärttyilisin. Vettä tuli niin taivaalta kuin maanpinnaltakin, ja sai keskittyä pysymään hyväntuulisena. Asiaa auttoi huomattavasti se, kun bussikuski hymyili osaaottavaisen näköisenä. Siis oikeasti auttoi. Kiitos hymystä.

Nykyään modeemikin on sellainen itse itsensä hoiteleva, automaattinen pikku laatikko. Töpseli vaan seinään, kaapeli kiinni, ja sehän toimii. Ei tarvittu enää teknikkoa kuten aiemmin. Mutta kallis se modeemi oli, paljon kalliimpi kuin tuo edellinen ja sitä edeltävä. Tarpeellinen kapistus, joten maksoi mitä maksoi, otin mukaani ja teippasin kiinni hyllyyn, josko nyt pysyisi siellä paikallaan. Ja ehkä seuraavalla imuroinnilla muistan varoa, sitä seuraavasta en mene takuuseen...

Ruotsissa ollessani lähetin kustantajalle kirjan verran runoja, ajatelmia ja kuvia. Nyt on ilo sanoa, että Aurinkoon karannut -runokirja on julkaistu tunnelmallisin nelivärikuvin, ja tekstein. Kirjalla on oma FAcebooksivunsa, ja tällä hetkellä se on jo tilattavissa Mediapinnan nettisivuilta ja myös muista nettikirjakaupoista, Ruotsissakin. Esim. adlibris.com ja hakuriville johanna pollari, tulee näkyville kaikki julkaistut. Muutaman kirjakauppaketjut tilaavat sitä myös kivijalkakauppoihinsa, jos sitä käy kysymässä, ja aikanaan se tulee kirjastoihinkin, ainakin niihin, joihin sitä toivotaan. Linkki kirjaan on nettisivunäkymässä tuossa oikealla ylhäällä. KÄnnykkänäkymät ovat niin monenlaisia, etten osaa sanoa mistä se löytyy. Tämän sivuston pitäisi olla kännykkäystävällinen, joten jossain helposti löydettävissä ovat myös nuo kirjalinkit. 

Myrsky toi ikkunaan siipirikon, ulkopuolelle

MInä lähden kokeilemaan saanko kylpyhuoneen kattopaneeleita irti, sillä sähkömies on tulossa, ja kun asunnon omistaja kuuli että kattopaneeleiden päällä saattaa olla kylpyhuoneen ikkunasta tulleita kuolleita tai eläviä ötököitä tai muuta törkyä, niin hän sanoi vain "minä en noihin paneeleihin koske, ei ole minun hommaani, enkä tiedä miten ne saa auki". Koska en kehtaa laittaa sähkömiestä tekemään sitä projektia, niin kokeilen saanko ne auki rikkomatta, niin kuin sähkömies edellisellä kerralla sai. Tai sitten se reunimmainen rikkoutuu... Ikkuna on aina auki, ja katon paneeli on sopivasti siten asetettu, että ikkunasta tuleville ötököille on suora kulkureitti paneelin sisään. Kylpyhuoneen kattolampun juuren kipinöintiäänistä päätellen siellä sisällä on ainakin pari kuollutta ötökkää. Katsotaan millaisia, ja miten isot vauriot kipinöinti teki. Yäkkihommia siis.

Mutta huomenna on perjantai ja tanssipäivä 😍 Kerimoğlu zeybekkikin on jo hallinnassa, ainakin joka toinen kerta. Hieman vielä vaatii treeniä mutta hyvä siitä tulee. Menkäähän tanssimaan ihmiset, se kannattaa.

Kahden viikon tiivistelmä

Ystäväni kesämaisemaa

Netittömyys on sekä hankalaa että helppoa. Helppoa siksi, että voi elää hetkessä ilman mitään tarpeita roikkua netissä. Hankalaa se on mm. siksi, että tiedon haku, karttojen ja ajo-ohjeiden haku sekä blogin päivitys eivät olleet mahdollisia. Olen niin vahvasti tottunut netin palveluihin, että vaaka kallistuu hankalan puolelle, vaikka kuinka yritän selitellä asioita positiivisesta näkökulmasta. Nyt taas olen ystäväperheen kotona, ja täällä on käytössä wifi ja läppäri. Se mahdollistaa mm. tämän päivityksen, ja ehkä pari seuraavaakin. Silti kaipaan kotiin ja oman läppärin ja netin ääreen. Miksikö -silloin on helpompi mm. luoda rutiineja ja saada asiat haluamaansa järjestykseen.

Tästä päivityksestä on tulossa pitkähkö ja monta asiaa hipaiseva. Edelleen linkutan urheilijan kipsin kanssa ja vamma-alue on kipeä. Eilisen tapahtumat, eli ylipitkä kävely ihan vaan olosuhteiden pakosta, saivat aikaan sen, että kuntoutuminen otti takapakkia ja koipi on siitä asti ollut kovasti kipeä. Maanantaina olen magneettikuvauksessa ja jo tiistaina saan kuulla röntgenlääkärin kommentit sekä jatkosuunnitelmat. Ihanne olisi saada kuulla kuntoutussuunnitelma, eli ettei mitään tarvitse operoida, vaan että pääsen kohta aloittamaan esim. vesikuntoutuksen. Missähän sen toteutan -hah, meressä tietysti. Sekä urheilijan kipsi että sen jälkeen tuleva ortoosi kestävät vettä, toivottavasti myös suolavettä. Lämpimässä meressä on hyvä tehdä treeniä, ja kelluskella ihan muuten vaan.

https://www.kyostimakimattila.fi/

Merestä tuli mieleeni Kyösti Mäkimattilan meriaiheinen runo otsikolla Saavuin meren rantaan. En voi kirjoittaa sitä tänne, kun en ole kysynyt lupaa. Etsipä siis käsiisi Kyösti Mäkimattilan Yösydänhetkiä -niminen runokirja, ja ota sieltä sivu 105, ja 92. Tapani mukaan aloitin hänenkin runokirjansa lukemisen takakannen puolelta, ja noille sivulle päästyäni jäin jumiin noihin runoihin. Positiivisella tavalla. Niissä runon maailmoissa on niin paljon tuttua. Kiitos. Meri tulee vastaan monessa muussakin runossa. Ja nainen. Ja parisuhde. Ihana Kyösti.

Parisuhteista pari muutakin sanaa. Olin viikon Kaustisen Folk-festareilla ja kolme päivää Kiuruveden Iskelmäfestareilla. kerron myöhemmin miksi, mutta tehtävässäni seurasin läheltä pariskuntia ja heidän ostotottumuksiaan. Näiden kahden, ihan erilaisen festarin osalta hämmästyin herkkujen ostotottumuksia. Kaustisella oli paljon pääkaupunkiseudultakin tulleita, koulutettuja nuoria ja keski-ikäisiä ihmisiä, joista suuri osa harrasti jotakin taidelajia. Useimmat tapaamani ihmiset olivat muusikoita, tanssijoita tai heidän vanhempiaan. Siellä jokainen osti itselleen mieleisensä herkun. Kun ostotapahtumaan tuli kokonainen perhe, niin jokainen valitsi jonkin maun tai makuyhdistelmän, ja useimmiten perheen kesken ei löytynyt kahta samaa makumieltymystä.

Halvat huvit ja pitkät naurut

Kiuruvesi ja pariskunnat olivat taas ihan toista ääripäätä. Useimmiten molemmille puolisoille ostettiin samanmakuinen herkku. Herra ja rouva ostivat saman maunm ja lähes poikkeuksetta jompi kumpi puolisoista päätti sekä oman että puolisonsa makumieltymyksen, riippumatta siitä tuliko ostoksille vain toinen puolisoista tai molemmat. Siellä myös pukeuduttiin samoihin väreihin tai saman tyylisesti. Useilla naisilla oli miestensä kanssa saman värinen ellei jopa samanlainen t-paita ja shortsit. Tai likimain saman tyylinen. Olin hämmennyksestä lähes sanaton monta kertaa, vaikka myyntipuheitani pidinkin ja myyntitapahtuma jatkui, mutta pohdin silti "miksi". 

Miksi nainen haluaa näyttää samalta kuin miehensä? Painostaako mies tai täytyykö naisen yrittää jotenkin miellyttää miestään, vai mikä siinä on? Useimmat niistä miehiään muistuttavista naisista eivät olleet kovin naisellisia.  Olen luullut että miehet haluaisivat naisen olevan selkeästi naisellinen, eikä muistuttavan miestä. Ja olen luullut, että sekä aviovaimolla että aviomiehellä saa olla omat makumieltymyksensä niin makujen, ruokien, juomien kuin asujenkin suhteen. Mutta sama toimii toisinkin päin. Osa naisista päätti miehensä makumieltymyksistä. "Et sinä siitä kuitenkaan tykkää, ota tuo." Ja miehet ottivat sitä mitä nainen käski. Miksi? Eivätkö he kypsään ikään mennessä olleet oppineet mitä he haluavat ja mitä eivät? 

Kesäkenkämallistoa 2018 

Psykologiassa on puhuttu siitä, että vuosien mittaan puolisot alkavat muistuttaa toinen toisiaan niin ulkoisesti kuin mieltymyksiltäänkin. En kuitenkaan muista perusteluja, mutta musitan sen, että ajatus on myös kumottu. Itselle jää vaikutelma, että toinen taipuu toisen tahtoon ja toisen mieltymyksiin pakosta tai painostuksella, tai haluaa miellyttää. Kumpaakaan en koe mielekkääksi enkä hyvinvoivalle ihmiselle terveyttä ja hyvinvointia edistäväksi käytökseksi. Mutta... jos nuo samikset ja toisiaan muistuttavat ovat onnellisia keskenään, niin se heille suotakoon. Ja toki jokainen saa syödä mitä haluaa, myös puolisonsa kanssa täysin samanlaisia ruokia, herkkuja ja juomia. ...mutta silti... uh.

Katselin jo ensimmäisiä matkalaukkuja "sillä silmällä", niin myös lentoja. Kumpiakaan en vielä ostanut. Sen sijaan olen ostanut taas sellaisia mukana raahattavia, että juniori kommentoi ja kyseenalaista järjenjuoksuni. Ostin nimittäin pastakoneen ja sellaisen vohvelirauhan, jolla saa tehtyä "belgialaisia vohveleita". Aiempi vohvelirautani on ollut lähes päivittäisessä käytössä. Sarana on jo rikki ja pinta huonona. Alanyasta en mieluista löytänyt, ja ne mitä näin, olivat kaiken lisäksi ylihinnoiteltuja. Ja ostamani kaltainen pastakonekin oli siellä tuplahintainen tuohon nähden. Toki nyt on sitten jokunen kilo raahattavana matkalaukussa. Tosin tavoitteena on lentää suoraan Alanyaan, jolloin on ihan sama painaako matkalaukku 15 vai 25 kg, kunhan se on lentoyhtiön sallittujen kilojen rajoissa.

Kesän värejä näillä korkeuksilla

Alanyan uutisten suhteen olen ollut täysin pimennossa. Toisaalta netittömyyden vuoksi ja toisaalta jaksamisen vuoksi. Kerron joskus tarkemmin, ehkä. Yritän jaksaa ja ehtiä katsoa huomenna sunnuntaina Alanyan tapahtumakalentereita ja uutisia, josko siellä olisi jotain kivaa. Sää siellä ainakin on kivaa, ja ympäristö, tosin Suomessakin on ollut poikkeuksellisen ihanat kesäsäät koko täällä oleskeluni ajan. Parhaillaan ulkona on rankkasade 😂

Alanyaan on huomiseksi ennustettu +38 C lämpötiloja, eli keskustan kaduilla noussee lämpö yli +40 C keskipäivän aikana. Meriveden lämpötila on mittauksissa ollut 29,6 C. 

Kiitollisuudella

Eilisen sävyjä keskustasta

Kuitit kannattaa säilyttää, ajattelin melkoisen ärtyneenä siinä kohden, kun netti pimeni. Etsin puolen vuoden kuitit internetliittymän maksuista, etsin myös 2015 tehdyn, alkuperäisen nettisopimuksen. Kahdesta muutosta ja muutoksesta en ole saanut mitään papereita. Nautin puoli litraa vahvaa teetä jotta kärttyisyys helpottaisi. Kävelin tarpeeksi kauas bussipysäkille jotta tavoitin bussin, jolla pääsen tarpeeksi lähelle Turk Telekomin toimistoa.

KÄvelin toimistolle, joka oli lähes tyhjä. Infotiskin takaa näkyi vähän hiuskuontaloa, ja olisi ollut kysyttävää, mutta eihän se päätään nostanut sieltä tiskin takaa. No, muistelin mitä oikeat termit mahtaisivat olla, samalla kun naputtelin automaattia, josta numerolapun saaminen oli kolmen valikon takana, turkiksi. Ensin yksityishenkilö / koti, sitten ei ollut pienintäkään aavistusta siitä mikä seuraavista 6-8 termistä olisi ollut oikea. Arvoin ja arvasin. Ja seuraavankin valikon arvasin, mutta sain numeron, jonnekin. Ja lopulta selvisi arvasin ihan väärin.

Lipun saatuani istuin ala-aulaan, vaikka tiesin, että ko numerolla pitäisi jonottaa jonnekin 2. kerroksen huoneeseen. SAmalla näin miksi infotiskin takana ollut henkilö ei nostanut päätään auttaakseen minua automaatin kanssa. Siellä istui arviolta 2 vuotian tyttö. No, luokseni käveli mies joka kysyi kuinka voi auttaa. Hän tarkisti järjestelmästä, ettei netin katkeaminen johdu maksamattomista laskuista. EI johtunut. SItten hän pysäytti lennosta ohi kävelevän virkailija, jonka numerolappu minun oli ollut tarkoitus ottaa, jos olisin selvinnyt vailkoista oikein. Nainen saatteli minut yläkertaan, pyysi penkille istumaan ja sanoi hoitavansa ensin huoneessa jo odottavan asiakkaan asian. Ok. Odotin hetken.

Eilen oli katukin tyhjä kun satoi

Nainen kertoi että nettini ei toimi, koska sopimukseni (72 TL/kk) on loppunut jo syyskuussa. Hän kertoi myös, että loka-tammikuun olen maksanut tästä johtuen korkeinta hintaa (109-119 TL / kk) netin käytöstä. Nyt hän voi tarjota uutta kahden vuoden sopimusta hintaan 63 € / kk. Että tehdäänkö sopimus? Juu, kyllä kiitos. Ja milloinkas netti taas toimii? Toimi kun tulin kotiin. Aiemmasta ei tosiaankaan ole mitään sopimuspapereita, kun se yksi pulska ja kärttyisä äijänplanttu ei antanut mitään papereita, eikä kertonut sopimuksesta mitään, vaati vain nimen tyhjälle paperille. Mutta olin tarpeeksi väsynyt ja v***uuntunut, joten kirjoitin nimeni blancolle, ja ajattelin että menee se näinkin. No hyvin meni tähän asti, ja hoitui nyt tämänkin. Tämä nainen sentään kysyi kuinka pitkäksi aikaa, ja kertoi sopimuksesta sekä antoi dokumentin minullekin, sen jälkeen kun olin allekirjoittanut nimeni kolmeen eri paperiin.

Turk Telekomiin olen ollut alkukankeuksien jälkeen hyvin tyytyväinen. KUn hinta nousi, ja kännykkääni alkoi tulla Vodafonen kotinettitarjouksia, niin olin jo lähellä vaihtaa Vodafonelle. Onneksi en vaihtanut. Tämä on minulle paremmin sopiva vaihtoehto, sillä kyseinen netti on nopea ja rajaton, toimistoon on helppo mennä ja ennen kaikkea tämä firma ei ole koskaan huijannut minua millään tavoin. Kalella nettikaapelit katolle jättänyt mies oli ostopalvelufirman mies. Nyt kun pystyy asioimaan turkiksi asiakaspalvelijoiden kanssa, niin asiat hoituvat helposti. Kyseinen rouva, samoin kuin maksutiskillä tapaamani mieskin puhuivat myös englantia, mutta turkki on jo helpompaa ja luontevampaa kuin englanti. Ne, jotka eivät puhu turkkia saavat asiansa hoidettua englannilla.

Tulin kotiin ja totesin että netti toimi, kunnes tuo pirun-kissan-raato pudotti modeemin useita kertoja peräkkäin, tänään. Nyt ei toimi. On edessä modeemin osto. Saatanan kallis kissa kaiken kaikkiaan jo tähänkin mennessä, eikä loppua näy. Ruotsalaismuidut fiksuina likkoina ehdotti, että "sinne vaan viet sen kissapuistoon. HYvä sen on siellä olla kun on oma, nätti kissa-alue, leikkiseuraa ja ruokaa"... ovat todella kauas vieraantuneet luonnon karusta todellisuudesta, eivätkä tiedä katueläimen elämästä yhtään mitään. Mutta ei, joku muu ratkaisu on löydettävä.

Puhuin muutama päivä sitten jotakin säästä, Espanja ~ Turkki. Siksi jätän tämän vain tähän https://yle.fi/uutiset/3-10095523

Monta kertaa olen puhunut Alanyan kukoistavista kukkapenkeistä, ja nyt lisään siihen yhden faktatiedon. Alanyan kukkaistutuksiin on istutettu nyt tällä istutuskierroksella 320 000 kukkaa / kasvia. Seuraava kasvien vaihto on 3-4 kk päästä, kun vaihdetaan kuumuutta sietävät kesäkukat näiden kevätkukkien tilalle. Luonnon kauneudesta voi nauttia monin ei tavoin 😊. Huomiselle olin suunnitellut rannallakävelypäivää. Sen sijaan kävelenkin taas Turk Telekomille, modeemin kanssa. Tänään tuli käveltyä arviolta 2,5 km, ja siitäkin selvittiin pelkällä kivulla.

...Mutta se kipu on ihan väärässä paikassa. Ortopedi arveli Adanassa jalkaa tutkiessaan, että saattaapi olla myös ulkokehräksen nivelsidevamma ja mahdollisesti hiusmurtuma nilkkahaarukassa. Mahdollisesti hän saattaa olla oikeassa. Ihan sama vaikka olisikin, ei sille nyt tällä hetkellä tehdä mitään sen kummempaa, sillä 1 kk on jo takana ja vähintään 2 vko varovaista, vähäistä kävelyä vielä edessäpäin. Myöhemmin alkaa kuntouttavat treenit tasapainolaudan kanssa, Likesin entisen ohjeen mukaan. Samat nilkkavammat ovat olleet viimeksi 12 v sitten, ja kuntoutusohjeet löytyvät vielä. VAan kyllä tästä vielä tanssi- ja juoksukoipi tulee.

PAri sanaa vielä siitä nuoresta naisesta, joka bussissa pyysi apua. En tiedä miten muut naiset auttoivat, ja miten hän heidän apuunsa suhtautui. Itselläni oli lopulta aika paljon poisluovutettavia sekä hyväkuntoisia että uusia (Liian pieniä) vaatteita, liinavaatteita, pyyhkeitä ja mm. vedenkeitin, että vein ne naisen ulottuville moskeijan kautta. Laitoin hänelle viestin, jossa kerroin mitä on ja mistä ne saa noutaa. Kerroin itse olevani paikalla tiettyyn kellonaikaan, eikä hän ilmestynyt ko aikana.

Annoin tavarat imaamille, ja kerroin naisesta ja hänen kertomastaan tilanteesta. Kerroin myös, että haluan antaa tavarat moskeijan kautta siksi, että jos henkilö vaan huijaa, niin hän tuskin kehtaa tulla hakemaan niitä moskeijalta. Imaami otti myös naisen puhelinnumeron, ja yritti soittaa, mutta numero oli suljettu. Hän arveli naisen yrittäneen käyttää hyväkseen sekä minua että niitä muita naisia. Joka tapauksessa nainen saa tavarat jos hakee ne sieltä, ja jos ei hae, ne menevät muille tarvitsijoille. Imaami kertoi myös, että jos on pulassa olevia henkilöitä, joilla ei ole mitään, niin heillä on tarjolla myös miesten vaatteita.

Alanyassa on muutamia paikkoja, joihin saa lahjoittaa puhtaita vaatteita edelleen jaettavaksi. Käytettyjen vaatteiden jakamista suorittavat lähinnä moskeijat. Kaupunki antaa sosiaaliapua rahana, ruokana ja uusina vaatteina. Jos haluat lahjoittaa itsellesi tarpeetonta mutta toiselle käyttökelpoista, ehjää tavaraa kaikkensa menettäneille, niin voit viedä ne lähimpään moskeijaan. Siellä myös kontrolloidaan sitä kuka hakee ja paljonko, siis että apu kohdennetaan oikeasti niille, jotka sitä eniten tarvitsevat.

Aurinkoa, rohkeutta, iloa ja kiitollisuutta päiviisi.

Kiireen tuntua

Alanya <3

Päivät kuluvat ihan hirmuiseen tahtiin. Puolitoista kuukautta on mennyt, vaikka tuntuu että
tulin tänne vasta pari viikkoa sitten. Uudet kirjoitusprojektit etenevät, ja osassa niistä toimii viimehetken paine. Muistan toimineeni paljolti sen varassa jo sairaanhoito-opistossakin. Omat opiskeluprojektit, joita taas on kaksi, ovat hieman stressaavia ja vievät yllättävän paljon aikaa ja voimavaroja.

Tänään oli tärkeä puhelu, tärkeä keskustelu, joka meni ihan pieleen. Sain puhelun Norjasta, ja tinnituksen takia on älyttömän vaikea puhua puhelimessa edes suomeksi. Skype olisi siitä hyvä, että pystyn säätämään äänenvoimakkuuden kuulokkeisiin niin isolle että se tuleva puhe ylittää tinnituksen äänen voiman. Eikö himputissa käynyt niin, että Norjasta meille päin tuleva ääni poreili ja kupli niin paljon, että en saanut mitään selvää. Vaihdoimme siis puhelinkeskusteluun... mutta en ole missään vaiheessa kertonut tinnituksesta, kun ei se kasvokkain keskustellessa ole ongelma.

Alanya Atatürk Cd.

Puhelu oli hankala, kun en meinannut kuulla niin paljoa, että saisin selvää mitä hän sanoo. Siinä sitten kiemurtelin ja luikertelin, ja mietin mitä vastaan kun en edes tiedä mitä kysyttiin. Puhelussa äänen voimakkuus jäi tinnituksen alle, eikä norjankielen ymmärtämykseni ole hyvä. Sen lisäksi tuo eilen suurimman osan päivää lähes kuolleen kylmänä maannut kissanpoika sai virkistymiskohtauksen juuri silloin kun olin puhelimessa. Ensin se kiipesi naskalinterävillä kynsillään jalkaa pitkin syliin, siitä olkapäälle, ja tuli leikkimään päässäni olleiden kuulokkeiden johdolla. Sen jälkeen se tunki itseään puhelimen ja minun väliin, lopulta olkapäillä ja niskassa kiertäen häntäänsä kasvoille ja suuhun, ja minä menetin suurimman osan soittajan puheesta.

Soittaja totesi ettei ruotsinkielentaitoni riitä, kun en pysty käymään edes puhelinkeskustelua ruotsiksi, joten xx-mennessä pitää opiskella lisää. Ja ehkä minun pitänee kertoa tinnituksesta, jos he vielä ovat yhteyksissä. Kuulolaitekaan ei tässä tapauksessa auta. Ehkä kannattaisi uskaltaa kokeilla sitä tinnituslääkettä, mitä täällä käytetään, ja mitä Suomessa ei ole. Vaan arvaapas mitä kissa teki puhelun jälkeen? Kaikesta tuosta ponnistelusta uupuneena nukkui taas ihan vetelänä seuraavat pari tuntia, kunnes heräsi syömään ja nukahti taas. Se ei tahtonut Norjaan. Vaan kynnet leikkasin siltä heti kun se heräsi. Nyt ei pysty kiipeämään jalkaa pitkin.

Kleopatrarantaa

Alanyassa on taas ollut ihanan aurinkoisia päiviä, ja lämpötilat päivisin +15 - +20 C. Jopa minä liikuskelen ilman toppatakkia, ja tarkenen kotona hyvin. Viime talveen nähden ero on iso. Nyt kuulemma tuli kylmyys ja lumi Saharaan. Hhmm... mieluummin sinne kuin tänne, kiitos.

Pari sanaa internet-liittymän hinnoittelusta. Mitään ilmoituksia hintojen noususta tms ei taaskaan ole TtNetiltä tullut, mutta hintojen kehitys on ollut huima. Ensimmäisen vuoden hinta oli 50 TL / kk. Sen jälkeen nousi 79 TL:aan. Nopeus on hidastunut, tosin on ollut varmatoiminen, mutta nyt kaksi viimeistä laskua on ilmoittanut kuukausihinnaksi 109 TL. HInta on tuplaantunut ja nopeus hidastunut. On tullut aika vaihtaa operaattoria.

Hiukanko lupaa kylmää säätä 😶

On ollut haasteita, ongelmia ja vielä isompia ongelmia nettiyhteyden kanssa...mutta koska nyt juuri toimii ainakin bloggerin verran, niin toivorikkaana kirjoitan ja toivon että pysyykin toiminnassa edes tekstin loppuun asti.

Alanyan uutisia luin kännykästä päivällä, ja mitään en muista. Uutislähetyksen kuvaklipeistä muistan vain auringonvalon määrän 😊 ja huomiselle luvatut rankkasateet. Ja kun aikani maltoin odotella, niin sain auki myös pari kahden viikon sääennustetta, kun teki mieleni katsoa että millainen sää siellä nyt on. Niistä on kuvat tuossa vieressä. 

Yölämpötilat järkyttää jo sillä tavoin, että tuli jo vilun väreitä pelkästä ajatuksesta. Ei siellä normaalisti tähän aikaan vielä noin kylmä ole, ja nyt on jo ollut tavallista kylmempää viime talvena. Kun yölämpötilat ovat noin lähellä nollaa, ja kun asuntoni pohjoisen puolen makuuhuonetta ei ole suljettu erilleen muusta huoneistosta, niin koko asunto on likimain jääkaapin lämpöinen kun menen. Ja arvaapa kauanko noin ison asunnon lämmittäminen kahdella pienellä sähkövastus-puhaltimella kestää. Veikkaan, että asunto lämpenee parissa kolmessa päivässä asumiskuntoon. Kylmät betoniseinät hohkavat kylmää vielä pitkään, ja kaikki sisällä tuotettu lämpö menee joko rakenteiden lämittämiseen tai ilmanvaihdosta ulos. Toppapukuostoksille on suunnattava ennen kotiin paluuta. Myös aurinkosähköjärjestelmästä virtansa ottava lämmitysvaihtoehto kiinnostaa nyt aiempaa paljon enemmän. Ei sadepäiviä kovin paljoa ole. Enimmäkseen paistaa.

Suomen suunnalla ei paista muutamaa minuuttia pitempään. Eilen ja tänään näin palan sinistä taivasta, ja tänäänkin auringon kajon puuston latvuksissa. Tunnelmallista, eikö totta :)) . Sen sijaan olen tänään istunut aktiivisesti työstämässä tulevia tanssitunteja paperille ja soittimeen. Runoantologian runotkin ovat kasassa, ja ne on lähetetty eteenpäin, toisille kirjoittajille. Nyt vain odottelen heidän kommenttejaan. Siitä mahdollisesta, tulevasta runokirjasta on jo ennakkotilaus erään laitoksen taholta, mikä on hieman hämmentävää ja rohkaisevaakin. Nyt tarvitsee vain valita runot, järjestellä ne, kuvittaa kirja ja lähettää kustantajalle. Ja koska runoja en ole tänään lähettämisen jälkeen ajatellut lainkaan, niin olen työstänyt eteenpäin Puhutaan turkkia 1:n videoita. Yhden 8 min videon siirto Youtubeen kesti yli tunnin, ja siksi keskityin tänään vain tallentamaan niitä koneelle, ja siirrän sitten juniorin nopean kuituyhteyden kautta kun käyn siellä. Tanssitunneista on tänään ollut lepopäivä, ja se on ollut tarpeen. Huomenna sen sijaan on tiedossa rankkaa puurtamista erään naisryhmän kanssa, ja odotan innolla mitä omat lihakset siitä sanovat. 

Pieni levollinen välietappi

Alanyan linnoituksen muuria suht ylhäältä kuvattuna

Ulkoa kuuluu lotina kun sataa kaatamalla. Aamupäivä oli harmaa ja ihanan lämmin. Jossain vaiheessa iltapäivää verhot alkoivat lepattaa taas tavallista enemmän, ja kuului kuinka parvekkeilla siirtyi tavaroita laidasta laitaan. Pimenikin hiukan. Sain itseni irrotettua kirjaprojektista juuri sopivasta keräämään parvekkeelta, kuivaustelineestä kuivat pyykit pois. Viimeisiä irrotellessa satoi jo riittävästi. Siitä asti sadekuuroja on tullut yksi toisensa jälkeen. Tällä kertaa sadepilvien tulosuunta on mereltä päin, eli tässä meillä kun pilvet jo vähän kohoavat noustakseen vuorten päälle onkin sitten sopiva paikka pudottaa vesilastia maahan asti. Korkeimmilla vuorilla on kuulemma taas tullut paikka paikoin lunta, tosin nyt on jo sen verran lämpöasteita, ettei se siellä kauaa lumena pysy.

Olen pysynyt tänään kotosalla ihan taktisesti, koska odotamme ystäväni pakettia saapuvaksi. Eräs turkkilainen nettikauppa möi esiintyvän taiteilijan tyyliin ja bändin nimeen täydellisesti sopivia korkokenkiä, mutta he eivät toimita ostoksia / paketteja Suomeen. Asia on helposti ratkaistu, kun paketti tulee tänne. Avaan sen, ja katson että sisällys on sitä mitä sen pitikin olla, ja postitan sen onnelliselle odottajalle Suomeen. Eilen sain nettikaupasta puhelinsoiton, jolla he tarkistivat että olen paikalla, jos rahtifirma toimittaa paketin tänään tai huomenna tänne kotiin asti. Koska se paketti ei tullut tänään, niin huomenna on sitten Se päivä. Kiva katsoa millaiset ne kenkäparit ovat oikeassa elämässä, ja minkä kokoiset.

Kirjantaitto-ongelmakin ratkesi tänään. Onneksi en vielä ostanut tuota taitto-ohjelmaa, vaan tein kirjan taittoa demoversiolla, tarkoituksenani testata sekä ohjelmaa että omia taitoja ennen ostoa. Onneksi siksi, että tuli pieni yllätys. Taittoa ammatikseenkin tehnyt ystäväni otti hänkin ohjelman demoversion auttaakseni minua ratkaisemaan sen yhden oleellisen asetteluun liittyvän pulman. Aamulla muistin, että onhan ohjelmaan myös käsikirja, käyttöopas... ja aloitin sen lukemisen. Ei tarvinnut edetä kovinkaan montaa sivua, kun siellä ihan yksiselitteisesti sanottiin minkä tyylisiin kirjoihin ohjelma on tarkoitettu, eli mihin se taipuu. Kerrottiin myös, että ohjelmalla ei pysty tekemään juuri tätä kyseistä, kaipaamaani toimintoa, ellei koodaa sitä sinne html:ään tai johonkin toiseen, en  nyt muista mitä seetä ja ässiä siinä oli. JOten kävipä mielessäni sanat "shit, olisi kannattanut lukea käsikirja ennen kuin käyttää tuntikaupalla aikaa ohjelmaan ja kirjaprojektin työstämiseen ko ohjelmassa. No, tulipahan tuokin ohjelma tutuksi, ja sitä voi käyttää johonkin seuraaviin projekteihin, etenkin kun nyt tietää mikä toimii sen kanssa ja mikä ei.

Ihanaa sinistä silmänkantamattomiin, Välimeri ja taivas 5.3.2017

Seuraavat 8 tuntia istuin koneella siirtäen projektia pdf-muotoon, ja viimeistellen sitä siinä muodossa. Nyt on neljä kirjaa jo postitettukin eteenpäin, koekäyttäjille / testaajille / arvioijille. Tässä vaiheessa on hengähdystauko, ja odotamme innolla palautetta. Kun palautteet on arvioitu ja mahdolliset muutokset tehty, niin julkaisen siitä sitten jotakin tietoa täälläkin.

Enpä ole tänään paljon muuta ehtinyt tekemäänkään... niin no, paitsi polttamaan pohjaan yhden linssikeiton. KUn edellisen kerran kävin sitä katsomassa, niin se oli vielä vähää vaille valmis, pikkuisen raakaa. Kun seuraavan kerran tajuntaani hiipivän tuoksun perusteella muistin, että liedellä on keitto kypsymässä, niin kattilan pohjassa oli jo ikään kuin karamellisoitunutta linssikeittoa. Punaisista linsseistä tulee yllättävän hyvää "karamellisoitunutta mönjää" kattilan pohjaan, kun pienimmällä kaasuliekillä sitä kypsyttää, hyvin pitkään. 😉 Vielä kun ehtisi sitä syömäänkin tämän vuorokauden puolella.

Miehestä ihan vaan vaihteeksi

Alanyan iltapäivän värit 2.3.2017

Tästäkin päivästä olen jo voiton puolella. Eilinen arvaukseni osui jotakuinkin kohdalleen. Englanninkielinen taitto-ohjelma sai ärsyyntymään aluksi, kun näytti, että "joka sanako tässä pitää sanakirjasta katsoa". Siis en ymmärtänyt ohjelman painikkeiden, asetusten, ohjeiden yms. englantia, se kun oli taas oman alansa erikoissanastoa. En usko, että ymmärtäisin sitä sanastoa suomeksikaan, kun ei ole tuo taittopuoli oikein sitä vahvinta alaa. Onneksi on olemassa englantia C1-tasolla puhuva ja ymmärtävä juniori, jolta voi kysyä. Ja joka antaa ihan kuvaruutu kuvaruudulta, kohta kohdalta ohjausta siitä, miten ohjelman asetukset kannatta laittaa, ja miten sitä käytetään. Ihana mukula :)) . Joten taitto siis etenee nyt alkuihmettelyn jälkeen yllättävän nopeasti.

Jostain kumman syystä taivuin taas kerran facebookissa siihen, että hyväksyin tuntemattoman miehen kaverikseni. Pääosin luotin tähän pyyntöön siksi, että hän on kaupungilla töissä ja kaupunginjohtaja on hänen kaveripiirissään. Kyse ei siis ole feikkipersoonasta, niin kuin suurin osa muista kavereiksi pyrkijöistä, vaan ihan olemassa olevasta ihmisestä. No, pöllö kun olin, niin hyväksymisen jälkeen suljin facen, enkä jäänyt seuraamaan hänen tekosiaan. Ihan ei kaikki kamarit olleet lämpimänä tuolla herralla, sillä heti ensimmäiseksi meni laittamaan omistusleimansa profiilini seinälle. Kun sen aikanaan näin, niin tavoilleni uskollisena suutuin siitä niin että ulkona jyrissyt ukkosmyrsky tuntui sielunkumppanilta. Tämä herra oli todella röyhkeä toiminnassaan, ja ilmaisin ajatukseni hänelle ja hänen kaveripiirilleen sen verran selvästi,

Jostakin pilven raosta kurkisti auringonsäteet merenpintaan

turkiksi, että mies vastasi henkilökohtaisella viestillä anteeksipyydellen, ja valehdellen toimintansa syyn. Olin jo vähällä vastata hänelle takaisin, kun keksin toisen tavan vastata. Jaoin hänen vastauksensa sen hänen jakamansa, seinälläni edelleen olleen kuvan ja tekstin kommenttikentässä, ja osoitin miksi se selitys on vale. Meni arviolta 15 sekuntia, kun hän keksi kuinka hän saa poistettua kommentin, eli poistamalla jakamansa kuvan.

Moni muukin mies, ja itse asiassa joidenkin tuttavanaisten aviopuoliso tai miesystäväkin käyttää tuota samaa minun reviirini -leimaamistaktiikkaa. Tällaiset tyypit jakavat naisen seinällä itse kuvia ja tiedostoja, ja pyrkivät tykkäämään kaikesta, mitä nainen jakaa fb-seinällään. Ai mitä sitten? No, siinä saa oman nimensä esille, ja voi ilmaista muille että tämä on minun.  Tulee mieleen eräs kurdimies, etunimeltään Sirin, joka vuosia sitten, heti fb-kaveriksi hyväksymisen jälkeen, kävi tykkäämässä kaikista mahdollisista kuvista ja teksteistä, joita hän
profiilistani löysi. Pitkästi yli 30 tykkäystä oli siellä kohdasa, joka ilmoittaa tapahtumista profiilissa. ***** että keitti sillä hetkellä. Tuo fb-kaveruus kesti juuri siihen asti, että näin mitä hän oli tehnyt. Minä olen vain itseni omaisuutta, en kenenkään muun. Kukaan ei voi tulla leimaamaan minua, ja esittelemään kaveripiirilleen, että katsokaa nyt, tämäkin on nyt minun. Olen tosin oppinut noista ajoista paljon, ja nykyään useimmiten vastaan tavalla, joka aiheuttaa todennäköisesti yhtä yllättyneen reaktion ja saattaa tekijän itsensä noloon tilanteeseen omien kavereidensa ja / tai perheensä edessä. Tästä voi päätellä myös sen, että en ole vielä oppinut tarpeeksi ollakseni kiltti ja välittömästi anteeksiantava.

Akkasen vastapainoksi kunnon ukkonen

Tämä tyyppi näki kyllä profiilissani olevan parisuhteessa-tilan, mutta siitä yhtään välittämättä toimi niin kuin toimi. Jotkut tyhmimmät miehet vaan luulevat, että kaikki naiset ovat heidän käytettävissään, heidän huoriaan. Tuollakin miehellä näkyi olevan kaveripiirissään itseään vähintään 25 vuotta nuorempia venäläisiä, tosi kauniita naisia, ja sitten myös vanhoja ja pulskia venäläisiä naisia (joilla ilmeisesti on varallisuutta). Hänenkään tekemisiään ei mikään muu selitä, kuin ylimielisyys yhdistettynä suunnattomaan tyhmyyteen. Hänen kanssaan samaa sarjaa ovat ne miehet, jotka tunnin tutustumiskeskustelun jälkeen sanovat minä rakastan sinua. Monet näistä miehistä eivät ole naimisissa, eivätkä naimisiin pääse, elleivät muuta asenteitaan tai ihastu itseään tyhmempään naiseen. Mutta niin on taas kevät, ja kaiken maailman miesyksilöt mönkivät ulos koloistaan yrittäen etsiä naisseuraa, yhdellä jos toisellakin tarkoituksella. Näiden otsassa lukee isoin kirjaimin että panettaa, mutta sosiaaliset taidot ja / tai älykkyyden puute estävät saamasta sitä mitä haluaa, ja tyhmyys estää haluamasta sitä mitä saisi. Siinä hän sitten on yksikseen vielä riippulihaisena ja harmaahapsisena äijänänkyränäkin.

Ilmaisinko itseni riittävän selkeästi...

Voisi sataa vähän...

Viinirypäleet ovat kohta valmiita 6/2016

Nyt taas helpotti, ja hymyilyttää ihan korvasta korvaan :)) .
Olin toista vuorokautta täysin ilman nettiä. Ei ollut nettiä puhelimessa eikä tietokoneessa, eikä lähimaillakaan ole mitään nettikahvilaa tai sellaista paikkaa, johon voisi mennä vaikkapa teelle, ja käyttää samalla nettiä edes hetken. Netin muutostyöt saivat aikaan tuon riemun ja hermojen kiristyksen. Ilman nettiä voi toki olla, ei siinä mitään, mutta toisinaan on aikoja, jolloin sitä todella tarvitaan, jolloin on kesken sellaisia työprojekteja ja asioidenhoitoprojekteja, joiden vamistumista joku muu odottaa ja hoppuilee. Ja niin oli nytkin.

Aamupäivällä laitoin jo miehen asialle, kun en itse enää tiennyt mitä sanon Türk Telekomille. Hän meni sinne samalle toimistolle, jossa itse olen käynyt joka toinen päivä. Hetken päästä puhelin soi, ja hän kertoo, ettei hänkään ymmärtänyt mikä tässä on nyt vikana, ja mitä pitäisi tehdä, mutta eivät ne kunnolla hänen kanssaan edes suostuneet asiasta puhumaan koska liittymä on minun nimissäni. Minun pitää siis itse hoitaa asiaa, ja nimenomaan niin, että soitan niiden valtakunnalliseen puhelinpalveluun. Voi ´%&%¤#" ! Sanoin niille uudelleen, että en ymmärrä sitä puhelinpalvelun nauhoituksessa murteella kimittävän naisen puhetta, en pysty valitsemaan edes ensimmäisestä numerovalikosta oikeaa vaihtoehtoa. Siellä on kuulemma englanniksikin... juu, on, jos ensin pääsee siihen  valikkoon asti. No, lopulta pääsin sinne asti, ja sen jälkeen meinasi loppua huumorintaju ihan täysin. Turkkilainen nainen puhuu automaattinauhoituksessa turkkilaisen englantia supernopeasti ja huonolla aksentilla. Siitä sain vielä huonommin selvää kuin sen turkinkielisestä pikakimityksestä. 

Kun tarpeeksi monta kertaa kokeilin, niin lopulta osuin valitsemaan oikeat vaihtoehdot niistä

Alanya, Öz Avci Restorant 21.6.2016

kolmesta valikosta, jotka eteeni tulivat. Ja pääsin sitten sitä turkinenglantia puhuvan asiakaspalvelija-naisen käsiteltäväksi. Onneksi puhelinlinja oli huono, ja hän ei kuullut minun puhettani kunnolla. Siitä seurasi se ilo, ettei tarvinnut kovin pitkään yrittää ymmärtää. Sanoin hänelle, että netin kanssa on iso ongelma, se ei toimi, ei ole toiminut muuton jälkeen ja maksaa tosi paljon. Saadaanko se kuntoon vai vaihdanko nettioperaattoria. Asentaja tuli kotiin tunnin päästä, resetoi modeemin, soitti parit puhelut Telekomille, ja nyt toimii taas. Toivottavasti toimii huomennakin, ja sitä seuraavina päivinä. Olen ollut tyytyväinen Türk Telekomin palveluun ja kokonaisuuteen, kaikesta huolimatta. Pari takkua on ollut, mutta niistäkin on selvitty. Voin suositella. Ei se tämän helpompaa ole muidenkaan kanssa. Asentaja muuten kysyi ensimmäisen minuutin sisällä "lähtikö kissa uuteen kotiin kun sitä ei näy"...

Pääskyset lentelevät tuossa ikkunoitteni ulkopuolella ja pitävät oman sirkutuksensa. Aurinko on kohta laskemassa taivaanrannan taa. Jännä utu verhoaa vuorenrinteitä tuolla kaupungin keskustan kohdalla, ja saa vuoriston jakaantumaan moniin eri syvyyskerroksiin, siis tyyliin etummaiset vuoret, seuraavat vuoret, kolmannet vuoret ja takimmaiset vuoret. Huomaan olevani yllättävän kiintynyt noihin vuoriin. Kun ystäväni pari vuotta sitten asuntonäytöllä sanoi haluavansa vuorinäköalan mieluummin kuin pelkän merinäköalan, niin en ymmärtänyt. Nyt alan päästä jyvälle. Eilen olin mukana, kun toinen tuttava katsoi tuota meren puoleista 3+1 kattohuoneistoa, samaa, jota itse harkitsin tämän vaihtoehtona. Se ei ollutkaan enää niin "wau" kuin aiemmin. Valitsin siis oikein, sen enemmän itseni näköisen asunnon :)) .

Kalenterista piti katsoa mikä viikonpäivä tänään on. Muuttotyöt ja siihen liittyvät siivoukset ja

Alanya tänään illansuussa, 23.6.2016

järjestelyt, luomuyrttityöt ja netittömyys sekä pitkät päivät saunassa ovat olleet yhteensä aika väsyttävä kokonaisuus. Viime yönä yläkerta oli niin tuskallisen kuuma, niin kuin nytkin, että nukuin alakerran vierashuoneessa. Niin käy ehkä tänäkin yönä. Päivällä aurinko lämmittää rakenteet niin lämpimiksi, että ne hehkuvat lämpöä koko yön. Mutta parin päivän päästä Alanyan säätyyppi muuttuu taas normaaliksi, ja lämpötila laskee noin 10 astetta, kun tuo Afrikasta tullut lämpöaalto hellittää. Kymmenen astetta on jo sellainen määrä. joka tuntuu. Saan näiden päivien tauottomasta hikoilusta hieman lepoa, ja elimistö saa hetken toipua. Kyllähän tuota samaa on ihan luontaisesi tiedossa taas heinäkuun lopulla ja elokuussa. Tänään suuntaamme taas DimCayille hieman jäähylle, ja odotan sitä jo innolla.

Metro-tukussa kävin tänään etsimässä marmorilattialle sopivaa vahaa, ja löysinkin. Löysin myös kaurahiutaleita, 3 kg pussi 7 €. olisiko tuplahinta Elovenaan verrattuna? Niitä ehdin jo kaivata, niin kuin helteellä salmiakkiakin, ja lakua. Onneksi Nina on kohta tulossa, ja salmiakkien kera :P . Marmorilattia on tuttu Tampereen ajoilta, mutta olin unohtanut kaksi asiaa. Jos jotain putoaa lattialle, se "jotain" lähes poikkeuksetta särkyy, ja värjää lattian, jos siinä on jotain väriä. Keittiön työtasot ovat graniittia, ja sen lisäksi, että siinä saa rikottua kananmunan, niin siihenkin rikkoutuu myös ne astiat, jotka vähänkään kolahtavat pintaa vasten. Kärttyisenä ja väsähtäneenä kannattaa siis tässä asunnossa vältellä astioihin koskemista, ainakin minun. Hupenevat hyvää vauhtia. No, onneksi en aina ole kärttyinen. Nyt kun netti toimii ja ilta viilenee, niin alan olla aikalailla säyseä ja helposti käsiteltävä, luulen.