Tulee villasukat tarpeeseen

Kiitos Muruset :))

Toiset ne askartelee tonttuovia, vaan meillepä muutti tonttu, sellainen pieni ja ihana. Samaa matkaa tuli kotiin tosi lämpimät muumivillasukat, kaunis kynttilä ja söpö, pieni tiukuessu :)) . Meidän ihanat lattaritanssijat 💖 jäävät nyt toisen open hyppyytettäväksi. Nämä pari ryhmää olivat kyllä ikimuistoisia monestakin syystä. Siellä oli upeita persoonia, ihania naisia ja herra. Olisinpa voinut ottaa heidätkin mukaan Alanyaan... hieman haikein mielin luovutin kaikki päiväkirjat, soittimen yms opistolle, vaan riemusta kiljuen hain passin ja ostin lentoliput. Cha cha chaa!

Lentolippujen suhteen oli nähtävissä uusi trendi, johon en itsekään ollut täysin valmistautunut. Alle 200 € lentoja ei enää viime hetkillä ole myytävänä, kun puhutaan Suomen ja Turkin välisistä lennoista. Mutta se trendi... moni yhtiö mainosti hintoja 124 € - 160 € yhdensuuntaisista lennoista 1-3 pv sisälle ostohetkestä ja välille Helsinki Antalya. Mutta jokaisessa näistä loppusumma oli pitkälti yli 200 € siinä vaiheessa kun pääsin maksamiseenasti. Useilla lentoja myyvillä tahoilla oli laitettu esille veroton, "kuluton" ja matkatavaraton hinta.

Kun klikkasit että ostat matkan, niin saman tien summa kasvoi lentokenttäveroilla yms
kuluilla, ja kun halusin mukaan myös ruumaan menevän matkalaukun, niin siitä olisi pitänyt maksaa 70-100 € lisää. 😒 huijauksen makua oli noissa hintojen ilmaisuissa. Ja kyseessä oli vielä .fi-päätteellisiä, ja suomenkielisiä matkatoimistojakin ulkomaisten lisäksi. Rumasana. En halua heitä tässä nimetä, mutta tsekkaan muutaman kerran lähi viikkojen aikana, että jatkavatko he samaa harhautusta / hintahuijausta, ja kommentoin siitä sitten kuluttajavirastolle.

Käytännössä noin 250 € oli tarjolla viimehetken lentoja etenkin Antalyaan. Kööpenhaminan kautta oli eksoottisin vaihto, jota hakukoneet tarjosivat, ja halvalla, mutta ilman matkatavaroita. Finski lentää vuoden viimeisen suoran lennon Alanyaan 9.12. ja jos katsoin oikein, niin siihen olisi vielä ollut tarjolla kohtuuhintaisia lippuja. Joka tapaksessa lento- ja bussiliput on nyt hankittu, passikin on taas voimassa riittävän pitkään, ja asunnon tyhjennys on aloitettu (ruoka- ja jääkaapista) ;) . Sisällä paistaa taas aurinko.

Näille lähipäiville on vielä vaikka kuinka paljon keskeneräisiä ja hoidettavia hommia, vaan nyt olen taas siinä pisteessä, että mistään en ota stressiä. En mistään. Asioilla on taipumus ratketa, ja uskon siihen että elämä johdattaa ja elämä kantaa.

Alanyan säätiedoissa oli taas jotain, mihin en ollut henkisesti varautunut, ja johon emme ole autollisesti varautuneet. Yölämpötilat laskevat tosi lähelle nollaa, tosi lähelle. Ja tuo ke - to yö näkyy putoavan nollaan, eli tietää sitä, että tienpintoja jäätyy, appelsiineja jäätyy puihin, saattaa tulla lunta ja asunnoissa tulee hillittömän kylmä. Tuo on juuri se yö, kun olemme autolla liikkeellä pitkin rannikkoa sinne jonnekin, josta kerron sitten ensi viikolla kuvien kera lisää. Mutta ajokeli saattaa olla liukas, eikä käytössämme olevassa autossa ole muuta kuin kesärenkaat. Iiks. Otan sittenkin tämän paksun toppatakin mukaani Alanyaan ⛇. Tulee tarpeeseen.

Taisin marista hammaslääkäristä eilen tai toissapäivänä, siis kun 3 vko sitten laitettu paikka irtosi. Mietin, että onko heidän työllään nykyään enää mitään takuuta, etenkin kun maksut ovat jo suuret. Tänään toinen hammaslääkäri korjasi entisen jälkiä, ja kyllä, takuuseen meni eli uutta laskua ei tullut. Kiitos. Nyt alan valmistella junioreille valtakirjoja asioitteni hoitamiseen, ja viimeistelen uuden runokirjan kuvitusasioita. Hyvää yötä, kauniita unia ja lempeää huomista päivää.

Juhlia nyt ja kohta

Pari sanaa nyt käsillä olevasta juhlapäivästä. Olet ehkä huomannut, että Turkissa on nyt
erityinen viikko. Tällä viikolla, tänään ja tänä yönä juhlitaan Turkissa Mevlid Kandılı -nimistä prof. Muhammedin syntymäpäiväjuhlaa. Tälle yölle on omat erityiset rukouksensa, ja ihmiset ovat aktiivisia sekä syntymäpäivää kunnioittaakseen että perheelleen hyvää rukoillen. Tänä yönä avoinna olevat moskeijat täyttyvät rukoilijoista, ja rukoilijoille vastataan, toiveita täytetään. Mevlid Kandılısta on lisätietoa Alanya Adres -lehden sivuilla.

Passista. Kävin aiemmin Verkkokauppa.comin mainostamassa 1 € passikuvassa. Kyllä oli Niin karmea kuva, että sillä voisi vaikka pelotella lapsia. Juu, ei ollut kuvaajan vika. Mukava kuvaaja, asiallinen laitteisto ja Mahtava hinta. Raaka valo näytti kaikki rypyt, silmäpussit ja ikävuosirenkaat sekä harmaat hiukset. Hyvä etten polvilleni pudonnut kun näin sen kuvan. Voitko kuvitella kuinka sielua riipi katsella paljon itseään vanhemman naisen kuvaa valokuvasta, jota sanotaan omaksi passikuvaksi.

Aikani kun sitä pyörittelin, niin päätin mennä Villen Kuvaan, uudestaan passikuvattavaksi.
Jep. Aamulla pikalähtö, ilman meikkiä ja hiukset pesun jäljiltä hieman kosteana ja laittamatta. Ulkona sataa räntää ja "kampaus" asettuu taas siihen "suosta revitty"-asetelmaan. Kuvaamon peiliin katsoessa sielua riipii jälleen sen verran, että poskillekin nousee puna. En nyt sano mikä sen tunteen nimi on. Arvaa. Naiskuvaaja ottaa kuvan, ja hymyilin koko bussimatkan asunnolle asti :)) . Jotenkin kivasti pehmeällä valolla otti, ja hiuksetkin siirrettiin kasvoilta ihan kohtuullisesti sivuun. Ei näy rypyt eikä silmänaluspussukat, harmaat vielä vähemmän. Jee! Kannatti käydä.

Passihakemus tuli täytettyä netissä, ja se oli sujuva ja helppo projekti. Ainoa mitä kaipasin, oli varma tieto siitä minä päivänä passi on valmis. Nyt sitä tietoa ei saanut. Mahdollisesti ehkä kenties, jos... joten odottavan aika on pitkä. Passin saapumisen valitsemaani toimipisteeseen, tai johonkin, saan tietää tekstiviestillä / sähköpostilla sitten kun se on saapunut ja noudettavissa. Jostakin omat tiedot -kohdasta voi kuulemma katsella mahdollisia ilmoituksia. Joten, uskallan ostaa lentoliput vasta sitten, kun passi on kädessä.

Toistaiseksi näin ei ole. Niin että odotan, toivon ja katselen erilaisia lentovaihtoehtoja edelleen, jälleen ja taas. Tunnetustihan viimeisenä mahdollisena päivänä ostettavien lentojen hinta on korkea. Mitä lähemmäs työhaastattelupäivä tulee, sitä tukalampi on olo, kun ei ole varmaa lentoajankohtaa ja lippuja jo ostettuna. Jaksaminen on muutenkin äärimmilleen venytettynä juuri nyt, eikä energia tahdo riittää edes kaikkiin arjen kiemuroihin. Tämä karmea pimeys ja loppumaton yö vie voimat tuhannen tehokkaasti. Onneksi on toivoa valosta ja virkistymisestä.

Alanyassa "kaiken nähneiden" kannattaa ajella Gazipasaan. Siellä on nyt virallisesti avattu uusi, valtavan iso patorakennelma. Samoin kuin DimCAyin padonkin takana, on maisema muuttunut ja nähtävillä on isohko patojärvi. Gazipasan padon paikkaa en osaa vielä selittää, mutta käyn siellä joskus, ehkä jo tämän vuoden puolella, ja kerron sitten kuvakertomuksen keinoin mistä se löytyy ja miltä siellä näyttää.

Alanyassa on tulossa jälleen Joulutori kaupungintalon taakse ja satama-alueelle. Viereinen kuva kertoo asiasta lisää. 10.12.2017 kello 10-20 on juhla-alueella tapahtumia, ja toki joulukuusi seisoo satamassa paikoillaan seuraavat pari viikkoa iltojen valoilona. Kuusen olemus on tosi paljon erilainen päivänvalolla ja iltavalaistuksessa. Käykäähän katsomassa.

Alanyan KAupunginteatterissa on 3.12.2017 vammaisten päivän kunniaksi De Saint-Exuperyn Pikku Prinssistä lapsille ja aikuisillekin suunnattu teatteriesitys. Lisätietoja löytyy turkiksi kaupungin sivuilta.

Ainakin tietokoneilla kuvat saa klikattua isommaksi. Kännyköitten kohdalta en osaa sanoa.

Pohjoisessa mennään

Musta, 4v ja sylikoiraksi itsensä kokeva labbis on ollut pari päivää lähin seuralainen. Oikeasti en pääse mihinkään ilman tätä koiraa, mutta ei se nyt haittaa. Samalla tuli löydettyä tai huomattua tämän koiran sydämen rytmihäiriöt. Ja tuli tutustuttua suklaaglögiin, eli joulukuun maustemaailma on avattu. Suklaaglögi oli glögiä, ja ihan hyvää sellaista, joskaan ei nouse ykkössuosikiksi. Pari muutakin makua odottaa tuossa testausta. Konvehtien odotus sen sijaan on jo ohi, vain laatikko jäi pöydälle.

Uuden runoantologian runot ovat nyt kasassa, ja niiden järjestely on menossa. Kun aikuisten kirjoittamien runojen lisäksi on mukana myös alakouluikäisen kirjoittamia, on järjestely hieman enemmän ajattelua vaativaa. Sen jälkeen Kuvituksissa mennee hetki, vaan sekin on mukavaa puuhaa. Kun tämä lähtee kustantajan arvioon, niin on aika keskittyä kielioppitunteihin, liikuntaan ja tanssiin. Cha cha chaa 🤗. Jollei sitten tuo uusi työmahdollisuus muuta suunnitelmia äkkinäisesti ja ennalta arvaamattomasti.

Uusia, mielenkiintoisia uutisia Alanyan suunnalta en ole ehtinyt etsimään. Tabletilla ja kännykällä netin selaaminen ja kirjoittaminen on edelleen työlästä ja kankeaa, ja niin hidasta, että ehdin jo unohtaa mitä alunperin lähdin etsimään. Mutta eräänä kauniina päivänä ihan lähi aikoina palataan arkeen, ja Alanyaan.

Tiesitkö muuten, että turkin kielessä on kohteliasta käyttää itsestään me-muotoa, ettei korosta liikaa itseään. Teitittelyn lähes ehdottoman tärkeyden (työasioissa yms. ) tiesin, mutta en me-minä-muotojen muodollista hierarkiaa. Mielenkiintoista päästä kokeilemaan ja kysymään asiasta alanyalaisilta opettajatuttavilta.

Minä niin rakastan...

Mukava ja mielenkiintoinen tanssikoulutusjakso päättyi bossanova-koreografian rakentamiseen ja tanssimaistiaisiin. Oli kiva käydä ja tavata vanhoja ja uusiakin tuttuja. Juna toi taas tämän matkalaisen Jyväskylään, ja p*skan nettiyhteyden piiriin. Kesti yli 5 min. päästä tälle Bloggerin sivulle, ja olin jo valmis luovuttamaan, yrittämään nettiyhteyttä ja kirjoittamista huomenna hieman pohjoisemmasta kaupungista. Face ei toiminut tänään ja tällä netillä ollenkaan, eikä mitkään uutissivustot. Olen ihan pihalla kaikista maailman tapahtumista, mutta se ei ole uutta. Viikonloput ovat näköjään täällä joka kerta tuskallisen toimimattomuuden täyteisiä. Mutta toisaalta mikäs siinä. Jää aikaa jollekin muulle, jollekin missä ei tarvita nettiä...esim nukkumiselle, jos siis ymmärtää olla koneelta pois ja lakata yrittämästä sivuille pääsyä.

Huomiselle aamulle katselin bussiaikatauluja, että pääsen keskustaan ja juna-asemalle aamulla kohtuullisen aikaisin. Reittiopas ei antanut mitään tarpeeksi aikaista vuoroa,ei edes puolimatkasta, joten katsoin ihan paperisesta aikataulukirjastakin. Tarkemmassa tutkiskelussa kävi ilmi, että huomenna on sunnuntai. Ei kulje bussit ennen kuin aamupäivällä. Jyväskylässä ei sitten joko ole elämää ennen kirkonmenoja tai ei ole ketään hereillä olevaa autotonta bussimatkan tarvitsijaa. On jokseenkin käsittämätöntä kuinka myöhään tämä kaupunki herää sunnuntaina, mutta kai se vaan on niin siksi, että kyseessä on kuitenkin pikkukaupunki. Aamulla joko herään neljältä ja lähden kävelemään vähän ennen viittä, koska kävelymatka kestää noin tunnin, tai tilaan taksin ja ajelen kaikilla sunnuntai- ja yölisillä ja ties millä mutkilla sinne minne tarvitsee päästä. Jyväskylää ei ole tehty autottomalle helpoksi, vaan ei ole enää montaa päivää kylmää ja kaamosta. Sitten aurinkoistuu.

Alanyasta sain uutisia, että rannikkoreissumme autoseurue kasvoi parilla jäsenellä. Meitä on nyt sitten kansainvälinen autolastillinen ajelemassa uusiin maisemiin reilun viikon päästä. Siitä tulee vain aamuyön lähtö, joten itseni tuntien nukun joko menomatkan tai tulomatkan 😁. Tasainen auton hurina kun nukuttaa mukavasti. Herrat autossa eivät kuitenkaan anna minun ajaa, ja kartanlukijaksi en ala, joten kuulostaa ihan takapenkillä nukkuvan tai nuokkuvan roolilta. Aurinkokin nousee nyt niin myöhään, että alkumatka menee ihan pimeässä ajamiseksi, niin kuin iso osa paluumatkaakin. Onneksi juuri se tuttu osuus. Uudet maisemat ja uudet alueet näemme päivänvalon aikaan.

Autoreissulle lähdössä, rannikolle

Koulutusreissulla olen, Riihimäen suunnalla, ja kyse on tällä kertaa senioritanssin ohjaajakoulutuksesta. Meillä on pienen pieni ryhmä ja nopeasti oppivia naisia, joten tuntuu aika ajoin siltä kuin aikaa jäisi jopa yli. Aamulla pohjoisemman lumisessa maisemassa raahasin itseni junaan, ja nukuin. Riihimäellä herätessä lunta ei näy, mutta kaamosta siitäkin edestä. Päivä päivältä pimeys rasittaa enemmän. Senkin vuoksi katselin taas lentoja kotia kohti. Yllättäen mm Norwegianilla on Black Friday -alennus, ja ihan hyvät alennukset, jos ostat tänään ja lennät 4.-17.12. tai tammikuun juhlapyhien jälkeen. Vaan eipä olleet kovat hinnat Pegasoksellakaan Tukholma Alanya -välille. Sen sijaan AtlasJetin Tukholma Antalya -lennot oli yllättävän ylös hinnoiteltu, tai sitten saamani hinta johtui vain siitä, että en ollut tyhjentänyt selaimen välimuistia.

Huomenna tanssimme vielä sekä senioritansseja, eräitä pari- ja seuratansseja että Bellyfitnestä. Siinä saa yhden päivän aikana jumppaa niin aivot kuin kroppakin. Ja huomenna illalla olen taas siinä pisteessä, että pystyn naputtelemaan läppärillä jotain tekstiä. Tämä kännykkäteksti jää lyhyeksi ja köykäiseksi.

Alanyasta sain jo sen verran uutisia, että lähdemme pienelle autoreissulle pitkin rannikkoa, kunhan palaan sinne. Tiedossa on jotain kivaa ja vaihtelevaakin. Ja kuski, joka ajaa rajoitusten mukaan 😊.

Naisenlogiikalla mennään taas

Kyproksen Girnessä vuosi sitten

Ensin on aikaa vaikka kuinka paljon, ja sitten tulee kiireen tuntu. Hhmm, naisen logiikalla
mennään. Nyt oikeasti tuntuu, että aika loppuu kesken.

Kaikille heille, jotka tässä ajassa etsivät elämänkumppania, on tuon alla olevan linkin kautta tarjolla hyvin mielenkiintoinen kysymyslista. Listalla on kysymyksiä, joihin vastausta etsimällä voi rakastua lähes kehen vaan, sanovat psykologit. Tästä pääset itse katsomaan listaa, ja pohtimaan oletko listan tekijöiden kanssa samaa mieltä. Tulee mieleen pappakalsarit 🙈 No, runokirjan lukijat tietävät mihin ne liittyvät. Joka tapauksessa ajattelemisen ja kokeilemisenkin arvoinen lista. Vai?

Istanbul ja Baklava Çok güzel
Istanbulin lentoja ja junayhteyksiäkin katsoin taas vaihteeksi, ja niitä etsiskellessä tuli vastaan tuo Baklavasta ja Istanbulista kertova video. Hiukanko on taas levoton mieli, kun on matkalaukkujen pakkaaminen ja lento lähestymässä. Tosin tämä levottomuus on sitä positiivista sorttia. Eräässä levottomuuden puuskassa siivosin kännykästä talletettuja kuvia ja videoita "tuota ei tarvita, tuotakaan ei tarvita, ja tuonnekin menen uudestaan ja kuvaan paremman". On sitten tiedossa aika monta paikkaa, johon suunnittelin meneväni uudestaan, ja ottavani aiempaa parempia kuvia ja videoita. Joo-o. Harvassa vaan ovat ne naisihmiset, jotka suostuvat kiipeämään rosoista louhikkoa tai vanhaa vuorenrinnettä ylöspäin ihan vaan huvin vuoksi. Useimpia harmittaa se, kun uudet geelikynnet menee rikki ja meikki saattaa sotkeutua.

Alanya joulukuussa 2016, lähirinteet

Geelikynsistä tuli mieleeni se, että jos saan tuon työn jota tavoittelen, niin voinkin laittaa
edustuskelpoiset geelikynnet ja olla muutenkin naisellisesti nättinä (kai). Vaan ei se käy... niiden kanssa on suht haastavaa naputella tietokoneen näppäimistöä ajatusten tahtiin. No, osa on oppinut siihenkin, mutta ehkäpä pysyttelen luomuversiossa ;) . Ihailen sitten vain toisten kynsiä.

Tänään löysin korppuaseman, juu, sellaisen ikivanhan vehkeen, ja vanhoilta korpuilta vuosien takaisia lasten kuvia. Ovat vielä sellaisia kuvia, joista en muista että olisi paperikuvia tallessa. Ja digitoin vanhoilta miniDV-kaseteilta pari muksujen videota. KAsetteja on vielä vino pino, enkä yhtään muista mitä niissä on. Nyt kun on mahdollisuus digitoida, niin yritän ehtiä tehdä sitä niin paljon kuin mahdollista. Loput jäävät toiselle kerralle, milloin ikinä se sitten onkaan.

Voi mikä päivä

Tälle yölle ja kolmelle seuraavalle yölle on meteorologian laitos antanut Antalyan - Alanyan alueelle jäätymisvaroituksen. 😰🙈
Voi järkytys. Ihmisten selviämistä ja toimeentuloa koetellaan nyt ihan urakalla. KAsvihuoneyrittäjät ovat hätää kärsimässä jos sato paleltuu. Ei ole helppoa olla maanviljelijä eikä puutarhuri, siis muutenkaan, ja nyt kaikki nämä omituiset sääilmiöt vielä lisäävät sitä taakkaa. Omia niveliä pakottaa pelkkä ajatuskin pakkasen viilentämästä asunnosta, jota kukaan ei ole ollut lämmittämässä. Huh.

itsellä on ollut ristiriitaisten tunteiden päivä. Koulukaveri, jonka kanssa olin aikanaan enemmänkin tekemisissä, kuoli tänä aamuna syöpään. Näin jo pari kk sitten hänestä, että lähdön aika ei ole enää kaukana. Tällaiset asiat saavat aina pohtimaan elämän rajallisuutta ja lyhyyttä, sekä arvaamattomuutta. Kukaan emme koskaan tiedä milloin aikamme lopulta koittaa, paitsi tarpeeksi sairas ihminen pystynee hieman vaikuttamaan lähtöaikaansa, mutta silti. En voi tietää paljonko tai vähänkö itsellä on jäljellä. Siksi parasta mitä voin tehdä, on elää jokainen päivä tässä ja nyt, täysillä läsnä ollen, tulevia suunnitellen ja hyvää tehden.

Ihan samoihin aikoihin tuon uutisen kanssa tuli tieto, että olen päässyt Turkissa erään
työnantajan valintaprosessin viimeiseen vaiheeseen. Kaksi vaihetta on jo selvitetty. Ensimmäinen oli ns. paperihaku, toinen videohaastattelu ja nyt tämä kolmas tulee olemaan testipäivä Turkissa. Jos läpäisen viimeisen vaiheen, on tuloksena vakituinen ja laillinen työ Turkissa. Siksi tein tänään ainakin itseni yllättävän ratkaisun, ja lähden Suomesta yli viikko suunniteltua aiemmin ehtiäkseni ajoissa tuonne työhaastatteluun.

Haastattelu- / testipäiviä tarjottiin jo ensi viikolle, mutta ensi viikolla teen vielä tanssitunnit Suomessa, ja sen jälkeen poistun pika pikaa. Menetän muutaman työpäivän ja menetän myös tuloa, mutta se mitä voin saada ja saavuttaa on paljon tärkeämpää loppuelämän kannalta. Saatan saada laillisen työn työlupineen, ja palkkaa noin 350 - 400 € / kk, työskennellen 6 pv / vko, 10-12 h / pv ja lomia on vain valtion viralliset lomapäivät, arviolta yhteensä noin 2 vko / vuosi. Työn vuoksi saattaa tulla aiheelliseksi muuttaa pois Alanyasta, mutta sitä en vielä tiedä varmaksi. Miltäs kuulostaa? Kuulostaa tavoittelemisen arvoiselta ja hyvältä :)) .

En polta, en

Alanyan rannat ovat taas avarammat

"Keep it simple, keep it real" näkyi tänään erään lappilaisen naisen päivityksessä. Siinä on kaikki oleellinen. Mitään en lisää, mitään en jätä pois. Aitona eteenpäin. #respect Lapin nainen 💖. Äitini rakasti Lappia. Minä en tiedä siitä paljon mitään. Asuin Sodankylässä vain yhden kesän, mutta kunnioitan ihmisiä jotka selviävät elämästään Lapissa, ja joilla palaa sielussa Lapin tuli. Minusta ei olisi ympärivuotiseen Lappielämään. Olen liian pehmeä ja liian auringonkaipuinen. Sen sijaan voin hyvin lomailla Lapissa, ja viettää kesällä viikon jossain erämaajoella, mutta viikko riittää. Talvista Lappia kunnioitan ja pelkään. Se on niin kova juttu, ettei se ole minun juttuni lainkaan. Mieluummin +45C kuin -45C.

Alanyassa järjestetään taas 10. joulukuuta Noel Pazari, Joulutori. Paikka on satama, ja paikan tunnistat myös korkeasta, valaistusta joulukuusesta. Ehkäpä olen itsekin torilla tuolloin, ken tietää vielä...

ILtaisin voi vaikka istua picnikillä auringonlaskussa

Suomessa on tulossa kolmipäiväiset Turkish Movie Days -festivaalit. Tässä järjestäjän Turkish Movie Days -elokuvafestivaalit lähestyvät. Kolmepäiväisillä ilmaisfestivaaleilla pääsee tutustumaan harvinaisempaan Turkin elokuvatuotantoon. Sunnuntaina 3.12. klo 16 esitetään klassikko Hajonnut vuokraisäntä (Züğürt Ağa) vuodelta 1985, joka kertoo maanomistajasta, joka muuttaa perheineen Istanbuliin – elämä ison kaupungin valoissa ei ole helpompaa, vaan päinvastoin. SES Auditorio, Kino K-13.
Facebooksissa jakama mainosteksti:

Puhuin eilen Islannin mahdollisesta lentoliikennettä haittaavasta tulivuorenpurkauksesta. Tässä on siitä ruotsalaisen Aftonbladetin artikkeli.

Sain tänään aamulla puhelun AtlasJetiltä Turkista. Naishenkilö puhelimen toisessa päässä kertoi, että nyt olisi tarjolla joku lahjalento. Hän halusi tarkistaa onko minulla Turkin vai jonkun muun maan kansallisuus. Kun sanoin, etten ole Turkin kansalainen, ainoastaan asun Turkissa ja olen vielä Suomen kansalainen, niin hänen puheensa tahti muuttui. Nainen alkoi puhua jumalattoman nopeaa turkkia, ja tavalla, josta ymmärsin arviolta vain puolet. Pyysin, että laitapa sama asia sähköpostilla, ja se oli hänelle ok, MUTTA mitään sähköpostia ei ole tähän mennessä tullut. En sitten tiedä mihin lahjalentojen liput ovat menneet. Ihan sama, menipä minne hyvänsä. Oli vaan taas sellainen typerä naisasiakaspalvelijan toimintatapa... kun huomataan, että on ulkomaalainen, niin aletaan puhua sikanopeaa ja murteellista, mahdollisimman hankalasti ymmärrettävää kieltä. Saman ilmiön olen nähnyt Suomessakin. Ulkomaalaisille puhutaan tahallaan niin, ettei ole suuriakaan mahdollisuuksia ymmärtää mistä on kyse.

Ja taateli kypsyvät...

Tänään poltin sekä kattilan että hellan levyn... enkä ole siitä lainkaan ylpeä, päinvastoin huolissani. Laitoin hellalle kattilan, noin puoli litraa vettä ja levyn täysille. Ystäväni soitti, ja puhuimme toista tuntia. Sen jälkeen istuin vielä jonkin aikaa koneella ennen kuin menin keittiöön. Hellan levy hehkui taas punaisena, ja kattila (sama, joka paloi muutama pv sitten) oli nyt täysin käyttökelvoton. Hella oli niin kuuma, että viereinen pöytätasokin oli kuuma. Kattila meni roskiin, ja taas kiitin Luojaani siitä, ettei syttynyt tulipaloa. ...ja hain juniorilta toisen kattilan lainaan. Lupasin ostaa uudet, jos poltan tämänkin.

On ihan eri asia istua keittiössä, ja odottaa kun teevesi kiehuu. Nyt kun keittiössä ei homeen takia voi olla ilman että tulee kovia oireita, niin istunmakuuhuoneessa, ja unohdan koko keittiön. Unohdan teeveden, kattilan ja hellan... shit. Pari viikkoa vielä pysy palamatta, ilman tulipaloja, kiitos. Kotona olohuoneessakinistuessa kuulen mitä kaasuhellalla tapahtuu, ja olen tietoinen tilanteesta. Tämä vuokrakämppä on jotenkin kirottu loukko. Homeesta kovat terveysoireet, jatkuva kortisonin syönti, naapuruston päivittäiset poliisipartion läsnäolot, jokaöiset pesukoneen ja kuivausrummun metelit alakerrasta ja nyt nuo saakelin tulipaloriskit. Täältä kun pääsee hengissä kotiin ja mitään polttamatta, niin olen hyvilläni.

Trombeja ja pyörremyrskyjä ennustuksessa

Rajua luettavaa olivat tämän päivän lehtiuutiset Alanyasta. Viime yönä on paikka paikoin

Alanya 01/2017

satanut kaatamalla, ja rankkasade sekä tuuli on rikkonut kasvihuoneita ja muita paikkoja. Sen lisäksi vuorilla ja Payallarissa, 14 km Alanyan keskustasta Antalyaan päin, on sade tullut yöllä lumena, ja kostean painava lumi on rikkonut kasvihuoneita ja pilannut satoja. Myös osa sadosta on vaan yksinkertaisesti paleltunut.

AlanyaGazetesi1

AlanyaGazetesi 2

Huominen ei näytä yhtään sen valoisammalta, ja pisteenä iin päälle ilmatieteenlaitoksen meteorologi varoittaa myrskyn, salamoinnin, rankkasateen, kovan tuulen, erityisen kovien tuulenpuuskien ja kylmyyden lisäksi siitä, että tässä ilmastotyypissä on mahdoista että syntyy trombeja ja pyörremyrskyjä. Gazipasan sademääräksi luvataan jopa 50-75 kg/m2 myrskyalueilla, ja muualle 30-60 kg/m2 . Olen kauhistunut ja sanaton. Pyörremyrskyjen ihailijat ja myrskybongarit saavat olla aktiivisina... vaan on tuo rajua niille, joiden elinkeino on kiinni kasvihuoneissa. Ne ovat niin haavoittuvaisia tällaisilla säillä että tuntuu pahalta.

YeniAlanya , 

Antalyan Kumlucasta 108 km merelle päin ja 25 km syvyydessä on aamulla ollut maanjäristys kokoluokkaa 3,6 Richterin asteikolla. Tästä ei ole ollut henkilö- tai aineellisia vahinkoja. Tuon Kreikan saariston ja Lounais-Turkin alueen maanjäristysaktiivisuus on kasvanut, ja järistyksiä on tuolla päin muistinvaraisesti arvioituna noin kuukausittain. Linkitin aiemmin artikkelin, jossa asiantuntijakertoi, että tuon alueen isommanmaanjäristyksen riski on kasvanut, että Afrikan laatta työntyy tässä rajapinnassa tämän laatan alle/päälle, en muista kummin päin. 

HaberAlanya ja AlanyaAdres

Ja Islannissa tulivuori aktivoituu, eli jos tulivuori siellä nyt kohtapuoliin posahtaa, niin sitten on taas ilmakehässä sen verran purkaussavuja ja -hiukkasia, että kuinkahan se vaikuttaa lentotoimintaan. Aijai. Toivotaan parasta.

Nämä kuvat ovat nykyisen suomielämäni arkipäivää, vaikka asunto onkin kohtuullisen kokoisen kaupungin keskustan tuntumassa... enkä jaksanut odottaa enempää kuin tuon yhden ison kuvan lataamisen (jonka latautumisen aikana keitin ja join teet). Jos huominen olisi Nopeampi.

Hiukanko lupaa kylmää säätä 😶

On ollut haasteita, ongelmia ja vielä isompia ongelmia nettiyhteyden kanssa...mutta koska nyt juuri toimii ainakin bloggerin verran, niin toivorikkaana kirjoitan ja toivon että pysyykin toiminnassa edes tekstin loppuun asti.

Alanyan uutisia luin kännykästä päivällä, ja mitään en muista. Uutislähetyksen kuvaklipeistä muistan vain auringonvalon määrän 😊 ja huomiselle luvatut rankkasateet. Ja kun aikani maltoin odotella, niin sain auki myös pari kahden viikon sääennustetta, kun teki mieleni katsoa että millainen sää siellä nyt on. Niistä on kuvat tuossa vieressä. 

Yölämpötilat järkyttää jo sillä tavoin, että tuli jo vilun väreitä pelkästä ajatuksesta. Ei siellä normaalisti tähän aikaan vielä noin kylmä ole, ja nyt on jo ollut tavallista kylmempää viime talvena. Kun yölämpötilat ovat noin lähellä nollaa, ja kun asuntoni pohjoisen puolen makuuhuonetta ei ole suljettu erilleen muusta huoneistosta, niin koko asunto on likimain jääkaapin lämpöinen kun menen. Ja arvaapa kauanko noin ison asunnon lämmittäminen kahdella pienellä sähkövastus-puhaltimella kestää. Veikkaan, että asunto lämpenee parissa kolmessa päivässä asumiskuntoon. Kylmät betoniseinät hohkavat kylmää vielä pitkään, ja kaikki sisällä tuotettu lämpö menee joko rakenteiden lämittämiseen tai ilmanvaihdosta ulos. Toppapukuostoksille on suunnattava ennen kotiin paluuta. Myös aurinkosähköjärjestelmästä virtansa ottava lämmitysvaihtoehto kiinnostaa nyt aiempaa paljon enemmän. Ei sadepäiviä kovin paljoa ole. Enimmäkseen paistaa.

Suomen suunnalla ei paista muutamaa minuuttia pitempään. Eilen ja tänään näin palan sinistä taivasta, ja tänäänkin auringon kajon puuston latvuksissa. Tunnelmallista, eikö totta :)) . Sen sijaan olen tänään istunut aktiivisesti työstämässä tulevia tanssitunteja paperille ja soittimeen. Runoantologian runotkin ovat kasassa, ja ne on lähetetty eteenpäin, toisille kirjoittajille. Nyt vain odottelen heidän kommenttejaan. Siitä mahdollisesta, tulevasta runokirjasta on jo ennakkotilaus erään laitoksen taholta, mikä on hieman hämmentävää ja rohkaisevaakin. Nyt tarvitsee vain valita runot, järjestellä ne, kuvittaa kirja ja lähettää kustantajalle. Ja koska runoja en ole tänään lähettämisen jälkeen ajatellut lainkaan, niin olen työstänyt eteenpäin Puhutaan turkkia 1:n videoita. Yhden 8 min videon siirto Youtubeen kesti yli tunnin, ja siksi keskityin tänään vain tallentamaan niitä koneelle, ja siirrän sitten juniorin nopean kuituyhteyden kautta kun käyn siellä. Tanssitunneista on tänään ollut lepopäivä, ja se on ollut tarpeen. Huomenna sen sijaan on tiedossa rankkaa puurtamista erään naisryhmän kanssa, ja odotan innolla mitä omat lihakset siitä sanovat. 

Nostalgiakuvia ja -videoita Alanyasta

Törmäsin tällaisiin ihanuuksiin aamulla netissä, enkämalta olla jakamatta. Tieättehän sen tunteen kun katsoo omien lasten vauvakuvia, ja miettii, että "oi, olipa ne söpöjä ja pieniä ja lutusia..." . Näitä videoita katsellessa on hieman samantyylinen fiilis, kuin katsoisi lastaan pienenä, kauan sitten olleena. No, minä olenkin höpsähtänyt Alanyan suhteen, ja koko turkkilaisen kulttuurin suhteen.

Tässä ensimmäinen. Alanyalaislähtöinen Veli Köktaş on jakanut Youtubessa videon Alanya nostaljı Alanya seni seviyorum.
Paljon ihania valokuvia, ja mm satama sai nyt ihan erilaisia ulottuvuuksia, kuin mitä olen koskaan aiemmin kuvissa nähnyt. Ne rantatalot olivat kauniita, ja tuon aikaiset, ihmisiä rantavesiin vieneet veneet olivat veneitä, eivät mitään turistipaatteja :)) .

Haberengo TV on jakanut 10 mielenkiintoista valokuvaa -videon, jossa oikeasti on mielenkiintoisia valokuvia ja nuokin sellaisia, joihin en ole aiemmin törmännyt.

Riza Sezer ja jakanut Alanya eski resimleri -videon, jolla hän itse laulaa sen taustamusiikin. Alun mustavalkokuvien jälkeen tulee myös niitä ensimmäisiä värivalokuvia.

Hayri Yenialp jakaa vanhoja hääkuvia Siyah Beyaz Alanya'nın Renkli Düğünleri. Aivan ihania :)). Ei noita voi hymyilemättä katsoa. Kuvissa oli kahdet tutun näköiset kasvot, mutta en usko että ne ovat tuntemieni henkilöiden kasvoja välttämättä, vaan ainoataan samanlaiset. Periaatteessa voisi olla, sillä rouva on kuvissa nuori, ja nyt lähes 70 v. Kukapa tietää. En kuitenkaan tunne rouvaa niin hyvin, että menisin kysymään "oletteko te tässä kuvassa".

Hans-Georg KnothHagekah jakoi värivideon Alanya 1989. Kivien keruu on näköjään jo silloin ollut "perustoiminto", sillä bussista alas laskeutuvat matkailijat näyttivät ottavan ensimmäiseksi maasta kivet käteensä. 

Ja samalta mieheltä Fallschirm am Kleopatrastrand. Alanya 1989 .

1989 Alanyan väkimäärä on ollut 1/10 siitä mitä nyt, ollen 30.901. Manco TV on jakanut tämän videon Barış Manço ile Dere Tepe Türkiye : Alanya 1989. Olipa silmiä hiveleviä vuoristokuvia ja tosi nopeakätinen kutojamummo 😲.

Jossain Linnunradan alla ystävien kesken

Vuosi sitten DimCayin takaa, Alanyasta

Lähtölaskenta on taas alkanut. Toinen käsi on jo pakkaamassa, toinen yrittää keskittyä vielä meneillään oleviin tehtäviin. Ihania tehtäviä, ei sillä, mutta meren ja auringon kaipuu on kova. Aamupäivän lattaritunneilla putosin rytmistä kesken biisin.kun ryhmän toiveesta musiikkina oli 60-luvun hittejä, ja kaiuttimista kajahti PIkku, pikku bikinissä, olikohan Laila Kinnusen laulamana. Meren ranta käväisi ajatuksissa, ihan vaan käväisi, ja "aalto" pyyhkäisi niin tehokkaasti muistin yli, että hetken olin ihan black out. Iltatunnit ovatkin sitten turkkilaista zeybekkiä, ja se musiikki ja tanssi vie mukanaan ainakin minut.

Tässä välipiristeeksi linkki naisten Sürmelim zeybek -videoon, Youtubeen.

Alanyan satamassa on ollut englantilais-saksalaista vipinää, kun Bahaman lipun alla purjehtiva MS Amadea ja Maltan lipun alla purjehtiva Thomson Spirit toivat liki 1000 turistia ja lähes saman verran miehistöä satamaan. ukumääristä tosin on eri uutisissa ihan erilaiset tiedot, mutta alanyapostasi.com.tr oli paras kuva :)) . Satama-alueella poliisit jakoivat samalla uusia Alanyan opaskarttoja matkalaisille, ja uutisen mukaan liki tuhat henkilöä otti kartan.

Tässä välissä kävin pitämässä zeybek-tunnit, ja usko tai älä, tuo ihana naisryhmä oppi reilussa tunnissa alanyalaisen Bademağaç köy zeybekin niin, että pystyimme yhdessä tanssimaan sitä musiikin mukana alusta loppuun. Seuraavalla kerralla onkin itämaista tanssia kuntoilumielessä :)) . Tämäkin täti-ihminen alkaa olla fyysisesti paremmassa kunnossa, kuin esim. 4 kk sitten, jolloin takana oli enimmäkseen lepoa syystä jos toisestakin. Henkisesti tämä pimeys,kaamos ja kylmyys on uuvuttavaa, ja kaipaan aurinkoa, paljon aurinkoa. Sekin aika tulee, kohta.

Olinpa pudota kun salvarit tarttuivat kiveen

Illan olen istunut puhelimessa maratonpuheluita parin upean ystävän kanssa. Olen valtavan kiitollinen ystävistä, joiden kanssa voi parantaa maailmaa ja pistää asiat järjestykseen. Täällä kun on taas tullut parit megayllätykset, mutta niitä kai täällä aina riittää. Päivän havainto oli taas, että elämäni Alanyassa on uskomattoman paljon tasaisempaa ja rauhallisempaa kuin viime vuosina Suomessa. Siellä elämä on asettunut enemmän uomilleen, ja siellä on koti, täällä vain vuokraluukkuja tai matkalaukkureissaamista. Rauhallisuutta ja tasaisuutta kohti mennään, jos saan valita. Ja saanhan minä. Itsehän jokainen valitsee missä on ja mihin asettuu, mihin tyytyy ja mitä elämäänsä tavoittelee. Elämän yllätyksiltä ja harmeilta ei kukaan välty, mutta silti voi olla luovuttamatta ja voi jatkaa unelmiaan kohti kulkemista, askel kerrallaan.

Huomenna on edessä videohaastattelu UK:sta ja ainoa asia mitä siinä hieman jännitän on se, ymmärränkö kysymykset. Perusenglanti on ihan ok, vaikka olen unohtanutkin paljon, vaan jos osuu kohdalle joku haasteellisempi aksentti, niin tiedän että putoan. Toivotaan että ymmärrän, ja että muistan sillä hetkellä ensisijaisesti englannin enkä turkkia... Turkki kun pyrkii nykyään suomen jälkeen heti kakkoskieleksi. Tässä kohden se ei kuitenkaan hirveästi haittaa, toivon mukaan, sillä tuo työ olisi Turkissa. Odotan innolla, ja toivon että netti pelittää sillä strategisella hetkellä, kiitos.

Vieressä on pari edellisen kännykän kuvaa vuoden takaa, siltä kerralta kun kiipesimme eräälle pienelle vuorenhuipulle, salvarit jalassa ja muutenkin ennalta varustautumattomana... ihan vaan siksi kun molempien teki mieli kiivetä ja katsoa miltä maailma näyttää sieltä katsottuna.Upealtahan se näytti, sen jälkeen kun uskalsi avata silmät ja uskalsi katsoa muuallekin kuin siihen kiveen, johon näkymästä järkyttyneenä tarraa kaksin käsin. Hieno reissu, ja tietysti juuri silloin oli kamera rikki. Sinne siis tarvitsee kiivetä uudelleen :)) . 

LIsätäänpä taas tällainen miniruno tänne:

Kaunis iltarusko jokilaaksossa.
Toit minut tänne suojaan,
maailman metelistä rauhoittumaan.
Tiesit, että rakastuisin.

Karu tasanne vuorenrinteellä.
Kuulen vain sammakot joelta,
tunnen lämpimän tuulen ja sinut
täällä Linnunradan alla.

Kaiken muun jo unohdin.

- Johanna Pollari, Appelsiinipuun alta 2017

Se kaikista heikoin, syrjään puskettu

Tiistai aamuna heräsin myöhään, kurkotin puhelin käteen ja aloin selata tulleita viestejä. Olin syksyllä lähettänyt erään firman kirjoituskilpailuun heidän nettilomakkeensa kautta runon, joka syntyi siinä ilmoituksen lukemisen jälkeen muutamassa minuutissa, niin kuin joskus syntyy. Heillä oli tietty teema ja mielikuva, ja se oli niin selkeä, ettei siinä paljoa tarvinnut jahkailla. Lähetin runon menemään, tajusin, etten kopioinut sitä itselleni mihinkään, ja unohdin koko asian. Nyt viestissä kerrottiin, että runoni on päätynyt heidän viitteellisillä kuvilla kuvitettuun runokokoelmateokseensa, ja että hieman myöhemmin saan teoksen ja erään oheistuotteen postipakettina kotiin. Wau, kiitos! Jään mielenkiinnolla odottamaan mitä ja millaista olen sinne kirjoittanut, en nimittäin muista mitään muuta kuin että se liittyi naiseuteen. Ja mielenkiintoista on myös lukea muita tuohon 100-sivuiseen kirjaan päätyneitä runoja. Kerron siitä kirjasta pari pientä yksityiskohtaa lisää sitten kun näen ensin sen runon...

Iltapäivällä, juuri samaan aikaan kun olin lähdössä pitämään parille kuntojumpparyhmälle tunteja, tuntui ikävää mahakipua. Mietin mistä ihmeestä maha nyt ärtyi, ja vaikka olin jo ulko-ovella ulos menossa, päätin käydä vielä keittiössä katsomassa mitä ihmettä se tuntia aiemmin syömäni ruoka oikein sisälsi. Saman tien kun pääsin keittiöön, näin mustaksi muuttuneen pienen teräskattilan ja sen alla hehkuvan punaisen keittolevyn. Ai *%&?¤. Syönnin jälkeen teki mieleni teetä, eikä tässä asunnossa ole vedenkeitintä, joten laitoin puoli litraa vettä pieneen, uuteen teräskasariin, ja sähkölevyn täysille.

Tuo hella on järkyttävän hidas, ja koska keittiössä tulee pahimmat hengitysvaikeudet ja haisee eniten kosteusvauriot, en odota veden kiehumista keittiössä, vaan kauimmaisessa makuuhuoneessa (jonne keittiöstä ei kuulu mitään kiehumisen ääniä). Oli pienestä kiinni ettei palanut koko asunto ja ainakin osa tätä kerrostaloa. Tosi pienestä. Olin nimittäin jo ulko-ovella menossa, ja palasin siitä mahakivun takia keittiöön. Olisin ollut takaisin asunnolla vasta viiden tunnin päästä. Ja kattila oli nyt jo palanut pahemmin kuin mitä olen koskaan metalliastian nähnyt kuumuudesta vaurioituneen. Kiitos, ettei palanut asunto, läppäri ja kirjoitukset. Pitäisi varmuuskopioida... ja opetella sammuttamaan tuo sähköhella, muistamaan että levy on päällä. Ihan kuin olisi päässä sementtiä, sillä dementiaa tämä ei vielä voi olla ;) . Mutta järkyttynyt olen tapahtumista, ja kiitollinen siitä, että ei syttynyt tulipaloa. Nyt meillä voi ihailla ruostunutta ja syöpynyttä entistä kattilaa.

Sitten suomalaisen yhteiskunnan karua arkea. Jos et halua lukea yhteiskunnan epäkohdista, niinlopeta lukeminen tähän. Jos toisten hätä koskettaa sinua edes jollain tavalla, niin jatka vaan. Tänään olin kirjastossa lehtilukusalin nurkassa lukemassa turkinkielen kieliopin viimeisiä, vaikeita kielioppioppeja, kun epätoivoisen näköinen nuori mies katselee pöydällä olevaa kännykkääni. "Saisinko soittaa, kun mulla ei ole enää mitään, ei edes yöpaikkaa ensi yölle? Pitäis soittaa yhteen paikkaan, jos sinne pääsis." Soitimme yhdessä ensin Jyväskylän Katulähetyksen ympärivuorokautiseen palveluun. Sinne hän ei  päässyt, ja oli jo itkuun purskahtamaisillaan, vaikka olikin kovan näköinen jätkä. Nälkäkin oli, eikä rahaa ollut yhtään. Seuraavaksi soitimme Pelastusarmeijan puhelinnumeroon, siinä toivossa että tuo kaikkensa menettänyt nuori mies saisi apua edes sieltä. Ei saanut, käskettiin soittaa Kriisikeskus Mobileen. Soitimme Mobileen, josta sanottiin eioota. "Vittu, tämä yhteiskunta on ajanut mut ihan ulkopuolelle!"

Itku silmässä ja toivottomuuden alla harteet painuen mies alkoi luovuttaa suomalaiseen yhteiskuntaan luottamisen. Kun en itsekään enää paljoa muuta keksinyt, niin sanoin että etsipä jos joku kirkko on auki. Ne ei ainakaan heitä sua pihalle ja jätä pakkaseen taivasalle. Olin nuoren miehen kanssa täysin samaa mieltä siitä, että tämä suomalainen yhteiskunta on nykyään helvetin kova ja armoton. Hän oli tehnyt jokusen virheen elämässään, ja koki että asiat on nyt pahasti sekaisin. Hän on juuri niitä ihmisiä, joita varten hyvinvointiyhteiskunnan turvaverkon pitäisi olla olemassa. Silloin kun olet itse pulassa ja onelmissa, kun et osaa, jaksa tai pysty, niin sinua autetaan takaisin jaloilleen. Suomessa tämä ei enää toimi. Suomessa liian moni jää heitteille, täysin yhteiskunnan avun ulkopuolelle, mahdollisuuksien ja kaiken välittämisen ulkopuolelle. Minä olen pettynyt tämän yhteiskunnan nykyiseen henkiseen tilaan, ja niin oli pettynyt tuokin nuori mies. Meillä on vaan se ero, että hän on katkeroitumisen tiellä, minä en. Mitä tekee kaiken ulkopuolelle hylätty, elämään väsynyt ja pahasti katkeroitunut mies viimeisinä tekoinaan???

Mitä hyötyä tuolle nuorelle miehelle on enää Suomen kansalaisuudesta -se olisi kiva tietää. Tuo mies ei voi mennä edes leipäjonoon hakemaan ruokaa, koska Jyväskylässä leipäjonon asiakkaan pitää näyttää kahden edellisen kuukauden toimeentulotukipäätös, eli että olet oikeasti ollut jo kaksi kuukautta todistetusti avun piirissä. Ensinnäkin milläs ihmeellä ihmiset elävät sen ensimmäisen kuukauden, ja kuinka moni elämässään romahtanut tai kaiken äkillisesti menettänyt, myös elämänhallintansa tilapäisesti menettänyt pystyy hoitamaan asiansa niin hyvin, että saa taivasalla asuen toimitettua Kelaan kaikki ne paperit mitä Kela vaatii ennen kuin ratkaisee ensimmäistäkään toimeentulotukipäätöstä. Jyväskylä on kyllä sellainen persreikä kaikessa kovuudessaan ja avuntarpeessa olijoiden hylkäämisessään tällä hetkellä, että älä ainakaan Jyväskylään muuta. Jos tulet tänne opiskelemaan tai tekemään töitä, niin pidä itsesi kirjoilla jollakin muulla, inhimillisemmällä paikkakunnalla. Täällä on tosi moni asia pielessä. Jotakin on hyvinkin, mutta liian paljon on asioita, jotka ovat ala-arvoisesti tai epäinhimillisesti hoidettu. Täällä toimii viidakon laki: vain vahvimmat selviävät.

Pyörremyrskyistä, sairaalasta ja talvirenkaista

Eilen illalla 21:30 Antalyan kolmella eri alueella, Kumluca, Finike, Demre, mellasti isohkot trombit, vai pitäisikö niitä sanoa pyörremyrskyksi. En tiedä missä noiden kahden raja menee. Joka tapauksessa puhun nyt pyörremyrskyistä. Kolme samaan aikaan ilmaantunutta pyörremyrskyä teki huomattavia aineellisia tuhoja tuhoten satoja kasvihuoneita, useita taloja, sähkölinjoja, autoja, kuorma-autoja, traktoreita, työmaaparakkeja jne. sekä katkoi ja  repi puita juurineen ylös. 31 henkilöä loukkaantui, mutta käsittääkseni onneksi vältyttiin kuolonuhreilta. Osa loukkaantuneista on vakavasti loukkaantuneita.

Linkkejä. Alanya adres 1, Alanya adres 2, Alanya adres 3, Alanya postasi.

Tietyillä alueilla liikkuessasi tarvitset Turkissakin auton alle talvirenkaat. Lumisilla ja jäisillä tieosuuksilla autoissa on oltava talvirenkaat 1.12. - 1.4., ja ellei ole, rapsahtaa siitä 625 €:n sakko. 1.1.2018 lähtien sakko nousee 715 TL:aan. Talvirenkaat tulevat tarpeeseen esim. Alanyan vuoristoteillä, ja siellä on jo nyt satanut lunta ainakin pariin kertaan. Talvirenkaissa tulee lisäksi olla riittävä kulutuspinta ja urasyvyys, vai mitä ne nyt ovatkaan, joten jos vuokraat autoa, niin tarkista että auton renkaat ovat sekä lain mukaiset että turvalliset.

Turkissa monet hiihtokeskukset avaavat ovensa näihin aikoihin, viimeistään joulukuun puolivälin tienoilla. Tälle talvelle on ennustettu viimevuotista runsaslumisempaa kautta, ainakin lehtiartikkelin mukaan. Omissa haaveissa on päästä käymään yhdessä talviurheilukeskuksessa tänä talvena, mutta... mutta on se matkaseura. Yksin en halua lähteä, turkkilaisista tuttavistani kukaan ei hiihdä tai laskettele, ja Alanyassa asuvista eurooppalaisista tuttavistani yksi lähtisi, mutta on ainakin nuo ensimmäiset talvikuukaudet Ruotsissa. Joten jospa keväthangille... Alanyassakin on retkeilykarttaan merkitty kayak merkezi, eli hiihtokeskus, joten ainakin sen aion käydä tsekkaamassa, kun lunta sataa vähän lisää, ja kun itse olen Alanyassa.

Nyt tulevana viikonloppuna Alanya Alaaddin Keykubat Üniversitesi (ALKÜ) Eğitim ve Araştırma Hastanesi eli Alaaddin Keykubatin Yliopistosairaala muuttaa Cikcillistä Obaan, uusiin vastavalmistuneisiin tiloihin. Muutto on suunniteltu tapahtuvaksi lauantain ja sunnuntain aikana, ja on iso, iso urakka. Muuton jälkeen sairaala kaikkine toimintoineen palvelee normaalisti, ja poliklinikat ja osastot toimivat uudessa sairaalassa. Mitä kaikkea vanhaan rakennukseen jää, vai jääkö mitään, sitä en tiedä, mutta sekin selviää aikanaan. Tässä linkki lehtiartikkeliin.

Pyörremyrskyjen aiheuttamat tuhot ovat surullisia. Voimia heille joita myrskyt vahingoittivat. Sen sijaan tuo myrsky kiehtoo kyllä. Jälleen sanon, että olisi mielenkiintoista nähdä trombi tai pyörremyrsky sopivalta etäisyydeltä. Myrskyhullu olen muutenkin, kun rakastan kunnon salamointia ja ukkosen jyrinää. Tuolla trooppisemmassa ilmanalassa jyrähteleekin ihan kunnolla, kun kerran aloittaa. Hyvin sateinen aikahan siellä on nyt menossa. Valtion ilmatieteenlaitoksen 5 pv sääennusteessa kiinnitti huomiota 19.11. jolloin on ennustettu olevan ukkosmyrskyinen päivä. Pitkissä, toisen firman sääennustuksissa näkyi sateita ilman myrskyjä.

Kiitos tukijoukot :))

Ihanan väsynyt ja onnellinen olotila. Aamupäivällä juuri ennen kotoa lähtöä putkahti lisää töitä tälle päivälle. Sain kaksi sellaista tuntia, joiden nimestä mietin hetken aikaa, että mitähän tämän pitäisi pitää sisällään. Toisen nimi oli venyttely (1 tunti 😶) ja toisen nimi keskivartalo kuntoon. Joo-o, saanko pitää mitä tahansa joka liittyy aiheeseen... mutta yllättäen ne olivatkin ihan loogisia kokonaisuuksia. Onneksi tuli tehtyä pilatestunnin ohjelma perusteellisen tarkasti ja kirjallisesti, sillä se toimi nyt keskivartalojumpassakin. Ja venyttelyt nyt ovat tanssinopettajan perusosaamisalaa, ja siten helposti toteutettavissa, vaikka alkuun tuntuikin hassulta pitää kokonainen tunti venyttelyitä.

Päivän kohokohta noin niin kuin tunne-elämän kannalta oli Keski-Suomen Maakuntakirjaston runoilta. Läsnä oli kirjaston edustajan ja itseni lisäksi kaksi nuorempaa naista, silti kokeneita konkareita arvovaltaisine fanijoukkoineen. Minulle esittäytyy ensin nainen, joka on nimekäs teatterinäytelmien kirjoittaja, teatteriohjaaja ja elokuvien tekijä ja toimittaja, ja esittelee tukijoukkojaan (näytteijöitä, kuvittaja, elokuvaohjaaja, kuvaaja, toimittaja...). Sen jälkeen tapaan kolmannen runojaan esittelevän nuoren naisen, jolla on jo useita julkaistuja teoksia, ja jolla on oma kustantamo. Ihan hiuksenhienosti jostain takavasemmalta yrittää hiipiä mieleen alemmuuden tunne ja kysymys siitä, että mikäs minä olen tuossa joukossa seisomaan ja runojani esittelemään, mutta en anna sille tilaa. Kerron vain, että silloin kun puhutaan omista asioista ja omista henkilökohtaisista tuntemuksista, niin jokainen on paras ammattilainen kertomaan mitä itse sisällään tuntee. Ja juuri siitähän runoissakin on kyse. Nehän kertovat tavalla tai toisella kirjoittajansa sisäisistä tuntemuksista.

Tuossa runoillassa yksi hymyä suupieliin vetävä piirre oli myös se, kun molemmilla naisilla oli mukanaan pinot myytäviä kirjoja. Minä unohdin kirjojen tilaamisen kokonaan silloin kun tulin SUomeen, ja muistin ne liian myöhään. Siksi saatoin sanoa vain, että niitä löytyy osoitteesta Mediapinta.fi ja useista nettikirjakaupoista nimellä Appelsiinipuun alta, ja vähän myöhemmin myös kirjastosta, kiitos. Yllättynyt olin sen sijaan siitä, kuinka halvalla Mediapinnan kautta julkaiseva tuolla paikan päällä möi kirjojaan, vaikka meillä on sama hinnoittelu kirjakauppojen sivuilla. Kaiken kaikkiaan oli jännittävä, ikimuistoinen ja opettavainen tuokio. Ja olen valtavan kiitollinen sekä mahdollisuudesta, yleisöstä että kannustusjoukoistani, jotka tulivat kuuntelemaan ja hymyilemään auringon lailla. Kiitos.

Alanyan uutisista jäi eiliseltä mieleen Finnairiin liittyvä juttu. Tänä vuonna Finnair lentää Alanyaan 9.12.2017 saakka. Ja 2018 Finnair lentää läpi vuoden. En nyt tiedä onko alkuvuosikin jo tätä uutta rytmiä, mutta 2018 sesongin loputtua Finnairin suorat Alanyan lennot eivät lopu, vaan jatkuvat myös talven ajan. HUrraa!

Alanyaan uutta kivaa

Girnen satamaa taustalla, 12/2016

Alanya kuuluu Antalyan maakuntaan, ja maakuntahallinto päättää monista tärkeistä asioista. Alanyan kaupunginosien uutisia. On puhuttu Alanyan Gazipasan lentokentältä sekä Izmiriin että Kyprokselle suuntautuvista lennoista, ja saatu alustavia lupauksia. Eli jatkossa suoraan Alanyan kentältä pääsisi molempiinkohteisiin, kun tällä hetkellä on mentävä Antalyan kentältä tai Istanbulin kautta. Toinen alustava lupaus on tehty Alanyan satamasta Kyprokselle suuntautuvan merimatkailun uudelleen avaamisesta. Jatkossa siis voisi tehdä Alanyasta vaikkapa päiväristeilyn Pohjois-Kyprokselle Girneen. Moni viime päivien kuvista on ollut nimenomaan viime vuotiselta Girnen lomalta. Silloinen matkaseura lienee parhaillaan Girnessä Lord's Palacen kasinolla. Minä en kaipaa kasinoita enkä pitkää lomaa Kyproksella, mutta sellainen päivän reissu olisi kiinnostava.
päämiehet, muhtarit ovat olleet kokoustamassa maakuntahallinnon kanssa, ja siltä reissulta tulee nyt mielenkiintoisia

Alanyassa alkoi tänään Biathlon-kisat. Noin 200 lasta ja nuorta ui ja juoksee ikärymiensä mukaisia matkoja. Palkintojenjako on huomennakello 10, jos ymmärsin oikein, ja oletettavasti kaupungintalon takana. Täällä linkissä kaupungin sivuilla on muuten kaupungin livekameralinkit, joista näet sekä sään että elämänmenoa.

Girnen sataman vieressä Lord's Palace Kasino 12/2016

Miten voit -kyseli taas eräs ihana Alanyan turkkilainen ystävä, kun soitti hetki sitten. Nyt kun turkkilainen puhelinliittymäni toimii ja on auki myös Suomessa ollessa, tulee entistä useammin puheluita, kuuluisten kyselemisiä ja terveisiä. Vodafoneo n ollut positiivinen yllätys tässä toiminta-asiassa. He ilmeisesti käyttävät täällä Telian, tai Soneran tai mikä se nykyään onkaan, verkkoa. Ja oma suomalainen liittymäni on dna. Täällä homeasunnossa lähellä tämän kaupungin keskustaa molempien kenttä on huono, ei ole edes 3G, mutta puhelu kuului silti ihan kohtuullisesti. Sen sijaan netti toimii erittäin jähmeästi sekä dna:n mokkulalla että puhelinliittymällä. Vodafonen simkortilta olen sulkenut dataliikenteen nyt kun on dna käytössä. Tiedän Vodafonen hinnaston, ja se on edullisempi kuin suomalaisten liittymien, mutta en tiedä kuinka paljon Vodafonen hintojen lisäksi tulee vielä suomalaisten operaattoreiden laskua. Sen näen aikanaan nettipalvelusta, ja viimeistään silloin kun menen Alanyassa maksamaan kyseistä puhelinlaskua. Jos siihen päälle ei tule suomalaista laskua, niin jatkossa Suomen lomien aikana käytän Vodafonea myös datan siirtoon, eikä silloin tarvitse ostella näitä suomalaisia liittymiä lainkaan.

...ja Alanyan Tosmurin rantaa 12/2016

Kun katson ikkunastani ulos, mieleni yritää nähdä turkoosin mereni, sinisen taivaan ja vilahduksen Kalesta. Niiden sijaan
näen tasaisen harmaan ja sateisen taivaan, lehdettömiä koivuja ja märänvihertävää mäntymetsää. Oi joi. Ikkunat auki asuminen ja nämä muut hengitysongelmat ovat saneet aikaan sen että kurkku on kipeä, väsyttää ja on ihan vetelä olo. Psyykkaat itseni kuntojumppakuntoon kohta, kerään tunnille tarvittavat tavarat ja lähden kohti koulua, jossa tunnit ovat. Yllätyksekseni kyseiselle koululle ei menekään mitään bussia sunnuntaisin, vaan saan kävellä suht pitkän matkan tuolla sateessa. Nyt onneksi tihkuttaa vettä, mutta tällä päivälle oli tälle aluleelle luvattu lumi- ja räntäsadetta... ja minulla on nilkkakengät, sellaiset pehmeät ja kankaiset. Talvikenkiä en osta, sillä yhdet sellaiset on juniorin kaapissa odottamassa, ja toiset Alanyassa. Mikähän siinäkin oli, etten tajunnut ottaa niitä mukaan. Ajattelin ettei täällä kuitenkaan tule lunta ennen joulua, ja että selviää hyvin pikkukengillä. Selviää selviää. Sehän on vain asennekysymys.

Alanyan kirppareista

Pyynnöstä palaan tähän aiheeseen. Alanyassa on saatavilla huonekaluja kirppareilta sekä käytettyinä että uusina yksittäiskappaleina, joita ko kirpparinpitäjä on jostain saanut käsiinsä. Huonekalukirppiksiä on useita, mutta tässä on sellainen, jolla onnettisivuilla kuvat ja ennalta ilmoitetut hinnat. Hänellä hinta ei siis perustu pärstäkertoimeen, vaan on jo ennalta päätetty. Itse ostin häneltä makuuhuoneen koko kaapistopaketin aikanaan, ja tiedän että hänen kanssaan voi tinkiä, joskin se on sekä työlästä että toisinaan myös tuloksetonta.

Alanya Fidan Evkurin sivusto ontämän linkin takana, ja sieltä löytyy myös kartat ja puhelinnumerot yms. Heillä on maksuton kotiinkuljetus, kun ostat tarpeeksi paljon, ja he myös asentavat esim. kaapistot niin ettei itse tarvitse alkaa ruuvailla mitään.

Tuolla firmalla on liike kahdessa osoitteessa, aika lähellä toisiaan. Tuon firman moskeijan vieressä olevan liikkeen naapurina on myös toinen huonekalukirppis jossa on paljon tavaraa, Tosin minulle siellä oli eurooppalaisen hinnat, enkä jaksanut aloittaa tinkimisprojektia sillä kertaa. Aiempaan Kalen asuntoon ostin heiltä mm pesukoneen ja jääkaappipakastimen, ja he toimittivat ne kotiin ja asensivat paikalleen. Samaa katua keskustaan päin mennessä, ja yhden kadunvälin Atatürk-kadulle päin mennessä löytyy lisää pikkukirppareita. Pikkukirppareita on paljon myös keskustassa parissakin kohden, 25 m eli Sevket Tokukselta yksi kadunväli vuoristoon päin. Toinen keskittymä on ollut lähellä Iris-hotellia, mutta toista en enää muista missä se oli, eikä heille löydy mitään sivustoja.

Yksi vaatekirppis on, tai on ainakin ollut, lähellä perjantaitoria, Cuma Pazaria. Muistaakseni se on edelleen tuossa, missä leikekuvan kartassa on Cuma Pazarı Merkez -tekstin Z. Jollei nyt metrilleen siinä, niin samalla kadulla ja lähistöllä. Itse en ole siellä koskaan käynyt, mutta ohi kulkiessa näen että siellä on paljon vaatteita ja että siellä liikkuu ainakin eurooppalaisia.

Facebookista löytyy Alanya ikinci el pazari joka on käsittääkseni paikka, jonne yksityiset ihmiset ja format voivat ilmoittaa sekä myytävistä että hankintatarpeistaan. Ja jos turkin kieli ei vielä luista, niin meiltä saa jo ostaa kielikursseja.

Facebookissa on myös Alanya ikinci el motoiklet pazari eli käytettyjen moottoripyörien, mopojen ja skoottereiden myynti- ja ostosivusto.

Eräälle firmalle löytyi tällainen osoite, Şekerhane Mah.hacet Cad. Çaybaşı Sk. Hacet Köprüsü Yanı No:5 / Merkez Merkez, Alanya joten jos kiinnostaa, niin käy katsomassa mitä sieltä löytyy. Android puhelimissa navigaattori toimii hyvin myös Alanyassa. Ja löytyi vielä Hacet ikinci el esya. Siinäkään enole koskaan käynyt. Niin että tervemenoa tutkimusretkille.

Kokoa kansalaisaoite, autat tuleviakin sukupolvia

Homeasunnosta tukkoisena, hengitysvaikeuksisena ja kärttyisänä rasitan elimistöä ylimääräisellä antihistamiinilla, kortisonitableteilla ja keuhkoja avaavilla jauhemaisilla lääkkeillä, miettien samalla, että tällä kuukausivuokralla olisi asunut 2 viikkoa hotellissa ja pysynyt terveempänä. Kun lasketaan lisääntyneet lääkekulut ja lääkärikulut, niin sillä rahalla asuisi toisen 2 viikkoa hotellissa. Eli täällä ollessa ei kannata vuokrata asuntoa yksityiseltä, ei ainakaan kiinteistösijoittajalta. Kun tämä vuokrasopimus loppuu, niin kerron kyllä mikä firma ja missä osoitteessa olevat asunnot, sillä tässä on yhteensä 5 eri kerrostaloa, kaikki isoja taloja, ja kaikilla tietty historia. Tosin rakennetaanhan nyt Helsingin Jätkäsaaressa asuntoja, joissa on homevaurioita jo rakennusvaiheessa, ennen kuin talot ovat edes valmiita. Ja mitä tehdään? Rakennetaan kaikessa rauhassa valmiiksi, sillä aina löytyy joku muiden ihmisten terveydestä piittaamaton kiinteistösijoittaja, joka vuokraa jatkossa asuntoja eteenpäin. Suomessa tehdään rajua terveyshaittabisnestä.

Joten kun aikanaan pääsen lähtemään täältä pois paljon sairaampana kuin mitä olin tänne tullessa, niin kiitänkö kaiken tämän aiheuttajaa? Olenko kiitollinen tästäkin mahdollisuudesta? Javitutole. Löydän taas itsestä ärtyneen ja ärhäkän puoleni, ja jos en muuten osaa, niin bussipysäkillä ihmisiä kuunnellessa oppii kyllä monta kirosanamuotoa. Ei hyvä. Miksei kukaan Suomessa vastusta millään tavoin terveyshaittojen aiheuttajia, niitä, jotka tietoisesti ja tahallaan aiheuttavat muille ihmisille terveyshaittoja, vaarantavat toisten ihmisten terveyden? Siksikö, kun Suomessa kaikki huomio menee hallituksen ja puolueiden pelleilyihin ja typeryyksiin.

Täällä on periaatteessa kosteusvaurioista ja niiden terveyshaitoista olemassa paljon tutkittua tietoa, ja se tieto on saatavilla JOS sitä haluaa käyttää. Sen lisäksi on valtavan iso joukko sairastuneita, ja lisää tulee joka vuosi. Silti mikään ei muutu, koska kukaan tai mikään tarpeeksi vahva taho ei vaadi mitään muutosta. Toiselle ihmiselle terveyshaitan tuottamisesta terveydelle haitallisia asuntoja haitasta ilmoittamatta vuokraamalla ei seuraa mitään rangaistusta. Suomessa toisen ihmisen terveyttä saa vaarantaa ihan rauhassa, jos on kiinteistön omistaja ja haluaa pimittää tietoa, jo haluaa kiistää tai salata asunnon terveysriskit ja ongelmat. Rahanahneet läskiniskat sen kun jatkavat tuottoisaa toimintaansa silmät kiiluen ja vuokraajia tyhmänä pitäen, samalla kun vuokralaiset käyvät läpi sairastumishelvettiä. Välinpitämätöntä ja häikäilemätöntä toimintaa, joka Suomessa vaan laajenee ja vahvistuu.

Jos edelleen asut Suomessa, ja sinua kiinnostaa tehdä jotakin tämän taantuneen yhteiskunnan eteen, niin kokoapa kansalaisaloite, jolla lähdetään hakemaan vastuuseen asumisen kautta terveyshaittoja tahallaan aiheuttavat tahot. MInä menen siitä mistä aita on matalin, ja ostan lentoliput parempaan ilmastoon heti kun nämä täällä pidättelevät tunnit loppuvat. Tosin, jo tänään olen keuhkojen osalta siinä kunnossa, että huomisen kuntojumpan pito on hyvin vaikeata. Siinä vaiheessa kun kuume nousee, niin kuin yleensä nousee muutaman päivän altistuksen jälkeen, on jo tanssituntienkin pitäminen haastavaa ja sydämelle vaarallista. Kuumeen jälkeen seuraavana alkavat poskiontelotulehdukset ja sen jälkeen on koko henkityskalusto niin ärtynyt, että iskee päälle pakollinen sairasloma ja lääkesumujen hengittäminen pahimpien tilanteiden helpottamiseksi... ehkä joku on jo kirjoittanut homepakolaisen elämästä kirjan. Muistelen että sellainen jo on. Jos oma elämä tuntuu tylsältä ja pitkäveteiseltä, niin kannattaa lukea sekin kirja. Mutta teepä ensin se kansalaisaloite.

Homeessa taas

Alanya Kültür Merkezi

Ask ve Mavi -sarjan tämän illan jaksoa odotellessa naputtelen tätä päivitystä. Muutin ihan siistiltä vaikuttavaan kolmioon, mutta paikallisen rakennusperinteen mukaisesti tämäkin on kosteusvaurioinen. HArmi vaan, että ehdin maksaa koko kuukauden vuokran jo. Reilun kahden tunnin oleskelun jälkeen nenä on jo turvonnut umpeen, eli hengittäminen nenän kautta ei onnistu. Keuhkoputketkin reagoivat ja hengitys rohisee. Unohdin tämän puolen Suomen asunnoista... täällä ei  osata eikä haluta pitää asunnoista huolta. Kävi tässä toinenkin homeallergikko kun pyysin, ja sanoi heti, että kylppäri ja tiskipöydän alakaappi tuoksuu pahasti homehtuneelta. Itse en haista mitään, enkä maista allergiaireista johtuen, mutta oireilen nyt yllättävän kovasti. *&%%# .  Nyt sitten nukutaan ja asutaan ikkunat auki, kylmässä. Omenahotelli olisi ollut terveellisempi vaihtoehto.

Turkissa vietetää tänään Atatürkin, valtion perustajan, kuoleman muistopäivää. Ja Alanyan Kulttuuritoimi ja teatteri julkaisivat tänään viereisessä kuvassa näkyvän ilmoituksen / mainoksen. Rakkauden oppitunnit on tuo Ask dersleri suomennettuna. Dario ja Jacopo Fon sekä Franca Ramen näytelmä, jonka on ohjannut Füsun Demirel, on K-14, ja kutsuu katsojia Kulttuurikeskuksen teatterille 6.12.2017 kello 20:00. Lippujen hintaa en tiedä, mutta eivät ne yleensä paljoa ole. Kannattaa mennä katsomaan vaikka olisi heikompikin turkin kielen taito, sillä iso osa teatteriviestinnästä on sanatonta viestintää. Kulttuurikeskuksen teatterin ohjelmistoa ja infoa löytyy teatterin sivuilta täältä.

Nyt on Alanyasta näkynyt lomailmoituksia ja ravintoloiden sulkemisilmoituksia myös sellaisilta henkilöiltä, jotka innokkaasti ilmoittivat alkukaudesta, että heidän putiikkinsa on auki ympäri vuoden. On kyllä mielenkiintoista mennä aikanaan katsomaan mikä siellä on tilanne. Jospa paikka on auki, mutta isäntä itse pitää ansaitun loman ympäripyöreiden sesongin työpäivien päätteeksi. Muistan itsekin passin uusinnan ja muut tällaiset tarpeelliset toimet. Jopa eurooppalaisen matkavakuutuksen saan taas, kun olen ollut tarpeeksi paljon SUomessa (lue: liian paljon pois Turkista).

Muistathan, että Alanyan keskustassa, kaupungintalon takana on parhaillaan meneillään kivenveistokilpailun töiden työstäminen. Sinne lähistölle pääsee katsomaan taiteillijoita työssään, ja jos liikut siitä ohi useampanakin päivänä, näet myös miten työt edistyvät. Kilpailuaika on 1.-30.11.2017, eli työt ovat vielä alkuvaiheessa.

Zeybekin voimalla mennään

Pohjois-Kyprokselta vuosi sitten

ALanyan uutisiaensin muutamalla sanalla kommentoituna.Edelleen Alanyassa, ja muuallakin, kuumentaa tunteita autojen ikkunoiden tummennuskalvo.Tumennuskalvojen käyttö on nyt sakon uhalla kielletty, sekä ajo- että henkilöturvallisuussyistä. Sitten iloinen uutinen. Antayan rannoilla on edelleen porukkaa nauttimassa rantaelämästä. Suurin osa heistä on turisteja, jotka kokevat, että talvinenkin ranta on parempi kuin oman maan kesä. Rannoilla on edelleen +20-25 C, aurinko paistaa ja hiekalla on hyvä rentoutua. Toki talvisäähän mahtuu jo sadepäiviä ja tuulisiakin päiviä, mutta pohjoimaalaiselle se ei ole mitään uutta eikä mitenkään ongelmallista. Asenne- ja pukeutumiskysymys. Myrskyävä meri tai hieman isommin aalloin kuohuva merikin on upea rentouttaja. Sadepäiville taas on paljon sisäaktiviteetteja, ja jos ei muuta niin hamam tarjolla. Valon määrän lisäksi kaipaan juuri nyt eniten hamamia, koko pakettia. Uutinen ja kuvat.

Suomen suunnalla harmaa ja sateinen päivä sekä tanssitunnit veivät voimat, taas, ja on ihana päästä nukkumaan. On ihan talviunille valmistautuvan karhun olotila, runsailla kivuilla kuorrutettuna. Silti on kiva tanssia eri ryhmien kanssa, ja sen tunnin ajan on ihan muissa maailmoissa, poissa arjesta. Tänään opeteltiin turkkilaisten tanssien tunnilla 2- ja 3-jakoisia halayaskelia, Ankara'nın Bağları ja eräs kaşık oyunu eli yksi tapa käyttää lusikoita tanssin apuvälineinä ja rytmittäjinä. Aloiteltiin myös Bademağaç köy Zeybeği, joka on ehta alanyalainen zeybek. Sen valmistumista odotan innolla. Uusi tanssiryhmä on aina uusi ryhmä, ja ryhmät ovat valtavan erilaisia. Nyt kun kiertelen ympäriinsä ja tapaan useita ryhmiä, niin on helppo nähdä kuin suuria eroja ryhmien ilmapiireissä ja naurun ja iloisuuden määrässä on.

Alanya, Damlatas ja Kleopatraranta

Jokainen ryhmäläinen vaikuttaa osaltaan ryhmän henkeen, ja ryhmään monella muullakin tavoin. Mutta olemmeko vastuullisia ryhmäläisiä, siis että että osaltamme pyrimme pitämään ryhmää hyvänä paikkana tulla harrastamaan ja rentoutumaan, tulla unohtamaan hetkeksi harmaa arki. Ei ole tarkoitus että kippaamme ryhmään kaikkea henkistä roskaamme ja raskauttamme, siis muitten silmille ja päivän pilaajiksi. Tarkoitus on ennemminkin löytää ilo ja rauha itsen sisältä, ja  antaa sen ilon ja rauhan vahvistua. Silloin antaa tilaa muidenkin ilon vahvistukselle ja ryhmä voi hyvin.

Naama happamena ja karmeita sanoja ja tympeää asennetta ilmoille syytävä henkilö pystyy pilaamaan koko ryhmän ilon. Vain yksi henkilö. Ihan yhtä lailla yhdestä henkilöstä ja yhden henkilön hymystä voi lähteä liikkeelle se ilon kipinä, josta koko ryhmään leviää hyvä olo. Tiedätkö kumpaa edustat? Tiedostamisen jälkeen voi kääntää elämän ja asenteen sinne aurinkoisemmalle puolelle, jos ei yksin niin avun kanssa. Aina ei voi olla hyvällä tuulella, mutta enimmäkseen voi. Ja aina voi olla tartuttamatta omaa pahaa oloaan muihin, periaatteessa, kun osaa. Kunpa osaisinkin. Erilaiset olot kuuluvat elämään. Niitä menee ja tulee, joka päivä ja kaikilla. Ja ihan yhtä lailla kaikilla on opettelua siinä mitä ympäristöönsä viestittää, törkyä vai iloa.

Linkki erääseen halay-videoon Youtubeen.
Linkki KOnyalaisten lusikkatanssiin Youtubeen.
LInkki hääjuhlan zeybekkiin, youtubeen.

Ei asuntovaunuun

Alanyan Tosmurin kalastajia 12 / 2016

Pilateksista selvisin ja kurssilaiset lähtivät väsyneinä ja hymyssä suin kotiin, ainakin suurin osa. Nyt väsyttää julmetusti ja silti on vielä tarvis kirjoittaa edes muutama rivi tännekin. Ei liiku montaakaan järkevää ajatusta aivojen sopukoissa juuri nyt, vaan enemmänkin uni kutsuu. Täällä synkän kaamoksen keskellä ainakin unen tarve ja makean syönti on taas kasvanut. Jos asuisin syksyt ja talvet täysin Suomessa, olisin kai pian satakiloinen. Kaamos tekee pahaa ainakin minulle. Onneksi on aurinko ja aurinkoisia seutuja! Piristävinä päivien osasina ovat nuo tanssi- ja liikuntatunnit. Tunneilla on oikeasti kivaa, useimmiten. Musiikiton pilateskin oli ihan ok, mutta tanssitunnit ja musiikilliset kuntojumpat ovat ihan ehdottomasti niitä ykkösjuttuja, joista tulee aina hyvälle tuulelle. Huomennakin on sekä lattinalaistansseja, vähän rockia ja turkkilaisia halay-tansseja, joten mikäpä voisi olla sen parempaa (paitsi meri, aurinko ja hiekkaranta sekä tanssitunnit rannalla).

Alanyan tapahtumista ei ole edelleenkään aavistustakaan. Kaikki aika on mennyt tuntien valmisteluihin, lisätöiden etsiskelyyn ja asunnon etsintään. Suomesta on ihan älyttömän vaikea löytää kohtuhintaista asuntoa kuukaudeksi. Jos haluat maksaa 25 € / yö, eli hotellin hinnan, niin sitten alkaa löytyä. Tarvinnee kai alkaa kysellä hotelleista... tänään eräs tuttava soitti innoissaan: "löysin sulle asunnon". Hän oli löytänyt vuokrattavan asuntovaunun hintaan 300 € / kk (10 € / yö)... ehkä ei, tai en tiedä. On kai huonompiakin vaihtoehtoja.

Menossa taas

Päivä on ollut jälleen majan muuttoa, ja matkustusta kohti etelää. Eipä siinä varhaien aamuherätyksen jälkeen paljon muuta kerennyt, ennen kuin hain opistolta päiväkirjoja ja vedin työvaatteet ylle. Iltapäivä meni uuden koulun etsimisessä, kuntojumppatuntien sijaistamisessa, ja niiden jälkeisessä elpymisessä. Nyt Väsyttää ihan hillittömästi, ja veikkaan että yökin tulee nukuttua hyvin ja rauhallisesti. Huomisesta on tulossa "erilainen" päivä, sillä on tiedossa kolmen peräkkäisen pilatestunnin ohjaaminen 👀 . Torstaina onkin sitten onneksi vuorossa oman alan tunteja,lattareita ja turkkilaisia tansseja 😊 . Pienenä lisänä tavalliseen tanssituntiin on turkkilaisen tanssin tunnilla tosin pari lusikkaa per käsi. Puhutaan siis kasik oyunusta eli tämän tyylisestä mutta helpommasta tanssista.


Alanyan asioita en ole ehtinyt nyt katsella, vaan tiedän että siellä se on, yhtä ihanana ja houkuttelevana kuin aina
ennenkin; aurinkoisena ja hieman jo talveen viilenneenä tosin. Vieressä on ensi viikon sääennuste, heh hee. Eikö näytäkin tutulta ja hyvältä.

On taas positiivisuus kaukana

Alanyan suurin mahallesi (alue) Mahmutlar pääsee uusien bussien makuun vuoden 2018 alussa, kun uudet, isot ja modernit kaupunkibussit saapuvat ja otetaan käyttöön. Tähän asti Mahmutlariin on ajettu pienillä erittäin korkealattiaisilla dolmuksilla, jotka ovat omalla tavallaan sympaattisia ja tunnelmallisiakin. Uudet kaupunkibussit ovat käyttäjäystävällisempiä matalalattiabusseja, joissa on myös ilmastointi ja entiseen verrattuna kaksinkertainen kuljetuskapasiteetti. Joten niin vaan dolmukset häviävät vähä vähältä katukuvasta, tosin mukavahan noilla uusilla busseilla on matkustaa.

Viime kuukausina on tullut puhuttua suht paljon siitä DimCayijoen padon takaisesta järvialueesta ja sitä kiertävistä teistä. Tänään osui silmiini uutinen, jossa kerrottiin että valkoinen minibussi oli lipsahtanut ajovirheen takia tieltä, ja pudonnut 85 m alaspäin. SIlminnäkijät olivat soittaneet pelastuslaitokselle, ja romuttunut auto sekä autossa ollut vanhempi pariskunta oli pelastettu. Yllättävää oli se, että autossa olleet henkilöt selvisivät ilman veren vuodatusta noinkin rajusta pudotuksesta. Onneksi selvisivät. Tuo tieltä suistuminen ja pudotus tapahtui juuri tuolla järveä kiertävällä tiellä, lähellä uutta Ak siltaa. Tässä linkki artikkeliin.

Joku tietsikkanörtti, tai siis ihan nimeltä tiedetty tyyppi, tekee rahaa toisten blogeilla. Hän valitsee kohteeksi mainoksettomia blogeja, kuten tämänkin. Hänen tienauskonstinsa ovat pop up ikkunat, joista hän kerää tuottoja erityisesti USAn, Kanadan ja UKn liikenteen osalta. Taas nämä takaperin toimivat linkit johtivat hänenkin jäljilleen. En tuntenut ennalta nimeltä hänen sivustoaan, joka ohjasi liikennettä minun sivuilleni, joten tarkistin mistä on kyse. Enkä ollut ainoa tarkistelija, sillä hänen blogitekstinsä kommenttikentässä oli useampia "rahastaisitpa vain omilla sivuillasi"-tyylisiä kommentteja. Jos Suomen ja TUrkin alueelta blogiin tuleville ilmaantuu jotain ponnahdusikkunoita blogini päälle, niin otapa kuvakaappaus ja lähetä joko minulle tai poliisille, kiitos. Ne eivät ole laillista toimintaa.

Suomessa olen taas kivulias, ihan järjettömän väsynyt ja kärttyinenkin. Kaiken lisäksi intuitioni eteen tulevista vaikeuksista osui taas oikeaan, ja on ollut yhtä sun toista, eikä loppua vielä näy... Ihanjumalattomanpitkäkirosanalitania. Joskus se vaan helpottaa ja on tarpeen. Enkä jaksa juuri nyt olla vähääkään positiivisesti asioihin asennoituva.