Tuoksuva parvekepuutarha Alanyaan

Alanyan aiempia parvekekukkiani oli ruusut

Tässä ilmastossa parvekepuutarha suo monia mahdollisuuksia kaikille asiasta vähänkään innostuneille, halusitpa sitten silmäniloa, yrttejä tai vaikkapa näkösuojaa. No, sisältää tämä parvekepuutarhan muutamia haasteitakin juuri tämän ilmaston vuoksi, ja esimerkkeinä niistä mainittakoon etelänpuoleisen parvekkeen lämmön nousu yli +50 C kesäaikana, ellei käytä varjoverhoja, kuten esim minulla on. Toinen huomioitava asia on myrskyt, sillä myrskyjen osuessa kohdalle kasvit on joko suojattava tai nostettava sisälle, jos haluaa että ruukussa on jotain muutakin kuin multa ja juuret myrskyn mentyä ohi. Omat haasteensa tuovat myös tuhoeläimet, pienen pienet ötökät, sekä kasvitaudit, mutta niitä nyt on joka paikassa. Lajien kirjo on täällä valtava, on mistä valita, ja lajikirjo tekee myös sen, että saa opiskella miten kyseistä trooppista tai ei niin trooppista kasvia hoidetaan tässä ilmastossa. Esim nyt olin ostanut kasvin jota ei saa kastella kalkitulla vedellä, kasvualustan pitää pysyä happamana, ja hanavesi on kalkittua. Moniin asioihin voi kuitenkin oppia, suht helpostikin, ja rehevä parveke suo monenlaista iloa niin itselle kuin lentäville hyönteisille ja linnuillekin.

Olin suunnitellut kukkivaa parveketta ja ruusuja, kuten aiemminkin, sillä rakastan ruusuja ja olen vuosien saatossa oppinut hoitamaan niitä. Puutarhaliikkeessä näkemäni kasvit, muistikuvat menneiltä vuosilta ja niiden nostattama innostus sekä puutarhurin kommentit saivat minut muuttamaan mieltäni. Teemaksi tuli tuoksuva parveke. Monta mielikuvaa hurmaavasti tuoksuvista puista ja pensaista pyöri mielessä, samoin kuin yli 4 v sitten tavattu ihana pariskunta. Silloin en tiennyt kasvin nimeä, mutta tämän naisen tulen aina muistamaan (monista muistakin syistä). Nainen kertoi minulle kuinka joka ilta ja yö hotellilla haisee todella karmealle, ikään kuin viemäri, virtsa tms. Kun sitten kävin heidän viimeisenä Alanyassaoloiltanaan hotellilla, niin tuoksun lähteeksi osoittautui pensas, jossa oli pienet, valkoiset kukat ja mielipiteitä jakava tuoksu. Minä koin tuoksun nautinnolliseksi, hän vastenmieliseksi. 

Jasminum Officinalis

Myöhemmin opin, että tuo kukkiva pensas on jasmiini (Jasminum Officinalis). Kalella asuntoni läheisyydessä oli jasmiinipensaita, samoin nykyisen asunnon naapurustossa, käveytien varrella. Monta kertaa iltaisin kotiin tullessa olen hidastanut kävelytahtia pensaan luona, jotta voin nauttia sen tuoksusta hieman pidempään. Nyt parvekkeellani kasvaa isossa ruukussa hyvän kokoinen ja virkeä jasmiinipensaan alku. Jasmiini kukkii kesäkuulta lokakuulle, ja hyvissä oloissa pensas kasvaa yli 3 m korkeaksi, vuosikasvu voi olla noin 1-1,5 m. Tuoksuu parhaiten iltaisin ja öisin. Minulla ruukun korkeus on 31 cm ja yläosan halkaisija 34 cm. Multa on ostettu samalta puutarhalta kuin aiemminkin, ja se toimii, vaikkei silmänilo olekaan. 100 litraa multaa maksoi 100 TL kotiin kuljetettuna, ja jasmiini 25 TL. Jos sinä, josta äsken puhuin, luet tätä, niin otapa yhteyttä. Tarjoan mielelläni sinulle päivällisen kiitokseksi aiemmista tapahtumista.

Gardenia Jasminoides

Kun puutarhuri huomasi innostukseni tuoksuviin, ruukussakin menestyviin pensaisiin ja puihin, niin hän haki hyllystään kauniin kiiltävälehtisen, valkokukkaisen ja upeasti tuoksuvan kasvin. Haistapa tätä hän sanoi, ja ja minä olin myyty. Hän vakuutteli että kasvi on helppo hoitaa, ja neuvoi ottamaan sen sisäkukaksi talven ajaksi. Ehdin ajatella että en ota sisäkukkia, koska aiemmin astma on ärtynyt sisäkukkien mullasta, mutta tuoksu vei, tunteella sen ostin ja kukka tuli kotiin. Maksoi 50 TL. Kukka on gardenia (Gardenia Jasminoides). Koska minulla ei ollut mitään kokemusta gardeniasta, ei muuta kuin että olin kuullut nimen aiemmin lauluissa, niin internetistä piti hakea tietoa. Oleellisimmat asiat ovat ne, että gardeniaa ei saa kastella kalkkipitoisella vedellä, vaan sille mitää olla hapan kasvualusta. Pieni iik, sillä hanavesi on täällä kalkkipitoista, kuten juomavesikin. Juniori tuo Suomesta tullessaan rhodo-havupuu-lannoitetta, joka pitää kasvualustan happamana. Gardenia ei myöskään kestä vetoa (pudottaa nuppunsa) eikä liikakastelua. Siinä on noin 20 nuppua nyt... mielelläni näkisin ne auenneina, tuoksuvina. Gardenia kukkii talviaikaan. 

Cestrum Nocturnum

Eilen illalla kävelimme ystäväni kanssa pitkin Atatürk-bulevardia Alanyan keskustassa, kun muistin että sielläkin on puutarhamyymälä. Yllättäen tämä myymälä oli auki vielä kahdeksan aikoihin illalla. Aiemmin olen ihastellut heillä olevia kauniin värisiä kiinanruusuja, upeita, kerrottuja, ja niitä harkitsin vanhasta tottumuksesta nytkin, kunnes muistin kysyä tuoksuvia pensaita. Kysyin täältäkin magnoliapuuta, ei löytynyt, mutta löytyi vaatimattoman näköinen pikkuinen pensas, jossa ei tällä hetkellä ole kukkia. Mies vakuutteli että sitten kun tämä kukkiin, niin tuoksu on kaiken odottamisen arvoinen, ja että on helppohoitoinen. Kyseessä on öisin kukkiva ja hurmaavasti tuoksuva Melissa-kukka (Cestrum Nocturnum) joka tunnetaan myös parfyymikukkana sekä nimellä Lady of The Night. Melissa-pensas kasvaa 2-3 m korkeaksi ja noin metrin levyiseksi. 

Magnoliapuuta mielin, mutta en ole vielä löytänyt sen tainta, tai siis en ole tohtinut mennä

"Joku" kukkiva pensas tai puu vuoden takaa

tuonne isoimmalle puutarhalle, mistä oletan sen löytyvän. Mantelipuu on monestakin syystä lähinnä sydäntäni, ja siksikin keittiössä on nyt muutama manteli itämässä. Eilen tapaamani puutarhuri vakuutteli, että kaikki idättävät mantelipuunsa itse, ja että onnistuu se minullakin. Sen lisäksi itämässä on (puu)pähkinöitä, viinirypäleen siemeniä, granaattiomenan siemeniä ja johanneksenleipäpuun siemeniä. Ainakin punainen viinirypäle itää, ja manteleissa ja pähkinöissä on jo itu pullistunut. Idättämisen suhteen on haasteena huoneiden viileys. Tarvitsisivat paljon korkeamman itämislämpötilan. Parin päivän sisällä tiedän miten noiden käy, siis että saanko ne kunnolla itämisen alkuun.

Yksinkertaista ja rauhallista, samalla niin moniulotteista ja ihmeellistä on puutarhapuuhastelu. Kukka suo iloa, kokeile vaikka ;) . Tanjalle terveisiä 🌼

Ulakselta keskustaan, paljon kuvia

Alanyan Ulakselta Antalyaan päin kuvattuna

Illalla olin lähdössä katsomaan euroviisujen finaalia Swedish Connectioniin, ja pitkään arvoin ovella takkivalinnan kanssa... teki mieleni laittaa kevyttoppatakki päälle, kun ilta oli niin kylmänviileä. Tosi paljon paleli, sillä päivään nähden lämpötila laskee yöksi vielä paljon,noin +30 C:sta 16 C:een, ja se tuntuu koko kropassa. Tosin kroppa oli viluinen myös pitkän lenkin ja vähäenergisen ruoan vuoksi. Lopulta lähdin ilman toppatakkia, pikkutakkiin turvautuen, vähän niin kuin ympäristön painostuksesta ;) .

Ja sitten vähän keskustaan päin. Ihana niemeke.

Eilen päätin rantakadulta 101 bussiin noustessani, että menen bussin päätepysäkille ja kävelen sieltä kotiin. Luulin että tämäkin bussi menee Lunaparkin, huvipuiston luo, mutta ei. Se jatkoi tunnelin läpi, purjehdussataman ohi, seuraavankin tunnelin läpi kohti Konaklin rajaa. Arvaapa monestiko alkoi päätös kaduttaa tuolla välillä? Olen nimittäin sen verran urheiluhullu, vaikka juuri nyt pehmeä ja pulleva olenkin, että teen sen mitä aion tehdä. Siellä Konaklin rajalla se sitten kiepautti u-käännöksen, ja kun siinä kohden en nähnyt pysäkin merkkiä (ties vaikka olisi ollut, en vaan halunnut nähdä, niin tulin vähän matkaa takaisin päin.

Alanyan huvivenesataman länsireunaa

Ulaksen kohdalla hyppäsin bussista pois, ajattelin hetken aikaa kerätä voimia tuolla kivalla paikalla koska matkaa oli nyt enemmän kuin mihin olin varustautunut. Ei nimittäin ollut mukana edes juomaa, tosin matkalla on marketteja. Otin siinä pari kuvaa ja pyörsin viipymispäätökseni, sillä koko tienoo oli niin sinertävä rasva- ja sytytysnestesavusta, ettei siellä kauaa viitsinyt olla.  Ihan ilmiselvä lauantai, ja perheet perinteisesti viettävät yhteistä ulkonaoloaikaa grillauksen ja vatteiden savustamisen merkeissä. Eipä ainakaan itikat tule luo, kun on tarpeeksi paksu savu ympärillä...

Sama paikka. Pudotusta on paljon.

Siinä vaiheessa kävelyvirtaa oli vielä hyvinkin. Ohi menevien autojen joukossa oli ilmeisesti metsien keskeltä ja vuorien tuolta puolen tulleita tollukoita, sillä tööttäilivät enemmän kuin mitä jaksoi kuunnella. Alanyalaiset ovat jo niin tottuneita yksinkin lenkkeileviin naisiin, etteivät reagoi enää millään tavoin. Joillekin se on silti "erilainen näky". No, Keski-Suomessa soi töötit kun fillaroi nelostien reunalla. ...ja tuli mieleen se eräs autoilija, joka ajoi Pihtiputaan keskustassa ojaan, kun otin aurinkoa rivitaloasunnon takapihalla, ihan perusbikineissä. Oli varmaan säikäyttävän karmea näky ja meni äijältä pasmat sekaisin ;) . No, rantaraitilla näkyi tänäänkin kaikkea sellaista, että hämmästelin minäkin aurinkolasien takana, mutta en sentään kurvannut fillarilla ojaan. Vaan takaisin tuohon länsipuolen rantaan. Tuolla puolella on yllättävän paljon kaikkea kivaa nähtävää, ja sinne kannattaa kävellä tai pyöräillä. Rannat ovat kauniit kaikessa kallioisudessaan, jyrkänteineen ja vedestä törröttävine kareineen.

Sataman kohdalta vuoristomaisemaa

Tajusin tätäkin kuvaa ottaessani, että lähes poikeuksetta olen kai tuossa kohden tuijottanut merelle päin, niin ettei ollut aikaisemmaltaan mitään kunnon havaintoa tästä tunneleiden väliin jäävän alueen vuoriston puoleisesta osasta tai näkymästä. Banaaniviljelmiä, omakotitaloja ja luksushuviloita. Monenlaisia taloja mitä ihanammilla paikoilla. Wautsi. Milläköhän hintaa tuolta alueelta saisi pienen tontin? Ei olisi meri kaukana, eikä liikenteen äänet ;) .
Autoja tuossa menee koko ajan, läpi vuorokauden, ja liikenne on vilkasta ja äänekästä.

Ja itse satama-allasta

Sataman yli näkymä Kalelle on rentouttava ja rauhallinen. Tuossa kohden olisi hetken voinut istahtaakin. Kun tuolla alempana kuvissa näkyvästä solakohdasta kävelee läpi, niin tulee vastaan rantapuisto, jossa on keinuja 😍. Kyllä ne toimii, testasin. Eli toisin päin sanoen: kun kävelet huivipuiston ohi, siis LunaPArkista Antalyaan päin, niin pian sen jälkeen tuo Tähtipuisto keinuineen ja muine kiehtovine yksityiskohtineen tulee vastaan tien vasemmalla puolen, meren puolella.

Satamaa

Loppujen lopuksi matkaa kertyi 14 km, mutta se tuntui paljon enemmältä. Tuntui kuin olisin kävellyt vähintään 17 km. Osansa teki se, että oli lämmin päin, noin +30 C, eikä ollut juomapulloa mukana. 4 km ennen kotia alkoi kuivata suuta. Kun en välittänyt siitä, vaan ajattelin että juon sitten kotona, oli 3 km ennen kotia pakko mennä pikkumarkettiin hakemaan cokis, koska tuli matalan verensokerin oireet melko vahvasti. Kumma juttu... läskiä on vaikka millä mitalla, muttei kroppa osaa polttaa sitä sokeriksi. Saa nyt tehokuurin, että oppii polttamaan. Tarkoitan tällä parin päivän paastoa. Paasto ei alkanut tänään, sillä kaapissa oli vielä ruokaa. Usko pois, jos paastoan, on kaappien pakko olla melkolailla tyhjät...

ja luoteeseen, rinteille.

Sataman kaupungin puoleista reunaa

Ja samasta kohden näkymä länteen, tunnelille päin

Tänään opiskelin tehostetusti ja suurimman osan päivää erityisesti sairaalasanastoa ja hoitosuunnitelman teossa tarvittavaa ruotsin sanastoa, sillä kielitaitotesti on joko maanantaina tai tiistaina, oletettavasti. Tehokkaan keskittymisen jälkeen tarvittiin rentouttava 20 km rauhallinen (1 h 45 min) fillarilenkki pitkin rantateitä. Pääosin se oli tuohon tahtiin ihan oikeasti rentouttavaa sekä kropalle että mielelle. Vasten aurinkoa ajoin aurinkolasit päässä, ja niissä kun ei ole mitään silmälasivahvuuksia, niin ei voi kuin Luojaansa kiittää etten törmännyt kehenkään, en lyhtypylväisiinkään, enkä ajanut tietyökohdissa tms reunuksissa itseni nurin. Sokkoajelupätkää ei voi laskea rentouttavaksi, vaan eipä noilla tavalisilla silmälaseillakaan vasten aurinkoa ajaessa paljoa näe.

Yhtään en tiedä mitä tuleva viikko tuo, mutta sen tiedän, että tämän kesän suuria suuntaviivoja se ratkaisee, mahdollisesti monien tulevienkin kesien suuntaviivoja. Odotan innolla ja pienellä jännityksellä.

Ennen lähintä tunnelia alkaa kallioseinämä.

Vuoriston puolella, tien reunassa on tippukivimäistä

Alanyan kaupunki alkaa näkyä

Samalla kohden meren puolella on luola

Tuttu näky, kuin kotiin tulisi <3

Rantakävelyn suurin yllätys 😍

Turkin lipussakin olevat Kuu ja Tähti -symbolit

Ettei vain jäisi kukkakuva pois 😁

Fillarilla uusille reiteille

Alanya Tokar Yaylası Şenlikler 5.-6.8.2017

Ensin pari sanaa tulevasta viikonlopusta. Alanyan Tokar Yaylan eli Tokar vuoren alueella on konsertteja ja festarit katettuine katsomoineen ja viileän raikkaine vuoristoilmoineen. Siellä siis oikeasti on paljon viileämpi kuin Alanyan keskustassa, joten viileämpää haikailevat voivat vaikkapa yöpyä siellä ja nauttia konserttitarjonnasta kaikessa rauhassa. On siellä kuulemma muutakin ohjelmaa, mutta unohdin missä sen ohjelman näin, ja se on nyt hukassa.

Kotona sisälämpötila + 35 C, parveke +48 C, merivesi + 30,1 C ja keskustan kaduilla yli + 40 C. Joten mereen jäähylle hyppään minäkin 💦. Ei vaineskaan... päädyin pyörälenkille, ihan vahingossa. Olin jo ajamassa rannan

suuntaan, kun päätin katsoa jonkun uuden rannan vaikka Kestelistä. Kun pyöräilin Kestelin uutta pyörätietä moninaisten ajatusten leikitellessä ajatuksissa, niin olinkin jo Kestelin ja Mahmutlarin rajalla. Seuraava havainto oli että Mevlana-patsas on siirretty. Samassa tajusin olevani kadulla, jossa 2012 asuin 2-3 viikkoa, joten päätin katson mitä sille kadunpätkälle kuuluu nykyään. Kuului hiljaiseloa ja paljon kiinni olevia putiikkeja. Siitä sitten polkaisin fillareineni Mahmutlarin keskustaan, kun halusin käydä moikkaamassa erästä tuttua.

No, Mahmutlar alkoi jo loppua, eikä kyseistä paikkaa löytynyt. En siis osannut sinne enää. Sen lisäksi aurinko oli jo laskenut, hämärä alkoi vahvistua ja kun ei fillarissa ole valoja niin alkoi olla kotiin päin kääntymisen aika. Vaihtoehtoina oli ajaa joko rantatien Alanyaan päin menevän liikenteenkadunviertä, jalkakäytävää tai sitten sisempien katujen reunaa liikenteen seassa. Kestelin rajalle astin ajoin

jalkakäytävillä, mikä ei ollut millään muotoa rentouttavaa. 2-5 henkiset lomalaisseurueet täyttivät leveästi vierekkäin kulkien koko tien niin tehokkaasti, ettei heitä voinut ajamalla ohittaa. Useimmat väistivät kun huomasivat kävelevänsä pyörätiellä, mutta jotkut maailmanomistajat eivät tehneet elettäkään antaakseen senttiäkään tilaa. Jalkakäytävältä ajotielle oli noin 20 cm pudotus, katukiveyksen reuna, joten ajoin vain tosi hitaasti mutta törkeästi niin lähelle, että heidän oli pakko väistää ettei vaatteet sotkeennu. Mahmutlarista selvittyäni siirryin umpipimeälle soratieosuudelle, kohti Kestelin keskustaa ja Isa Kücülmez caddesia. Olihan elämys, vaan ei huono.

Ennen pimeällä tiellä liiketeen seassa ajamista tarkistin vielä, että pyörässä on heijastin takana, ja yllättäen siinä oli myös punainen valo. Sen jälkeen oli hieman turvallisemman tuntuista ajaa katuvalotonta soratietä autojen keskellä, todennäköisesti vain "tuntuista". Välillä hävisi itseltäkin näkökyky ihan konkreettisesti, kun osa autoilijoista tuli pitkin valoin vastaan. Turvallisuuden kannalta pahimpia olivat niin päivänvalolla kuin pimeälläkin tien reunasta parkista liikkeelle lähtevät autoilijat, joista iso osa puhui samalla kännykkään. Tuntui käsittämättömän hyvältä päästä asfaltille ja katuvaloalueelle tuon pimeän pätkän jälkeen, ja takaisin pyörätielle.

KAiken kaikkiaan oli mukava ajaa sellaisia katuja, joita olen aiemmin kulkenut vain auton kyydissä tai bussilla. Kestelissä näin mummon sirpin

kanssa leikkaavan alas maissipellon rikkakasveja. Vähän pidemmälle mennessä haisi navetta, vuohet, lampaat tai lehmät. Tuolla matkalla näkyi niin monenlaista elämää, monenlaisia asumisyhteisöjä ja monenlaisia ihmisiä, että ihanhan siitä jäi hyvälle mielelle. Voisi ehkä tehdä enemmänkin tuollaisia pyöräilyretkiä, tosin mieluummin päiväsaikaan. Päivällä rajoittavana tekijänä on lämpö, ja illan hämärtyessä pystyy jo ulkoilemaan kun lämpötila laskee +30 C tienoille. Nytkin lähtiessä katsoin ukemaksi +32 C mikä oli ihan hyvä ajelukeli.

4.-6.8. järjestetään Alanyan keskustassa, kaupungintalon takana rannalla Turkin jalkapalloliiton rantajalkapalloliigan Alanyan osakilpailu. LInkki lehtiartikkeliin. Aikatauluista ei ole tietoa. Edellisenä kahtena vuonna pelejä on pelattu pitkin päivää.

Ai, mansikoita

Alanyan tuoretorilta väriä ja vitamiineja 24.1.2017

Viimeisiin vuosiin on mahtunut vain harvoin positiivisia kampaajakokemuksia. Tänään oli sellainen. Aikaa varaamatta
menin kampaajalle, josta olin kuullut puhuttavan hyvää. Sisälle tullessa kampaamotilassa oli seitsemän työntekijää ja kolme asiakasta. Omistaja sanoi, että jos maltat hetken istua, niin hän leikkaa tämän ensin loppuun, ja sitten sinun hiuksesi. Käytännössä hän leikkasi neljät hiukset siinä odottaessani, kun ovesta aina vaan käveli sisälle lisää naisia, mutta en lähtenyt pois, koska pidin näkemästäni. Hänellä oli tosi hyvä silmä hiusmallien suhteen. Naiset tulivat sisälle enemmän tai vähemmän homssuisina kotiäiteinä, ja poistuivat prinsessoina, hymyssä suin ja silmät ilosta loistaen. Föönauksen jälkeen kampaukset olivat todella kauniita, muodikkaita ja kantajilleen sopivia. No, minä kun haluan wash-and-go -hiukset, enkä uhraa hiustenlaittoon aikaa minuuttia enempää, niin toki se rajoitti hänen leikkaussuunnitelmiaan aika paljon. Mutta, hänellä on hyvä suunnitelma, eikä tämä hassumpi ole nytkään. Ja minulla on pitkästä aikaa kampaaja, jonka käsittelyyn menen seuraavankin kerran mielelläni.

Hedelmä- ja vihannestorilla päätin kokeilla edes yhtä uutta juttua. Tällä kertaa se oli kuvassa näkyvät oranssit, isosta kurpitsasta leikatut lohkot. Olen tehnyt aikanaan kurpitsasta pikkelsiä, mutta se ei nyt kiinnosta. Kysyin myyjänaiselta, että miten tätä käytetään, mitä minun pitää tälle tehdä. Hän sanoi, että paikalliset tekevät siitä sokerin

Jotakin ison sienen näköisiä oli myynnissä myös 24.1.20017

kanssa makeaa herkkua, hilloa, ja turistit tekevät siitä suolaisia ruokia, sekä käyttävät perunan tapaan. Ja hän vielä selittikin sen paikallisen tavan tehdä sitä makeaa kurpitsahilloa, mutta eihän se kokonaisuudessaan näin kauaa muistissa pysynyt. Jostakin se ohje vielä löytyy, sillä niin paljon naiset noita ostivat, että ilmeisesti on suht yleinen herkku.

Eräs torimyyjä otti puheeksi, hieman ei-onnellisen-oloisena, että "onko sinulla täällä asunto, no, nythän sinä voit hakea TUrkin kansalaisuutta".  En tiedä mitä ihmiset luulevat eurooppalaisten varallisuudeksi, kun tuokin mies oletti, että 1-3 miljoonaa dollaria löytyy kyllä eurooppalaiselta naiselta tai mieheltä, pankkitililtä. Kummastuneena hän jäi katsomaan, kun sanoin, etten ole sellaisia rahoja eläissäni nähnyt omalla pankkitililläni, ainoastaan naimisissa ollessani yrityksen verotusarvo oli miljoona-sana, mutta sen jätin sanomatta.

Juuri, kun ajattelin, että kaikki on ostettu ja lähden bussipysäkille, niin silmäni näkivät mansikoita. Järki käski kävelä pois, mutta tunteet makuaistin johdolla veivät voiton, ja kaksi kiloa mansikoita tuli mukaan. Ja pitihän niitä heti kotiin päästessä, ihan ensimmäiseksi maistella muutama. Meillä tämä mansikoiden syönti menee niin, että ensin innoissani syön parisenkymmentä, ja olen aivan haltioissani mausta ja aromeista, tuoksusta ja väreistä. Sitten alkaa polttaa ja kutittaa, ja muistan, että "ai niin", ja haen lääkekaapista ylimääräisen annoksen antihistamiinia, allergialääkettä.

Parkissa sairaalan etuoven vieressä 24.1.2017

Siirrän mansikkapussin jääkaappiin, ja mietin, mitä niistä pitäisi tehdä. Kun parin tunnin päästä tulen jääkaapille, koska on nälkä, niin hullaannun siihen käsittämättömän ihanaan tuoksuun, joka avoimesta mansikkapussista leviää pitkin keittiötä. Tuoksusta hullaantuneena syön innoissani taas seuraavat parisenkymmentä mansikkaa, ihoa alkaa kutittaa mutta suuta ei polta, ja totean, että allergialääke vaikuttaa vielä riittävästi, syön vähän lisää... En ole mansikalle allerginen, en, sillä luomumansikasta ei tule mitään oireita, ja siksi tuo muistaminenkaan ei ole ihan "aktiivinen" tuossa asiassa. Ja on ne hyviä, niin hyviä.

Minulla on ollut ilo kasvattaa yhtä sellaista muksua, joka korjasi mielellään kaiken mahdollisen joko sinitarralla tai teipillä. Molempia löytyi milloin mistäkin. No, tuo kuva on erityisesti hänelle. Torilta tullessa, BAskent sairaalan kohdalla olin pärähtää nauruun, kunhan olin ensin tarkistanut, että näin oikein. Siinä sairaalan edessä kökötti ihan yksinään tuo hopeisensininen skootteri. Se oli kasattu jesarilla ja paikattu pahvilla. Ai jestas, että nauruhermoja kutkutti. Teipistä on moneksi, ja aaltopahvista kanssa. Vaan jäi yksi kysymys: onkohan skootterin omistaja potilaana sairaalassa, vaiko tuttuaan katsomaan tullut tuolla ihan vähän vaan kolaroidun näköisellä kulkupelillä... vai liekö skootteri tullut hakemaan ensiapua haavoihinsa. LÄhtisitkö tuon kyytiin, jos oikein komea herrasmies hymyilisi kauniisti, ja pyytäisi ajelulle?

Aurinkoa ja kukkia marraskuuhun

Alanyan Kale-kukkula, marraskuussa noin ranta nr 12:n kohdalta

Täällä ei synkistellä :)) .Tänään on sivu täytetty auringonvalolla ja kukkasilla, ja on sinne yksi mehiläinenkin päässyt. Saman tyylinen linja tullee jatkumaan jonkin aikaa, osin siksi, että täällä on valoa ja kukkia, ja molemmista pidän. Ehkä välillä on karskimpiakin kuvia,  joskus jopa mustavalkoisia. Katsotaan nyt mitä tulee. Kuvat ovat edelleen turistiräpsyjen tasolla, kuten joku on joskus kommentoinut, mutta se ei minua haittaa. Aiemmasta kamerasta hajosi kenno samoihin aikoihin kuin blogi jäi tauolle, ja tässä uudessa on vielä niin paljon opettelua, että en aseta itselleni mitään onnistumisen paineita kuvien suhteen. Jotakin tulee. Se on ainoa asia, jonka kuvien osalta voin luvata.

Alanya on edelleen kasvanut ja vilkastunut, sekä valmistautuu suunnitelmallisesti kasvamaan lisää. Täällä on valtion ja kaupungin taholta paljon uusia projekteja valmistumassa, ja niistä on ilo kertoa myös täällä, aikanaan. Enkä minäkään ole vielä jämähtänyt mihinkään keinutuoliin, joten saattaa olla, että elämässä sattuu ja tapahtuu edelleen yhtä sun toista. Ainakin kalenteri näyttää sellaiselta että jotain on lupa odottaakin tapahtuvaksi.

Alanya ja kukat, molemmat nauttivat marraskuun auringosta

Tuo ensimmäinen kuva on nähty täällä aiemminkin, ja silti se on tuossa taas. Kun en itse liiku enää Kalen suunnalla kovinkaan usein, niin ei tule siltä suunnalta kaupunkia kuvattuakaan. Itse asiassa kaipaan Kalelle, jossa meillä oli varsin tiivis kyläyhteisö ja kaikki oli lähellä. Meteliä ja elukoita en kaipaa, enkä entistä asuntoa. Sen sijaan nautin nykyisen asunnon hiljaisuudesta, ilmavuudesta, vaaleudesta ja valoisuudesta. Ja juuri valoisuutta ja ilmavuutta tuo ensimmäinen kuvakin edustaa, ja siksi se tuohon pääsi. Kalesta kaipaan liikkumisen helppoutta... sanoinko minä tosiaankin noin 1,5 km jyrkkään ylämäkeen kävelystä? B)  Joka tapauksessa täällä kauempana on auto tarpeen. Bussivuorot ovat päiväaikaan ok, mutta onhan se aina projekti, kun odottaa kaupungilta kotiin pääsyä, ja sitten vielä matkustaa sen muutaman kilometrin.

Alanya ja marraskuun kukkija

Kävin tässä välillä myös Suomessa, ja olihan se harmaa hämäryys aika rankkaa, varsinkin, kun siihen tulee runsaan valon keskeltä. Aiemmin Suomessa asuessa hämäryyteen ja pimeyteen jotenkin vaivihkaa vaan tottui, niin kuin olosuhteisiin yleensäkin totutaan. Lapissa asuvia ihimsiä arvostan erityisesti, sillä vaatii ihan omanlaisensa sitkeyden rakastaa niinkin kovia luonnon suomia olosuhteita. Siellä on kauneutta mutta on siellä myös koettelevia olosuhteita. No, jotkut sanovat että nämä olosuhteet täällä ovat kovia... itse en koe sitä niin. Minun elimistöni on tehty lämmintä ympäristöä varten; siihen on jo tekovaiheessa asennettu tänne kesän lämpöön sopiva termostaatti. Ilmapiiri on ok, ja kaupunki on rauhallinen ja turvallinen, edelleen. Täällä ei ole tarvinnut pelätä. Yksinäisyyttä ei tarvitse vapaaehtoisesti kokea näin seurallisessa ja osallistuvassa kulttuurissa vaikka hiljainen sesonki on ollutkin, tosin minun luonteeni kaipaa hiljaisuutta ja tilaa enemmän, kuin mihin täällä on totuttu. Sanovat toisinaan erakoksikin, jos eivät näe joka päivä ;) . Ja koska olen ulkomaalainen, niin saan sopivasti erivapauksia suhteessa paikallisiin käyttäytymisnormeihin.

Tiare-kukka ja uskomattoman upea tuoksu. Marraskuu, Alanya

 Pari kuukautta sitten kävimme paikallisen ja ruotsalaisen ystäväni kanssa vuorilla, erään siellä asuvan perheen vieraana. Se reissu oli mielenkiintoinen, ja moni käyttäytymiseen liittyvä asia tuli taas keskusteluun, ja ehkä jotain jopa opinkin. Päällimmäiseksi jäivät armolliset lauseet: "Koska sinä olet ulkomaalainen, niin monia asioita katsotaan läpi sormien. Sinulta ei vaadita näiden tapojen tuntemista." Vuoristolaisten elämää turistien virta ei ole muuttanut, niin kuin keskustassa asuvien elämää, ja siksikin monet perinteiset, hyvät tavat ovat siellä edelleen korkealle arvostettuja. Tapakulttuurissa erityisesti kohteliaat käyttäytymistavat ovat tärkeitä, ja siinä on paljon sellaisia hienouksia ja vivahteita, joita suomalaisessa kulttuurissa en ole kokennut, ja joiden oppimiseen menee aikaa. Niin ihmisten kuin maisemienkin puolesta reissu oli elämyksellinen, ja siitä kerron lisää vaikkapa seuraavassa kirjoituksessa ihan kuvien kera.

Sen verran säästä, että päivisin ulkona on vielä +20 - +28 C, vähän paikasta riippuen. Tuuli on kuitenkin viileää, ajoittain jopa kylmää, ja huoneet tuntuvat kolealta ilman lämmitystä. Lämmitys toki korjaa tilannetta, ja villapaidat ja villasukat sekä toppatakki on jo kaivettu esille kaappien kätköistä. Öisin lämpötila laskee noin +10 - +15 C:een, ja useimpina öinä täällä vuoren rinteessä tuulee. Käytännössä lähes joka yö on tuulista, toisinaan kivasti myrskytuulista. Täällä on ollut upeita myrskyjä ukkosineen ja salamoineen. Se, että vettä tulee hetkessä saavillinen lähes vaakasuoraan, ei mahdu tuon "upeaa" -otsikon alle, mutta kuivaksi paahtunut luonto kaipaa sadetta ja sateet ovat täällä paljon lyhytikäisempiä kuin Suomessa (jossa siis saattaa sataa viikon, tai kaksi, tai...). Meillä sade kestää usein tunnista muutamaan tuntiin, ja joka päivä näkyy edes vähän aurinkoa. Sääennustuksessa pilviä on alkanut näkyä useammin kuin ennen, ja on mielenkiintoista nähdä nyt koko talvi. Itse asiassa aiemmin en ole koskaan ollut täällä koko aikaa marraskuun puolivälistä helmikuun puoliväliin, vaan viikon silloin ja toisen tällöin. Pääsääntöisesti olen ollut tänä ajankohtana Suomessa. Nyt on toisin. Kävin jo Suomessa, ja seuraavan kerran käyn passin uusimisen vuoksi vasta maaliskuussa. Joten nyt siis tulee täysi annos talvisäätä a la Alanya.  Silti kumisaappaat on vielä ostamatta, kun en ole löytänyt "naisellisen nättejä, siroja ja korollisia". Aiemmista kokemuksista muistelen, että ne tulevat olemaan tarpeen.

Nyt istahdan katsomaan X-Factor UK:n suoraa tuloslähetystä, ihan vaan Saaran vuoksi :)) . Rentoudutaan hetkeksi ja unelmoidaan.

Kukkakuvioinen vasara

Hiukanko on epänaisellinen olotila, taas kerran. Ei auttanut edes kukkakuvioinen vasara. Sain

Monet hedelmäpuut kukkivat Alanyassa 03/2016

nimittäin vasaroitua isompaan vaatekaappiin vaateripustimille tangon, jotta matkalaukussa mukana tulleet ja entisetkin mahtuvat paikalleen kaappiin. Toivon hartaasti, että tuo naisen logiikan mukaisia ratkaisuja sisältävä viritelmä pysyy tuolla kaapin yläosassa valtavan vaatepainon kera vielä huomiseen ja paljon siitä pidemmällekin, kiitos. ja jos ei pysy, niin logiikka petti, ja on kutsuttava miehiset voimat paikalle ;) . Itse en viitsi nähdä enempää vaivaa yhden vaatetangon vuoksi, kuin mitä jo näin. Sopivia, kiinnittämiseen tarvittavia osia ei ole kotona, eikä ulkomaalaisena naisena turkkilaisessa rautakaupassa käynti houkuttele yhtään. Parhaani yritin, ja ainakin vielä se roikkuu tuolla paikallaan.

Nyt iltapimeällä näkyy hienosti salamoiden välähdykset ulkoa. Ukkosen kumea jyrähtely kuuluu voimallisesti sisälle, varsinkin kun on hiljaista, poikkeuksellisen hiljaista. Päivällä hetkittäin jo toivoin, että olisi edes hetken aikaa hiljaista, kun koko ajan kuului puheensorinaa joka puolelta ja useammalla kielellä. Kunhan siihen taas tottuu, niin sitä melusaastetta ei edes huomaa, mutta nyt sen vielä tuntee ja huomaa. Kiersimme naistuttavan kanssa pienen kävelylenkin ja sen jälkeen viisi kerrosta Sali Pazari 82 kauppakeskuksessa. Kyllä tuo kauppakeskuksessa pyöriminen, monen purkin ja purnukan tutkistelu, kahvinkeittimen etsintä, kukkaruukkujen valinta, mattojen kurkistelu ja moni muu yhtä vähäpätöinen asia ihan hyvin kevyestä kuntoilusta käy. Ei ollut askelmittaria mukana, mutta pohkeissa tuntuu siltä, että jotain muutakin on tullut tehtyä kuin seisoskeltua bussipysäkillä. Kauppareissun jälkeen ihan kuntoilumielessä kävelin kauppakärryni kanssa vuorenrinnettä ylös kotiin saakka. Kuntoilukautta ei turhaan katkaista ;) .

En voi kuin ihmetellä tuttavan eksymisherkkyyttä. Olen itse ollut 2015 leikkauksen jälkeen

Puu kukkii, Alanya 03/2016

hetken aikaa aivan samanlainen suuntavaistoton vaeltaja. On vain vähän hassua jännätä, mistä hän tällä kertaa itsensä löytää, kun hänet laittaa bussilla menemään kohti hotellia. Mahdollisuudet kun ovat monet, vaikka bussi menee 100 metrin päästä hotellista. Voi jäädä pois bussista hirmuisen paljon aikaisemmin kuin pitäisi, eksyä ja kävellä itsensä kipeäksi. Tai sitten bussista voi jäädä pois tosi myöhään, sitten kun on ajettu reilusti ohi, ja sen jälkeen voi palata hotellille taksikyydillä, pitkän kaavan kautta kiertäen koska kohdalle osui taksikuski, joka tykkää ajella ympäri katuja. Sen lisäksi kilometrin päästä hotellilta voi lähteä bussilla ihan vastakkaiseen suuntaan, kävellä puoli kilometriä, vaihtaa toiseen bussiin ja ajaa taas pysäkin ohi. Tämä tuttava "rakastaa" bussiajeluita täällä yli kaiken, koska tähän asti hänellä on kokemusta vain hyvin täyteen ahdetuista, ruuhkaisista busseista. Yritän muistaa huomenna opettaa hänelle turkinkielisen lauseen "missä minä olen nyt". Ehkä kartan näyttäminen ja tuo lause kartan reunaan kirjoitettuna auttaa hieman edes paikantamaan mihin on eksynyt. 

Talvisen Suomen limakalvoärsytys alkaa väistyä, sillä hajuaisti alkaa vähitellen palautua. Ruoka ei vieläkään maistu juuri millekään, ainoastaan raa'an sipulin maku tulee kunnolla läpi. Huomenna on toripäivä, joten haenpa tarpeeksi vahvan makuisia yrttejä ja hedelmiä. Tänään oli upea elämys huomata, että appelsiinipuun kukat tuoksuvat parhaimmillaan jalkakäytävän yllä olevissa puissa. Innoissani kuin pikkulapsi kuljin katse puiden latvuksia kohti tuoksuja nuuhkien. Näky oli varmaan höntti, mutta sillä ei ole mitään väliä. Minä katselin appelsiinin kukkia ja tuttava punaisia kiiltonahkalaukkuja. Ja pari upeaa kiiltonahkalaukkua hän löysikin. Olen onneksi oppinut siihen, että vaikka lomalle tuleva turisti shoppailee, ja löytää yhtä sun toista kivaa, ihanaa ja kiinnostavaa, niin minun ei tarvitse shoppailla samaan aikaan, tai näillä palkoilla oikeastaan ollenkaan. 

Tämän päivän omat shoppailut olivat se vaatekapain tanko ja kuusi kukkaruukkua. Huomenna

Kukkiva pensas, Konakli 03/2016

yritän muistaa ostaa multaa, jos sellaista löydän, tai sitten haen vaan tuosta Kalen rinteestä ihan tyynen rauhallisesti purkillisen maata, ja kylvän yrtit siihen. Nyt on kuitenkin viherpeukalon kylvöaika. Naapuri muuten eilen tarjosi minulle erästä kukan alkua, sanoen, että tämä on sinun taimesi. Koskapa hänellä ei vielä näkynyt olevan sellaista kukkaa, niin annoin sen hänelle vaivan palkkana, kun on noin hyvin hoitanut sitä poissaoloni aikana. Kaupungilla muuten vaihdetaan taas kukkaistutuksiin kukkia. Ja Atatürk-patsaan vieressä, suojatien kohdalla, oli kehäkukkien seassa paljon siemeniä kantavia kukkia. Ei yhtään ottanut viherpeukalon silmiin sekään, ei. 

Jos oikein hyvin käy, ja osun sopivaan aikaan sopivaan paikkaan, niin voin kysyä puutarhaosaston miehiltä, että voisinko napsauttaa sieltä parit siemeniset kukkavarret mukaani. Toin Suomesta tullessani muutamia erilaisia kauppojen myymiä siemenpusseja, vaikka se kai on ymmärtääkseni kiellettyä kasvitautiriskien vuoksi. En ole lainkaan perehtynyt täällä myynnissä oleviin kukkien siemeniin tai niiden valikoimiin. Ainoastaan kukkakauppojen ohi kävellessä katselen kaihoisasti heidän valikoimiaan. Tänään näkyi mm. hyvännäköisiä esikoita.

Theo's Place oli tämän päiväinen ruokapaikkamme. Sain istua aika pitkään tavallisena turistina, tunnistamattomana, ennen kuin omistaja ja hotellin omistaja tunnistivat ja tervehtimisen puhetulva alkoi. TorosHamam siinä vieressä näkyi myydyn uudelle yrittäjälle, joka itse asiassa on hamamin entinen työntekijänainen, jos asetelmat oikein ymmärsin. Mielenkiintoista. Jännä nähdä mitä hän saa aikaan, sillä tuolla hamamissa on periaatteessa hyvät tilat, kunhan vaan kaikki muut osaset loksahtavat kohdilleen. Salamointi yltyy, joten ihailen sitä hetken, ja jatkan sitten muita kirjoituspuuhia.

Ruusujen kehto

Suomessa kello on nyt kaksi iltapäivällä, ja tätä kirjoittaessa on keskikesä, mutta pimeää kuin

syksyllä. Paksut pilvet riippuvat matalalla, juuri nyt ei sada mutta koko ajan pimenee ja tuuli yltyy siihen malliin, että on kai odotettavissa ukkosta.Vaikka tietokone on aivan ikkunan ääressä, niin sisälle oli laitettava valot päälle, että näen kirjoittaa, ja ettei ole olo kuin menninkäisellä luoliensa pimeydessä. Mutta mennään menninkäisten oloista kesäiseen auringonpaisteeseen ja niihin ruusujuttuihin, joita eilen lupasin. Jos ei muuten, niin ihan vaan valon ja ilon vuoksi tarvitaan välillä tämä. Ja monia näistä esittelemistäni tuotteista saa itäkeskuksen AlanyaMarketista.

 Anadolu’nun Gül Bahçesi: Isparta,
Isparta, Anatolian Ruusukartano
(omalla vapaalla suomennoksella). Tuo nimeen liitetty linkki vie Ispartan kaupungin nettisivuille.

Isparta on Turkin Anatolian ylängön järvialueella sijaitseva  pieni kaupunki, jonka yhtenä pääelinkeinona on ruusujen kasvatus ja jatkojalostaminen. Isparta on suoraan Antalyan pohjoispuolella, eli sijainnillisesti varsin houkuttelevassa paikassa, jos päätät matkustaa esimerkiksi Pamukkaleen tai liikuskella Antalyan ympäristössä vähän laajemminkin.

Erilaiset ruusutuotteet ovat Turkissa jokapäiväisessä käytössä, ja paljon yleisempiä kuin Suomesta katsoen voisi kuvitella. Esimerkiksi kuivattuja ruusujen terälehtiä käytetään jälkiruoissa, ruusuista uutettua ruusuvettä käytetään paljon
ruoanvalmistuksessa ja janojuomana. Ruusuvettä on myös turkkilaisten suosimassa käsienpuhdistusvedessä. Ruususta valmistetaan erilaisia hilloja, makeisia ja leivonnaisia. Ruusuista tislattua ruusuöljyä myydään eteenpäin sekä kosmetiikkateollisuudelle että elintarviketeollisuudelle. Eteerinen ruusuöljy on kallista, taivaallisen tuoksuista, ja yhden ruusuöljypisaran tuottamiseen tarvitaankin valtava määrä ruusujen kukintoja. 4000 kg:sta ruusuja saadaan 1 kg ruusuöljyä. Turkissa 100% eteerisen ruusuöljyn myynti hinta on noin 150 TL 3 ml. Eivätkä siihen eteerisen öljyn tuotantoon kelpaa mitkä tahansa ruusut, vaan ne, joiden tuoksu on aivan omaa luokkaansa. Yksi arvostetuista tuoksuvista ruusuista, joista tislataan eteeristä öljyä, on Ruusu Otto. paljon käytetty on myös Rosa Damascena eli suomennettuna Damaskuksen Ruusu. Tuon ruusuöljyn kerrotaan olevan miehille vastustamaton tuoksu silloin kun se on naisen iholla, ja se on yksi syy miksi moni nainen käyttää tuoksuja joissa Ruusu Otto on mukana. Jos et ole koskaan kokeillut, niin testaapa toimiiko tuoksu unelmiesi mieheen... ja varaudu seurauksiin :D .

sivustoja Ispartaan matkustamiseen liittyen
travelterminal.net/isparta-gezi-rehberi

Paljon kuvia Ispartasta
tripadvisor.fi/Tourism-g781297-Isparta_Isparta_Province-Vacations.html

Kartta ja perustietoa
en.wikipedia.org/wiki/Isparta

Turkeyforyou.com/travel_turkey_isparta

hurriyetdailynews.com/
35 kuvaa ruusujen kehdosta

Talvisin Davrazin hiihtokeskus Ispartan alueella palvelee laskettelijoita ja hiihtäjiä. ...olisipa mielenkiintoista käydä tuolla myös talviaikaan, ja hypätä lumilaudalle, tai suksille kun lautailusta on jo pidemmän aikaa ;) .

 Tuolla alimmassa kuvassa on linkki Ispartalaisen sanomalehden sivuille.

Teija, tuolla käydään samalla kun Pamukkalessa, eikös :))

www.ispartahabergazetesi.com