lauantai 1. joulukuuta 2012

Turkish Delight, Türk Lokumu

Näin joulun alla tekee mieli karkkia, jotakin hyvää, makeaa, herkullista... Eri kansoilla on omia perinteitään ja herkkujaan. Turkin kielellä Wikipediakin kertoo aiheesta vaikka kuinka paljon, mutta suomeksi sieltä löytyy maininta "Lokum tai loukoum on turkkilainen makeinen. Se valmistetaan sokerista, vedestä ja tärkkelyksestä. Lokum on pehmeä, hillomainen ja joskus tahmeahko makeinen. Se on usein muodoltaan pieni kuutio, joka on kauttaaltaan tomusokerin peitossa. Joskus lokum on myös maustettu pistaasilla tai pähkinöillä. Lokum tunnetaan yleisesti myös englanninkielisellä nimellä Turkish Delight.

lokumistanbul.com
Tästä 240v sitten "keksitystä" makeasta herkusta tuli pian Istanbulin symboli. Tässä linkki Lokum Istanbulin eli kyseistä herkkua valmistavan yrityksen sivuille :) lokumistanbul.com josta herkkuja ym voi ostaa. Heidän sivuiltaan löytyy myös englanninkielinen video jossa kerrotaan lisää näistä namipaloista   videolinkki 1  Videolla näkyy hyvin Turkkilaiselle teekulttuurille ominaiset koristeelliset metalliastiat joista tarjoiltiin tee, makeiset ja muut tarjottavat vieraille joita haluttiin arvostaa ja hemmotella. Ja upeat pakkaukset! Tähän kulttuuriin kuuluvat oleellisesti myös hyvän tuoksuiset vedet joilla haluttiin virkistää ja raikastaa itseä ja tilannetta. Vesiä pirskoteltiin iholle, vaatteisiin, hiuksiin tai niihin kostutetuilla papereilla pyyhittiin käsiä, kasvoja tai kaulaa. Osa Turkkilaisista käyttää niitä edelleen ja voit nähdä tätä käytäntöä edelleen niin kodeissa kuin työpaikoillakin. Ja esim monessa lentoyhtiössä jaetaan tuoksuvat kosteuspyyhkeet kun matkustat Turkissa. Samoin moni ruokapalveluyrittäjä jakaa niitä asiakkailleen.

Tässä on nopeasti valmistuva mikroaaltouunia hyödyntävä ohje tehdä turkish Delightin kaltaisia karkkeja mikro-ohje. miksi sanon "kaltaisia"... koska aitojen Turkish delightien tekemiseen menee käsittääkseni tunteja, joka tapauksessa paljon pidempi aika. Tällä voit silti kokeilla ja mikä inspiraatio iskee niin sitten aiheesta löytyy paljon kirjallisuutta ja monia erilaisia ohjeita.

Tässä perinteisempi kotiohje delightien tekoon, ihan kuvien kera lezzet.com.tr tosin teksti on turkiksi. Aina on olemassa kääntäjiä, mm translator.google.com ja sitä kautta voit muutama sana / lause kerrallaan kääntää ohjeen omalle kielellesi.

gidacilar.net
ja tässä toinen ihana ohje yogurtkitabi.com  hienojen kuvien kera. Itse kokeilin kerran aikaisemmin tehdä Delighteja ilman pektiiniiä, käyttämällä maissitärkkelystä, ja siitä tuli tavallaan saman rakenteista ja näköistä mutta eri makuista. Se ikään kuin kaipasi jotain oleellista, ehkä pektiiniä, ruusuvettä ja oikeita makuaineita C:

Ehkäpä kokeilen taas keittää delighteja joulukarkeiksi, nam

webhatti.com
Blogilistaltakin löytyy useita Turkkilaiseen ruokaan ja makeisiin herkkuihin liittyviä blogeja. Tässä turklokumu.blogspot.fi ja kuten huomasit niin tässä blogissa on yllättäen suomalainen tunnus .fi Mielenkiintoista. Ja blogin tekstit saa oikeassa reunassa olevan linkin avulla käännettyä useille eri kielille. Tästä blogista löytyi paljon muutakin hyvää, makeita ja suolaisia leivonnaisia, hillo-ohjeita ja paljon, paljon muuta. Aivan vesi herahtaa kielelle pelkistä kuvista ;) Ihania kuvia ja kaikkiin niihin herkkuihin teko-ohjeet.

Lisäksi tuosta blogista löytyy paljon upeita kuvia Turkin eri paikoista. Suosittelen.


lauantai 24. marraskuuta 2012

Rumi ja muutakin ajateltavaa

Joskus, ellei jopa useimmiten, pysähtyminen ja ajattelu ovat enemmän kuin tarpeen. Itselläni tämä viikonloppu on taas sellainen ajankohta jolloin tietoisesti pysähdyn miettimään että mitkä ne omat tavoitteet olivatkaan ja missä olen menossa suhteessa niihin. Elämän myötä kun käy helposti niin että joku toinen muuttaa tavoitteitasi joko huomaamattasi, tahtomattasi tai muuten vaan manipuloiden.

Olen hyvilläni siitä että olen pystynyt olemaan lujatahtoinen tiettyjen ihmisten suhteen ja olen pystynyt pitämään heidät ulkona elämästäni vaikka he yrittävät aika ajoin ottaa yhteyttä ja toisaalta olisi houkuttelevaa vastata heidän yhteydenottoihinsa. Tässä kyse on siis parista turkkilaisesta miehestä, joille olisin vain keino saada oleskelulupa Suomeen ja sitä kautta heidän tavoittelemansa "ihanne-elämä" euroopassa. Heitä Turkkiin paluu ei kiinnosta lainkaan.

Ajattelun ja pysähtymisen tueksi keräsin tähän mutaman linkin.

Tästä linkistä pääset sivuille johon on koottu sekä kuvia että Rumin runoja englanninkielisenä Mystical Poetry of Rumi

Tämä sivusto on edellistä laajempi A Tribute to Rumi  ja sieltä löytyy esim elämäkertaa, historiaa, kuvia, linkkejä ja paljon, paljon muuta. Tekstit löytyvät sekä englanniksi että turkiksi.

Tämä sivusto on taas hieman toisen luontoinen mutta laajahko Rumi Network by Shahram Shiva
Tässä englantilainen Rumi-sivusto jossa voit valita useista eri kielivaihtoehdoista Rumi







Viereinen kuva on www.lisadietrich.com -sivuilta ja hän omistaa oikeudet, minä vain esittelen upean kuvan.

Konyassa ja Anatolian ylängöllä käynti on alkanut kiinnostaa vaikka aiemmin ajattelin että se on niin kuivaa ja karua seutua että meri-ihmisenä en ehkä nauttisi siitä niin paljoa kuin rannikkolla matkustamisesta. Se lienee silti kokeilemisen arvoinen. Onhan siellä vaikka mitä nähtävää ja uusia ihmisiä ja uusia ympäristöjä. olen kuullut että Konya on hyvin vahvasti konservatiivinen eikä siellä näy juurikaan turisteja. Paikalliset naiset pukeutuvat perinteiseen kapalı kıyafetler -asuun eli huiviin ja olkapäät, käsivarret ym peittävään hameasuun tai perinteisiin kylänaisten housuihin. Tämä on siis vain kuulupuhetta, en tiedä arkitodellisuutta ennen kuin käyn siellä.

My Dubai My City video esittelee Dubain elämää ja kaupunkia monilta eri näkökulmilta :) Ja tuon Dubai-videon etusivulta löytyi linkki jonka kautta lötyy Lähi-Idän työpaikkoja naisille ja miehille... olihan siellä vaikka mitä mielenkiintoista C:

ja sattumalta löytynyt nuorille suunnattu monipuolinen sivusto on5yirmi5.com

Nyt palelee sen verran että odotan jo pääsyä kuumaan vaahtokylpyyn. Isosta ammeesta on omat ilonsa ja hyötynsäkin, ja ihmettelen että miksi niitä on käytössä enää niin vähän.  Mukavaa lauantai-iltaa itse kullekin :))


sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Alanyan palveluita ja ostospaikkoja

Teen taas kerran koontia ja esittelyä sellaisista palveluista ja kaupoista joista en ole ennen puhunut.
Ennen kuin puhun kaupoista, niin tästä linkistä löytyy turkin kielellä monenlaisia palveluita: alanyarehber.com mm. matkailufirmoja, bussiyhtiöitä, kuvia ja videoita, hotellien suoria yhteystietoja, valokuvaamoita, internetkahviloita, lentoyhtiön lipunvarausta, ja paljon muuta. Ja monilla selaimilla pääset kääntämään kokonaiset sivustot omalle kielellesi, joten ei tarvitse välttämättä osata turkkia :)

 Viereisessä kuvassa on Juudaksenpuun kukkia. Ne puut kukkivat aikanaan tuolla niin että ovat ihan vaalenapunaisten kukkien peitossa, ikään kuin hunnutettuna.

Tässä välipalaksi Il Divon Stay (Ven A Mi) klikkaa   , oikeudet ovat niillä joille ne kuuluvat, esittelen vain biisin.

Sitten kymmenkunta shoppailukohdetta.

Kengät:

 Gerger Shoe: kangaskengät / keinokuituiset ovat eri hyllyissä ja nahkakengät ihan omassa hyllystössään. Lisäksi heillä saa katsoa rauhassa, kukaan ei tuputa eikä hoputa. Palvelua saa ja he tietävät mistä puhuvat. Tuosta kaupasta olen ostanut monet kengät ja he jopa huolsivat vuosi oston jälkeen yksiä nahkakenkiä maksutta, kun näkivät ne jalassani kun tulin kauppaan uudelleen. Heillä on sellaistakin valikoimaa jota Ataturk kadun kaupoissa ei ole. Osoite on Damlatas Cad 49. On Damlatas-kadun Kale-kukkulan puoleisella puolella.  Kannattaa käydä.

Üzer  Ayakkabı: täältä löytyy kenkiä runsaamminkin, ja isä ja poika antavat katselurauhaa mutta myös palvelevat herkästi. Heidän kanssaan on helppo tinkiä. Tämän osoite on Hayate Hanim Cad 38. Se löytyy kun lähdet kävelemää Ataturk-patsaalta bile- ja basaarialueelle, lounaaseen, vinosti kohti basaarialuetta. Kun ohitat Uuden Moskeijan, ylität samalla Zambak kadun ja vasemmalla eli etelän puolella katua on tämä kauppa. Huomaa että jos menet liian pitkälle niin toinen moskeija on edessäsi ihan pian. Queens Garden jää tämän kaupan eteläpuolelle, eli ne ovat samassa korttelissa.

Laukut:

DRS Dursunlar Canta:  Tästä laukkukaupasta oli vaikea päästä ohi :)) Tämä löytyy Robin Hood-discon kohdalta mutta korttelin verran lähempää Ataturk-katua. Osoite on Hükümet Cad 22. Havana Club / Disco löytyy lähes tätä vastapäätä... laukkuja löytyy moneen makuun ja eri materiaaleista. Värien ja mallien kirjo on ilahduttavan iso.

Çintaş-laukkukauppa sijaitsee Ataturk-kadulla ja on sekä ilmeeltään että hintatasoltaan ei-basaarimainen. Laukkuja ja vöitä löytyy, ja omistajanainen valitsee tarjonnan huolella. Tämä liike on lähes Villa Okania vastapäätä, LC Waikikin vieressä, itäpuolella.

Vaatteet:

Şahinkaya Shopping Center on minun suosikkini. Nuorella omistajapojalla, Yaşarilla, on hyvä muisti ja tyylitajua. Kauppa on paljon enemmän kuin mitä päälle päin näyttää. Sisältä löytyy uskomaton valikoima muotivaatteita, edullisia ja kalliita merkkejä, perinteisiä puuvillaisia, valkoisia ja keveitä helleasuja, talvitakkeja, vöitä, asusteita... tuonne on jäänyt useampi euro ja kaikkiin ostamiini olen ollut tyytyväinen. Sieltä löytyi vaatteita myös nirsolle nuorisolle ;) Ja jos tulet ostaneeksi niin paljon ettet jaksa kantaa niitä hotellille, niin kaupasta löytyy myös kuljetuspalvelu :D  Osoite on Pazaryeri Hafiz Ömer Pasaji 46. Eli se on Ataturk-kadun pohjoispuolen läheisyydessä oleva basaarialue, ja jos tiedät missä on isot markkinat / basaari perjantaisin, niin tämä on sen alueen nukalla, bussiasemalta ja moskeijasta vähän itään. Jos en muista väärin marketin nimeä, niin tätä vastapäätä on 1M1 Marketin parkkipaikka-alue / torialue. Kannattaa etsiä. Tämä omistaja on luvannut että kavereitteni ei tarvitse tinkiä liian paljoa, vaan hän laskee hintaa suoraan hieman alemmas, joten saa sanoa terveisiä ja käyttää nimeäni. Hän muistanee minut siksi kun muistaa ShyGirlin :DD jolla nimellä hän kutsui tytärtäni...

Real Style: en muista tästä kaupasta muuta kuin että kortti on edelleen tallessa. JOtain hyvää sieltä on löytynyt, mutten muista mitä... Liike on Ataturk-kadulla McDonaldsia vastapäätä, vesipuiston suunnalla, ei Obaan päin mentäessä, jossa on siis toinen McDonalds.

Nahkaliike:

ahavoila.com
LAMM Leder: jos kaipaat tavallisten perusnahkatakkien lisäksi jotain muutakin, niin täältä löytyy modernia ja erikoisempaakin designia yhdistettynä laadukkaaseen työhön ja laadukkaaseen lampaannahkaan. En osaa selittää sijainti muuten kuin että tämä sijaitsee Sevket Tokusin ja Ataturk-kadun välissä, osoitteessa Oral Sokak 16. Tätä vastapäätä sijaitsee Baronessa Aparthotel. Tässä lähellä on Sevket Tokuksella sijaitseva Çitirim Pastanesi. Vanhoissa kartoissa tai siis päivittämättömissä tuo Sevket Tokus on nimellä 25 metrin katu.

Suutari:

Prenses Terzi ve Giyim: Tästä olen puhunut aiemminkin ja suosittelen lämpimästi edelleen. Omat kokemukset ovat todella hyvät. Löytyy siis Sevket Tokukselta PrinceHotellin ja SOK Marketin jälkeen itään päin mentäessä, pieneltä linja-autoasemalle johtavalta tieltä tai paremminkin liiketalon toisen kerroksen tasanteelta. Ensimmäinen räätäli on minulle tuntematon, mutta tämä on seuraavana pian hänen ovensa jälkeen.

Matkamuistomyymälä:

Doğanlar Hediyelik löytyy läheltä perjantaibasaaria ja läheltä äsken mainitsemaani Sahinkayaa. Tämä on katetulla basaarialueella. Liike on monipuolinen ja sieltä löytyy mm vesipiippuja, tupakkatarvikkeita ja tupakkaa, erilaisia tee-juomia, makeisia, itämaisen tanssin asuja, koristekeramiikkaa, pelejä ja paljon, paljon muuta. Palvelu on ystävällistä ja ei-hoputtavaa. Huono puoli on että liikkeen nimeä on vaikea löytää. jos käyt Sahinkayalla niin kysy, he kyllä neuvovat. Kannattaa käydä katsomassa. Hinnoissa he tulevat vastaan ihan mukavasti.

Pelikan Souvenier Shop: Tämä sijaitsee lähellä queens Gardenia, osoitteessa Hükümet Cad 1141, İş Bankin vieressä / läheisyydessä. jos löysit Üzer  Ayakkabın niin tämä on siitä korttelin verran satamaan päin eli yhtä kadunväliä alempana. DRS Dursunlar Canta -laukkuliike on samalla kadulla, ja jos en muista väärin niin yhden korttelin verran laukkuliikkeestä Ataturk-patsaalle päin.

Talvikaudella shoppailu on huomattavasti edullisempaa kuin kesäaikaan. Silti jokaisena aikakautena on taatusti paikkoja joita kiertää ja katsoa ja paljon, paljon shoppailtavaa niille jotka siitä nauttivat.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Turkin kartta ja muutakin

Laitan tähän linkkejä joiden kautta pääset katsomaan erilaisia ja eri tavoin toimivia karttoja Turkista.

Tässä on ensin tarpeittesi mukaan muokattava yleiskartta, jonne voit tehdä myös reittihakuja, näet etäisyydet ja ajoajat, saat tulostettua ajo-ohjeet jne. Kartan kielenä on minulla automaattisesti englanti, mutta voit muokata sitä omalle kielellesi ellei selaimesi käännä sitä automaattisesti. Googlen kartta

Ja nyt on vuorossa Google Earth, kolmiulotteinen maapallomuodosta lähtevä kartta, jota voit zoomailla ja kohdentaa minne haluat. Tässä on omat viehättävät puolensa ja sen kanssa  vierähtää aikaa :D  Linkki, jonka tähän laitan, vie sinut kyseiselle sivulle mutta en ole ihan varma mihin pisteeseen ja mihin zoomaustasoon. Yritin asettaa sen tuohon kohtaan josta kuvakin on, eli Alanyan ylle. Karttaan pääset tästä klikkaamalla

Tässä on edellisiin oleellisesti liittyvä Panoramio, joka esittelee Googlen kartalle sijoitettuna suosituimpia valokuvia siitä ympäristöstä jota olet kartalle hakenut. Ja aivan upeita kuvia sieltä löytyikin :)) Panoramio Kuvat ovat yksityisten ihmisten, sekä valokuvausta harrastavien että ammattilaisten ottamia. Tämä oli minulle uusi ja varsin kiehtova tapa tutustua ympäristöön. Varo vaan, saattaa lisätä matkustushaluja C:

Miksi päädyin tähän kartta-aiheeseen vaikka olinkin suunnitellut ihan muuta? Meillä kävi eilen turkkilainen vieras, jonka kanssa tuli puheeksi Suomen jatkuvat sateet ja alkava kaamos. Kun hän ihmetteli miksi kaamos on juuri täällä, yritin selittää auringon liikkeisiin pohjautuen, mutta huomasin että käsityksemme maailmankartasta oli varsin erilainen. Siksi istutin hänet tietokoneelle ja hain hänelle auki Googlen kartat. Hänen ihmetyksensä oli suuri kun hän huomasi kartalta mitkä ovat Turkin mittasuhteet erityisesti Venäjään ja Yhdysvaltoihin verrattuna. Esim Australian hän sijoitti pohjoiseen, ajatellen että siellä on kaamos samalla tavalla kuin meillä, mutta sai kartalta ahaa-elämyksen ja Australiakin löytyi paikalleen. En muista kuka tai ketkä, mutta muutamat tuttavani ovat aiemminkin kommentoineet sitä että heidän mielestään turkkilaisten yli 30v kansalaisten maantiedon tuntemus on heikohko. He tuntevat kohtalaisen hyvin oman maansa mutta ympäristö on sitä heikommassa tiedossa mitä kauemmas oamsta maasta mennään.

WorldMapFinderin kautta pääset moniin erilaisista lähteistä avautuviin karttoihin. Tässä linkki sinne www.worldmapfinder.com 
Alanyan kadunnimikartta löytyy täältä. Siellä on ajantasaiset kadunnimet, siis nykyiset, kun osassa matkatoimistojen karttoja on vielä vanhojakin kadunnimiä. Kansa kyllä muistaa niitä mutta niitä ei löydy enää kadunnimikylteistä eikä uudesta kartasta.

Tässä vielä Alanyan ilmastosta pieni graafinen keskiarvotaulukko.

Ihmissuhderintamalla on meneillään toipuminen siitä pettymyksestä jota edellinen tapailemani herra toiminnallaan jätti jälkeensä. Välillä tulee väkisinkin mieleen että turkkilaisissakin on paljon huijareita joille millään ei ole mitään väliä. Onneksi poikkeuksiakin on. Ihan sama välinpitämättömyys-ilmiö näkyy suomalaisissakin miehissä, naisissa ja heidän ihmissuhteissaan, ja se on sellaista mitä en arvosta lainkaan. Ehkä omakin toiminta liikkuu joskus siellä rajapinnalla, mutta toivottavasti ei kovinkaan usein.


tiistai 16. lokakuuta 2012

MItä turkkilainen mies pelkää

kuva: kadinportal.net
Tämä teksti on sitten täysin subjektiivinen koonti omiin kokemuksiin pohjautuen eikä tällä ole mitään tieteellistä tai muutakaan faktapohjaa, eli näitä asioita ei voi yleistää. Puhun vain siitä pienestä perspektiivistä joka itselläni on ja josta olen puolentoista vuoden aikana asioita katsellut ja kokenyt. Ja joku muu voi olla ihan täysin erimieltä näistä asioista. Tämä alkusaarna siksi että tässä aiheessa liikutaan suht tulenaralla maaperällä, vaikka toisaalta aina kun näin naisen näkökulmasta puhutaan miehistä niin aina liikutaan tulenaralla maaperällä :))

Nämä eivät tule missään loogisessa järjestyksessä, vaan sitä mukaan kun mieleen muistuu. Aloitetaan vaikka tuosta kuvaan liittyvän kadinportalin mainitsemasta pelosta naimisiinmenoa kohtaan. Itse en ole sitä huomannut muualla kuin suomalaisissa miehissä, mutta en ole kyllä kosinutkaan ketään turkkilaista :)) Ja jos minulta olisi kysytty niin olisin sanonut että asia on toisinpäin eli tahtovat naimisiin. Vuosi sitten kanssani oli, minusta tuntuen pikavauhtia, menossa naimisiin erä itseäni hieman nuorempi maalta, Anatolian ylängöltä, Alanyaan vasta muuttanut upea mies. Kaikki oli hyvin siihen saakka kunnes kerroin hänelle etten voi synnyttää hänelle lapsia. Tämän hän otti erittäin rankasti, oli jokusen viikon romahtamispisteessä, ja jatkoi sitten vaimon etsintää. Tämän jälkeen olen kuullut usein sen että vaikka pariskunta olisi minkä ikäinen tahansa niin lapsia pitäisi tulla jos yhteen mennään :s iik. No, tämä herra joka on luvatta täällä Suomessa oli sitten se toinen joka halusi pikavauhtia naimisiin, mutta pääasiassa kai laillistaakseen täällä olemisensa. Edellisen laitoin tosi tiukille ja hänen perusteensa olivat oikeanlaiset, mutta minä olin hänelle väärä nainen. Tuttavieni osalta vaikuttaisi olevan sama tilanne eli että suomalaisia tuntemiani naisia ovat turkkilaiset miehet kosineet nopeammin kuin mitä suomalaiselta mieheltä voisi koskaan odottaa. Suomesta tunnen pariskuntia jotka ovat olleet kihloissa yli 10v ja siinä herää jo kysymys että eikö mies uskalla viedä aiettaan loppuun vai missä mättää. Toki moni haluaa olla yhdessä avioliitottakin, osin ehkä siksi kun eivät usko avioliittoon sakramenttina tai instituutiona.

Tätä Saunalahden nettiä pitää taas käynnistellä vajaan 10 min välein, ja ptikän kaavan mukaan, joten saas nähdä loppuuko ilta tai kestokykyni ennen kuin saan kirjoitettua kaiken mistä haluaisin tänään kirjoittaa. Naisen vallan alle joutuminen ja sitä kautta oman itsenäisyyden menettäminen on yksi mikä tulee miesten puheissa rivienvälistä ilmi, ja myöskin teoissa ilmi. Sekin lienee varsin universaali pelko :D  toisaalta kuka tahansa ihminen kai pelkää sitä tilannetta että joutuu toisen ihmisen vallan alle ja menettää isomman tai pienemmän osan omaa minuuttaan ja pahimmassa tapauksessa myös turvallisuuttaan ja terveyttään. Sehän voi tapahtua myös jo solmitun parisuhteen aikana jos toisesta yhteenmuuton jälkeen tulee ilmi esim siihen asti hyvin piilossa pidetty narsistinen persoonallisuushäiriö (nimimerkillä Yksi narsisti riitti) tai jos puoliso muulla tavoin sairastuu psyykkisesti. Mikä tässä on etten saa hankittua parempaa nettiä... 5 min ja taas piti käynnistää uudelleen eikä toimi kuin HSPAna nytkään... ja 2 min... joten annetaanpa mokkularessukan jäähtyä ja jatketaan kohta...

Aini-mummo ajalta kun olin pieni
Edellisiin oleellisesti  liittyen pari selkeää pelkoa on pelko menettää toimeentulo ja sitä kautta seuraava kyvyttömyys elättää perhe. Turkkilaisessa kulttuurissa miehen rooli on edelleen hyvin vahvasti elättää sekä oma perhe samalla kun naisen tehtävä on olla kotona ja hoitaa koti ja kasvattaa lapset että elättää omien vanhempien perhe ja sisarukset jos tarve tulee. Esimerkiksi jos isä kuolee niin vanhimman pojan tehtävä on huolehtia äidistä ihan konkreettisesti myös taloudellisella tasolla. Olen jutellut useamman sellaisen miehen kanssa jotka ovet olleet hieman katkeria siitä että ovat kulttuuristen tapojensa mukaisesti joutuneet tähän tilanteeseen ja elättämään sitä kautta myös sisariaan ja ovat joutuneet uhraamaan omat ammatti- tai urahaaveensa. Heillä on ollut koulutuksellisia suunnitelmia tai alkuvaiheessa oleva yritystoiminta ja kun on ollut tarve elättää yht'äkkiä monta henkilöä niin on ollut otettava vastaan se työ mistä sillä hetkellä eniten hankkii. Osa tyytyy kohtaloonsa helpommin ja osa ottaa sen rankemmin. Tässä kohden kommentoin hieman sitä että mielestäni turkkilaisissa perheissä tehdään kohtuuttoman vanhalla iällä lapsia. Ei ajatella lasten tulevaisuutta lainkaan. Noissakin perheissä isä tai isä ja äiti ovat kuolleet vanhuuteen ja noiden miesten elätettäväksi on jäänyt hyvinkin nuoria sisaruksia. Eikä siellä ajatella myöskään sitä kuinka valtavan nuorena he kuolevat. Eroa esim suomalaiseen keski-ikäodotukseen on jopa 15-20 vuotta. Joten jos haluat että turkkilainen miehesi elää yhtä kauan kuin sinä länsimaalainen nainen niin ota riittävän nuori puoliso...sorry.

Yritin edelliseen kappaleeseen liittyen hakea vajaat 10 kertaa netistä kuvaa hakusanalla naisenergiaa, useammilla eri kielillä, mutta joka kerta netti kaatui haun yhteydessä. Joten luovutan tuon kuvahaun, ja sitä seuranneen 10 min netin kanssa taistelun jälkeen kaikki muutkin kuvansiirtoyritykset. Tosin juuri äsken kun olin sulkemassa juttua ja julkaisemassa sitä ilman kuvia, niin päätin kokeilla vielä kerran. Ja kun yhden kuvan sai siirrettyä niin jaksoi taas sulkea, odottaa ja avata ja taistella muutkin kuvat paikalleen, paitsi se naisenergiakuva.

Takaisin aiheeseen. Kysyn usein puhekumppaneiltani "saanko kysyä..." ja usein vastauksena on että "tottakai tai "kysy vaan". En ujostele kysyä mistään asiasta, tosin toiset asiat muotoilen hienovaraisemmin kuin toiset tai lähestyn niitä muutamien aihetta ennakoivien kysymysten kautta, ns kehätekniikalla, jotta saan vähän kuvaa siitä mitä kyseiseltä ihmiseltä todellisuudessa voi kysyä ilman että hän loukkaantuu, suuttuu tai satuttaa itseää. Kolme sellaista aihepiiriä on tullut vastaan että vain yksi ihminen useista on pystynyt puhumaan siitä hieman. Muut ovat sulkeutuneet joko jo ennakoivista kysymyksistä tai viimeistään itse aiheesta. Nuo aiheet ovat olleet sota, mafia ja poliisi. Olen tulkinnut tilanteet niin että niihin aihepiireihin on kyseisillä ihmisillä liittynyt vahvaa pelkoa tai muita vahvasti epämiellyttäviä tuntemuksia. Keneltäkään en itse tohtinut kysyä kuolemasta ja osin itsestäni johtuvista syistä. Vaikka kuolema on itselleni varsin helposti lähestyttävä aihe ja runsaasti omakohtaisestikin koettu osa elämää niin noiden ihmisten kohdalla jätin kysymättä kun pelkäsin etten ymmärtäisi tai tietäisi tarpeeksi heidän kuolemakäsityksestään ja sen uskonnolisesta konseptista käsitelläkseni aihetta ja heitä riittävän kunnioittavasti, heitä loukkaamatta. Toisaalta en voi oppiakaan siitä ellen kysy, katsele ja kuuntele. En siltikään halua uhrata näiden ihmisten kaveruutta tai ystävyyttä kokeilemalla. Ehkä kysyn  heiltä joskus, ehkä valitsen joitakin muita joilta kysyn. aika näyttää.