Yksi vuorokausi elämää

Kerron kohtuullisen lyhyesti yhden ainoan vuorokauden tarinan... vai onko kuitenkin kymmenen tarinaa vuorokaudessa, en tiedä. Katsotaanpa.

Herään aamulla vähän yli yhdeksän väsyneenä ja kärttyisenä, mikä on ollut aika harvinaista viime vuosina. Tiedän, että päivän tehtävälista on pitkä, sillä olen taas ostanut äkkilähtölennon, sen kun sai halvalla, ja olen luvannut olla töissä Turkin ulkopuolella pidempään kuin mitä olisin koskaan aiemin saattanut kuvitellakaan. Vaan tuolle lupaukselle hyvänä motiivaatiota kasvattavana tekijänä on ollut nykyinen vuokranantajaperhe, ja siitä johtuen entistä paljon suurempi halu lopultakin saada oma asunto. Eikä lupaukseni harmittanut, ei. Se ei ollut väsymyksen ja kärtytyksen syy, vaan tietoisuus siitä, että tänään pitää saada hoidettua tosi monta asiaa sille mallille, että voi olla pitkään pois, sillä seuraavana aamuna on lento. Yökin tuli nukuttua levottomasti ja kun siihen lisää ilon herätä naapun rouvan isoon ääneen ja kolisteluihin, niin ei siinä mielentilassa mitään hymytyttö-patsaita voiteta.

Illalla olin laittanut parille turkkilaiselle tutulle miehelle viestin, että josko jompi kumpi heistä voisi auttaa vuokranmaksutapahtumassa olemalla läsnä ja varmistamalla tilanteen sujuvuuden. Toinen heistä soitti aamulla, ja sanoi että se sopii, jos vaan sopii nyt. Olin herännyt 15 min aiemmin, harkitsin juuri kylmään suihkuhuoneeseen uskaltautumista, kahvin keittoa ja aamupalaa, ja tiesin että iltapäivälle olen luvannut olla kaupungilla toisessa tapaamisessa, joka on tärkeä ja välttämätön. Kun aikani väitin vastaan (superkohteliaasti) ja yritin siirtää aikaa myöhäisemmäksi, niin hän sanoi että "yritäpä nyt päättää mitä sinä haluat, ja tuletko kohta kaupungille vai et, ja soita sitten hetken päästä takaisin." Varttitunnin istuin samalla tuolilla tuntien kuinka stressi käy päälle, kuinka vaihtoehdot ovat vähissä ja aamupala ja suihku on unohdettava. Soitin, ja sanoin olevani tunnin päästä keskustassa. "Soita kun olet täällä ja valmis pankista, niin ajetaan autolla teille ja mennään vuokraisännän luo." *huokaus* tai pari

Bussipysäkki ko busseille on onneksi niin kaukana, että sinä aikana ehdin jo nähdä kauniin meren turkoosin eri sävyissä. Ehdin kuulla lintujen laulun ja tuntea auringonvalon voiman kasvoillani. Lämmöstä ei puhuta mitään, ja vetäydyin syvemmälle toppatakin uumeniin, koska aamupalaton kroppa ei ihan helpolla lämmennyt. Silti kaikki kauneus ja rauha alkoi hymyilyttää. Hymyssä suin astelin pankkiin vaihtamaan tiliini liittyvää puhelinnumeroa siihen suomalaiseen numerooni, joka oletettavasti toimisi SUomessa ja Suomessa tehtävän ulkomaat-avauksen myötä myös Ruotsissa (kuinka olinkin niin optimisti operaattorin suhteen). Pankissa tuli muutama muukin kysymys, ja sekä virkailijat että apulaisjohtaja olivat ystävällisiä ja hoitivat asiat sujuvasti. Lopuksi vielä vaihdoin Turkin liiroja euroiksi, koska ei ole enää suomalaista pankkikorttia, eikä voinut luottaa siihen että SUomen pankkijärjestelmä hyväksyisi turkkilaista pankkikorttia. Poistuin pankista tyytyväisenä ja hymyillen.

Kävin maksamassa puhelinlaskun, ja varmistin myös kaikki muut maksut, ettei jää avoimia laskuja. Tässä vaiheessa soitin tuttavalle. "Tulen juuri (hemen geliorum)". Odotin 40 minuuttia, ja olin jo revetä liitoksistani. Taas tämä tekee tämän, että odotuttaa. Taas. 44 minuutin kohdalla kävelin bussipysäkille, ja otin puhelimen että soitan ja kerron, että voi tulla suoraan meille sitten kun ehtii. Samassa hän kurvaa paikalle, ja tervehtii hymyillen. Puolitakkuinen hymy irtosi minultkin, muttei hän huomannut niitä takkuja, onneksi. Olihan tämä hänelle ylimääräinen vaiva, joskin hän saa siitä kyllä aineellisen korvauksen ns. vaateavustuskassin muodossa. No, hän siis tuli, ajoimme taloomme ja nousimme portaat ylimpiin kerroksiin. Hän ei kuitenkaan suostunut menemään vuokraisännän ovelle ilman kuittilomaketta, kuten ehdotin, vaan vaati minua kirjoittamaan kuitin, johon hän ottaisi vuokraisännän allekirjoituksen. Ja hän halusi mennä ovelle ilman minua, kun kuuli edellise kerran tapahtumat. Annoin hänelle rahat ja kuittilapun, ja istuin itse helpottuneena sohvalle.

EHdin vain hiukan miettiä matkalaukun pakkaamisen seuraavaa vaihetta, kun hän tulee jo takaisin sanoen "En halua, en ota tuota rahaa vastaan, olkoon!!". Herra ei ollut ollut ovella,, vaan rouva, ja teatraalisesti oli ovi läjähtänyt kiinni. Sanonkominämitäminäajattelin! En sano. Sen jälkeen, huomattavasti myöhemmin, ajattelin että pakkohan se vuokra on nyt saada maksettua, tai he voivat halutessaan tehdä maksamattomuudesta syyn heittää tavarani pihalle poissaollessani. Yritän soittaa vuokraisännälle, ei vastaa. Tuttava yrittää, ei vastaa. Ja tätä jatkuu yli puoli tuntia. Soitan sitten tutulle kiinteistönvälittäjälle, joka vahvistaa ajatukseni, ja sanoo että pakko se on nyt saada hoidettua. Hän lupaa soittaa vuokraisännälle, mutta pystyy siihen vasta tunnin kuluttua. Odotamme siis tunnin, puhellen niitä näitä, ja hermoni alkavat kiristyä aina kun ajattelen, että pitäisi jo aloittaa pakkaaminen että ehdin lennolle eikä mitään oleellista jää pois.

Tuttava siinä sohvalla näkee että alan hermostua, ja arvaa syyn. Sanoo että ala vaan pakata tässä samalla. Samalla hän kuitenkin ottaa puheeksi sen, että olen edelleen naimaton. Ehdin jo ajatella vaikka mitä sanoja ja ilmaisuja, niin kuin viimeisenä parina vuosikymmenenä vastaavissa tilanteissa, mutten sano. Hän kysyy muistanko hänen kaverinsa herra M:n. Juu, muistan. No mitä pidit. Ihan mukava mieshän hän on ollut kun olen hänet työssään nähnyt, ja naimisissa. Ei ole ollut enää moneen kuukauteen, vaan virallinen ero on astunut voimaan sen jälkeen kun olet viimeksi hänet tavannut. En edes muista milloin olen viimeksi tavannut. Noin vuosi sitten. Miten sinä voit muistaa? No, kun hän kyseli sinusta ja sanoi. Kyseli että oletko vielä sinkku, ja että olisitko mahdollisesti kiinnostunut, hän kun haluaisi uudelleen mennä naimisiin. Olisitko kiinnostunut tapaamaan hänet ja tutustumaan enemmän? Ja olisiko sinulla minulle ketään tyttöystäväkandidaattia? Olisi. 

Yli tunti meni, pakkaaminen ei edistynyt, mieli oli entistä enemmän hämmentynyt emmekä voineet enää odottaa enempää. Lähdimme ajamaan takaisin keskustaan, sillä oli sovittu tapaaminen tiettyyn kellonaikaan, ja oli myös tarkoitus ehtiä pikapikatapaamiseen tyttöystäväkandidaatin kanssa. Olimme ajaneet pari kilometriä, kun kiinteistönvälittäjä soitti. "Soitin sille miehelle, ja sanoin suorat sanat. Se odottaa nyt sinua siellä kotonaan, ja sinä menet nyt sinne, pyydät anteeksi vaikka oletkin oikeassa, mutta pyydät anteeksi koska se niin haluaa, maksat vuokran ja unohdat kuitin koska hän pelkää niitä kuitteja. Pyydät anteeksi, maksat ja sen jälkeen on rauha maassa. Ymmärsitkö? Ihan sama mitä ajattelet, mutta pyydät muodon vuoksi anteeksi. Ymmärsitkö. Nyt menet sinne ovelle heti." Olemme jo parin kilometrin päässä, kun on sovittu tapaaminen missä on oltava tiettyyn kellonaikaan, että nyt heti en voi mennä, mutta kahden tunnin sisällä olen siellä, tosin sitten yksin, mutta olen siellä, pyydän anteeksi ja maksan vuokran ilman kuittia. Hyvä. Ja heti sen jälkeen soitat minulle. Ok, soitan.

Tapaaminen ja tyttöystäväkandidaatin ja tuttavan kohtaaminen meni ihan ok. Sitten äkkiä sok-kauppaan etsimään lokumuja, joka on sellainen tuliainen, jota ilman en uskalla mennä muksujen luo. Siellä ei ollut. Seuraavana A101. No, siellä oli sitä kaikkein mieluisinta. Hyvä. Ja parit karkkipussit omaksi matkaevääksi ja kohti bussipysäkkiä. Pääsen kotiin, ja menen vuokraisännän ovelle. Rouva tulee avaamaan oven, ja liikekieli kertoo, että hän oli lähellä mäjäyttää oven kiinni nenäni edestä. Peruutin varmuuden vuoksi jo ennen oven aukeamista muutaman rappuaskelman alemmas, että tuntisi olonsa paremmaksi. Ehkä auttoi, ehkä ei. No, isäntä tulee ovelle. Pyydän anteeksi, ja tässä olisi seuraavan kuukauden vuokrarahat, ja loput kiinteistönvälittäjä maksaa teille kuukausittain. Minä tulen marraskuuhun, vuokrasopimuksen loppuun mennessä takaisin, pakkaan tavarani ja muutan pois, joten asunto on edelleen vuokrattavissa joulukuun alusta. 

Vuokraisäntä hymyilee ihan korvasta korvaan. Tulipa tiedosta iloiseksi, ehdin ajatella, ennen kuin hän sanoo mitään. Hän istuutuu rappukäytävän puolella olevalle tuolille, huokaisee pari kertaa ja kysyy että miksi lähden. En jaksa tällaista riitaista ilmapiiriä, että tarvitsen rauhallisen ja turvallisen paikan. Olen ollut sinuun vuokralaisena tyytyväinen. Älä mene. Asu tässä. *hämmästykseni oli niin suuri, etten kyennyt sanomaan mitään*. Rouva tuhahteli ja pöhähteli puoliraollaan olevan oven takana. Isäntä laittoi oven kiinni, ja jatkoi vielä. Keskustelimme lähes 10 minuuttia kuin kaksi hyväntahtoista ihmistä keskustelee. Jatkan asumista myös vuokrasopimuksen päättymisen jälkeen, siihen asti kun on oma asunto. Kai. Rouvalla on nyt monta kuukautta aikaa sopeutua tilanteeseen, ja minulla aikaa keskittyä muihin asioihin ihan muualla.

Tässä vaiheessa päivää kello oli jotakuinkin viisi iltapäivällä. Nyt siivoan äkkiä asunnon, erityisesti keittiön ruokakaapit ja jääkaapin, että ne voi jättää, ja että on mukavampi tulla takaisin. Hups, kello tuli seitsemän. Noo, ihan hyvää aikaa vielä pakata, mutta kauhea nälkä, koska en ole vieläkään muistanut tai ehtinyt syödä. Keittiön pöydällä odottaa pakastimesta aiemmin otettu maissintähkä ja nuudelit. Laitan maissintähkän veteen kiehumaan ja laitan toiselle kaasuliekille vettä kiehumaan nuudeleita varten. Siinä välissä vilkaisen facebookin ja luen sähköpostit. Mitä?!? Ruotsiin on toteutunut mieluisan firman työhaastattelu! Jee!! Onneni kukkuloilla mietin kuvioita, ja tarkistn vielä, että kaikki tarvittavat paperit ovat varmasti pakkauskasaan päin menossa... kun ensin olen etsinyt ja etsinyt. Eikä ole edes monta hyllyä mistä etsiä.

Nostan myös pari ensimmäistä vaatetta laukun viereen, kun puhelin alkaa soida. Kun yksi puhelu päättyy, niin toinen soi saman tien. Hermostuksen tunne alkaa nousta, sillä väsyttää, en ole koko päivänä syönyt yhtään normaalia ateriaa, tai edes puolikasta vaan vain karkkia ja 2 kananmunaa. Samassa alkaa haista paahdettu  maissi. Ei******! Puolijuoksua keittiöön. Jep. Maissi oli kypsää, oletettavasti. Vesi oli kuivunut kattilasta lähes olemattomiin, ja alapinnalla oli kaunis paahto. Ja nuudelivesikin oli aika vähiin kiehunut. Lisään nuudelikattilaan vettä ja nuudelit, ja jätän maissintähkän siksi aikaa jäähtymään. Menen vaatekaapeille miettimään mitä pakkaisin. Alkaa haista palaneen käry: nuudeleiden vesi kiehuu kattilasta yli kaasuliekille, ja nuudelit ovat ylikypsää mössöä. Syön puheluiden välissä ja aikana siis pitkään keitettyä ja hiukan paahdettua maissintähkää sekä löllöt nuudelit niin runsaalla oliiviöljylisällä, että mietin jo kuka pöhkö laittoi näin paljon oliiviöljyä..

Puheluita tulee enemmän kuin edellisen kahden viikon aikana yhteensä, ja olen puhelimessa yli 4 tuntia, lähes 5. Viimeinen puhelu loppuu lähellä puolta yötä. Katson matkalaukkua, mietin aikaa ja tehtäviä joita varten pitäisi varautua, ja aivotoiminta on ihan seis. Yritän silti pakata. Kello 01 totean ettei pakkaamisesta tule mitään. MIkään ei edisty. Laitan kellon soimaan klo 07 ja nukahdan saman tien.

Levottomasti nukutun yön jälkeen tekee mieleni aamiaista, ja kun katson jääkaappiin, niin tajuan että se ja pakastin ovat vielä loppuun asti tyhjentämättä ja siivoamatta. Samalla kun keitän teetä (vaikka tekisi mieli kahvia, mutten henno avata isoa pakettia vain parin kupillisen takia) ja paistan 2 viimeistä kananmunaa siivoan jääkaapin ja pakastimen, mietin pakkaamista sekä tarkistan että sähkötöpselit ovat pois pistorasioista. Nielen "aamiaisen" pikavauhtia, tiedostaen että taksi tulee klo 09 noutamaan minua bussille, jolla menen lentokentälle asti. Väsyttää, ärsyttää ja tuntuu toivottomalta ehtiä pakata ajoissa. 8:30 soitan ja siirrän taksintuloajan klo 9:45een. Pakkaaminen on valmis 9:20 ja saan lähtövaatteet päälleni 9:30 mennessä. Odotan kohta pihalla, ja odotan ja odotan. Soitan pari puhelua, ja lopulta minut tulee noutamaan se eronnut mieshenkilö, joka halusi minut tavata, halusi tutustua enemmän. Ja koska aika on tiukilla, hän vie minut lentokentälle asti.

Autossa on aluksi karmea hiljaisuus. Tiedän että hän on ujo ja arka, mutta en ollut nyt kovin helpolla tuulella, ja ajattelin että hengähdän hetken ennen kuin jaksan keskittyä häneen. Hän löytää itsestään rohkeuden ja itseluottamuksen sillä aikaa, ja alkaa kysymysten runsas tulva. Vastailen, ja mietin samalla kuinka paljon ihmisen kysymät kysymykset kertovat hänestä ja hänen arvoistaan. Sillä hänhän kysyy niitä asioita, jotka ovat hänelle tärkeitä, ja päällimmäisenä hänen mielessään. Niitä asioita, joihin hän kaikkein välttämättömimmin haluaa ensiksi vastauksen. Jäin miettimään mitähän itse yleensä kyselen ihmisiltä. Häneltä kysyin vain yhden kysymyksen, minkä ikäinen sinun tyttäresi on.

Ensin ne kysymykset myös ärsyttivät, sillä niiden kuvastama arvomaailma oli erilainen kuin toivoisin. Pinnallisempi. Oli niissä silti yritystä sen verran, etten tyrmännyt häntä ainakaan vielä tällä ajomatkalla. Jos ujo ihminen saa aikaan tuonkaan verran, niin mitä hän saakaan aikaan sitten kun hän luottaa ja rentoutuu. Sitten vasta alkaa näkyä niitä syvimpiä arvoja. Ehdin ajoissa lentokentälle, koneeseen ja ihailemaan kauniita näkymiä koneen ikkunasta.

Kuinka avata pankkitili Alanyaan?

Uusi alku. Pitahya, Dragon fruit on alkutaipaleellaan.

Vilkas viikko on vienyt aikaa yllättävän paljon, ja voimia vielä enemmän. Voima-asioista puhun ylihuomisessa tekstissä, ja tänään käymme läpi erään pankkitilin avaamisen kiemurat. Kyseisen henkilön luvalla kerron vaiheista siksi, josko niistä olisi apua jollekin. Ei mennyt ihan lyhyimmän tai helpoimman kaavan mukaan, meni käytännössä lähes koko päivä ko toimitukseen kaikkine sivuhaaroineen, mutta lopputulos oli hyvä.

Vähän aikaa sitten Alanyaan muuttanut tuttava kysyi, miten minulla oli mennyt pankkitilin avaaminen. Hän kun oli saanut kertomastani ihan eri kuvan, kuin mitä hänelle käytännössä tapahtui kun hän erään "ystäväperheen" avustuksella yritti tilinavausta parissakin pankissa. Oli ollut kielivaikeuksia, ja siksi jäi epäselvyyttä siitä oliko ymmärtänyt jonkun kohdan väärin, vai oikein, vai mitä olisi pitänyt kysyä tai kommentoida. Ainoa selvä asia oli, että hän halusi avata turkkilaiseen pankkiin pankkitilin mm siksi, kun suomalaisen kortin käyttö täällä asuessa ei ole kannattavaa, tulee kalliiksi. Hän pyysi minut mukaan auttamaan kieliongelman suhteen, eli siis tulkkaamaan tarvittaessa. Tottakai kaveria autetaan silloin kun hän apua tarvitsee. Siitä lähti ennenkokematon kaupunkikierros.

Jo ennalta oli tiedossa, että aina se pankki, joka on paikkakunnalla uusin, etsii todennäköisimmin uutta asiakaskuntaa ja on siten ulkomaalaistaustaisen tilinavaajan kannalta tutustumisen arvoinen. Hän oli käynyt jo aiemmin kahdessa pankissa, ja oli ymmärtänyt että toiseen olisi pitänyt maksaa 5.000 TL ja toiseen 1.500 TL ikään kuin sijoituksena tai korvauksena, joka jää pankille, jota ei saa omaan käyttöön. Tästä ei kuitenkaan ollut täyttä varmuutta kieli- ja ymmärrysvaikeuksien takia. Näistä seikoista johtuen menimme ensimmäiseksi alBaraka -nimiseen pankkiin, joka oli sopivasti lähellä, ja joka on yksi uusimmista tulokkaista Alanyassa.

Kohtaamamme alBarakan henkilökunta oli ystävällistä, ja meitä palvellut hyvin puhelias ja runsaan eurooppa-kokemuksen omaava nuori mies oli oikein mukava ja avulias henkilö. Hän sanoi heti, että tuttava olisi tämän konttorin ensimmäinen suomalaisasiakas, ja että hän tekee kaikkensa saadakseen hänet asiakkaaksi. Niin että tervetuloa vaan, ja sitten saisinko passin, turkkilaisen veronumeron, puhelinnumeron, sähköpostiosoitteen ja asunnon osoitetiedot. Tuttava oli varustautunut, ja kaivoi asiakirjapinostaan kaikki ne mitä tarvittiin. Tiedot syötettiin pankin asiakastietojärjestelmään ja tarpeelliset asiakirjat skannattiin. Sitten jäätiin odottelemaan keskuskonttorista tulevaa asiakkuuden hyväksyntää, joka normaalisti kestää pari minuuttia. No, ehkä heillä on kokous tai jotain, joten voisitte tässä välillä käydä vaikka jossain kahvilla. Kun hyväksyntä on valmis, niin siitä tulee tekstiviesti-ilmoitus. Kaksi nälkäistä kävi Zilli Öküzizzä burgerilla... eikä viestiä vaan kuulu eikä näy. 

Palasimme pankkiin, ja virkailija soitti vielä keskuskonttorille. Hyväksyntä ei ollut valmis, koska tuttavan vuokrasopimus on tavallaan epäaito, tuttavan asuntoa ei löydy osoitetietojärjestelmästä / asunnon osoite ja tuttavan olinpaikkaosoite eivät kohtaa järjestelmässä / osoite ei välttämättä ole oikea / asuuko tuttava varmasti tässä osoitteessa... 

Kun teet Alanyassaasumistarkoituksessa vuokrasopimuksen asunnosta, niin tee se laillisesti, oman itsesi ja asiointiesi sujuvuuden takia. Laillisesti tehty vuokrasopimus tarkoittaa sitä, että asunnon omistaja + hänen henkilöllisyystodistuksensa + asunnon omistusta osoittava tapu-paperi ovat sinun kanssasi yhtä aikaa notaarilla, ja notaari tarkistaa asunnon laillisuuden, osoitteen oikeellisuuden sekä sen, että vuokraaja on oikeasti henkilö, jolla on oikeus vuokrata kyseinen asunnoksi tarkoitettu asunto vuokralaiselle. Osa vuokraa toimisto-, varasto- tms liiketilaksi rekisteröityjä huoneita tai huoneistoja, ja joskus vuokraaja on itsekin vuokralainen tms ei-vuokrausoikeutta omaava henkilö. Vaikka laki vaatiikin tällaista käytäntöä nykyään aina oleskelulupaa vuokra-asuntoon haettaessa, niin nytkin lain rajoja oli venytetty. Ei oltu menetelty lain mukaan, ja se kostaantui.

Ihmiset, kirjavia kuin jämälangoista tehdyt sillasukat

Pankkivirkailija tarkisti keskuskonttorista vielä mikä paperi on nyt hankittava. Hän sanoi, että muhtar, eli valtion hallinnon alin paikallisvirkamies, kaupunginosavirkamies voi sen antaa, leimata ja allekirjoittaa. Menimme ensin Şekerhane mahallesin muhtarin luo, koska tiesin mistä hänet löytää. Hän oli ystävällinen ja avulias, ja ohjasi sitten Kadıpaşa mahallesin muhtarin luo. Muhtari itse ei ollut paikalla, ja henkilökunta kertoi että saapunee puolen tunnin päästä. No, se todellisuus voi olla vaikka mihin aikaan, sitähän ei kukaan voi tietää. Päätimme käydä läheisessä a101:ssä ruokaostoksilla, ja palata noin puolen tunnin kuluttua.

Kun palasimme kyseisen kauppaliikkeen edustalle katsomaan josko muhtari olisi saapunut takaisin firmaansa, henkilökuntaan kuuluva nuori mies kertoi että menkää vaan tuonne perälle, rouva auttaa teitä. Rouva ei suostunut ymmärtämään mitä tarvitsemme, joten soitin alBaraka-pankkiin kyseiselle virkailijalle. Tämä selitti rouvalle, ja rouva sanoi puhelimessa asioita, joita en olisi halunnut kuulla. "Me emme tällaisia osoitetodistuksia kirjoita nykyään, emmekä etenkään silloin kun kyseessä on ulkomaalainen. Turkkilaiset saavat sen nüfus dairesista, väestörekisterikeskuksesta, mutta ei nekään ukomalaisille mitään todistuksia anna, eikä anna Göz Idaresikaan (Maahanmuuttoviranomaiset). Ette te noille mistään sitä todistusta saa, eikä me ulkomaalaisille mitään tehdä."

Rouvan lopetettua puhelun totesin tyynen rauhallisesti, että no, mepä haemme sen todistuksen muualta, ja käännyimme vain pois ja lähdimme. Tuttava jo tuossa vaiheessa kuulosti hiukan epätoivoiselta, ja oli vihaisen oloinen miesystävälleen, joka hänet tähän asuntosuohon oli järjestänyt. Itse ajattelin, että koska rouva sanoi juuri nuo sanat, ja oli noin epäystävällisen ylimielinen, niin käytän niin paljon aikaa kuin on tarpeen ja hankimme sen paperin tuttavalle. Kävelimme suorinta tietä Maahanmuuttovirastoon, odotimme hetken vuoroamme, selitimme asian mukavalle virkailijalle ja poistuimme muutaman minuutin kuluttua onnellisina, käsissämme se kaivattu paperi. 

Kun saavuimme pankkiin ja odotettuamme vuoroamme tapasimme se meitä aiemmin palvelleen ja takaisin odottaneen virkailijan, niin hän sanoi ensimmäiseksi, että kuultuaan muhtarin toimiston naisen sanat hän soitti keskuskonttorille, ja kysyi uusia ohjeita. JOs ei sitä paperia kerran saa, niin sitten käy suomalainenkin osoite, että saadaan atk-järjestelmä hyväksymään asiakkuusosoite, ja päästään eteenpäin. "Meillä on se paperi". "Mitä?!? Saitteko te sen? MIstä?". "Maahanmuuttovirastosta." "Loistavaa!".

Tuttava sai haluamansa pankkitilin, siruttoman maksu- ja pankkiautomaattikortin / debit-kortin joka toimii ulkomaillakin, sekä monipuolisen ja brittien jälkeen toiseksi parhaaksi rankatun nettipankin salasanat ja käytön sekä monipuoliset kivijalkapankin palvelut ja avuliaan asiakaspalvelun ilman mitään erityisiä maksuja. Nyt kun pankin Alanyan konttori hakee kansainvälisiä asiakkaita, sijoittajia ja asuntolainaajia, niin asiakkaaksi pääsemisestä ei tarvitse maksaa kuten paikkakunnalla jo ison asiakaskunnan saavuttaneeseen pankkiin pääsemiseksi tarvitsee. Tämä virkailija pyysi sanomaan sijoitus- tms asiakkuuksista kiinnostuneille suomalaisille sellaiset terveiset, että jos ei ole virallista / virallisesti hyväksyttyä osoitetta Alanyassa, niin käy myös virallinen suomalainen osoite, kun se on viranomaisen (esim. kunniakonsulaatin) todentama. Asuntolaina-asiakkaille käy ostettavan asunnon osoite + suomalainen virallinen osoite.

pankin sivut löytyvät osoitteesta albaraka piste com piste tr ja pankin toimisto löytyy Sevket Tokukselta, BAskent sairaalasta pari korttelia Cikcilliin / Mahmutlariin / Gazipasaan päin, ja keskustan ja Kalen puolelta katua.

Vielä tuosta muhtarin toimistosta. En tiedä kuka se rouva oli, eikä sillä ole väliä. Tapaamani muhtarit ovat oikeasti olleet ihmisystävällisiä ja asiansa tuntevia. He ovat olleet myös minua ulkomaalaista kohtaan asiallisia ja ystävällisiä. Tämä rouva ei ollut muhtari, ja hän oli kyllä poikkeus. Ehkä hänellä vaan oli hirveän huono päivä, niin kuin meillä kaikilla joskus on.

Juttelin tiistaina juristin kanssa, ihan muista asioista, kun yht'äkkiä hän sanoo: Voi hyvänen aika, minähän juttelen sinulle kuin kaverille puhuisin, siis ihan normaalia nopeaa puhekieltä, ja sinä ymmärrät mitä minä puhun, ja vastaat niin että unohdan sinun olevan ulkomaalainen... Kannattaa opetella hyvä kielitaito. Asuitpa missä tahansa ulkomailla, niin opettele sen maan kieli niin hyvin, että kanssakeskustelijasi unohtaa sinun olevan ulkomaalainen. Edelleen on niitäkin, jotka luulevat etten osaa kuin pari sanaa, ja pitävät ihan tyhmänä turkinkielen suhteen. Yksi esimerkki tästä on naapurin hampaaton ja puolikuuro mummo, jonka puheesta en meinaa saada selvää, ja joka arvaa minun puheeni kun ei kuule kunnolla. Eilen puhuin teatterin mainoksista (ilan), ja hän luuli minun puhuvan että teatterilla on käärmeitä (yılan). HUomisessa tekstissä lisää mummo- ja kulttuurikouluttaja-asiaa... iik.

Vuokraisännän luvaton vierailu

Sadevesi on vienyt rinnettä alas mereen...

Nyt on tullut aika puhua siitä, mitä seurasi vuokraisännän luvattomasta käynnistä asunnossani. Ne, jotka lukevat asiasta ekaa kertaa, niin siitä on kerrottu 20.1. lähtien pariin kertaan. Niin, keittiön kappeja oli auottu ja poliisi arveli että sieltä on etsitty viinaksia. Hups, ei löydy tästä asunnosta. Makuuhuoneen kaapit oli auottu, ja eniten ärsytti se, että alushousulaatikosta oli käpälöity mm. pitsipöksyjä. Olohuoneen käsityö- ja urheilutavarakaapit oli auottu myös. Ainoa mitä ei oltu auottu oli juuri ne tärkeimmät asiakirjat ja muistitikut sisältävä kaappi.

Odotin ensin kotiin palaamisen jälkeen pari päivää, että pahin ärsytys menee ohi. Sitten perjantaina menin vanhasta tottumuksesta Tosmuriin / Obaan Jandarman keskukseen. Siellä oli ystävällisiä poliiseja, kuten vuosi sitten touko-kesäkuulla, kun kävin siellä edellisen kerran ilmoittamassa ongelmasta. Kun kerroin missä asun, niin kävi ilmi että olenkin nyt poliisin alueella. Niin tietysti, koska asun keskustan alueella. Menin siitä suoraan poliisiasemalle, joka oli juuri ehtinyt sulkeutua ko palvelujen osalta. Eilen aamulla menin uudestaan ko poliisiasemalle, vain todetakseni että olen vieläkin väärässä paikassa. Jatkoin siitä oikeaan paikkaan, Anadolu sairaalan vieressä olevalle asemalle.

Siellä piti selittää kaikki aulassa, ihmisvilinän ja hälinän keskellä ensin tiskin takana istuvalle virkailijalle, ja sen jälkeen vieressä koko ajan seisoneelle nuorelle poliisille. Tämä saatteli minut sitten aulan vieressä sijaitsevaan toimistoon, jossa kahden eri pöydän takana työskenteli kaksi poliisia. Nuori mies selitti asiani poliisille, mutta ihan eri tavalla kuin mitä olin hänelle sanonut. Hän jopa lisäsi omiaan siihen kertomukseen. Jouduin keskeyttämään ja kysymään mitä hän tuolla sanomisella tarkoitti, ja korjaamaan sitten kertomuksen virheet eli sanomaan niin kuin asia on. Kaikki keskustelu asioitiin suoraan turkiksi, ja taas kerran olin onnellinen siitä, että kielitaito riitti asioimiseen.

Siitä mitä tapahtui ei tehty rikosilmoitusta, koska ongelmaksi muodostui se, että olin itse antanut avaimeni vuokraisännälle ilman että hän oli lyönyt tai uhannut aseella, ilman fyysistä väkivaltaa. Poliisit ymmärsivät tilanteen ja myönsivät sen olevan "ei-oikein", ei millään muotoa tavallista eikä sallittavaa. Jotta miehen olisi saanut juridiseen vastuuseen hänen olisi pitänyt anastaa tai ottaa avain minulta väkivalloin. Henkistä väkivaltaa, pelottelua ja uhkaamista ei huomioida. Olin itse omasta kädestäni antanut hänelle avaimen, piste. Vuokraisäntäni on varakas mies ja paikallista nimekästä sukua, joten kynnys puuttua hänen tekemisiinsä on oletettavasti korkea. Kaiken pitää mennä pilkulleen lakien mukaan, ja kaikki arvioidaan "surennuslasin" kanssa. Kaikki meni tuolla käynnillä silti oikeudenmukaisesti.


Poliisit neuvoivat, että 

1. Älä koskaan, missään tilanteessa anna avaintasi vuokraisännälle tai kenellekään ulkopuoliselle. Ei koskaan.
2. Vaihdata heti lukko.
3. Tarkista kaikki tavarat ja tule uudestaan jos jotain on hävinnyt.
4. Vaihda pankkitili ja/tai pankkikortin salasana.
5. Jos vuokraisäntä jatkossa millään tavoin uhkaa, kiristää, pelottelee tai pyrkii tulemaan asuntoon, niin tule uudestaan kertomaan asiasta poliisille.
6. Vuokraisännällä ei ole oikeutta tulla asuntoon omin luvin.

Herra Kukko lauleskeli puun alla Tosmurissa

Asunnon lukko on tänään vaihdettu. Valvontakameraan on jo muistikortti ja virtajohto yms. Vielä tarvitsee asentaa kännykkään appi jonka avulla kamera sekä hälyyttää kännykkään että lähettää kuvaa ja ääntä kun kameran liiketunnistin kytkee kameran päälle. Kamera on kätevä kytkeä päälle niiksi ajoiksi kun en ole itse paikkakunnalla. No, tänä vuonna olen tästä paljon pois, joten jos tähän tulee joku "kesäasukas" tuttavapiiristä, niin toki hän itse säätelee kameraa, ja kamera ei ole päällä silloin kun täällä asuu joku.

Herra Vuokraisäntää en ole nähnyt enkä kuullut, Rouvaa sen sijaan ei voi olla kuulematta. Joka ilta kun lamppu sammuu, ja alkaa oikea yö, niin... Rouva alkaa helvetillisen mekastuksen astioita keittiön marmoripöytään koluuttamalla, kaapinovia paiskomalla, tuoleja lattiaa pitkin siirtelemällä jne. Mistä nyt ikinä melua saakaan aikaan. Eilen olin onneksi niin väsynyt, että ehdin nukahtamisen paremmalle puolelle ennen kuin hän tajusi että valoni sammuivat, ja vaikka kuulin sen kaiken niin en jaksanut välittää niin paljoa, että olisin noussut ylös. Uni ja armeliaisuus voitti. 

Jos Rouva jatkaa tuota mielenosoituksellista käyttäytymistään vielä päivän tai pari, niin tekee mieleni viedä oveni ulkopuolelle lappu "Vuokraisännän luvattomien käyntien takia asunnossa on kameravalvonta". Asunnossa on onneksi hyvä ilmapiiri, levollinen fiilis ja rauhallista päivisin, ja tuskin tuo rouvakaan jaksaa viikkoa enempää mellastaa. Vähän kun vielä lämpenee, niin hänellä on työtä tuolla puutarhassa enemmän kuin jaksaa tehdä. Ilmat alkavat olla Suomen kesään verrattavia... sellaisia kahden paidan kelejä 😂. Yhdellä paidalla pärjää sitten kun on yli +30 C. Siihen on vielä hetki aikaa.

En minä, en ainakaan kovin paljon

Alanya, CayEvi ja paljon auringonvaloa...

Kovatuulinen päivä, paitsi niinä hetkinä kun ei tuullut. Tuulessa kaipasi toppatakkia, tyvenessä riitti kolme paitakerrosta. On ollut hurjan hieno tunne olla taas auringonvalossa. Kropalla on viikkojen valovaje, jonka täyttäminen alkoi tänään. No, tiedossa on ainakin rantapäiviä hietikolla hyvässä seurassa istuskellen. On tiedossa muitakin projekteja, sillä kotiinpaluu sujui sekä odotusten mukaisesti, että täysin vastoin odotuksia.

Ensin maahantulo. Rajalla passintarkastuksessa tuli ongelma, ihan "pieni ongelma". Minulta puuttui maahantuloon oikeuttava oleskelulupakortti, ja mukana oli "vain" väliaikainen oleskelulupa eli maahanmuuttoviraston leimaama paperi. Rajavirkailija sanoi ettei voi päästää tällä maahan. "Mutta kun Alanyan maahanmuuttovirastossa sanottiin että tämä riittää, ja lähtiessä Gazipasan rajaviranomainen sanoi että tämä riittää..."

Alanyan kaupungintalon edustan tulppaanipuisto kukkii...

Käskivät minut hirmuisen pitkien passintarkastusjonojen reunamilla sijaitsevalle poliisin palvelutiskille, jossa voi tarkistaa onko päätöstä tehty ja onko se myönteinen vai kielteinen. Menin tiskille, ja äkäinen poliisi ilmoitti ensitöikseen "Böyle olmaz!" Aikansa marmatti, ja lähetti sitten takaisin passintarkastusjonoon, tiskille lähettäneelle virkailijalle. Virkailija kysyi missä saamani tarkastuslappunen on. Eivät antaneet mitään lappusta. Hän soitti tiskille ja lähetti sitten sinne uudestaan, ja sanoi että mikäli olen maahantuloon oikeutettu, niin heidän tulee antaa pieni lappu, joka on erittäin tärkeä tuoda tänne asti, älä hukkaa sitä.

...ja se kukkii monin eri värein...

Menin uudelleen, ja siinä matkalla muistin, että Ptt eli postilaitos laittoi minulleturkkilaiseen numerooni jokin aika sitten tekstiviestin, jossa kerrotaan uuden oleskelulupakorttini saapumisesta Alanyan pääpostiin. Se löytyi. Jee!!!  Näytin sen tekstiviestin poliisin palvelutiskillä kaikkien muiden papereiden, korttien ja passin lisäksi, ja sain pienen lapun, sen, joka yllättäen osoittautui ihanaksi pikku lappuseksi. Sillä pääsi maahan. Vähänkö helpotti. Ehdin jo hieman panikoida, sillä olen vuosien varrella kuullut tilanteista, joissa maahantulo on evätty kunnes poikaystävä tms on pystynyt toimittamaan asiaankuuluvan dokumentin Alanyasta Istanbuliin. Kukas minulle olisi sen hommannut ja toimittanut sinne missä minäkin olin? Ei tule ketään mieleen. Onneksi asia hoitui tällä kertaa näin. Kävinpä tänään hakemassa postista sen kullanarvoisen oleskelulupakortin, ja talletin hyvin. Toiset ottavat siitä kopioita itselleen, jos vaikka alkuperäinen hukkuu, mutta en ole vielä siihen oppinut. Ei ole toistaiseksi hukkunut, eikä ole tarkoitus hukata tämänkään jälkeen.

...ja monessa ei kokoluokassa. Matalia silmäniloja.

Lentokenttäkuljetuksessa mokasin...kellonaikojen suhteen. Olin tilannut kyydin tuntia myöhemmäksi kuin mikä oli koneen laskeutumisaika, mutta eipä siihenkään maailma kaatunut, vaan siitä selvisi odottelulla. Kotiin tulo sen sijaan oli valitettavasti odotusten mukainen siinä mielessä, että vuokraisäntä oli käynyt asunnossani luvatta, minulta uhkailulla ja painostuksella ottamillaan avaimilla. Kuskin kanssa marssimme heidän ovelleen kysymään avaintani, ja hän sen heittikin ja toivotti sitten hyvät yöt. Ehei, ei se nyt ihan näin mene.

Punaista värienergiaa <3

Kuskille olin kertonut ennakkoon mikä oli lähtötilanne ja mikä on olettama, eli että ovat menneet asuntooni ilman lupaa. Kerroin että käynnistän kännykän videotallennuksen juuri ennen avaimen kysymistä. Kysyin siinä samalla, että onko ollut tulipalo -ei, onko ollut vesivahinko -ei, onko ollut joku sähkökatastrofi -ei. Oletteko käyneet asunnossani poissaollessani -ei. Jaaha, no tulepa tänne, katsotaan porukalla mikä tilanne on. Sen näkee heti tässä ovea avatessa... mutta täällähän on käyty. Oletteko käyneet asunnossani poissaollessani -siitä ovelta vaan katsoin. No, tulepa tänne, niin katsotaan missä asti olet käynyt... 

NArsissejakin on, kahta eri väriä.

Niin keskustelumme ja tarkastuskierroksemme jatkui. Ukko kielsi ensin käyneensä asunnossa, sitten myönsi katsoneensa ulko-ovelta sisään, seuraavaksi myönsi käyneensä sisällä katsomassa joka huoneeseen jne. Ilmoitussluontoisesti ja todistajan läsnäollessa kerroin, että nyt minun on sitten ilmoitettava asiasta poliisille, koska a) te olette saattaneet kopioida henkilötietojani täällä olevista vanhoista passeista ja henkilökorteista, b) olette saattaneet kopioida suomalaiset ja turkkilaiset pankkitilitietoni ja d) olette saattaneet kätkeä tänne jotakin tms. Ukko ei missään vaiheessa kiistänyt mitään muuta kuin sen, ettei muka tiedä ettei vuokralaisen asuntoon saa mennä ilman lupaa. Kerroin että asia löytyy myös notaarin vahvistamasta vuokrasopimuksesta, että hän voi halutessaan lukea sen sieltä. Tässä vaiheessa ukko yritti vetää kuskin mukaan itsensä puolustamiseen, mutta kuski ei siihen lähtenyt, enkä minä antanut tilaa. Puhuimme koko ajan sen verran isolla äänellä, että alakerran vuokralaisetkin kuulivat.

Tänään tapasin rouvansa rappukäytävässä. Hänkin aloitti teennäisten tervehtimisten jälkeen litaniansa -mieheni on vain kurkistanut ovelta sisään, että kaikki on ok. Juu, ei kannata yrittää hämmentää asiaa enempää, sillä kaikki eilinen keskustelu tallentui videolle, ja siellä miehenne myöntää moneen kertaan, että on ollut asunnossa sisällä, luvatta, joten turha yrittää muuttaa faktoja. Tunnin päästä ovikello soi, ja rouva on ison teemukinsa kanssa oveni ulkopuolelle, ilmeisen sisääntulohalukkaana. Hän ottaa jo askeleen eteenpäin samalla kun sanoo, että voinko minä tulla sisälle. Et voi. Ovea sulkiessani näe suuren hämmästyksen leviävän hänen kasvoilleen. 

En minä ala heidän painostustaan kuuntelemaan. Molemmat heistä pyrkivät vain ja ainoastaan painostamaan ja/tai uhkailemaan että en puhuisi asiasta mitään poliisin kanssa. Valitettavasti oman turvallisuuteni takia on puhuttava. On jotenkin koomista, että nyt he ovat minulle vihaisia vaikka he itse ovat toimineet laittomasti ja he itse ovat toimintapäätöksensä tehneet. Tässä asumisen turvaamiseksi on taas vaihdettava lukko ja asennutettava myös murtorauta, sillä ovenpielessä on murron jäljet. Kuka tietää mitä tapahtuu kun seuraavan maasta poistumiseni yhteydessä en ennalta kerrokaan että poistun (uhkailun välttämiseksi), ja hän saa huomata että hänen ilman lupaani teettämänsä kopio nykyisestä avaimestani ei sitten enää toimikaan. No, valvontakamerani toiminee silloin. Ehdin asennuttaa senkin ennen uutta lähtöä. Mutta tuo tympeä tyyppi ei sitä kameraa, sen asennusta ja lukon uusimista maksa, vaan ne jäävät kaikki itselle. Tällaista on vuokralla asuminen epärehellisen vuokraajan asunnossa. Se Kalen asunnon vuokraajaperhe oli ainutaatuisen ihana. Koskaan he eivät menneet asuntooni ilman lupaa, eivät kertaakaan. Ihana että sellaisiakin ihmisiä on.

Arvaapa paljonko tämä(kin) motivoi nopeuttamaan oman mökin rakentamista?

Penkovatko tavarani vai ei?

Kuluneen parin viikon ahaa-elämykset:

LunaParkin bussien kääntöpaikalta

• Jos häiritsee se, että ulkona olevan kylmän tuulen voimasta olohuoneen verho heiluu, niin verhon eteen voi nostaa tuolin, niin ettei heiluminen näy (eikä siten häiritse). Ja lämmittimissä on säätönappulat, joista lämpöä voi säätää korkeammaksi. Säädetty on.
• 
  
• Jos kuvioneulelapanen tulee neulottua niin löysäksi, että se näyttää enemmänkin sukan varrelta kuin lapaselta, niin peukalonreiän voi jättää tekemättä ja siitä voi tehdä sukan. Kahden sukan jälkeen on parempi saada aikaan se toinen lapanen, ettei tarvitse aloittaa uutta sarjaa...
• 
  
• Jos tuore persimoni on epämiellyttävän makuista, ja päätät kokeiluluontoisesti keittää siitä hilloa siinä toivossa että hillo olisi paremman makuista kuin tuore persimoni, niin lisää hilloon tosi paljon sokeria ja vähintään sen verran sitruunoita että persimonit lakkaavat maistumasta. Lopputulos on vähemmän pahaa, mutta seesamirinkeli simitin seuralaisena tulee syötyä silloin kun tekee mieli makeaa.
•  
• Kun aikansa etsii mieluista talomallia, eikä muista millä sivustolla on sen nähnyt vaikka on varma että on sen äskettäin nähnyt, niin shoppailu-kävelylenkki auttaa. Siellä se keskustassa oli, paikassa jossa olen kävellyt sen ohi lukemattomia kertoja. 
• 
  
• Kun allekirjoitat pankissa uuden kortin sopimuksen, paperissa lukee että saat kortinkäyttöpalkkiona 1,34% siitä rahamäärästä mitä kortillasi käytät, muistat että edellisessä kortissa oli sama ominaisuus ja tajuat kuinka paljon palkkiota on kertynyt pelkästään loppuvuoden 2018 kodinkone- ja huonekaluostoista... silloin hymyilyttää. 
• 
  
• Kun pankin virkailija ei enää autakaan pankkikeskukseen soittamisessa (kortin tunnusluku), vaan kertoo että oma kielitaitosi riittää siihen aivan hyvin, niin ilo ja tuskanhiki vuorottelevat hetken aikaa. Päätän valita ilon, ja soittaa sinne Huomenna. Ja soitto onnistui.
• 
  

Sama paikka, toinen suunta

• Kun kielen tekstinymmärtämisen tasokoekuvauksessa sanotaan, että "Ylimmällä tasolla lisäksi mm. kirjoittajan asenteen tai tavoitteen havaitseminen, ironian tai muun epäsuoran merkityksen havaitseminen." miettii hän hetken, että mahtaako ymmärtää edes omalla äidinkielellään ironiaa tai muuta epäsuoraa merkitystä. Tuskin. Mutta jos vieraalla kielellä sattuisikin ymmärtämään ironiaa, niin sen testituloksen voi kyllä kehystää ja ripustaa seinälle.
• 
  
• Kaikella kunnioituksella, kaikkea sinäkin luet... Perustelut löytyvät täältä.
• 
  
• Vajaat 2 kk olen ollut talossa, ja yläkerran mamma ei viitsi enää järjestää samanlaisia kolistelukohtauksia kuin alkuun. Elämä on asettunut uomiinsa, ja talonkin alta löytyi puro. Ihan oikeasti tämä talo on rakennettu osin puron päälle rakennetun betonikannen päälle, mutta se puro näyttäytyy vain sadekaudella. Ihmettelin parvekkeelleni kuuluvaa solinaa ja lorinaa ja kävin katsomassa mitä siellä tapahtuu. Luonto ja elämä siellä pitävät ääntä.

Asunnosta lennolle lähdön aikoihin vuokraisäntä soittaa ja vaatii minulta sen ainokaisen kotiavaimeni. Painostaa ja painostaa, kunnes lopulta päätän antaa sen. Tiedän, että se sairaalloisen utelias rouvansa menee asuntooni penkomaan kaappieni sisältöä heti kun bussiin nousen, ellei jo sitä ennen. Mutta muistin erään suomalaisnaisen opetukset, ja asetin servetistä revittyjä palasia vaatekaappien ja erityisesti asiakirjakaapin ovien väliin niin, että jos oven aukaisee niin palaset putoavat maahan. Myös asuntoon johtava ovi sai oman virityksensä, tosin ei papereilla vaan hieman hankalammalla tavalla. Senkin opin tuolta rouvalta aikanaan. Kiitos hänelle.

Nyt kun menen takaisin kotiin, niin menen keskellä yötä. Ok, vuokraisäntä lupasi olla herätettävissä, ja antaa avaimen. Kokonaisuus menee kuitenkin niin, että mukanani tulee henkilö, joka tarvittaessa toimii todistajana, ja koko projekti avaimen vastaanotosta asuntoon menoon ja kaappien ovien tsekkaukseen saakka videoidaan kännykällä. Asunnon omistaja pyydetään mukaan tapahtumaan, niin että hänellekin selviää suoraan ja heti tilanteessa se, että asuntoon sisälle meno on kontrolloitu.

Turkissa vuokra-asuntoon ei voi laillisesti mennä sisälle ilman asunnon vuokraajan läsnäoloa ja lupaa edes asunnon omistaja. Luvaton asuntoon tunkeutuminen on rangaistava teko. Sen lisäksi kaappien penkominen, ja erityisesti henkilötietoja, pankkitiliasiakirjoja, kaikki some-salasanat ja vakuutusasiakirjoja yms sisältävän kaapin luvaton penkominen on rangaistava teko. Se on myös oman turvallisuuteni kannalta erittäin arveluttavaa, sillä mistä tiedän mitä henkilö- ja pankkitietoja asuntoon luvatta tullut henkilö on kopioinut, ja mitä hän niillä tiedoilla tekee.

Jos vuokraisännän ja todistajan läsnä ollessa toteamme, että asuntoon on menty luvatta sisälle, niin soitan saman tien poliisille ja teen ilmoituksen tapahtuneesta. Tämä on tehtävä mm siksi, että jos he käyttävät pankkitilitietojani tai henkilötietojani jotenkin väärin, hyväkseen, niin ensimmäisenä minulta kysytään olenko ilmoittanut asuntoon tunkeutumisesta poliisille. Näin kävi edellisen asunnon osalta. Silloin en ilmoittanut poliisille mitään, ja mm. pankkivirkailija kysyi usempaan kertaan miksi en ollut ilmoittanut, koska he pääsevät tililleni jos heillä on käytössään pankista saatu tiliotetuloste. 

Nyt, koska avain on ollut vuokraisännällä ja hänen perheensä käytössä, jos asuntoon on menty, niin olen oppinut vanhasta sen verran, että soitan poliisille. Toivottavasti he ovat malttaneet mielensä ja uteliaisuutensa, eivätkä mene sisälle. Sen verran jo heitä tunnen, että en usko heidän toimivan rehdisti ja luotettavasti. Rehti ja luotettava ei painosta minua tuolla tavoin. Tekevät he mitä tahansa, se on heidän päätöksensä ja heidän vastuullaan. Itse olen oppinut sen, että en enää hyväksy turvallisuuteni vaarantamista, en painostusta enkä uhkailua. Joka tapauksessa joudun taas vaihtamaan lukon kun palaan sinne, sillä kuka tietää montako kopiota he ovat itselleen teettäneet. Lisäksi minulla on notaarin vahvistama vuokrasopimus joulukuun 2019 loppupuolelle saakka, niin asun asunnossa sopimuksen keston ajan.

Ihmisistä olen nyt  oppinut sen, että se joka huijaa pienissä asioissa huijaa myös isoissa asioissa. Sekä vuokraisäntä että vaimonsa ovat valehdelleet minulle päin näköä, ja ovat pakottaneet allekirjoittamaan epätoden vuokrasopimuksen notaarilla. Nyt pakotettiin tuo avaimen luovutus. Mutta en anna periksi. Jos asuntooni mennään luvatta, he joutuvat siitä vastuuseen. Jos he pystyvät hillitsemään mielihalunsa, eivätkä pengo tavaroitani, niin luotan heihin jatkossa hieman. Sen tiedän että asuntooni he menevät takuuvarmasti. ainoa kysymysmerkki on se, penkovatko he myös kaapit ja paperit vai käyvätkö pelkästään lattialla kääntymässä. Aika näyttää. Yritän ajatella positiivisesti, ja uskoa hyvään.

Ooo-o, nyt muutetaan

Näkymä Kalelta Alanyan itäisen rannan puolelle

Tiistai 27.11.
Tietää olevansa rankkasateen ja talvimyrskyn alla, kun sateella on sateenvarjosta paikkapaikoin enemmän haittaa kuin hyötyä. Vettä tuli muutamassa minuutissa 61 kg / m2, uutisten mukaan. Vaatteiden ja ihon mukaan ihan älyttömästi. Jopa rahapussissa olleet setelit ja passi kastuivat ihan kunnolla, koska käsilaukku osui olemaan puoliavoin. Tätä samaa säätä on tarjolla perjantaihin asti, joten riemusta ehtii nauttia vielä monta kertaa. 

Olin kävelemässä Atatürk-kadulla sellaisella katuosuudella, jossa ei ollut mitään katosta jonka suojaan olisin voinut mennä, kun taivas aukeni. 5 minuutin  kävelyn päätteeksi pääsin pankkini ovelle, samalla sadekin helpotti. Turvamies katsoi tulijaa, tervehti ja hymyili ihan korvasta korvaan. Silmiä myöten kimmelsi aito hymy, osaaottavasti. No, olin polvien yläpuolelle asti ihan likomärkä, siitä ylöspäin paikka paikoin sateen kastelema. 

Eräs eilisten kuvien paikoista alhaalta päin

Iltapäivän mittaan tuli hiukan kiire, kun en ollut huomannut että kaupungintalo on suljettu ruokatunnin vuoksi juuri silloin kun sinne menin. Odotin, sillä halusin välttämättä saada selvyyden tulevan asuntoni lähialueen kaavoituskysymyksiin ja kyseisen rakennuksen olemassaoloon. Kyseisen alueen kaavoitussuunnitelma, jota ei kuulemma ole vielä ihan loppuun asti vahvistettu, on talon osalta hieman haasteellinen. Ei ole varmaa jääkö talo siihen paikalleen ympäristön rakennustöiden alkaessa, vai puretaanko se muutostöiden alta pois. Eikä ole varmaa milloin kaavan mukaiset muutostyöt alkavat. Siksi päädyin lyhyempään vuokrasopimukseen kuin mitä omistajan kanssa olimme aiemmin puhuneet.

Kun sain kaupungintalolta vastauksen kysymykseeni, ja neuvon parista asiasta mitä tämän vuoksi kannattaa tarkistaa ennen kuin teen vuokrasopimuksen, niin kävelin pika pikaa pankkiin hakemaan käteistä notaarille ja tulevalle vuokraisännälle. Siitä jatkoin pikavauhtia hammaslääkärille, jonne varatulta ajalta myöhästyin onneksi vain 20 minuuttia. Olin soittanut että myöhästyn, mutta tällä kertaa se ei haitannut koska rankkasateen vuoksi vastaanotolla ei ollut ruuhkaa. Sieltä ulos päästyäni suuntaan suoraan notaarin luo, ja samalla soittaa luotto-kiinteistönvälittäjäni. Hän kysyy mitä asuntoasialle kuuluu. Hänellä ei ollut muita kiireitä, joten hän halusi tavata tulevan vuokraisäntäni ja kysellä häneltä vielä muutamia kysymyksiä ennen vuokrasopimuksen tekoa, koska kerroin kaavoistustilanteesta ja talon avoimesta tulevaisuudesta. 

No, kaikkihan on toki avointa huomisen osalta ihan joka asiassa...

Hirrmuisen hyvää 😍

Koska kyselyistä ja esiselvityksistä huolimatta asunnon tilanteesta ei löytynyt mitään minun kannaltani haitallista tai epätoivottavaa, niin päätin vuokrata ko asunnon, ja ennen kaikkea sen neljän ilmansuunnan parvekkeet ja näköalan. Jouduin hiukan komentamaan näitä kahta herraa, vuokraisäntää ja kiinteistönvälittäjää, eivätkä he riemastuneet siitä. Molemmat väittivät, että meidän pitää ensin tehdä jollekin paperille tai vuokrasopimuspohjalle keskenämme vuokrasopimus, ja vasta sen jälkeen kävellä notaarin luo. Notaari sitten vaan leimallaan ja allekirjoituksellaan vahvistaa sen. Tiedän edellisistä kahdesta kerrasta, ettei se enää mene niin. 2014 se oli vielä ok, ei sen jälkeen.

Notaarin virkailija totesi meidän molempien henkilöllisyyden tarvittavista asiakirjoista. Taas tuli automaattinen kannanotto, että tarvitaan tulkkia että voidaan jatkaa. Kun virkailija sanoi sen, niin kahta puolta kuului kahdesta suusta että Ei tarvita, tämä osaa turkkia. Virkailija vielä testasi että osaan myös lukea ja kirjoittaa turkkia. Uskoi. Sitten hän tarkisti vuokraajan omistus- ja hallintaoikeuden asuntoon jota hän vuokraa. Sen jälkeen hän keräsi meiltä tarvittavat tiedot vuokra-ajasta, vuokran määrästä jne., teki vuokrasopimuksen ja allekirjoitutti sen meillä molemmilla. Sen jälkeen notaari allekirjoitti, toimistovirkailijat leimasivat ja maksoin koko prosessista 136,19 TL (21 €).

Mahmutlar ja Kargicak tuolla taempana

Kun vielä saimme vaihdettua käyttäytymisetiketin mukaiset kiitokset ja tervehdykset, niin toimistosta poistui iloinen kolmikko. Singing in the rain -biisi sopi hyvin tunnelmaan. Olin ja olen edelleenkin hyvin iloisella tuulella. Sain niin itseni oloisen asunnon kuin vaan voi saada, 360-asteen avoimella näköalalla merenrannalta. Oooo-o! -sanovat ne turkkilaiset kaverit, joille tuon saanti oli yllätys. Ai että, nyt on rentoutumisen paikka. Huomenna tilaan muuttofirman hoitamaan muuton, ja alan harkita pakkaamisen aloittamista...

MIssä asun seuraavaksi?

Puhutaanpa asunnoista.

Alanyan vahvavärinen auringonlasku

Tämän asuinrakennuksen omistaja on koko kesän pessyt etupihaa laskemalla vettä letkulla niin pihakivetykselle kuin talon kivijalkaankin. Kertaalleen näin senkin ihmeen kun pesivät letkusta vettä laskien talon seiniä ainakin metrin korkeudelle asti. Tämä on tullut viime päivinä aktiivisesti mieleen koska alimmassa kerroksessa, sisääntulokerroksessa on kosteusvaurio ja ihan älytön homeen haju. Onneksi olen kaksi kerrosta ylempänä, mutta silti. Tässäkin tapauksessa herra iso isäntä ei ole tajunnut, että betoni imee itseensä vettä. No, ei sitä tajua aina kaikki muutkaan. Nyt sitten puhuskellaan että ilmankosteus on niin korkea, ja että siksi syntyy kosteusvaurioita jne jne. Kun tulin SUomesta lokakuussa niin silloin ensimmäistä kertaa tunsin tuon hajun ja eteisen tavallista kosteamman löylyn, ja se nosti tukan pystyyn, on mietityttänyt siitä saakka.  

Tänä vuonna myös sauna tuolla pohjakerroksessa on ollut havaittavasti kosteusvaurioinen. Kuntosali on ollut koko tämän 2,5 vuotta niin pahasti kosteusvaurioinen etten ole voinut käyttää sitä lainkaan. En tiedä käyttävätkö sitä muutkaan naapuritalon eurooppalaiset lomalaiset. Makuuhuoneen ikkuna-ovi-systeemi vuotaa talvella niin paljon, että kylmimpinä aikoina huone on suljettava käytöltä. LIsäksi tänä kesänä ilmeni tuo uudesta naapurihotellista tuleva meluhaitta, joka on Haitta sanan varsinaisessa merkityksessä. Vuokraisäntä ilmoitti tänään että vuokra ja vastike nousee. Ilmoitin puolen tunnin harkinnan / asuntojen saatavuuden ja vuokrahintojen tsekkauksen jälkeen, että nykyisen vuokrasopimuksen päättyessä jouluaattona minä muutan pois. Ei ole mitään järkeä maksaa tästä sitä summaa mihin hän vuokran nostaa. Vuokrasopimuksiahan meillä on muutenkin 2 erilaista. Ensimmäinen vuokrasopimus on notaarin vahvistama ja valtiolle annettava, ja siinä vuokrahinta on vain vähän yli puolet siitä mitä se todellisuudessa on. Sanallinen vuokrasopimus on se, jota on noudatettava, eikä niistä maksuista saa kuittia. 

...auringonlaskusta kehkeytyi "valvova silmä"

Kaikkein vaikein osuus tässä tulevassa muutossa on päätös siitä missä ja millaisissa oloissa haluan asua seuraavaksi. Sitä päätöstä en ole vielä pystynyt tekemään loppuun asti. Tällä kertaa se on paljon vaikeampaa kuin aiemmin, koska aiemmin on likimain pitänyt ottaa se minkä saa, toisin sanoen vaihtoehtoja ei yksin asuvana ulkomaalaisena naisena ole ollut kovinkaan paljoa, etenkin kun olen lisäksi halunnut löytää asunnon josta maksan saman verran kuin keskiverto kansalainen. Turistihintaisia, ylihinnoiteltujahan on aina tarjolla pilvin pimein. Nyt tilanne on huomattavasti erilainen. 

Asemani yhteiskunnassa on vakiintuneempi ja tietämys, kielitaito ja verkosto ovat kasvaneet. Tiedän tasan tarkkaan mitä milläkin alueella on tarjolla sellaista mikä sopisi omiin suunnitelmiini. Tiedän keneltä kannattaa kysyä ja ketkä voi suoraan ohittaa. Tänään eräs naispuolinen "ystäväni" usutti oman kiinteistönvälittäjänsä minun kimppuuni, luullen etten itse osaa, tiedä enkä pysty, että olen samanlainen turisti kuin hän. Hitostikiitoksiavaanjakatsopeiliin. Nyt tuo hänen tyyppinsä on jo pari kertaa soittanut ja sanellut mitä minä teen ja mitä en... ja minä en voi sietää tuollaisia miehiä. 10 minuutin keskustelun jälkeen hän määräsi mitä minä elämälläni teen, miten hän järjestelee sitä ja tätä ja että sen jälkeen minä työskentelen hänen toimistossaan... ei, ei ja ei! Ei hän kysellyt mitä minä haluan ja mitkä minun tavoitteeni ja suunnitelmani ovat. Hän käveli ylitseni kuin kynnysmatosta, rahan kiilto silmissään.

Tekee nyt jo mieli laittaa puhelut estoon tai sanoa etten halua asioida hänen kanssaan, MUTTA... Tässä on harvinaisen ja karmivan iso mutta. Koska aion myöhemmin olla yrittäjänä täällä, itse valitsemillani aloilla ja laillisilla tavoilla, niin nyt olisi parempi pystyä hoitamaan tuo torjuminen sillä tavoin etten polta koko siltaa. Joudun mitä todennäköisimmin asioimaan hänen kanssaan myöhemminkin, toisissa merkeissä. Minulta kun onnistuu miesten suhteen helpoimmin se, että romutan sillan, ja mahdollisten yhteydenottojen jatkuessa varmistan vielä pariinkin kertaan että se on ja pysyy romutettuna, vähän niin kuin ampuisi itikkaa norsupyssyllä. Joten nyt on huomiseen asti aikaa keksiä mitä sille teen, niin, ja miten "kiitän" "ystävääni" tästä "avusta". Mutta jos ei hänen kanssaan auta muu kuin koko sillan romuttaminen, niin *bum*, olen valmis. Toivottavasti hän on käytännössä herrasmiesmäisempi kuin noiden puheluiden aikana. 

GArdenia avasi tuoksuvan kukkansa

Joudun siis huomenna käymään katsomassa hänen minulle valitsemaansa, huippukallista, uutta ja isoa vuokra-asuntoa ihan ydinkeskustasta, koska hätäpäissäni lupasin tulla katsomaan sitä. Tiedän jo, että se asunto on sellaisella aluella johon en suostu muuttamaan (katson korkeintaan uteliaisuudesta). Sillä alueella on monia suomihotelleja, karaokea, baareja, älämölöä ja melko lähellä myös King's Kitchen. Siksikin tunnen sen alueen hyvin, liian hyvin. Mutta löysin pari tärppiä Kalelle ja pari Kleopatrarannalle. Niitä Kleopatrarannan asuntoja lähden katsomaan ilman ketään ulkopuolista. Niihin tarvitsen vain suosittelijaltani luvan käyttää häntä suosittelijana. Kalen asuntoihin en tarvitse edes tuota suosittelijaa, sillä ne asunnot ovat entisillä kotinurkilla ja suosittelija löytyy sieltä yhteisöstä. Muutto Kalelle ja Kleopatrarannalle houkuttaa kyllä...

Muttana tässä kohden on asuntojen ikä. Sekä Kalella että Kleopatrarannalla nuo katsottavaksi valitsemani asunnot ovat isoja ja valoisia asuntoja vanhoissa taloissa. Vuokra on silti kolmessa neljästä vähän enemmän kuin nykyisessä asunnossa. Mutta Mahmutlarista saisin samaan hintaan kaksion tai kolmion uudesta luksustaloyhtiöstä, suht läheltä merenrantaa. Tämä tässä muutossa kiikastaa. Asunko vuoden vanhassa vai ihan uudessa, keskustassa vai 15 km päässä. Ja jos valitsen näistä kaikkein halvimman asunnon, niin pystynen pitämään sen vuokralla ns. kaupunkiasuntonani senkin jälkeen kun vuoristomökki on rakennettu. Niin että tästä vaan valitsemaan. Itse asiassa tämä auki kirjoittaminen auttoi taas. Luulen tietäväni mitä teen, tosin päätökseni saattaa muuttua näyttöjen, keskustelujen ja paikanpäällä saadun intuitiivisen kokemuksen myötä.

Hintatietoja notaarilla käynnistä

Notaarilla käynti osoittautui positiiviseksi yllätykseksi. Passin käännättämiseksi he soittivat

jostakin jonkun tutun turkkilaisen, joka puhuu suomea. Tälle miehelle piti maksaa passin käännättämisestä käteen ilman kuittia 50 TL ja notaarin toimisto peri lisäksi 84 TL. Vuokrasopimus tehtiin notaarin toimistossa passin käännättämisen jälkeen, ja sen toimituksen hinnaksi tuli 158 TL. Kokonaisuus maksoi siis 292 TL.

Yksi meren väreistä

Tuo kokonaishinta oli paljon vähemmän kuin edellisellä kerralla toisessa notaarin toimipisteessä samoista asioista kertynyt hinta. Ja se oli myös paljon vähemmän kuin hintatiedot antaneen välitystoimiston hinta. Jokainen voi itse tehdä siitä haluamansa johtopäätökset. Asiaan vaikutti ehkä se, että vuokraisäntäni ja -emäntäni ovat paikallista nimekästä sukua, ja mies on myös kaupunginvaltuutettu, mikäli olen ymmärtänyt oikein.

NOtaarilta ulos tullessa hän kysyi, että lähdenkö samaa matkaa kotiin päin. Kerroin kaupassa odottavista kaappipaketeista, ja että aion tuoda ne taksilla kotiin. No, hän ajoi kaupan eteen. EIvät mahtuneet paketit tuohon autoon kolmen autossa olijan lisäksi. SItten hän soitti sukuunsa kuuluvalle taksimiehelle, jolla on hieman farmarimallisen tyylinen taksi. Taksimies tuli, muttei suostunut kaatamaan takapenkkiä kun sen takaisin nostaminen ja penkin suojuksina olleiden poppanoiden/ räsymattojen tapaisten paikalleen asentaminen on niin työlästä. 

PAri muuta meren väriä

Ajoimme sukuun kuuluvan ja samassa talossa asuvan vakuutustoimiston pitäjän toimistolle, ja vaihdoimme autoa pienten kommellusten kera. Vuokraisäntä lähti toimistolle ja sanoi minulle ja vaimolleen, että odottakaa autossa. Odotimme. Vakuutusmiehen työntekijä tuli autolle, ilmiselvästi hämmästyi kun minä istuin etupenkillä, ja sanoi vain "auto on tulossa". Vähän ihmettelimme, mutta ajattelimme että aika näyttää mitä meidän seuraavaksi kuuluu tehdä. Hetken päästä sama nuori mies tuli autolle, ja sanoi toimiston nurkalle viittilöiden, että "auto on tuolla, mene sinä sinne". Minä menen autolle, ja vuokraisäntä kysyy missä vaimo on? Sanon että autossa. Käskee käydä hakemassa. Ok, menen, mutta samalla huomaan, että joku lähti ajamaan auton kanssa. 

Huolestuneena juoksen takaisin isännän luo, ja kerron, että auto katosi, rouva kyydissään. MIeheltä pääsee liuta voimakkaita sanoja. Lähdemme ajamaan samaan suuntaan, mutta yllättäen kierrämme korttelia. Mies katsoo parkkipaikkoja vihaisesti tuhisten. Tulkitsen sen niin, että autolla lähtenyt oli toimiston henkilökuntaa, ja että hän parkkeerasi auton jonnekin siksi aikaa kun meillä on tuo iso, jenkkityylinen avolava alla. Lopulta löytyy auto, ja mies juoksee auton luo katsomaan onko rouvalla kaikki ok. Toimiston henkilökuntaan kuuluva nuori mies ei ollut edes huomannut, että isännän erittäin hiljainen rouva istuu takapenkillä. Olin revetä nauruun, mutta piti hillitä, koska tapahtumien johdosta isäntä oli kiukkuinen. 

Kaupalta saimme kaappipaketit kyytiin, ja suuntasimme uudelle ohitustielle. Ihan ensimmäistä kertaa näin minäkin tällä hetkellä valmiina olevan tieosuuden koko matkalta. Ja samalla tunnistin monta kerrostaloa. AIemmin ne olivat olleet rauhallisilla ja hiljaisilla alueilla. Nyt ne olivat suoraan ja esteettä erittäin vilkasliikenteisen ohitustien reunassa. Voi jestas. SIinä oli moni ko taloista asuntonsa ostanut tehnyt huonon sijoituksen, sillä asuntojen asumismukavuus (melu) ja arvo laskivat saman tien kun ohitustie tuli.

DimCayin väri, mutta meri tänään sama

Ohitustietä ajaessa huomioni kiinnittyi taas meren väreihin. On tuo meri uskomaton. Sillä on valtava värien kirjo, eikä se mene aina niin yksiselitteisesti, että pilvisellä säällä tuo ja aurinkoisella tämä. Taas meri yllätti, sillä violetin-tummanharmaista ukkospilvistä ja sadesäästä huolimatta meri hohti turkoosinvihreänä. Eilen se oli enemmänkin vaalean- ja tummansininen, yhtenä sadepäivänä elohopeanharmaa, joskus harmaanruskea jne. Ihana meri 😍.

Kotona ruuvasin jo ensimmäistä kaappia kasaan. Unohdin, että minulla ei täällä ole akkuporakonetta, jota voi käyttää sekä ruuvin reikien tekoon että ruuvinvääntimenä. Ja unohdin, että minulla on täällä vain tuo naisten kukallinen vasara... sen sisällä, varressa on eri kokoisia meisseleitä, mutta ne ovat armottoman lyhyitä. Tänään en lähde enää työkaluostoksille. Väännettyäni 16 pientä ruuvia kaapin jalkojen kiinnityksiin, sekä 0,5 ruuvia oven ensimmäiseen saranaan totesin, että riittää tälle päivälle. Tuo lyhyt ruuvimeisselin nysä sai aikaan rakon kämmenpohjaan. Jatkan sitten joskus kun a) iho on parantunut, ja b) on oikeat välineet (eikä mitkään lelut). Siihen asti eteisen lattialla pitkällään on osittain koottu kaappi lukemattomine osineen.

Pankkiautomaatti- ja asunnonvuokra-asiaa

Olin näköjään unohtanut julkaista eilen kirjoitetun tekstin, ja tänään se oli jo vanhaa asiaa joten jouti pois. Vanhuusko
hiipii... Aamulla oli aikainen herätys, ja paluu siihen karmeaan todellisuuteen, että pakkaskausi on alkanut. Aamulla nimittäin heräsin Kinnulassa, jossa pakkasta oli +10C. Ja minulla ei tietenkään ollut kunnon talvivaatteita mukana, mutta selvisin.

Alanyassa poliisit ovat liittäneet jokaisen pankkiautomaatin kylkeen varoitustekstin turkiksi, englanniksi ja venäjäksi. Alkuperäinen teksti on tässä:
"Tanımadığınız şahıslardan yardım talep etmeyiniz. Banka görevlilerinden yardım isteyiniz. Bankamatik kartınızı veya şifrenizi kimseye vermeyiniz.Kartınız bankamatiğe sıkıştığında bulunduğunuz yerden ayrılmayınız.  Banka   kapalı veya şüpheli bir durum mevcutsa derhal 155 polis imdat hattını arayınız. Bankanızın müşteri hizmetlerini arayıp durumu bildirerek, hesap işlemlerinizi geçici olarak durdurunuz."

Älä kysy apua ihmisiltä joita et tunne. Kysy apua pankkivirkailijoilta. Älä anna pakkikorttiasi tai tunnuslukuasi kenellekään. Jos pankkiautomaatilla tulee ongelmia ja korttisi jää sisälle, niin älä poistu automaatilta. Jos pankki on suljettu tai automaatilla on muuten epäilyttävä tilanne, niin soita poliisin päivystysnumeroon 155. Ilmoita pankkisi asiakaspalveluun tilanteesta, jolloin tilisi suljetaan väliaikaisesti.

Toinen viranomaisasia ovat asuntojen vuokraukset. Alanyaadres.com uutisoi että poliisit tarkastivat ja tarkastavat jatkossakin useita lyhytaikaisesti vuokrattuja huviloita ja asuntoja, ja erityisesti niiden vuorkasopimuksia sekä asunnoissa oleskelijoiden oleskelulupia. Nyt oli tarkastettu ulkomaalaisomisteisia huoneistoja ja niiden
asukkaita Oban, Tosmurin ja Bektasin alueella. Mikäli vuokrasopimuksissa ja oleskeluluvissa on ongelmia, on tiedossa uutisen mukaan 10.000 - 100.000 TL sakko. Jos siis vuokraat itsellesi asunnon, lyhyeenkin käyttöön, niin pidä huoli että sinulla on kirjallinen vuokrasopimus, josta käy ilmi myös se kuka on vuokrannut, kenelle ja mitä. Asuntojen ammattimainen vuokraaminen on luvanvaraista toimintaa ainakin siinä mielessä, että vuokratuloista on maksettava verot Turkkiin. Jos siis maksat vuokrasi ennalta Suomeen pankkitilille, eikä sinulla ole asianmukaista vuokrasopimusta, niin tiedät, ettei kaikki ole ok, ja liikut joko harmaalla tai jopa mustalla alueella. Vuokraa vain laillisesti, sellaisilta tahoilta, joilla on virallinen turkkilainen yritys, ja jotka hoitavat viranomaisvelvoitteensa Turkkiin. Jos ei muusta syystä, niin oman oleskelun moitteettoman sujumisen tähden.

Kävin tässä välissä pitämässä DanceFit tunnit Jyväskylän keskustassa. No, nousin sitten tunnin jälkeen erään asiakkaan kyytiin, kun hän sanoi, että ajaa läheltä sitä minne olen menossa. Hhmm. oli ymmärtänyt väärin missä asun, ja jätti minut 4 km päähän asunnostani. Koululta, jossa olin, olisi ollut 2 km kotiin, suorinta tietä. Ajattelin vaikka mitä. No, Jyväskylässä kulkee bussit harvakseltaan, ja siinä kohden missä bussi tuli, ei ollut pysäkkejä lähimaillakaan. Koko tuolla samperin matkalla oli bussipysäkkejä vain alkumatkasta ja lopussa. Kävelin koko matkan kotiin, vaikka paleli. Lopputuloksena oli paleltuneet posket ja paleltuneet pohkeet. Posket paleltuivat 2016 alkuvuodesta Vieremällä sen verran perusteellisesti, että ovat herkät. Itse asiassa Alanyassa oleskelu on muuttanut ihoa niin paljon, että iho paleltuu yllättävän herkästi. Iso yllätys oli se, että tämän vanhemman naisen pohkeet paleltuivat. Ja nyt ovat kipeät. HUomisista tunneista tulee tuskaisia. En tykkää...

Sähkösopimuksen vaihto omiin nimiin

Turkin ylänköä liikkuvasta autosta kuvattuna 7.7.2016

Vuokralla asumisessa on usein edessä myös sähkösopimuksen teko omalle nimelle. Aina vuokranantaja ei tätä kuitenkaan halua, vaan jotkut jättävät sähkösopimuksen omalle nimelleen, ja vuokralainen vastaa silti sähkölaskujen maksusta. Tässä tämän päivän maksu- ja toimintatietoja. Toki nekin muuttuvat ajan kanssa.

Sähköyhtiöön mennessä siis tarvittiin mukaan kopio vuokrasopimuksesta, kopio TAPUsta (omistuksen osoittava osakekirja), asuntoon kohdistuva maanjäristysvakuutus (43,50 TL / vuosi) sähköyhtiötä varten, kopio passista ja veronumero tai voimassa oleva oleskelulupa (jossa 99-alkuinen henkilönumero vastaa veronumeroa) sekä asunnon sähkömittarin tunnusnumero. Sähköyhtiössä oli oma palvelutiski asiaa varten, ja heti alussa sai täytettäväkseen yhden lomakkeen. Lomakkeen täytön jälkeen sai vuoronumeron palvelutiskille, jossa tehdään sopimus ja johon maksetaan sopimuksen teon yhteydessä 207 TL. Jos ymmärsin oikein, niin tuo summa on eräänlainen takuusumma, jonka saa samaiselta tiskiltä pois siinä vaiheessa, kun sopimus päätetään. Se vain pitää itse käydä pyytämässä sieltä pois. Jos maksamattomia sähkölaskuja on, ja kyseinen summa on käytetty niihin, niin silloin summaa ei tietenkään palauteta.

Turkin ylänköä liikkuvasta autosta kuvattuna 7.7.2016

Sähkösopimuksen teko oli sinällään huvittava tapahtuma, sillä ennalta en rastinut mitään tariffivaihtoehtoa, eikä apunani ollut mieskään osannut sanoa mitä pitäisi rastittaa. Kun istuin sopimuksentekoa varten sen kakkostiskin edessä, niin minulta kysyttiin vain henkilötodistusta. Kaikki muu päätettiin puolestani valmiiksi siellä tiskin toisella puolen. Sen jälkeen tulostin pullautti ulos paperinipun, josta en saanut kopiota, ja jota minun ei annettu lukea (ei annettu viereisellä tiskillä asioivat turkkilaisen miehenkään). Virkailija avasi nipun aina tietystä kohti, osoitti sormela tiettyjä kohtia ja sanoi Imza (allekirjoitus).

Siihen paperinippuun tuli allekirjoitus kaiken kaikkiaan kuusi kertaa. Olisihan se ollut kiva nähdä mihin kaikkeen sitä nimensä kirjoitti.Sama käytäntö näytti tosiaan olevan viereiselläkin asiakaspalvelijalla turkkilaisen asiakkaan kanssa, ja meitä ennen parin muun asiakkaan kanssa. Sopimuksen teon ja 207 TL:n maksamisen jälkeen olimme jo ulko-ovella menossa, kun muistin kysyä, että milloinkas ne sähköt nyt sitten kytketään. Palasimme uudestaan aulaan, ja suuntasimme nyt portaita ylös toiseen kerrokseen. Siellä virkailija otti taas sähkömittarin tunnusnumeron ylös, eikä suostunut ottamaan minun puhelinnumeroani, vaan mukanani olevan miehen puhelinnumeron, johon he ilmoittavat jos kykennässä on jotain ongelmia, ja ilmoittavat kun kytkentä on valmis. He olettivat automaattisesti, etten puhu turkkia ja että olemme pariskunta. Ei väkisin, voin ihan hyvin odottaa sivussa, että kaikki hoidetaan valmiiksi.

Oven ulkopuolella minulle vielä sanottiin, että normalisti olisi kuulemma peritty vielä 150 TL enemmän maksuja, mutta nyt

Turkin ylänköä liikkuvasta autosta kuvattuna 7.7.2016

tietyistä, täällä sanomattomista syistä ei peritty. Kokonaiskustannukset siis tuon vakuutusyhtiön kanssa 43,50 TL + 207 TL + 150 TL. En tiedä, ovatko vakuutukset eri yhtiöillä tuota syytä varten suht saman hintaisia, vai onko niissä eroja. Vakuutusyhtiössä ehdin kuitenkin oppia myös sen, että heidän tarjoamassaan, oleskelulupaan liittyvässä perussairausvakuutuksessa omavastuu on 40% ja korvaus 60%, kun minun nykyisessä vakuutuksessani on omavastuu 20% ja korvaus 80%. Eroja siis on yllättävänkin paljon. Luulisi, että tuolla hintaerolla eroja on myös sisällöissä, asiakkaan eduksi, mutta ei se aina ihan niin mene.

Tuon jälkeen suuntasin puhelinyhtiöön, jossa selvisi hyvin pian, että vuokranantajan kirjoittama osoite on väärin, että sellaista talonumeroa ei ole koko kadulla. Vuokranantaja ei tiennyt muutakaan osoitetta, joten puhelinliittymän laskutusosoite ja kotinetin osoitteenmuutos jäi siis tekemättä. Vuokrasopimuskin pitää tehdä uudelleen, jotta siihen saadaan oikea osoite. Ja kerran on vielä käytävä sähköyhtiölläkin, korjaamassa se virheellinen osoite. Sitten vielä Nufüs eli osoitteenmuutosilmoitus valtion tietokantaan. Sen jälkeen muuttouto, muutto, tavaroiden purku, kotiutuminen ja uima-altaan testaus. Kolme naapuria olen jo tavannut, ja he vaikuttivat oikein mukavilta. Yksi heistä oli se vakuutusyhtiön omistaja, joka lupasi kertoa lisää Turkkilaisista vakuutuksista... eh.