En minä, en ainakaan kovin paljon

Alanya, CayEvi ja paljon auringonvaloa...

Kovatuulinen päivä, paitsi niinä hetkinä kun ei tuullut. Tuulessa kaipasi toppatakkia, tyvenessä riitti kolme paitakerrosta. On ollut hurjan hieno tunne olla taas auringonvalossa. Kropalla on viikkojen valovaje, jonka täyttäminen alkoi tänään. No, tiedossa on ainakin rantapäiviä hietikolla hyvässä seurassa istuskellen. On tiedossa muitakin projekteja, sillä kotiinpaluu sujui sekä odotusten mukaisesti, että täysin vastoin odotuksia.

Ensin maahantulo. Rajalla passintarkastuksessa tuli ongelma, ihan "pieni ongelma". Minulta puuttui maahantuloon oikeuttava oleskelulupakortti, ja mukana oli "vain" väliaikainen oleskelulupa eli maahanmuuttoviraston leimaama paperi. Rajavirkailija sanoi ettei voi päästää tällä maahan. "Mutta kun Alanyan maahanmuuttovirastossa sanottiin että tämä riittää, ja lähtiessä Gazipasan rajaviranomainen sanoi että tämä riittää..."

Alanyan kaupungintalon edustan tulppaanipuisto kukkii...

Käskivät minut hirmuisen pitkien passintarkastusjonojen reunamilla sijaitsevalle poliisin palvelutiskille, jossa voi tarkistaa onko päätöstä tehty ja onko se myönteinen vai kielteinen. Menin tiskille, ja äkäinen poliisi ilmoitti ensitöikseen "Böyle olmaz!" Aikansa marmatti, ja lähetti sitten takaisin passintarkastusjonoon, tiskille lähettäneelle virkailijalle. Virkailija kysyi missä saamani tarkastuslappunen on. Eivät antaneet mitään lappusta. Hän soitti tiskille ja lähetti sitten sinne uudestaan, ja sanoi että mikäli olen maahantuloon oikeutettu, niin heidän tulee antaa pieni lappu, joka on erittäin tärkeä tuoda tänne asti, älä hukkaa sitä.

...ja se kukkii monin eri värein...

Menin uudelleen, ja siinä matkalla muistin, että Ptt eli postilaitos laittoi minulleturkkilaiseen numerooni jokin aika sitten tekstiviestin, jossa kerrotaan uuden oleskelulupakorttini saapumisesta Alanyan pääpostiin. Se löytyi. Jee!!!  Näytin sen tekstiviestin poliisin palvelutiskillä kaikkien muiden papereiden, korttien ja passin lisäksi, ja sain pienen lapun, sen, joka yllättäen osoittautui ihanaksi pikku lappuseksi. Sillä pääsi maahan. Vähänkö helpotti. Ehdin jo hieman panikoida, sillä olen vuosien varrella kuullut tilanteista, joissa maahantulo on evätty kunnes poikaystävä tms on pystynyt toimittamaan asiaankuuluvan dokumentin Alanyasta Istanbuliin. Kukas minulle olisi sen hommannut ja toimittanut sinne missä minäkin olin? Ei tule ketään mieleen. Onneksi asia hoitui tällä kertaa näin. Kävinpä tänään hakemassa postista sen kullanarvoisen oleskelulupakortin, ja talletin hyvin. Toiset ottavat siitä kopioita itselleen, jos vaikka alkuperäinen hukkuu, mutta en ole vielä siihen oppinut. Ei ole toistaiseksi hukkunut, eikä ole tarkoitus hukata tämänkään jälkeen.

...ja monessa ei kokoluokassa. Matalia silmäniloja.

Lentokenttäkuljetuksessa mokasin...kellonaikojen suhteen. Olin tilannut kyydin tuntia myöhemmäksi kuin mikä oli koneen laskeutumisaika, mutta eipä siihenkään maailma kaatunut, vaan siitä selvisi odottelulla. Kotiin tulo sen sijaan oli valitettavasti odotusten mukainen siinä mielessä, että vuokraisäntä oli käynyt asunnossani luvatta, minulta uhkailulla ja painostuksella ottamillaan avaimilla. Kuskin kanssa marssimme heidän ovelleen kysymään avaintani, ja hän sen heittikin ja toivotti sitten hyvät yöt. Ehei, ei se nyt ihan näin mene.

Punaista värienergiaa <3

Kuskille olin kertonut ennakkoon mikä oli lähtötilanne ja mikä on olettama, eli että ovat menneet asuntooni ilman lupaa. Kerroin että käynnistän kännykän videotallennuksen juuri ennen avaimen kysymistä. Kysyin siinä samalla, että onko ollut tulipalo -ei, onko ollut vesivahinko -ei, onko ollut joku sähkökatastrofi -ei. Oletteko käyneet asunnossani poissaollessani -ei. Jaaha, no tulepa tänne, katsotaan porukalla mikä tilanne on. Sen näkee heti tässä ovea avatessa... mutta täällähän on käyty. Oletteko käyneet asunnossani poissaollessani -siitä ovelta vaan katsoin. No, tulepa tänne, niin katsotaan missä asti olet käynyt... 

NArsissejakin on, kahta eri väriä.

Niin keskustelumme ja tarkastuskierroksemme jatkui. Ukko kielsi ensin käyneensä asunnossa, sitten myönsi katsoneensa ulko-ovelta sisään, seuraavaksi myönsi käyneensä sisällä katsomassa joka huoneeseen jne. Ilmoitussluontoisesti ja todistajan läsnäollessa kerroin, että nyt minun on sitten ilmoitettava asiasta poliisille, koska a) te olette saattaneet kopioida henkilötietojani täällä olevista vanhoista passeista ja henkilökorteista, b) olette saattaneet kopioida suomalaiset ja turkkilaiset pankkitilitietoni ja d) olette saattaneet kätkeä tänne jotakin tms. Ukko ei missään vaiheessa kiistänyt mitään muuta kuin sen, ettei muka tiedä ettei vuokralaisen asuntoon saa mennä ilman lupaa. Kerroin että asia löytyy myös notaarin vahvistamasta vuokrasopimuksesta, että hän voi halutessaan lukea sen sieltä. Tässä vaiheessa ukko yritti vetää kuskin mukaan itsensä puolustamiseen, mutta kuski ei siihen lähtenyt, enkä minä antanut tilaa. Puhuimme koko ajan sen verran isolla äänellä, että alakerran vuokralaisetkin kuulivat.

Tänään tapasin rouvansa rappukäytävässä. Hänkin aloitti teennäisten tervehtimisten jälkeen litaniansa -mieheni on vain kurkistanut ovelta sisään, että kaikki on ok. Juu, ei kannata yrittää hämmentää asiaa enempää, sillä kaikki eilinen keskustelu tallentui videolle, ja siellä miehenne myöntää moneen kertaan, että on ollut asunnossa sisällä, luvatta, joten turha yrittää muuttaa faktoja. Tunnin päästä ovikello soi, ja rouva on ison teemukinsa kanssa oveni ulkopuolelle, ilmeisen sisääntulohalukkaana. Hän ottaa jo askeleen eteenpäin samalla kun sanoo, että voinko minä tulla sisälle. Et voi. Ovea sulkiessani näe suuren hämmästyksen leviävän hänen kasvoilleen. 

En minä ala heidän painostustaan kuuntelemaan. Molemmat heistä pyrkivät vain ja ainoastaan painostamaan ja/tai uhkailemaan että en puhuisi asiasta mitään poliisin kanssa. Valitettavasti oman turvallisuuteni takia on puhuttava. On jotenkin koomista, että nyt he ovat minulle vihaisia vaikka he itse ovat toimineet laittomasti ja he itse ovat toimintapäätöksensä tehneet. Tässä asumisen turvaamiseksi on taas vaihdettava lukko ja asennutettava myös murtorauta, sillä ovenpielessä on murron jäljet. Kuka tietää mitä tapahtuu kun seuraavan maasta poistumiseni yhteydessä en ennalta kerrokaan että poistun (uhkailun välttämiseksi), ja hän saa huomata että hänen ilman lupaani teettämänsä kopio nykyisestä avaimestani ei sitten enää toimikaan. No, valvontakamerani toiminee silloin. Ehdin asennuttaa senkin ennen uutta lähtöä. Mutta tuo tympeä tyyppi ei sitä kameraa, sen asennusta ja lukon uusimista maksa, vaan ne jäävät kaikki itselle. Tällaista on vuokralla asuminen epärehellisen vuokraajan asunnossa. Se Kalen asunnon vuokraajaperhe oli ainutaatuisen ihana. Koskaan he eivät menneet asuntooni ilman lupaa, eivät kertaakaan. Ihana että sellaisiakin ihmisiä on.

Arvaapa paljonko tämä(kin) motivoi nopeuttamaan oman mökin rakentamista?

Penkovatko tavarani vai ei?

Kuluneen parin viikon ahaa-elämykset:

LunaParkin bussien kääntöpaikalta

• Jos häiritsee se, että ulkona olevan kylmän tuulen voimasta olohuoneen verho heiluu, niin verhon eteen voi nostaa tuolin, niin ettei heiluminen näy (eikä siten häiritse). Ja lämmittimissä on säätönappulat, joista lämpöä voi säätää korkeammaksi. Säädetty on.
• 
  
• Jos kuvioneulelapanen tulee neulottua niin löysäksi, että se näyttää enemmänkin sukan varrelta kuin lapaselta, niin peukalonreiän voi jättää tekemättä ja siitä voi tehdä sukan. Kahden sukan jälkeen on parempi saada aikaan se toinen lapanen, ettei tarvitse aloittaa uutta sarjaa...
• 
  
• Jos tuore persimoni on epämiellyttävän makuista, ja päätät kokeiluluontoisesti keittää siitä hilloa siinä toivossa että hillo olisi paremman makuista kuin tuore persimoni, niin lisää hilloon tosi paljon sokeria ja vähintään sen verran sitruunoita että persimonit lakkaavat maistumasta. Lopputulos on vähemmän pahaa, mutta seesamirinkeli simitin seuralaisena tulee syötyä silloin kun tekee mieli makeaa.
•  
• Kun aikansa etsii mieluista talomallia, eikä muista millä sivustolla on sen nähnyt vaikka on varma että on sen äskettäin nähnyt, niin shoppailu-kävelylenkki auttaa. Siellä se keskustassa oli, paikassa jossa olen kävellyt sen ohi lukemattomia kertoja. 
• 
  
• Kun allekirjoitat pankissa uuden kortin sopimuksen, paperissa lukee että saat kortinkäyttöpalkkiona 1,34% siitä rahamäärästä mitä kortillasi käytät, muistat että edellisessä kortissa oli sama ominaisuus ja tajuat kuinka paljon palkkiota on kertynyt pelkästään loppuvuoden 2018 kodinkone- ja huonekaluostoista... silloin hymyilyttää. 
• 
  
• Kun pankin virkailija ei enää autakaan pankkikeskukseen soittamisessa (kortin tunnusluku), vaan kertoo että oma kielitaitosi riittää siihen aivan hyvin, niin ilo ja tuskanhiki vuorottelevat hetken aikaa. Päätän valita ilon, ja soittaa sinne Huomenna. Ja soitto onnistui.
• 
  

Sama paikka, toinen suunta

• Kun kielen tekstinymmärtämisen tasokoekuvauksessa sanotaan, että "Ylimmällä tasolla lisäksi mm. kirjoittajan asenteen tai tavoitteen havaitseminen, ironian tai muun epäsuoran merkityksen havaitseminen." miettii hän hetken, että mahtaako ymmärtää edes omalla äidinkielellään ironiaa tai muuta epäsuoraa merkitystä. Tuskin. Mutta jos vieraalla kielellä sattuisikin ymmärtämään ironiaa, niin sen testituloksen voi kyllä kehystää ja ripustaa seinälle.
• 
  
• Kaikella kunnioituksella, kaikkea sinäkin luet... Perustelut löytyvät täältä.
• 
  
• Vajaat 2 kk olen ollut talossa, ja yläkerran mamma ei viitsi enää järjestää samanlaisia kolistelukohtauksia kuin alkuun. Elämä on asettunut uomiinsa, ja talonkin alta löytyi puro. Ihan oikeasti tämä talo on rakennettu osin puron päälle rakennetun betonikannen päälle, mutta se puro näyttäytyy vain sadekaudella. Ihmettelin parvekkeelleni kuuluvaa solinaa ja lorinaa ja kävin katsomassa mitä siellä tapahtuu. Luonto ja elämä siellä pitävät ääntä.

Asunnosta lennolle lähdön aikoihin vuokraisäntä soittaa ja vaatii minulta sen ainokaisen kotiavaimeni. Painostaa ja painostaa, kunnes lopulta päätän antaa sen. Tiedän, että se sairaalloisen utelias rouvansa menee asuntooni penkomaan kaappieni sisältöä heti kun bussiin nousen, ellei jo sitä ennen. Mutta muistin erään suomalaisnaisen opetukset, ja asetin servetistä revittyjä palasia vaatekaappien ja erityisesti asiakirjakaapin ovien väliin niin, että jos oven aukaisee niin palaset putoavat maahan. Myös asuntoon johtava ovi sai oman virityksensä, tosin ei papereilla vaan hieman hankalammalla tavalla. Senkin opin tuolta rouvalta aikanaan. Kiitos hänelle.

Nyt kun menen takaisin kotiin, niin menen keskellä yötä. Ok, vuokraisäntä lupasi olla herätettävissä, ja antaa avaimen. Kokonaisuus menee kuitenkin niin, että mukanani tulee henkilö, joka tarvittaessa toimii todistajana, ja koko projekti avaimen vastaanotosta asuntoon menoon ja kaappien ovien tsekkaukseen saakka videoidaan kännykällä. Asunnon omistaja pyydetään mukaan tapahtumaan, niin että hänellekin selviää suoraan ja heti tilanteessa se, että asuntoon sisälle meno on kontrolloitu.

Turkissa vuokra-asuntoon ei voi laillisesti mennä sisälle ilman asunnon vuokraajan läsnäoloa ja lupaa edes asunnon omistaja. Luvaton asuntoon tunkeutuminen on rangaistava teko. Sen lisäksi kaappien penkominen, ja erityisesti henkilötietoja, pankkitiliasiakirjoja, kaikki some-salasanat ja vakuutusasiakirjoja yms sisältävän kaapin luvaton penkominen on rangaistava teko. Se on myös oman turvallisuuteni kannalta erittäin arveluttavaa, sillä mistä tiedän mitä henkilö- ja pankkitietoja asuntoon luvatta tullut henkilö on kopioinut, ja mitä hän niillä tiedoilla tekee.

Jos vuokraisännän ja todistajan läsnä ollessa toteamme, että asuntoon on menty luvatta sisälle, niin soitan saman tien poliisille ja teen ilmoituksen tapahtuneesta. Tämä on tehtävä mm siksi, että jos he käyttävät pankkitilitietojani tai henkilötietojani jotenkin väärin, hyväkseen, niin ensimmäisenä minulta kysytään olenko ilmoittanut asuntoon tunkeutumisesta poliisille. Näin kävi edellisen asunnon osalta. Silloin en ilmoittanut poliisille mitään, ja mm. pankkivirkailija kysyi usempaan kertaan miksi en ollut ilmoittanut, koska he pääsevät tililleni jos heillä on käytössään pankista saatu tiliotetuloste. 

Nyt, koska avain on ollut vuokraisännällä ja hänen perheensä käytössä, jos asuntoon on menty, niin olen oppinut vanhasta sen verran, että soitan poliisille. Toivottavasti he ovat malttaneet mielensä ja uteliaisuutensa, eivätkä mene sisälle. Sen verran jo heitä tunnen, että en usko heidän toimivan rehdisti ja luotettavasti. Rehti ja luotettava ei painosta minua tuolla tavoin. Tekevät he mitä tahansa, se on heidän päätöksensä ja heidän vastuullaan. Itse olen oppinut sen, että en enää hyväksy turvallisuuteni vaarantamista, en painostusta enkä uhkailua. Joka tapauksessa joudun taas vaihtamaan lukon kun palaan sinne, sillä kuka tietää montako kopiota he ovat itselleen teettäneet. Lisäksi minulla on notaarin vahvistama vuokrasopimus joulukuun 2019 loppupuolelle saakka, niin asun asunnossa sopimuksen keston ajan.

Ihmisistä olen nyt  oppinut sen, että se joka huijaa pienissä asioissa huijaa myös isoissa asioissa. Sekä vuokraisäntä että vaimonsa ovat valehdelleet minulle päin näköä, ja ovat pakottaneet allekirjoittamaan epätoden vuokrasopimuksen notaarilla. Nyt pakotettiin tuo avaimen luovutus. Mutta en anna periksi. Jos asuntooni mennään luvatta, he joutuvat siitä vastuuseen. Jos he pystyvät hillitsemään mielihalunsa, eivätkä pengo tavaroitani, niin luotan heihin jatkossa hieman. Sen tiedän että asuntooni he menevät takuuvarmasti. ainoa kysymysmerkki on se, penkovatko he myös kaapit ja paperit vai käyvätkö pelkästään lattialla kääntymässä. Aika näyttää. Yritän ajatella positiivisesti, ja uskoa hyvään.