sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Joulutorilla

Alanyan Joulukuusi 10.12.2017 päivänvalolla
Alanyan kansainvälinen Joulutori avautui taas. Joulutori on hyvä esimerkki suvaitsevaisuudesta. Siellä on esillä vähemmistöt, heidän perinteensä, uskontonsa, tapansa, juhlansa ja herkkunsa. Ja kylläpä niitä vähemmistöjä olikin paljon. Oli yllättävän paljon eri maiden ja kuppikuntien kojuja. Alue sinällään ei ole valtavan laaja, ihan riittävän laaja kuitenkin, mutta sinne ahtautuneiden ihmisten määrä on aika hurja. Ehkä avajaispäivästäkin johtuen alueella vallitsi tänään suoranainen tungos. Ihmisiä meni ja tuli kylki kyljessä ja peräkanaa koko ajan, isona massana.

Alanyan Joulutorilta 10.12.-17
Oli vaikea löytää juuri sitä kojua, jota etsin. En varmaan olisi heitä löytänytkään, mutta he tervehtivät minua ohi kulkiessani, ja siitä huomasin tulleeni perille. Minä en yleensä väsy isossakaan ihmismassassa kulkiessani, mutta tänään oli huono päivä. Olen edelleen kortisonin lopetuksesta hieman kipeä, ts. lisämunuaislamainen, ja väsähdin tuolla sekä ystävääni että tuota tietyä kojua etsiessäni ihan täysin. Messuilla, lentokentillä ja isoissa tapahtumissa yleensä nautin, sillä ne ovat mieluisaa vastapainoa yksin olemiselle, ja valtavan hyviä paikkoja havainnoida ihmisiä, tilanteita ja poimia talteen erilaisia henkilöhahmoja.

Päivämme oli harmaa, sateinen ja viileä, joten ihmiset joutivat hyvin tapahtumaan, ja joutanevat muinakin päivinä. Tapahtumaa on mainostettu paljon, ja se on herättänyt ihmisissä mielenkiintoa ja halua nähdä ja kokea. Tuota viereistä kuvaa hieman ihmettelin... miten siihen onkin osunut tuollainen tyhjä alue? Vaan niin se näkyy olevan tuossa keskustan kadulta otetussa liikennekuvassakin. Halusin ottaa kuvan siksi, kun keskusta oli täynnä sekä autoja, skoottereita, mopoja, fillareita että jalankulkijoita... paitsi juuri sillä sekunnilla kun kamera tarkentaa. Toinen puoli asiaa on se, että tämä kännykän kamera on hidas, siis ihan oikeasti todella hidas, ja moni väistyy edestäkin juuri sen takia, kun näkee että kamera nousee ja tarkennan, tähtään, tarkennan, yritän laukaista ja tarkennan taas... ja joskus jossain vaiheessa saan kuvan otettua.

Alanyan Joulutorilta 10.12.-17
Siinä vaiheessa kun lähdin alueelta pois ja odottelin jo bussipysäkillä alkoi tipahdella vesipisara silloin ja toinen tällöin. Puolen tunnin kuluttua olin kotona, ja keskustasta soittava ystäväni sanoi että siellä sataa ihan kaatamalla. No, ainakin osasin poistua sopivaan aikaan. Alkava viikko on vaihtelevaista säätä, ja ennusteen mukaan useimpina päivinä onneksi paistaa aurinko, ainakin johonkin aikaan päivästä. Luultavasti. Se edellinen viikon sadejaksoennustus on muuttunut positiivisempaan suuntaan.

Siis ihan oikeasti tie oli kaikine neljän kaistan osalta täynnä, jalkakäytävä oli täynnä, ja kuvaan jäivät vain nuo parkkeeratut kulkuvälineet 😎 .

Turkkilaisen tv-sarjan katselu on antanut minulle paljon. Olen saanut siitä hupia, hyviä nauruja, kulttuurioppia, kielitaitoa ja yllättävän paljon naisten suuttuessaan käyttämiä "ei niin kauniita tai kohteliaita ilmaisuja". Minulla oli erittäin hyvä syy suuttua pitkäaikaiselle ystävälleni, turkkilaiselle miehelle, ainakin jos minulta kysytään. Hänen mielestään syytä ei välttämättä ollut, tai se ei ollut hänen syy vaan jonkun muun, luultavasti joku nainen on mokannut, on sanonut tai tehnyt jotain tai sitten ei ole sanonut eikä tehnyt vaikka olisi pitänyt jne. No, joka tapauksessa suutuin tulisesti ja lujaa, ja turkiksi. Huomasin jälkeenpäin että siellä tuli ne sarjasta opitut, naisten laukomat litaniat ihan selkeästi ja oikein, ja vielä oikeassa kohden.

Vähänkö olen ylpeä kielitaidon kohenemisesta. Sen sijaan malttini menettämisestä en ole innoissani, tosin sitä tapahtuu onneksi nykyään tosi harvoin. Yksi syy siihen on se, että ympäriltä on tullut onnistuneesti karsittua pois kaikki sellaiset negatiiviset tyypit, jotka tahallaan aiheuttavat harmia ja harmaita hiuksia. On löytynyt laaja samanhenkisten kaveripiiri ja muutama hyvä ystävä. Tuokin taistelupari jäänee kaveriksi, mutta nyt oli aika ja paikka selvittää muutamia pelisääntöjä ja asettaa rajoja, tämän naisen logiikalla ja temperamentillä.

Alanyan Joulutorilta 10.12.-17
Temperamentistä sanotaan, että se on suht pysyvä, jos olen oikein ymmärtänyt. Minulla tämä temperamentti on kai ollut kymmenennen ikävuoden jälkeen syväjäädytetty, paljolti varmaan isästä johtuen, mutta vasta nyt viimeisen viiden vuoden aikana on tapahtunut auki sulamista. Vasta nyt viisikymppisenä voin sanoa olevani taas minä, vapaasti ja sellaisena kuin olen, ainakin täällä. Tonttuillaan taas huomenna lisää.

lauantai 9. joulukuuta 2017

Rantaelämää tälläkin säällä

Rannalta on kotiuduttu, ja saatte kestää muutamia kännykkäkuvia, sillä kameran laturia ei
Alanyan DimCayn ja meren kohtaaminen 9.12.
löydy mistään. Olen ennenkin unissakävelyillä hukannut tavaraa... olisikohan tämäkin sellainen? Toivottavasti ei. Mutta siihen rantaan. Löysin lopultakin sellaisen kauniin rannan, jossa saattoi istuskella ihan kaikessa rauhassa, ilman että kukaan tulee puhumaan turhia lässytyksiä. Päivä oli pelastettu. Kolme tekstiäkin syntyi rannalla istuskellessa, vaikka yritin opetella käyttämään tuota kamerantapaista. Siitä kuulemma saa paljon enemmän irti, kun vaan osaa käyttää. Ihan helppo juttu, hommata joku joka osaa sitä käyttää. 😳

Aamun käänsin kirjaa ruotsiksi, kunnes oli sen verran hepuli-olo, että päätin panostaa leipomiseen. No, tuli rommin, sitruunan ja mantelin makuisia pikkuleipiä. Nuo karvasmanteliöljyllä maustetut ovat heikko kohtani, olivat ne sitten kuumia tai kylmiä. Kunnon karvasmanteliöly maistuu Niin hyvältä, että se vetää vertoja jopa huonolle s**sille. On siis parempaa. Ei tarvinnut tänään laittaa ruokaa ennen kuin illalla, katosi pikkuleipiä sen verran iso kasa. Ja siinä sokerihiprakassa oli hyvä ruotsintaa lisää tekstejä.

Eräät monista kalastajista 9.12. Tosmurin ranta
Vaan palataanpa vielä rannalle. Paksu talvitakki oli minun varusteeni rantaelämään, ja pari kertaa piti hieraista silmiään, kun oli siellä vielä joku pohjois-eurooppalainen porukka ottamassa aurinkoa paljon vähemmissä vaatteissa. Vastaan tuli vielä uimahousuissa bikineissäkin tarkenevia vaaleamman sorttisia henkilöitä. Se ilo heille suotakoon. Kukin pukeutukoon niin kuin haluaa, kunhan jotakin on päällä.

Varikset tulivat tosi lähelle, ilmeisesti ruoan toivossa. Muita lintuja ei rannalla näkynyt, mutta kotona lentelee pääskysiä. Arvelen, että niillä on pesät tuolla naapuritalon räystäiden alla, tai lähimmän hotellin räystäiden alla. Rannalla istui yllättävän paljon kalastajia, osin kai siksi kun tuosta jokisuun lähettyviltä saa kuulemma Alabalık-nimistä, lohen sukuista kalaa. Tällä kertaa kalastajien jaloissa ei pyörinyt kissoja, kuten keskustan satamassa, vaan pari isoa koiraa. Ilmeisesi koirat ovat läheisen rantabaarin pitäjän hoitokoiria. Rannalle kuului liikenteen ääni vaimeana, ja pienet aallot kohisivat rantaan säännöllisesti ja rentouttavasti. Siihen olisi lähes voinut nukahtaa.

DimCay ja illan viiletessä tyhjenevä ranta 9.12.
Kotimatkalla päätin harjoitella kohtaamisia, sitäkin taitoa kun voi opetella ja parantaa. Ensimmäinen yllätys oli mies, joka oli toipumassa vasemman puoleisesta halvauksesta, ja oli kävelylenkillä. En olisi huomannut sitä hänestä, jos olisin jättänyt katsomisen vain kaukaan näkyvän silhuetin ja vähän lähempänä nähnyt mieshahmon varaan. Silloin kun työstän akiivisesti tekstejä päässäni, en katso ihmisistä tuon enempää. Autoistakaan en "näe" enempää kuin että kyseessä on valkoinen auto, tai bussi tai rekka... no niistä nyt en muutenkaan näe enempää vaikka keskityisinkin kohtaamisiin, sillä autot nyt vaan on pelkkiä autoja. Sen lisäksi 90% on valkoisia autoja, eikä ole mitään halua opetella ulkoa rekisterikilpiä tunnistaakseni jonkun tuttavan auton sisältä. Neljä rekkaria muistan täältä, ja ne ovat tähän asti riittäneet.

Konyassa on taas vuotuinen Seb i Arus -juhla, jonne tulee kansainvälisestikin paljon porukkaa. Kiinnostaisi käydä Konyassa juuri nyt, mutta on pieniä esteitä. Jos olen liikkumassa Alanya-Konya-akselilla viikon aikana, niin käypä Mevlana-museolla. Alanyassa sen sijaan on sunnuntaina 10.12. kello 10 alkaen Joulutori avoinna ja muistaakseni siellä on jotain ohjelmaakin. On harmaita mielikuvia viime vuoden venäläisten ohjelmasta ja parin vuoden takaisesta suomalaisten zumbasta. Saas nähdä millä tänä vuonna voi yllättyä :)) . Eli huomenna kaikki lähistöllä olevat kipin kapin joulutorille.

perjantai 8. joulukuuta 2017

Fillarilla torille, ei ei ja ei

Alanyan torin kurpitsoita 8.12.2017
Takana ihana aurinkoinen päivä ja ilo siitä, että kuume ei enää tänään noussut, eikä
särkenyt päätä tai muutakaan kehon osaa. Päivällä ihan muuta etsiessäni löysin myös luotettavan sisälämpömittarini, ja ilokseni huomaan että tuo pikkulämmitin oikeasti pitää olohuoneen noin +20 C lämpöisenä, vaikka välillä ihan muulta tuntuukin. OLen etsinyt pitkin päivää kameran laturia... saattaa olla käynyt sellainen katastrofin poikanen, että se on jäänyt Jyväskylään. Kokeilin jopa miniusb:llä kun sellaisenkin kolon tästä kamerasta nyt löysin, mutta ei, ei lataa sen kautta. Käskee vaan vaihtamaan tai lataamaan akun. Kääks.

No, aamupäivän tein kiltisti kielioppivirheiden korjauksia eräisiin teksteihin, kunnes teki mieleni ulos, ja yhtään sen enempää miettimättä polkaisin fillarin kanssa vihannes- ja hedelmätorille, tuonne 7 km päähän. Periaatteessa ihan fiksu idea, sillä saan siinä liikuntaa, mutta mihin minä ne ostokset laitan! Pyörän etukori on pieni ja lähinnä käsilaukun kuljetukseen sopiva. Siihen sai mahtumaan myös yhden banaaninipun ja yhden kukkakaalin, sekä niiden päälle olkalaukun jossa oli vähän tavaroita.

Vaan kun ostoksia on viikon, puolentoista tarpeeseen. Asettelin isomman kassin fillarin takatavaratelineelle. Pääsin 500 m eteenpäin, kun joku huutaa takanani. No, kassi roikkuu tippumaisillaan, ja yrittää kylvää ostoksia pitkin katua. Tosi kiva. Tarakalle pitäisi olla joku laatikko tai iso kori, muttei nyt ollut. Kassi kun ei asettunut siihen, ei sitten mitenkään, niin ripustin sen selkään vähän reppumaisesti, otin 30 kananmunan kennon sisältävän muovipussin käteen, ja hoippuroin fillarin kanssa kotia kohti. Mutkille mentiin ja muutamaan otteeseen otti päähän tuo suunnaton ajattelun määrä, mitä toriostosten, fillairoinnin ja ulkoilun yhdistäminen oli taas ollut. VAan pääsin kotiin asti, ja vain pari kananmunaa oli kuoririkkoisia, siis heti pannulle pyrkiviä ;) .

Oli tarkoitus lähteä rannalle kuvaus- ja rentoutumisreissulle, mutta matkaan tuli iso mutta kun kameran akku tyhjeni. Oli vähemmän rentouttavaa etsiä sitä laturia pitkin sataneliöistä asuntoa, ilman että on mitään aavistusta sen olinpaikasta. Sitä ei ole toistaiseksi löytynyt, joten viimeistään huomenna alan soitella Suomeen, josko se olisi jossain siellä. Kamerat ovat Alanyassa Suomea kalliimpia, joten laturi kannattaa postittaa ennemmin kuin yrittää löytää täältä edes halpaa pikkukameraa. Onneksi edes itseni muistin, enkä unohtanut sinne kaamokseen. Mutta laturin puutteessa ei nyt ole muita uusia kamerakuvia kuin tuo tämän päivänreissulla saatu kurpitsakuva.

Kurpitsa odottaa jääkaapissa, ja huomenna siitä tulee hilloa, nam. Se on tosi hyvää sokerin kanssa hilloksi keitettynä, ja lettujen tai vohvelin päällä.

torstai 7. joulukuuta 2017

LInnanjuhlat näkyivät täälläkin

Nam. 100% ruista + vesi + suola. Kuva vääristää värin.
Eilistä läsnäoloa, tekemisiä ja itsenäisyyspäivän juhlintaa rajoitti karmea päänsärky, lihassärky ja yöksi noussut kuume. Liekö ollut tosi lievänä täällä parhaillaan liikkuva influenssa. Olin kyllä Swedish Connectionissa ystävän kanssa ruokailemassa, parantamassa maailmaa ja myös katsomassa linnan juhlia aina silloin tällöin. Swedish Connectionin omistaja Eva kunnioitti naapurimaan satavuotisjuhlaa, ja tarjoili mm. vastaleivottuja korvapuusteja ja pipareita. Siellä olikin makuhermoja kutkuttava tuoksu jo ovesta sisään astuessa... ja linnan juhlat näkyivät isolta tv-ruudulta :)) . Missasin viimeisen kotiovelle tulevan bussin, joten otin seuraavaksi lähimmäksi tulevan. No, en sitten muistanut jäädä pois oikeassa paikassa, joten istuin ylimääräisen n. 10 km bussin kyydissä, ja jäin pois paluumatkalla. Yhtään ei tuo lisämatka ja -aika hermostuttanut eikä ottanut päähän siinä kunnossa ja mielentilassa?

VEden sis. aineet ovat tulleet esille
Niin, ja eilinen työhaastattelu jäi sitten käymättä, ja tunteet ovat sen osalta kovin ristiriitaiset. Ensin kuski ei halunnut lähteä myrskyn takia, sitten itselle pamahti migreenityyppinen, kova päänsärky, lihaskivut ja kipeä olo. Myöhemmin yöllä kun kuski olisi sittenkin ollut valmis lähtemään, minä en ollut. Olin jo niin kipeä, että koin että matka olisi ollut ihan turha, sillä siellä olisi tarvinnut pystyä esittämään itsensä parhaassa mahdollisessa vireessä ja skarppina. Nyt voin jo kertoakin mistä oli kyse. Britti TUIn karsinnassa pääsin parista karsintakierroksesta jatkoon, loppuvaiheeseen, ja Marmariksessa olisi ollut se ihan viimeinen karsinta.

Työtehtävä olisi ollut Antalyan lentokenttäopas, mikä olisi käytönnössä vaatinut Antalyaan muuttoa, sillä työpäivät 6 kpl / vko ja tunnit 10-12 h / pv sekä matkat Alanyasta Antalyaan ja takaisin ALanyaan olisivat käytännössä muodostuneet 15-17 tuntisiksi työpäiviksi 6 pv / vko, ja palkka siitä 350 - 400 € / kk. Tämän hetkisellä liiran kurssilla sillä olisi juuri elänyt, kun ei vaan osta mitään vaatteita, ei syö tai juo ulkona eikä sairastu. Liira kurssi kuitenkin muuttunee, ja jos se tästä normalisoituu, niin silloin tuo palkka ei riittäisi edes asumiskuluihin. Eikä tuon tuntimäärän lisäksi pysty tekemään mitään toista työtä, ei edes tapaamaan kavereita koskaan muulloin kuin vapaapäivänä, jos on silloin hereillä. Siksikin siis oli varsin ristiriitaiset fiilikset.

ALanyan aurinkoa
Ulkona on parhaillaan ihana auringonpaiste. Tuo kultainen pallo taivaalla loistaa ihan täysillä
:)) ja valon määrä on yhtä iso kuin täällä aina aurinkoisina päivinä. Tekee mieleni ulos, mutta kuumeesta hieman säikähtäneenä en tänään lähdekään minkäänlaiselle ulkoilulenkille. Parvekkeella nautin ja hengittelin raikasta ulkoilmaa, ja tosi raikas se onkin. Ulkona on näin päiväsaikaan +18 C ja kolean kosteaa, ainakin näin vuoriston rinteellä fiilistellen. Viime yönä oli kylmä ja matalia ovat tulevienkin öiden yölämpötilaennusteet. Olkoon sää mitä on, ympäristö ja auringonvalo on kuin terapiaa, riemua ja ilon lähde.

Nyt tulevana sunnuntaina on Joulutori satamassa, ja sinne kannattaa suunnata sekä fiilistelyn, elämysten että ostosten osalta. Esim. Swedish Connectionin Eva kertoi, että he leipovat sinne myyntiin mm. erilaisia maustekakkuja. Sen lisäksi siellä on perinteisesti eri järjestöjä, yrityksiä sekä yksityisiäkin henkilöitä myymässä omia tuotteitaan ja palveluitaan. Ja joulukuusi :)) . Tuntuu kuume nousevan uudestaan, joten otan levon kannalta ja kellahdan peiton alle. Huomenna lisää.

tiistai 5. joulukuuta 2017

Oletko ihan tossisasi, ettei mennä?

Pilvenhattara tarttui rinteeseen. Alanya 5.12.-17
OMG! Meillä jyrisee ukkonen, ja kunnolla. Satanut on pitkin päivää, mutta nyt on umpipimeää joten en näe, kuulen vain ajoittaisen lotinan. Ja ei tuo yölämpötila ihan nollaan laske, kai, sillä ennuste on jo parempi... muttei ole kuskia eikä autoa, kun herra A ei aja tällä kelillä 😕 ja en tiedä miten ratkaisen tilanteen. Bussilla sinne ei ehdi enää, yksinkään en jaksa ajaa pimeässä, sateessa ja väsyneenä. Sovittiin että jonakin kauniina päivänä ajellaan pitkin rannikkoa jonnekin muualle päin, mutta ei juuri nyt eikä tänään Marmarikseen. Jää siis haastatteluun meno sikseen...

Asiaa pähkäillessä meni pussillinen salmiakkia. Hhm. Keittiössä muhii ruisleipäjuuri, ja itsenäisyyspäivän kunniaksi pyöräytän ruisleipää huomenna. Se on kuitenkin helpompi homma kuin karjalanpiirakoiden teko, tosin tuosta jauhomäärästä riittää niillekin. Jospa jouluksi syntyisi piirakoita. Laukut oli niin tiiviisti ja kilomäärien osalta tarkkaan pakattu, ettei tullut otettua mukaan ainoatakaan ruisleipää. Täältäkin saa sitä saksalaista siemenleipää, joka on ihan ok, mutta iski leipomisfiilis ja katsotaan mitä niistä tällä kertaa tulee. Lopputulos ei ole aina ihan 100% varma, kas kun joskus ne leivät saattavat unohtua kohotusvaiheeseen hyvinkin pitkäksi aikaa.

Joku moottoriurheilurata Istanbulin pohjoispuolella
Katselin tänään neuleprojektien, siis isompien villatakki- ja villapaitaprojektien kuvia jo, ja totesin että jos nyt aloitan, niin eivätköhän ne kevääseen mennessä valmistu 😊. Kotona on jo melko kylmä, ellei jopa hyytävän kylmä juuri nyt sateen aikana, mutta tuo pikku lämmitin toimii, ja toppahousut ovat vielä kaapissa. Viime talvena pidin niitä sisällä, ja ne olivat jokapäiväinen perusvaruste. Nyt saatan selvitä ilmankin, ehkä. Eilen kun vierailin Kalella ystäväni luona, matalassa ja erittäin yksinkertaisessa talossa, ihailin kaminan lämpöä. Pieni kamina keskellä talon toista huonetta lämmitti niin että hymy ulottui korvasta korvaan. Olisin voinut jäädä siihen pidemmäksikin aikaa.

Edelleen olen Suomen reissun jäljiltä väsynyt ja normaaliin päivärytmiin nähden epärytminen, joten isommin ei ole tullut urheiltua (vielä). Eilen kävin jo lähemmäs 20 km lenkin, josta 3 km Kalelle nousua ja laskua lukuunottamatta ajoin fillarilla. Kävelyä hidastaa hieman se perinteinen tähän ilmastoon paluu, eli rakot. Iho oli ehkä pitkien kortisonikuurienkin takia herkkä, ja heti sunnuntaina kaupunkikävelyn aikana kengät, jotka eivät koskaan hierrä, kuorivat kantapäistä nahkaa pois. Siksikin fillaroin eilen.

Pari päivää sitten keskustassa
Kroppa (tai mieli) kaipaa juoksua ihan käsittämättömän paljon, mutta olen nyt kaukana maratonkunnosta, kaukana siitä, mikä oli kunto vuosi sitten ennen kuin niveltulehdukset iskivät kimppuun. Silti olen tyytyväinen että tulehdukset on saatu hoidettua näinkin hyvin pois. Nyt jännällä odotellaan mitä joulukuun loppu näyttää, sillä tämä kostea kylmyys kyllä näyttää jos näytettävää on. Ja lenkkarit on piilotettu kaapin perälle toistaiseksi, samoin kuin muutkin juoksuvaatteet ;) .

Huominen ja hirmuisen monta muutakin tulevaa päivää menee kirjoitusprojektien parissa, sillä nyt on ykkössijalla novellikokoelma. On tämä hassua. Yhden kun lopettaa, niin toinen alkaa saman tien. Tuo edellinen runokokoelma oli leikkisä ja hauska, ja novellikokoelmasta ei voi käyttää kumpaakaan sanaa. Siinä mennään synkissä vesissä, jossain Kortteisen varjoissa ja painajaismaisissa päivissä. Jos pystyn kirjoittamaan myös elämän varjopuolista. EIhän sitä varmaksi vielä tiedä. Olen karttanut noita novelleissa käsiteltäväksi aiottuja aiheita tietoisesti ja päättäväisesti, mutta ehkä ne soveltuvat juuri tuollaisiin pieniin ja tiiviisiin tarinoihin. Ehkä. Vaan jaksaako sellaisia kirjoittaa päivästä toiseen, vai tarvitaanko rinnalle joku iloinen ja hulvaton, helppo projekti, joka tuo valoa ja vaihtelua synkkyyden vastapainoksi. Kuukauden päästä senkin tietää. Vaan onhan kokemus tämäkin.

"Gerçek aşk’ı bilen kalp bir damla suya bile hürmetle bakar.
-Hz.Mevlana"

maanantai 4. joulukuuta 2017

Appelsiinipuun alta saa sisaren

Alanyan valoa ja vihreyttä 3.12.2017
Sain juuri ihania uutisia 😍 kirjoittajakaverilta. Kustantaja Mediapinta Oy on hyväksynyt Aamuruskosta tähtien valoon runoantologian, ja meiltä (Metsäkukka Vuorenmaa 10 v, Johanna Vuorenmaa ja minä) tulee siis vielä tämän vuoden puolella ulos uusi runokirja. Tämä on hyvin erilainen kuin edellinen, sillä tässä on runoja, loruja ja lauluja, joista osa on tarkoitettu vanhempien ja lasten yhteisiin lukuhetkiin, osa soveltuu koululaisten luettavaksi ja osa on meille aikuisille. Kuvituksena on Metsäkukan ja Johanna V:n maalauksia sekä Johanna V:n että minun valokuvia. Kirja on vahvasti luontoteemainen, ihmissuhteita, tunteita, ihmisyyttä ja naiseutta unohtamatta. Aamuruskosta tähtien valoon -kirjan pohja on Keski-Suomessa ja suomalaisuudessa, kun tämän ensimmäisen kuvat ja runot liittyivät Alanyaan. Mutta se siis tulee ulos :)) , ja minä olen ihan innoissani. Hieno fiilis! Kiitos kaikille teille, jotka monin eri tavoin olette olleet tukemassa tämän kirjan valmistumista 💝.

...on meillä ruskaakin :))
Kuten huomasitte, tuohon blogisivun oikeaan laitaan on ilmestynyt ensimmäisen runokirjan kuva, ja se toimii samalla linkkinä kustantajan sivuille. Heti kun Aamuruskosta tähtien valoon on saatavilla ilmestyy senkin linkki tuohon sivun oikeaan laitaan.  Huomasimme linkkejä laittaessa, että mikään noista oikean sivupalkin jutuista ei näy kännykkäversiossa. En tiennyt sitä. Te, jotka luette tätä blogia vain kännykän kautta, jäätte joistakin asioista pimentoon, ja olen siitä pahoillani. Kokeilemme lähi päivinä erilaisia mobiiliversioita siinä toivossa, että joku niistä olisi nykyistä laajempi ja monipuolisempi. Tietokoneen näytöllä näkyy paljon enemmän juttuja kuin android-kännyköissä. Toki kännyköiden välillä on varmasti eroja, mutta osa rajoitteista tullee nimenomaan alustasta, eikä kännykästä sinällään. Jos haluat kännykkää käyttäen nähdä mitä siellä sivulla on, niin valitse näytöltäsi Näytä tietokoneversio (tms) ja näet samat kuin koneelta katsovatkin.

Meillä on tänä viikonloppuna ollut ilo nauttia taas superkuusta. Viime yönäkin tuo taivaallinen lamppu loistaa hehkutteli niin kirkkaasti, että jopa tällainen hämäräsokea naisihminenkin pystyi liikkumaan vuoristossa ilman lisävaloa. Hetken aikaa liikuin jopa ilman silmälaseja, kun ne unohtuivat autoon. Ei siitäkään piikkejä kummempaa seurannut. Kävelin päin jotakin hyvin piikkistä, pystyyn kuivanutta törröttäjää (vrt. talventörröttäjä), ja sain toiseen käteeni nipun piikkejä, joita hyvällä näkökyvyllä varustettu seuralaiseni yksi kerrallaan kiskoi irti nahastani. Erehtyipä hän kommentoimaan jotakin sellaista, että ihan kurillani otin nenäliinan käden suojaksi, taitoin sen piikkisen ja kuivan törröttäjän varren poikki, ja annoin hänenkin tuntea muutaman piikin nahoissaan. Kakaruus iski, ja kurittomuus. Mikäs sen hauskempaa ;). Ja kun vuoristosta saavuin kotiin, eipä sitten nukuttanut, ei yhtään. Kirjoittelin niin kauan kuin alkoi väsyttää, ja siinä vaiheessa kello oli jo yli neljän. No, aamu-unet venähtivät taas yli puolen päivän.

Kuu nousee Tosmurin ylle 3.12.2017
Kampaaja Yusuf sai taas laittaa hiuksiani uuteen kuosiin. Ja uuden näköiset niistä tulikin. Vähintään 10 vuotta ikää jäi taas kampaamoon. On se vaan jännä paikka. Kun vanhana kävelee sisälle, niin saa nuorempana tulla ulos. Siitä fillaroin nälkäisenä Gül Pidehen kanadönerille, ja maha täynnä kävelin fillarin kanssa Kalen rinnettä 1,5 km ylöspäin. Siinä ei ollut mitään järkeä, sillä se fillari piti taluttaa myös alamäkeen, mutta ei sitä yksikseen voinut mihinkään jättää, etenkään pimeässä illassa. Samalla ylämäkeen kavutessa tajusin kuinka jyrkkä se mäki oikeasti onkaan, ja kuinka kiipeilykuntoni on Kalelta poistumisen jälkeen heikentynyt. On ihan eri asia kavuta nykyiseen kotiin kuin Kalen kotiin. Ja tasamaa se vasta eri asia onkin. Fillarilenkki oli tänään noin 20 km, vaan ei tullut edes hiki vaikka toppatakki päällä ajoinkin, kun oli tasamaasta kyse. Toppatakista puheen ollen... tuo pieni, termostaatillinen asuntovaunulämmitin riittää ylläpitämään olohuoneeni lämpötilan n. +20 C tuntumassa ihan helposti, joten tästä saattaakin tulla helpompi talvi kuin edellisestä 😊 ainakin sisälämpötilojen suhteen.

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Tähtitaivaan allakin käyty jo

Alanya 2.12.2017, +20 C päivällä
Näissä viereisissä kuvissa näkyy muutama niistä asioista joita olen kaivannut. Ensinnäkin sininen taivas, aurinko ja appelsiinipuut. Toisessa kuvassa näkyy ruokaseuralaiseni, joka tuossa juuri pompotteli grillattua kanapalaa, koska se oli vielä liian kuuma syötäväksi. Annoin se kissalle jo kuumana, koska se piti niin kovaa meteliä, harjoitti vaativaa nau'untaa (enkä kestänyt kuunnella enempää). Ja alakuvassa ateria, joka maksaa täällä 2,67 € tämän päivän kurssilla. Kuvista puuttuu yöllinen vuoristo, josta juuri palasin. Kaunis kuutamo DimCayin järven yllä, vahvimmat tähdet näkyvissä sekä yllättäen taivaalla näkynyt tähdenlento. Vain sammakoiden kurnutus puuttui, mutta niillä lienee jo kylmä. En ole varma mitä ne täällä talvisin tekevät, vai tekevätkö mitään ;) . Ehkä sekin joskus selviää. Kuvista puuttuu myös pinaattitäytteinen gözleme gözlemepaikan kamiinalämmitteisessä huvimajassa hyvässä seurassa syötynä. Kuulostaa ihan siltä, että koko päivä on ollut syömistä, mutta usko pois, mahtui siihen paljon muutakin.

Äänekkäästi ruokaa pyytelevä kollikissa
Yhtä asiaa en voi olla ihmettelemättä (=tätäkin asiaa). 2 tai 3 vuotta sitten minulla oli miesystävä, jonka sittemmin jätin kun selvisi että hän oli naimisissa, ainakin periaatteessa. No, hän lähti aikanaan Ruotsiin vaimonsa luo, Ennen lähtöään tapasin hänet sattumalta kadulla, jos sattumaa edes on olemassa. Hänen mukanaan oli hänen hyvä ystävänsä, jolle hän esitteli minut, ja jota hän vannotti, että hänen poissa ollessaan tuon ystävän on huolehdittava siitä että minä pärjään, ja että minulla on asiat edes kohtuullisella mallilla. Näiden vuosien aikana noin 3 kk välein tuo ex-miesystävän ystävä on on joko viestitellyt tai soittanut minulle, ja halunnut tietää miten menee ja miten pärjään. Viimeksi tänään hän kysyi, ja kysyi taas niin monta kertaa, että sai ulos vastauksen, jonka uskoi todelliseksi. Kun kerroin, että saatan joutua harkitsemaan Antalyaan muuttoa työn perässä, hän halusi tietää lisää työstä, sen sisällöstä ja palkasta... eikä hän ollut tyytyväinen kuulemaansa. Siispä tapaan hänet ylihuomenna, ja hänellä on kuulemma parempi ehdotus.

Tavuk izgara, grillattua kanaa, nam
Aamulla nukuin pitkään, ja niin aion nukkua vielä huomisaamunakin. Ainoa mikä saattaa estää rannikkoajelumme on yöpakkaset tai lumisade. Autossa on kesärenkaat ja emme aio riskeerata kenenkään henkeä tai turvallisuutta tieten tahtoen. Tänään sääennusteessa oli jopa -1 C juuri sille yölle ja koko sille alueelle, jossa meidän olisi tarkoitus ajella. Ja edellinen yö 0 C. JOten hieman mietityttää. Päiväaikaan emme pysty ajamaan menomatkaa, haastattelu- ja työaikatauluista johtuen, joten vähintäänkin menomatkalla on ajettava juuri kylmimpään yöaikaan. Koska talvirenkaille ei Alanyan alueella ole muuta tarvetta, niin niitäkään ei ole tarkoitus ostaa. Jos sää on sellainen että ajaminen on vaarallista, niin joudun jättämään työhaastatteluun menon tekemättä. Se ei tunnu hyvältä, mutta siinä vaiheessa kun asia selviää, ei sinne ehdi enää busseillakaan. Niillä tarvitsisi mennä jo edellisenä päivänä. MIelenkiintoista ja epämiellyttävää yhtä aikaa. Vaan kaikella on tarkoituksensa. Tälläkin. Jotakin muuta, ja paremmin palkattua tulee sitten tilalle, jos tämä tilaisuus sulkeutuu.

lauantai 2. joulukuuta 2017

Kotiinpaluubileet

Alanya suht kaukaa Välimeren päältä kuvattuna 2.12.
Olipa aamu, ja tuulinen lento. Maatulet kiikuttelivat Finnairia sen verran, että takanani istuvat alkoivat jo katsella pelastautumisohjeita, ja keskustella niistä. Tuuli kyllä, ja kiikutti konetta, mutta hyvin laskeuduimme Gazipasan kentälle. Voi ihanuus tätä valon määrää 😍. Kentältä ulos tullessa totesin, että Havas ei juuri näillä minuuteilla lähde, vaan olisi jonkun verran odotusta, joten soitin numeroon (+9) 0242 5723 998. Gazipasan ja Alanyan väliä ajavan Midi-bussin kuski vastasi puheluun ja kertoi, että hän on noin 10 min. päästä Gazipasan lentokentän ja ohitustien risteyksessä, että ehdinkö siihen mennessä sinne. No tietysti ehdin.

Otin kentältä taksin. Taksikuski yrittää väkisin vääntää tilanteen niin, että hän vie minut Alanyaan asti. Kielsin tämän monta kertaa, mutta silti kuski painostaa ja painostaa. Kun pääsimme risteykseen, niin hän pysäytti siihen, ja sanoi hinnaksi 11 TL. No, periaatteessa ei paljoa, mutta matkaan nähden vähän yli normaalin, eli mittarinsa oli raksuttanut useamman henkilön kyytiä. Tarjosin kuskile 51 TL, koska ei ollut pienempää. Hän sanoi, ettei oikeasti ole tämän taksin kuski, vaan ihan vaan kuskin kaveri, ja ettei hänellä ole vaihtorahoja. Hän vielä kyseli, että löytyisikö minulta tasaraha. Pikkukolikkoina löytyi 7,5 TL, mikä olisi likimain vastannut matkan todellista hintaa, mutta hän ei huolinut sitä. Sanoi vain, että haen oman auton (ei taksi), tulen kohta tähän, ja ajan sinut samalla Alanyaan kotiovelle saakka (siis painosti jälleen).

Lähellä Alanyaa on lumihuippuja jo nyt. 2.12.-17
Jäin tien varteen matkalaukkuineni (2 isoa ja painavaa, sekä pieni + olkalaukku), ja hän arvasi etten ainakaan kävele siitä mihinkään sillä aikaa. No, Gazipasa Alanya midi-bussi tuli, ja poimi minut kyytiin. Olisi vaan taksikuskin sijainen huolinut ne 7,5 TL, sillä nyt hän jäi ilman. Hänen harjoittamastaan painostuksesta ja mittarin taksoituksesta johtuen ei edes harmita. Matkasin tällä midi-bussilla kotiani lähinnä olevan taksikopin viereen, josta taksikuski lastasi laukut autoon ja purki ne kotiovellani. Hänen hinnoittelunsa oli oikea, todellinen, ja siksi jätinkin tippiä enemmän kuin olisi ollut tarvis. Vaan kaiken kaikkiaan oli helppo reissu. Kyydeistä maksoin kaikenkaikkiaan 18 TL, ja se ensimmäisen taksikuskin 11 TL jäi siis maksamatta olosuhteiden pakosta (ansiosta). Tunnen kyllä kentän ajojärjestelijän ulkonäöltä, joten periaatteessa voin maksaa hänelle myöhemmin. Hänkin ehkä muistanee asian.

Kotona vaihdoin pikaisesti vaatteet, hyppäsin bussiin ja kävin keskustassa maksamassa kaikki rästissä olevat sähkön, veden, puhelimen ja netin. Se, että turkkilainen liittymäni oli SUomessa ollessa auki, ja käytin sitä sekä puheluihin, tekstiviesteihin että nettiselailuun, ja vastasin saapuviin puheluihin, ei ollutkaan hirveän kallista. Puhelinlasku oli noin 22 €. Laskua toki alensi se, että osan ajasta käytin kännykässä suomalaista dnan liittymää ja selasin nettiä enimmäkseen läppärin kautta. Mutta ei ollut paha hinta, vaan yllättävän pieni. Tuo tietää sitä, että jatkossakin pidän Vodafonen auki Turkin ulkopuolella ollessa.

Kasvihuoneita tosi paljon tuolla aluella 2.12.-17
Ensimmäiseksi aioin suunnata minulle piakkoin kuskiksi lähtevän henkilön työpaikalle syömään ja neuvottelemaan reissun käytännöistä, mutta koska hän ei ollut töissä, suuntasinkin Oba Ekmek-nimiseen leipomo-konditoriaan "syömään". Oli nimittäin kiljuva nälkä, mutta oikeata ruokaa ei tehnyt mieli, kun kortisonin lopetuksesta johtuen on pahoinvointia. Suklaakakkupala, oliivitäytteinen, mehevä sämpylä ja iso tee vastasivat sitten päivän koko ruokailua. Toivottavasti lisämunuaiset taas virkoavat, ja toivottavasti riittää homeongelmaiset asunnot tältä erää.

Olin tosin saada aikaan kosteusvaurion täällä asunnollakin, tai ehkä sainkin. Istuin koneella facea selailemassa ja naapurin rouvan kanssa keskustellen, kun keittiöstä alkaa kuulua lotina. Yksi putki oli irronnut liitoksistaan, ja keittiöön lorahti kymmeniä litroja vettä, ennen kuin sain veden kiinni. Onneksi siellä oli isot kasat pyykkiä pesukoneen edessä, parvekkeelta juuri vähän aiemmin alas lasketut isot parvekeverhot. Niiden lisäksi muutama pyyhe ja pussilakana avuksi, ja sain imeytettyä vedet niihin. Nostelin sitten parvekkeelle odottamaan pesua. Pesukone laulaa parasta aikaa, mutta en voi määräänsä enempää pestä kerrallaan, kun on vain keskikokoinen pyykinkuivausteline. Osa odottaa huomiseen.

Muzzin kotikylää ja Konyaa
Olin juuri ennen SUomeen lähtöä ostanut suurpakkauksen keittiöpyyherullia, ja nekin
odottelivan keittiössä, että keksin niille paikan. Likomärille talouspaperirullille on tosi helppo keksiä sijoituspaikka... Lattian ja keittiökaapistojen sekä kastuneiden tavaroiden kuivaamiseksi keittiössä on nyt lämpöpuhallin suht kuumalla kuivattelemassa. Vielä kun omat vaatteeni kuivattelen jotenkin. Ajattelin ensin kirjoittaa tämän, käydä sitten lämpimässä suihkussa, odottaa pesukoneesta pari satsia ulos, ja siirtyä sitten pitkille yöunille. Kävihän tämä kaikki ihan Welcome Home -juhlista, vai mitä.

Gazipasan kenttä on edelleen tuollainen ihana pikkukenttä. Kun puoli koneellista ihmisiä purkautui ulos koneesta, saateltiin bussilla lentoaseman sisääntulo-ovelle ja passintarkastukseen, niin tarkastus eteni hyvää vauhtia. Myös matkalaukut tulivat siihen pikkuhihnalle nopeasti, ja vaikka olin ensimmäisten joukossa passintarkastusjonossa, niin näin jo molempien ruumalaukkujen pyörivän hinalla, kun vielä odotin omaa maahantulotarkastuksen vuoroani.

Eka kynttilä, jota täällä poltan. Tuikkuja ei lasketa.
Toin tullessani 2 kpl 23 kg painoista isoa laukkua, joissa oli sisällä mm lasiastioita,
lasiesineitä ja keramiikkaa, sekä tuo kuvassa näkyvä kynttilä. En ollut pakannut niitä mitenkään erityisesti, vaan asetellut vaan sinne vaatteiden sekaan. Olen ehkä oppinut jotain pakkaamisesta tässä viime vuosina, sillä kaikki tulivat ehjinä perille. Ja yllätys on myös se, että kaikki kolme laukkua on jo purettu... siksi kun halusin nähdä miten lasiastiat, tonttu ja keramiikat selvisivät perille.

Tuosta toiseksiviimeisestä kuvasta pari sanaa. Heille, jotka tuntevat by Muzzin Muzzin: Tuossa alareunassa näkyy Konyaa ja kyseistä laaksoa Taurusvuoriston keskellä, Anatolian ylängöllä, ja kuvan yläreunassa näkyy kylä, josta Muzzi, Menduh ja en-nyt-muista parin muun veljen nimeä, ovat kotoisin, ja jonne tämä yksi veli viime vuonna palasi avioiduttuaan. Oli ihan tuuria että oli suht kirkas sää tuossa kohden, ja että tunnistin sen, sillä olemme joskus katselleen Muzzin tyttöjen ja Muzzinkin kanssa Google Earthin kautta kyseistä aluetta. Maailma on mielenkiintoinen. Ja tämä mamma on nyt yöunien tarpeessa. HUomenna uudet kujeet.

perjantai 1. joulukuuta 2017

Reissunaista laulattaa

Kuntämä teksti tulee ulos olen taas matkalla kohti aurinkoista kotia 😍 ja nautin jo pelkästä kotiin pääsemisen ajatuksestakin. Aurinko, meri ja valoisuus ovat ne kolme suurinta "luonnonvoimaa" joita kaipaan. Toki myös ystäviä ja tuttavia, tanssitreenejä ja kielitunteja, kaikkia sosiaalisia kuvioita on ollut ikävä. Niin, ja omaa vaatekaappia, vuodetta, tuoreita kasviksia ja hedelmiä...
Alanyan joulukuusi 2 v sitten päivänvalolla

Toivottavasti Suomessa tavaksi tullut liikuntamäärä pysyy samanlaisena, sillä kehossa huomaa jo muutoksia. No, 8- 10 viikkotuntia liikuntaa on paljon ja vähempikin riittäisi, mutta tuosta määrästä on ollut hyötyä niin lihaskunnolle kuin liikkuvuudellekin. Tavoitteena on pystyä jatkamaan edes viittä viikkotuntia. Itsestähän se loppujen lopuksi on kiinni lähdenkö ulos ja kävely- tai pyörälenkille. Tanssitunneille palaan joka tapauksessa, jos vaan ryhmään vielä pääsee ja mahtuu.

Huomisen, lauantain, päivitys tulee siis Alanyasta, jos Luoja suo. Mikä riemu kupliikaan mahan pohjassa :)) .

Tässä pari biisimaistiaista. Ensin uusi
Ja vanha tuttu,aina niin ihana

torstai 30. marraskuuta 2017

Tulee villasukat tarpeeseen

Kiitos Muruset :))
Toiset ne askartelee tonttuovia, vaan meillepä muutti tonttu, sellainen pieni ja ihana. Samaa matkaa tuli kotiin tosi lämpimät muumivillasukat, kaunis kynttilä ja söpö, pieni tiukuessu :)) . Meidän ihanat lattaritanssijat 💖 jäävät nyt toisen open hyppyytettäväksi. Nämä pari ryhmää olivat kyllä ikimuistoisia monestakin syystä. Siellä oli upeita persoonia, ihania naisia ja herra. Olisinpa voinut ottaa heidätkin mukaan Alanyaan... hieman haikein mielin luovutin kaikki päiväkirjat, soittimen yms opistolle, vaan riemusta kiljuen hain passin ja ostin lentoliput. Cha cha chaa!

Lentolippujen suhteen oli nähtävissä uusi trendi, johon en itsekään ollut täysin valmistautunut. Alle 200 € lentoja ei enää viime hetkillä ole myytävänä, kun puhutaan Suomen ja Turkin välisistä lennoista. Mutta se trendi... moni yhtiö mainosti hintoja 124 € - 160 € yhdensuuntaisista lennoista 1-3 pv sisälle ostohetkestä ja välille Helsinki Antalya. Mutta jokaisessa näistä loppusumma oli pitkälti yli 200 € siinä vaiheessa kun pääsin maksamiseenasti. Useilla lentoja myyvillä tahoilla oli laitettu esille veroton, "kuluton" ja matkatavaraton hinta.

Kun klikkasit että ostat matkan, niin saman tien summa kasvoi lentokenttäveroilla yms
kuluilla, ja kun halusin mukaan myös ruumaan menevän matkalaukun, niin siitä olisi pitänyt maksaa 70-100 € lisää. 😒 huijauksen makua oli noissa hintojen ilmaisuissa. Ja kyseessä oli vielä .fi-päätteellisiä, ja suomenkielisiä matkatoimistojakin ulkomaisten lisäksi. Rumasana. En halua heitä tässä nimetä, mutta tsekkaan muutaman kerran lähi viikkojen aikana, että jatkavatko he samaa harhautusta / hintahuijausta, ja kommentoin siitä sitten kuluttajavirastolle.

Käytännössä noin 250 € oli tarjolla viimehetken lentoja etenkin Antalyaan. Kööpenhaminan kautta oli eksoottisin vaihto, jota hakukoneet tarjosivat, ja halvalla, mutta ilman matkatavaroita. Finski lentää vuoden viimeisen suoran lennon Alanyaan 9.12. ja jos katsoin oikein, niin siihen olisi vielä ollut tarjolla kohtuuhintaisia lippuja. Joka tapaksessa lento- ja bussiliput on nyt hankittu, passikin on taas voimassa riittävän pitkään, ja asunnon tyhjennys on aloitettu (ruoka- ja jääkaapista) ;) . Sisällä paistaa taas aurinko.

Näille lähipäiville on vielä vaikka kuinka paljon keskeneräisiä ja hoidettavia hommia, vaan nyt olen taas siinä pisteessä, että mistään en ota stressiä. En mistään. Asioilla on taipumus ratketa, ja uskon siihen että elämä johdattaa ja elämä kantaa.

Alanyan säätiedoissa oli taas jotain, mihin en ollut henkisesti varautunut, ja johon emme ole autollisesti varautuneet. Yölämpötilat laskevat tosi lähelle nollaa, tosi lähelle. Ja tuo ke - to yö näkyy putoavan nollaan, eli tietää sitä, että tienpintoja jäätyy, appelsiineja jäätyy puihin, saattaa tulla lunta ja asunnoissa tulee hillittömän kylmä. Tuo on juuri se yö, kun olemme autolla liikkeellä pitkin rannikkoa sinne jonnekin, josta kerron sitten ensi viikolla kuvien kera lisää. Mutta ajokeli saattaa olla liukas, eikä käytössämme olevassa autossa ole muuta kuin kesärenkaat. Iiks. Otan sittenkin tämän paksun toppatakin mukaani Alanyaan ⛇. Tulee tarpeeseen.

Taisin marista hammaslääkäristä eilen tai toissapäivänä, siis kun 3 vko sitten laitettu paikka irtosi. Mietin, että onko heidän työllään nykyään enää mitään takuuta, etenkin kun maksut ovat jo suuret. Tänään toinen hammaslääkäri korjasi entisen jälkiä, ja kyllä, takuuseen meni eli uutta laskua ei tullut. Kiitos. Nyt alan valmistella junioreille valtakirjoja asioitteni hoitamiseen, ja viimeistelen uuden runokirjan kuvitusasioita. Hyvää yötä, kauniita unia ja lempeää huomista päivää.

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Juhlia nyt ja kohta

Pari sanaa nyt käsillä olevasta juhlapäivästä. Olet ehkä huomannut, että Turkissa on nyt
erityinen viikko. Tällä viikolla, tänään ja tänä yönä juhlitaan Turkissa Mevlid Kandılı -nimistä prof. Muhammedin syntymäpäiväjuhlaa. Tälle yölle on omat erityiset rukouksensa, ja ihmiset ovat aktiivisia sekä syntymäpäivää kunnioittaakseen että perheelleen hyvää rukoillen. Tänä yönä avoinna olevat moskeijat täyttyvät rukoilijoista, ja rukoilijoille vastataan, toiveita täytetään. Mevlid Kandılısta on lisätietoa Alanya Adres -lehden sivuilla.

Passista. Kävin aiemmin Verkkokauppa.comin mainostamassa 1 € passikuvassa. Kyllä oli Niin karmea kuva, että sillä voisi vaikka pelotella lapsia. Juu, ei ollut kuvaajan vika. Mukava kuvaaja, asiallinen laitteisto ja Mahtava hinta. Raaka valo näytti kaikki rypyt, silmäpussit ja ikävuosirenkaat sekä harmaat hiukset. Hyvä etten polvilleni pudonnut kun näin sen kuvan. Voitko kuvitella kuinka sielua riipi katsella paljon itseään vanhemman naisen kuvaa valokuvasta, jota sanotaan omaksi passikuvaksi.

Aikani kun sitä pyörittelin, niin päätin mennä Villen Kuvaan, uudestaan passikuvattavaksi.
Jep. Aamulla pikalähtö, ilman meikkiä ja hiukset pesun jäljiltä hieman kosteana ja laittamatta. Ulkona sataa räntää ja "kampaus" asettuu taas siihen "suosta revitty"-asetelmaan. Kuvaamon peiliin katsoessa sielua riipii jälleen sen verran, että poskillekin nousee puna. En nyt sano mikä sen tunteen nimi on. Arvaa. Naiskuvaaja ottaa kuvan, ja hymyilin koko bussimatkan asunnolle asti :)) . Jotenkin kivasti pehmeällä valolla otti, ja hiuksetkin siirrettiin kasvoilta ihan kohtuullisesti sivuun. Ei näy rypyt eikä silmänaluspussukat, harmaat vielä vähemmän. Jee! Kannatti käydä.

Passihakemus tuli täytettyä netissä, ja se oli sujuva ja helppo projekti. Ainoa mitä kaipasin, oli varma tieto siitä minä päivänä passi on valmis. Nyt sitä tietoa ei saanut. Mahdollisesti ehkä kenties, jos... joten odottavan aika on pitkä. Passin saapumisen valitsemaani toimipisteeseen, tai johonkin, saan tietää tekstiviestillä / sähköpostilla sitten kun se on saapunut ja noudettavissa. Jostakin omat tiedot -kohdasta voi kuulemma katsella mahdollisia ilmoituksia. Joten, uskallan ostaa lentoliput vasta sitten, kun passi on kädessä.

Toistaiseksi näin ei ole. Niin että odotan, toivon ja katselen erilaisia lentovaihtoehtoja edelleen, jälleen ja taas. Tunnetustihan viimeisenä mahdollisena päivänä ostettavien lentojen hinta on korkea. Mitä lähemmäs työhaastattelupäivä tulee, sitä tukalampi on olo, kun ei ole varmaa lentoajankohtaa ja lippuja jo ostettuna. Jaksaminen on muutenkin äärimmilleen venytettynä juuri nyt, eikä energia tahdo riittää edes kaikkiin arjen kiemuroihin. Tämä karmea pimeys ja loppumaton yö vie voimat tuhannen tehokkaasti. Onneksi on toivoa valosta ja virkistymisestä.

Alanyassa "kaiken nähneiden" kannattaa ajella Gazipasaan. Siellä on nyt virallisesti avattu uusi, valtavan iso patorakennelma. Samoin kuin DimCAyin padonkin takana, on maisema muuttunut ja nähtävillä on isohko patojärvi. Gazipasan padon paikkaa en osaa vielä selittää, mutta käyn siellä joskus, ehkä jo tämän vuoden puolella, ja kerron sitten kuvakertomuksen keinoin mistä se löytyy ja miltä siellä näyttää.

Alanyassa on tulossa jälleen Joulutori kaupungintalon taakse ja satama-alueelle. Viereinen kuva kertoo asiasta lisää. 10.12.2017 kello 10-20 on juhla-alueella tapahtumia, ja toki joulukuusi seisoo satamassa paikoillaan seuraavat pari viikkoa iltojen valoilona. Kuusen olemus on tosi paljon erilainen päivänvalolla ja iltavalaistuksessa. Käykäähän katsomassa.

Alanyan KAupunginteatterissa on 3.12.2017 vammaisten päivän kunniaksi De Saint-Exuperyn Pikku Prinssistä lapsille ja aikuisillekin suunnattu teatteriesitys. Lisätietoja löytyy turkiksi kaupungin sivuilta.

Ainakin tietokoneilla kuvat saa klikattua isommaksi. Kännyköitten kohdalta en osaa sanoa.

maanantai 27. marraskuuta 2017

Pohjoisessa mennään

Musta, 4v ja sylikoiraksi itsensä kokeva labbis on ollut pari päivää lähin seuralainen. Oikeasti en pääse mihinkään ilman tätä koiraa, mutta ei se nyt haittaa. Samalla tuli löydettyä tai huomattua tämän koiran sydämen rytmihäiriöt. Ja tuli tutustuttua suklaaglögiin, eli joulukuun maustemaailma on avattu. Suklaaglögi oli glögiä, ja ihan hyvää sellaista, joskaan ei nouse ykkössuosikiksi. Pari muutakin makua odottaa tuossa testausta. Konvehtien odotus sen sijaan on jo ohi, vain laatikko jäi pöydälle.

Uuden runoantologian runot ovat nyt kasassa, ja niiden järjestely on menossa. Kun aikuisten kirjoittamien runojen lisäksi on mukana myös alakouluikäisen kirjoittamia, on järjestely hieman enemmän ajattelua vaativaa. Sen jälkeen Kuvituksissa mennee hetki, vaan sekin on mukavaa puuhaa. Kun tämä lähtee kustantajan arvioon, niin on aika keskittyä kielioppitunteihin, liikuntaan ja tanssiin. Cha cha chaa 🤗. Jollei sitten tuo uusi työmahdollisuus muuta suunnitelmia äkkinäisesti ja ennalta arvaamattomasti.

Uusia, mielenkiintoisia uutisia Alanyan suunnalta en ole ehtinyt etsimään. Tabletilla ja kännykällä netin selaaminen ja kirjoittaminen on edelleen työlästä ja kankeaa, ja niin hidasta, että ehdin jo unohtaa mitä alunperin lähdin etsimään. Mutta eräänä kauniina päivänä ihan lähi aikoina palataan arkeen, ja Alanyaan.

Tiesitkö muuten, että turkin kielessä on kohteliasta käyttää itsestään me-muotoa, ettei korosta liikaa itseään. Teitittelyn lähes ehdottoman tärkeyden (työasioissa yms. ) tiesin, mutta en me-minä-muotojen muodollista hierarkiaa. Mielenkiintoista päästä kokeilemaan ja kysymään asiasta alanyalaisilta opettajatuttavilta.

lauantai 25. marraskuuta 2017

Minä niin rakastan...

Mukava ja mielenkiintoinen tanssikoulutusjakso päättyi bossanova-koreografian rakentamiseen ja tanssimaistiaisiin. Oli kiva käydä ja tavata vanhoja ja uusiakin tuttuja. Juna toi taas tämän matkalaisen Jyväskylään, ja p*skan nettiyhteyden piiriin. Kesti yli 5 min. päästä tälle Bloggerin sivulle, ja olin jo valmis luovuttamaan, yrittämään nettiyhteyttä ja kirjoittamista huomenna hieman pohjoisemmasta kaupungista. Face ei toiminut tänään ja tällä netillä ollenkaan, eikä mitkään uutissivustot. Olen ihan pihalla kaikista maailman tapahtumista, mutta se ei ole uutta. Viikonloput ovat näköjään täällä joka kerta tuskallisen toimimattomuuden täyteisiä. Mutta toisaalta mikäs siinä. Jää aikaa jollekin muulle, jollekin missä ei tarvita nettiä...esim nukkumiselle, jos siis ymmärtää olla koneelta pois ja lakata yrittämästä sivuille pääsyä.

Huomiselle aamulle katselin bussiaikatauluja, että pääsen keskustaan ja juna-asemalle aamulla kohtuullisen aikaisin. Reittiopas ei antanut mitään tarpeeksi aikaista vuoroa,ei edes puolimatkasta, joten katsoin ihan paperisesta aikataulukirjastakin. Tarkemmassa tutkiskelussa kävi ilmi, että huomenna on sunnuntai. Ei kulje bussit ennen kuin aamupäivällä. Jyväskylässä ei sitten joko ole elämää ennen kirkonmenoja tai ei ole ketään hereillä olevaa autotonta bussimatkan tarvitsijaa. On jokseenkin käsittämätöntä kuinka myöhään tämä kaupunki herää sunnuntaina, mutta kai se vaan on niin siksi, että kyseessä on kuitenkin pikkukaupunki. Aamulla joko herään neljältä ja lähden kävelemään vähän ennen viittä, koska kävelymatka kestää noin tunnin, tai tilaan taksin ja ajelen kaikilla sunnuntai- ja yölisillä ja ties millä mutkilla sinne minne tarvitsee päästä. Jyväskylää ei ole tehty autottomalle helpoksi, vaan ei ole enää montaa päivää kylmää ja kaamosta. Sitten aurinkoistuu.

Alanyasta sain uutisia, että rannikkoreissumme autoseurue kasvoi parilla jäsenellä. Meitä on nyt sitten kansainvälinen autolastillinen ajelemassa uusiin maisemiin reilun viikon päästä. Siitä tulee vain aamuyön lähtö, joten itseni tuntien nukun joko menomatkan tai tulomatkan 😁. Tasainen auton hurina kun nukuttaa mukavasti. Herrat autossa eivät kuitenkaan anna minun ajaa, ja kartanlukijaksi en ala, joten kuulostaa ihan takapenkillä nukkuvan tai nuokkuvan roolilta. Aurinkokin nousee nyt niin myöhään, että alkumatka menee ihan pimeässä ajamiseksi, niin kuin iso osa paluumatkaakin. Onneksi juuri se tuttu osuus. Uudet maisemat ja uudet alueet näemme päivänvalon aikaan.

perjantai 24. marraskuuta 2017

Autoreissulle lähdössä, rannikolle

Koulutusreissulla olen, Riihimäen suunnalla, ja kyse on tällä kertaa senioritanssin ohjaajakoulutuksesta. Meillä on pienen pieni ryhmä ja nopeasti oppivia naisia, joten tuntuu aika ajoin siltä kuin aikaa jäisi jopa yli. Aamulla pohjoisemman lumisessa maisemassa raahasin itseni junaan, ja nukuin. Riihimäellä herätessä lunta ei näy, mutta kaamosta siitäkin edestä. Päivä päivältä pimeys rasittaa enemmän. Senkin vuoksi katselin taas lentoja kotia kohti. Yllättäen mm Norwegianilla on Black Friday -alennus, ja ihan hyvät alennukset, jos ostat tänään ja lennät 4.-17.12. tai tammikuun juhlapyhien jälkeen. Vaan eipä olleet kovat hinnat Pegasoksellakaan Tukholma Alanya -välille. Sen sijaan AtlasJetin Tukholma Antalya -lennot oli yllättävän ylös hinnoiteltu, tai sitten saamani hinta johtui vain siitä, että en ollut tyhjentänyt selaimen välimuistia.

Huomenna tanssimme vielä sekä senioritansseja, eräitä pari- ja seuratansseja että Bellyfitnestä. Siinä saa yhden päivän aikana jumppaa niin aivot kuin kroppakin. Ja huomenna illalla olen taas siinä pisteessä, että pystyn naputtelemaan läppärillä jotain tekstiä. Tämä kännykkäteksti jää lyhyeksi ja köykäiseksi.

Alanyasta sain jo sen verran uutisia, että lähdemme pienelle autoreissulle pitkin rannikkoa, kunhan palaan sinne. Tiedossa on jotain kivaa ja vaihtelevaakin. Ja kuski, joka ajaa rajoitusten mukaan 😊.

torstai 23. marraskuuta 2017

Naisenlogiikalla mennään taas

Kyproksen Girnessä vuosi sitten
Ensin on aikaa vaikka kuinka paljon, ja sitten tulee kiireen tuntu. Hhmm, naisen logiikalla
mennään. Nyt oikeasti tuntuu, että aika loppuu kesken.

Kaikille heille, jotka tässä ajassa etsivät elämänkumppania, on tuon alla olevan linkin kautta tarjolla hyvin mielenkiintoinen kysymyslista. Listalla on kysymyksiä, joihin vastausta etsimällä voi rakastua lähes kehen vaan, sanovat psykologit. Tästä pääset itse katsomaan listaa, ja pohtimaan oletko listan tekijöiden kanssa samaa mieltä. Tulee mieleen pappakalsarit 🙈 No, runokirjan lukijat tietävät mihin ne liittyvät. Joka tapauksessa ajattelemisen ja kokeilemisenkin arvoinen lista. Vai?

Istanbul ja Baklava Çok güzel
Istanbulin lentoja ja junayhteyksiäkin katsoin taas vaihteeksi, ja niitä etsiskellessä tuli vastaan tuo Baklavasta ja Istanbulista kertova video. Hiukanko on taas levoton mieli, kun on matkalaukkujen pakkaaminen ja lento lähestymässä. Tosin tämä levottomuus on sitä positiivista sorttia. Eräässä levottomuuden puuskassa siivosin kännykästä talletettuja kuvia ja videoita "tuota ei tarvita, tuotakaan ei tarvita, ja tuonnekin menen uudestaan ja kuvaan paremman". On sitten tiedossa aika monta paikkaa, johon suunnittelin meneväni uudestaan, ja ottavani aiempaa parempia kuvia ja videoita. Joo-o. Harvassa vaan ovat ne naisihmiset, jotka suostuvat kiipeämään rosoista louhikkoa tai vanhaa vuorenrinnettä ylöspäin ihan vaan huvin vuoksi. Useimpia harmittaa se, kun uudet geelikynnet menee rikki ja meikki saattaa sotkeutua.

Alanya joulukuussa 2016, lähirinteet
Geelikynsistä tuli mieleeni se, että jos saan tuon työn jota tavoittelen, niin voinkin laittaa
edustuskelpoiset geelikynnet ja olla muutenkin naisellisesti nättinä (kai). Vaan ei se käy... niiden kanssa on suht haastavaa naputella tietokoneen näppäimistöä ajatusten tahtiin. No, osa on oppinut siihenkin, mutta ehkäpä pysyttelen luomuversiossa ;) . Ihailen sitten vain toisten kynsiä.

Tänään löysin korppuaseman, juu, sellaisen ikivanhan vehkeen, ja vanhoilta korpuilta vuosien takaisia lasten kuvia. Ovat vielä sellaisia kuvia, joista en muista että olisi paperikuvia tallessa. Ja digitoin vanhoilta miniDV-kaseteilta pari muksujen videota. KAsetteja on vielä vino pino, enkä yhtään muista mitä niissä on. Nyt kun on mahdollisuus digitoida, niin yritän ehtiä tehdä sitä niin paljon kuin mahdollista. Loput jäävät toiselle kerralle, milloin ikinä se sitten onkaan.

tiistai 21. marraskuuta 2017

Voi mikä päivä

Tälle yölle ja kolmelle seuraavalle yölle on meteorologian laitos antanut Antalyan - Alanyan alueelle jäätymisvaroituksen. 😰🙈
Voi järkytys. Ihmisten selviämistä ja toimeentuloa koetellaan nyt ihan urakalla. KAsvihuoneyrittäjät ovat hätää kärsimässä jos sato paleltuu. Ei ole helppoa olla maanviljelijä eikä puutarhuri, siis muutenkaan, ja nyt kaikki nämä omituiset sääilmiöt vielä lisäävät sitä taakkaa. Omia niveliä pakottaa pelkkä ajatuskin pakkasen viilentämästä asunnosta, jota kukaan ei ole ollut lämmittämässä. Huh.

itsellä on ollut ristiriitaisten tunteiden päivä. Koulukaveri, jonka kanssa olin aikanaan enemmänkin tekemisissä, kuoli tänä aamuna syöpään. Näin jo pari kk sitten hänestä, että lähdön aika ei ole enää kaukana. Tällaiset asiat saavat aina pohtimaan elämän rajallisuutta ja lyhyyttä, sekä arvaamattomuutta. Kukaan emme koskaan tiedä milloin aikamme lopulta koittaa, paitsi tarpeeksi sairas ihminen pystynee hieman vaikuttamaan lähtöaikaansa, mutta silti. En voi tietää paljonko tai vähänkö itsellä on jäljellä. Siksi parasta mitä voin tehdä, on elää jokainen päivä tässä ja nyt, täysillä läsnä ollen, tulevia suunnitellen ja hyvää tehden.

Ihan samoihin aikoihin tuon uutisen kanssa tuli tieto, että olen päässyt Turkissa erään
työnantajan valintaprosessin viimeiseen vaiheeseen. Kaksi vaihetta on jo selvitetty. Ensimmäinen oli ns. paperihaku, toinen videohaastattelu ja nyt tämä kolmas tulee olemaan testipäivä Turkissa. Jos läpäisen viimeisen vaiheen, on tuloksena vakituinen ja laillinen työ Turkissa. Siksi tein tänään ainakin itseni yllättävän ratkaisun, ja lähden Suomesta yli viikko suunniteltua aiemmin ehtiäkseni ajoissa tuonne työhaastatteluun.

Haastattelu- / testipäiviä tarjottiin jo ensi viikolle, mutta ensi viikolla teen vielä tanssitunnit Suomessa, ja sen jälkeen poistun pika pikaa. Menetän muutaman työpäivän ja menetän myös tuloa, mutta se mitä voin saada ja saavuttaa on paljon tärkeämpää loppuelämän kannalta. Saatan saada laillisen työn työlupineen, ja palkkaa noin 350 - 400 € / kk, työskennellen 6 pv / vko, 10-12 h / pv ja lomia on vain valtion viralliset lomapäivät, arviolta yhteensä noin 2 vko / vuosi. Työn vuoksi saattaa tulla aiheelliseksi muuttaa pois Alanyasta, mutta sitä en vielä tiedä varmaksi. Miltäs kuulostaa? Kuulostaa tavoittelemisen arvoiselta ja hyvältä :)) .

maanantai 20. marraskuuta 2017

En polta, en

Alanyan rannat ovat taas avarammat
"Keep it simple, keep it real" näkyi tänään erään lappilaisen naisen päivityksessä. Siinä on kaikki oleellinen. Mitään en lisää, mitään en jätä pois. Aitona eteenpäin. #respect Lapin nainen 💖. Äitini rakasti Lappia. Minä en tiedä siitä paljon mitään. Asuin Sodankylässä vain yhden kesän, mutta kunnioitan ihmisiä jotka selviävät elämästään Lapissa, ja joilla palaa sielussa Lapin tuli. Minusta ei olisi ympärivuotiseen Lappielämään. Olen liian pehmeä ja liian auringonkaipuinen. Sen sijaan voin hyvin lomailla Lapissa, ja viettää kesällä viikon jossain erämaajoella, mutta viikko riittää. Talvista Lappia kunnioitan ja pelkään. Se on niin kova juttu, ettei se ole minun juttuni lainkaan. Mieluummin +45C kuin -45C.

Alanyassa järjestetään taas 10. joulukuuta Noel Pazari, Joulutori. Paikka on satama, ja paikan tunnistat myös korkeasta, valaistusta joulukuusesta. Ehkäpä olen itsekin torilla tuolloin, ken tietää vielä...

ILtaisin voi vaikka istua picnikillä auringonlaskussa
Suomessa on tulossa kolmipäiväiset Turkish Movie Days -festivaalit. Tässä järjestäjän Turkish Movie Days -elokuvafestivaalit lähestyvät. Kolmepäiväisillä ilmaisfestivaaleilla pääsee tutustumaan harvinaisempaan Turkin elokuvatuotantoon. Sunnuntaina 3.12. klo 16 esitetään klassikko Hajonnut vuokraisäntä (Züğürt Ağa) vuodelta 1985, joka kertoo maanomistajasta, joka muuttaa perheineen Istanbuliin – elämä ison kaupungin valoissa ei ole helpompaa, vaan päinvastoin. SES Auditorio, Kino K-13.
Facebooksissa jakama mainosteksti:

Puhuin eilen Islannin mahdollisesta lentoliikennettä haittaavasta tulivuorenpurkauksesta. Tässä on siitä ruotsalaisen Aftonbladetin artikkeli.

Sain tänään aamulla puhelun AtlasJetiltä Turkista. Naishenkilö puhelimen toisessa päässä kertoi, että nyt olisi tarjolla joku lahjalento. Hän halusi tarkistaa onko minulla Turkin vai jonkun muun maan kansallisuus. Kun sanoin, etten ole Turkin kansalainen, ainoastaan asun Turkissa ja olen vielä Suomen kansalainen, niin hänen puheensa tahti muuttui. Nainen alkoi puhua jumalattoman nopeaa turkkia, ja tavalla, josta ymmärsin arviolta vain puolet. Pyysin, että laitapa sama asia sähköpostilla, ja se oli hänelle ok, MUTTA mitään sähköpostia ei ole tähän mennessä tullut. En sitten tiedä mihin lahjalentojen liput ovat menneet. Ihan sama, menipä minne hyvänsä. Oli vaan taas sellainen typerä naisasiakaspalvelijan toimintatapa... kun huomataan, että on ulkomaalainen, niin aletaan puhua sikanopeaa ja murteellista, mahdollisimman hankalasti ymmärrettävää kieltä. Saman ilmiön olen nähnyt Suomessakin. Ulkomaalaisille puhutaan tahallaan niin, ettei ole suuriakaan mahdollisuuksia ymmärtää mistä on kyse.

Ja taateli kypsyvät...
Tänään poltin sekä kattilan että hellan levyn... enkä ole siitä lainkaan ylpeä, päinvastoin huolissani. Laitoin hellalle kattilan, noin puoli litraa vettä ja levyn täysille. Ystäväni soitti, ja puhuimme toista tuntia. Sen jälkeen istuin vielä jonkin aikaa koneella ennen kuin menin keittiöön. Hellan levy hehkui taas punaisena, ja kattila (sama, joka paloi muutama pv sitten) oli nyt täysin käyttökelvoton. Hella oli niin kuuma, että viereinen pöytätasokin oli kuuma. Kattila meni roskiin, ja taas kiitin Luojaani siitä, ettei syttynyt tulipaloa. ...ja hain juniorilta toisen kattilan lainaan. Lupasin ostaa uudet, jos poltan tämänkin.

On ihan eri asia istua keittiössä, ja odottaa kun teevesi kiehuu. Nyt kun keittiössä ei homeen takia voi olla ilman että tulee kovia oireita, niin istunmakuuhuoneessa, ja unohdan koko keittiön. Unohdan teeveden, kattilan ja hellan... shit. Pari viikkoa vielä pysy palamatta, ilman tulipaloja, kiitos. Kotona olohuoneessakinistuessa kuulen mitä kaasuhellalla tapahtuu, ja olen tietoinen tilanteesta. Tämä vuokrakämppä on jotenkin kirottu loukko. Homeesta kovat terveysoireet, jatkuva kortisonin syönti, naapuruston päivittäiset poliisipartion läsnäolot, jokaöiset pesukoneen ja kuivausrummun metelit alakerrasta ja nyt nuo saakelin tulipaloriskit. Täältä kun pääsee hengissä kotiin ja mitään polttamatta, niin olen hyvilläni.

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Trombeja ja pyörremyrskyjä ennustuksessa

Rajua luettavaa olivat tämän päivän lehtiuutiset Alanyasta. Viime yönä on paikka paikoin
Alanya 01/2017
satanut kaatamalla, ja rankkasade sekä tuuli on rikkonut kasvihuoneita ja muita paikkoja. Sen lisäksi vuorilla ja Payallarissa, 14 km Alanyan keskustasta Antalyaan päin, on sade tullut yöllä lumena, ja kostean painava lumi on rikkonut kasvihuoneita ja pilannut satoja. Myös osa sadosta on vaan yksinkertaisesti paleltunut.


Huominen ei näytä yhtään sen valoisammalta, ja pisteenä iin päälle ilmatieteenlaitoksen meteorologi varoittaa myrskyn, salamoinnin, rankkasateen, kovan tuulen, erityisen kovien tuulenpuuskien ja kylmyyden lisäksi siitä, että tässä ilmastotyypissä on mahdoista että syntyy trombeja ja pyörremyrskyjä. Gazipasan sademääräksi luvataan jopa 50-75 kg/m2 myrskyalueilla, ja muualle 30-60 kg/m2 . Olen kauhistunut ja sanaton. Pyörremyrskyjen ihailijat ja myrskybongarit saavat olla aktiivisina... vaan on tuo rajua niille, joiden elinkeino on kiinni kasvihuoneissa. Ne ovat niin haavoittuvaisia tällaisilla säillä että tuntuu pahalta.


Antalyan Kumlucasta 108 km merelle päin ja 25 km syvyydessä on aamulla ollut maanjäristys kokoluokkaa 3,6 Richterin asteikolla. Tästä ei ole ollut henkilö- tai aineellisia vahinkoja. Tuon Kreikan saariston ja Lounais-Turkin alueen maanjäristysaktiivisuus on kasvanut, ja järistyksiä on tuolla päin muistinvaraisesti arvioituna noin kuukausittain. Linkitin aiemmin artikkelin, jossa asiantuntijakertoi, että tuon alueen isommanmaanjäristyksen riski on kasvanut, että Afrikan laatta työntyy tässä rajapinnassa tämän laatan alle/päälle, en muista kummin päin. 

Ja Islannissa tulivuori aktivoituu, eli jos tulivuori siellä nyt kohtapuoliin posahtaa, niin sitten on taas ilmakehässä sen verran purkaussavuja ja -hiukkasia, että kuinkahan se vaikuttaa lentotoimintaan. Aijai. Toivotaan parasta.

Nämä kuvat ovat nykyisen suomielämäni arkipäivää, vaikka asunto onkin kohtuullisen kokoisen kaupungin keskustan tuntumassa... enkä jaksanut odottaa enempää kuin tuon yhden ison kuvan lataamisen (jonka latautumisen aikana keitin ja join teet). Jos huominen olisi Nopeampi.



lauantai 18. marraskuuta 2017

Hiukanko lupaa kylmää säätä 😶

On ollut haasteita, ongelmia ja vielä isompia ongelmia nettiyhteyden kanssa...mutta koska nyt juuri toimii ainakin bloggerin verran, niin toivorikkaana kirjoitan ja toivon että pysyykin toiminnassa edes tekstin loppuun asti.

Alanyan uutisia luin kännykästä päivällä, ja mitään en muista. Uutislähetyksen kuvaklipeistä muistan vain auringonvalon määrän 😊 ja huomiselle luvatut rankkasateet. Ja kun aikani maltoin odotella, niin sain auki myös pari kahden viikon sääennustetta, kun teki mieleni katsoa että millainen sää siellä nyt on. Niistä on kuvat tuossa vieressä. 

Yölämpötilat järkyttää jo sillä tavoin, että tuli jo vilun väreitä pelkästä ajatuksesta. Ei siellä normaalisti tähän aikaan vielä noin kylmä ole, ja nyt on jo ollut tavallista kylmempää viime talvena. Kun yölämpötilat ovat noin lähellä nollaa, ja kun asuntoni pohjoisen puolen makuuhuonetta ei ole suljettu erilleen muusta huoneistosta, niin koko asunto on likimain jääkaapin lämpöinen kun menen. Ja arvaapa kauanko noin ison asunnon lämmittäminen kahdella pienellä sähkövastus-puhaltimella kestää. Veikkaan, että asunto lämpenee parissa kolmessa päivässä asumiskuntoon. Kylmät betoniseinät hohkavat kylmää vielä pitkään, ja kaikki sisällä tuotettu lämpö menee joko rakenteiden lämittämiseen tai ilmanvaihdosta ulos. Toppapukuostoksille on suunnattava ennen kotiin paluuta. Myös aurinkosähköjärjestelmästä virtansa ottava lämmitysvaihtoehto kiinnostaa nyt aiempaa paljon enemmän. Ei sadepäiviä kovin paljoa ole. Enimmäkseen paistaa.

Suomen suunnalla ei paista muutamaa minuuttia pitempään. Eilen ja tänään näin palan sinistä taivasta, ja tänäänkin auringon kajon puuston latvuksissa. Tunnelmallista, eikö totta :)) . Sen sijaan olen tänään istunut aktiivisesti työstämässä tulevia tanssitunteja paperille ja soittimeen. Runoantologian runotkin ovat kasassa, ja ne on lähetetty eteenpäin, toisille kirjoittajille. Nyt vain odottelen heidän kommenttejaan. Siitä mahdollisesta, tulevasta runokirjasta on jo ennakkotilaus erään laitoksen taholta, mikä on hieman hämmentävää ja rohkaisevaakin. Nyt tarvitsee vain valita runot, järjestellä ne, kuvittaa kirja ja lähettää kustantajalle. Ja koska runoja en ole tänään lähettämisen jälkeen ajatellut lainkaan, niin olen työstänyt eteenpäin Puhutaan turkkia 1:n videoita. Yhden 8 min videon siirto Youtubeen kesti yli tunnin, ja siksi keskityin tänään vain tallentamaan niitä koneelle, ja siirrän sitten juniorin nopean kuituyhteyden kautta kun käyn siellä. Tanssitunneista on tänään ollut lepopäivä, ja se on ollut tarpeen. Huomenna sen sijaan on tiedossa rankkaa puurtamista erään naisryhmän kanssa, ja odotan innolla mitä omat lihakset siitä sanovat. 

perjantai 17. marraskuuta 2017

Nostalgiakuvia ja -videoita Alanyasta

Törmäsin tällaisiin ihanuuksiin aamulla netissä, enkämalta olla jakamatta. Tieättehän sen tunteen kun katsoo omien lasten vauvakuvia, ja miettii, että "oi, olipa ne söpöjä ja pieniä ja lutusia..." . Näitä videoita katsellessa on hieman samantyylinen fiilis, kuin katsoisi lastaan pienenä, kauan sitten olleena. No, minä olenkin höpsähtänyt Alanyan suhteen, ja koko turkkilaisen kulttuurin suhteen.

Tässä ensimmäinen. Alanyalaislähtöinen Veli Köktaş on jakanut Youtubessa videon Alanya nostaljı Alanya seni seviyorum.
Paljon ihania valokuvia, ja mm satama sai nyt ihan erilaisia ulottuvuuksia, kuin mitä olen koskaan aiemmin kuvissa nähnyt. Ne rantatalot olivat kauniita, ja tuon aikaiset, ihmisiä rantavesiin vieneet veneet olivat veneitä, eivät mitään turistipaatteja :)) .

Haberengo TV on jakanut 10 mielenkiintoista valokuvaa -videon, jossa oikeasti on mielenkiintoisia valokuvia ja nuokin sellaisia, joihin en ole aiemmin törmännyt.

Riza Sezer ja jakanut Alanya eski resimleri -videon, jolla hän itse laulaa sen taustamusiikin. Alun mustavalkokuvien jälkeen tulee myös niitä ensimmäisiä värivalokuvia.

Hayri Yenialp jakaa vanhoja hääkuvia Siyah Beyaz Alanya'nın Renkli Düğünleri. Aivan ihania :)). Ei noita voi hymyilemättä katsoa. Kuvissa oli kahdet tutun näköiset kasvot, mutta en usko että ne ovat tuntemieni henkilöiden kasvoja välttämättä, vaan ainoataan samanlaiset. Periaatteessa voisi olla, sillä rouva on kuvissa nuori, ja nyt lähes 70 v. Kukapa tietää. En kuitenkaan tunne rouvaa niin hyvin, että menisin kysymään "oletteko te tässä kuvassa".

Hans-Georg KnothHagekah jakoi värivideon Alanya 1989. Kivien keruu on näköjään jo silloin ollut "perustoiminto", sillä bussista alas laskeutuvat matkailijat näyttivät ottavan ensimmäiseksi maasta kivet käteensä. 

1989 Alanyan väkimäärä on ollut 1/10 siitä mitä nyt, ollen 30.901. Manco TV on jakanut tämän videon Barış Manço ile Dere Tepe Türkiye : Alanya 1989. Olipa silmiä hiveleviä vuoristokuvia ja tosi nopeakätinen kutojamummo 😲.