maanantai 21. elokuuta 2017

Turkinkieltä ja tanssia on tiedossa

Raskaan päivän vastapainoksi kevyet huvit, blogin kirjoitus. Kaunistelematta ja suoraan sanottuna on enemmän kuin tarpeellista avata firma seuraavan kolmen kuukauden aikana, eli nopeasti. Vain yksi karmea ajatus ahistaa, siis että mihin maahan. Olisiko ideoita? Kouluttajani ohje lyhykäisesti tiivistettynä: miksi avata firma Suomeen, jos myynti on kuitenkin kansainvälistä. No, kyllä tuohon muutaman vastauksen keksisi, mutta sitten pitää aina olla osoite / asuinpaikka / postin vastaanottaja Suomessa. Miksei samalla aukaisisi sitä Turkkiin, tai olisi tietenkin myös monta muuta vaihtoehtoa. Tarvitsee vain päättää missä haluaa asua. Eh. Nyt tarvitsen jonkun, jonka kanssa pohtia asiaa, ja pian. Suomessa tuo avaaminen on niin hidasta, että prosessi tarvitsisi pamauttaa käyntiin lähimmän kahden viikon aikana. MIkä estää? No, epävarmuus ja päättämättömyys. Muut palaset ovat jo paikallaan, tuo päätös puuttuu vielä. PItkä lenkki, mielellään vastamäkeen, olisi tarpeen. Tosin parin tunnin Bailatino-pläjäys saattaa riittää sekin, ja suoda ajatuksille saman prosessin. Ajatusten prosessoimiseksi kävin myös kirjastossa, ja mukaani lähti tänään Jari Tervon Matriarkka. Ensimmäiset sivut mietin, että mihin olen sekaantunut, mutta kerrassaan mielenkiintoinen ja nauruhermoja kututtava kirja. EI tuota voi lukea ilman, että tulee hyvälle tuulelle.

Alanyasta en ole tänään ehtinyt enkä jaksanut katsoa mitään uutisia. Ja huomenna heti aamusta alkaa vipinä, tosin tämänpäiväistä paljon helpompi, ainakin henkisesti. Ja huomenna pääsen myös pohtimaan tuota ratkaistavaa haastetta, niin kuin useana seuraavanakin päivänä, jos vaan toinen asianosainen sen kestää. Turkkiasiaa sen verran, että tässä on linkki World LIfe Expectancy -sivustolle. Siellä on nähtävillä eri maiden väestöpyramideja, myös Suomen, ja vielä eri vuosilta. Ennusteitakin on mukana kaavioissa.  LInkitin tämän tähän siksi, että ensimmäistä kertaa näen Turkin väestöpyramidin kehityksen ja tämänhetkisen tilanteen.

PArista projektista jo hieman ennakkotietoa, siis ihan suoraa mainosta.
Tulevan marraskuun aikana Jyväskylässä järjestetään Turkkilaisia tansseja -niminen kurssi. Kurssilla tanssitaan
sellaisia tansseja, joilla on pitkä historia, mutta jotka elävät turkkilaisten kanssa tämän päivän elämässä, aivan kuten lavatanssi Suomessa. Nämä kurssilla tanssittavat turkkilaiset tanssit ovat sellaisia, joita tanssitaan silloin kun kokoonnutaan yhteen pitämään hauskaa, esim. häissä, syntymäpäivillä, illanvietoissa tai sukukokouksissa. Kurssilla tanssitaan pari kolme erilaista halayta, sekä pari kolme helppoa zeybekkiä. Kurssille osallistuakseen ei tarvita ennakkotaitoja eikä paria. Tanssit tanssitaan joko piirissä irtiotteessa tai kädet käsissä, tai letkassa kädet käsissä. Tansseihin liittyy niiden aito musiikki, ja turkkilaiselta tanssinopettajalta opitut, hää- ja seuratanssikäyttöön tarkoitetut koreografiat. Kurssin hinta tulee olemaan edullinen. Ja kurssi voidaan toteuttaa myös toisilla paikkakunnilla, kun vaan on joku paikkakuntalainen taho, jota asia kiinnostaa.

Se oli ensimmäinen, ja tässä se toinen. Marraskuussa alkaa Puhutaan turkkia 1 -kurssi, jossa opiskellaan mm. tervehtimiset ja niiden kulttuurinen logiikka, kiittämiset, persoonapronominit, numerot, omistusmuodot, vokaaliharmonia, konsonanttiharmonia, monikko, kysyminen, ajan ilmauksia, sijamuotoja, sanontoja, värejä, lauseiden rakentaminen, sanajärjestys, olla-verbiasiaa, kuinka sanot että teet jotakin tai et tee, tai ole jotakin tai et ole, ammatteja, maita, kansallisuuksia ja paljon arkielämässä tarvittavaa sanastoa. Verbeistä, adjektiiveista, sanonnoista yms on omat valmiit ja kootut listauksensa. 2.kurssi jatkaa menneestä aikamuodosta yms. 1. Kurssiin pääsee tutustumaan lokakuussa julkaistavien videoiden kautta, ja marraskuussa julkaistavan nettisivuston ja oppimateriaalinkin kautta. Kursseilla on äidinkielenään turkkia puhuvien luontainen puhe apunamme, sillä he lukevat kaikki turkinkieliset sanat ja tekstit. Ja kurssin edetessä lukijat ovat hieman erilaisilla murteilla puhuvia miehiä ja naisia. Asiaan palataan vielä monta kertaa :)) .

Tässä vaiheessa mukavaa iltaa sinne missä ikinä oletkin.

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Yrtti ja ötökkä -museo

MIetipä hetki, että montako matkustajaa arvelet, että Alanyan köysirata vei tänään ensin ylös Kalelle ja sitten vielä alas, takaisin Damlatakselle? Hintakin varmentui. 20 TL lippu sisältää meno-paluun, eli molemmat suunnat. Ja tänään matkustajamäärä meni yli kolmen tuhannen, joten on siellä ollut vipinää.

Tiedän, että moni nettitesti on leikkimielinen, ja osa jopa ihan huuhaata. Tänään bongasin uutisvirrasta väritestin, josta sain tulokseksi Indigo, You are highly energetically charged and spiritually deep. You radiate a deep and dominant energy that is connected to others. You are highly intuitive and are an extremely good judge of character. You have a powerful energy that allows you to set positive and ambitious goals and achieve them. You have a true gift in that you can see things other may not see. Just be careful not to judge a book by its cover all the time. Suomeksi on kirjoitettu ainakin Parantava Saeenkaari -niminen kirja värien vaikutuksista ym, ja joskus 10-15 v sitten olen sen lukenut. En vain muista mitään Indigonsinisestä, joten en tiedä onko tuossa asiaa edes nimeksi. Värien vaikutukset ovat mielenkiintoisia, ja mielenkiintoista on ollut myö huomata kuinka omassa elämässä on erivärisiä kausia. Tämän hetken väriä en varmuudella edes tiedä, sillä vaikuttaa siltä, että vanha on jäänyt taakse, eikä ole vain yhtä uutta.

5 vuotta sitten avatussa Alanyan "yrtti ja ötökkä" -museossa (bitki ve böcek, Herbaryum Müzesi) on käynyt yhteensä yli 40.000 kävijää, kertoo Alanyan kaupungin sivu. Museossa on 115 yrttiä ja 90 ötökkää. Ötököissä oli videon mukaan tosi isoja korentoja ja muitakin pörrääjiä, myös mm perhosia. Museo löytyy Punaisen tornin takaa, yläpuolelta, sieltä vanhan kaupungin alueelta. Kuvassa oikealla näe moskeijan tornin, ja sen perusteella voi suunnistaa talon luo. En ole muistanut koko museon olemassaoloa, enkä tiennyt aiemmin paikkaakaan, mutta nyt se löytyi. LInkki kaupungin sivuille.

Tuo ylempi kuva kertoo humanitaarisen avun määristä eri maissa, lähinnä siis niistä, jotka eniten antavat apua. 2016 Suomi käytti ULkoministeriän tietojen mukaan humanitaariseen apuun 965 milj. €. Kuvaa klikkaamalla saa sen suuremmaksi, ja näkee kärkijoukot. Turkissa on tällä hetkellä hoidossa yli 3 miljoonaa pakolaista, noin 60% SUomen väkiluvusta. Sen kaiken lisäksi TUrkki jakaa humanitaarista apua maan ulkopuolelle, apua tarvitseville. Alempi kuva on siitä Herbarium museosta.

lauantai 19. elokuuta 2017

Ajatukset täällä ja siellä

Alanyassa eräs pieni mänty, korkealla kattojen yllä
Köysirata on Alanyasta saamieni tietojen perusteella avattu kansalaisille, turisteille, matkailijoille, siis kaikille, jotka haluavat sitä käyttää. Näin pienen videon Damlataksen ala-lähtöpaikalta, ja jonoahan sinne oli heti muodostunut. Tanskalaiset olivat kommentoineet, että hissikoppi etenee 5 m/s ja että he maksoivat lipusta 20 TL. Alanyassa on pääosin kauniisti aurinkoista ja lämpötilat +30 -> 40 C. Edelleen siellä tarkenee ja on huippu hyvät, aurinkoiset lomasäät. Sellaista siis sillä suunnalla.

Suomen suunnalla tapasin sukulaisia, sellaisiakin, joita en ole nähnyt todella pitkiin aikoihin.Oli ihana nähdä heitä. Jäin miettimään yhtä asiaa... lapsia tulee sukuun lisää, ja lapset kasvavat, mutta me aikuiset emme silti vanhene. Mielenkiintoista, eikö? Vai onko tässä alkanut jo jonkinlainen henkinen nuorentuminen, uudelleen kohti lapsuutta ;) . Mistäs sitä tietää mitä huominen tuo tai ei tuo. Siksi voi jo tänään elää lapsenmielisesti elämästä nauttien. Sen olen oppinut, ettei ole päivää, jolloin kaikki palaset olisivat 100% juuri niin kuin haluan tai toivon, ja siksi jokaisesta päivästä voi nauttia niillä edellytyksillä mitä siinä päivässä on.

Mielikuvitus on innoissaan, ja askartelee aktiivisesti erään kirjoituskilpailun aiheen parissa. Tuttava vinkkasi tänään tuosta
kilpailusta, jossa on menossa ajallisesti jo loppusuora. Kuitenkin kokonaisuus ja toteutustapa ovat niin houkuttelevia, ellei jopa valtavan kutkuttavia, että annan nyt ajatusten pyöriä ja järjestäytyä. Katsotaan sitten mihin tahtiin pystyn kirjoittamaan niitä ulos, ja onko lopputulos kehityskelpoinen ja kelvollinen. Hyvällä tuurilla ja rennolla ajatuksenjuoksulla ehdin koostaa sopivan kokonaisuuden, ja vielä lähettääkin sen. Ja jos en ehdi, niin ei se hukkaan mene. On ainakin harjoitusta, ja sen tuotoksen voi käyttää toiseenkin tarkoitukseen tai johonkin muuhun kokonaisuuteen.

Mietin jonkun verran Adanaan esitettyä kutsua, ja siitä selviytymistä. Ihan valmistautumatta en voi mennä, vaikka kulttuuria kohtuullisen paljon tunnenkin. Silti on tarkoitus kysyä siltä juniorilta, jota autoin ja jonka perheen luo olen menossa, että miten minun odotetaan käyttäytyvän ja toimivan. Toivottavasti hän ymmärtää kysymykseni, eikä vastaa esim. "ihan tavallisesti", sillä minä en tiedä mikä siinä perheessä on tavallista. Voin silti mennä ja olla mikä olen, sillä se on parasta mitä voi tehdä. Ja ulkomaalaiselle annetaan erivapauksia, koska ymmärretään, ettei hän voi tietää kaikkia kulttuurisia hienouksia ja pikkuvivahteita. Kun on läsnä puhtain ajatuksin ja vilpittömästi kilttinä, niin ei sillä voi pahasti vikaan mennä. Silti haluan tietää lisää ja oppia enemmän. Oppia enemmän, kuulostaa mielenkiintoiselta ja mieluisalta.

perjantai 18. elokuuta 2017

Matkustajan tullausopas

Nämä ohjeet on suomennettu Turkin Tulli- ja kauppaministeriön ohjeesta Yolcular için Gümrük rehberi. Suomentamani ohjeet ovat suuntaa antavat, koska kyseessä ei ole virallinen käännös, vaan ainoastaan tiedonjakamistarkoituksessa tehty harrastelijakäännös. Turkin valtion itse julkaisemat ohjeet ovat ne, joita pitää noudattaa, ja jotka ovat voimassa. Alkuperäiset ohjeet ovat valokuvissa. Ohjelehtinen on saatu Alanyan Gazipaşan lentoasemalta 13.8.2017

Tullin ohjeet matkustajille


Tervetuloa Turkkiin

Tässä oppaassa kerrotaan matkustajan mukana Turkkiin tuotavien ja Turkista vietävien tavaroiden tullauskäytännöistä.

Turkkiin saapuessasi, ja Turkista poistuessasi olet tullialueella, joissa toimivaltainen lainvalvontaviranominen on Turkin tulliviranomainen.

Yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi ja salakuljetuksen estämiseksi tullivirkailijat voivat tullialueilla pyytää sinua avaamaan matkatavarasi, voivat tutkia ne sekä voivat suorittaa henkilöntarkastuksen.

"Salakuljetus varastaa maamme tulevaisuutta. Älä vaikene."
 Liity taisteluun, soita numeroon 136. Tullivihjepuhelin.


Vihreä linja, Ei tullattavaa.

Tullessasi maahan vihreää linjaa pitkin ilmoitat, ettei sinulla alla mainitut rajoitukset huomioiden ole mitään tullattavaa tavaraa.
  • Tupakka (600 kpl)
  • Pikkusikarit (alle 3 g painavat sikarit 100 kpl)
  • Sikarit (50 kpl)
  • İrtotupakka (yhdessä 200 tupakkapaperin kanssa 250g) ja piipputupakka (250 g)
  • Tee, pikakahvijauhe, kahvi ( 1 kg kutakin)
  • Suklaa ja makeiset (2 kg)
  • Alkoholi ja alkoholipitoiset juomat, yli 22% (1 lt)
  • Alkoholi ja alkoholipitoiset juomat, alle 22% (2 lt)
  • Hajuvedet, parfyymit, laventeli, uutteet (esans) ja lotionit (600 ml)
  • İhonhoitotuotteet ja meikit (5 kpl)
  • Kannettava- tai pöytätietokone ( 1 kpl)
  • Matkapuhelin (1 kpl kahden kalenterivuoden aikana)
  • Henkilökohtaiset reseptilääkkeet (reseptin tai epikriisin, lääkärin tekstin kera)
  • Kissa, koira tai lintu (yhteensä 2 kpl) tai akvaariokalat (10 kpl). Vaaditaan alkuperäinen eläinlääkärin terveystodistus yhdessä rokotustodistuksen ja eläinkohtaisen passin kanssa. (veteriner sağlik raporu, orijin ve aşı belgesi ile varsa kimlik ve eşgal belgesi ibrazı şartı ve veteriber kontrolü kaydıyla).
  • Tupakka- ja alkoholituotteet ovat sallittuja vain yli 18-vuotiaille.
Tarkempi lista löytyy osoitteesta www.gtb.gov.tr
Voit kysyä virkailijalta lisäohjeita myös silloin, jos tuomasi tuote ei löydy yllä olevalta listalta.


Punainen linja, Tullattavaa

Tule punaista linjaa pitkin, kun tuot mukanasi tavaroita joista pitää maksaa veroa, jotka ovat luvanvaraisia, kiellettyjä tai jotka pitää muusta syystä ilmoittaa.

Jos sinulla on em rajat ylittäviä määriä tuotteita, joista tulee maksaa veroja, ja menet silti vihreää linjaa:
- tehdään tullilainsäädännön mukainen verotus.
- kaupalliseen tarkoitukseen tuoduista tai kiellettyjen tavaroiden tuonnista joutuu myös rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Tuotteita, joiden tuominen Turkkiin on kielletty
  • Huumausaineet ja johdannaiset
  • Maa-ainekset, kasvien lehdet, kasvien varret, olki, heinät / ruoho, luonnonlannoite ja vastaavat.
  • Pelitarvikkeet ja -koneet / laitteet
  • Kemiallisiksi aseiksi luokiteltavat aineet
  • Isommat määrät alkoholijuomia
Tuotteita, joiden vieminen Turkista on kielletty
  • Kulttuuriset- ja luonnonvarat, historiallisesti merkittävät esineet
  • Hamppu (Hint keneviri)
  • Tupakan siemenet ja taimet
  • saksanpähkinät, mulperimarjat, kirsikat, päärynät, luumut, "porsuk" (jota en osaa suomentaa), jalavan ja lehmuksen tukit, lankut ja erilainen sahatavara
  • Luonnosta tai puutarhoista kerätyt kasvien juurakot
  • Puutavara, storaksi, "yalankoz", taatelit, oliivi ja viikuna (rekisteröityjä ja tarkastettuja lukuunottamatta), orkidea
  • Kaikki metsästys- ja villieläimet
Jos mukanasi on rahaa
  • sinua saatetaan pyytää ilmoittamaan käteisen rahan määrä sekä tullessasi että poistuessasi. Tällöin on velvollisuus ilmoittaa. Mikäli et anna tietoa, tai annat pyydettäessä väärää tai harhaanjohtavaa tietoa, Tulliviranomainen voi määrätä sakot ja muitakin seuraamuksia.
Jos mukanasi on koruja
  • Voit tuoda mukanasi henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettuja jalometallista ja jalokivistä valmistettuja koruja enintään 15.000 dollarin arvosta, kun viet ne mukanasi poistuessasi maasta (ei kaupallisiin tarkoituksiin).
  • Mikäli korujesi arvo on suurempi, tulee sinun jo maahan tullessasi ilmoittaa asiasta, tai maasta poistuessasi tulee todistaa että olet ostanut ne Turkista.
Lahjatavarat
  • Jokainen yli 15 vuotias voi tuoda tullessaan enintään 430 € arvoisen lahjan, ja alle 15 vuotiaat enintään 150 € arvoisen lahjan.
Huomioi!
  • Tietyissä yliopistoissa opiskelevat voivat tulla ns. mustan linjan kautta maahan yhden kuukauden aikana enintään 10 kertaa.



torstai 17. elokuuta 2017

Turisti ei ole tervetullut?

Alanyan taatelipalmu
Autoja ajaa väkijoukkoon nyt monissa euroopan kaupungeissa. Tänään Espanjassa. Surullista. Siitä näyttää tulleen muoti-on tässä. Enkä malta olla mainitsematta, että Turkissa on ollut rauhallista yli vuoden, Alanyassa paljon sitäkin pitempään. Ja Turkkiin turistit ovat tervetulleita. Alanya on TUrkin turismin helmi, ja maan parhaiten suojattu lomailukeskus. Alanyaa suojaa sen sijainti, pieni koko, hyvin toimivat turvallisuusjärjestemät ja em syistä hyvä hallittavuus. Sen lisäksi Alanyassa on älykäs kaupunginjohtaja, aurinkoa, lämpöä ja paljon kivaa tekemistä. Ja Meri, joka on tällä hetkellä lämmin, jollei jopa hyvin lämmin.
ilmiö, valitettavasti. Muistutus yhdestä asiasta. Ensin Tara Jessop julkaisi 10.8.2017 Theculturetrip.comissa artikkelin, jossa hän listaa niitä eurooppalaisia alueita, joissa on viime viikkoina ollut entistä vahvempaa negatiivista suhtautumista turisteja kohtaan. Paikat ovat Venetsia, Milano, Rooma, Barcelona, Palma de Mallorca, Bilbao, San Sebastian, Dubrovnik, Hvar, Amsterdam ja Reykjavik. Linkki englanninkieliseen artikkeliin

Täällä kävimme pari tuntia kiertelemässä lähimetsissä, ja ihmettelimme useampaakin sientä. Monta tuttua sienilajia tuli varmuudella tunnistettua, ja kerättyä korin pohjalle. Juniori söi jo herkkutattikastiketta, sienisalaatti on valmiina ja kanttarelleja on jääkaapissa odottamassa kermaa ja pannulle pääsyä. Alue, jolla liikuimme, oli melko jyrkkää rinnettä. Nyt sen kaiken tuntee nivelissään. Jos olisin varakas henkilö, niin olisin jo Tukholmassa klinikalla tutkimuksissa. Sen sijaan kökötän suomalaisen terveydenhuollon
"meillä ei ole tähän (reaktiiviseen artriittiin) hoitoa" mielipiteen alla. Nyky-Suomessa pitää olla varakas, että pääsee yksityisterveydenhoidon piirissä tarjolla oleviin hoitoihin, joita jukiselle sektorilla ei ole / ei käytetä / ei tiedetä. Edelleenkin se harmittaa. Jaan tämän taas kerran: Business Insider UK  The Best Health Care in Europe.

Sen jälkeen kun oli ulkoiltu ja sienet käsitelty, alkoi istumisen vuoro. Koulutusta englannin ja suomenkielellä kuluu jokaiseen viikkooni tässä lähiaikoina. Olen opiskelijana englanninkielisellä nettikurssilla, ja olen osallistunut joihinkin suomenkielisiin webinaareihin. Aivojumppaa ja opiskelua, sitä tämä on niin kauan kuin elämää riittää. Siinä sivussa tuotteistamista, markkinointia ja kirjoittamista, eli istun taas koneella aika monta tuntia päivässä.

Tuosta tuli mieleen, että huomiseksi suomennan TUrkin Tullin ohjeen, sen flyerin, jonka otin mukaan Gazipasan lentokentältä. Siinä on ollut yllättäviä asioita sekä meno- että tulomatkaan liittyen.

18.8. korjattu julkaistessa sekaisin hyppelehtinyt teksti

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Rantakivi, arvokas, koriste vai vaan kiva?

SUOmalaiset maisemat ja pihlajan paras aika
Tunnetko sanat unakiitti, agaatti, karneoli, hiekkakivi ja turkoosi? Ne ovat puolijalokiviä, joita myös korukiviksi kutsutaan. Joskus Turkissa voi pieniä, meren hiomia korukiviä tai korukivilaatua heikompia, mutta vastaavia löytyä ihan rannaltakin. KAtsoin omia kuvia ja aloin kysellä mitä kuvissa näkyvät kivet ovat... kyselyn jälkeen harmittaa, että jätin ne rannalle. No, kyllä ja ei. Selasin myös nettiä pitkän tovin saamieni vinkkien perusteella. Kaikki lähti yhdestä kuvastani, josta sain palautetta, että olisiko tuossa akaattia, mikä on yleistä Antalyan alueella.


Akaatti, diasporia ja onyx-kivi ovat suosittuja monissa sormuksissa ja koruissa, etenkin miesten asustesormuksissa. Myös karneoli, turkoosi (turquise) ja ruskea hiekkakivi (sand stone) ovat paljon käytettyjä korukiviä useissa perinteisissä turkkilaisissa hopeakoruissa. Traveriini, kalkkikivet ja marmorit ja graniitit ovat rakennuspuolella paljon käytettyjä. Tässä on linkki erään kivifirman sivustolle, josta näet kuvina em kivipintoja. Ja jos googletat sanoilla Yarı Değerli ve Değerli Taş, niin päädyt korukivisivustoille ja artikkeleihin. Sanoilla Doğal Taş pääset luonnon kiviä esitteleville sivuille. Türkiyede çıkan doğal taşlar hakusanoilla löytyy myös. JA ennen kaikkea laita ko sanat kuvahakuun.

OSmankäämejä kaupunkirakenteissa
Sen ehdin oppia tässä muutamien tuntien artikkeleiden lukemisen myötä, että Muğlan alueelta löytyy diasporiaa, Kütahyan alueelta opaaleja, violettia jadea Bursasta, kalsedonia Eskişehiristä, chrysoprase (krizopras) Çanakkalesta, ametisteja Balıkesiristä, mustaa turmaliinia, akvamariinia ja kyaniittia Manisan alueelta, granaattia ja rodoniittia Izmiristä, akaatteja Ankarasta, kemerrit (?) Erzincanista, musta meripihka ja vihreä opaali Erzurumista, rubiini Malatyasta, oliviini Bursasta ja Edirnestä, vaaleanpunainen turmaliini Yozgatista ja akaatteja Ordusta.


Osa nimistä on suomennettu suoraan google-kääntäjällä, ja en tiedä onko suomennos oikein vai ei. OSalle ei edes löytynyt suomennosta. LAitoin nuo paikat tuohon siksi, että jos haluat ostaa kyseisiä korukiviä jonkun laatuisena, niin todennäköisimmin parhaat ostoalueet ovat myös ne mistä niitä kaivetaan ja jatkojalostetaan. Violettia jadea löytyy ainoastaan Turkista. Turkkilaisten artikkeleiden perusteella sitä ei löydy muualta. Itse en laajemmin asiaa kaivellut.

Vuosi 2017 on TUrkissa myös luonnonkivien vuosi. NIille, jotka etsivät marmorifirmaa tai muuta luonnonkiviin liittyvää, on tässä aika laaja firmalista.

Tällä kertaa tällaisia Turkki-uutisia. Huomenna jotakin ihan muuta.

maanantai 14. elokuuta 2017

BUssimaksuista

Alanyan kaupunkibussien hinnasto julkaistiin, ja otin siitä kuvakopion, joka on tässä vieressä. Vasemmanpuoleinen hinta on aikuisen normaalihinta, ja oikeanpuoleinen on opiskelijakortin haltijan opiskelijahinta. Alanya GAzipasa väli näillä normaaleilla kaupungin busseilla on siis 8,50 TL, ja taksi GAzipasan bussiasemalta lentoasemalle ei maksa paljoa, ei edes 20 TL. SIlti jotkut edelleen maksavat mieluusti tuostakin matkasta 45 € - 60 €. Ok, se on heidän päätöksensä. Alanya´- Antalya väli maksaa kaupunkibusseilla 23 TL. Nämä ovat nyt ne uudet ja korotetut hinnat :)). JOten ei ole ainakaan rahasta kiinni, jos haluaa matkata maassa maan tavalla, tavallisilla bussilinjoilla. LInkki lehtiartikkeliin.

Hyvin nukutun yön jälkeen heräsin aamulla aikaisin herätyskellon soittoon. Suuntasin tänään mm kirjastoon, josta mukaani tuli mm. Pentti Haanpään novellikokoelma, sekä vuodelta 1985 oleva, TUrun Yliopiston kielitieteenlaitoksen julkaisu Turkin kieli 1. Oli sekä opettavaista että karua heti ensisilmäyksellä, joten siksi siihen tartuin. Positiivista on, että siellä on ihan oikeaa historiaakin mukana. Kiitos vaan historianopettaja Hannu Kokkoselle, tykkään edelleen historiasta ja kyllä kielenkin historia on mielenkiintoista. Vaan onpa noista ajoista kielen oppikirjat muuttuneet, ainakin lukiota myöten. Yliopiston kielen oppikirjoista ei ole mitään havaintoa tältä vuosituhannelta. :)) .

Tapasin omalääkärini tänään, ja kuulin omistavani tenniskyynärpään, ja että sen venäläisen reumalääkäriopiskelijan lausunnon mukaan ei ole mitään niveltulehdusta. Ok, siis ei ole. Kiva. No, sain kuitenkin kaksi kokeneen reumalääkärin nimeä, ja yritän nyt päästä jomman kumman vstaanotolle, jotta saadaan joku oikeasti asiantunteva vastaus. KIpuja voi olla, mutta onko nivelissä tulehdus vai ei, se ratkaisee kuinka niitä kipuja hoidetaan. Ja tässä tapauksess hoidot ovat "lähes päinvastaiset". JOten kokeneen konkarin arvio on saatava ennen kuin mitään lääkityspäätöksiä tehdään. Tämä epävarmuus näiden kipujen ja tilan hoidon suhteen käy hermoille. Alkaa pelottaa, että nämä jäävät päälle. Se TUrkkilaisen lääkärin dg on sellainen, johon ei Suomessa ole hoitoa. Turkissa siihen on hoito, ja Yhdysvalloissa ja monissa euroopan maissa. Myös Ruotsissa on. Ihan vakavasti harkitsen sitä Tukholman keikkaa, mitä harkitsin jo aiemmin ihan vain intuition perusteella. En vielä tiedä mitä teen. Aika näyttää. Ainoa varma asia on se, että en anna periksi.

Huomenna on tiedossa jotain hyvin mielenkiintista ja kivaa. Ja sen lisäksi sienien keruuta metsästä, jos nyt edes muistan mitä kerään. EIkö kuulostakin lupaavalta... katsotaan mitä sieltä löytyy. Ja kypsiä pihlajanmarjoja tarvitaan mehustukseen. Mustikatkin olisivat ilo. Eipä ainakaan tekeminen lopu (kun mietin mistä saan valmiiksi kerätyt mustikat ;)  ). Lisäksi huomenna käydään työneuvotteluja tärkeässä paikassa. Hiukan jopa jännittää millainen lopputulos tulee olemaan.

Näin mietelauseen, jossa kehotettiin haaveilemaan pienesti, varomaan, ettei haaveista kasva isoja. Niin perin luterilaista. Haaveile vaan isosti. ELämä kyllä koulii haaveista sopivan kokoisia. Pieniin haaveisiin voi tyytyä jokainen, joka hakee pysähtyneisyyttä, joka ei halua kasvaa täyteen mittaansa, siihen, mikä on tarkoitettu. IIman isoja haaveita et voi koskaan tietää mihin olisit pystynyt, mihin sinut on tehty ja tarkoitettu. Haaverikkaita päiviä, ja öitä. 

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Sinivalkoisin siivin

Finnair Itämeren yllä 13.8.2017 kello 14.10
On tuo vieressä oleva Gazipaşan lentokenttä vaan helppo. Ehdin höpöttää illalla vielä naapureiden kanssa ja muksun
kanssa suht myöhään. Pakkaaminen hoitui 20 minuutissa, ja suurin hidaste oli vaaka, josta loppui patteri :)). Matkustamolaukku oli taas se haaste, siis saada tarpeeksi kevyeksi. Ison ruumalaukun sisälle meni vähän pienempi matkalaukku ja vähän tuliaisia, ja painoi vain 17 kg.

Aamulla ehti tehdä kotona aamupalan, sulkea ikkunat, ihmetellä hetken, ja siirtää itsensä Gazipaşan minibussin reitille. Bussi tuli ajallaan, iloisesti tervehtivä kuski nosti laukut kyytiin ja vei minut lentokentän portille asti. Lentoaseman pihamaalle he eivät saa ajaa, mutta portilta nyt ei ole sen pitempi matka kuin parkkipaikan etureunaltakaan. Matka maksoi muuten vain 12 TL, 3 €.  Pääsin hyvissä ajoin kentälle, ja vältin kaikki ruuhkat. Kentälle on avattu uusia kauppoja, baari ja otettu käyttöön koneen luo vievät kenttäbussit. Pikku hiljaa tämäkin kenttä kasvaa. Siinä vaiheessa kun uusi ohitustie otetaan käyttöön, lyhenee matka-aikakin, vaikkei se ole paljoa nytkään.

Finnair laskeutumassa pilveen Porvoon ylle 13.8.2017 klo 14.18
Reissuun lähtö alkoi aamunaurulla. Odotin rantatien eräällä pysäkillä sitä minibussia, kun kaupungin bussi pysähtyy eteeni, ja kuski avaa etuoven. Siinä vaiheessa tunnistan kuskin omaa bussilinjaani usein ajavaksi kuskiksi. "Et kai sinä nyt Gazipaşaan mene, tuu kotiin sieltä nyt." Tuon jälkeen hän vielä kyseli että osaan varmasti mennä oikeaan bussiin. Eh. Ei ollut kiireaikataulu😀. Hän on tuollainen suupaltti muillekin. Päivä on ollut tähän asti hyväntuulisten ihmisten päivä, jossa sääntöä vahvistava poikkeus oli koneessa edessäni istuva toista tuntia itkenyt pikkulapsi. Hän kun hiljeni, niin alkoi kuulua kuorsaus yhdeltä jos toiseltakin penkiltä.

Nyt palelee ja on märkää, sateista, pilvistä 😉 eli olen perillä, matkustamiseni tälle päivää matkustanut. Paikan voi arvata, maan tarkuudella. Ihomuutoksista otetaan lopultakin koepaloja... se on yksi tulon syy. Työt ja sopimukset se toinen, lasten ja sukulaisten ollessa kaikkein tärkein syy. Pihlajia oli kiva nähdä, niissä silmä lepäsi nyt kun ne ovat marjoista punaisenaan. Pihlaja on viehättänyt aina. Siinä on jotakin kiehtovaa.

Nyt sen sijaan ei kiehdo mikään muu kuin uni. Mukavia unia itse kullekin.

lauantai 12. elokuuta 2017

Gazipasasta Alanyaan ja Antalyaan edullisesti ja helposti

Paidasta tiesi, että uusi kymmen on lämpölukemissa ylitetty. Alle 40 C paita pysyy jo kuivana, jollen urheile. Tänään sen sijaan sai vaihtaa paidan useamman kerran. Oletin ensin että on taas kuumeilua, koska olen aiempina päivinä pyöräillyt ja uinut, mutta se olikin ulkolämpötila, joka kipusi neljään kymppiin ja huolehti paitojen kostutuksesta. Ja tietenkin suhteelisuudentajuni katosi siinä mittaria katsellessa, ja suuntasin merenrannalle paikkaan, jossa tiedän olevan kylmempää vettä. No, iltapäivän auringonpaisteessa ei istu rannalla kukaan ihoaan ajatteleva, varsinkaan ilman aurinkosuojavoidetta, mutta jotkut näkyi istuvan. Taas vaihteeksi kirvelee punakkaa ihoa, ja loput aloeveravoiteet pääsevät tositoimiin. Sulaudun turistien sekaan tosi hyvin 😎.

Eilen torilta, eräältä kyläläiseltä ostamani viinirypäleet osoittautuivat aikalailla luomutuotteeksi. En ehdi syödä niitä kaikkia ajoissa, ja siksi puolitin niitä, poistin siemenet ja laitoin kiehumaan. Jotakin hyvää niistä tulee. Vaan takaisin siihen luomuun. Muutamissa rypäleissä oli asukki (yäääk), toukka. Tai pieneltä madolta ne näytti, mutta toukkia ovat. Niistä sitten aikanaan kuoriutuu jotakin. Joka tapauksessa mietin, että montakohan rypäleasukkia ehdin jo syödä, ja onkohan mahahappo tarpeeksi vahvaa... on se. Se, mikä mahassa nyt edestakaisin pyörii, on maitosuklaa. Toukat, jos niitä meni, ovat jo toukkien taivaassa.

Sitten lentokenttäkuljetuksiin, mikä on myös hieman arka puheenaihe, sillä moni suomalainen ja eurooppalainen nainen tekee poikaystävänsä firman kautta tms. virallisten lisenssien ulkopuolista lentokenttäkuljetusbisnestä. Osittain hintojen käsistä karkaamisen vuoksi, osittain siksi etteivät tavalliset matkaajat ja paikalliset löydä noita salaisten facebookryhmien kautta tapahtuvia kuljetuksia, ja myös siksi, että kuljetuksille oli tarvista, on marraskuusta 2016 alkaen toiminut uusi palvelu Antalya-Alanya-Gazipasa -välillä. Maakuntahallinto yhdessä Gazipasan kaupungin, kuljetusyrityksen ja kuljettajayhdistyksen kanssa operoivat pienillä busseilla ja minibusseilla lentokenttäkuljetuksia. Alanyan isolta bussiasemalta lähtee klo 07-19.30 bussit, joissa on tunnus S.S Gazipaşa 171, ja GAL-02 Gazipaşa-Alanya (ohitustie, rantatie) tai GAN-01 Gazipaşa-Antalya.

Bussit kulkevat 20 minuutin välein molempiin suuntiin, siis Alanya - Gazipasa ja takaisin. Gazipasasta lähtevä GAN-01 bussi menee Antalyaan asti. Eli kyytiin voi hypätä myös Alanyan keskustasta, jolloin pääsee Alanyasta Antalyaan. En muistanut kysyä matkan hintaa, mutta koska se on maakuntahallinnon tukema, niin Alanya-Gazipasa -väli maksoi 12 TL eli 3 €.

Busseilla voi liikkua muutenkin tätä väliä, ei ole pakko mennä lennolle. Ja bussi ei vielä mene ihan lentoaseman pihalle asti, vaan viimeisen 2 km pääsee edullisesti ja helposti taksilla. Busseista voi turkiksi kysyä numerosta 0242 572 3998. Ja tässä on linkki lehtiartikkeliin. Kun uusi ohitustie valmistuu ja otetaan käyttöön, niin myös näiden bussien reitti saattaa muuttua. Ja kuulin mielenkiintoisen puheen siitä, että sen jälkeen kun nyt rakannettava nopea junayhteys Antalyaan (eli ratatyöt) valmistuvat, olisi vuoro rakentaa Alanya - GAzipasa -raideliikennettä. Katsotaan mitä tulee ja missä aikataulussa. Alanyassa on mittavat rakennusprojektit menossa jo nyt. Hyvää tehdään, palanen kerrallaan.

Tämä mamma poistuu takavasemmalle, kun on talossa ja ympärillä hiljaista, ihmeen hiljaista. Jospas ehtisin nukahtaa ennen kuin elämöinti alkaa. :))



perjantai 11. elokuuta 2017

Tilattu juttu

Epäonnistunut kuva, jota en hennonutkaan heittää pois
Meillä on testattu tänään ja viimeisen viikon aikana melunsietokykyä. Voihimputinkuustoistajamuutamamuukin. Naapurin muija huutaa kurkkutorvi suorana parvekkeeltaan, ihan tuosta parin kolmen metrin päästä, uima-altaalla kirkuvalle pikkuipanalle. Ipana kirkuu ja kimittää kuin heliumia nauttinut hälytyssireeni, desibelit suurella. Ja ääni riipii ja raastaa niin korvakäytävissä kuin jossain sielun syövereissäkin. Tulisipa äkkiä niin kylmä, että uima-allas suljettaisiin, kävi jo tänään mielessä. On pari muutakin vaihtoehtoa: korvatulpat ja lentolippu. Helsinki-Vantaan lentoasemalta ostetut lentokäyttöön tarkoitetut, tuttimalliset silikonikorvatulpat ovat olleet taas pelastus, niin yöllä kuin päivällä. Ja tänään tein kyllä lentolippuostonkin. Nyt vaan järjestyi kaikki kuin itsestään, alusta loppuun asti, joten nyt on lennon aika. Toistaalta harmi että se on suora lento, mutta toisaalta onhan se helppo.  Ihan vaan pari sanaa säästä, ei enempää. Katsoin Suomen sääennustetta 😁 . Joku "kesän rajuin ukkospäivä" ja muuta monsuunimaista... Ostan kumpparit ennen kuin tulen.

Heh, mukaan saan pakata nyt myös tanssitunnin työvaatteet. Juu, pitkästä aikaa ohjaan parit tanssitunnit Suomen puolella. Ihanhan tässä innostuu, ja pää työstää jo tunteja. Niin että biisit kasaan, koreografiat kuntoon ja menoksi. Despacito soi jo :)) . Musiikki ja tanssi ohittavat kirjoittamisen suoman mielihyvän, ja kun hyvä biisi soi, niin unohtuu siinä tekstit. Mieli menee jo tanssiattialla, kroppa tulee jälkijunassa ;) . Suomen reissu sisältää muutenkin varsin erilaisia ja mielenkiintoisia elementtejä. Ei ole likimainkaan tapahtumaton, tylsä eikä neljän seinän sisällä kököttämistä.

Ulkoa kantautuu taas sammakoiden hassunhauskat äänet. Ne ovat ylitse muiden :)). Juu, ääniä nekin, mutta nämä äänet saavat hyvälle tuulelle, vähän kuin Röllin kvä-käti-qurk. Mistähän tuokin tuli tähän hetkeen mieleen, en tiedä, vaan ajattelin kunnella sen ennen kuin linkitän tänne, ja repesin täysin. Siinähän ne tuli päivän muutkin äänet. Hetken teki mieli soittaa niin, että naapurikin kuulee, mutta ei sentään. Kyllä on taas pienestä ihmisen mieli hyvä, kväkätiqurk. Noh noh, yritän vielä koota itseni tästä nauruhepulista.

Ei siitä mitään tule. Hepuli mikä hepuli. Tällä kertaa melko perinpohjainen. No, sokerittoman ruokavalion herkuttelupäivä suklaalevyineen ja kirsikkakiloineen, kuorrutettuna väsymyksellä ja stressillä, joten kai tuo oli ihan tilattu juttu. Yötä.

torstai 10. elokuuta 2017

Väripaletin taikaa

Alanyan auringonlasku Kalen taakse 9.8.2017
Moni 2012 vuodesta lähtien blogiani lukenut tietääkin, että olen ollut Bistro Bellman fani... kunnes 2014 kauden lopulla oli eri DJ ja ihan kökköä musiikin silppuamista ja jytkesillisalaattia. Silloin sieltä poistui myös tietty asiakaskunta, minäkin. Tänä vuonna Bistro Bellman onnistui yllättämään positiivisesti. Siellä on järjestetty nimekkäiden turkkilaisten popartistien konsertteja. Nyt katsoin mainoksesta, että Serdar Ortac konsertoi siellä 26.8.2017! Minun tuurillani en tietenkään ole juuri siihen aikaan täällä, vaan jossain paljon arktisemmassa paikassa. Serdarin konsertteja ei paljon näin pienillä paikkakunnilla ole, ja jos olen käsittänyt oikein, niin sairastaminen rajoittaa hänen keikkamääriään. Tiedossa on aivan huippu keikka, ja harvinaista herkkua. Vaikka Bellmaniin mahtuukin suht paljon ihmisiä, niin oletettavasti liput loppuvat kesken. Konsertti kyllä kuuluu pitkin satama-aluetta ja Kalen rinnettä, vaan olisihan se ihan eri juttu olla läsnä. Linkki lentiartikkeliin. Ja Youtube-linkitys erääseen uudehkoon biisiin, jonka videota on katsottu 87 milj. kertaa. Serdar Ortaç - Gıybet

 Eilisestä pyöräretkestä on seurauksena kivuliaan kärttyisiä niveliä. Ajaessa sitä ei nyt niin pahasti huomannut, varsinkin kun matka oli vähän pidempi, ja ennen vuoristoon nousua ehti jo alkaa endorfiinien eritys :)) . Ja löysin muuten samalla sen kadottamani Mevlana-patsaan. Ajoin rantatieltä Kestelin portista sisälle ja Kestelin uudelle pyörätielle. Jatkoin kääntymättä läpi Mahmutlarin laita-alueidenkin, kunnes saavuin kiertoliittymään, jossa on keskellä Mevlana-patsas. Siinä kohden jouduin kysymään neuvoa, koska en hahmottanut missä kohden pitää kääntyä vasemmalle, kohti vuoristoa. No, se olisi ollut edellinen risteys, mutta tuostakin pääsi. Siitä kohden vuoristoa, heti vasemmalle ja seuraavasta oikealle. Ei siitä oikein muualle päässyt, kun edessä oli tietyöosuus.

Vuoristotien pientareen sulostuttajia 9.8.2017
No, se pieni kylätie, jolle tulin oli aivan ihana. Se on kylätie sanan varsinaisessa merkityksessä. Heti alkoi haista lehmän/lampaan/vuohen kakka, ja muutenkin näkymä oli vahvasti erilainen kuin 500 m aiemmin. Voi kun olisin voinut ottaa kuvia kaikista niistä mummoista ja naisista, joita tapasin tienvarrella, ja lehmästä... mutta kuvaaminen ei ollut soveliasta niissä tilanteissa, joten yritän kertoa. Tie on nimeltään Kılıçarslan Caddesi, ja sitä pitkin pääsee mm. Mahmutlarista Konyaan. Alkumatkasta, heti autopesulan jälkeen, tulee puutarhoja, ja koulu. Koulun jälkeen tie jo vähän nousee, ja kulkee keskellä idyllisiä banaanipuutarhoja. Banaanipuita on riveissä kahta puolta tietä, jatkuen vaikka kuinka pitkälle, niin alaspäin pengerretyille rinteille kuin ylärinteisiinkin. Ohi ajaa sekä kyläläisten hedelmälaatikollisia lava-autoja että lomalaisten autoja, mompoja ja moottoripyöriä. Suurin osa hiljentää pyöräilijän kohdalla, ja katsoo joko avoimesti nauraen tai ihmetellen aika tiukkaan ylämäkeen polkevaa ja yksin matkaavaa naisihmistä. Erään mutkan kohdalla näen penkalla istuvan naisen, ja samalla kun pyähdyn kysymään häneltä matkaa Syedran linnoitukselle, huomaan risteyksessä ruokailevan lehmän. NAinen oli kävelyttänyt lehmän risteykseen herkkuaterialle, vihreän heinän äärelle.


Mahmutlar ja Kestel illan hämyssä 9.8.2017
Nainen sanoi, että olen oikealla tiellä, linnoitus on tuolla kaukana jossain, mutta hänen mielestään tosi kaukana. Hän jo hieman hätääntyi, kun kuuli minun olevan menossa sinne, ja kun ilta oli jo pitkällä ja auringonlasku lähellä. Lupasin kääntyä reilun kilometrin päästä takaisin. Tuon risteyksen jälkeen aukeni ensimmäistä kertaa hienot näkymät sekä Mahmutlarin ylle, meren ylle, laaksoon että vuorille. Vasta tullessa huomasin, että tästä samasta kohden näkyy kolmen korkean tornitalon välistä Alanyan Kale-kukkula. Tuossa kohden hengitys salpautui äkillisesti ja yllättävän voimakkaasti. Ehdin haistaa jonkun myrkyn. Siinä sitten pikaisesti mietin, että joudunko soittamaan ambulanssin, vai selviänkö oman avaavan lääkkeen voimin täältä pois. Tupla-annos avaavaa, pitkä lepo ja kropan rauhoittelu siinä samalla paikalla. Puolen tunnin päästä seuraavat hieman sivummalla. Hengitys kulki sen verran, että jatkoin matkaa kävellen. Ajattelin sairastaa joskus toiste... no, hengitysvaikeuksia oli vielä tänäänkin. Joku ruiskutti viljelyksiään jollain "kasvinsuojeluaineella". Osuin olemaan väärään aikaan väärässä paikassa. 

Ylämäkeen fillarointi loppui siihen. Hengittäminen oli niin työlästä ja tukkoista, että kävelyssä oli tarpeeksi haastetta. Kävelin hitaasti ylämäkeen vielä kilometrin tai puolitoista. Aikaa meni hirmuisesti, mutta mikäs siinä. Käytännössä menin Mahmutlarista vuoristoon päin vain reilut 4 km, nousua noin 225 m. Jos hahmotan oikein, niin olin noin 3-4 km päässä Syedran raunioista, jotka olivat tavoitteeni. Haaveilin ottavani siellä parit kuvat auringon laskiessa. En ole ennen mennyt sinne täältä päin, vaan ainoastaan Konyasta päin tullessa, ja silloinkin autolla. Alas päin ei paljon tarvinnut hengitellä, ennemminkin tuli jopa pidätettyä hengitystä, kun vauhti nousi aika kovaksi. Kertaalleen ajoin asfaltilta ulos, kun säikähdin erästä autoa, mutta pääsin onneksi takaisin, kaatumatta. Ja fillarin jarrupalat kuluivat alamäkiosuudella niin paljon, että korjaamokäynti on edessä ihan lähi aikoina. JArruttamattakaan ei voinut olla. Jos menomatka tuntui pitkältä ja hitaalta, niin alas tulo ei kestänyt kauaa. Otin auringonlaskukuvia ja videoita sieltä ylhäältä, ja rantatiellä Tosmurin rajalla, Alanturin luona ollessa oli vielä kaunis iltarusko auringonlaskun jälkimaininkeina. Hämärä alkoi vasta siinä vaiheessa syventyä. Tämänkin retken pienet ja musiikittomat reissuvideot löytyvät täältä

videoJa tänään, kun yritin keskittyä tarkkuutta vaativaan hommaan, alkoi ikkunan pielestä kuulua tällainen soitanta. 
Herra Kaskas, iso sellainen, tuli soittelemaan ikkunanpieleen, ihan siihen hyttysverkon luokse. ...en hennonut häätää pois.

Vasta tänään tajusin, että on jo elokuu. Elokuu! Se tarkoittaa viilenemistä, kuumimman ajan väistymistä vähitellen ja merivesien viilenemistä. Siispä suuntasin rannalle. Ajattelin kelluskella vedessä jos uiminen sattuu liikaa. Kelluskeluksi meni, vaan ihanaa oli sekin, kun oli utuista, aurinko laski, ja monet pastellisävyt leikkivät rauhallisen meriveden pinnassa. Nyt kun meri oli rauhallinen, niin vesi oli niin kirkasta, että 1,5 metristä näkyi vielä hyvin pohjalla olevat kivet ja kalatkin. Säikähdin kaloja pariikin kertaan, siis kun näin niitä uimassa siellä kirkkaassa vedessä. Kalat sen sijaan eivät tällä kertaa näyttäneet säikkyvän uimareita, vaikka ranta olikin täynnään väkeä ihan iltahämärään saakka. Ja mikäs upeassa, leppoisassa säässä ja lämpimässä merivedessä on ollessa. Nuo illan värit vaihtelevat tosi paljon. Ei ole kahta saman väristä iltaa, samanaisella tunnelmalla varustettua. Pohjoisen kasvatti ei voi kuin ihmetellä tätä väripalettia, ja ihastella ja olla kiitollinen siitä, että voi näitä katsella.

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Pidennetty vapaa

Alanyan Dimjoen laaksoa luolalta kuvattuna
Joskus tulee vaan sellainen vahva intuitio, että näin tämä asia menee, tai siitä tässä on kysymys. Tänään on ollut intuitio hereillä, ja parikin tilannetta hoitui sujuvasti kun luotti intuitioonsa. Niin, tuon kirjoitin jo eilen iltapäivällä, ja sen jälkeen en ehtinytkään kotiin ennen kuin lähellä puolta yötä. En muista koska olisin nähnyt hienompaa kuuta, kuin eilen sen noustessa vuorten takaa. Kuu näyttä valtavan isolta siinä nousuvaiheessa, kotikylääni valaistessaan. Otin jokusen "hienon" kuvankin, kunnes vasta aikojen päästä tajusin, ettei kameran muistikortti ole paikallaan, ja toisin kuin edellisessä, tässä ei ole omaa muistia lainkaan. Ja kun lähilasit eivät tietenkään olleet päässä, en nähnyt mitään kameran näytön tekstejä tuolla kuutamoyön pimeydessä. Vaikka eihän se pimeä ollut, kun iso kuu kumotti ja antoi luxin verran valoa sekä tosi hienot, aavemaiset varjo-valo-maisemat vuoristoon.

Meilläkin meni ruokailu ihan "niin kuin oli suunniteltu". Minulle tuli kokonaisena hiilillä paistettua merikalaa nimeltään Supra, jonka googlen kääntäjä suomensi "edellä". JOku muu nimi sillä on suomeksikin, mutta olen unohtanut. Kaveri söi Supransa uunivuoassa kypsennettynä. Muuten ihan jees, mutta en nähnyt siivota sitä. Istuimme taas DimCayin kelluvassa kabiinissa, ja kun itse sain sen valita, niin valitsin tietysti sellaisen sopivan hämärän. Sopiva se olikin kalan ruotojen etsimisvaiheeseen saakka. Puoli kalaa minulle siivottiin, sen söin, ja loput luovutin kaverille. Moni muu ruoka on iltayön hämärässä syötynä ihan ok, mutta kalan jätän tästä edespäin päivänvalolle. Ja pähkinät, mutta se on kokonaan toinen juttu.

Tuokin tuttu paikka suoraan siinä luolan alla
Taas jotakin uutta siihen oman elämänsä muuttamiseen, niille joita asia kutkuttaa. Tällainen tuli "sattumalta" vastaan eilen Ei sovellu kaikille; lue videon kuvauksesta ennen kuin kuuntelet videota.
Salainen tieto: Kuinka ohjelmoit itsesi? Positiivinen alitajunnan aivopesu

Edellisenä yönä nukuin 13 h kun kaksi sitä aiempaa meni valvoessa. Viime yö kauniin ja ison kuun ihastelun jälkeen oli taas sitä Valvottaa-lajia. Ei auttanut edes se AdaCAyi joka kahtena edellisenä yönä auttoi. Sitten muistin unikonsiemenet, ja kuinka kovasti ne väsyttävät vaikka niitä olisi vain muutama sämpylän päällä. Dippasin banaania unikonsiemeniin, otin kipulääkkeen nivelten hiljentämiseksi, ja kävelin vierashuoneen paremmalle patjalle. Nukuin 10 h, ja ainoastaan havahduin klo 7 siihen, että iso muuttoauto ajaa naapuritalon pihaan, makuuhuoneitten viereen, ja alkaa kuulua normaalit muuttokolinat ja puheet. Viileyden toivossa siirryin omaan makkariin, ja jatkoin unia siellä klo 11 saakka. Nyt yritän herätä, mutta olo on kuin juniorina bileillan jälkeen, ajatuksista tahmea, nivelistä kankea ja lihaksista vetelä. Ihan huippu siis? Silmät harittaa ja ajatus ei kulje, ei, vaikka 0,5 litraa vahvaa teetä on jo sisäistetty. Tänään, jos mahdollista, voisin olla muistikortilla varustetun pikkukameran kanssa sopivassa paikassa ottamassa kuvaa vuorten takaa nousevasta kuusta.

Pystyynkuivanutkin voi joskus olla kaunista
Ennen muuttajia oli valoisaa ja vapaata, kun tuon puolen makuuhuoneen verho, olohuoneen verho ja parvekkeen päätyverho saivat olla auki. Nyt suljin jo ikkunat, ihan vaan siitä syystä, että naapuri ei ole vielä ehtinyt verhottaa ikkunoitaan, ja tänne näkyy ihan perille asti. Se, että liikun kotona pelkkä Desigualin hihaton mekko päällä, ja että makkarissa sänky on heti ikkunan edessä ja astetta pulleampi mamma siellä kuorsaa, ei taatusti tunnu naapureista mukavalta katselukohteelta. Eikä tunnu luontevalta minustakaan. Kun naapuri varmasti jo tänään laittaa turkkilaistyyliset verhonsa, eli peittää ikkunansa, niin minä suomalaisittain avaan omat verhoni ja päästän taas valon sisään. Näin pysymme molemmat jo alun alkaen paremmissa väleissä.

Ja jotta ensi yönä nukuttaisi ihan takuuvarmasti, otan alle tarpeeksi pitkän ja tarpeeksi raskaan vuoristolenkin. Käyn sellaisessa kohteessa, josta olen vain kerran ajanut autolla ohi, ja joka kutsuu kuvaamaan. Kuutamoon asti en uskalla siellä pimenevässä yössä yksin odottaa, mutta kuun saa kuvattua lähempänä asuntoa, jos jaksaa olla hereillä silloin ;) .

25.8.-4.9.2017 on Turkissa Kurban Bayramı vapaat, eli perheen kanssa yhdessäoloonkin liittyvä viimeinen loma ennen koulujen alkua. Tuo loma on valtion päätöksellä pidennetty tällä kertaa 10-päiväiseksi, ja sen odotetaan tuovan noin miljardin tulot turismisektorille. Koska vapaa on tarpeeksi pitkä, suuntaa moni perhe rantalomakohteisiin. Alanyassakin tänä ajankohtana on enemmän vilskettä ja vilinää, ja hotellit varatumpia ja rannat täydempiä. Kaupungin yrittäjät saavat kaipaamaansa asiakasryntäystä :)) .

maanantai 7. elokuuta 2017

Ihmissuhdekoukeroita

Alanyan eräällä vuoristotiellä 5.7.2017
Mikään ei ole niin vivahteikas, yllätystentäyteinen ja tunteita myllertävä kuin kahden ihmisen välinen suhde. Siihen tarvitaan vain kaksi ihmistä, jotka ovat jonkun aikaa tekemisissä keskenään. Näin yksinasujan näkökulmasta herää toisinaan kysymys miksi nuo kaksi ihmistä ovat keskenään tekemisissä, mutta sen tietävät vain he kaksi. Kukaan muu ei tiedä, eikä se kenellekään muulle edes kuulu. Silti nostan esille muutamia ihmisiä ja kysymyksiä.

Ensin suru-uutinen Aliksanin tunteville. Kirjoitan tämän ihan suoraan etunimellä, koska tiedän, että hänellä oli paljon suomalaisia ystäviä, kavereita, tuttavia ja asiakkaita. Hän oli ammatissa, jossa tapasi ihmisiä ja möi heille palvelujaan. No, Aliksania etsin viimeksi reilu viikko sitten, mutta en jostain syystä soittanut kuitenkaan. Katsoin vain ettei ole työpaikalla, ja ajattelin, että ehkä näen hänet myöhemmin. Aliksan on pitkän sairastamisen jälkeen kuollut eilen, ja haudattu tänään. Asiasta uutisoi tänään paikallislehti ihan kuvan kanssa. Tuli mieleen eräs henkilö, joka sanoi aikanaan, että "jotakin outoa siinä oli, kaikki ei nyt ole kohdallaan". Olivat ensimerkkejä sairauksista, ja nyt on kamppailu päättynyt. Eipä tähän oikein muuta osaa sanoa, kuin että levätköön rauhassa.

Etsi ja tunnista eläin. Alanya 5.7.2017
Ääripäästä ihan toiseen, elämänmakuiseen elämään. Eräs paikallinen, tuttu mies oli eilen jotenkin kireän oloinen, ja päätti sitten kommentoida ihan suoraan miksi on niin kireä. Hän on naimisissa, ja hänellä on vuosia ollut pohjoiseurooppalainen naisystävä. Tälle naisystävälle hän on maksanut tänä aikana ""elämisavustusta" 500 - 700 € / kk. Tässä kohden mietin, että  wau, onko tällaisiakin miehiä ihan oikeasti olemassa; ja miksi tuo nainen on tässä pisteessä. No, kai olen vaan kateellinen kun kukaan mies ei elätä minua. Mies kertoi alkoholin ottaneen naisesta nyt vahvan otteen. Niin, taas yksi päivittäiseen tissutteluun oppinut ja kompastunut 40-60v nainen täällä. Hän kertoi myös, että tarkisti naisen kännykän, ja viestittelyn ja puheluiden mukaan nainen pelaa yhtä aikaa ainakin kahdeksan miehen kanssa, hänen lisäkseen. Se nainen on aivan addikti, ei sille mikään riitä, ihan seonnut, jatkoi mies vuodatustaan.  Ja käyttää sinua hyväkseen, ajattelin ensin. Sanoin sitten ääneenkin. Niin että haluan nyt uuden naisystävän. Mikäs sinun tilanteesi on, vieläkö sinulla on se mies? Hei, olet naimisissa oleva mies. Ei kiitos. Toivon sinulle parempaa tuuria ja järkeä päähän naisten kanssa.


Viime yö oli oikea kuutamoyö. Ensimmäinen kerta eläessäni kun valvon väymystä tuntematta läpi yön ihan vaan siksi, ettei nukuta. Kokemus tämäkin. No, ennen puolta yötä join litran kokista, kun en ajatellut, ja aina se toimii minulle valvottajana. Aiemmin käytin sitä tietoisesti öisin autolla ajaessa, pidemmillä matkoilla. Nyt puolen yön jälkeen yritin nukahtaa, mutta...
PArvekkeelta näkymä meren ylle 7.8.2017
  • jostain kaukaa kantautuu vaimeasti rytmikäs rummutus ja halay-musiikki. Toista jalkaa tanssittaa, toinen yrittää sanoa että nyt nukutaan.
  • sammakot riekkuvat lätäköissään tavallista kovaäänisemmin. Olisi kiva joskus nähdä millaisia nuo ovat. Ei nyt.
  • taas se juniori menee tästä ohi pakoputkettomalla mopollaan... korjaisi sen kun kerran yölläkin ajaa.
  • suhiseva turistibussi sihistelee mäkeä ylös.
  • tinnitus nousee uusiin korkeuksiin, kai verenpaineen nousun takia. En stressaa, en ärsyynny...
  • no nyt menee taas tuo löysä mopo kuin huohottaen. Mitä, kääntyi tälle kadulle ja ajaa tässä edestakaisin. Miksi?
  • joku auto meni ohi tosi lujaa.
  • oho, yläkerrassakin joku valvoo.
  • nyt hiljeni tämäkin tienoo liikenteestä. 03:30, ei voi olla totta. Nousenpa sitten kirjoittamaan kunnes väsyttää. Kyllä uni joskus tulee.
  • voihan kukkokiekuu! Lähitienoon kukot alkavat viritellä äänijänteitään, minä kokkaan pientä yöpalaa kun en sa keskityttyä kirjoittamiseen.
  • yläkerran mieskin kuuluu liikkuvan, menee parvekkeelle ja sytkäri kilahtaa.
  • nyt vasta tajuan, että ikkunasta katsoo iso täysikuu, piirtää kauniin kuunsillan meren ylle, ja kutsuu kuvaamaan rannalle. Olisipa hienoa oikeasti käydä rannalla tällaisella kuutamolla, mutta yksin en lähde, enkä nyt.
  • yläkerran mies mutisee jotain itsekseen parvekkeella, kävelee olohuoneeseen ja avaa tv:n.
  • muistan, että kaapissa on Adacayta, salviateetä, joka rentouttaa ja väsyttää. Teen 3x tavallista vahvemman annoksen, liotan huolella ja juon parvekkeella kuutamoa katsellen.
  • 04:59 ja Kalella näkyy edelleen liikkuvan autoja. Kukot messuavat jo ihan aktiivisesti. Tee alkaa vaikuttaa :)) .
  • Minareetista kajahtaa aamun rukouskutsu. Tarkoittaa sitä, että aurinko nousee ihan kohta.
  • jossain puoli kuuden maissa olen umpiunessa... herään puolilta päivin kuumuuteen. Tästä tulee hyvä päivä.

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Nähtävyyksiä, aurinkoa ja tanssia

Alanya Yaylalı & Kestel 5.8.2017
Antalyan ja Alanyankin alueen kauniit luonnonnähtävyydet ja historialliset paikat on esitelty tällä sivustolla . Toinen, koko Turkin alueen luonnonnähtävyyksiä ja historiallisia paikkoja esittelevä sivusto on tämä gezginturk.org 
antalyagezirehberi.net

Suosittelen :)) . Kannattaa käydä katsomassa mitä linkkien takaa löytyy. VAikka sivusto on turkinkielinen, pystyt katsomaan kuvat ja tunnistamaan kaupunkien ja maakuntien nimet. Kun näet jotain mielenkiintoista, niin googleta se suomeksi, ja saat vähintäänkin wikipedian suomenkielistä infoa, useista kohteista muutakin. Lähes kaikista paikoista löytyy myös videomateriaalia Youtubesta, kun haet nimellä sieltä.

Eilisen vuoristoajelun jäljiltä yö oli kivulias ja vähäuninen, nivelten ja lihaskramppien osalta. Aamulla jääräpäinen puoleni päätti että samoilla kivuilla menee kaksikin retkeä, ja suuntasin fillarini toiselle 20 km lenkille, tosin nyt kohti keskustaa, Damlatasta ja Saray MAhallesin pikkukatuja. Hiukanko on taas hyvä olo, niin kuin aina tarpeeksi raskaan urheilun jäljiltä, ja ihan väsähtänyt. Ja nahka on palanut monin paikoin, koska en pukeutunut lierihattuun ja pitkähihaiseen urheilupaitaan lähtiessä. Ei muka sopinut tyyliin... toisin kuin palanut iho. Hhmm. Vaan sekään ei haittaa tätä olotilaa. Nyt on kaiken lisäksi sopiva kirjoitusfiilis, vaan tehdäänpä ensin tämä ihan loppuun asti.

PArkkeeraustaidonnäyte 6.8.2017
En muista kerroinko jo parvekeruusujen ötökkämyrkystä. Ruusuissa oli kirvoja, punkkeja ja härmäsientä. Olen mahdollisimman luonnollisen torjunta-aineen kannalla, enkä siksi halua käyttää ns. kovia aineita. No, tarpeeksi kova oli tämäkin. Ihan tavallista CocaColaa suihkutin ruusujen lehdille, varsille ja kukille silloin alkuvaiheessa kun tilanne oli pahin. Sen lisäksi leikkasin kaikki sienivaurioiset osat pois, ja poistin muutenkin vanhat kukat ja vanhat lehdet. Kirvat kuolivat jo ensimmäisestä käsittelystä. Seuraavana päivänä sumutin ruusut vielä kauttaaltaan cocacolalla, ja parin päivän päästä huomasin, että härmä ei leviä.

Punkit oivat sitkeimmät. Niiden pois saaminen kesti viikon. Punkeista kertovat seittirihmastoalueet suihkutin yltä ja päältä, niin että cocacolaa tippui rihmastosta ja valui pitkin ruusunvarsia. Viikon tehohoidon (myös lannoituksen) jälkeen ruusut ovat nauttineet olostaan, kasvattavat innokkaasti uutta kasvustoa ja kukkivat runsaasti. Nyt ei näy minkäänlaisia merkkejä ötököistä tai kasvitaudeista. Ei kerassaan mitään. Ihan tällaista lopputulosta en odottanut, vaan ajattelin että se on vaan ensiapu kunnes löydän jonkun muun. Olen nähnyt jonkun videon, jonka perusteella ainetta kokeilin, ja näkyy toimivan. Tästä oli myös se seuraus, että oma cokiksen juonti loppui lähes täysin. Paitsi tänään.

Ajoin Damlataksen tuolihissin kautta tänään, ja ainakaan sillä hetkellä siinä ei ollut mitään liikettä, eikä se näyttänyt asiakkaille avatulta. Saamme siis vielä odotella tuota kokemusta, mutta toivon ettei kovin pitkään. Parin viikon päästä pitää olla Suomessa allekirjoittamassa sopimusta, neuvottelemassa ihan uudesta ja tapaamassa terveyskeskuksen omalääkäriä ja paria muuta niveloireita tutkivaa spesialistia. Ja siinä samalla olisi tarkoitus tehdä töitä, sanoi nivelet mitä hyvänsä. Tarkoitus on myös kierrellä sekä Keski-Suomessa, Hämeessä, Etelä-Pohjanmaalla, Pohjois-Pohjanmaalla että Lapissa, kun Rovaniemellä on tarvis käydä ainakin kerran. Tuossa tulee bussimatkat taas tutuksi, tosin hyvällä tuurilla voisi käyttää jopa vr:ää. Katsotaan nyt miten nämä kuviot menee. Vielä olen Alanyan auringon alla vähän aikaa, nautin olostani, teen tyhmyyksiä ja taputtelen palovammoihin aloeveraa 😎 . Life is Life.
Alanyan kaupungin kukkapenkin ruusuja 6.8.2017

Opus - Life is LIfe 1985

sitten turkkilaista tanssittavaa musiikkia

Ja lopuksi monen lomalaisen turkkilaisista illoista ja ravinteli-illoista tuntema


lauantai 5. elokuuta 2017

Vuorille fillarilla

Alanyan DImCayin luolalta pohjoiseen päin, kai
Puolilta päivin vahvistui ajatus "haistakaa nivelet kukkanen, minä lähden lenkille", ja niin lähdin. Google Mapsissa oleva reittityökalu näyttää kilometrien lisäksi sopivasti myös tieosuuden nousujen ja laskujen määrän. Siinä näkyy erikseen sekä korkeusero että konkreettisten nousuosuuksien metrimäärät. Viereiset leikkeet kertovat tämän päivän urakan. Onneksi olo oli hyvinkin virrakas reissulle lähtiessä, sillä tarvisin energiani. Tulomatka oli helppo, sen kun lasketteli alamäkeen sen mitä autoliikenteeltä voi. Paluumatka ei todellakaan kestänyt kauaa, toisin kuin ylämäkeen meno. Kolmen jyrkimmän nousun loput kävelin ylös ihan suosiolla, sillä hapoille en kuitenkaan halunnut ajaa.

Nuo kuvat kertovat todellisuuden rantatieltä Alanturin kohdalta DimCAyin tippukiviluolalle, ja paluumatka yliopiston vierestä Kestelin keskustaan ja siitä Alanturin luokse. Saman lenkin kävelin silloin maaliskuussa, kun sen koirankin siellä tapasin. Nyt ei näkynyt koiraa, sen sijaan turistibusseja, turistijeeppejä ja henkilöautoja paljon enemmän kuin ennalta arvasin. Osa autoilijoista ajoi aivan liian läheltä, ja siksi omaa vauhtia piti hieman hillitä, siis että voi tarvittaessa paremmin hallita tilanteen, jos joutuu kaatumaan tms. Ei onneksi tullut ihan niin lähikontaktia tänään.

Lähtiessä säätiedotus näytti lämpötilalukemaksi +32 C, eli aiempia päiviä vähemmän, koska oli pilvistä ja sadekuuroja lähitienoilla. Vuoristossa satoikin, siis hieman korkeammalla, ei tuossa DimCayi -luolan kohdalla. Siihen näkyi tummat sadepilvet ja kuului ukkosen jyrinä, vaan pisaraakaan ei satanut silloin kun siellä olin. Lähtöhetkeen mennessä oli aurinko voittanut pilvisyyden, ja loisti kirkkaana koko tienoo. Tulomatka meni pääosin vasten aurinkoa ajaen, ja aurinkolasit tulivat tarpeeseen. Aurinkovide oli tietty kotona, ja sen huomaa punaisena helottavasta naamasta. Mutta kuuma tuolla ylhällä ei tullut. Vuoristossa oli ihana tuuli ja kaupunkia paljon viileämpi ilma. Siellä olisi helposti viihtynyt pitempäänkin. Kestelin keskustaan saapuessa kuuma todellisuus tuli taas vastaan, ja iholtakin sen huomasi. Sen jälkeen oli edessä vielä fillarointi kotiin, ja viimeinen 0,5 km 10 litran vesipullon kanssa ylämäkeen. JOten eiköhän tämä kuntoilu tälle päivää riitä.

DimCayin tippukiviluola jäi vieläkin kokematta. Sinne pihaan päästessä oli lihakset jo väsähtäneet mutta muuten ihan ok olo. Söin siellä ja nautin maisemista sekä kuvailin, kun juuri oli pari bussilastillista turisteja mennyt luolaan En halunnut edes yrittää ngetä sinne yhtä aikaa.  Kun lopulta kiipesin
...ja etelään
portaita luolan suulle, niin polvinivelten kipu oli jo sitä luokkaa, että arvelin etten pääse luolasta enää omin avuin
ulos. Siellä kun on kuulemma valtava määrä portaita, niin kuin Damlatas-luolassakin. Joku järjenhiven pisti stopin tuohon ja ilmoitti, että joskus toisella kertaa, kun on saapunut paikalle autolla, ja on sopivasti kivuttomat polvet. Siinä tunteet ja järki kävivät neuvottelua hetken, ja tällä kertaa järki voitti. Voi kökkö sanoo tunteet vieläkin, nivelille. Niin lähellä, ja silti niin kaukana.

Ai niin, yhtään käärmettä tai skorpionia en matkalla nähnyt, ennen kuin kotiportailla. Joku muu oli taas tuonut vuorilta kaverin mukanaan. Tällä kertaa oli vaalea skorpioni, ja isompi kuin kompikaan aiemmin näkemistäni. Annoin sille etuajo-oikeuden, en tohtinut edes hypätä yli. Muualle se siitä vipelsi, ei jäänyt katselemaan, enkä minäkään tällä kertaa.

Nyt on taas endorfiinit kohdallaan. Kyllä liikunta on herkkua. Iso lasillinen viileää teetä, ikkunasta sisälle kantautuva valo, varsin äänekäs kaskaiden siritys ja mereltä puhaltava viilentävä tuuli... siinä on tämän hetken hyvän fiiliksen elementit.

perjantai 4. elokuuta 2017

Fillari on jo ihan romuna

DimCayin viileä iltayö ja kelluvat ja kiinteät loosit.
Tämä teksti on taas koottuja ajatelmia ja poimintoja niin päivän uutisvirrasta kuin Alanyankin tapahtumista, omassa elämässä kun ei suuremmin mitään tapahdu :D . Tänään olisi ollut suunniteltu lähtö kohti Rodosta, vaan kun kaikki matkan plaset eivät osuneet kohdalleen, eivät järjestyneet, niin Rodos jää hamaan tulevaisuuteen. Se on yllättävän lähellä tässä, sillä ensin olisi tarvinnut matkata bussilla Antalyaan, siitä bussilla Fethiyeen ja Fethiyestä lautalla Rodokselle. Se jää nyt toiseen kertaan, mutta ei unholaan. Vähän niin kuin se aiempi Kyprokselle menonkin suunnittelu. Ensin ei kokonaisuus toimi halutulla tavalla, ja sitten yks kaks tulee hetki, jolloin se matka on ajankohtainen, toteutuu kuin itsestään.

Marko Pyhäjärvi kirjoitti blogissaan painavaa asiaa alkoholittomaan elämään siirtymisestä. Täällä Alanyassa lomailevista tutuista vain yksi ruotsalainen ystävä pystyy olemaan ja nauttimaan elämästään myös ilman alkoholia.
Kaikkien muiden tuttavien rentoutumiseen ja juhlintaan alkoholi kuuluu täällä päivittäin. Nostin tämän ylös koska alkoholin juominen on nykyään valtavan tärkeää suomalaisessa yhteiskunnassa, ja se joka ei halua juopotella, joutuu kuuntelemaan vaikka minkälaista kommentointia. Muuten, katsopa lomakuviasi ja tuttaviesi lomapostauksia tai facebook-profiilikuvia ja jaettuja kuvia "sillä silmällä". Tai Youtubeen ladattuja lomavideoita. Itse viihdyn hyvin ja nautin elämästäni pitkiäkin aikoja täysin ilman alkoholia. En arvota enkä kommentoi enempää.

valitsin kelluvan :)) voi syöttää kaloja
Samaisesta blogista nostan esille yhden Pyhäjärven tekstin kohdan  ihan vain mietittäväksi, ajatusten herättäjäksi:
"Amerikkalaisen Social Security Associationin tutkimuksen mukaan 100 ihmisestä 40 vuoden aikana
  • Yhdestä tulee rikas
  • Neljästä tulee taloudellisesti hyvin pärjääviä
  • Viisi jatkaa työntekoa elämänsä loppuun saakka vain pärjätäkseen
  • 36 kuolee
  • 54 tulee olemaan riippuvaisia sukulaisten ja läheisten avusta
Vain 5% amerikkalaisista pärjää omillaan. Suomen vastaavat luvut tuskin ovat kovin paljon parempia.
- MArko Pyhäjärvi blogikirjoituksessaan"

Uusia alkuja, uusia mahdollisuuksia, niitä meille tarjotaan joka päivä. Jos haluat elä rauhallista ja onnellista elämää, elä. Jos hauat uuteen ympäristöön, uusien ihmisten keskelle, muuta sinne. Mutku mutku mutku en minä voi kun ensin pitää sitä ja tätä ja tuota. Juu, silloin ei voi. Silloin et ole valinnut etkä todella halunnut. Tee sellaista mitä todella haluat, mihin sinulla on intohimo. Samalla voit lakata huijaamasta muita. Arvaa moniko kysyy minulta kukausittain tänne muuttook liittyvistä käytännönasioista? Moni. Entä moniko kyselijöistä on näiden neljän kyselyvuoden aikana muuttanut tänne? Nolla, ei ketään, ei ainoakaan kyselijöistä. He vaan työllistävät ihan jumalattomasti, kun pitäisi etsiä heille vuokra-asuntoa, ja ohjeistaa kuinka löytää verotoimiston, mistä pankista saa helposti tilin ja miten sen pankin löytää, ja sitte loputon keskustelu ja vääntö työasioista.

Loosissa istutaan perinteisesti. Salissa on tavallisia pöytiä.
Joten turhankyselijät, please, kysykää joltakin muulta, työllistäkää joku muu. Minulla on päivissäni sisältöä enemmän kuin osaatte arvatakaan, eikä aina ole edes kovin helppo löytää vapaata aikaa ja järjestää niitä tapaamisia haluamiinne baareihin tms. En pitkästy enkä huku tekemättömyyteen vaikka ette kysele, kiitos. Sen sijaan ne, jotka oikeasti ovat muuttamassa juuri nyt, ja haluavat kysyä jotakin, tervetuloa, ja mielelläni kerron ja jaan sitä tietoa mitä on. Ja he, jotka suunnitelmallisesti etenevät kohti tulevaa muuttoa, hekin ovat tervetulleita kysymään ihan mitä tahansa muuttoon ja täällä asumiseen liittyvää. Tyhjän jahkailijassa ja toteuttajassa / tekijässä on iso ero, tosi iso. Toisen kanssa vietetty aika menee täysin hukkaan, ja toiselle käytetty aika kasvattaa molempia, kun voi oikeasti olla avuksi.

Tuhannet suomalaiset elävät polyamorisissa suhteissa, sanoi Ylen jakama aamun uutisotsikko. 😶 . Tuli jotenkin muinaisen Rooman orgiat mieleen. Olen tässä asiassa vanhakantainen konservatiivi, ja sanaton. Ja toinen miettimään laittanut uutisotsikko pehmeistä arvoista. Mitkä maat ovat kärjessä ja missä Suomi on, kun puhutaan pehmeistä arvoista?

Alanya.bel.tr , kaupunginjohtaja Adem Murat Yücel
Alanyan Kalen hisseistä taas pari sanaa. Kaupunginjohtaja kävi testiajolla ja julkaisi uusia kuvia ja tietoa hisseistä. Tuo 900 metrin mittainen hissireitti Damlatakselta Kalen linnoituksen luo vie noin 300 metrin korkeuteen 17:lla hissiboksilla (vai mikä se nimi nyt onkaan). Kapasiteetti on 1130 ihmistä tunnissa, ja tavoite miljoona ostettua lippua vuoden aikana. Lipun hinta asettunee noin 18 TL eli n. 4,5 € tuntumaan. Hisseillä ajetaan vielä koeajoja matkustajien kera ja virallisista avajaisista ilmoitettaneen lähiaikoina. Samalla turistibussien pääsy Kalelle loppuu. Ylhäällä on 4 kpl 14-paikkaista golfautoa, joilla kierrätetään asiakkaita.
KAupungin sivuilla on juttu asiasta ja paljon kuvia. Hayırlısı olsun! Ja kiitos isosta projektista.

Kävin tässä välillä Cuma Pazarissa hakemassa viikon hedelmäostokset. Olisin ehkä shoppaillut hieman enemmänkin siellä, mutta valitsin ihan väärän kulkupelin. Tulin sinne fillarilla, eikä se ollut fiksua. Ensin 3 hyvää syytä, miksi täälläkään ei kannata ostaa kallista pyörää. 1. naapuruston lapset käyttävät sitä leikkikaluna ja aikuiset kaatelevat ohi mennessään, niin että fillarin kunto on jo aika huono. 2. Skoottereista saat osumaa ja autoja joudut väistämään niin, että osut katukiveyksen reunaan, liikennemerkkiin tai muuhun fillaria kovempaan kohteeseen, ja taas tuli vääntymiä ja naarmuja. 3. Torilla nainen joka ei ihan hahmottanut leveyttään, kaatoi ohi mennessään fillarin jalkakäytävältä keskelle ajorataa, niin että pyörän korista lensi kamera ihan keskelle tietä, viinirypäleet pusseineen ajoradalle ja sipulit yksitellen ajoradalle. Mamma kohauttaa harteitaan ja jatkaa matkaa, autoilija tööttää kun olisi kiire johonkin, ja minulla on banaanikauppa kesken kyläläisen kanssa.

Samettikukkia on kukkapenkit täynnään. :))
No, lasken loputkin ostokset maahan jalkakäytävälle, ja kyykistyn ajoradalle ison auton eteen ja alan kerätä sinne tänne kierineitä sipuleita pussiin, samalla kun toripöytien takaa rientää eräs mies apuun, nostaa vaurioituneen fillarin, kameran ja rypäleet jalkakäytävälle, sekä pidättelee autoa. Ajatuksissani ehdin kirota kaikki tyhmät ämmät vaikka minne, mutta ääneen en sano mitään muuta kuin kiitän avusta apuun tullutta torimyyjää. Teen banaanikaupan loppuun asti, ja hinaan fillarin ja ostokset kadun toiselle puolelle, leveämmälle jalkakäytävälle (jota isommat mammat eivät käytä, vaan kapeaa). Siellä alan tutkia miten vaurioituneen ja vääntyneen etulokasuojan saa taas sellaiseen asentoon, että pyörällä voi ajaa.  Pyörä on jo viikon omistamisen jälkeen ihan romuna, ja ainoatakaan kolhua tai tapahtumaa en ole aiheuttanut itse, ellei lasketa sitä, että olen sen ostanut ja ajanut ulos liikkeestä. Lähden taluttamaan pyörää ja ostoksia, ja saan kävellä pari kilometriä ennen kuin olen taas hyvällä tuulella. Mutta onneksi hyvä tuuli löytyi takaisin.

Seuraavalle toripäivälle menen taas kuuliaisesti bussilla kauppakärryn kanssa. Kun liikut torilla ja keskustassa, niin vastoin ulkomaalaisturkkilaisten neuvoja laitapa salvarit jalkaan. Tulee tosi paljon hymyjä ja hymyileviä katseita vastaan. Naapurin ainokainen hankala muijakaan ei vastaantullessa ilkeillyt, ei tosin tervehtinytkään, mutta hiljaisuuskin oli positiivista.


torstai 3. elokuuta 2017

Saarna osa X

Olin lähestyä asiaa sarkasmin kautta, mutta menköön ihan perinteisesti... Puutun taas asiaan joka on SUomessa lähes tabu, mutta sellainen luontoni on.

Suomessa on vuoden verran kampanjoitu kovasti Espanjan matkailun ja Euroopan matkailun puolesta, kommentoiden mm. että Turkkiin matkustaminen on ei-turvallista. Moni kyselee edelleenkin, että kuinka uskallan matkustaa tänne, ja kun vastaan, niin eivät usko vastauksiani, vaan sitä mitä lehdet tai muu media heille syöttää. No, se on heidän oikeutensa, siis uskoa mihin tahtoo. Uskoohan ihmiset mitä kummallisimpiin asioihin muutenkin.

Juttelin suomalaisen tuttavani kanssa tänään siitä Suomessa ja Helsingissä ihmisten päälle ajaneesta miehestä. Jos hän olisi ollut muslimi, niin suomalaise mediat olisivat repineet siitä vaikka minkälaisia otsikoita irti, ja pitkään. Samoin tietyn suunnan poliitikot. Tuttavallani oli kuitenkin käsitys, että ulkomaalaisesta miehestä oli kyse. Täältä ulkomailta käsin uutisia seuranneena näytti olevan suomalainen rajakki, päästään seonnut rajoja kiinni vaativa. Siksi siis asia painettiin kaikessa hiljaisuudessa unholan puolelle, eikä ketään kiinnostanut kirjoitella siitä juurikaan muuta, kuin että sen täytyy sittenkin olla ulkomaalainen, vaikka olikin Rajat kiinni -ryhmäläinen. Tässä Aamulehden artikkeli aiheesta. JA Helsingin Sanomien artikkeli aiheesta.

Muutama suomalainen tuttavani on nyt innostunut suuntaamaan lomamatkansa Espanjaan Turkin sijasta, Espanjassa kun on heidän mukaansa paljon turvallisempaa. Kysyin miten he suhtautuvat Espanjassa ongelmaksi muodostuneisiin mafioihin, mielenosoituksiin ja pommituksiin (joita oli aiemmin). "Ei siellä mitään sellaista ole, siellä on ihan rauhallista ja turvallista." Niin, minunkin mielestäni täällä Turkin Alanyassa on mitä parhain rauha ja turva, ihan oikeasti. Paljon rauhallisempaa täällä on, ja paremmin olen täällä turvassa kuin kuohuvassa Helsingissä. No, vastarannan kiisket eivät tietenkään usko muuta kuin propagandaa, ja sekin heille suotakoon.

Mutta takaisin Espanjaan. Espanjassa turismivastaisuus on rajua, nopeasti kasvanutta ja vaarallista, ainakin jos uskoo Ylen artikkeliin, Huppupäiset aktivistit hyökkäsivät turistibussin kimppuun Barcelonassa. Espanja ei ole onnistunut kitkemään kansalaistensa keskuudesta pois radikaaleja ryhmiä, vaan ne voivat hyvin ja kasvavat. Ja eihän monet suomalaiset edes hyväksyisi sitä, että radikaaleja ryhmiä, niitä jotka aiheuttavat turvattomuutta, tekevät hyökkäyksiä ja räjäyttelevät, siivottaisiin pois yhteiskunnasta. Monien äänessä olevien suomalaisten mielestä on väärin pidättää ihmisiä ja laittaa heitä vastuuseen teoistaan. PArempi olisi vaan silitellä ja hyssytellä, kuten Suomessa.

Entäs sitten aikanaan, kun Suomessakin joudutaan siivoamaan pois yhteiskunnasta ja vapaalta jalalta ne, jotka rikkovat yhteiskuntarauhaa, aiheuttavat levottomuuksia, synnyttävät turvattomuutta ja ottavat lain omiin käsiinsä? Näitähän monet suomalaiset nyt haluavat hyysätä, paapoa ja silitellä, ihan jo silläkin perusteella, että eivät hyväksy kyseisiä valtakuntarauhan ylläpitämiseen ja kansalaisten ja turistien turvallisuuden edistämiseen tähtääviä toimia muissakaan maissa, etenkään Turkissa. On turha kuvitella, että 80 miljoonaista kansaa voitaisiin johtaa samalla tavoin kuin 5 miljoonaista kansaa. Sama kuin sanoisi soutuveneellä soutelijan olevan kykenevä ottamaan vastuun kuunarin kapteenin tehtävistä.

Takaisin Espanjaan. Tässä Guardianin artikkeli. JA Espanjalainen Murcia Today. Ja niin edelleen.

TUrkissa ei ole tapahtunut mitään isompia iskuja tai räjähdyksiä vuoteen. Miksiköhän ei? Niin, koska on tehty juuri sitä mitä monien suomalaisten mielestä ei saisi tehdä. On pidätetty ihmisiä. On puhdistettu yhteiskuntaa niistä, jotka yhteiskuntarauhaa uhkaavat. Sama tulee pahimmassa tapauksessa eteen Suomessakin, on siellä niin kaoottinen meno päällä omankäden oikeuden, väkivallan ja valtataistelujen suhteen. No joka tapauksessa täällä valtion johto on onnistunut. JOs joku pelkää tulevansa pidätetyksi, niin onko tehnyt jotain sellaista että kannattaa pelätä, onko toiminut vastoin valtiota? SUomen isosti uutisoimat T-paita-pidätetytkin pääsivät vapauteen, koska he eivät olleet tehneet mitään. Siitä ei Suomessa tietenkään uutisoitu, koska se oli vastoin sitä kuvaa mikä halutaan antaa.

Muutamia tuntemiani ihmisiä on pidätetty, tutkittu ja vapautettu, osa jäänyt vangituksi. Espanjassa lienee sama edessä. Jollei valtiota ja yhtenäisyyttä vastustavia tahoja vangita, niin hajaannus ja tuossakin tapauksessa valtion hajoaminen on edessä, kun tietty porukka haluaa oman alueen ja oman valtion. Ja niinhän Suomessakin ne tietyt tyypit haluavat perustaa oman valtion omine lakeineen, hörhöimmät puhuvat jopa Suomea isommastakin maa-alueesta. Sama hajottamispyrkimys oli täälläkin, mutta valtio on vahva, kansan enemmistön tahto on vahva ja kansan enemmistö hyvinkin yhtenäinen. Ne, jotka haluavat hajottaa valtion voisivat halutessaan muuttaa valtion ulkopuolelle, mutta sitä he eivät halua. Haluavat sen sijaan hajottaa valtion, vallanhalussaan.

Tässä oli nyt useampi punainen lanka päällekäin ja lomittain, poimikoon kukin mitä haluaa. Alanya on yksi euroopan turvallisimpia lomakohteita, johon turisti on aidosti tervetullut, läheltä tai kaukaa, uskontoon, ikään, sukupuoleen ja varallisuuteen katsomatta. Myös ulkomailta tänne asumaan muuttaneet ovat tervetulleita kaupungin ja eri uskontokuntien taholta. Täällä osataan elää yhdessä. Täällä ihmisyys, rehellisyys ja kunnioittaminen ovat merkityksellisiä, samoin kuin perheyhteys ja yhdessäolo. Espanja on nyt se missä rähinöidään ja kuohuu, ja missä on turismivastainen ilmapiiri.