sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Uutta vuotta päin mennään

Aurinkoinen Alanya pari päivää sitten
Alanya siirtyy uuteen vuoteen sateisen ja harmaan sään siiittämänä. Koska sateita ei ole ollut kovinkaan paljoa, oli yllättävää että nyt on jo kolmas perättäinen sadepäivä. Eilen ja tänään on luonto saanut vettä todella runsain mitoin, ainakin tässä meidän asuinalueellamme. PArvekkeella timjami, appelsiinipuu sekä sipulikukat olivat jo niin märkiä, että niiden alusta on tyhjennetty vedestä pariinkiin kertaan. Parveke ja ikkunat on hyvin huuhdeltuja.

Tällä säällä ei ole ollut pienintäkään halua etsiä mitään uuden vuoden vastaanottojuhlallisuuksia. Kävin ruokaostoksilla sateenvarjon kanssa, tennarit märkinä, ja se riitti ulkoiluksi niin päivän kuin illankin osalta. Tämän vuodenvaihteen parhaat bileet ovat videopuheluiden kautta ja punaviinin kera omassa olohuoneessa. Mukavuudenhalu on vahvempi kuin halu lähteä ulos kylmään ja märkään säähän, varsinkin kun moni paikka on oikeasti lämmittämätön, siis saman lämpöinen kuin ulkoilma. Juu ei. Villasukat, kynttilät, hyvä seura ja arabialainen maustekakku toimii paremmin.

Alanyan rauhassa elellessä unohtuu suomalainen, kiihkomielinen trollaus, joka siellä on kuulemma edelleen voimissaan. Nyt vuodenvaihteessa, kun Puhutaan turkkia Kieli- ja kulttuurikoulu avataan, niin taatusti ilmestyy kaiken maailman munattomia paskanpuhujia taas kertomaan, kuinka se on toivotonta ja surkeaa ja huonoa ja ties mitä. Antaa niitten mellastaa omissa pilttuissaan. Sitä varten ne on kai luotu. Voin taata, ettei ainoakaan noista ressukoista ole ollut tunneilla, eivätkä ne tiedä mistä puhuvat. Ovat vaan tavalla tai toisella maksettuja trolleja. He eivät sijoita rahojaan opiskeluun, vaan kaljaan, baari-iltoihin, uhkapeleihin jne. Jos kielen oppiminen kiinnostaa, niin kannattaa kysyä niiltä, jotka oikeasti opiskelevat ja oppivat. Heitä voi tosin olla hankala löytää mistään kohupalstoilta, sillä heillä on elämä meneillään, ihan oikea elämä 😉.

Alanya kuhisee elämää tälläkin hetkellä. Kasvanut väkimäärä tekee sen, ettei enää ole hiljaista edes kylmimpinä talvikuukausina. Edelleen aurinkoisina päivinä nousee lämpötila noin +20 C:een, ja sateisina päivinä liikutaan noin +12-16 C:ssa. Tuossa viereisessä kuvassa on seuraavan kahden viikon sääennuste, ja onneksi on huomenna taas aurinkoinen päivä, oletettavasti.

Eilisestä vesikatastrofista vielä sen verran, että vaihdoin seuraavaan 20 l vesipulloon, ja kaikki oireet loppuivat heti. Tekisi mieleni palauttaa tuo saastunut pullo täytenä heille, tuollaisenaan. Katsotaan nyt mihin lopputulokseen tulen. Saattaa olla, että kyse on vain pulloon jääneestä pesuaineesta, huonon huuhtelun myötä, tai sitten virus-/bakteerikontaminaatiosta. MIstäpä sitä ilman labratutkimuksia tietää mistä on kyse. En kuitenkaan aio mitään tutukimuksia teettää. Pääasia että olen taas jaloillani ja paremmassa kunnossa.

Huomenna on täälläkin virallinen vapaapäivä, joten jos on kaunis sää, niin rannat, puistot ja grillauspaikat ovat täynnään ihmisiä. Toivotaan aurinkoista alkua uudelle vuodelle. Ja tehdään vuodesta 2018 elämystentäyteinen ja eloisa vuosi.


lauantai 30. joulukuuta 2017

Hyvää Uutta Vuotta 2018

Elämäntäyteistä ja Onnellista Uutta Vuotta 2018 kaikille lukijoille. 

Alanya myrskyn jälkeen  30.12.2017
Tässä vielä muutamia kuvia lähipäiviltä ikään kuin tunnelmapaloiksi ja tarinankertojiksi. Tämä läppäriä naputteleva tarinankertoja onnistui ostamaan tänään "saastuneen" 20 litran vesipullon. Omalle kohdalle tämä on vasta toinen kerta näiden vuosien aikana, ja minä käytän juomavettä paljon. Nyt en siis ole ihan iskussa kirjoittelunkaan suhteen, ja siksi annan kuvien puhua. 
Swedish Connection 28.12.2017
Kapokkipuun kiehtova runko 28.12.2017
Vastakohtia 28.12.2017
Auringon kultaama pilvenreuna 27.12.2017
Iltarusko yllättää aina. 26.12.2017

tiistai 26. joulukuuta 2017

Teen sinusta sellaisen kuin haluan

Eilisen kaupunkiasioinnit ja maaseutumatkailu väsyttivät sen verran (yli)tehokkaasti keskenkuntoista, että tänään on lepopäivän paikka.

Yksi pikku juttu ensin. Mikään ei ole niin vahva kuin joidenkin ihmisten usko omaan tietämykseensä ja kykyynsä järjestellä asioita. Jouluenkeliksi ristimäni henkilö ei tiennyt mistä puhui. Oli siis väärässä. Hiukanko se sai hänen miehisen itsetuntonsa säröilemään, mutta itseäni se ei yllättänyt. Kun valtion laki ja ohje sanoo mm., että pitää työllistää viisi paikallista jotta voi saada yhdelle ulkomaalaiselle työluvan, niin se myös tarkoittaa sitä. Joten edelleen jatkan odottamista, vuosien kuluttamista, ja avaan sitten aikanaan firman jos olen vielä täällä ja jos siltä tuntuu.

MItä sinä ajattelet ihmisestä, joka sanoo jo tuttavuutesi alkumetreillä, että sinun pitäisi
vaihtaa itsellesi toinen nimi? ...jotta kuulostaa hyvältä hänen sanoessaan nimesi.

Mitä ajattelet ihmisestä, joka pian tutustumisesi jälkeen kertoo kuinka sinun tulee jatkossa kasvattaa hiuksesi pitkäksi ja pitää ne suorina ja auki? ...jotta näytät hyvältä ja naiselliselta hänen silmissään, olet nainen hänen kriteereidensä mukaan.

Mitä ajattelet ihmisestä, joka sanoo muille miten pitää olla ja käyttäytyä, mutta ei itse pysty käyttäytymään omien ohjeistustensa mukaisesti?

Juu, kyllä, olen taas viimeisten viikkojen aikana tavannut sellaisia miespuolisia henkilöitä, joiden suusta nuokin totuudet on kuultu. Kuka omilla jaloillaan seisova ihminen haluaa lähteä toisen muovailuvahanukeksi, tyyliin "teen sinusta itselleni sellaisen edustushenkilön kuin haluan"?


maanantai 25. joulukuuta 2017

Aurinkoisilla vuorenrinteillä

Alanya Dinek mah. 25.12.2017
Kävin hyvän ystäväni kanssa tänään sellaisilla vuoristoteillä, joita en tunne entuudestaan. Aika lähellä kyseisiä paikkoja ja teitä olen ollut, mutta en juuri näillä mitä pitkin nyt ajoimme. Yritän selittää mistä ja minne...

Alanyan Antallyan puoleisella puolella on parit maantietunnelit. Niiden jälkeen keskustaan päin ajaessa on ensimmäinen iso risteys, josta pääsee Kleopatrarannan tuntumaan. Ohita se ja aja vähän pidemmälle. Seuraavasta pääsisit myös keskustaan, kalahallille, tiistaitorille ja Anadolu-sairaalaan. Siitä risteyksestä käänny vasemmalle, kohti vuoria, ja nouse Manzara restaurant -kylttejä seuraten lähes ravintolalle asti. Menet samaa tietä jota monet riippuliitopaikalle vievät jeepit ajavat. JOka tapauksessa tietä riittää kilometritolkulla. JOs menet sinne kävellen tai fillarilla, niin aiemmin pääsee kääntymään laaksoon yms helpommille teille, mutta jos menet autolla, niin aja vaan ylemmäs. Lopulta on DInek - Tepe -alueiden korkeilla paikoilla. Tuota toisena olevaa sumakki-kuvaa lukuunottamatta muut ovat sieltä alueelta. SIellä on ihan oma erityinen maailmansa, oma laaksonsa ja omat kylänsä, sekä todella hiljaista. Tänään oli hyvä päivä vierailla siellä, sillä taivas ja meri loistivat sinisinä, ja auinko paistaa helotti niin voimakkaasti, että kameran ruudustakaan ei meinannut nähdä mitään.

Myrkkysumakki nauttii auringosta
Vaikka iltaa ja yötä kohden viileni rajustikin, oli päivällä jopa niin lämmin, että tarkenin ulkona aurinkoisella rinteellä ilman takkia. Ihana kesäinen päivä. Monessa paikassa riitti kärpäsiä ihan häiriöksi asti. Jotain isompia koppiaisiakin lenteli, samoin kuin perhosia. LInnun laulu kuului monin paikoin, ja tuossa mäntyjen kuvauskohdalla kuului jopa lehmien ammuntaa ja vuohien määintää. Seurassani olllut ystävä on maanvilejlijän lapsi hänkin, ja vahvisti että kyseessä todella oli vuohi. No, hetken matkaa kun ajoimme, niin vuohia oli myös tien varrella. Kaikkein sykähdyttävin eläinten kohtaaminen on ankka- tai hanhiparvi. En edelleenkään hahmota kummat ovat kumpia, mutta valkoisia isoja lintuja, joista saa hyvänmakuista paistia 😋. OI joi mitä herkullista ruokaa -oli kuskinkin tuumaus. Na taapersivat kaikessa rauhassa siinä Tepen alueen maantiellä. Teki mieli avata auton takaovi kuin elokuvissa "olkaa hyvä, Sir". Vaan ehkä eivät olisi marssineet paistinpannulle, eivätkä edes kyytiin. Eikä meistä kumpikaan olisi hennonut oikeasti tehdä noista kauniista linnuista mitää paisteja.

Alanya Tepe MAh. 25.12.2017
Eläinlista jatkui hevosilla, pienemmillä hevosilla, aaseilla ja kameleilla. Kamelien kasvattajat asuvat aika lähellä tunneleilta vuoristoon päin nousun jälkeen, ja siellä näkyi isompaa ja pienempää kamelia. Väitin erästä nelijalkaista aasiksi, vaan heti kuului korjaus että tuo on pienikokoinen hevonen, ei aasi. Aasikin oli siellä ihan korkealla eräässä aitauksessa, ehkä. Emme käyneet tarkistamassa, emmekä olleet yksimielisiä, mutta ei sillä ole loppujen lopuksi mitään väliä. MAaseutumatkailua ja lajien tunnistusta siis on suoritettu tänään.

Erään maanvyörymän näin kaikkein epämiellyttävimmässä kohden, eli ikkunasta ulos katsoessani siinä tien laidassa, auton vieressä. Ajoimme ylhäällä jonnekin picknik-alueelle, jonka nimeä en tiedä, ja siellä meitä odotti oletettavasti sateista johtuva maan vajoama. Yllättävän pitkälle matkalle oli ilmestynyt kuoppa, jonka pohjaa emme nähneet. Itse asiassa kummankaan ei tehnyt mieli mennä kovin lähellä tuota aluetta, ja sieltä mistä katsoimme ei voinut nähdä kuinka syvästä vajoamasta on kyse. Se oli tarpeeksi pelottava etäältäkin.

Alanya, Tepe Mah. 25.12.2017
Lehdettömiä, talvikunnossa olevia puita on ylempänä yllättävän paljon. No, minähän en niistä tunnista muita kuin viikunapuun, eikä tuo ole se. Tuo on Joku Lehdetön Puu. Teki mieleni kysellä ystävältä mikä tuo puu on ja mikä tämä pensas on, mutta olen toistaiseksi saanut vastaukseksi muilta tuttavilta vain "en tiedä" tai "joku puu, mitä sen on väliä", joten kyselyintoni on täällä ollessa laantunut, vaikka lajit edelleenkin kiinnostavat. Tuolla vuoristossa ajelu teki tänään puhumisesta melko haasteellista, sillä korvat olivat lukossa suurimman osan aikaa, kuuleminen vaikeaa ja korvissa oli ajoittain painekipuakin. Ihan ei ole vielä lentsu kaikkine lisäosineen siis poissa, vaan jotain kiikkuu vielä mukana. Ja kuski tupakoi joka välissä, autossa ja auton ulkopuolella, joten osansa teki sekin. Joka tapauksessa oli mukava käydä ulkona vuorilla nauttimassa uusien teiden tutkimisen riemusta, aurinkoisesta ja raikkaasta säästä sekä hyväntuulisesta jutustelusta.

Joka kerran kun laitan jalkaan uudehkot, valkoiset kengät, päädyn johonkin sellaiseen ympäristöön, jossa tarvittaisiin ennemminkin retkeilykenkiä tai kumisaappaita. Niin tänäänkin. KOtoa lähtiessä oli vain tarkoitus käydä kaupungilla asioimassa ja ystävän kanssa kahvilassa jutustelemassa. Sen sijaan kiikun jossain maastossa, jyrkällä vuoren rinteellä, ja mietin onkohan käärmeet hereillä tällä säällä, astunko vahingossa vuohen kakkaan jne. Niiltä molemmilta säästyin.

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Hyvää joulunaikaa

Joulupuu ja pallerot vm. 2017
Kun aamulla herätessä tuntee kuin olisi herännyt pyörtymisen jälkeen, ja tuntuu hyvältä, paremmalta kuin viikkoon, niin voi olettaa selvinneensä sekä influenssasta että jälkitaudeista. Ensimmäinen projekti "valitettavasti" oli siivota koko asunto terveyttä edistävämpään kuntoon. Villakoirat ja pienemmätkin kertymät on nyt poistettu, ja on tosi paljon hempompi hengittää. Voimia on,vaan normaalikuntoon on vielä matkaa. Silti suunta on hyvä.

Siivousten jälkeen oli merisuolahengittelyjen vuoro, ja tällä kertaa suuntasin kulkuni Kleopatrarannalle. Kotiin asti näin meren väristä ja meren pinnan lähellä liikkuvasta sumumaisesta kerroksesta, että nyt kuohuaa, nyt nousee suolapisaroita ilmaan ihan kunnolla. Meri oli tumma ja levoton, aallot isoja ja kuovuvaisia. Meriveden lämpötila on +19,4 C eli tällä hetkellä enemmän kuin ilman lämpötila. Ulkona on nyt noin +10-12 C ja vuorille tuonne Alanyan pohjoisosiin on tänään satanut lunta, ja siellä on autoja jumissa sekä teillä että teiden ulkopuolella. Tuuli on ollut pohjoisesta eli tuolta lumisilta vuorilta, ja kun kävelin bussipysäkille tuohon vähän kauemmas, niin tuntui että sormet ja korvat jäätyvät. Huomiselle ja ylihuomiselle on onneksi tiedossa aurinkoista ja hieman lämpimämpää, mikäli sääennustus osuu kohdilleen.

Jouluherkkuni raaka-aine vm. 2017
Kynttilät luovat tunnelmaa ja muiden suomalaisten jouluruokien sijasta tuoksuu tuore ruisleipä. Uunissa paistuu taas ruispalat, ja yritän olla syömättä niitä keskenpaistoisina... on ne hyviä niinkin, oli ainakin nuo pari edellistä ;) . Tuoreita kasviksia ja hedelmiä tulee valmistettua paikalliseen tyyliin, ja niistä saa mieluisimmat herkut. Liharuoat syön edelleen ulkona, jossakin hyväksi havaitussa ravintolassa. En millään malta kypsyttää yhden hengen annosta lammasta tai kanaa vaikkapa uunipadassa tai edes pannulla tai keitossa. Ja koska syön lihaa vain kerran viikossa, niin ehtisi mennä pilalle jos teen isomman annoksen.

Törmäsin tänään Jouluenkeliin. Eräs tuttu ihminen kysyi työtilanteestani, ja sanoi, että sopiiko että hän hankkii minulle työluvan. Yritin selittää, että minun tarvitsee odottaa enää vähän, ennen kuin olen ollut täällä riittävän monta vuotta saadakseni työluvan. No, Jouluenkeliksi ristimäni tuttu henkilö oli sitä mieltä, ettei kannata odottaa siihen asti, vaan että se saattaa järjestyä jo nyt. Hän vielä kysyi, että haittaisiko, jos se järjestyy jo nyt 😇. No ei tietenkään haittaa. Ihme tarvitaan että yritykseni saisi työluvan jo nyt työllistäessään vain yhden ihmisen, yhden ulkomaalaisen, eli minut, sillä tuo yhtälö ei täytä viiden paikallisen työllistämisvelvoitetta. Mutta uskomme ihmeeseen kunnes toisin todistetaan, sillä tapahtuu niitäkin toisinaan. Kauaa ei tarvitse odottaa, sillä jo huomenna kuulemme vastauksenkin. Hän saa tarjota lounaan jos ihmettä ei tapahdu, ja minä tarjoan vaikka kaksi lounasta jos ihme tapahtuu 😍.

Joulukukkia vm 2017
Alanyan jalkapallojoukkueella on kai tänään matsi, tai sitten on joku muu tärkeä matsi, sillä yläkerran JUHUUt ja muut vastaavat tulevat tänne aika vahvasti. Yllättävän vahvasti. Viime kuukausina tämä on ollut tosi hiljainen talo, sillä lapset, joille mammat huusivat, ovat kasvaneet. Osa pienistä on jo aloittanut koulun. Eräänä iltapäivänä koulubussi toi naapurin ekaluokkalaisen kotiovelle samaan aikaan kuin mitä itse tulin. Tuo pyöreäposkinen poika selitti tosi vakavissaan kuinka on raskasta ja suuri virhe olla koulussa neljä tuntia, kuinka aika menisi paljon paremmin kun saisi olla kotona leikkimässä. Ja läksyjäkin on. Nekin vie leikkiaikaa. Ihana mukula. Omat mukulat ovat jo isoja, mutta silti heitä on ikävä. Ei erityisesti juuri joulun aikana, vaan ihan kaikkina aikoina. Onneksi yhteydenpitomahdollisuudet ovat paljon paremmat kuin muutama vuosi sitten.

Leppoisaa joulunaikaa ja vuoden loppua, vaikka vielähän tässä ehtii tapahtua vaikka mitä tämänkin vuoden puolella.

lauantai 23. joulukuuta 2017

Tukea ja apua nuorille ja lapsille

Alanya AHEP
Alanyan Kaupunginteatterilla tapahtuu taas kivaa ja erilaista. AHEP Yliopiston teatteriryhmä on valmistanut Charles Dickensin A Christmas Carol -näytelmän, ja esitys on maanantaina 25.12.2017 kello 16 Alanyan Kaupunginteatterilla. Näytökseen kutsutaan sekä paikkakunnalla asuvia ja vierailevia turisteja että paikallisia teatterikulttuurista kiinnostuneita. Nuoret ovat valmistaneet teatterinäytöstä pitkään ja innoissaan, ja esittävät nyt ensimmäistä kertaa englanninkielisen näytännön. Teatteriesityksen teemana on joulun todellinen merkitys. Esitykseen on vapaa pääsy, mutta suuren ennakkomielenkiinnon ja teatterisalin rajallisen koon vuoksi liput kannattaa hakea ennalta joko yliopistolta tai Kulttuurikeskuksen infotiskiltä. Tiedossa on sekä viihdyttävä että mielenkiintoinen näytelmä, joten tervemenoa sankoin joukoin kannustamaan nuoria näyttelijöitä. Itselleni en kysy lippua ennen kuin ehdin parantua tästä nyt kiusaavasta influenssan jälkitaudista. Ja jos ehdin parantua, niin olen kyllä jonottamassa viime hetken vapaita paikkoja.

Tammikuussa on jälleen yksi konkreettinen mahdollisuus auttaa opiskeluhalukkaita tyttöjä. Demirtaş ve Köyleri Dayanışma ve Yardımlaşma Derneği (DEMKOD) eli Demirtaşin ja kylien tuki- ja avustusjärjestö DEMKOD järjestää konsertin 11.1.2018 kello 19:30 Alanyan Kaupunginteatterilla. Esiintymässä on Ses Nefes Türk Müziği Korosu, turkkilainen kansanmusiikkikuoro, joka esittää perinteistä turkkilaista musiikkia. Konsertin tuotto jaetaan tytöille avustuksina opiskelua varten. Mikäli ymmärsin oikein, yhdistys tukee tänä vuonna 30 tytön opiskelua. Taloudellinen tuki on todella tarpeen, sillä tuettavilla tytöillä ei ole ilman tukea mahdollisuutta opiskeluun. Ojenna sinäkin auttava kätesi ja tue näiden tyttöjen koulutusta. 

perjantai 22. joulukuuta 2017

Iso kiitos pankilleni

Alanyan Damlatakselta puistosta merelle päin 21.12.-17
Olen valtavan kiitollinen siitä, että osaan puhua turkkia niin paljon, että selviän yksin jopa astetta monimutkaisemman pankkiasioinnin. Tuntuu valtavan hyvältä. Ihan kuin olisin tasavertainen pankissa asioivien paikallisten kanssa. Turkin kielen opiskelun aloittaminen syksyllä 2013 on ollut yksi viisaimpia päätöksiäni. Nyt saan nauttia tuon pitkän ja kiemuraisen oppimispolun antimista, ja hehkutan sitä ihan mielelläni.

Huomasin eilen tai toissapäivänä, että turkkilainen pankkikorttini on vanhentunut. Tiesin myös sen, että pankki on tehnyt muutoksia toimintaansa, ja on ottanut käyttöön mm. uusia tilinkäyttöehtoja ja uuden hinnaston sekä tosi paljon uusia palveluita. Tähän mennessä en ole pystynyt käyttämään turkkilaisen pankkini nettipankkia, kun aina on ollut joku ongelma salasanassa, niin uudessa kuin vanhassakin. Tänään sekin selvisi... ja oli ihan oma vikani.

Virkailijalla on käsittämätön muisti. Toki minun on helppo muistaa hänet, koska hän istuu aina samalla paikalla, ja olen asioinut näiden viiden vuoden aikana enimmäkseen hänen kanssaan. Mutta asiakkaita on paljon, ja viimeksi olen käynyt pankissa vuosi sitten, joten siksi olin yllättynyt siitä, että hän muisti. Kerroin, että haluan lopettaa suomalaisen pankin käytön, koska se on täällä asuessa kohtuuttoman kallista, ja haluan saada turkkilaisen pankkitilini oheispalvelut käyttökuntoon että voin lopettaa suomalaisen tilin ja kortin käytön. Virkailijanainen ymmärsi kokonaisuuden, ja alkoi järjestää asioita palanen kerrallaan.

Damlataksen risteyksessä eräs kiehtova puu 21.12.-17
Aiemmin toinen virkailija sanoi osoiteasioissa, että en voi muuttaa tilitietoihini nykyistä oikeata osoitettani, koska siellä on vanhan passini numero. Uudella passilla muutosta ei voi tehdä. Tänään olin varustautunut. Minulla oli mukana kaksi edellistä, mitätöityä passia, sekä uusi, voimassa oleva. Passin numero on taas päivitetty, mutta joudun käymään vielä kerran siellä, nyt sähkölaskuni kanssa. Sähkölasku on tehty nimelleni ja nykyiseen osoitteeseen, ja uusinta sähkölaskua näyttämällä saan osoitteen päivitettyä.

Vanhentuneen pankkikortin tilalle sain uuden pankkikortin heti samalla reissulla. Minulle tarjottiin myös sirullista korttia, joka on täällä aina luottokortti, kun kysyin sirullista korttia. Turkkilaisessa debit-kortissa ei ole sirua, mutta halusin sen mieluummin. Se on loppupelissä turvallisempi, sillä jos joku esim. varastaa sen, niin ei ainakaan pysty tekemään sillä minulle velkaa. Tuo debit-kortti yhdessä nettipankin kanssa riittää hyvin minun tarpeisiini. Kortti oli muuttunut aiemmasta, ja huomasin että siinä on joku kultaominaisuus, mutta tsekkasin vasta kotona nettipankista tuota ominaisuutta lisää.

Pankissa loppui voimat, sillä olen edelleen kipeä, sanan varsinaisessa merkityksessä. Puolentoista tunnin sessio pankissa oli riittävän raskas. Tuo kultaominaisuus näkyi nettipankin mukaan kerryttävän tileihini liittyen kultaa, bonuksena kortin käytöstä. Siellä oli yllättäen jo pieni määrä kertymää. Kyseinen pankki on muutenkin erikoistunut kullan myyntiin ja talletukseen. Heidän pankin seinässä olevista automaateistaan voi ostaa tietyn painoisia, aitoustodistuksellisia kultapaloja.

Sama puu "unimuodossa" ylivalotettuna
Nettipankin käyttöongelmien takana on ollut hitauteni ja silloin reilusti heikompana ollut
kielitaito. Nyt ymmärsin tämän naisen puhetta täysin, ja siksikin asiointi tuntui tosi hyvältä, ja asiat sujuivat niin kuin niiden piti sujua. Kun nettipankin salasanani tänään vaihdettiin uuteen, niin minulla oli 3 pv aikaa vaihtaa salasana nettipankissa. Jotten unohtaisi ja mokaisi taas, niin heti kotiin päästyä kävin vaihtamassa salasanan ja tutustumassa uudistuneeseen, monipuoliseen nettipankkiin.

Olen hämmästynyt siitä, että tämän pankin nettipankkisysteemi on, kuten nostoautomaatitkin, oikeasti monipuolisempi ja modernimpi kuin S-pankilla tai Nordealla. OP:n nettipankkia en ole pitkään aikaan käyttänyt, joten siitä en voi sanoa mitään, ja muiden suomalaisten pankkien nettipankkeja en tunne yhtään. Yllätys oli positiivinen. Pankin termistö on hieman hankalaa, mutta kuvakkeet auttavat ja taisi siellä olla englanninkielinenkin vaihtoehto. Siihen en tietenkään halua vaihtaa, sillä haluan oppia lisää turkkia. Nyt olen tyytyväinen pankin asiakas. Tiedän taas miten saan rahat lähtemään tililtä :)) . Seuraavaksi opettelen kasvattamaan tulovirtoja nykyistä suuremmiksi.

Piparkakkua kakkuna 😍 Ihanaa!
Siitä tulikin mieleeni, että tänään syntyi ensimmäinen runo turkiksi. Se ei ole mikään käännös tai käännösyritys, vaan erään keskustelun saamista käänteistä aktivoituneiden tunteiden purkaminen ulos turkiksi, ja runomuotoon. Vähän kun vielä ärsytetään, niin osa tulee itseltä, ilman kääntäjää. Osaan tarvitaan silti hyvä kääntäjä. Tekstit eivät näytä onneksi ehtyvän, vaan niitä pukkaa ulos, nyt jo toipilasvaiheessakin. Tästä kun tokenen, niin testaan mitä punaviini tekee kirjoittamiselle. No, ensisijaisesti juhlistan alkavaa uutta vuotta, ja paria kirjaa. Toipumista vauhdittaa tänään apteekista haetut uudet lääkkeet, ja ennen kaikkea Ylpön tehojuoma (ilman hunajaa), eli sitruunasta puristettu mehu + 3 isoa valkosipulin kynttä sauvasekoittimella vaahdotettuna ja kurkusta alas kulautettuna. Vesi valui silmistä ja jotain suupielistäkin, kun tuota nautiskelin. On parempi tepsiä 😜.

Joka tapauksessa Hayat devam ediyor.

torstai 21. joulukuuta 2017

Voihan Herra ja veljet

Utuinen Alanya 21.12.2017
Sorry, nyt puhutaan taas miehistä...

Flunssa kuumeineen ja kurkkukipuineen on siinä vaiheessa, että kuume nousi vasta päivän kaupungilla käynnin jälkeen. Kurkkukipu on enää pientä, mutta jälkitautina on keuhkoputkentulehdus ja sinuiitti. Silti menin ruotsin tunnille. En malttanut olla pois. Jaksoin keskittyä vain puolet siitä mitä viimeksi, mutta ehkä jotain taas jäi päähän, ehkä ei. Siellä istuessani huomioni kiinnitti eräs vanhempi herra, joka ihan selvästi yritti flirttailla. Niin väsähtänyt en ollut, ettenkö tuota huomannut. Muistan nähneeni hänet aiemminkin monta kertaa, mutta ei sen kummempaa.

Kun lähdin tunnilta pois, kävelin erääseen konditoriaan siinä toivossa, että saan jotain voimakkaanmakuista kakkua ja ison kupillisen teetä. Pyysin vadelmakakkua, jota näin vitriinissä, mutta minulle tuotiin pöytään joku leppäkerttu. Siis ihan oikeasti se oli palkon isompi, ja siis kalliimpi leivos, joka ulkoa päin näytti ihan leppäkertulta. Vadelmaa on tämäkin vakuutti tarjoilija. Yääk, ei ollut. Sisus oli maito-vaniljakiisseliä ja sokerikakkua = pahinta mitä voi olla. Se ei maistu millekään, varsinkaan flunssaisen suussa, vaan tuntuu vain limaiselle ja epämiellyttävälle. Ensimmäisen kerran elämässäni jätän ison leivoksen syömättä. Raapaisin vain 3 lusikallista reunasta, ja totesin ettei todellakaan ole minun juttuni. No, ravintolan omistaja ja tarjoilijakin huomasi tämän, ja kysyi enkö tykännyt. 😬

ALanya 21.12.2017
Tuolta poistuessani ehdin kävellä jonkun matkaa entistä väsyneempänä ja jo vähän kärtyisenä, kun kuulen, että joku höpöttää minulle vierelläni. Ai, se sama tyyppi jonka näin siellä paikassa missä tunnit ovat. Koska hänessä on johtajan asennetta ja olemusta hyvin istuvine pukuineen kaikkineen, kohtelias käytös ja nätti hymy, niin vastaan myöntävästi hänen kysymykseensä lähteä Kalelle syömään. Ajattelin etten menetä siinä kuin korkeintaan aikaa, eikä se ole niin vakavaa.

Isolla ja raamikkaalla autolla nousemme kohti Kalen yläosassa olevia ravintoloita. Hän ajaa rauhallisesti ja ammattilaisen ottein. Käy ilmi, että hän on ajanut työkseen myös isoja linja-autoja Alanyan ja lentokentän välillä, niitä, joilla turisteja kuljetetaan. Ylhäällä hän valitsee pienen ravintolan, joka näyttää olevan suosittu, ja jossa en ole koskaan aiemmin käynyt. Hän valitsee ulkona olevat pöydät, joista on aivan huippu näköala kaupungille ja meren ylle. Ja ensimmäiseksi hän menee itse poseeraamaan ja ottaa muutaman selfien. Pyytää sitten minua ottamaan hänestä pari kuvaa hänen kännykällään. Siinä vaiheessa jo mietin, että mikähän tämä mies on... no, en nyt viitsi sanoa ihan suoraan mitä ajattelin.

Ruokavalinta on yllätys, Gözleme ja vihanneksia lautasella. Siis tavallaan ruoka, mutta tavallaan ei ruoka. Siinä syödessä huomaan, että kuume alkaa nousta, väsyttää tajuttomasti enkä ole kovinkaan puheliaalla tuulella. Alkaa ärsyttää koko tyyppi. Tavallaan ihan "menettelee" jos ei ole mitään muuta, tai jos on kovasti rahan perään, mutta meidän välillämme ei väreile mitään muuta kuin kylmä etelätuuli suoraan meren päältä.

Alanya 21.12.2017
Ruokailun jälkeen mies ei haluakaan heti lähteä viemään minua kotiin päin, niin kuin on luvannut, vaan jatkaa ajeluaan Kalen huipulla kierrellen. Hän puhuu ja puhuu, ja kertoo siitä kuinka olisi kiva tavata uudelleen, olla enemmän kuin vaan ystäviä, kuinka antaa minun valita ja antaa aikaa niin paljon kuin tarvitsen. Hitaasti hän ajaa tänne meille päin, ja mietin jo mitä keksin seuraavaksi. Lopputulokseen pääsy olikin taas helppo. Näille varakkaille herroille riittää karkottimeksi se, kun kertoo olevansa varaton. Kerroin, että menetin muutama vuosi sitten isomman yrityksen alasajossa kaiken mitä voi menettää. Alleviivasin vielä Kaiken. Meni noin minuutti, kun oli selvästi havaittavissa, että mies oli vetäytynyt omalle planeetalleen ja hänellä oli kiire saada minut autosta ulos 😁.

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Talviasuminen täällä

Vähän joulun väriä
On ollut niin erilaisia talvia, etten ole varma mikä on täällä sellainen tavalliseksi kutsuttu talvi. Viime talvi oli järkyttävän kylmä, ja kaikessa kylmyydessään minulle täysi yllätys. Tämä alkutalvi on ollut ihan erilainen. Nyt ei ole ollut tietoakaan siitä hyytävästä kylmyydestä, joka viime vuonna pyrki luihin ja ytimiin asti. MArraskuussa oli hetken aikaa rajun kylmä, epätavallinen sää, mutta joulukuu on ollut kuin Suomen kesä.

Nyt sateita on ollut kuulemma tavallista vähemmän, ja siltä se omienkin kokemusten perusteella vaikuttaa. Tällä säällä tulee hiki kun lähtee talvitakki päällä ulos. Monet liikkuvat päivisin pelkkä villatakki yllään, eivätkä näytä palelevilta. Kylmästä tulleet turistit ovat ihan kokonaan eri juttu... heitä näkee t-paidassa ja shortseissa, muutamia jopa rannalla auringonotossa. No, jos tarpeeksi kylmästä tullee eikä palele, niin mikä ettei. Tehköön kukin niin kuin oma kroppa hyväksi näkee.

Vaikka aamulla oli harmaata ja pilvistä. kadut märkinä öisen sateen jäljiltä, niin päivällä oli paljon kauniita, aurinkoisia hetkiä. Mitään sateita en päivällä huomannut, tosin en nyt hirmuisen aktiivisilla hoksottimilla varustettu ole ollutkaan. Parvekkeella tarkeni tänäänkin illalla istua pitkiä aikoja pelkkä villatakki päällä katselemassa auringonaskua ja merellä aurinkoa vasten tummina silhuetteina näkyviä, pieniä kalastajaveneitä. Nautin suunnattomasti näistä parvekenäkymistä ja mahdollisuudesta istua avoimen taivaan alla auringosta nauttien. Luonto järjestää aina jotain kivaa katsottavaa.

KUn ei muuta jaksa, niin käsitöitä voi yrittää tehdä
Influnssasta paraneminen on jo voiton puolella, kiitos Enflüvirin ja vastustuskyvyn. Nyt on imusolmukkeet aktioituneet ja saa kävellä kädet vähän kohotettuina, kun kainaloihin yms sattuu. Ruoka maistui jo jotenkin, suklaa olisi maistunut erityisen hyvin, mutta onneksi sitä oli vain vähän. Olin toissapäivänä laittanut taas ruisleipätaikinan valmistumaan, ja kun en jaksanut sitä tänään tehdä ihan oikeaoppisesti, niin tuli pikaisesti tehtyä pikkuleipäsiä, reissumiehiä. Kävin sen verran ulkona että sain haettua lähimarketista vähän ruokaa parille lähipäivälle, mutta tuo ylämäki oli tänään tosi jyrkkä. Liekö joku jyrkentänyt sitä viime aikoina? Tarvitsi pysähtyä ja puhaltaa aika moneen kertaan, joten on tässä vielä parantelun paikkaa. Ihana kuitenkin kun kuume on ollut enää pientä lämmön nousua.

Talviasumisesta vielä. Alanya ei ole enää niin hiljainen ja rauhallinen talviaikaan, kuin mitä oli esim. 2012 tai 2013. Täällä on nytkin koko ajan vilskettä ja vilinää. Ainoa hiljainen aika on pimeä aika, tosin teillä ja isompien markettien luona ei silloinkaan ole hiljaista. Vilkkaus on selvästi lisääntynyt, ilmeisesti siksikin, että väkiluku on kasvanut, niin Turkin eri alueilta muuttaneiden kuin ulkomaalaistenkin määrä on lisääntynyt. Myös elinkeinot ovat vilkastuneet, vaikka moni yrittäjä onkin joutunut sulkemaan putiikkinsa. Yrittäjillä ei ole helppoa, ja nyt on parasta olla osaava yrittäjä ja yrityksen talous harkitulla, vakaalla pohjalla. Uusiakin yrityksiä nousee koko ajan. Joka viikko avataan jossain joku uusi, isompi tai pienempi firma.

Timjami ja purjot, herkkua molemmat
Joulu näkyy ja kuuluu monin eri tavoin. Useat liikkeet ovat koristaneet ikkunansa ja
liiketilansa jouluiseksi. Metrossa myydään joulukuusista lähtien kaikkea joulurekvisiittaa. Yksi jos toinenkin paikka valmistaa ja mainostaa jouluruokailuja ja joululauluhetkiä ja ties mitä. Tosi moni kiertelee joulushoppailemassa. Joulu ei kuulu tähän kulttuuriin, mutta täällä se vaan on, ja tänä vuonna aiempia vahvemmin. Alanyan kaupunki on suvaitsevainen ja hyväksyy myös ulkomaalaisten omat perinteet ja uskonnollisetkin tapahtumat. Joulumyyjäisiäkin on ollut useammissa paikoissa, monen eri tahon järjestämänä.

Moni eurooppalainen on kysynyt minun joulusuunnitelmiani, että lennänkö SUomeen sukulaisten luo. Mitä? En minä ole mihinkään lähdössä kun juuri tänne pääsin. Ei jei jei mitään lentoja minnekään juuri nyt. Videopuheluita ja puheluita sitäkin enemmän. Joulukuusen sijaan hankin parvekkeelle timjamin, jota paapon kuin vauvaa, ja odotan sen kasvavan leikkuukypsäksi. Tuttavani sen sijaan oli hakenut jostain männyn ja koristellut sen itselleen kuin kuusen. Hyasinttejakaan meillä ei näy vaikka niitä Alanyassa onkin. Krookuksia ja tulppaaneja näkyy vain varren pään verran, nekin muistin kastella. Ilokseni sieltä on nyt nousemassa enemmän varsia kuin mitä sinne vuosi sitten istutin.

tiistai 19. joulukuuta 2017

Influenssan elkeitä

Yli 20 vuotta sitten näin tonttuja <3
Tässä tympeä lista: Eilen illalla alkoi kurkussa tuntua kurjalta. Yöllä tuli mukaan myös päänsärky ja lihaskivut. Aamulla yllätti nivelkivut. Tänään iltapäivällä nousi kuume. Yhtälö muistuttaa taas niin paljon influenssaa, että suuntasin lähimpään apteekkiin kyselemään lääkitystä. No, sitä samaa kuin ennenkin, mutta en nyt kehtaa sitä täällä ääneen mainostaa. Kovempiin virustulehduksiin saa täällä onneksi apteekista kovempiin virusinfektioihin tarkoitettua lääkettä, toisin kuin siellä toisessa kotimaassani. Joten lepoa, unta, lääkettä ja teetä sisältää ainakin lähin vuorokausi.

Aikamoisella voimalla nousee tauti päälle, osin kai älyttömän stressin ja sen eilisen purkautumisen vuoksi. Niinhän tämä perinteisesti toimii. Jos oma diagnoosi on oikein, että kyse on vaan kovasta virustaudista, niin parin kolmen päivän päästä olen taas paremmassa kunnossa. Jos tein virhearvion ja kyse on bakteeripohjaisesta hengitystieinfektiosta, niin joutunen tutustumaan paikalliseen keuhkolääkäriin tai päivystävään lääkäriin parin päivän sisällä. Eh, sairauskuluvakuutus on tietysti voimassa vasta ensi tammi-helmikuun vaihteessa, kun uusi oleskelulupakortti tulee. Juuri nyt ei satu olemaan mitään vakuutusturvaa sairastumisen varalle, koska en enää saa Turkin ulkopuolelta ostettua mitään kun en ole asunut edellistä kuutta kuukautta yhtäjaksoisesti Suomessa.

Jos siis suunnittelet Turkkiin muuttoa, ja hankit täältä oleskeluluvan vaikkapa vuodeksi, niin oleskelulupaa varten sinun pitää ostaa paikallinen ulkomaalaisen sairaskuluvakuutus. Mikäli sinulla on saman aikaisesti joku jatkuva tai määräaikainen eurooppalainen, esim. Suomesta ostettu sairaskuluvakuutus, niin älä vaan päästä sitä katkeamaan. On mahdotonta ostaa näille väliajoille uutta, ellei valehtele allekirjoittaessaan, sillä jokainen löytämäni yhtiö vaatii että ennen ostohetkeä on asuttava 6 kk siinä maassa, jossa on kirjoilla ja jonka osoitteen perusteella sairaskuluvakuutusta ostaa. Shit.

No, joku voi sanoa, että osta Turkkiin omaehtoinen sairaskuluvakuutus. Vaan kun sitä ei voi ostaa ilman oleskelulupaa, ellei käytäntö ole muuttunut viimeisen 9 kk aikana. Ja vaikka nyt ostinkin sen (oleskelulupaan liittyen), niin sen voimassaolo alkaa vasta oleskelulupapäätöksen tultua, ja vakuutusta voi käyttää vain yhdessä voimassaolevan oleskelulupakortin kanssa. Jos ostat oleskeluluvat täysin ilman katkoja, silloin tätä ongelmaa ei ole. Minulla oli taas katko välissä, koska koen turhaksi ostaa oleskelulupaa Turkkiin sellaiselle ajalle, jolloin olen paljon Suomessa, ja joka aika hoituu turistiviisumilla. Mieluummin käytän oleskeluluvan päivät siihen, että olen täällä mahdollisimman paljon ko ajasta. Tuleva vuosi on toivottavasti sellainen, ellei isoja yllätyksiä satu. Ja mielellään myös seuraavat 20 vuotta, nyt kun Suomen sosiaaliturvallakaan ei ole enää mitään merkitystä, kun olen siitä ulkona.

Käväisen jääkaapilla, kaivaudun sen jälkeen peittojen alle ja matkaan toivottavasti kohti unten maita.

maanantai 18. joulukuuta 2017

Miesvuodatus pitkästä aikaa

Alanya ja Välimeri <3
Ilmassa on niin monenlaista, että on hieman vaikea valita mikä aihe olisi nyt Se aihe, josta haluan tänään kirjoittaa. Miehen logiikan ja naisen logiikan kohtaamattomuudesta voisi taas kerran puhua.

Ensin autokauppiaasta, tai mikä hän nyt sitten lieneekään. Hänen kohdallaan mietin taas kerran sitä, että jos tuntiin mahtuu ainakin kolme valhetta, ja ymmärtämättömyyttä sekä painostusta, niin onko hänellä mitään toivoa? Selitän vähän tarkemmin. Illalla, kun olin ajanut lähelle asuintaloani, hän sanoi että voisinko ajaa vielä jonkun lenkin, että olisi kiva puhella lisää. Hän lupasi olla painostamatta ja mihinkään pakottamatta, kunhan saisi juttuseuraa. Kerroin kyllä, että olen kuullut tuon monta kertaa, eikä se koskaan ole pitänyt paikkaansa. Lisäsin siihen, että jos haluat lähteä jollekin painostuslinjalle tms, niin en halua edes tutustua sinuun yhtään tämän enempää.

Hän lupaili uudestaan olla painostamatta, ja lupasi sitä ja tätä. Ehdin ajaa arviolta 2 km kun alkoi painostus ja alkoi ilmaantua elkeitä muittenkin lupausten pitämättömyydestä. Hän kuitenkin korjasi käytöstään heti kun asiasta mainitsin. Ja unohti parin minuutin päästä, korjasi taas, unohti, korjasi taas... No, niin kauan kuin itse ajoin saatoin toki ajaa sinne minne halusin. Siksi siis ei ollut aikomustakaan nousta pois kuskin penkiltä ennen kuin lähellä kotia. Siinä autosta lähtiessäni hän vielä kyseli, että onko kaikki ok, ja voiko hän soittaa huomenna jne. Vastasin että kaikki on ok, niin kuin aina vastaan, ellei sitten ole kyseessä hyvä ystävä tai perheenjäsen (jotka saavat kuulla todelliset ajatukseni).

Päivän värit
Tänään töiden jälkeen hän soittaa, ja ihmettelee miksen ole soittanut hänelle. Kun en vieläkään ollut valmis sanomaan suoraan ettei kiinnosta, niin sanoin vain, että miksi soittaisin kun hän kerran oli luvannut soittaa.
- Miksei sinulta ole tullut mitään viestejäkään? Mikset kirjoita minulle mitään?
- En nyt kyllä tiedä mitä viestejä tai kirjoituksia odotat.
- No mitä naiset aina kirjoittaa, että missä ne on, mitä ne tekee, ja että on ikävä ja olisi kiva nähdä jne.
- En minä osaa sellaisia kirjoittaa. Ei kuulu tapoihini.
- No olkoon. Haluan kuitenkin jutella kanssasi, ja voisit keittää minulle kahvit. Tulen tunnin päästä.
- Ai mihin tulet? Ei meille voi miehet tulla (onneksi).

Aikani kun siinä puhelun kestäessä vielä kiemurtelin ja luikertelin, niin en enää kestänyt, vaan piti mennä suoraan asiaan vaikka olinkin Metron pihalla ja ihmisten keskellä. Oli pakko sanoa ihan suoraan, että en minä halua ketään elämääni häiritsemään. Jos sinä olisit minun elämässäni, niin elämäni menisi ihan sekaisin, eikä minulla olisi ikinä aikaa mihinkään muuhun kuin sinun miellyttämiseesi. ...saatan olla siinä täysin väärässä ja ihan hakoteillä, koska en tunne tyyppiä, mutta en myöskään halua tutustua ainoaankaan miehenpuolikkaaseen, joka aloittaa tutustumisen kolmella ei-paikkaansa-pitävällä asialla / sanomisella. Sen lisäksi hänen tavoissaan on asioita, joita en haluaisi olevan "omassa kotona". Älykkyyttä kun olisi ollut enemmän, molemmilla, niin olisi saattanut jopa edetä johonkin tuo kokonaisuus. Mutta ihan hieno auto 😁 ja melko itsekäs ja pinnallinen kirjoittaja.

Alanyan kalastajia
Naisen asemasta sen verran, että olin turvassa, en mitenkään uhattuna. En vain tykkää painostuksesta enkä pienistä tai suuristakaan valheista. Jos tuttavuus tai kaveruus lähtee rakentumaan valheiden päälle, niin kuin nyt lähti molemmin puolin, niin eihän sellainen perusta kestä. Kun ärsyynnyin hänen melko ilmiselvistä ei-totuudenmukaisista puheistaan, niin syötin hänellekin valheellisen vastauksen yhteen kysymykseen, Toivoin että hän sen tajuaisi, jotta olisi päästy puhumaan siitä miksi niin tein. Ei tajunnut, eikä päästy puhumaan. Hänellä oli kiire puhua muita asioita. Manipuloimaan tottunut kauppamies oli minun näkemykseni hänestä. Sinä olet kuin minun oma psykiatrini sanoi hän kun näpäytin häntä sanallisesti hänen pohtiessaan liikaa exäänsä. Oikeille jäljille osui hänenkin näkemyksensä, joskaan en ole noin korkeasti koulutettu. Eikö jonkinlainen kipinä ja kiinnostus kuitenkin pitäisi olla, ennen kuin lähtee jonkun kanssa uudestaan ulos?

Osa teistä tiesikin, että aiemmassa pitkässä suhteessamme oli tienristeys, jossa valittavana oli joko yhteen muutto tai ero. Koska en asu kenenkään kanssa yhdessä, niin melko lailla lähi aikoina on tullut erottua. Kylläpä se tuohonkin kohtaamiseen vielä heijastuu. Elämä ilman epäsopivaa miestä on paljon helpompaa kuin hänen kanssaan. Ja on helppoa sanoa, että minä en ole sinulle sopiva, etsi joku sopivampi. Säästyy herran itsetunto kolhuilta kun vika onkin naisessa.

Teatterilla

Alanya kukkii nyt näin nätisti
Kävin illalla ensimmäistä kertaa Alanyan teatterissa. Arvelin, että turkinkieleni on tähän riittävästi, sillä oletin että tunnen osan niistä runoista mitä tuolla luetaan. Ja olin oikeassa, osa oli tuttua tekstiä. Lisäksi tiesin ennalta suurinpiirtein mistä juuri tämän päivän osalta tullaan puhumaan, sillä nyt on Seb-i Arus, eli Mevlanan kuolinpäivä, jota hänen toiveestaan juhlitaan hääpäivänä. Osa runoista sisälsi niin haastavaa kieltä sekä sanastollisesti että vertauskuvien tasolla, että en ymmärtänyt kaikkea. Yli puolet ymmärsin kuitenkin, eli tarpeeksi ensimmäiselle kerralle.

Esitys oli kaikessa yksinkertaisuudessaan vaikuttava, erittäin rentouttava ja puhutteleva. Olisin ollut likipitäen nirvanassa, ellei viereisen penkin mies olisi kiemurrellut kuin mato koukussa välillä hakien kehokontaktia ja välillä räpläten puhelintaan. Taisi olla koko salin levottomin tyyppi, mutta edes hän ei pystynyt pilaamaan näytöksen tunnelmaa ja hyvää fiilistä. Kannatti mennä. Ja isot aplodit kaikille kolmelle lukijalle sekä upeasta tulkinnasta että selkeästä artikuloinnista. Ulkomaalainenkin sai tarpeeksi selvää ja pysyi tunnelmassa. Tulen toistekin.

Tänään on ollut uskomaton päivä. Tunteiden tasolla on menty ääripäästä toiseen. Aamulla tuli valtavan huonoja uutisia, suorastaan uuvuttavia, itkettäviä, voimat täysin vieviä. Päivällä tein tietoisesti töitä, että sain noustua niiden suosta ylös, ja takaisin edes kohtuullisiin tunnelmiin. Ennen teatterille lähtöä taas tuli erittäin hyviä uutisia yllättäen ja ihan toisesta, mutta ensiarvoisen tärkeästä asiasta. Siinä sitten ilosta itkien taputtelen kasvopaperilla silmänympäryksiä yrittäen suojella vähäisiä meikkejäni samalla kun juoksen bussille. No, missasin sen mihin aioin, mutta pääsin seuraavallakin hyvin perille.

Alanyan kaupunginteatterin edustaa päivällä
Koska jäi hieman ylimääräistä aikaa, niin käväisin Migroksessa ajatuksella "juhlistan tapahtumaa karkilla". Iso pussillinen vaahtokarkkia tuli mussutettua ennen näytöksen alkua, vaan oli hyvää, ja kupli korvista ulos vielä näytöksenkin jälkeen, nam. Bussipysäkillä bussia ja kotiinpääsyä odottaessa pysäkin eteen kurvaa etäisesti tuttu autokauppias. "Mihin päin olet menossa? Asun itsekin siellä päin. Tule matkaseuraksi." "No en voi kun luulevat vielä h***aksi kun nousen pysäkiltä kyytiin". "Älä höpötä. No, tule sitten ajamaan." Ei tarvinnut kahdesti kysyä kuskin paikalle tuollaisen auton ollessa kyseessä :)) . Kivahan sillä oli lipua hiljakseen pitkin Atatürk-katua, hiukan kuin Lucky Luke hepoineen auringonlaskuun. "I'm a poor lonesome cowboy..." jäi tällä kertaa laulamatta. Oli nuotit hukassa.

lauantai 16. joulukuuta 2017

Yufka

Alanya Yufka, oli hyvää
Tässä kuluneen viikon aikana lähimarketissa olleet yufka-paketit alkoivat kiinnostaa. En ollut ihan satavarma mitä paketista löytyy kun sen avaan. Pari vuotta aiemmin silloinen naapurin rouva opetti minulle miten hän valmistaa siitä ruokaa, jota hän kutsui nimellä börek, piirakka. Myöhemmin selvisi, että nimien kirjo on valtava. Kukin kutsuu näitä tuotoksia sillä nimellä kuin on oppinut, ja eri maantieteellisiltä alueilta tulleilla ihmisillä todella on erilaisia nimiä samalle asialle, ja erilaisia tuotoksia samalle nimelle. Näinhän se on Suomessakin.

Kun avasin paketin, hämmästyin yufka-levyjen suurta kokoa. Muistelin että näkemäni oli pienempi, mutta se olikin levystä pienemmäksi revitty pala. Itse en hennonut repiä kauniita, seitinohuita ja esipaistettuja pyörylöitä, vaan mietin mitä ja miten niistä saisi muotoiltua. Etiketin perusteella ovat vieläpä käsin tehtyjä. Valmistusaineina vehnäjauho, vesi ja suola.

Yufkapaketista löytyi 3 tällaista 2:n nippua
Ensimmäisestä tuotoksesta ei ole kuvaa, se kun tuli syötyä ennen sitä. Pirskotin isolle
levylle kananmunaa ja oliiviöljyä. Lisäsin hienonnettuja pinaatinlehtiä, ja suljin suorakaiteenmuotoiseksi, reunat päällekkäin keskelle taittelemalla. Taas kananmunaa ja öljyä väliin, ja suljin päädyt keskelle päin taittamalla, niin että muodostui neliö. Sisälle olisi voinut laittaa myös juustonmuruja, hienonnettua kypsää perunaa, hienonnettua makkaraa tai yrttejä. Sen perinteisempi kypsennystapa on paistaa paistinpannulla tai muurikkapannulla kahta puolta kypsäksi, mutta itse paistoin sen grillivastuksen alla sähköuunissa (välillä kääntäen). Ja hyvää tuli.

Tässä paketti avattuna. Ei mahtunut työtasolle.
Tänään laitoin kaksi isoa levyä päällekkäin, alemman voitelin ruokaöljyllä. Leikkasin
ympyrän keskustan kautta kahdeksaan osaan, niin kuin tekisin croissantteja. Tällä kertaa jätin kananmunan pois, ja käytin ainoastaan ruokaöljyä. Lisää "leveään päähän" ennen rullaamista mieleinen täyte, esim. juusto, rullaa kiinni, voitele, ja kypsennä. Kypsensin ne taas uunissa grillivastuksen alla, välillä kääntäen, koska en pidä upporasvassa kypsentämisestä. Jos noista olisi tehnyt pienempiä ja tasapaksumpia sekä paistanut ne upporasvassa ranskalaisten tapaan, niin siinä olisi ollut valmiita juustorullia. Turhan rasvan karsimiseksi tein ne uunipellillä, ja hyviä näistäkin tuli.

Uunin grillivastuksen alla paistettuja
Lisään tuohon alas vielä seuraavan viikon sääennusteen. Tänään on ollut pilvinen päivä, ja osin savuinenkin. Joku / jotkut ovat polttaneet asuntojaan, jotkut keskeneräisiä rakennuksia, ja savun hajua on ollut tänään yllättävän paljon. Mietin ensin, että mitä naapurit polttaa, mutta uutiskatsaus kertoihin tarkemmin mistä oli kyse. Menneellä viikolla oli tässä lähistöllä, Obassa, myös metsäpalo, joka säikytti ihmisiä jonkun verran. Joulukuun sää tähän mennessä on ollut reilusti lämpimämpi kuin mitä oli marraskuussa, mutta silloin olikin poikkeuksellisen kylmää, ja nyt on kuulemma normaali joulukuun sää. Jee. On oikeasti ollut mukavan lämmintä niin sisällä kuin ulkonakin.

Sääennustetta kun katsoin, niin toivon että ennuste vielä hieman muuttuu. No, toki luonto kaipaa vettä. Saisikohan nuo sateet ajastettuna yöajalle ;) .

Tinnitus on muutaman päivän huutanut ihan hillittömän lujaa, ja häiritsee nyt jopa keskittymistä. On sekä kammottavaa että ärsyttävää kun päässä on hirveä meteli. Eikä sitä kukaan ulospäin näe tai tiedä, ei varsinkaan ne, jotka puhuvat tosi hiljaa. KOva melukaan ei ole hyväsi, vaan sellainen sopivan rauhallinen äänimaailma, jossa kuuluu kunnon puheäänellä. Ei vähempää eikä enempää. Tänään ehdin jopa laskea kauanko olen täällä nyt ollut, ja huomasin kuinka vähän on taas rannallakäyntejä. Ehkä stressitaso on siksikin noussut. Merellä on voima ja valta rentouttaa, poistaa stressiä ja päästää luovuus irti. Huomenna aamulla voisi olla rantakävelyn paikka, jos herään sopivan ajoissa.

perjantai 15. joulukuuta 2017

Fillarikorjaamolla

Alanya Oba
Tämä on sitten viimeisiä teknisiä yksityiskohtia myöten selitetty täysin naisen logiikalla, ilman pienintäkään tietämystä asioiden oikeista nimistä. Juu, eikä ole aikomustakaan selata nettiä josko sattuisin löytämään ne ylimmäisen virallisen valvojan oikeaksi todistamat fillarin osien nimiluettelot. Joten mennään siitä mistä aita on sopivan matala, ja käytetään osista niitä nimiä, mitä sattuu mieleen juolahtamaan. Kirosanoja yrittää nyt tulla paljon, ja minä yritän pitää ne poissa tästä tekstistä vaikka se poikkeuksellisen vaikeaa onkin.

Aamulla fillarin kanssa tielle lähtiessä rytisi, paukkui ja huojui niin äänekkäästi ja isosti, että jopa minua alkoi arveluttaa kyseisen kapineen kunto. Ehdin taas mielessäni kiittää kaikkia niitä kakaroita ja mammoja, jotka liittyvät siihen että fillaria yritetään pomputtaa seisaaltaan maahan ja takaisin. No, ei se vieläkään ole oppinut palaamaan makuultaan takaisin ylös. Mutta on se niin kolhiintunut ja resuinen, että paljon sillä on harjoiteltu. Kovapäinen fillari, kun ei opi.

Fillarin seisontatuki oli lähes irti, siis tosi iso kuusiokoloruuvi oli löysällä. Samoin se fillarin keskeinen osa, se härveli jossa molemmat polkimet ovat kiinni, ja jossa on ainakin pari hammasrattaista pyörylää... mikä lie nimeltään... se oli tosi löysällä. Kun kesken mäenlaskun alkoi arveluttaa tippuuko se tielle, tai tipuuko siitä jotain oleellisia osia tielle, niin pysähdyin ja katsoin tarkemmin. Hhmmm. Yhden mutterin tapaisen sai käsin väännettyä tiukemmalle, ja hirmuisesti sinne jäi silti väljää. Ja joka kerran kun oikea poljin kiersi sopivaan kohtaa, niin se päästi ison äänen osuessaan ketjunsuojukseen. Paljon isomman kuin ennen.

Ritinä, pauke ja säännöllinen klonk, klonk, klonk piti huolen siitä, että tulin huomatuksi jalkakäytävällä, ja edessä kävelevät kääntyivät katsomaan jo kaukaa, että mikä sieltä selän takaa tulee. Keskustasta kotia päin lähtiessä en enää voinut kuvitellakaan ajavani sillä kotiin asti, varsinkaan ylämäkeen. Päätin rohkaista mieleni, ja talutin fillarin merkkikorjaamolle, samaan paikkaan, jossa takuuseen kuuluva alkuhuoltokin tehtiin. En ole ollenkaan varma oliko se hyvä vai huono päätös, mutta se oli päätös ja teko, jota ei voi perua.

Tuolla fillaripajalla näin aiemmin nuoren miehen, joka suoritti huoltoja ja korjauksia, ja vanhemman miehen, joka istui toimistopöytänsä takana yrmeän näköisenä. Nyt ei näkynyt nuorta, ja yrmeän ja minun välissä lattialla pötkötti palloa aktiivisesti järsien pieni, mutta pulska, valkoinen koira. Koiran niittipannan näkiessäni oli purskahtaa nauruun, mutta välittömästi isäntänsä kasvoihin katsahtaessani hymyni hyytyi ja ymmärsin jopa olla puhumatta. Mies nosti etusormea kuin opettaja aikanaan. Ja minä pitelin kaksin käsin ja koko tahdonvoimalla hiljaisena sisuksissani pyörivää naurunremakkaa.

Tuo sormiele. PIeni ja lähes huomaamaton liike, vaikkakin tavallaan helppo huomata. On kestänyt vuosia oppia siihen. Nyt oli ensimmäinen kerta kun tajusin olla puhumatta ennen kuin hän antaa luvan puhua. Jestas. Alan oppia :)). Siinä sitten tuppisuuna seison ovensuussa, jaloissani muovista palloa järsivä koiranpunkero, joka näyttää lempeältä kuin lammas, mutta on puettu punkkariksi. Kun olin aikani odottanut, hiljaisuus rikkoutuu miehen sanoessa buyurun (ole hyvä). Nauruni on jo hallinnassa, fillarinosasanasto ei. Sanon vain että fillari ei ole ihan kunnossa. Teki mieleni sanoa, että se tarvitsee lääkäriä, mutta en ollut varma riittääkö miehen huumorintaju siihen, joten valitsin niukan linjan.

Mies katsoi fillaria osoittamistani paikoista, vei sen halliin ja kiristi seisontatuen ensin. Sen jälkeen hän teki jotain fillarin keskiosalle, sille, mihin polkimet kiinnittyvät. Minun huomioni kiinnittyi jumalattoman järeisiin työkaluihin ja siihen, että fillarin alle lattialle tippuu jotakin. Mitä se "jotakin" oli, ei koskaan selvinnyt, koska en uskaltanut astua sisälle korjaamohalliin. Katselin vain ovelta. Tuntui ihan siltä kuin olisi tunkeutumassa toisen pyhään, yksityiseen paikkaan. Vähän samalta, kuin jos tunkeutuisi toisen ihmisen makuuhuoneeseen. Se vaan ei tunnu luontevalta. Yleensä korjaamohalliin meno ei herätä mitään tuntemuksia. Nyt oli toisin. Se sormi näkyi verkkokalvollani vielä ilmielävästi,  vaikka siitä oli jo jonkun aikaa. Hhmm.

Hän sai fillarin keskiosan korjattua, ja ihailtavan nätillä, pienellä liikkeellä laittoi ketjut paikalleen. Wau. Vaan wau katosi heti, kun näin kuinka hän ottaa parit kakkosnelosen palat, lekan ja kääntää fillarin kyljelleen maahan. Ei kai hän *piip* aio moukaroida tuota polkimen vartta vain siksi, että se on vääntynyt kakaroiden kaadellessa pyörää, ja paukuttaa nyt ketjunsuojaan. Kyllä. Ei helekutti! Kyllä! Mies takoo voimiensa takaa lekalla polkimen vartta. Minä katson huolissani, että maata vasten varaava toinen polkimen varsi vääntyy taatusti samalla koska se ottaa nyt iskuja vastaan vastatessaan maahan. Samalla kun ehdin miettiä että mitenköhän polkimelle käy, leka lipesi ja poljin sai osumaa. Monta *piip*piä💩 tosi monta.

Aikansa taottuaan hän toteaa, että ei poljin osu enää ketjunsuojaan, eikä paukuta. Minun mielessäni paukuttaa kymmen eri ajatusta siitä, mitä vahinkoja tuosta kyseisestä operaatiosta mahtoi tulla, ja paljonko kahdet uudet pedaalit ja varret mahtavat maksaa, ja selvisikö keskiosa vaurioitumatta, ja paljonko maalia jäi tarakasta tuohon betonilattialle, menikö kahvan pehmuste rikki jne jne. Hetkeä aiemmin siihen tullut toinen vanhempi mies pyörittelee silmiään sen näköisenä, ettei ihan ole tekijän kanssa samaa mieltä. No, en minäkään. Koko toimituksen hinnaksi tulee 15 TL ,4 €. Ihan kuin mies tietäisi, että tulen lähi kuukausina ostamaan häneltä erinäisiä osia nyt pehmeäksi moukaroitujen tilalle.

Lähden taluttamaan fillarin jalkakäytävälle, siirryn ajotielle ja lähden polkemaan. En pysty. Oikea pedaali tekee todella omituista kahdeksikon tapaista liikettä, eikä jalka pysy sen mukana mitenkään. Horjahdin tien varteen parkkeerattuja autoja päin, mutta osuin kahden auton välistä jalkakäytävälle jonkinlaisessa epäjärjestyksessä fillarini kanssa. Sattuu. Säären etuosassa on iso mustelma muistona tuosta pedaalista. KÄvelytän fillarin takaisin korjaamolle. Pihassa vielä tsekkaan pedaalin käsin. No, ei kai se niin paha ole, jos vaan ylireagoin. Lähden uudestaan liikenteen sekaan. On se. On se niin kamala, ettei sillä voi ajaa. Talutan pyörän taas korjaamon pihaan, ja tällä kertaa yrmeän näköinen, hiljainen mies tulee ovelle vastaan ja katsoo pedaalia.

Hän vie fillarin pyhättöönsä, purkaa pedaalin, ja ottaa taas sen moukarin. Voimalla alkaa hän moukaroida pedaalin vartta juuri siihen suuntaan missä se aiemmin oli, mistä hän sitä äsken suoristi.😨. Käännyn pois kun en voi katsoa. No, hetken päästä katson kuitenkin. Voimapihdeillä hän vääntää sitä kohtaa mihin pedaali ruuvataan kiinni. Ruuvaa sitten pedaalin paikalleen, kokeilee vielä pedaalin liikeratoja, ja luovuttaa fillarin minulle takaisin. Työn hinta 0 TL. Ekstalisänä tuskanhiki pelkästä katsomisesta.

Tällä kertaa päätän jo ennen pyörän päälle nousua, että oli mikä oli, ajan kotiin. En kestä enempää moukarointeja tälle päivälle. Pedaali oli vähän normaalimpi, mutta silti siinä on omituinen liikerata. Ennen kuin olin ajanut 7 km, olin jo tottunut siihen uuteen ja entistä kiemuraisempaan liikerataan😖. Moneen asiaan voi näköjään tottua 😔. Ja loppujen lopuksi se on vaan pyörä 😭. Käyttöesine 😑. Joskin elämää ja liikkumista helpottava ja tarpeellinen. Onneksi tänään tulee tv:stä Aşk ve Mavi.

torstai 14. joulukuuta 2017

Ihana, aurinkoinen päivä

Alanya ja Välimeri 14.12.2017
Mikä päivä :)) . Aloitetaan ompeluseuroista. Yli puoli vuotta päättelemättä lojunut
monivärinen kuvioneulelapanen tosi monine langanpätkineen on nyt sitten päätelty. Ihan vaan siksi kun se seura tuolla oli niin tekevää, niin tuli itsekin tehtyä siinä sivussa. Toisessa sivussa yritin puhua sekä ruotsiksi että turkiksi, kunnes turkki katosi. Minulla on alusta asti ollut sama ongelma. Kun ruotsi vahvistuu, niin en millään saa turkin kielestä kiinni. Jouduin ruotsinkielisen session jälkeen sanomaan ravintolan tarjoilijalle englanniksi, että puhupa minulle turkiksi, ihan mitä tahansa. Sen jälkeen pystyin taas vaihtamaan turkkiin. Ja kun saan taas turkin puhumisesta kiinni, en tavoita ruotsia tai sinne sekaan tulee paljon turkkia. Juuri näiden kahden kielen yhdistäminen on haasteellista, ellei jopa hyvin haasteellista, minulle. Mutta oli mukava viettää aikaa näiden nauravien ja iloisten rouvien kanssa. Ja he olivat valtavan suvaitsevaisia ja ystävällisiä surkeasta ruotsinkielentaidostani huolimatta.

Joku puu kukkii 14.12.2017
Itsetuntoa ei hivellyt yhtään se, kun puhuin eräälle "turkkilaiselle" miehelle turkiksi, kysyen häneltä tiettyjä messuun liittyviä asioita, ja mies ei ymmärtänyt mitä yritän sanoa. Kesti hetken tajuta, että hän kyllä näyttää turkkilaiselta ja osittain onkin, mutta osittain ei. Syntyjään turkkilaiset, joille turkki on ollut ja on edelleenkin ykköskieli ei tuota vaikeuksia ymmärtää ulkomaalaisen hieman erilaisia äänenpainoja ja vaihtohtoisia tapoja käyttää sanoja. Mutta joillekin se on ihan helkutin vaikeaa. Osalla ei ole yhtään luovutta, eikä osalla ole edes halua ymmärtää. Tämänpäiväinen tapaus asettui tähän en halua ymmärtää / en kykene ymmärtämään -osastoon. Tämä rohkaisuksi kaikille niille, jotka opettelevat ja yrittävät puhua vierata kieltä. Se, että et tule ymmärretyksi, ei aina johdu sinusta. Joskus vastaanottajaa vaan ei ole säädetty oikein, tai hän ei ole oikea vastaanottaja  ;) .

Sähkölaskukin näkyi tulleen, ja yllätys oli iso. Tuo pieni, Suomesta tuotu asuntovaunun lämmitin osoittautui ihanaksi vehkeeksi. Sen lisäksi että se pitää olohuoneen, keittiön ja eteisen ongelmitta ja automaattisesti säätämässäni 20C lämpötilassa, on se myös vähän energiaa kuluttava. Sähkölasku oli vain 10 € vaikka tuo on ollut päällä kaiket päivät, olen käyttänyt sähköuunia monta kertaa, suihku- ja käyttövesi lämpiää sähkövastuksilla, pakastin ja jääkaappi ovat päällä aina, ja ledivalot ja tietsikka vievät myös virtaa. SIlti kuukauden sähkölasku oli vain 12 €. No, olen ollut tässä vasta 2 viikkoa, mutta tuo kerrottuna kahdella on silti hyvä tulos. Ne pari tuttavaa, jotka käyttävät ilmalämpöpumppua asuntonsa lämmittämiseen ovat kertoneet sähkölaskunsa olevan noin 80-100 € / kk. Sinne asti laskuni ei nouse millään.

"Joku-puun" kukka tuulessa zoomattuna"
Miksihän juuri sähköstä tuli mieleeni älylasit. No, nyt ne on ainakin täällä otettu viranomaiskäyttöön, eli Jardarma käyttää älylaseja. Niin vaan tekniikka kehittyy ja muutaman vuoden välein otetaan jotain uutta käyttöön, joka sitten vauhdilla yleistyy. Olisi kiva tietää mitä kaikkea tietoa tms niiden sisäpinnalla näytetään, miten ne oikeasti toimivat jne. Mielenkiintoiset kapineet.

Eilen laitoin taas ruisleipäjuuren "kuplimaan", ja nyt illalla se oli valmis leivottavaksi. Jostain syystä jo paistovaiheessa tuli niin järkyttävän hyvät tuoksut uunista, että ei muuta kuin pari keskeneräistä pientät ruisleipästä pelliltä lautaselle, kylävoita päälle ja läppärin ääreen herkuttelemaan. Tuore, kuuma ja voilla voideltu ruisleipä 😍 . Vaan kun ei niitä voi syödä yhtä tai kahta... tuosta voista vielä. Tässä erässä on oletettavasti myös lampaan tai vuohen maitoa lehmänmaidon seassa, sillä tässä on vuohenmaitomainen jälkimaku ja hieman erilainen tuoksu. Hyvää, todella hyvää.

Kävin kaupunginteatterilla hakemassa lippuja erääseen näytökseen, josta kerron sitten kun olen sen katsonut. Teatterin lippukassa oli paikka, jossa oli hymyileviä, iloisia ja hyväntuulisesti palvelevia työntekijöitä. Kulttuuri ja taide tekee hyvää :)) . Siitä suuntasin Kleopatrarannan alkupäähän, jossa isohkot aallot kohahtelivat rantaan. Auringonpalvojia oli muutama, vaan paikka olikin suht suojainen ja lämmin. Tosin oli jokunen siellä täällä tuon toisenkin rannan puolella, kun ajoin fillarilla sitä kautta. Kaiken kaikkiaan mukavan lämmin, aurinkoinen päivä, ja osin tuulinenkin. Kotiin tullessa oli kova vastatuuli, ja saderaja meni tästä aika läheltä, mutta eipä onneksi satanut juuri tällä reitillä.

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Tähtien sota tuli teattereihin

Vähänkö oli hyvää kanaa...
Ihana aurinkoinen päivä kääntyy taas iltaan. Parvekkeella istuin pitkän aikaa auringonpaisteessa, ja nautin mukavan lämpimästä säästä. Samalla huomasin, että pari tulppaanin vartta nousee jo ison parvekeruukun mullasta. Ainakin nuo kaksi ovat siis selviytyneet pitkästä poissaolostani, kuumuudesta ja kuivuudesta. Ehkä on ollut parempikin, etten ole ollut (yli)kastelemassa ruukkuja. No, jännä nähdä mitä sieltä uudeksi vuodeksi nousee. Ihan jouluksi nuo eivät ehdi, tuskin vuodenvaihteeseenkaan. Veikkaan että kukkivat joskus tammikuussa.

Turkinkielen oiskelu etenee vähä vähältä jossain takavasemmalla. Ruotsinkielen ähky jatkui tänäänkin, ja piinasi ajatuksia, joten ruoanlaittoa, neulomista, pitkä puhelinkeskustelu ystävän kanssa, niistä on päivä tehty. Päivän itselleni eksoottinen ruokaohje tulee tässä. Kuori oranssi kurpitsa. Laita hedelmäliha pieninä paloina kattilaan, ripottele päälle reilusti sokeria ja lisää tilkka vettä kattilan pohjalle. Keitä kunnes kurpitsat pehmenevät. Soseuta sauvasekoittimella tasaiseksi soseeksi. Jos sose on vetistä, lisää siihen mannaryynit ja keitä puuroksi. Jos sose on tukevampaa, lisää vähän vettä ja mannaryynit, ja keitä puuroksi. Lisää hieman suolaa. Lopputuloksena on ihanan aurinkoisen värinen mannapuuro, joka on kaiken lisäksi hyvää.

Tänään on oikeasti ollut jonkinasteinen lepopäivä. Huomisen ja ylihuomisen olen taas
menossa, ja silloin kertyy kuviakin. Huomenna käyn ensimmäistä kertaa elämässäni ompeluseuroissa, joihin minut on kutsuttu. Siksikin kaivoin tänään lankavarastojani ja etsiskelin keskeneräistä neuletyötä, sillä eihän sinne voi ilman käsityötä mennä... luulisin. Ja löytyi se vihreä lammaspelto, josta ensin piti tulla villatakki, sitten laukku, ja tänään jotain muuta. Purin päättelyn pois, nostin silmukat uudelleen pyöröpuikolle, ja jatkoin suljettuna neuleena siitä mihin viimeksi jäin. Villapaita siitä tulee sittenkin. Mitä minä millään laukulla teen, höh. Tuossa on jo 45 cm valmista villapaidan helmaa, joten yläosa vaan jatkoksi ja se on (melkein) siinä. On siinä toki vielä vaiheita ja vain rajallinen määrä lankaakin. Tuota kun ei enää saa.
Saaliin toivossa

Elokuviin. Kyllä, Alanyassa Damlataksella pääsisi tänään katsomaan uusinta Tähtien sotaa turkiksi dubattuna. Muitakin mielenkiintoisia elokuvia oli menossa, mm. Ayla. Tässä on toisen elokuvayhtiön nettisivut, toiselta en löytänyt sivuja. 3D elokuvien hinta näkyi olevan 14 TL ja kaksiulotteisten 13 TL, joten ei paha. Kirjastoa, elokuvia ja teatteria kannattaa suurkuluttaa silloin kun haluaa vaihtelua päiviin.  Minä jatkan sitä lammaspaitaa...

tiistai 12. joulukuuta 2017

Patsaskisan tuotoksia ja uusi kirja

Alanyan kaupungin patsaskisasta 2017
Kävin patsastelemassa satamassa, ja siinä samalla kuvasin nämä viereiset kuvat patsaskisan tuotoksista. Kaikki patsaat eivät tokikaan ole tuossa. Osan jätin kuvaamatta siksi kun en pitänyt niistä, ja osan siksi kun niiden päällä istui ihmisiä, tai vieressä nojaili ihmisiä. Vaan nuo ovat tuossa nyt alkajaisiksi, maistiaisiksi. Tavoitteena oli tehdä patsaita / veistoksia lapsille, ja koska osa oli jo ihmisten käytössä ja omimia, niin olivathan ne onnistuneita. Itse mittaan onnistuneisuutta sillä, että ne kiehtovat ihmisiä, kutsuvat ihmisiä tulemaan lähelle tai jopa istumaan päälle tai nojailemaan. Katsopa kuinka erilaisia nuo kahdessa ensimmäisessä kuvassa olevat ovat. Toinen on pelkistetyn yksinkertainen ja toinen sisältää valtavan paljon erilaisia, pieniä yksityiskohtia. Silti molemmissa on tunnetta, kiehtovuutta ja ideaa.

Tässä on linkki patsaskisan Facebooksivuille, ja siellä on kuvia myös niistä patsaista, joista en voinut ottaa kuvia tai en tahtonut ottaa. Kannattaa katsoa sekä sivu että patsaat tuolla kaupungintalon takana, niin kauan kuin ne siellä ovat. Eri puistoihin ja leikkikentille ne kuulemma siirretään aikanaan.

Alanyan kaupungin patsaskisasta 2017
Alanyassa on nyt lähiaikoina tapahtumia, mm-m, on on... muistan vain, että teatterilla pyörii joku hyvä näytelmä, elokuvissa oli katsomisen arvoisia filmejä ja ilmeisesti Tähtien sodan uusinkin on tulossa, jollei nyt viikonloppuna niin kuitenkin lähiaikoina. Vaan muistini on nyt sen verran kuormittunut, että moni asia vaan katoaa. Mikä sitä sitten kuormittaa? No, taas on aika jännät lähiviikot, ja esim. tällä viikolla työstän sekä omaa ruotsin osaamistani että ruotsinkielistä tekstiä. Tänäänkin puhuin ruotsia niin paljon, että kotiin fillaroidessa jopa ajattelinkin ruotsiksi. Se on jo vakavaa. Siinä kohden olikin tauon paikka. Aiemmin n ollut tosi vaikeaa vaihtaa ruotsin ja turkin välillä, ja on siinä vaikeutta edelleen. Ruotsi on minulla tällä hetkellä kuitenkin niin paljon heikompi kuin turkki tai englanti, että sen käyttö vaatii tosi paljon keskittymistä. Vaan kunhan tämä ruotsin intensiivikurssini keväällä päättyy, niin tulen olemaan ihan toisenlaisessa jamassa senkin kielen suhteen. Paljon paremmassa kunnossa.

Alanyan kaupungin patsaskisasta 2017
Huomaan kaupungilla liikkuessani, että norjalaisia, tanskalaisia, ruotsalaisia ja saksalaisia on täällä suhteellisen paljon juuri nyt. No, venäläisiäkin on, ja monia sellaisia kieliä puhuvia ihmisiä, joiden kieltä en tunnista. Asuntokauppaa tekevä tuttavani kertoi, että myynnillisesti on taas palattu lähes normaalivauhtiin. Rakennuksia rakennetaan edelleen eri puolilla kaupunkia ja paljon. Tämän kaupungin kasvuvauhti on uskomattoman kova, ja on mielenkiintoista päästä seuraamaan tätä kaikkea. Samaan aikaan historiallisten kuvien katselu ja kaupungin historiaan tutustuminen tuo rauhaisaa tasapainoa ja kaivattua perspektiiviä menneen ja nykyisen välille.

Alanyan kaupungin patsaskisasta 2017
Kameraa kaipaan tosi paljon, eikä laturia ja johtoa ole löytynyt mistään. Saattavat olla omilla jäljilläni Jyväskylässä, tai sitten hukkasin ne lentokentän turvatarkastuksessa tms. Joku mielikuva on kyseisistä vempaimista juuri siinä vaiheessa, vaan kun siinä tuli taas niin kiire, että pakkasin sullomalla tavaroita takaisin käsimatkatavaroihin. Saattoi jotain jäädä pakkaamattakin. No, kännykuvilla mennään jonkin aikaa. Matkamessuille osallistuminen ei ole vielä varmaa, mutta jos sinne tulen töihin, niin samalla reissulla käyn myös vähän pohjoisempana. Jos kyseinen yrittäjä täältä messuille lähtee, niin hän haluaa samalla reissulla käydä ihan SUomen lapissa asti :)) . Jääiglussa yöpymistä yritin tarjota kokeilunarvoiseksi elämykseksi, kuten revontulivaunussa yöpymistäkin. Katsotaan mitä tulee tai ei tule.

Entisenä ja nykyisenä hevoshulluna takerruin tämän patsaan profiiliin jo kaukaa. Tuossa en kehdannut, mutta odottakaas kun se löytää paikkansa, ja kertokaahan mihin se sijoitetaan, niin ehkä sen voisi käydä testaamassa. Suht leveäselkäiseltä tuo näyttää 😄 sekä kiltiltä ja hyvin koulutetulta ;) .

Tuli mieleen taas yksi elämäni noloista puheluista... kun tuohon armaaseen kännykkään pärähti troijalainen, eivätkä virusohjelmat saaneet sitä pois, niin piti ajaa tehdasasetukset uudelleen. Tietty siinä meni sitten kaikki puhelimen muistiin talletetut puhelinnumerot, eikä niitä ollut ihan vähän. Aamulla soittaa mies, jonka nimeä ei näy näytöllä. Sanoo hän nimensäkin, mutta en millään saanut yhdistettyä häntä mihinkään kasvoihin tai paikkaan, ja jestas että hän loukkaantui. Juuri kun hän oli sulkemassa puhelua, pamahti mieleeni hevosen kuva. "NIin, oletko sinä se hevosmies?" Juu, oli juuri hän. Itsensä vapaaksi poikamieheksi esitellyt ukkomies, jolla on hevosia. Sitten olikin minun vuoroni alkaa lopetella puhelua.

Tässä ennakkokuva Mediapinnalle ihan lähi päivinä myyntiin tulevasta uudesta runokirjasta, runoantologiastamme. Aamuruskosta tähtien valoon on kokoelma kymmenvuotiaan Metsäkukan, hänen opettajaäitinsä Johanna Vuorenmaan sekä kirjailija Johanna Pollarin runoja ja lauluja. Kokoelma sisältää niin mielikuvitusta kutittelevia tekstejä kuin syvempääkin ajateltavaa koko perheelle. Osa runoista sopii koululaisen omatoimiseen lukemiseen, osa aikuisten ja lasten yhteisiin hetkiin, ja loput ovat meille aikuisille tarkoitettuja. Siellä on minulta muutama saman tyylinen kuin edellisessäkin kirjassa, ja enimmäkseen uusia tuulia. Kirjan sivut löytyvät jo Facebookista nimellä Aamuruskosta tähtien valoon, kuten aiemmankin kirjan sivut, Appelsiinipuun alta. Sinne päivittyy muutamia runoja silloin tällöin.

Tässä takakansiruno:

Rantakivillä hyppi ja loikki
tuo lapsonen, pieni korento,
pienen pientä viulua soitti
kaikui soittonsa hento.
Soiton sävelet ilosta kertoi,
siitä kun aurinko nousi,
uuden päivän valo jo voitti,
yö kauas purrellaan sousi.
Uusi päivä, sen uudet ihmeet
tutki tuo pieni korento.
Illan tullen lehdelle nukkui,
unessa jatkui sen lento.
Unta uneksi pieni korento,
unelmat todeksi tuo.
Anna haaveille pienet siivet,
niillä elämään iloa luo.
Vaikka kasvat, isoksi tulet,
muista tuo pieni korento.
Pienen pieni viulusi etsi,
ja aloita kuutamolento.
-Johanna Pollari