![]() |
| kuva: yaylahaber.com |
![]() |
| kuva: Sanat penceresi |
Parin tuttavan kanssa on aiemmin tullut puhuttua turkkilaisista hautausmaista ja hautaamisesta. Eräs heistä kävi Alanyan Kleopatrarannalla olevalla hautausmaalla ja kuvasi sieltä videon. Se taas inspiroi minua koostamaan tuon hautajaisista kertovan tekstin tuonne Turkki ja Alanya -blogiin, jossa on enemmänkin asiatietoa. Siellä on tekstiä, kuvia sekä video- ja asiakirjalinkkejä muslimin hautajaisiin liittyen. http://opasturkkiinihastuneille.blogspot.fi/2015/07/muslimin-hautajaiset.html
Lisää videoasiaa. Youtubessa on El Sanatları ve Hobi -niminen ryhmä, jossa opastetaan tekemään erilaisia turkkilaistyylisiä käsitöitä ja askartelua. Jo kuvia katsellessa voi nähdä niistä huokuvan turkkilaisen naisen mieltymykset :)) . Sivustoon on myös linkitetty paljon muuta aiheeseen liittyvää ja turkkilaista, mm nettitv. Käyhän katsomassa. Samalla saat turkinkielen kielikylpyjä. Facebookista taas löytyy Nurten El Sanatları joka näytti ihan erilaiselta sivustolta.
Oletko huomannut, että miehillä on usein työpajat, omat verstaat tai liiketilat, joissa he ammattiaan harjoittavat. Samalla kun he odottelevat asiakkaita, joko he istuvat jonkun työpäydän tai koneen ääressä tai heillä on jokin muu oma käsityönsä meneillään. Varsinkin maaseudulla naisten työtilat on kotona jonkun huoneen nurkassa.
Nämä mollamaijat ovat turkkilaisten tyttöjen tai nuorten naisten tekemiä koulutöitä. Vieläkö sinä saisit tehtyä mollamaijan, ja osaisiko suomalainen, tekniikalla ja muovilla hemmoteltu pikkulapsi enää arvostaa itsetehtyä mollamaijaa? Tekijöitä ja käsityön arvostajia Suomestakin löytyy, mutta väitän että kovin harvassa ovat ne suomalaiset lapset, joille itsetehty mollamaija kelpaa. Toivon olevani väärässä tämän asian suhteen, ja toivon että maailma kehittyy vielä sellaiseen suuntaan, että muoviset ja metalliset tehdastuotteet eivät voi korvata aidolla rakkaudella tehtyä käsityön tulosta.Tuota ylimmän kuvan tarinaa en tiedä, en ymmärrä mitä mies siinä tekee. Toiseksi ylimmässä kuvassa on aasin selkään asetettava satulan tapainen, johon jotkut jopa istuu, mutta johon yleensä ripustetaan taakkoja. Entäs jos muovi-krääsä-matkamuistojen sijaan hankkisitkin jotain aitoa turkkilaista käsityötä suoraan käsityön tekijältä. Monet käsitöitä myyvistä ovat ostaneet tuottee halvalla jostain, osa jopa Intiasta ja Kiinasta saakka, ja hyvä tuotto ei silloin mene ihan oikeaan taskuun. Alanyassa ja muillakin paikkakunnilla näet toreilla, satamissa yms naisia ja mummoja, sekä käsityöläismiehiäkin, joiden näet itse valmistava tuotteita. Heiltä kannattaa ostaa. Siinä tukesi menee oikeaan osoitteeseen, eli tekijälle itselleen.





