Ruokapaikkoja ja herkuttelua

Alanyan yksi parhaista ravintoloista 😍

Alanyan ruokatarjonta on monipuolinen ja mitä herkullisin, kun osuu itselle mieluisiin paikkoihin. Monia paikkoja olen kehunut aiemminkin, tässä taas muutama lisää. Tai no, on jokunen samakin mutta eri näkökulmasta.

Alanyassa on käsittääkseni vain kaksi perinneruokasertifikaatin saanutta ravintolaa, siis sellaista, jotka saavat käyttää Yöresel Alanya Ev Mutfağı -nimitystä. Esma Rouvan paikka on toinen niistä. Etsin ko paikkaa aiemmin, mutta väärästä paikasta. Sinne on kuitenkin helppo löytää, ainakin suomalaisten. Seuraa isoa tietä Heikinbaari-BellaAlanyan edestä oikealle etuviistoon, kunnes tulet ensimmäiseen neljän tien risteykseen. Vasemmalla etuviistossa on Kleopatra Tower, oikealla ruokakauppa Hasbül tms, ja oikealla etuviistossa, puiden katveessa on tämä ravintola. Olen käynyt siellä ennenkin, mutta näköjään syönyt ihan "vääriä ruokia". Kaikki siellä syömäni annokset ovat olleet hyviä, hyvin valmistettuja.

Gülüklü çorba, kana-minilihapullakeitto, nam

Tällä kertaa pyysimme tarjoilijalta vinkkejä. Halusimme että hän ehdottaa paikallista keittoa ja sen lisäksi paria muuta ruokaa. Lisäksi pyysimme, että kaikki mitä syömme tulisi olla maidottomia. Heillä maitoallergia ja maidottomuus ymmärrettiin täysin, ja kaikki syömämme ruoat myös olivat maidottomia, ts. me molemmat maitoallergikot olimme täysin oireettomia ruokailun jälkeen. 

Viereisessä kuvassa oleva keitto on alanyalainen erikoisuus, nimeltään gülüklü çorba. Keitto sisälti ainakin kanaa, pieniä jauhelihapullia ja kasviksia. Ja se oli hyvää 😋.

Paistettuja metsäsieniä alanyalaiseen tapaan

Keiton ohella tuli leipää ja salaattia, ja lisäksi tilasimme kaksi paikallista ruokaa, joiden nimeä en enää muista, mutta ne ovat seuraavissa kuvissa. Tässä vieressä on paistettuja metsäsieniä alanyalaiseen tapaan. Nekin olivat herkullisia ja sopivat hyvin kokonaisuuteen. Seuraavassa kuvassa näkyvä perunan kaltainen, tomaattiliemessä pitkään ja pehmeäksi haudutettu juures oli täysin uusi tuttavuus, ja niin hyvä, että ostimme sitä juuresta torilta seuraavana päivänä ja aloimme kokeilla miten sitä voi käyttää. Juureksen turkkilainen nimi on göleviz ja suomeksi se on taaro. 

Taaroa tomaattikastikkeessa

Taaroja löytyi 0,5 - 5 kg kokoisina, vähän niin kuin mustuneelta lantulta näyttävinä pyöreähköinä juureksina. Usein se on torilla nimenomaan kuorittuna, en tiedä miksi, ja juuri kuorimisjäljistä ja mustista alueista se on helpoin tunnistaa. Keitimme taaroa hieman kauemmin kuin perunoita... mutta en muista mitä kaikkea kokkimme sille teki. Hän halusi kokeilla taaroa eri tavoin, ja minä tein muita ruokajuttuja, joten en niin kiinnittänyt huomiota muuhun kuin lopputulokseen. Muussina taaro vaati sellaisia maustamistaitoja, joita meillä ei vielä ollut. Perunamuussin seassa se oli ihan ok. Ja parhaimmillaan pitkään tomaattiliemessä haudutettuna.

Hapankasviksia

Hapatettuja kasviksia käytetään täällä sekä perinneruoissa että moderneilla aterioilla paljon. Itse tykkään niistä. Ja hapattamisissakin on eroja. Itse hapatetut, ja esim. tämän ravintolan hapankasvikset maistuvat usein erilaiselta kuin ruokakauppaketjun säilykepurkissa olevat. Myös nämä olivat hyviä. Hyvän ruoan lisäksi henkilökunta oli ystävällistä ja avuliasta, siis neuvoi mielellään ja kertoi mielellään esim. taarosta, kun kysyimme mitä se on. Ravintolan olemus on perinnettä parhaimmillaan. Ja siellä rakastetaan kissoja. Kissoja oli useita, ja ne olivat pulskia ja rauhallisia, omia teitään kulkevia mussukoita, jotka eivät tulleet kerjäämään ruokaa. Maha oli jo täynnä.

Alanya Alaiye Pilavcısı

Atatürk patsaalta viistosti vuoria kohden ja Hacet-aukiota kohden kävellessä tulee tien puolivälissä vasemmalla vastaan Alaiye Pilavcısı -niminen uudehko ravintola. Heillä idea on käsittääkseni se, että ruoan perustana ovat riisit, ja niiden oheen voi valita joko useista valmiiksi mietityistä annosmalleista tai sitten kerätä ihan oman. Jos näin oikein, niin heillä oli myös sulu yemek eli lounasruokamahdollisuus. Viereisessä kuvassa olevan annokseni yllätys oli nuo rasvassa paistetut maksat. Sellaista maksaa en ole ennen syönyt, eikä se ole minun juttu. Pidän maksasta, mutta eri tavoin valmistettuna. Kokonaisuutena annos oli ihan ok, ja paikka on kokeilemisen arvoinen. MAitoallergia ymmärrettiin, ja annoksissamme ei ollut maitotuotteita.

Alanya YAprak Döner

Olen huomannut, että jostain syystä kamerani (tai mjistikortti tai minä) joko kadottaa kuvia tai ei tallenna niitä. Kaipasin Sevket Tokuksella, Baskent sairaalasta jonkun verran itään päin, Cikcilliin päin, Garanti pankin lähistöllä ja tien vuorten puolella olevan Yaprak Dönerin kuvia, mutten löydä. Yaprak Döner on perinteisen oloinen döner-paikka, ja uudehko tässä liiketilassa. Täällä maitoallergia ymmärrettiin täysin, ja annos oli sekä hyvä että maidoton. Työntekijät olivat ystävällisiä ja paikassa viihtyi hyvin, eli oli helppo istua ja nauttia ruoka-annoksesta. Tännekin palaan uudelleen.

Baskent-sairaalan edessä oleva Zilli Öküz sai meistä aktiivisia asiakkaita. Kaikki, joiden kanssa olen siellä käynyt, ovat olleet positiivisesti yllättyneitä. Olen jo monta kertaa aikonut ottaa paremman kuvan, ja erityisesti siitä hyggeilevästä kalsarisonnista, mutta en ole muistanut. Maistuva annos ja hyvä seura vie niin mennessään, että kuvaaminen unohtuu. Tässäkin paikassa on helppo ja kiireetön ilmapiiri, ja istumapaikkoja löytyy sekä kaiuttimen vierestä, jotta voi uppoutua musiikkiin, että hiljaisesta nurkkapöydästä. Meidän siellä istuessamme oli selin pääoveen päin, ja eräs seurueemme jäsen näyttää hyvinkin harmistuneelta, ja toteaa että no nyt tuolla ulkona sitten sataa kaatamalla. Katson omaan suuntaani ikkunasta ulos, ja ihmettelen mitä hän puhuu, sillä ikkunasta näkyy sinistä taivasta, vähän valkoisia pilviä ja auringonpaiste. Tässä järjestyksessä ne myös pysyivät ruokailun ajan, ja kun kävelimme ulos oli sade jo mennyt muualle. Hyvä niin.

Alanya VanillArt ja hedelmä-vohveli-klassikko

Ja kun hampurilaisen lisäksi kaipasimme jälkiruokaa, niin VanillArtin vohvelit veivät voiton. VanillArt on Atatürk-kadulla, aika lähellä Atatürk-patsasta. Jos lähdet patsaalta Atatürk-katua sinne päin minne patsas katsoo, ja kävelet kadun vasenta reunaa, tulee VanillArt vastaan ensimmäisenä herkkupaikkana. Me saimme vohvelit maidottomasta taikinasta. Itse valitsin klassisen hedelmävohvelin, mutta ajatus ei kulkenut loppuun asti, sillä nutellaahan siinä on, ja nutellassa maitoa. Vaan oli se Hyvää, ja kaiken väärti. 😋

Nämä kaikki siis loppuvuodesta 2019. 2.1.2020 alkoi paluu arkeen ja ketoiluun.

Taidetta puusta

Yörük Evi Alanya Kestel

Kerimoğlu zeybekkiä on tullut tänään treenattua ja paljon, niin että kehtaa huomenna mennä tanssitunneille. Polvet ja reisiliakset huomauttelevat kun hypätään alas toispolviseisontaan ja ponkaistaan sieltä ylös, vaan tanssin into on se mikä vie, ja kroppa tulee perässä. Nyt oli kotitreenit todella tarpeen, sillä perjantaina kuvioita tuli pikavauhtia, eikä niitä ehtinyt oppia tunneilla. Siispä kotiläksynä. En nimittäin aio olla huomenna se, joka on ihan pihalla. Voin olla kyllä osittain, mutten kokonaan 😄. Huomisen treenit saattaa olla viimeiset ennen näytöstä, vaikka vaikein tanssi onkin vielä kesken. Antaa olla, opitaan.

Kaikki nämä viereiset kuvat ovat Alanya Yörük Evi -nimisestä taiteilija-ravintolasta. En oikein kehdannut ottaa enempää valokuvia taidokkaasti tehdyistä puisista koriste-esineistä, sillä se tuntuu luovan taiteilijan idean varastamiselta.

Tuon perheen isä on todella taitava näkemään puun "luonteen, hengen, sielun". Miten sen nyt muuten voisi sanoa, esim. mahdollisuudet. Keräämistään puun paloista, pienistä ja isoista, hän on tehnyt aivan uskomattoman hienoja esineitä. Nämä kuvat eivät tee oikeutta ainoallekaan taideteokselle. Ne on parasta nähdä ja kokea ihan itse, luonnossa ja livenä.

Isäntä oli oven takana ja eläimet odottivat tällä puolen 

Perheen rouva ja tytär olivat ravintolan puolen hengettäriä. Tytär puhui ainakin englantia ja muistaakseni saksaakin. Heillä ymmärrettiin hyvin maitoallergia-asia, ja sain hyvää, maidotonta ruokaa. He tekevät itse aitoa kyläruokaa, ja ruokalistalla oli yllättävän monenlaista tarjottavaa. Ja sitten oli kissa. Herra kissa päätti saada hyvän vainun minun lautaseltani. Se käyttäytyi oikein hienosti ja soveliaasti, mutta minä en... syötin sitä pöydän alle... Ihana kisu. Tosin sen ei kai ollut lupa olla sisällä, mutta  moka oli minun kun annoin sille maistiaisia. Talonväki näytti ruokkivan sitä ja sen veljestä ravintolan ulkopuolella.

Tieltä on hienot näkymät yli laakson, Kalelle asti

Ko paikka löytyy Instagrammista @yoruk_evi , Facebookista Yörük Evi Alanya Kestel ja Gogle Mapsista osoitteella Kestel, Dim Mağarası Yolu, 07450 Alanya/Antalya . Kaikki yliopistolle menevät bussit menevät yliopiston pohjoispuolella olevaan risteykseen, jossa on keltainen Dim Mağarası -kyltti. Kun lähdet kyltin osoittamaan suuntaan, niin alle 1 km kävelyn jälkeen olet kyseisessä taidekoti-ravintolassa. Paikka on huomattavan erilainen kesällä kuin talvella, ja tuo tien pätkä on mukava kävelyreitti, niin että sinne on helppo ja mukava mennä nautiskelemaan olostaan tai tekemään puutaideostoksia.

Zilli Öküz yllätys

Nyt tarvitaan energiapitoisia kuvia 😉
sillä puhutaan myös energiarosvoista. Sitä ennen kerron tästä minulle uudesta tuttavuudesta, turkkilaisesta burgeriketjusta nimeltää Zilli Öküz. Tämä kuvissa oleva paikka löytyy Sevket Tokukselta, likimain Baskent-sairaalaan pääovea vastapäätä, tai pikemminkin Sirin-apteekkia vastapäätä. Muistan kun kyseinen paikka tuli tuohon, ja siitä on jo kauan aikaa, mutta härän kuvan tulkitsin ihan toisin, enkä koskaan aiemmin ole mennyt sisälle. Nyt kävelin sen edestä sopivasti nälkäisenä ja päätin käydä katsomassa mitä sieltä löytyy.

Heti ensimmäinen katsaus myyntitiskiin ja sen taakse osoitti, että olin arvioinut paikan täysin väärin. Ulkona olevien kuvien ja logon perusteella luulin paikkaa ihan toiseksi kuin mitä se käytännössä on. Käytännössä oli monin verroin parempi kuin mitä saatoin kuvitellakaan. Ensinnäkin valinnanvaraa oli yllättävä paljon, ja kivana lisämahdollisuutena voit myös koota oman aterian, jollet löydä listalta sopivaa. Hinnat olivat annoksen kokoon ja laatuun nähden erittäin hyvät. Kassalla ja myyntiskillä työskentelevä rouva oli Myyjä+. Hän mm möi minulle sipulirengasannoksen, vaikken ollut sitä vähääkään suunnitellut, enkä todellakaan ole ihminen jolle helposti myydään jotakin. Rouva oli aidosti ystävällinen ja avulias, kiinnostunut palvelemaan asiakkaitaan positiivisella tavalla, ja tiesi mitä tekee. Hän oli myös hyväntuulinen, hymyilevä, kärsivällinen, ja malttoi neuvoa. Tällaiset henkilöt ovat asiakaspalvelussa aarteita. Tällaisten ihmisten takia joihinkin paikkoihin tullaan yhä uudelleen ja uudelleen.

No, tässä paikassa myös ruoka ja ruoka-annokset ovat se syy miksi tänne tullaan uudelleen ja uudelleen. 😍😍😍

Kuva ei tee oikeutta annokselle, sillä tuoksu puuttuu ja kokoa on vaikea hahmottaa. Annos oli ISO, ja ensinäkemältä oletin etten edes pysty syömään noin paljoa. Sipulirenkaat olivat herkkua kuumana. Ne olivat ihan sitä oikeaa, aitoa ja hyvän sipulin makuista, kuin mitä toivoa sopii. Olin tyytyväinen että otin nekin. Perunat olivat aitoa, oikeaa perunaa suikaloituna ja uppopaistettuna, maustettuna, ja hyviä. Ihan eri luokkaa kuin mauttomat löllöranskikset.

Juomia sai automaatista eikä niiden määrää ollut rajoitettu. Tämän huomasi mm siitä, kun eräskin rouva kantoi limsaa pöytäänsä vaikka kuinka monta mukillista. Juomista maistoin sellaista mitä en ole pitkään aikaan maistanut, ja josta on jäänyt huono muistikuva. Oli yllättäen tosi hyvää, ja maistui aidolle sitruunalle niin että hampaita hymyilytti.

Mutta tuo rapea kanaburgeri... Se oli 😋. Sämpylä oli rakenteeltaan yllättävä, kun ei ollutkaan samaa kuin mäkkärillä, hesessä tai b-kingissä. Tykkäsin. Ja rapea kanapihvi oli nimensä mukaisesti rapea ja minun makuuni hyvä. Ensimmäisen kerran pitkiin aikoihin minä olen täysin myyty burgeripaikalle ja ainakin tälle nimeomaiselle aterialle. Oli paljon enemmän nautinto kuin mitä odotin. Paljon enemmän. Toki eri ihmiset tykkäävät eri asioista, mutta tämä oli yksi niistä asioista joista minä tykkään. En silti luovu oikeasta kotiruoasta, enkä myöskään postin takana olevasta ruokapaikasta tai monesta muusta. Tiedän vain, että tänne palaan vielä monta kertaa.

Ei tämän jälkeen voi mistään energiarosvoista puhua, ei vaan voi. Puhutaan niistä toiste, sitten kun voi lopettaa jollakin vahvasti positiivisella asialla. Siksipä nyt siis kaiken maailman muita juttuja tähän loppuun. Siitä mustasta koirasta, josta aiemmin puhuin. Sitä ei enää näy ko alueella. Kuulin että se olisi viety jonnekin kauemmas. Ihmisillä on kammottava tapa heittää eläimiä pois näköpiiristä, pois niiden eläinten omalta, työllä ja tuskalla raivaamaltaan reviiriltä. Vai olettaako joku edelleen yhtä lapsenomaisesti kuin tukholmalaiset kaupunkilaistuttavani, että "siellä ne nätisti keskenään leikkivät ja voivat hyvin". Sekin musta koira on kuulemani mukaan viety jonnekin kauemmas, pois ihmisten asumusten läheltä. Nyt se on siis nälkiintymässä ja hoitoa vailla, eli heitteillä jossakin hevon kuusessa. Silti sillä on panta, ikään kuin se olisi jonkun hoidokki, mutta pannallisuus estänee sitä tällä hetkellä saamasta tarvitsemaansa apua, ruokaa, hoitoa ja hoivaa.

Sitten itsekkäämpään asiaan, omaan nautintoon. Jos et vielä tiennyt, niin Rakastan tanssia, askel askeleelta, tunti tunnilta ja kurssi kurssilta enemmän, tanssi tanssilta enemmän. Tanssilla on niin huikea voima ja valta, siis esimerkiksi vapautta stressistä ja voimauttaa, antaa ilon kokemuksia ja unohtaa surut ja murheet ainakin tanssin ajaksi, nostattaa puna poskille ja hymy kasvoille tuntikausiksi. Hakeutukaahan tanssitunneille, tanssiryhmiin, harrasteporukoihin tai vaan sinne, missä musiikki soi ja jalat vie. Se on sen arvoista, ja enemmänkin. Ja kyllä hivelee positiivinen palaute vanhankin konkarin mieltä, ja lisää onnistumisen iloa. Myös ryhmän 60 muuta tanssijaa ovat ilo, etenkin ne, jotka hymyilevat niin ennen tunteja kuin niiden jälkeenkin. Ihana porukka.

Te tanssi-ihmiset, jotka olette juuri nyt Alanyassa. Jos kaipaatte tanssihameita, niin lyhyet kellohameet ovat nyt muotivalikoimissa, ja niitä on tarjolla useissa kauppaliikkeissä erilaisin värein ja kuosein, edullisesti. Ja Rüya Kundura kenkäkauppa sekä monet muutkin kenkäkaupat tarjoavat valikoiman tanssikelpoisia kenkiä. Muuten, miksi kannattaa laittaa päälle tanssihame ja tanssikengät??? Mm. siksi, että ne nostattavat esiin tanssifiilistä, oikeanlaista asennetta, kauniin naisen, ja vapauttavat nauttimaan tanssin ilosta. Kyllä, ilman näitäkin voi löytää tanssin ilon, silti vaatetuksella on iso, positiivinen psykologinen merkitys, jota ei kannata aliarvioida missään tilanteissa.

Ja vielä ehditte Kleopatrarannan alkuun, siis päiväsaikaan. Siellä pelataan rantajalkapallon mestareidenliigaa, kansainvälistä sellaista. Vielä on aurinkoa, lämpöä, merta, hiekkaa ja rantaelämää tarjolla, ja myös kodittomia rantaleijonia. Sinne vaan katselemaan, pelejä...

Lähdin vaan ihan pikaisesti kaupungille

Alanyan appelsiinipuun alla, vihrein pampuloin tällä kertaa

Nii-in. Lähdin vaan käymään pankissa, että saan päivitettyä sellaiset tietoni, joita ei voi päivittää ilman konkreettista konttorivierailua. Hhmmm. Ja sitten jouduin viettämään kaupungilla 4 tuntia kierrellen ja kaarrellen eri vaateliikkeitä, koska odotin tuttavan kanssa sovittuja ruokailutapaamista. Nooo, mitään en vaatekaupoista löytänyt, tai siis ostanut. Löysin kyllä. Eräässäkin Outlet-myymälässä löysin 5 eri vaatekappaletta, joiden oletin maksavan 20-30 TL / kpl. Tulin vaatteiden kanssa kassalle, ja rouva ilmoitti ihan vakavalla naamalla, että maksavat 150 TL kappale. 

Tiesin tasan tarkkaan, että tuo nainen yrittää vedättää minua hinnoissa, sillä olen nähnyt ko vaatteita jo 5 vuotta eri myymälöissä, ja tiedän niiden perus-myyntihinnan. Sanoin vaan että tuolla hinnalla saat kyllä pitää nämä kaikki. Kävelin ulos ja 50 metriä pidemmälle, kohti Atatürk patsasta. Siinä durum-myymälän vieressä olevassa vaateliikkeessä oli rekki ulkona, päällä hinta 19,90 TL ja kaksi samanlaista vaatetta roikkui kyseisellä rekillä. Joten pari tuntia vaan kiersin ja kävelin, ja ajattelin että ostan sitten sesongin loputtua, kun myyjät eivät enää huijaa hinnoissa, ts. eivät enää käytä vähintään satasella korotettuja turistihintoja.

Özdilek Sevket Tokuksella. Suosittelen tutustumaan.

AIka monta kilometriä käveltyäni, ja tosi monta kauppaa kierreltyäni mukanani oli vain kylpyhuoneen mattosetti, ja mukavana yllätyksenä tämä kuvassa näkyvä liike, jossa en ole koskaan aiemmin tajunnut käydä. Kannattaa käydä tutustumassa valikoimaan. Ja hinnat olivat sitä mitä ne oikeastikin ovat. Asiakaspalvelu ja kohtaaminen tosi ystävällistä. Kiitos siitä.

Olin kaikesta huolimatta kaksi tuntia etuajassa, kun jo menin postin taakse sovittuun ruokapaikkaamme odottamaan seuralaistani saapuvaksi. Olin liikkeellä pelkän aamiaisen voimalla, ja kello oli jo 16, joten sorruin syömään ennen kuin seuralaiseni saapui. Tuntui kuin suolet jo söisivät toisiaan, ja en vaan jaksanut odottaa. Aikanaan saapui seuralaisenikin ja söi oman annoksensa. Siitä sitten jatkoimme pitkin Damlatasta kävellen ja päädyimme jokusen ruokapaikan listoja selattuamme taas BlueNigth by Muzziin. Ensisijaisesti siksi, että siellä soi houkutteleva musiikki. 

Muzzin illan trubaduuri 😍

Taitava trubaduuri-kitaristi soitti ja lauloi juuri sellaisia tanssittavia biisejä, että oli jopa vaikea istua tuolilla. Paikallaan me emme istuneet, mutta pysyimme tällä kertaa tuoleissa. Ensi kerralla emme pysy. Tuo mies-artisti esiintyy siellä kuulemma joka torstai, ja tanssilattiaa on avoinna sen verran, että mahtuu useampikin pari tanssimaan. Hienot cha chaat ja rumbat tekivät istumisesta toi vaikean, jivet ja westiet houkuttivat tanssimaan vieläkin enemmän, mutta ei ollut paria, eikä ketään muuta tanssilattialla. En ihan vielä viitsinyt hankkia kylähullun mainetta tanssimalla yksin cha chaata, jiveä, ihania slovareita. Juu, Muzzikin tanssi kyllä, ja Delfinon hieroja piti huolen että tuli nähdyksi, mutta tuolitanssi vei voiton tällä kertaa.

LÄhdin kello 13 ihan vaan pikaisesti käymään kaupungilla, ja palasin klo 00:30. Kiva. Nyt yritän nukkua hetken ja herätä aikaisin pakkaamaan.

Tosi lämmin perjantai

Lähes täysi kuu oli jo viime yönä niin voimakkaasti valoisa ja kutsuva, että uni katosi jonnekin. Valvoin tuntikausia, ja vasta aamuyöllä kun kuu meni vuorten taakse sain nukuttua jokusen tunnin. Yläkerran mamma ei nukkunut senkään vertaa, sillä aamuyön kevyen uneni läpi kuulin kuinka hän kolisteli astioita keittiössään ja siirteli tuoleja yms. Vaan iltapäivällä keho otti omansa takaisin. Nukahdin sohvalle ja heräsin vasta kovaan kuumuuten, kun aurinko oli paistanut  suoraan nukkumapaikkaani tarpeeksi kauan. Herätessäni tajusin, että yläkerrassa tehdään remonttia, puretaan keittiötä. Eh, nämä remontit ovat nyt tämän kesän hitti-seuralaisia.

Olisi niin kovin kutkuttanut lähteä käymään yökerhossa, kerrankin... mutta päädyin lopulta vain käveleksimään pitkin katuja kaupasta toiseen, ja yllättävän aktiivisuuden puuskan herättämän nälän ohjaamana ihan kurillani menin syömään Muzzin BlueNightiin tuon yläkuvassa näkyvän lammasruoan. Alakuvassa näet dieettini mukaisen lounaan. Siksikin tuo lammas maistui hyvältä 😋
Muzzin nuorempi veli on hyvä kokki, ja tietää mitä tekee keittiössä. 

Ilma on kuin laimea sauna, kostea ja sen verran lämmin että hikoilututtaa jo pelkkä ajattelukin. Meren tuoksu tulee tuulen mukana ja on rentouttava kesäfiilis. On rauhallisen hyvä olla. Oikein hyvä tässä ja nyt. Ja nyt nukuttaa, joten kauniita unia teillekin.

Vuokra-autolla vuoristoon

Alanyaa ja Taurusvuoristoa kiehtovimmillaan 14.3.2019

Kävelimme kaveriporukalla tuttuun autovuokraamon kysymään autoa päiväksi vuokralle, vuoristossa käyntiä varten. Yhtään ei ole vapaana nyt, sanoi omistaja. Soitin luottokuskilleni ja kysyin tunteeko hän ketään sellaista auton vuokraajaa, jolla on hyväkuntoiset autot ja normaalit hinnat, ja jolta saamme auton heti. Hetken päästä puhelin soi, ja Mahmutlarista soittaa henkilö, joka pyörittää myös autonvuokrausta. No, myöhemmin hänen kyydissään istuessamme kävi ilmi että hän myy lähes mitä tahansa. 

Joka tapauksessa miehen hinta oli normaali 200 TL / vrk, ottaen huomioon

Pilvi vyöryi rinnettä alas 14.3.2019

että hän tuli Mahmutlarista keskustaan ja nouti meidät toimistolleen. Toimistolla hän selitti että tänään on sähkökatko, eikä siksi voi käyttää kopiokonetta tai tietokonetta. Tietokoneen ruutu oli kuitenkin teipattu täyteen muistilappuja, ja naapurifirmoissa näkyi olevan sähköt, joten ilmeisesti vain hän oli sähkötön ja netitön, näytöstä päätellen oli ollut jo pidemmän aikaa. Auton vakuutuksesta kysyttäessä hän ei vastannut vaan vaihtoi puheenaihetta, joten liekö auto ollut edes vakuutettu...

Autoja vuokraavat firmt käyttävät nykyään

Iltavalo näytti uusia ulottuvuuksia 14.3.2019

internetpohjaista ohjelmaa, jonne heidän tulee syöttää auton vuokranneen henkilöt tiedot. Sieltä mm. poliisi tarkistaa kuka autolla on ajanut mihinkin aikaan, ja onko henkilö ollut ajo-oikeutettu vai ei. Esim. minun kohdallani viime syksynä ohjelma ilmoitti siitä, että olen Turkissa niin kauan, ettei suomalainen ajokorttini ole enää voimassa täällä (on voimassa vain ensimmäiset 6 kk). Tällä kertaa kuskina oli ensimmäistä kertaa Turkkiin tullut henkilö, jonka kortti oli voimassa, ja jonka ajotaidot olivat sitä luokkaa, ettei tarvinnut panikoida edes osin sortumaan lähteneillä vuoristoteillä. Kiitos kuskille :)) . 

Kanavartaani Siellä ravintolassa 14.3.2019

Kus Yuvasin tunneleita ennen on ravintola, jonka nimeä en vieläkään muistanut ottaa ylös. Ravintola näyttää ulospäin ei-ravintolamaiselta, ja sisustus on vaatimaton, mutta omistaja on todella ystävällinen nuori mies ja ruoat erittäin hyviä. Olimmekohan kokin painajainen, en tiedä, mutta yksi meistä söi lammasta, yksi nautaa, yksi kanaa ja yksi maalaismunakkaan. Kana-annokseni oli herkullinen ja niin kehuivat muutkin omia ruokiaan. Lisäksi tuli iso tuoresalaatti ja tuoretta leipää. Nuo ruoat ja juomamme tekivät yhteensä 150 TL eli n. 25 €. Kannattaa käydä. Ja suosittelen kannattamaan nuorta yrittäjää, vuoristolaista, jolle tuo ravintola on ympärivuotinen elinkeino.

DimCayin itäpuolen kylää sillalta kuvattuna 14.3.2019

Käväisimme myös sellaisilla teillä, jossa oli edellisen päivän rankkasateiden jäljiltä maansiirtymiä... eli tien ulkoreuna oli osin sortunut. Kaupunki korjaa ne yleensä lähipäivien aikana, ja uutisissa oli kyllä ilmoitettu, ettei ko tielle kannata mennä. Kysyimme eräältä alueella asuvalta missä kunnossa tienpätkä on, sillä ennen kuin kiertäisimme vuorten takaa Mahmutlariin ajaisimme mieluummin suoraan Kus Yuvasista DimCayin patojärven kautta Tosmuriin. Ja ajoimme. Iltahämärässä ja hitaasti, mutta turvallisesti. Kus Yuvasin alueella oli vielä lunta...

Patojärvi auringon laskiessa 14.3.2019

Satuimme osumaan AkKöprülle juuri auringonlaskun aikaan, ja oli kiva kuvata sen hetken tunnelmia. Ylhäällä vuoristossa oli jälleen tuuria pilvien kanssa, sillä pilvet olivat matalalla ja osa teistä kulki korkeammalla kuin pilvien alareuna. Oli mukava elämys. Toisaalta aurinko ja pilvet tekivät mielenkiintoisia valoilmiöitä ja valaistuksia pitkin rotkoja, laaksoja ja vuorenrinteitä, joten jollei olisi ollut kiire päästä pois ennen illan pimenemistä, niin olisi tehnyt mieli kuvailla niitä pidempäänkin. Nyt kuitenkin pimeässä ajo ei hukutellut ja halusimme ajoissa tukevammille ja valaistuille teille. 

AkKöprün kautta DImCayin patojärven ympäri kiertävä tie on osin uudelleen asfaltoitu ja reunamille on laitettu uudet sähköpylväät. Osassa pylväistä, itäpuolella, oli jo sähköt ja katuvalot. Jee! Tuostakin tieosuudesta tulee mukava ja turvallisempi myös ilta-ajajille. Tehnee hyvää sekä paikallisille asukkaille että paikallisille yrittäjille.

Reissuun lähtiessä paistoi aurinko

Kevät on tullut ympäri Alanyaa, ja nyt kannattaa liikkua niin kylissä kuin keskustassakin. Nyt viikonlppuna on hieman sateista ja pilvistä sekä ilma viileää. Ensi viikolla on tiedossa aurinkoista ja puolipilvistä, sekä +25 C suojaisissa paikoissa. Siis ihan kesäkelit suomalaiseen tuntumaan. 

Hammaslääkäri ja herkkuja

Alanyan talvi ja kastanjat kuuuvat yhteen 😍

Hieman jatkoa siihen edelliseen hammaslääkärikäyntiyritykseen. Rikkonaiset paikat vihlovat syödessä jo tarpeeksi, itse asiassa niin paljon, että kävelin tänään tuntemattoman, paikallisen yksityishammaslääkärin vastaanotolle. Ja pelkäsin taas. Enemmän kuin kipua pelkäsin rahan menoa, ja kyllähän sinne meni. Nämä välttämättömät hammaslääkärin toimenpiteet maksavat minulle yli neljän kuukauden vuokran verran, 4.000 TL. Tuolla rahalla saa viisi posliinikruunutettua hammasta ja sillan, sekä neljään hampaaseen uudet paikat sinne kruunujen alle, ja kaikki puudutukset yms mitä toimenpiteet edellyttävät. Liiran kurssi oli tänään euroja myydessä ihan vähän päälle 6. Ja jos olen ymmärtänyt oikein, niin Suomessa yhden hampaan posliinikruunuttaminen olisi maksanut minulle 1.500 €. Vertailukohtana tuohon hammaslääkärin 4.000 TL:aan...halvin tehdasvalmisteinen talopaketti maksaa 8.000 TL 😔 . Tosin sitä en aikonut ostaa. 

Mandariinien kilohinnalla pakattiin pussiin myös lehtiä

Yläkuvassa on osa tämän päiväisistä paahdetuista kastanjoista, talven ensimmäisistä. Kastanjoiden paahtaminen kuumalla kamiinalla, hellalla tai grillissä tms tuo jo mieleen talven. Ne kuuluvat yhtä lailla erottamattomaksi osaksi talvea kuin joulutorttu Suomessa. Eivätkö näytäkin nämä kastanjat ammattimaisesti paahdetuilta? Hah, sitä ne ovat. Hyvät viillot, täydellinen kypsyys ja helposti irtoavat kuoret. Ostin ne kotiin tullessa Atatürk-patsaan juurella olevalta myyjältä, joka paahtoi niitä pienessä kopissaan. Silloin kun itse paahdan, niin viiltyy rikki myös sisus, tarttuu kuori kiinni ja sitä saa repiä ja raapia irti, ja kypsyyskin on kaikkea palaneen ja raa'an väliltä. Nämä olivat tosi hyviä.

Ostin torilta mm. mandariineja. Tällä kertaa annoin nuoren myyjämiehen pakata ne pussiin, kerroin vain että haluan 2 kg. Hän pakkasi 2,5 kg ja maksoin sen. Kotona pussia avatessa huomasin, että pussissa oli poikkeuksellisen paljon lehtiä mukana. En olekaan ennen ostanut mandariinipuun lehtiä mandariinien kilohinnalla. Nyt on sekin tehty 😉. 

Suklaapiden puolikas, kerran haukattu

Kävin hammaslääkärikäynnin jälkeen syömässä eräässä puolitutussa ravintolassa. Tilasin kanapideen, ja sain aikamoiset mahakivut ja turvotuksen, joka alkoi siinä syönnin loppuvaiheilla ja jatkuu edelleenkin. Kotiin päästyä heitin massuun probiootteja siinä toivossa, ettei tulisi mitään mahatautia, tai että se menisi mahdollisimman lievänä ohi. Auttoi. Tuo vieressä oleva pala suklaapidetä on tuossa siksi, kun olin tilannut sen ihan uteliaisuudesta ja tutustumismielessä, mutta en mahakivuiltani pystynyt syömään vaan pyysin mukaani. Ensinnäkin se on hirveän iso, kuten kuvan lautasesta ja isohkosta teepannusta voi päätellä. Kuvassa on vain puolet siitä. Lisäksi se sisältää arviolta puoli purkkia Nutellaa. Lähtee pähkinäsuklaahalut kun tuon syö, jos yksin syö. Pinnalla on seeaminsiemeniä ja mustakuminan siemeniä, jotka itselleni yllätykseksi sopivat siihen hyvin. Monenlaisia ruokia kannattaa kokeilla.

Huomenna, jos Luoja suo, on sekä asuntonäyttöjä että vuoristopäivä. Molempia osuuksia odotan innolla. Sääennuste näytti huomiselle tuollaisia ihmeellisiä möykkyjä ja pilkkuja 😅 en nyt halua yhtään ymmärtää niitä. Jospa pysyisivät naapurikunnassa tai vuoriston jollakin toisella reunalla. Ylin möykky oli huomiselle, seuraava ylihuomiselle jne. Sää voi aina muuttua,nopeastikin, niin kuin tiedetään. Ja on ISOJA paikallisia eroja. Yhdessä kohden sataa ja toisessa paistaa. Tarvitsee vain osata valita se paisteinen kohta. Toivottavasti osuu, sillä jos patikoimme vuorilla tai kiipeämme jollekin pikkuhuipulle ja iskee rankkasade ja voimakkaat tuulet, niin matkaseuralaisena olevalta vuoristolaiselta kysytään kyllä aikamoisia taitoja että saa minut pysymään hymyilevänä ja hyväntuulisen niissäkin märissä ja kylmissä olosuhteissa. No, sitä kokemusta en ole vielä kokenut täällä, mutta kaikkea ei tarvitsekaan kokea. Osan voi ihan sovinnolla jättää muille.

Tämä viimeinen kuvakaappaus on oikeasta käännöstilanteesta, jossa tuli vilkaistua myös tuonne alakommentteihin. Ehdotus lienee jonkinlainen Googlen tekoälypieru, tai sitten olen taas tippunut joko kehityksen tai suomenkielen kelkasta, kun en tajua noiden sanojen synonyymiyttä. Ovatko ne sinun mielestäsi synonyymejä sanalle leijona? Ja miten käsiten Suomen leijona suhtautuu noihin synonyymeihin? Omituista.

Muuten, torilla taas tänään oli myynnissä hieman auenneita granaattiomenoita. Oli tosi lähellä, etten koputtanut ja kysynyt "huhuu, onko siellä ketään". On jäänyt unohtumattomasti mieleen se kerta kun osittain auenneitten granaattiomenien mukana tuli keittiöön skorpioni. Ylempänä vuoristossa on jo sen verran kylmää, että ovat sekä skorpionit että käärmeet poissa pelistä. Kiva kiva. Ja, ylempänä vuoristossa on lunta. Tänään näin ensimmäisen lumihuippuisen vuoren, siis sellaisen, joka näkyy tänne meille asti. Eilinen ukkosmyrsky toi lumen moneen Alanyan vuoristokylään. Huomenna emme aja lumelle, vaan sinne missä paistaa aurinko 😊.

Perunaa ja vohvelia

Sokerihuurrettu vohveliannos 8.11.2018

No niin kaikki perunafanit. Nyt on spesiaali-peruna-annoksia, hhmmm saattaa olla ollut aiemminkin, mutta ainakin nyt on. Satama-alueella, sillä satamatasosta seuraavaksi korkeimmalla kadulla, missä sijaitsee myös yksi suomibaari, on Bi Kumpir niminen ruokapaikka. Istuimme ystäväni kanssa siinä tänään syömässä, sillä hänen Sidestä tuntemasta parivaljakko osti ko ravintolan, ja kokkaa siinä nyt mm. perunaruokia, vohvelianoksia ja yhtä sun toista muuta syötävää. 

Ystäväni otti yhdensorttisen peruna-annoksen, ja koska minä olin vähän aiemmin syönyt muualla, niin testasin sitten sen vohvelin. Se peruna-annos oli valtava, hyvännäköinen ja ainakin ystäväni piti siitä. Vohvelikin oli ok, mutta sen päälle oli kasattu ihan älyttömästi karkkeja, nutellaa, banaania, mansikoita ja kastikkeita... tuli sokerista yliannostus. Sopinee hyvin makeanhimoisille ja sokeria rakastaville. Annos on tuossa ensimmäisessä kuvassa, ja toisen kuvan korit ovat sen ravintolan edustalta, puusta.

Kaupungilla ilta seitsemän jälkeen kävellessä tuli ihan talvi-Alanya-fiilis, sillä pimeyden lisäksi oli jo viileää, ja kerrankin minä oli liikkeellä ilman takkia. Moni ruokapaikka, ravintola ja kauppakin oli kiinni. Pari sellaista liikettä, jossa halusimme käydä, oli jo suljettu, toisin kuin kesäaikaan. Ei se mitään. Pitäähän ihmisten joskus levätä. Hirmuisen pitkien sesonkiajan työpäivien ja vapaapäivättömän jakson jälkeen sekä lyhyemmät työpäivät että vapaapäivät tulevat ihmisille tarpeeseen. 

100 kg multaa

Aiemmin kun puhuin mullan hinnasta ja määrästä, niin määrä meni väärin... tässä on koko säkkirivistö, ja tuo määrä maksoi kotiin kuljetettuna 100 TL. Yksi säkki on iso ja painava, joten enpä nyt sitten arvaa litramääriä uudelleen väärin. Yksi säkki painaa 20 kg, eli yhteensä tuossa on 100 kg multaa, oli litramäärä mikä hyvänsä. Ihan kaikki multa ei ole vielä ruukuissa, ja tarvitsen jokusen ruukun lisää, menettämieni tilalle. Päivät ovat olleet sen verran viileitä, että saas nähdä kuinka manteleiden, pähkinöiden ja viinirypäleiden siementen itämisen kanssa käy. Alku oli ok, mutta ehkä olisi ollut parempi pitää ne sisällä lämpimässä vielä jonkun aikaa. No, jos eivät idä niin uusitaan projekti, ei kai siinä muuta.

Swedish Connection 8.11.2018

Kävin tänään ompeluseuroissa, usko tai älä. Naiset, joiden keski-ikä oli jossain 70 v tienoilla, virkkasivat ja neuloivat kuka mitäkin. Meitä langattomia ja käsityöprojektittomia oli paikalla peräti kolme, joskus vain yksi tai kaksi. No, me keskityimme lähinnä seurusteluun, puhumiseen ja kuunteluun. Ensimmäisen kerran pitkiin aikoihin keskustelin 2 tuntia melko suulaasti pelkästään ruotsin kielellä. Olihan siellä joissakin sanoissa hakemista, mutta elekieli ja kiertoilmaisut on onneksi keksitty. Edelleenkin pitkäaikainen ruotsin puhuminen sai aikaan sen, että turkin kieltä piti hetken aikaa hakea. Ruotsin ja turkin kielen välillä vaihtaminen kangertelee edelleen. Kangerrelkoon ihan rauhassa.

Swedish Connectionissa on alkamassa turkkilaisen kansantanssiopettajan ohjaamat turkkilaisten tanssien kurssit turisteille. Koska moni on kysellyt. Ewalta ja Bosselta saa lisätietoja sen jälkeen kun opettajan kanssa on sovittu aikatauluista. Eivät ala ainakaan vielä tällä viikolla. TAnssitunnilla pärjää hyvin vaikkei turkkia osaisikaan, sillä hän näyttää selkeästi, ja siinä opiskellessa samalla oppii tarvittavia turkinkielisiä ilmaisuja. Tanssi vaan on 😍.

Herkuttelua ja puutarhan perustamista

Alanya & Parvekepuutarhan riemut ja ilot alkamassa taas

Kävin hedelmä ja vihannestorilla, niin kuin joka perjantai on tapana. Avatessani kotiovea asunnossa, oven edessä oli meneillään kutsumattoman vieraan iloiset bileet: pomppis, pomppis, pomppis, elämä on ihanaa, pomppis, pomppis, pomppis. Kyseessä ei ollut Nalle Puhin Tikru, ei. Vieras oli sykähdyttävän iso ja kahdeksanjalkainen, ja hetken mietin mitä sen kanssa teen. Ennen kuin ehdin tulla mihinkään päätökseen, pläts, oli toinen käteni tarttunut sandaaliin ja eteisen kaakelilattialla oli enää märkä läntti muistona isosta hyppyhämähäkistä. Seuraava ajatus oli tyypilliseen tapaani, että onkohan niitä täällä muitakin, kenties koko perhe 😅 😁. Siksi imuri on nyt valmiudessa, odottamassa että saan aktiivisuuden puuskan ja imuroin koko asunnon.

"Pikkuisia" pinaatinlehtiä

Eilen kävin puutarhalla, ja ostin 5 isoa säkillistä multaa. Se tarkoittaa sitä, että parvekepuutarha herää taas eloon. Mullat ovat nyt parvekkeella ja yksi kukka sisällä, joten ehkä tuli sieltä. Ostin oma-aloitteisesti myös jasmiinin, ja puutarhuri ylipuhui minut ostamaan gardenian. Gardenioista en tiedä mitään muuta kuin sen, että sen kukittaminen on haasteellista, ja että ko kasvi on siksi täälläkin talviaikana paras pitää sisällä. ...ja tarvitsisin sen hoidon vuoksi rhodo-lannoitetta. Katsotaan saanko sen pysymään hengissä, pitämään nuo runsasmääräiset nuppunsa ja vielä kukkimaankin. No, kaikkeen sitä ihminen sekaantuu tuoksun vuoksi. Siinä on muuten todella upea tuoksu, kuten jasmiinissakin. 

Grillatut maksavartaat, kasvikset, salaatit, leivät 😋

Tarkoitus on istuttaa yrteistä rakuuna, timjami, basilika skeä sitruunamelissa, ne ovat jo keittiön ikkunalaudalla odottamassa. Myös pari purjoa ja pari sipulia on menossa isoon ruukkuun tuottamaan vihreitä versoja. Tekee mieli hakea vielä chili tai paprika, tai molemmat. Katsotaan nyt. Vuorivahteran taimi on lähtenyt kasvuun tulppaaniruukussa, joten sekin ruukku myllätään nyt ylösalaisin ja vaihdetaan multa sekä kasvien paikkoja. Vielä kun löytäisin timpurin, joka tekisi minulle pienen kasvihuoneen tuonne isomman parvekkeen päähän. KAsvihuonetta tarvitsen lähinnä suojelemaan syötäviä kasveja hyönteismyrkyiltä, joita sumutetaan ilmaan vähintään kerran viikossa. Mieluummin syön yrtit puhtaina.

Hyvä, pitävä pinta uudessa tasapainolaudassa

Appelsiinipuun osalta kasvatan uuden taimen. Viereisen talon naapuri lupasi palauttaa sen aiemman appelsiinipuun, jonka olin itse idättänyt ja taimettanut, sekä ruukut jotka heille menivät edellisten yrttien ja taimien mukana, mutta viimeksi kun kysyin niitä, niin hän ei halunnutkaan antaa sitä vielä takaisin sillä keräsi edelleen satoa samaan ruukkuun istuttamastani basilikasta. Ja nyt ei yhtään kiinnosta mennä vinkumaan niitä sieltä takaisin, etenkään kun viimeksi tavatessamme hän harrasti suht fanaattista vapaakirkko-helluntalaisuus-kristinuskon tapaista, ja tietysti lähetteli sen jälkeen minullekin whatsappilla oman uskonsa mukaisia raamatun säkeitä, kunnes käskin lopettaa. Joten pitäköön ruukut ja puut, kaupasta saa uusia. Pääsen paljon helpommalla kun pysyn erossa siitä tyypistä ja keskityn vain puutarhan hoitoon.

...ja hyvin toimiva alapuolikin. Oli sopivasti kallistusta.

Jos haluat löytää kuvassa olevan tasapainolaudan edullisesti, noin 30 TL, niin mene pian Bim-markettiin. Siellä oli tänään tarjouksessa putkirulla, joogamatto, tasapainolauta ja punnerrustuet yms. Putkirulla on hankittu siksi, että saan irroteltua tammikuisen säärivamman myötä säären etuosaan kasvaneitä kiinnikkeitä. Auts! Iso osa kiinnikkeistä on "revennyt auki" kävelyn, tanssin yms liikkumisen myötä, mutta jonkun verran vihlovia, kiristäviä ja kovia kohtia on edelleen. Sattuu, sanan varsinaisessa merkityksessä. Mutta positiivista on se, että koipi on kuntoutunut siitä vammasta näin hyvin. Ja tasapainolaudalla tehdyt ekat treenit osoittivat sen, että nilkkakin on kuntoutunut jo suhteellisen hyvin. Tuon sanan "suhteellisen" otan tuosta pois vasta sitten kun näen ja koen että pystyn juoksemaan nilkalla useamman kilometrin lenkin. Ihan vielä ei ole sen testaamisen aika. Vielä ollaan kävelyn, kiipeämisen / laskeutumisen ja tanssin alueilla. Juoksun aika on hieman myöhemmin.

Huomenna lauantaina on naapurikuntareissun aika, ja siitä tulee kuvia ja tekstiä sekä toivon mukaan myös hyödyllisiä vinkkejä.

Vaniljaa, vohveleita ja suklaakuorrutus

Alanya Vanillart ja iso hedelmäinen

Jonakin menneenä lähipäivänä, kun en nyt pysy päivistä ihan kartalla kun olen "lomalla" , kävin kaupungilla tapaamassa tänne lennähtäneitä lomalaisia. Oli puhetta että käydään syömässä ja jutustellaan. Hhmmm. Ennen tapaamista oli ehtinyt tulla iso nälkä, kun en ollut syönyt koko päivänä kunnon ruokaa. Kävin siis itsekseni syömässä noin tunti ennen tapaamista. Hiukan siinä pohdin, että entäs jos mennäänkin paikkaan, jossa syödään reilumpi raskas ruoka. Heh, ei menty. Kohtasin kaksi Siinä Pisteessä olevaa naista, että piti saada makeita herkkuja, mielellään heti ;) , hotellilla kun oli tulossa turkkilainen ilta, ja monipuoliset grilliruoat yms.

Alanya VanillArt, joku ekstraiso annos

Kaiken huipuksi he ehdottivat paikkaa, jossa en ole itse koskaan pysähtynyt testaamaan ainoatakaan annosta, eli VanillArt Waffle  & Coffeeta. Olen kyllä nähnyt sen ohikulkiessani, ja kuullut myyjien ystävälliset tervehdykset, mutta jalat ovat onneksi toimineet siinä kohden vahvemmin kuin mitä toimivat tämän jälkeen.

Nyt tiedän miksi en ole koskaan pysähtynyt siihen: kun sitä kerran maistaa, niiin sieltä ei voi olla pois. (Tosi monta sanaa siistitty pois tästä välistä, kuola valuen pelkistä kuvien katseluista.)

Ensimmäinen kadayıflı muhallebini

No, pienenä vastaiskuna tuosta makeaakin makeammasta herkkuhetkestä ja uuden sortumispaikan neuvomisesta päätin tarjota samoille henkilöille historiallisia, perinteisiä makeita herkkuja, kun he kävivät meillä pyörähtämässä. Näitä on valmistettu jo tuhat vuotta sitten, ja tehdään edelleen. Olen joskus syönyt näitä turkkilaisten kotiäitien tekemänä, ja aikalailla samalta ne maistuivat kuin nytkin. Mutta itse en ole näiden fani, pääosin kai siksi, että lehmänmaito, sokeri ja voi ovat pääaineksia.

Ensimmäistä kertaa tein tätäkin: tarçınlı irmik helvası

Ylemmässä kuvassa oleva jälkiruoka on turkkilaiselta nimeltää kadayıflı muhallebi ja alemmassa kuvassa tarçınlı irmik helva. Ylemmässä tuo valkoinen osa on maitovanukas ja alla ja pinnalla on pannulla rapeaksi paahdettua ohuen ohutta kadayıf-makaronia. Pinnalle on ripoteltu vaniljasokeria. Maitovanukkaan kun saisi tehtyä muulta kuin maidolta maistuvaksi, niin itsekin voisin sanoa että ok. Ja on yksi paikka joka tekee, mutta he tekevätkin tuon paahtovanukkaana, joka on maustettu raastetulla appelsiininkuorella. Juu, se ruokapaikka on heti ensimmäisenä siinä pääpostin takana. Se kokki osaa herkut.

Tuo tarçınlı irmik helva on veteen tai maitoon keitetty mannaryynipohjainen helva / halva, jonka päälle perinteisesti ripotellaan hieman kanelia. Tosi, tosi makeaa, jos siihen vielä lisää hieman hunajaa. Itse jätin sen pois kun makeutta oli suomalaiseen makuun omasta mielestä tarpeeksi. Mitä opin kun nuo tein? Ensinnäkin sen, että tuo alempi palaa helposti kattilan pohjaan, sokerista johtuen :D. Ja sen, että näistä perheenemännille, kotiäideille tarkoitetuista ruokaohjeista tulee valtavan isoja annoksia. Kumpaakaan noista ei syö muutamaa lusikallista enempää ellei ole noihin makuihin ja makeuteen erityisen innostunut, joten noista annoksista olisi periaatteessa riittänyt noin 10-12 hengelle.

Moneen kertaan ole haikaillut lääkärin neuvomien säärisuojien perään, koska tuo fillari on jo niin kovia kokenut, että jumittuuhan se jatkossakin, tai tuottaa muita yllätyksiä. Enkä minäkään tästä nuorene, joten saatan itsekin tuottaa yllätyksiä ja pudota taas polkimilta. Lääkäri neuvoi, että 8 kk on pidettävä aina fillarilla ajaessa silikonisuojaa tuossa vamma-alueen päällä, etureidessä. Tämä siksi, että mikäli poljin tms millään tavoin kolhaisee kyseistä aluetta, tapahtunee siellä taas jotain repeämisiä. Silikonisuojan olisi oltava ihoon kevyesti kiinni tarraava, riittävän iso, ja säären ympäri pitkävartisella urheilusukalla tai ihoteipillä kiinnitettävissä oleva.

Alanya VanillArt ja sulttaanittaren suklaa-annos

Kävin aiemmin kyselemässä apuvälineliikkeistä, joihin minut ohjattiin. Sieltä sai pieninä paloina hyvin ohutta silikonilevyä, joka oli tarkoitettu avointen säärihaavojen ihon uudelleen kiinnikasvattamisen avuksi. Ja hinta oli tietysti erikoisliikkeen mukaisesti "erikoinen". Nämä pöllöt tulivat vastaan Prestij Caddesin Migroksessa, keittiötarvikehyllyssä. Ovat kai oikeasti tarkoitetut pannunalusiksi, avaamisen apuvälineiksi, pannulapuiksi ja ties mihin, mutta apuvälineliikkeessä näkemäni perusteella itse näin nuo heti "säärisuojina". Nyt kun sopivat lopultakin löytyivät, katselin taas fillaria "sillä silmällä", enkä vieläkään uskaltautunut ajamaan. Käyköhän tässä samoin kuin moottoripyörän kanssa kolarin jälkeen... -ei käy. Se ei käy.

Ilmassa on taas muutosta haaveilua, tulevan muuton hurmaa ja suuria suunnitelmia. Ja sää lämpenee. Tänäänkin ylitettiin +30 C ja eka kerran tuli kävelylenkillä hiki kotiin päin tullessa, vastamäkeen noustessa. Vielä pari astetta lisää, niin alkaa tuntua kesältä. Nautitaan elämästä kun kerran elämä on, tässä ja nyt.