Ruokapaikkoja ja herkuttelua

Alanyan yksi parhaista ravintoloista 😍

Alanyan ruokatarjonta on monipuolinen ja mitä herkullisin, kun osuu itselle mieluisiin paikkoihin. Monia paikkoja olen kehunut aiemminkin, tässä taas muutama lisää. Tai no, on jokunen samakin mutta eri näkökulmasta.

Alanyassa on käsittääkseni vain kaksi perinneruokasertifikaatin saanutta ravintolaa, siis sellaista, jotka saavat käyttää Yöresel Alanya Ev Mutfağı -nimitystä. Esma Rouvan paikka on toinen niistä. Etsin ko paikkaa aiemmin, mutta väärästä paikasta. Sinne on kuitenkin helppo löytää, ainakin suomalaisten. Seuraa isoa tietä Heikinbaari-BellaAlanyan edestä oikealle etuviistoon, kunnes tulet ensimmäiseen neljän tien risteykseen. Vasemmalla etuviistossa on Kleopatra Tower, oikealla ruokakauppa Hasbül tms, ja oikealla etuviistossa, puiden katveessa on tämä ravintola. Olen käynyt siellä ennenkin, mutta näköjään syönyt ihan "vääriä ruokia". Kaikki siellä syömäni annokset ovat olleet hyviä, hyvin valmistettuja.

Gülüklü çorba, kana-minilihapullakeitto, nam

Tällä kertaa pyysimme tarjoilijalta vinkkejä. Halusimme että hän ehdottaa paikallista keittoa ja sen lisäksi paria muuta ruokaa. Lisäksi pyysimme, että kaikki mitä syömme tulisi olla maidottomia. Heillä maitoallergia ja maidottomuus ymmärrettiin täysin, ja kaikki syömämme ruoat myös olivat maidottomia, ts. me molemmat maitoallergikot olimme täysin oireettomia ruokailun jälkeen. 

Viereisessä kuvassa oleva keitto on alanyalainen erikoisuus, nimeltään gülüklü çorba. Keitto sisälti ainakin kanaa, pieniä jauhelihapullia ja kasviksia. Ja se oli hyvää 😋.

Paistettuja metsäsieniä alanyalaiseen tapaan

Keiton ohella tuli leipää ja salaattia, ja lisäksi tilasimme kaksi paikallista ruokaa, joiden nimeä en enää muista, mutta ne ovat seuraavissa kuvissa. Tässä vieressä on paistettuja metsäsieniä alanyalaiseen tapaan. Nekin olivat herkullisia ja sopivat hyvin kokonaisuuteen. Seuraavassa kuvassa näkyvä perunan kaltainen, tomaattiliemessä pitkään ja pehmeäksi haudutettu juures oli täysin uusi tuttavuus, ja niin hyvä, että ostimme sitä juuresta torilta seuraavana päivänä ja aloimme kokeilla miten sitä voi käyttää. Juureksen turkkilainen nimi on göleviz ja suomeksi se on taaro. 

Taaroa tomaattikastikkeessa

Taaroja löytyi 0,5 - 5 kg kokoisina, vähän niin kuin mustuneelta lantulta näyttävinä pyöreähköinä juureksina. Usein se on torilla nimenomaan kuorittuna, en tiedä miksi, ja juuri kuorimisjäljistä ja mustista alueista se on helpoin tunnistaa. Keitimme taaroa hieman kauemmin kuin perunoita... mutta en muista mitä kaikkea kokkimme sille teki. Hän halusi kokeilla taaroa eri tavoin, ja minä tein muita ruokajuttuja, joten en niin kiinnittänyt huomiota muuhun kuin lopputulokseen. Muussina taaro vaati sellaisia maustamistaitoja, joita meillä ei vielä ollut. Perunamuussin seassa se oli ihan ok. Ja parhaimmillaan pitkään tomaattiliemessä haudutettuna.

Hapankasviksia

Hapatettuja kasviksia käytetään täällä sekä perinneruoissa että moderneilla aterioilla paljon. Itse tykkään niistä. Ja hapattamisissakin on eroja. Itse hapatetut, ja esim. tämän ravintolan hapankasvikset maistuvat usein erilaiselta kuin ruokakauppaketjun säilykepurkissa olevat. Myös nämä olivat hyviä. Hyvän ruoan lisäksi henkilökunta oli ystävällistä ja avuliasta, siis neuvoi mielellään ja kertoi mielellään esim. taarosta, kun kysyimme mitä se on. Ravintolan olemus on perinnettä parhaimmillaan. Ja siellä rakastetaan kissoja. Kissoja oli useita, ja ne olivat pulskia ja rauhallisia, omia teitään kulkevia mussukoita, jotka eivät tulleet kerjäämään ruokaa. Maha oli jo täynnä.

Alanya Alaiye Pilavcısı

Atatürk patsaalta viistosti vuoria kohden ja Hacet-aukiota kohden kävellessä tulee tien puolivälissä vasemmalla vastaan Alaiye Pilavcısı -niminen uudehko ravintola. Heillä idea on käsittääkseni se, että ruoan perustana ovat riisit, ja niiden oheen voi valita joko useista valmiiksi mietityistä annosmalleista tai sitten kerätä ihan oman. Jos näin oikein, niin heillä oli myös sulu yemek eli lounasruokamahdollisuus. Viereisessä kuvassa olevan annokseni yllätys oli nuo rasvassa paistetut maksat. Sellaista maksaa en ole ennen syönyt, eikä se ole minun juttu. Pidän maksasta, mutta eri tavoin valmistettuna. Kokonaisuutena annos oli ihan ok, ja paikka on kokeilemisen arvoinen. MAitoallergia ymmärrettiin, ja annoksissamme ei ollut maitotuotteita.

Alanya YAprak Döner

Olen huomannut, että jostain syystä kamerani (tai mjistikortti tai minä) joko kadottaa kuvia tai ei tallenna niitä. Kaipasin Sevket Tokuksella, Baskent sairaalasta jonkun verran itään päin, Cikcilliin päin, Garanti pankin lähistöllä ja tien vuorten puolella olevan Yaprak Dönerin kuvia, mutten löydä. Yaprak Döner on perinteisen oloinen döner-paikka, ja uudehko tässä liiketilassa. Täällä maitoallergia ymmärrettiin täysin, ja annos oli sekä hyvä että maidoton. Työntekijät olivat ystävällisiä ja paikassa viihtyi hyvin, eli oli helppo istua ja nauttia ruoka-annoksesta. Tännekin palaan uudelleen.

Baskent-sairaalan edessä oleva Zilli Öküz sai meistä aktiivisia asiakkaita. Kaikki, joiden kanssa olen siellä käynyt, ovat olleet positiivisesti yllättyneitä. Olen jo monta kertaa aikonut ottaa paremman kuvan, ja erityisesti siitä hyggeilevästä kalsarisonnista, mutta en ole muistanut. Maistuva annos ja hyvä seura vie niin mennessään, että kuvaaminen unohtuu. Tässäkin paikassa on helppo ja kiireetön ilmapiiri, ja istumapaikkoja löytyy sekä kaiuttimen vierestä, jotta voi uppoutua musiikkiin, että hiljaisesta nurkkapöydästä. Meidän siellä istuessamme oli selin pääoveen päin, ja eräs seurueemme jäsen näyttää hyvinkin harmistuneelta, ja toteaa että no nyt tuolla ulkona sitten sataa kaatamalla. Katson omaan suuntaani ikkunasta ulos, ja ihmettelen mitä hän puhuu, sillä ikkunasta näkyy sinistä taivasta, vähän valkoisia pilviä ja auringonpaiste. Tässä järjestyksessä ne myös pysyivät ruokailun ajan, ja kun kävelimme ulos oli sade jo mennyt muualle. Hyvä niin.

Alanya VanillArt ja hedelmä-vohveli-klassikko

Ja kun hampurilaisen lisäksi kaipasimme jälkiruokaa, niin VanillArtin vohvelit veivät voiton. VanillArt on Atatürk-kadulla, aika lähellä Atatürk-patsasta. Jos lähdet patsaalta Atatürk-katua sinne päin minne patsas katsoo, ja kävelet kadun vasenta reunaa, tulee VanillArt vastaan ensimmäisenä herkkupaikkana. Me saimme vohvelit maidottomasta taikinasta. Itse valitsin klassisen hedelmävohvelin, mutta ajatus ei kulkenut loppuun asti, sillä nutellaahan siinä on, ja nutellassa maitoa. Vaan oli se Hyvää, ja kaiken väärti. 😋

Nämä kaikki siis loppuvuodesta 2019. 2.1.2020 alkoi paluu arkeen ja ketoiluun.

Vuoristoreissun jatkoa

Alanya Kuş yuvası 17.11.2018

Tänä viikonloppuna ovat monet alanyalaiset vapaapäiviään yhdessä viettäneet perheet menneet vuoristoon, kuka mihinkin päin, Yhteisenä nimittäjänä on ollut Kar keyfi, hauskanpito lumella. Meidän reissumme suuntautui lauantaina Alanya Kuş yuvası rotkon suuntaan ja tunneleidenkin taakse. Heti, kun ystäväni huomasi tien lähimaastossa olevan lumen, kääntyi auton ratti ja kurvasimme risteyksestä vasemmalle, lumialueen reunaan. Ennen kuin ehdin kunnolla autosta ulos, oli ystäväni loikkinut kuin vuorigaselli erään lumisen louhikon päälle. Häntä eivät haitanneet keikkuvat kivet eikä mikään muukaan. Sinne meni niin että vilahti. Kun jäin jumiin ensimmäisen keikkukiven päälle, niin ei auttanut muu kuin alkaa heitellä lumipalloja tuonne korkeammalle...

Alanya Kuş yuvası 17.11.2018

Siinä louhikkorinteen keikkukiven päällä tasapainotaiteillessani muistui mieleen parit punaiset kyynärsauvat, ne kotona odottavat. Hetken päästä muistui mieleen myös kuntoutussuunnitelma ja nilkkatuki, kun tuli vähän venyteltyä. Ystäväni ei tiedä viimeisimmästä nilkkavammastani mitään, enkä ole viitsinyt selittää. Siksi hän ei oikein ymmärtänyt miksi aiemmin niin innokkaana kiipeilijänä olin nyt vastahakoinen ja hiukan jähmeä. Kipu piti aisoissa. Niinpä kömmin kuin vanha mummu louhikosta alas ja tasamaalle, jossa sain pysytellä vain hetken. Sitten mentiin taas, mutta tällä kertaa sienten perässä. Olemme molemmat sieniruokien ystäviä, tosin Turkissa oloni aikana en ole uskaltanut kertaakaan poimia enkä ostaa toisen poimimia sieniä. En myöskään ole syönyt muita kuin herkkusieniä. Ihan vaan sen takia, että haluan tuntea sienen jota syön. Jos en tunne, niin en syö. Sienissä on omat riskinsä, tosin ne parhaat syötävät sienet ovatkin sitten tosi hyviä.

Alanya Kuş yuvası 17.11.2018

Sieniä etsimme sellaisesta maastosta, josta en itse osannut kuvitella sieniä löytyvän. Ja oleellinen etsintäväline oli keppi, kuiva oksan pätkä. Ai miksikö? Koska maanpinnalla ylimpänä oli paksu kerros kuivaneita havunneulasia. Sienet olivat pääosin ruskeiden havunneulasten alla piilossa. Tuossakin kuvan paikassa oli sieniä, vaan olivat kuulemma ei-syötäväksi-kelpaavia. Aina kun minä onnistuin löytämään jonkun sienen, ja innoissani hihkuin että täällä on, täällä on, niin tuli sama vastaus: ei-syötäväksi-kelpaavia. Höh. Katsopa vaan tuota alemmankin kuvan keltaista sientä. Niin söpö, ja näyttää hyvälle 😁. Näytti minusta vähän niin kuin kuivuudessa kasvaneelta tatilta. Kun ystävä sanoi ei, niin en sitten ottanut mukaan. Itse asiassa olisi kiva joskus jatkossa mennä täällä sienikurssille. Olisi kiva oppia tunnistamaan varmuudella syötävät sienet. Täällä on paljon samoja sienilajeja kuin Suomessa, joskin kasvuympäristöt ovat erilaiset, tavallaan, tavallaan samanlaiset. 

Tatti vaiko ei? Söpö kutenkin. Jäi metsään.

 Sieniä toisissakin paikoissa etsiessämme törmäsimme moniin muihinkin sienestäjiin. Autoja ja mopoja oli parkissa lähes joka mutkassa ja levikkeellä. Ihmisiä oli metsissä sankojen ja pussien kanssa paljon. Monet liikkuivat sienien löytämisen toivossa, tosin nyt on ollut vielä poikkeuksellisen kuivaa, joten sieniä ei ole niin paljoa kuin tavallisesti runsaamman sateen jäljiltä. Vaan ehtiipä noita vielä putkahdella pintaan. Turkissa on myös tryffelisieniä, juu-u, mutta 50 cm maanpinnan alapuolella, jos oikein ymmärsin. Ja kastanjapuiden alla, juuriston läheisyydessä. Eikös jotkut käytä koulutettuja tryffelisikoja tryffeleiden etsintään???

Luonnon muovaama silmän ilo

Me emme nähneet villisikoja, emme edes pieniä sellaisia, mutta sen sijaan sain ihmetellä paria liikennemerkkiä. Alanya Sarıveliler -tiellä oli varoituskyltti villisioista. Olisi joskus jännä oikeasti nähdä sellainen, tosin turvallisen välimatkan päästä. DimÇayın ja Kuş yuvan välisellä tiellä taas oli varoituskyltti lehmistä, jotka saattavat käyskennellä tiellä. Joten äkkijarrutuksen, törmäämisen ja jokilaaksoon / rotkoon putoamisen välttämiseksi varo tiellä möllöttäviä lehmiä. Aja tarpeeksi hitaasti vaikka kaikki muut eivät ajaisi. Jotkut näyttivät kaahaavaan lujaa, ja ajoivat laidasta laitaan, koko tien leveydeltä. Ihan niin kuin Suomessakin esim. Savon pikkuisilla, kapeilla ja mäkisillä sorateillä.

Jonkun eläimen isoja... "Et kai sä paskaa kuvaa?!"

Sitten kakka-asiaa. Ensimmäinen tienvieressä ollut iso läjä oli tällainen. Olisiko hevosen, sanoi ystäväni. Ehkä on, ehkä ei. Ei vaan näkynyt hevosen jälkiä lähi tienoilla. Seuraava läjä tuli vastaan siellä sienimetsärinteellä. Siitä ystäväni kommentoi, että on ehkä karhun läjä. Oli kenen tai minkä hyvänsä, niin ulostekakut olivat valtavan suuria. Aloin kaivata takaisin autolle... Tuolla missä on otettu tuo toinen lumikuva, oli vuohien jälkiä ja papanoita niin paljon, että sai jo vähän katsoa mihin astuu. Ystäväni oli auton siivouksen suhteen hyvin tarkka, ja olisin kuullut kunniani jos olisin tuonut auton puhtaille matoille kenkien pohjassa jonkun papanan. Mutta tietoisuus siitä että alueella on karhuja ja susia sai aikaan saman "iik"-elämyksen kuin viime kesän Pihtiputaan perukoilla asuminenkin.

Luonnollista kauneutta 17.11.-18

Lumialueen vieressä, siellä missä etsimme sieniä, kukki havunneulasten seassa monia pieniä kukkasia. Tämäkin viereisen kuvan kukka oli tosi pieni, mutta värinsä puolesta erottui hyvin kaiken ruskean seasta. Oletettavasti nuo vihreät lehdet ovat samaa paria, eli kuuluvat tähän kasviin, sillä mitään muuta vihreää ei lähistöllä näkynyt. 

Eräällä pysähdyspaikallamme avatessamme auton ovia tuli vastaan tosi voimakas mutta hyvä tuoksu. Jokin matala, varpumainen kasvi tuoksui houkuttelevasti. Ystäväni sanoi, että se tuoksuu jollekin yrttiteelle. Jotakin tuttua tuoksussa oli, mutta en tiedä mistä kasvista on kyse. Kuva on tuossa alla. Toin nuo pienet kukkavanat kotiin, ja ne tuoksuivat pitkään. Kasvusto oli tien reunalla, ja vain muutaman sentin korkuista.

Tällaista tällä kertaa. Seuraavassa jatkuu ainakin hammaslääkäriasia. 

Joku tuoksuva ytti

Ruokasienet Turkissa

DimCayin laakso, ja sienestysalueita

Ihan kaikki vanha kokemus ei ole unohtunut, sillä olen hengissä edelleen. En siis ole onnistunut lämmittämään mökin takkauunia ja saunaa niin, että olisi kertynyt häkää mökkiin. Tarkoituskin on pysyä hyvässä kunnossa ja nauttia elämästä mahdollisimman pitkään. Eilen aamulla jäätynyt järvi on taas sula. Tässä välillä on satanut lunta, räntää ja vettä. Onneksi luonto on ollut niin viisas että olemme hieman plusasteilla edelleen. Maanantai-tiistain ennustuksessa sen sijaan alkaa jo näkyä miinusasteita, pakkasta. Sisällä on lämmintä, kiitos ihanan takkauunin. Ja kun illalla nauttii sopivasti puusaunan löylyistä, niin koko yön saa nukkua hyvin. Tämä on ollut rentouttavaa ja siten myös tuotteliasta aikaa.

Eilen muistin tarkistaa kuun vaihteen lentolippuni, ne, mitkä jäivät tarpeettomiksi kun tulin ennenaikaisesti Suomeen. Norwegianin Tukholma - Helsinki lippu ei tietenkään ollut vaihtokelpoinen. Se meni roskiin. Tukholma - Istanbul - Tukholma -lennot ostin AtlasJetiltä 120 €:lla, tarjouslippuna, ja kuten arvata saattaa sekään ei ollut vaihtokelpoinen. Sen sijaan Antalya - Istanbul -lento oli vaihtokelpoinen, joten laitoin AtlasJetin nettisivujen lomakkeen kautta heille kysymyksen siitä, miten ko lipun vaihdon kanssa menetellään. Onneksi turkkilainen numeroni toimii täällä, sillä he eivät soita ulkomaisiin numeroihin. Nyt 10 min lomakkeen lähettämisestä puhelimeni soi, ja AtlasJetin turkinkielinen virkailija kysyy miten voi auttaa lipunvaihtoasiassa. Tosi nopeaa toimintaa!

Yhtä turkinkielistä sanaa en ymmärtänyt, ja virkailija ei suostunut selittämään, vaan sanoi että minun on parempi ymmärtää joka sana, ja siksi hän kääntää puhelun englantia puhuvalle virkailijalle. No, hänen kanssaan puhuimme sitten turkki-englanti sekakieltä, ja asia selvisi ja hoitui hyvin. PIti hillitä oma nauru, kun virkailija sanoi, että sinun äänesi kuuluu nyt aika huonosti, voisitko siirtyä parempaan kohtaan, niin että kuuluu paremmin... selitin, ettei se ole täällä mahdollista, mutta kun kukaan ei ole häiriintymässä äänestä, niin nostin ääntäni, puhuin lujaa. Hän jopa soitti uudelleen tänne päin, siinä toivossa että kuulee minut paremmin. Joka tapauksessa ihanan avuliaita virkailijoita, ja lennon vaihto onnistui helposti. Lopputuloksena minulla on muutama päivä Alanyaan paluuni jälkeen bussi Alanyasta Antalyaan ja lento Antalyasta Istanbuliin, ihan vain huvin vuoksi. Käyn pienellä päiväseikkailulla Istanbulissa, ellen sitten tee erästä jatkoliikkua, sellaista, josta olen jo pitkään haaveillut. Vaan aika näyttää.

VIime yönä näin unissani vauvaunta, ja että eräs Suomen turkkilainen ystäväni synnyttää. Aamulla nousi lähes hiukset pystyyn, kun avasin FAcebookin ja näin, että vauva todellakin on syntynyt viime yönä. Isosti onnea koko perheelle 💗.

Mustatorvisieni, herkku

ALanyassa on alkanut sienestyskausi. Sieniä on sateiden ansiosta nyt runsaasti, kun vaan osaa mennä oikeaan
paikkaan... minulla ei ole aavistustakaan missä niitä kasvaa, tiedän vain että nyt niitä kasvaa, ja uutisten mukaan runsaasti. JA sateet eivät Alanyasta ihan heti lopu, heh hee. Pari kolme päivää on välissä aurinkoista, ja sen jälkeen tulee taas rankkasateita, pari kolme aurinkoista päivää ja uudet rankkasateet. Rankkasateiden aikana päivälämpötilat laskevat, samoin yölämpötiloissa mennään jo ihan selkeisiin talvilukemiin. Se on nyt sitten talvi. Nautitaan siitä. Sateiden, talven alkamisen ja turistikauden loppumisen takia monia kauppias ja ravintoloitsija sulkee yrityksensä näinä päivinä. Alanya hiljenee ihanaan, rentouttavaan talvielämään.

SIenistä vielä. ALnyan alueella kasvaa ainakin orakkaita, suppilovahveroita, mustatorvisieniä, kanttarellejä, tatteja, rouskuja ja keväisin korvasieniä. Tässä on linkki erääseen ruokasivustoon, josta näet muutaman sienen. Sienilajikkeita on enemmän kuin Suomessa, samoin syötäviä sieniä. Metsäalueilta kannattaa ensin lähteä katsomaan, mutta toisen viljelyksille, puutarhoihin tai liian lähelle pihamaata ei kannata mennä. Parempi osoite on valtion omistamat metsäalueet, yleiseen virkistyskäyttöön varatut alueet. Ei kannata luottaa myöskään siihen, että "minulla on turkkilainen opas, kyllä hän tietää mistä voi kerätä ja mistä ei". Olen nähnyt konkreettisesti sen, että toisilla ihmisillä ei ole mitään kunnioitusta toisten omaisuutta kohtaan, etenkään idästä tulleilla paikallisten turkkilaisten omaisuutta kohtaan. Sientenkeruureissulla on parempi, että käytät omaa harkintaa ja järkeä siitä, mistä voi kerätä ja mistä ei.

Sienten tunnistamisessakin käytän vain omaa varmaa tietoa. Sanoi kuka tahansa mitä tahansa, en usko, paitsi jos on koulutettu sienineuvoja tai lisenssoitu myyntiin kerääjä. SIlti kannattaa aina itse selvittää ja varmistaa, että tuntee sen sienen josta aikoo ruokaa valmistaa. Turvallisinta on kerätä niitä mitä on tottunut keräämään ja syömään. SIenet ovat tosi herkullista ruokaa oikein valmistettuna, ja karseita huonosti valmistettuna tai väärin maustettuina. Otapa suomenkielinen sienikuvastosi avuksesi, toimii se Turkissakin.

TÄssä videosarjassa turkkilainen sieniekspertti neuvoo sieniasioita, turkiksi.
TÄllä sivustolla on ruokasienten kuvia ja selityksiä, turkiksi.
VAarallisia sieniä kuvina ja selityksinä. esim. kanttarellin kaltainen, mutta myrkyllinen...
TÄSsä vielä kattava sieniopas, turkiksi.