Kipeä valinta

Joskus harvoin on päiviä, jolloin joutuu tekemään vaikeita ratkaisuja. JOskus harvoin on päiviä, jolloin päätyy ratkaisuun, jonka seurauksena on tehtävä erittäin epämiellyttäviä tekoja epäoikeudenmukaisuuteen vaikuttamiseksi. Niin toimiessaan menettää tuttavapiiristään kaikki muut asiaan liittyvät osapuolet paitsi itsensä. Samalla vähintään yhdelle tilanteeseen liittyvälle, tuttavapiiristä menetetylle henkilölle avautuu mahdollisuus oikeudenmukaisempaan, ihmisarvoisempaan ja rakkaudellisempaan maailmaan.  

Onneksi tällaista helvetillistä tilannetta ei ole ollut kuin korkeintaan kerran vuosikymmenessä. Olisikohan tämän vuosikymmen ainoa tässä, toivottavasti. Kemiassa itsestään tässä asemassa voisi käyttää nimitystä katalyytti. Katalyytti on aine, joka osallistuu kemialliseen reaktioon ja nopeuttaa kemiallista reaktiota, edesauttaa reaktiota. Katalyytti ei itse kulu reaktiossa, mutta ihminenpä kuluu. Tämä on ollut kuluttavaa erityisesti ennakkoon, kaikkien näiden mietintäkuukausien aikana. Tämä oli sekä kuluttavaa että helpottavaa toimintahetkellä. Ja tämä on kuluttavaa vielä jälkeenpäinkin, sillä tunteiden mylläkkä on kuin suuri myrskyävä meri. 

Joskus elämä heittää tiellemme ihmisiä, jotka ovat meidän tilanteissamme katalyyttejä.

Joskus meidän on oltava, ollaksemme ihmisiä. Ehkä elämä heittää eteen tällaisia valintoja jotta ihminen säilyttäisi kosketuksen inhimillisyyteen. Ja että jollekin avautuisi mahdollisuus toteuttaa elämänsä tarkoitusta, löytää tie ulos pimeydestä.

Vuokraisännän luvaton vierailu

Sadevesi on vienyt rinnettä alas mereen...

Nyt on tullut aika puhua siitä, mitä seurasi vuokraisännän luvattomasta käynnistä asunnossani. Ne, jotka lukevat asiasta ekaa kertaa, niin siitä on kerrottu 20.1. lähtien pariin kertaan. Niin, keittiön kappeja oli auottu ja poliisi arveli että sieltä on etsitty viinaksia. Hups, ei löydy tästä asunnosta. Makuuhuoneen kaapit oli auottu, ja eniten ärsytti se, että alushousulaatikosta oli käpälöity mm. pitsipöksyjä. Olohuoneen käsityö- ja urheilutavarakaapit oli auottu myös. Ainoa mitä ei oltu auottu oli juuri ne tärkeimmät asiakirjat ja muistitikut sisältävä kaappi.

Odotin ensin kotiin palaamisen jälkeen pari päivää, että pahin ärsytys menee ohi. Sitten perjantaina menin vanhasta tottumuksesta Tosmuriin / Obaan Jandarman keskukseen. Siellä oli ystävällisiä poliiseja, kuten vuosi sitten touko-kesäkuulla, kun kävin siellä edellisen kerran ilmoittamassa ongelmasta. Kun kerroin missä asun, niin kävi ilmi että olenkin nyt poliisin alueella. Niin tietysti, koska asun keskustan alueella. Menin siitä suoraan poliisiasemalle, joka oli juuri ehtinyt sulkeutua ko palvelujen osalta. Eilen aamulla menin uudestaan ko poliisiasemalle, vain todetakseni että olen vieläkin väärässä paikassa. Jatkoin siitä oikeaan paikkaan, Anadolu sairaalan vieressä olevalle asemalle.

Siellä piti selittää kaikki aulassa, ihmisvilinän ja hälinän keskellä ensin tiskin takana istuvalle virkailijalle, ja sen jälkeen vieressä koko ajan seisoneelle nuorelle poliisille. Tämä saatteli minut sitten aulan vieressä sijaitsevaan toimistoon, jossa kahden eri pöydän takana työskenteli kaksi poliisia. Nuori mies selitti asiani poliisille, mutta ihan eri tavalla kuin mitä olin hänelle sanonut. Hän jopa lisäsi omiaan siihen kertomukseen. Jouduin keskeyttämään ja kysymään mitä hän tuolla sanomisella tarkoitti, ja korjaamaan sitten kertomuksen virheet eli sanomaan niin kuin asia on. Kaikki keskustelu asioitiin suoraan turkiksi, ja taas kerran olin onnellinen siitä, että kielitaito riitti asioimiseen.

Siitä mitä tapahtui ei tehty rikosilmoitusta, koska ongelmaksi muodostui se, että olin itse antanut avaimeni vuokraisännälle ilman että hän oli lyönyt tai uhannut aseella, ilman fyysistä väkivaltaa. Poliisit ymmärsivät tilanteen ja myönsivät sen olevan "ei-oikein", ei millään muotoa tavallista eikä sallittavaa. Jotta miehen olisi saanut juridiseen vastuuseen hänen olisi pitänyt anastaa tai ottaa avain minulta väkivalloin. Henkistä väkivaltaa, pelottelua ja uhkaamista ei huomioida. Olin itse omasta kädestäni antanut hänelle avaimen, piste. Vuokraisäntäni on varakas mies ja paikallista nimekästä sukua, joten kynnys puuttua hänen tekemisiinsä on oletettavasti korkea. Kaiken pitää mennä pilkulleen lakien mukaan, ja kaikki arvioidaan "surennuslasin" kanssa. Kaikki meni tuolla käynnillä silti oikeudenmukaisesti.


Poliisit neuvoivat, että 

1. Älä koskaan, missään tilanteessa anna avaintasi vuokraisännälle tai kenellekään ulkopuoliselle. Ei koskaan.
2. Vaihdata heti lukko.
3. Tarkista kaikki tavarat ja tule uudestaan jos jotain on hävinnyt.
4. Vaihda pankkitili ja/tai pankkikortin salasana.
5. Jos vuokraisäntä jatkossa millään tavoin uhkaa, kiristää, pelottelee tai pyrkii tulemaan asuntoon, niin tule uudestaan kertomaan asiasta poliisille.
6. Vuokraisännällä ei ole oikeutta tulla asuntoon omin luvin.

Herra Kukko lauleskeli puun alla Tosmurissa

Asunnon lukko on tänään vaihdettu. Valvontakameraan on jo muistikortti ja virtajohto yms. Vielä tarvitsee asentaa kännykkään appi jonka avulla kamera sekä hälyyttää kännykkään että lähettää kuvaa ja ääntä kun kameran liiketunnistin kytkee kameran päälle. Kamera on kätevä kytkeä päälle niiksi ajoiksi kun en ole itse paikkakunnalla. No, tänä vuonna olen tästä paljon pois, joten jos tähän tulee joku "kesäasukas" tuttavapiiristä, niin toki hän itse säätelee kameraa, ja kamera ei ole päällä silloin kun täällä asuu joku.

Herra Vuokraisäntää en ole nähnyt enkä kuullut, Rouvaa sen sijaan ei voi olla kuulematta. Joka ilta kun lamppu sammuu, ja alkaa oikea yö, niin... Rouva alkaa helvetillisen mekastuksen astioita keittiön marmoripöytään koluuttamalla, kaapinovia paiskomalla, tuoleja lattiaa pitkin siirtelemällä jne. Mistä nyt ikinä melua saakaan aikaan. Eilen olin onneksi niin väsynyt, että ehdin nukahtamisen paremmalle puolelle ennen kuin hän tajusi että valoni sammuivat, ja vaikka kuulin sen kaiken niin en jaksanut välittää niin paljoa, että olisin noussut ylös. Uni ja armeliaisuus voitti. 

Jos Rouva jatkaa tuota mielenosoituksellista käyttäytymistään vielä päivän tai pari, niin tekee mieleni viedä oveni ulkopuolelle lappu "Vuokraisännän luvattomien käyntien takia asunnossa on kameravalvonta". Asunnossa on onneksi hyvä ilmapiiri, levollinen fiilis ja rauhallista päivisin, ja tuskin tuo rouvakaan jaksaa viikkoa enempää mellastaa. Vähän kun vielä lämpenee, niin hänellä on työtä tuolla puutarhassa enemmän kuin jaksaa tehdä. Ilmat alkavat olla Suomen kesään verrattavia... sellaisia kahden paidan kelejä 😂. Yhdellä paidalla pärjää sitten kun on yli +30 C. Siihen on vielä hetki aikaa.

Kun puhelin lamautuu, harmittaako?

Ostin pari päivää sitten Telian sim-kortin, koska turkkilainen liitymä on kerännyt maksettavaa enemmän kuin halusin sen keräävän. Liittymätyyppi on vaihtunut, ja tämä on reilusti kalliimpi kuin se edellinen. Suomalaisen puhelinliittymäkortin ostoa varten menin R-kioskille, sille paikkakunnan ainoalle, ja samalla ainoaan paikkaan, joka myy puhelinliittymiä. Tiesin ettei dna toimi täällä, joten valitsin siksi Telian. Pyysin R-kioskin myyjää lataamaan sim-kortille siinä valmiiksi olleen pienen puheaikasaldon lisäksi yhden kuukauden nettipaketin. Myyjä ilmoitti sen ladanneensa, ilmoitti kokonaishinnan, maksoin sen ja poistuin tyytyväisenä kioskilta.

Ystäväni oli auton kuljettajana, ja matkalla pohjoiseen minä vaihdoin puhelimeni toiseen sim-korttipaikkaan vastaostetun Telian prepaid-kortin. Sen jälkeen pienimuotoinen helvetti pääsi irti. Kun käynnistin puhelimen uudelleen, avautui Chrome-selain itsestään, ja alkoi aukeilla sivu toisensa jälkeen, parin sekunnin välein. En ehtinyt sulkea sivuja niin nopeasti kuin mitä niitä avautui. Arvasin heti, että oletettavasti sim-kortista tuli virus tai haittaohjelma. Mitään muita virusongelmia ei ole viime aikoina päässyt läpi, sillä minulla on puhelimessa hyvät virustorjuntaohjelmat. Yritin siivota sitä pois, ei onnistunut. Yritin estää Chromen, siis pakottaa sen lopetuksen, mutta tuo haittaohjelma käynnisti sen aina uudelleen.

Puhelimeen tuli androin kännyköiden Chrome-selainta käskyttävä ai boo piste cc (ei voi kirjoittaa oikein, siis lue se oikein) -niminen haittaohjelma, joka ohjaa suoraan tuonne Kiinaan rekisteröidylle s**ksi- ja paskasivulle. Ja saldoa kului huimaa vauhtia. Soitin Telian asiakaspalveluun, ja kerroin tapahtuneesta. Asiallinen mieshenkilö sanoi, että saastunut kortti pitää ottaa puhelimesta pois ja lakata sen käyttäminen heti, ja että puhelin pitää viedä omakustanteisesti puhdistushuoltoon. Hän kertoi, että kaikki puhelimessa olevat tiedostot on menetetty, siis myös kuvat ja videot, ja että puhelinta ei kannata liittää tietokoneeseen, sillä ko ohjelma leviää heti sinnekin. ...ja että turkkilainen sim-korttinikin on mitä todennäköisesti nyt saastunut, koska se on toisella korttipaikalla. Hän myös kehotti menemään uudelleen sinne kioskille, mistä sen ostin, ja pyytämään kortin vaihtoa. 

"yhtään ei ottanut päähän"

Kävin kioskilla. Tarjottiin toista, (oletettavasti) puhdasta sim-korttia, mutta mitä hyötyä siitä olisi, kun puhelinta ei voi huollattaa täällä. Sanoivat, että osta uusi puhelin. *rumasana*. Kioskin kauppias ei ymmärtänyt juurikaan mistä on kyse, sillä "me olemme Suomessa, eikä Suomessa tapahdu tällaista". Hän soittaa Telian puhelinpalveluun, kauppiaille tarkoitettuun, ja sieltä puhelua käännellään eri tahoille, kunnes se lopulta on jossain vikojen ja korjauksen puolella. Hän yrittää selittää asiaa korjaajalle, heikoin tuloksin. Hän ojentaa puhelimen minulle. Korjaaja kysyy puhelinnumeroani. Kerron sen. Sen jälkeen korjaaja alkaa valittaa siitä, että "ei meidän sim-korteissamme voi olla viruksia". Korjaan asian. Kerron, että kyse on yleisesti tunnetusta haittaohjelmasta nimeltä (XX), ei viruksesta. Mies puhelun toisessa päässä vänkää edelleen, että ei Suomessa ole tällaisia, ettei hän ole koskaan kuullut että puhelimeen voisi tulla tuolla tavoin virus... 

Siinä vaiheessa minulla kiehahtaa. Mieshenkilö, jonka pitäisi olla joku puhelinten tai

liittymien tai niihin liittyvien laitteiden korjaaja, ei erota virusta ja haittaohjelmaa toisistaan, ja elää jossain lintukotokuplassa. Kuinka joku voi olla niin toope, että olettaa Suomen olevan jotenkin erityisen puhdas tai muusta maailmasta eristyksissä oleva saareke, johon eivät pääse Pahat Asiat. Kysyin vielä häneltä, että luuleeko hän, että Telian sim-kortit on valmistettu Suomessa, ja että missähän ne oikeasti mahtaa olla valmistettu. Jne jne. "ja ne pre-paid-kortit nyt vaan on vähän Sellaisia", ai viruskortteja vai, "no ei, mutta Sellaisia". No, mitäs varten te sitten myytte Sellaisia, ettekä parempia? Voin luvata, etten koskaan enää osta ainoatakaan Telian sim-korttia, tai muutakaan tuotetta. 

Pollari maksaa itse kaikki puhelimen puhdistus- tai vaihtokulut, hommaa uuden, puhtaan turkkilaisen sim-kortin, menettää kaikki puhelimen tiedostot, ja jää ilman mitään vahingonkorvauksia. Lopputulemana oli, että puhelimeni on tällä hetkellä toiminnassa vain perinteisten puheluiden ja perinteisten tekstiviestien lähettämisen osalta. Kaikki nettipohjaiset tai nettiä käyttävät toiminnot on suljettu, koska muuten olisi hirveä määrä Chromen ikkunoita auki tuonne a*b*o-sivustolle. Juuri silloin kun en ota läppäriä, ja lasken sen varaan että voin käyttää isonäyttöistä kännykkää sen korvaamiseen, onkin kännykkä pois pelistä. Voi että rakastan Teliaa palavasti, suorastaan intohimoisesti.

Ai niin, unohdin yhden juonenkäänteen. Kun olin pyytänyt rouva R-kioskin myyjää lataamaan sim-kortille kuukauden nettipaketin, niin ajattelitko että hän kenties latasi sen? Ja paskat. Samalla kun selain aukoin innoissaan ikkunoita, tuli Telialta tekstiviesti: "Moikka! Nettipakettilataus tehty ja se on käytettävissäsi 19.06.2018 asti. T. Telia" . Voihan Moikka. Senhän piti olla 1 kk. Miten se nyt viikoksi kutistui? R-kioskin rouva katsoi kuittia, ja kertoi että "tämä on minun moka". Niinpä niin. Turistia huijataan Suomessa, eikä Prepaid liittymän ostajalla ei ole mitään arvoa. Se nyt vaan on joku köyhä tai muuten toivoton, ei tärkeä asiakas,  Sellainen. Arrgghh!

Siitä, kun nousen kello 05 ylös ja lähden klo 5:45 ajamaan kohti 71 km päässä olevaa työpaikkaa että ehdin 07ksi töihin, on kauan. Itse asiassa voi olla etten koskaan elämäni aikana ole ajanut näin pitkää työmatkaa. Pisimmillään 45 km työmatkoja olen ajanut useamman kuukauden aikanaan Sievin Kukonkylän ala-asteelle. Huomenna työmatka on yhteen suuntaan 120 km, mutta en palaa heti illalla takaisin. Seuraavalle kolmelle päivälle on edessä hieman eksoottisempi kohde tuolla savon sydämessä. Katsotaan pärjääkö Keski-Suomen nainen savolaisille myyntimiehille. Tavoitteena on laulattaa kassaa aika reippaasti.

Olen asustellut ystäväperheen luona, melko pohjoisessa. Täällä näkee pesiviä joutsenia ja kurkia. Eilen töihin ajaessa säikähdin, kun joutsenpariskunta lensi tosi matalalla erään sillan kohdalla, ihan auton edestä. Olivat laskeutumassa jokeen. Työpaikallakin puhuimme mummojen kanssa ensin erään iltapäivälehden lööpistä ja pandoista, kunnes totesimme että lähialueilla liikkuu paljon karhuja ja ilveksiä. Karhun olen nähnyt täällä aiemmin, ilveksiä en. Tänään aamun aikaisella työmatkalla ihastelin koipiaan oikovia, lähellä tietä oleskelevia kurkia, metsänreunaan takertuneita sumulauttoja ja työpaikan pihamaan valtavan voimakasta linnunlaulukonserttia. 

Turistin silmin liikun  täällä edelleenkin, ja toppatakissa. Hieman on tarkenemisongelmia jos takista pitää luopua, mutta kukaanhan ei sellaista vaadi. Uimaranta tai auringonotto sen sijaan ei houkuta vähääkään. Hillitsijöinä toimivat itikoiden lisäksi lämpötilalukemat. Ihmiset puhuvat helteistä ja runsaasta juomisesta ja tuskaisan kuumasta... Hhmmm. Alanyassa sellaista löytyy. Täällä ei ole vielä päässyt hikoilemaan muuten kuin hoidettavia suihkutettaessa, vaikka vähän yli 20 C oli mittarissa tänäänkin. Ei riitä tälle kropalle. Auringon valo läpi yön sen sijaan tuntuu sekin "turistin" silmissä hassulta, vaikka siihen onkin aikoinaan tottunut. 

Niin, nyt siis em. Telian tai sitten uskomattoman, samaniaikaisen tuurin ja kohtalonoikun avustamana olen seuraavat 3 pv täysin netin ulottumattomissa, sitten päivän tai pari ulottuvilla, ja taas viikon ilman nettiä. Tulee mieleen biisi Rakkauskirjeitä hiekassa. 

Alanyan ja Adanan takseista ja hinnoittelusta

MAtkakaverin ottama kuva Adanasta

On hyvä, että on takseja käytettävissä. Sekin on hyvä, että sinne sun tänne on asennettu taksintilausnappeja, jottein tarvitse kävellä kauas taksia etsimään. Ja meidän taksinapille taksi saapuu nyt näköjään 3-5 minuutissa. Hienoa, nopeaa palvelua. Ja ovat tienneet suorimman reittinsä täältä sairaalalle ja takaisin. Hymyileväisiä, avuliaita ja puheliaitakin ovat taksinkuljettajat olleet. Yksi jopa puoliväkisin alkoi kaupata asuntoa matkalla päivystykseen, kun oli ensin tivannut että omistanko itse asuntoni jonka pihasta hän minut nouti, vai asunko vuokralla. Koen edelleen syvää vastenmielisyyttä väkisin tuputtavia kauppamiehiä ja -naisia kohtaan. Ilman niitä olisi taksikuskina hänkin ollut ihan ok.

Adanassakin taksi tiesi hyvin suorimman tien hotellilta päivystykseen ja päinvastoin. Itse seurasin kännykän navigaattoria, ja olimme samalla reitillä. Myös päivystyksestä hotellin suuntaan taksikuski ajoi tismalleen samaa, suorinta reittiä. Adanan lentokentältä Ibis-hotellille mennessä tie on helppo hahmottaa, sillä tarvitsee käyttää vain kahta isoa "ohitustietä" tai päätietä, kääntyä kerran vasemmalle ja 2x oikealle. Siellä lentokenttätaksi lähti omille teilleen heti ensimmäisen 100 m jälkeen. Kun hänen olisi pitänyt kääntyä vasemmalle, isolle tielle jolla liikenne etenee hyvin, niin hän ajoikin suoraan.

Hän oli edelleen jatkamassa suoraan ajoa keskelle pikkuteiden labyrinttiä, josta muistikuvan mukaan pitää lopulta tehdä vielä ekstrakierros, että pääsee hotellille, kun kysyin että mitä ihmettä hän näillä teillä tekee, miksei hän käytä suorinta ja nopeinta tietä. Kuski oikein säpsähti, ja alkoi selittää että liikennevalot hidastavat toisella tiellä. Höpö höpö. Nopeudet ohitustiellä ja vähäinen liikennevalojen määrä huomioiden kuskin tavoitteena lienee ollut hieman pitempikestoinen pikkutieajelu teillä, joissa suuntavaiston kadottaa helpommin kuin suorilla isoilla teillä. Tässä linkki Google MApsin karttaan. JOs kartta ei näy, niin kirjoita mapsiin Adana HAvalimani ja näet paikan...

Sen jälkeen kun tuota pikkuteille luikkinutta taksikuskia huomautettiin, alkoi hän ajaa kuin tuli hännän alla, ja kaarrella takaisin kohti ohitustietä, isoa, keskustaan vievää tietä. Sen jälkeen ei suuremmin keskusteltu, ennen kuin hotellin pihassa hinnasta. PAluukyyti kentälle Ibis-hotellin nurkalla olevalta taksikopilta hoitui suoraan ja mutkitta, ja hintaan 16,90 TL. Myös se kaupungin keskustan läpi ajettu pitkä matka, joka oli Ibis-hotellilta Adanan Devlet HAstanesiin, maksoi alle 20 TL sekä illalla mennessä että iltayöllä palatessa.

MYrkytön salaatti. Muut lehdet minulle, tämä hänelle.

Alanyassa minulla on Devlet Hastanesiin paljon lyhempi matka, mutta maksan silti
suuremman hinnan. Aina. Muutenkin Alanyassa pääsee taksilla samalla rahasummalla paljon lyhyemmän matkan kuin Adanassa. Miksi? Mittarin voi asentaa monella tavalla, ja sitä voi käyttää niin eri tavoin. On erilaisia taksoja, eri henkilömäärill ja vuorokaudenajoille yms, ja kuski voi itse valita mitä taksaa käyttää. Eli suomeksi sanottuna Alanyassa taksikuskit vedättävät turisteilta rahaa, huijaavat hinnoissa.

Alanyan taksikuskeja tuskin koskaan saadaan rehellisiksi, niin kuin ei Helsinginkään, mutta on niiden seassa vähän rehellisiäkin. Kaksi rehellistä taksikuskia olen näiden vuosien aikana täällä kohdannut, ja käyttänyt noin yli 30 eri taksia. Suomalaiset hyväksyvät hintahuijauksen koska hinta on joka tapauksessa pienempi kuin Suomessa, mutta on eri asia antaa kuskille ylimääräistä tippiä vapaasta tahdosta, vaikka runsaskätisestikin, kuin tulla hyväksikäytetyksi hintahuijauksessa. Sama se on jokaisen palvelun kohdalla.

Alanyan taksi- ja bussiliiketoiminnan johtohenkilö Ali Akkaya on kuitenkin mies paikallaan. Hän haluaa tehdä taksitoiminnasta entistä selkeämpää, turvallisempaa ja valvotumpaa. Hänelle voi ilmoittaa, jos joutuu taksissa hinta- yms huijauksen kohteeksi.

Nyt Alanyan taksit saivat uuden taksikeskusjärjestelmän, jossa nähdään reaaliaikaisesti taksiautojen sijainti yms. TÄssä on linkki asiasta kertovaan lehtiartikkeliin. HIenoa, että tuo systeemi on nyt otettu käyttöön. Alanyan kaupunki on sen hankkinut ja mahdollistanut sen käyttöönoton.

Tämän uuden järjestelmän ensimmäinen näkyvä etu itselleni oli sunnuntaina se, kun etsin taksitolpalla päivystävän apteekin nimeä ja osoitetta saadakseni uudet antibiootit, niin taksikuski otti ja soitti taksikeskukseen ja kysyi missä on lähin päivystävä. Tällä kertaa hän löysi tiedon ennen minua, ja olin siitä kiitollinen. Hän myös vei oikeasti siihen lähimpään avoinna olevaan. Sen jälkeen hän vei lähimpään vihanneskauppaan, ja lopulta kantoi painavat ostoskassit puolestani kerrostalomme hissiin saakka. Ja hän sai avustaan pienen lisäkorvauksen.

Meillä kukkii taas

Miten tuo uusi systeemi sitten auttaa tavallista turistia? Jos kysyt taksikuskilta, että tietääkö hän missä on hotelli Himpula tai ravintola Jumpula, niin hän sanoo 100% todennäköisyydellä että tietää, ja lähtee ajamaan johonkin päin. Jos et usko, niin kokeilepa keksityllä nimellä. 100 m ajettuaan hän soittaa kaverille, ja kyselee että tietääkö kaveri missä tämä hotelli tai tämä ravintola sijaitsee. Sen jälkeen hän ajaa ko alueelle, ja soittelee siellä uudelleen ja kyselee uudelleen ja mittari raksuttaa. USeimmat kuskeista eivät voi myöntää etteivät he tiedä. Mutta nyt he voivat heti soittaa taksikeskukseen, joka näkee sekä auton sijainnin että kartalta myös kohteen osoitteen, ja voi neuvoa reaaliaikaisesti. Turhat huuhailuajot ja epätoivoiset etsimiset toivottavasti loppuvat. Taksikuskitkin pysyvät paremmin jonkinlaisessa kurissa, ja taksikyydeistä tulee sujuvampia ja miellyttävämpiä.

KAupungilla monin paikoin kukkivat kirsikat ja omenapuut... minäkin tahtoisin katselemaan ja tuoksuttelemaan niitä, ja merta, ja montaa muutakin paikkaa. Ehkä muutaman viikon päästä.

Lisätty 22.2.2018
Eilen keskustasta, Aqua PArkin ja Burger Kingin vierestä meille tulleet 3 ruotsalaista rouvaa joutuivat paikallisen taksin hintahuijauksen kohteeksi. AquaParkilta meille päiväaikaan taksi maksaa noin 25 TL suorinta tietä ajettuna.
Naiset kertoivat tullessaan, että asut kyllä järkyttävän kaukana keskustasta.
MIten niin?
Taksi ajoi pitkin ja poikin kauhean kauan aikaa, ja mittarissa oli 67 TL.
No paljonko te sille lopulta maksoitte?
47 TL

Taksiautoilija oli lähtenyt lähes kyläkierrokselle. Ajoi ensin törkeästi kaupungin läpi uudelle ohitustielle, sitä niin pitkälle kuin pääsi, palasi Tosmurissa rantatielle, ajoi Kesteliin ja pitkin Kestelin pikkuteitä kohti vuoristoa ja DImCayin luolaa. Siellä sitten naiset alkoivat epäillä, ettei tämä voi olla totta, ja yksi heistä sai taksikuskin soittamaan minulle. Avasin sanallisen arkkuni ensin nätisti ja sitten vähän kovemmin. Tosi röyhkeä tolvana kerrytti vaan mahdollisimman suurta summaa mittariin. Tuokin tolvana olisi voinut soittaa taksikeskukseen ja kysyä missä tämä paikka on, jos on rehellinen, mutta ei halunnut. Halusi vain lisää liiroja. Ja vielä siinäkin vaiheessa kun sain heidät paikallistettua ja ohjeistin kadunväli kerrallaan, niin ajeli matelemalla, ja oli niin kuin ei muka näkisi ympäristöään. Jos se oikeasti on noin sokea ja torvelo, niin eihän sellaisen edes kuuluisi saada ajaa taksia. Joten halusi vain pelata aikaa.

Naiset eivät tajunneet ottaa kuvaa taksin ovesta tai rekisterikilvestä. Jos koet epävarmuutta, uhkailua, tulet huijatuksi tai taksikuski muuten toimii epäasiallisesti, niin ota kuva. LÄhes kaikilla on kamera tai kamerakännykkä. Ota kuva vähintään auton kyljestä (numerot) tai rekisterikilvestä ja mielellään myös kuljettajasta. Jotkut käyttävät joskus kuljettajia joilla ei ole edes oikeutta kuljettaa taksia. Mutta em tiedoilla saat ilmoitettua taksipomolle.
Tässä tapauksessa minulle jäi puhelinnumero, josta taksikuski minulle soitti. Sen tiedon perusteella taksipomo saanee yksilöityä kuka tuo torvelo on ollut, ja voi kysyä miksi hän on noin toiminut.

Kukas SINÄ sitten olet?!!

Alanya ja 53 Presidentillisen pyöräilykilpailun joukkue-esittely

Hiukan satoi toissapäivänä. Ihan vain sen verran, että uusi eritasoliittymän alikulkuosuuden notko keräsi vettä toista metriä. Eilen ja tänään on ihailtu ja kauhisteltu lehtikuvista, kuinka veteen ajanut autoilija joutui pelastautumaan uimalla, kun auto upposi kattoa myöten vesimassaan. Ilmeisesti rakennusvaiheessa on ollut jotain kissanhännänvetoa, koska nyt on kova nokittelu. Tietyt tahot antavat suoraa palautetta, osa sakastista palautetta, mutta joka tapauksessa ylempää virkamiestä lääninhallinnosta vaaditaan korjaamaan virheensä, "ennen kuin Alanya uppoaa", noin niin kuin kuvaannollisesti. Myös kaatuneet puut ovat työllistäneet raivausporukoita. Illalla oli kovia tuulenpuuskia, ja en tiedä todellisia nopeuksia, vaan sen, että ennakkoon arveltiin tuulen nousevan myrskypuuskissa 50-70 km/h nopeuksiin.

Tiedän, ettei tietyt tahot tykkää siitä että puhun heidän toilailuistaan, mutta puhun, koska joillakin on taas jäänyt putkinäkö päälle. Maassa maan tavalla. Monen suomalaisen lempihokema, tosin rajoittuu siihen, että SUomeen tulevien ulkomaalaisten kuuluu heidän mielestään käyttäytyä niin kuin he itse käyttäytyvät. Piste. Variaatioita ei suvaita. Ja entäs sitten toisin päin?

Turkin joukkue

Aamulla olin vielä nukkumassa, kun ovikello soi, ja ystävä pyytää minua mukaan talon takapihalla järjestettävään
kokoukseen. Pikapikaa musta tee aamiaiseksi, silmät samaan suuntaan, kokouskelpoiset vaatteet päälle ja menoksi. Ensin ihmettelin mihin minua siellä tarvitaan, mutta matkalla sekin selvisi. Yksi tehtäväni olisi ollut simultaanitulkkina toiminen, suoraan puhutusta turkinkielisestä keskustelusta suomeksi kääntäminen. Paikalla oli sekä meidän turkkilaisen talon huoneistojen edustajat, että naapuritalon kansainväliset asuntojen edustajat. Osa suomalaisista ei kuulemma puhu turkkia eikä englantia, ja ajattelivat, että siinä voisin olla avuksi.

Tulin pihalle ja ehdin tervehtiä paria naapuria, kun eteeni marssii vihaisen oloinen vanha mies, ja suusta tulee kovalla äänellä: KUKAS SINÄ OLET? OLETKO SÄ SE JOKA VEISPUUKKIIN KIRJOTTELEE?!? Herralla ei ollut käyttäytymistapoja edes suomalaisen mittapuun mukaan, saati sitten paikallisiin tapoihin verrattuna. Ja juuri hän olisi ilmeisesti ollut se, jonka takia kysyttiin tulkkausapua. Minulle tuli helppo kokous, sillä sain olla läsnä pelkkänä asuntoni edustaja kuten muutkin turkkilaistalomme naapurit, ja seurata kokouksen kulkua kaikessa rauhassa. Kyseinen sanasto osuu juuri sille ns. työsanastoni alueelle, josta tulkkaus olisi ollut helppo ja tarkka, mutta tuon tuomitsevan ja vihaisen kohtaamisen myötä ei jäänyt mitään halua auttaa tuota herraa. Selvitköön omilla avuillaan tai olkoon selviämättä. Onhan se tietysti "ihan sama" kun kokouksen jälkeen kuulee valitut otteet keskusteluista toisen tai kolmannen käden tietona ja sen mukaan miten kukin ne asiat sitten jälkeenpäin muistaa.

Ihana juontaja :)

Yhden toisenkin asian nostan kokouksesta ylös. Jos ihmisillä olisi ollut enemmän kielitaitoa, he eivät olisi niin
jumalattoman töykeästi keskeyttäneet maanomistajan, rakennuttajan, asianajajan ja vakuutusedustajan keskusteluja, mutta ei. Vaikka kyseiset ihmiset puhuivat kokoukseen liittyvää ihan oikeaa ja painavaa asiaa, keskeytettiin heidät useampaan kertaan kesken asian käsittelyn. Keskeyttäjät olettivat mitä olettivat, en tiedä mitä, mutta muutaman minuutin kärsivällisyys olisi ollut suotavaa. Koomiseksi kokouksen teki se, kun ensin tietyt suomalaiset vaativat, että asunto-osakeyhtiön hallinto tulee järjestää lain mukaisesti, ja useaan kertaan sen jälkeen korostivat sitä, että "tässä on lista henkilöistä, jotka haluamme johtamaan tätä taloyhtiötä".

Olen jo kauan sitten lakannut tuntemasta myötähäpeää eurooppalaisten toilailuista, ja tuon toiminnan kohdalla yritin keskittyä ihan muihin asioihin, etten kommentoi mitään. Se, että muutama pohjoiseurooppalainen perhe on jo valmiiksi kaikkien puolesta päättänyt ketä laillisesti kokoon kutsutun yleiskokouksen osanottajat tulevat valitsemaan taloyhtiön johtoon, oli yllättävintä mitä koskaan on kokoushistoriassani tullut vastaan. Ensin vaaditaan että pitää toimia laillisesti ja siten myös demokraattisesti, sitten kuitenkin toimitaan kuin diktaattori, joka määrää keitä on valittava taloyhtiön johtoon (tai muuten emme ole tyytyväisiä emmekä leiki teidän kanssanne). Kokouksen kaksi puhetta johtanutta paikallista onneksi luovi asian eteenpäin kohti oikeata äänestystä. Normaalin kokouskulttuurin mukaisesti ihmiset olisivat voineet ehdottaa ketä taloyhtiön johtoon haluavat, ja niistä ehdokkaista olisi äänestetty. Nyt lyödään moneen kertaan pöytään lista, "nämä ihmiset haluamme taloyhtiön johtoon". Asian olisi voinut esittää kohteliaasti ja protokollan mukaisesti, tai sitten niin kuin se meni. Samassa kohden hiukan harmitti se, että henkilö joka tulkkasi enganniksi, ei tulkannut kaikkea, vaan vain haluamansa osan. Turkkia osaamattomat eivät siten tienneet kaikkea mitä turkkilaiset osallistujat puhuivat, eivätkä etenkään sitä hyvää. Mutta hän oli myös henkilö, joka itse halusi itsensä johtohenkilöiden joukkoon, ja se jo kertoo tarpeeksi. En tiedä ymmärsikö listaa pöytään lyönyt henkilö kuinka karkeasti hän toimi, vai toimiko hän noin ihan tietoisesti.

Lisää kuvateksti

Kokouskulttuurissa ehdotetaan puheenjohtajaa, ja kannatetaan, jolloin kokoukselle olisi saatu hyvä puheenjohtaja. Nyt puhetta päsmäröinyt pohjoiseurooppalainen ei kuitenkaan toiminut näin, tai muutenkaan kokousprotokollan mukaan, ja oli pitkän aikaa yleinen hämmennys menettelytapojen vastaisesta toiminnasta. Sama joka vaatii tiettyjen menetteytapojen noudattamista, ei itse noudata niitä. Ja kyllä, vetää taatusti isommat herneet tästäkin sanomisestani, koska kokee tämän arvosteluna sen sijaan, että ottaisi opiksi. Tulevia kokouksia varten voisi opiskella tapakulttuuria, ja nimenomaan paikallista tapakulttuuria ja kokouskulttuuria. Suomalaisilla tavoilla ei ole täällä mitään merkitystä. Ne ovat alku, jolta voi ponnistaa eteenpäin, kehittyä kohti kohteliaampaa, suvaitsevampaa ja tasa-arvoisempaa käyttäytymiskulttuuria. Tapakulttuuri ja kaikkien muidenkin mielipiteen huomioon ottaminen sekä kunnioittaminen tasa-arvoisina on perustaito.

Sitten pois kokouksesta ja ihan muihinkin yhteyksiin. Käyttäytymiseen, siis siihen konkreettiseen käyttäytymiseen mitä kukin oikeassa elämässä kohtaamiensa ihmisten kanssa toteuttaa, vaikuttaa tietysti ihmisen itsensä arvomaailma ja etiikkakin. Viime viikolla jouduin tilanteeseen, jossa ryhmässä läsnä oleva suomalainen isoon ääneen onnittelee toista pohjoismaalaista tietystä asiasta, ja heti sen päälle toteaa, että onpa hyvä, että asioit eurooppalaisten kanssa, niin voit ainakin luottaa siihen että asiat hoituvat luotettavasti. Samalla hetkellä useampi silmäpari painaa katseensa alas. Mitä tuon lauseen kääntöpuoli on? Että asioidessasi paikallisten kanssa asiat eivät hoidu luotettavasti. Sanoja ei ilmeisesti vähääkään ajatellut mitä hän sanoo, ja miltä se läsnäolevista paikallisista tuntuu. Sama henkilö oli kuitenkin kutsunut ne läsnä olleet paikalliset siihen tilaisuuteen.

Nyt on useita kertoja tullut törmättyä siihen, että monet täällä tapaamani suomalaiset kokevat olevansa jotenkin parempia ihmisiä kuin paikalliset, ja/tai muutenkin parempia ihmisiä kuin monet muut ihmiset.

Hyi hitto mikä asenne. Siitä on kristillisyys kaukana. Oikein farisealaisuutta pahimmillaan. Minkä takia he sitten tänne tulevat? Pönkittämään itsetuntoaan vai? Tuli väistämättä mieleen myös ruotsalaisen naisministerin Suomelle antama varoitus: "jos haluatte olla osa pohjoismaita, niin te ette voi jatkaa näin". Ruotsalaiset, jotka varoituksesta ja sen taustoista minulle kertoivat, kokivat suomalaiset enemmän venäläisten kuin pohjoismaalaisten kaltaisiksi. Ruotsalaiset ja norjalaiset ovat paljon tietoisempia käyttäytymisestään ja etiketistä, ihmisiä tasa-arvoisena pitäviä ja paljon enemmän maailmankansalaisia. Uutisoitiinko tuosta Suomessa, en tiedä koska en seuraa Suomen uutisia, mutta lukijoista joku varmaankin seuraa. Tätähän SUomessa korostetaan paljon, että suomalaiset ja suomalaisuus ovat parempia kuin muut, mutta ei sekään saa mennä yli. Ei se tee muista ihmisistä yhtään sen huonompia. Järki käteen.  Ihmisyys ja ihmisarvo on jokaisella, eikä sitä voi toinen ihminen ottaa pois, ei edes katkeroitunut henkilö. Ja ihan turha hyökätä minua vastaan tämän jälkeen. Opettele kieli ja kulttuuri, niin ymmärrät enemmän.

Tänään starttasi 53.  kansainvälinen, presidentillinen pyöräilycup Alanyasta, ja päättyy muutama päivä myöhemmin Istanbuliin. Tätä juhlistettiin illalla satama-alueella järjestettävällä tapahtumalla ja ilmaiskonsertilla, jossa tämäkin tinnituksen omistaja oli korvatulppien kanssa nauttimassa musiikillisesta annista. Viereiset kuvat ovat illan ohjelmasta.

Kaksi poimintaa uutisvirrasta

Yrjö Rautio Yitorniolta kirjoitaa Kalevassa julkaistussa esseessään seuraavin sanoin. Näin julkaisun Facebookissa tänään:

Esseeni tämän päivän Kalevassa:
"Kauhea
puhdistustyö
Uskonnon nimissä harjoitettu väkivalta ei liity vain ääri-islamilaisuuteen. Vainoa, terroria ja julmuutta on harjoitettu kaikkien valtauskontojen nimissä. Myanmarissa on menossa etninen puhdistus ja kansanmurha. Uhreja ovat tällä kertaa muslimit ja vainoajia buddhalaiset.
Rauhannobelisti Aung San Suu Kyin johtamassa Myanmarissa on asunut noin miljoona islaminuskoista rohingyaa. Jo yli 400 000 heistä on paennut Bangladeshiin. Siellä heitä ei ole auttanut kukaan.
Rohingyat ovat kansa ilman valtiota. Heitä asuu Myanmarin lisäksi Bangladeshissa, Pakistanissa, Malesiassa ja eräissä muissa maissa. Mikään valtio ei hyväksy heitä kansalaisikseen. He ovat myös maailman torjutuimpia turvapaikanhakijoita. Mikään maa ei halua ottaa heitä vastaan.
Myanmar pitää rohingyoita laittomina maahanmuuttajina, vaikka he ovat asuneet maassa useiden sukupolvien ajan. He eivät voi äänestää, tehdä töitä tai edes mennä naimisiin tai hankkia lapsia vapaasti. Rohingyoja raiskataan, murhataan ja kidutetaan. Heidän omaisuutensa tuhotaan ja kylänsä poltetaan.
Laittomia maahanmuuttajia? Juuri sitä termiähän jotkut käyttävät Suomessakin niistä turvapaikanhakijoista, jotka eivät ole turvapaikkaa saaneet. Jotkut haluavat tehdä heistä Suomen rohingyoilta ja viedä heiltä kaikki oikeudet, tehdä jopa heidän auttamisensa rikokseksi.
Buddhalaisuuden perusoppeja ovat väkivallattomuus ja anteeksianto. Silti juuri buddhalaiset munkit lietsovat rohingyojen vainoja. ”Hullun koiran vieressä ei voi nukkua vaikka olisi täynnä hyvyyttä ja rakkautta”, sanoo ääribuddhalaisten johtohahmo Ashin Wirathu.
Rohingyoja on 4-8 prosenttia Myanmarin väestöstä. Ääribuddhalaiset pelkäävät muslimien lisääntyvän niin nopeasti, että buddhalaisuus jää islamin jalkoihin. Suomessa muslimeja on vajaa prosentti västöstä. Omat rasistimme pelottelevat, että kristinusko ja länsimaiset arvot jäävät heidän jalkoihinsa.
Sotilasjuntta piti Wirathua kahdeksan vuotta vankilassa hänen vihapuheidensa vuoksi. Niitä hän harjoittaa entistä voimallisemmin nyt kun maata hallitsee rauhannobelisti.
Suomen oma Wirathu, Jussi Halla-aho, on saanut korkeimman oikeuden tuomion uskonrauhan rikkomisesta ja kiihotuksesta kansanryhmää vastaan. Nyt hänellä on kokonainen puolue vain vihanlietsontaa varten.
Kaikki valtauskonnot sanovat olevansa rauhan ja rakkauden uskontoja. Kaikkien niiden nimissä on käyty sotia, tehty vääryyttä, tapettu, raiskattu ja ryöstetty. Uskonto on kuitenkin ollut harvoin sotien ainoa tai tärkein syy. Encyclopedia of Wars -teos laskee, että vain seitsemän prosenttia ihmiskunnan sodista on ollut luonteeltaan uskonnollisia. Uskonnon arvioidaan kuitenkin olleen jonkinlainen tekijä noin 40 prosentissa konflikteissa.
Ääri-islamilaiset jihadistit eivät ole terrorismitutkijoiden mukaan erityisen uskovaisia. Yleensä he tuntevat islamia huonosti. Heitä eivät motivoi Koraanin opetukset, vaan jännitys ja kutsu toimintaan, jonka palkkana on kunnia ja ystäviä arvostus. Tyypillinen jihadisti on tylsistynyt, työtön, ylikoulutettu ja pettynyt.
Myöskään ne, jotka länsimaissa pitävät suurinta ääntä islamin uhasta, eivät ole suinkaan hartaimpia kristittyjä. Jihadismi ei perustu uskontoon, vaan pahuuteen. Rasismi ei perustu uskontoon, vaan pahuuteen.
Joukkoväkivallan syyt ovat lähes aina olleet poliittisia ja taloudellisia. Uskontoa on niissä yleensä käytetty vain tekosyynä ja oikeuttajana. Jumalat on huudettu apuun, kun on tehty niin suuria kauheuksia, ettei ihminen jaksa itse ottaa niistä vastuuta.
Tosin suurimmat ruumisröykkiö ovat saaneet aikaan uskonnon kieltäjät, natsit ja kommunistit. Poliittiset ääriliikkeet muistuttavat kuitenkin uskontoja. Ne uskottelevat, että niiden hallussa on ehdoton totuus. Niiden mielestä korkeat päämäärät pyhittävät alhaisimmatkin keinot. Ne puolustavat tämän päivän kärsimyksiä huomispäivän paratiisilla.
Miten ne Warshavjankan sanat menivätkään? ”Kauhea joskin on puhdistustyömme, ihmisten onnen on ehtona se…”.
Ei ole. Kauheuksista koituu vain kauheuksia."  -Yrjö Rautio


Toinen päivän uutisvirrasta mieleen jäänyt on tämä Espanjan mellakointi
www.bbc.com

Juhannus Alanyassa?

Alanya autotieltä kuvattuna, liitäjät ovat paljon korkeammalla

Alanyassa kisataan varjoliidon mestaruuksista. Tänään on ollut ensimmäinen päivä, ja 35 hyppääjää on liidellyt Taurusvuorten rinteeltä, 700 metristä alkaneen ja 20 minuuttia kestäneen lentonsa, ja laskeutunut tiettyyn Kleopatrarannan kohtaan. Huomenna maanantaina on kilpailun toinen päivä, tosin en tiedä kellonaikaa. Jos olet kiinnostunut seuraamaan tai satut muuten vain huomaamaan heidät, niin tuota hyppäämisen iloa ja keveyttä näkee varmimmin Kleopatrarannan loppupäässä, siellä rantojen 21-22 paikkeilla. Mukana kisassa on sekä miehiä että naisia, nuoria että vanhempia. Erzincanissa on seuraava osakilpailu tässä kaiken kaikkiaan 6 kilpailua sisältävässä cupissa.

Alanyassa syttyy tänäkin vuonna juhannuskokko 23.6. Sankt Hans eli Pyhän Hanneksen, Johannes Kastajan muistoksi. Kokko poltetaan Alanyan Oban rannalla numero 6, siis Oban 6-rannalla. Näitä 6-rantoja kun on usempia. TApahtuman hinta on 25 € / aikuinen ja 15 € /
lapsi. Hinta sisältää ruokailun. Tapahtumaa ovat järjestämässä Eurodan Alanya, Le Grille ja Mari Tiki Beach. Paikalla on takuuvarmasti paljon tanskalaisia :)) . Ja jos haluat ruokailla ja osallistua aktiviteetteihin, niin ilmoittaudu 21.6. mennessä jollekin em järjestäjätahoista. Ja te jotka ette ilmoittaudu, mutta innostutte omasta juhannuskokosta, niin muistattehan, että kokon polttaminen vaatii viranomaisten luvan myös Alanyassa.

Yläilmoja kohti, nousuvirtauksessa

Täällä sairastamistilanne on kehittynyt niin nopeasti pahemmaksi, että olen kuumeessa ja toinen jalka on jo kävelykyvytön (ilmaantui tänään iltapäivällä) ja tarvitsen toisen ihmisen apua, että saan paidat pois päältäni.  Huomenna taas päivystykseen, ja tällä kertaa olen varustautunut myös  paljon aiempaa kovempaan vaatimiseen siitä, että jotakin muutakin kuin odottamista on nyt tapahduttava. Kaksi kuukautta on jo odoteltu, ja tuloksena tämä sekä muutama labrakoe, joista osan vastauksia odotellaan. Entäs sitten, jos tässä odotellessa menee kävelykyky kokonaan yms. niin kuka takaa, että turhasta vitkuttelusta ja odottelusta pahenevat tulehtumiset saadaan kuriin ja menetetty toimintakyky takaisin? Argh! Kuinka toivonkaan, että olisin edelleen kirjoilla Helsingissä, ja että olisi vielä entinen omalääkäri aikaansaava ja ajatteleva nainen.

Tänään olen pääasiassa istunut keinutuolissa, jalat toisella tuolilla. Hyvää viihdykettä on ollut kirja, jonka eilen ihan sattumalta poimin Citymarketin tarjouskirjapöydältä. Halusin sekä minulle entuudestaan tuntemattoman kirjailijan, että mahdollisesti jotakin itämaiseen kulttuuriin liittyvää tekstiä. VAlitsin tämän kirjan Samarkand-nimen perusteella, ja siksi, etten ole lukenut mitään Amin Maaloufin kirjaa. Ei tarvinnut lukea montaakaan sivua, kun kirjasta tuli hyvin mielenkiintoinen. Tämäkin kirja sivuaa Turkin historiallisia tapahtumia, tosin en tiedä minkä verran on faktaa ja mikä on fiktiota, mutta ei sillä ole väliä kun on mukavaa luettavaa.

Kukkii taas isot ja pienet, puut ja pensaat

Kirjoittaja on taitava ja tarina mukaansatempaava. Jopa niin mukaansatempaava kaikkine juonenkäänteineen, että  kaipaan alueen historiallista karttaa, ja "pientä" historian kertausta. Tämän jälkeen tekee oikeasti mieleni etsiä käsiini joku "ei-eurooppalaisen" kirjoittama historiankirja, joska kävisi ilmi noin 1000 jKr alueen kaupunkien nimet, hallitsijat, tapahtumat pääpiirteittäin jne. Olen jo aiemmin oppinut sen, että Suomessa tarjoiltava tieto tuon alueen historiasta on erilaista kuin suoraan ko alueelta peräisin oleva historiatieto. SIksi haluan myös alueen omaa näkemystä ja ääntä. Kyse on samoista asioista, kuin jos vertaat mitä ja miten SUomesta ja suomalaisuudesta opetetaan esim . Yhdysvalloissa, Ranskassa tai vaikkapa Ruotsissa, Suomeen verrattuna.

Mukavaa ja seikkailullista lomaa aurinkolomalaisille, ja lukuiloa sadepilvien alla olijoille.

Anna niin saat

Tavoitteita kohti mennään :))

Sunnuntai tai ei, tänään tuli heiluttua siivouksen merkeissä niin, että paitakin kastui. Juniori saa taas hengitellä paljon
pölyttömämpää ilmaa. Kesken kaiken ovikello soi, ja oven takana oleva noin 10v virpojapoika herättää meidät siihen todellisuuteen, että nyt on virpomispäivä (muualla kuin pääsiäiskokkoalueilla, joissa virvotaan viikon päästä). Olimme huonosti varustautuneet, siis ihan täysin unohtaneet koko asian. Meillä ei normaalisti ole karkkia kotona, kahdesta syystä. Sekä minä että juniori voisimme pudottaa painoa, ja kai molemmilla on sen suuntaisia pyrkimyksiä. Toisaalta, jos meille ostetaan karkkia, niin ne tulee syötyä viimeistään kahden päivän sisällä... useimmiten sen ensimmäisen päivän aikana. Mistähän lapsi on karkkitapansa oppinut ;) ?

Äänestetty on, joten on sitten varaa kommentoidakin. Jollei äänestä, on sopeuduttava siihen lopputulokseen, mitä muut ovat halunneet. Tuossa jyrkkä mielipiteeni tästä kansalaisoikeudesta. Sitten etelämmäksi. Alanyan uutisissa otti silmiini lehden artikkeli siitä, että ihmisiä kehotetaan entistä tarkemmin katsomaan silmiensä edessä olevia uutisia ja miettimään, onko kyseessä oikea uutinen vai valeuutinen. Erityisesti tuolla on merkityst, ennen kuin jakaa niitä somessa eteenpäin. Tässä linkki artikkeliin. Ongelma on ympäri maailmaa sama, ainakin siellä, missä ollaan internetin vaikutuspiirissä. Toki meillä on maailmassa vielä paljon alueita, joissa ei ole sähköä tai internettiä. Tuon viranomaisten antaman ohjeen taustalla on toive saada valeuutisten määrää vähenemään ja oikeaa tietoa paremmin näkyville.

Aiemmin sanoin, että en pysty katsomaan täällä Suomessa ollessa Aşk ve Mavı -sarjaa, ettei se näy netin kautta. Löysin kuitenkin mahdollisuuden katsoa sitä suoraan kyseistä sarjaa lähettävän tv-kanavan sarjakohtaisilta sivuilta. Eli jos seuraat jotakin sarjaa Turkissa ollessasi, niin mitä todennäköisimmin löydät keinot seurata sitä myös Suomessa ollessasi. Turkin tv-sarjatuotanto on runsasta, monipuolista ja mielenkiintoista. Sarjoja myydään jo ympäri maailmaa. Itse löysin helposti 5-6 sellaista sarjaa, joita haluaisin seurata, mutta käytännössä en viitsi istua tv:n ääressä kuin parina iltana viikossa. Eikä ole aikaa. Riittää, että on yksi, jota seuraan vakituisesti, ja jotakin satunnaisia, kertaluontoisia katseluelämyksiä joskus, jos on aikaa ja huvittaa.

Huomisaamuna aikaisin on tärkeä tapaaminen. Yllättäen hermoilen sitä, vaikka tiedän, että asiat menevät niin kuin niiden on tarkoitus mennä. Tällä viikolla selviää myös se, että pääsenkö kirjoittajakoulutukseen. Saattaa olla, että sinnekin on yläikäraja, että ne paikat on varattu nuoremmille kirjoittamisesta kiinnostuneille. Lisäksi yritystoiminnan käynnistämiseen liittyen on tiedossa tärkeä tapaaminen. Tuli taas mieleen sen erään hoitsun kommentointi, että on ihan eri juttu kirjoitella muutama tunti silloin tällöin, kuin pystyä työskentelemään 8 tuntia päivässä, ja että toimeentulon varmistamiseksi minun kannattaisi hankkiutua eläkkeelle. Teki mieli sanoa jo aiemmin, että tietäisitpä vain mikä on todellisuus, millaisia työpäiviä Turkissa tehdään... ja millaisia työpäiviä kirjan aikaansaamiseksi ja valmistamiseksi on tehty. On ihan turha kuvitella, että rantalomakohteissa asuvat suomalaiset toimisivat samoin kuin hän siellä lomaillessaan.  Ei sitä todellisuutta usko eikä ymmärrä muut kuin ne, jotka siellä oikeasti asuvat ja elävät osana yhteiskuntaa, enkä nyt tarkoita eläkeläisiä, joille vanhuus- tai sairaseläke tipahtaa pankkitilille joka kuukausi, vaan työikäisiä, aktiivisia ja elämässään johonkin tavoitteeseen pyrkiviä.

Meren voimaa Obassa, Alanyassa 02/2017

Eläkkeelle eivät ennenaikojaan pääse kaikki ne, jotka sinne tahtovat; eivät edes kaikki ne, jotka sinne kuuluisivat. 2003 tein Akuutin lääkärin kanssa Eläkemahdollisuuksien selvittelijän töitä työvoimatoimistossa. Tehtävämme oli saada pitkistä kortistojonoista eläkkeelle mahdollisimman monta jo työkykynsä menettänyttä pitkäaikaistyötöntä. Vakuutuslääkärin todellisuus oli ihan muuta, kuin näiden ihmisten, ja heidät pitkään tunteneiden työnvälittäjien arkitodellisuus. Lähes kaikki niistä ihmisraunioista jäi silti työvoimatoimiston listoille, sillä kaikista tutkimus- ja todistelutoimista huolimatta eläkettä eivät saaneet edes ne, jotka käytännössä olivat työkyvyttömiä. Ei siinä auta hakemus, ei jotakuta ärsyttävät persoonallisuuden piirteet, ei erikoislääkärin mielipide tai tuntemattoman tuttavan neuvo.

Meitä ihmisiä on monenlaisia. Jotkut tyytyvät siihen, että eivät tee mitään itseä tai yhteiskuntaa hyödyttävää. He eivät halua nähdä vaivaa elämän asioiden eteen. Toiset tekevät sen, minä ajattelevat hyödyttävän itseä, mutta viis veisaavat muiden saamasta hyödystä. He näkevät hieman vaivaa oman etunsa maksimoimiseksi, mutta vieraiden ihmisten auttaminen ja eteenpäin tukeminen ei kosketa heitä millään lailla (korkeintaan kameroiden edessä, julkisuuden vuoksi). Näille ihmisille raha ja sen tuoma status ovat tärkeitä. Kolmannet pyrkivät olemaan hyödyllisiä sekä omalle elämälleen, toisille ihmisille että yhteiskunnalle. He ovat valmiit tekemään myös vapaaehtoistyötä, käyttämään aikaansa ja jakamaan osaamistaan ilman rahapalkkiota, ihan vain siksi, että niin elämässä kuuluu tehdä. Elämässä kuuluu olla hyödyllinen ja avuksi mahdollisimman monelle. Elämässä kuuluu olla kiltti ja itseä kehittävä, maailmasta ja muista ihmisistä välittävä. Elämässä kuuluu ehkäistä ja korjata epäoikeudenmukaisuutta, kohdistui se sitten kehen tahansa.

Äly hoi älä jätä

ALSEVin Perinnepäiviltä kuvattua, Alanyasta 22.3.2017

Mopot pörisevät tuossa viereisellä kadulla yksi toisensa jälkeen. Lintujen sirkutus kuuluu. Naapuritalosta kantautuu ruohonleikkurin ääni ja vastaleikatun ruohon ja ilmaan pöllähtelevän mullan tuoksu. Joku rapsuttaa maata haravalla. Alanyassa aurinkoinen ja rauhallinen kevätpäivä. Hieman olen ärsyyntynyt jälleen siitä, että tänne päin yritetään totuutena tuputtaa Suomessa uutisoitua propagandaa. Jos tietämyksesi paikallisista oloista on täysin Suomen uutisointien varassa, niin ei niitä kannata tänne tuputtaa. Otetaanpa konkreettinen esimerkki. Jos et ole juuri nyt käynyt Atlantiksessa, niin kuinka voit oikeasti tietää millaista elämä Atlantiksessa on juuri nyt? Se, mitä herra X on kuullut herra Y:n kertovan herra Z:lta kuulemansa herra Ö:n tarinan perusteella, on tietysti adekvaattia faktaa, eikö niin? Ja kaikki, mitä lehdessä lukee, tv:stä tulee ja internetitä löytyy, on myös täyttä faktaa? Ihan niin kuin se jenkkilän erään uutistoimiston Ruotsi-asiantuntija. Onnea vaan.

Venäläisistä ja entisen itäblokin maista tulevista osoitteista tulee kuulemma runsaasti liikennettä taas blogiin, kuten kuulemma muutamille muillekin suomalaisille. Olen ulkoistanut liikenteiden lähteiden seuraamisen ja raportoinnit, se kun ei minua suuremmin kiinnosta. Heistä on hyötyä sen osalta, että blogin päivittäinen kävijämäärä on kahden päivän sisällä yli kaksinkertaistunut. Minullehan siitä on tietysti hyötyä. Tuostakin tietää taas Suomeen kohdistuvan, vaaleja edeltävän venäläistaustaisen propagandan olevan vahvistumaan päin. Ja aina on Suomessakin niitä heikkoja tolloja, älyllisesti rääpäleitä, jotka siihen propgandaan sortuvat ja heidän mukaansa lähtevät.

Perinnepäiviltä kuvattu.

Sitten ihmisyyteen. Ymmärrystä tarvitsee jokainen ihminen. Jokainen haluaa tulla ymmärretyksi. Jotta voi tulla ymmärretyksi, tarvitsee lähistöllä olla joku, joka kykenee ymmärtämään, kykenee olemaan ihminen ihmiselle. Ammattiauttajat ovat koulutettuja ymmärtäjiä. Silti normaalissa yhteiskunnassa voisi olettaa olevan myös ymmärryskykyisiä kanssaihmisiä. Aina se ei kuitenkaan riitä. Tänä päivänä koen, että kovin monelta tapaamaltani suomalaiselta ihmiseltä puuttuu halu ymmärtää toista ihmistä. Osalta jopa kyky. Jotkut yrittävät ymmärtää itseään, ja siihen se kaikki ymmärryksen käyttö sitten jääkin. Mitä sellainen ymmärtämiskyvytön ihminen aivoilla, sydämellä ja ihmisyydellä tekee? Hänessähän menee yksi ihmiselämä hukkaan... vai meneekö?

Sitten ääripään tyyppeihin. Myös älyllisesti rääpäleet propagandakoneiston mukaan lähteneet kaipaavat ymmärtäjää, ja sitähän se kauempaa heitä ohjaileva koneiston jeppe hetken aikaa esittää. Esittää ymmärtävänsä, esittää tietävänsä ratkaisun heidän ongelmiinsa, vaikka käytännössä vain käyttää hyväksen. Käyttää omiin tarkoitusperiinsä. Älyllisesti rääpäle tekee vain likaisen työn hänen puolestaan, ja on entistä onnettomampi ja katkerampi huomattuaan tulleensa höynäytetyksi. Ei löytynyt todellista ymmärtäjää sitäkään kautta, eikä lohduttajaa tai auttajaa. Löytyi vain käyttäjä, hyväksikäyttäjä.


Palataanpa takaisin tavallisiin ihmisiin. Toki jokainen on joskus "ei-jaksa-edes-yrittää-ymmärtää" -tilanteessa. Satunnaisesti ok, mutta jos siihen tilaan jää, niin silloin on kadottanut elämässään muutamia oleellisia onnellisuuden rakennuspalikoita. Silloin ei ole elämä tasapainossa. Se, että ei ymmärrä, tai ei edes yritä ymmärtää toista ihmistä, on valtavan itsekästä. Minä ja minun tarpeeni. Minä ensin. Minä haluan tämän. MInulla on oikeus. Minä, minä, minä.  Se, että saa mahdollisimman paljon itselleen, hinnalla millä hyvänsä, keinoilla millä tahansa, ei tee ketään onnelliseksi. Se, että on jo varakas ja paljon omaisuutta omistava, ei myöskään tee ketään onnelliseksi. Onnellisuus ei tule rahasta, tavarasta, omaisuudesta tai toisesta ihmisestä, eikä niitä onnellisuuden toivossa kannata edes metsästää. Jollei onnellisuutta osaa löytää omasta itsestään, sisältään, niin jäänee siltä osin osattomaksi, onnettomaksi.

Oma onnellisuus, toisen ihmisen ymmärtäminen ja toisen ihmisen onnelliseksi tekeminen kulkevat usein käsi kädessä.
Toisen ihmisen ymmärtäminen ja hänelle tuen, ajan ja avun antaminen (sopivassa määrin) auttavat kokemaan onnellisuutta. Aina on lähipiirissä myös niitä, jotka eivät ole lapsuudessa eivätkä aikuisiälläkään oppineet jakamaan omastaan, antamaan mitään, vaan ovat vain ottajia. Heille onni pysyy kaukaisena haaveena, eikä ymmärrys asu heissä. Kaikille ei ole kehittynyt kykyä ymmärtää itseään tai toista ihmistä, mutta silloin puhutaan jo psyykkisistä häiriöistä. Heiltä ei voi edes vaatia ymmärryskykyä, mutta joillakin heistä on sentään toivoa oppia, mikäli hakeutuvat terapiaan. Onnellinen ihminen on sen verran tasapainoinen, että ymmärtää ettei menetä mitään vaikka ymmärtääkin muita ihmisiä, antaa heille aikaa ja tukea, hitusen inhimillistä lämpöä tähän päivään.

ALSEVin Perinnepäiviltä kuvattua, Alanyasta 22.3.2017

Mikään ei ole tärkeämpää kuin olla kiltti. Siihen sisältyy myös kyky ymmärtää, kyky lohduttaa ja kyky rakastaa. Mikä ihminen se sellainen on, jolta nämä ominaisuudet puuttuvat?

Ne ovat juuri niitä, jotka ovat nyt suurimmassa äänessä Suomessa. Noita asioita ei opita koulussa eikä elämässä, ellei ihminen itse halua niitä oppia. Ellei halua kasvaa ja kehittyä ihmisenä, niin kukaan muu ei voi sitä kyseisen henkilön puolesta tehdä. Ja näitähän löytyy.

Jokainen meistä voi vaikuttaa keskuudessamme oleviin ymmärryskyvyttömiin ja rakastamiskyvyttömiin. Nyt jos koskaan on vaikuttamisen aika.

Kun äänestät kunnallisvaaleissa, niin äänestätkö kovuutta tai epäinhimillisyyttä, pahoinpitelyjä, julmuutta, väkivaltaa, alistamista, vai äänestätkö inhimillisyyden ja ihmisyyden puolesta?

Anna kiltteydelle ja hyvyydelle tilaa, kasvun mahdollisuus ja ruoki sitä, vahvista sitä.

Suomalaisuus, Koraani ja mörön pelko

Uskonnot, uskonnollisuus ja uskontojen pyhät kirjat. Tähän kuumaan ja päivänpolttavaan aiheeseen kajoan tässä tekstissä

Toora, kuva sivuilta ennustuksia.com

yhdestä näkökulmasta. Itse ainakin koen sen kuumaksi aiheeksi sen perusteella, mitä suomalaisten keskuudessa näen ja kuulen. Rajaan tämän tekstin nyt vain suomalaisiin, koska evankelisluterilaisuus on kuitenkin kristinuskon uskontopuun pieni sivuhaara, ja se, jonka parhaiten tunnen. Suomalaisten keskuudessa on evankelisluterilaisuuden lisäksi viisi siihen kuuluvaa herätysliikettä (Rukoilevaisuus, Lestadiolaisuus, Herännäisyys, Evankelisuus sekä ns. Viides herätysliike, jossa on kymmeniä erilaisia uskontokuntia, mm helluntalaisuus ja jehovan todistajat). Näistä osa on tosi kaukana perusluterilaisuudesta, mutta Suomen kirkko hyväksyy ne silti kirkkoon kuuluviksi, toisin kuin esim. Yhdysvalloissa on käytäntönä. Ja Suomessa helluntalaiset ovat yhdistys, eivät rekisteröitynyt kirkkokunta. Suomessa on myös mm. ortodokseja, katolilaisia, juutalaisia, buddhalaisia ja uuspakanoita, sekä monia muitakin uskonnoiksi luokiteltavia pieniä ryhmittymiä ja eri maailmanuskontojen edustajia. Uuspakanat otsikon alla puhutaan mm. wiccasta, aasainuskosta, suomenuskosta, luonnonuskonnoista. Luonnonuskontoja Suomessa edustaa Lehto ry. ja Pakanaverkko ry. Suomi on uskonnollisesti kirjava ja "hutera".

Kirkosta eroavien uskonnottomien määrä kasvaa kovaa vauhtia vuosittain. Uskonnottomien määrä on tällä hetkellä noin 25%. Tämän lisäksi kristinuskossa roikkuu mukana paljon tapauskovaisia, joille on helppoa vaan olla ja ajelehtia, ilman, että toimii tai ajattelee kristinuskon mukaisesti. Sitten on sellaisiakin, jotka yrittävät suhteessa läheisiinsä saada jotain statusarvoa siitä, että roikkuvat mukana kristinuskossa vaikka eivät ole todellisuudessa millään tavoin uskontoaan harjoittavia. Monella evankelisluterilaisella on kotonaan Raamattu ja osalla Katekismuskin. Hyvin harva kristitty niitä lukee, suurin osa ei edes koske niihin, muulloin kuin korkeintaan pölyjä pyyhkiessä tai mummon kuolinpesää siivotessaan.

Isolla osalla evankelisluterilaisiksi itseään tituleeraavista ei ole Raamattua tai Katekismusta kotonaan. Heidän
tietämyksensä Raamatun sisällöstä ja opetuksesta on ihan muiden ihmisten ja ulkomuistin varassa... siis hyvin vankalla perustalla? Tällöin elämä on helppoa. Ei tarvitse ajatella itse mitään, tekee vaan niin kuin muut ohjeistaa tekemään. Ja niidenkin, jotka ovat "parempia kristittyjä" omasta mielestään, edellisestä Raamatun opiskelusta tai syvällisemmästä lukemisesta saattaa olla tosi kauan. Ja pieni osa suomalaisista on niitä, jotka oikeasti ovat hyvään pyrkiviä kristittyjä. Myös ateisteissa on paljon hyvään pyrkiviä ihmisiä, he vaan eivät koe tarpeelliseksi kuulua kirkkoon tai sekoittaa uskontoa tuohon pyrkimykseensä tai elämäänsä.

Raamattu, kuva sivuilta pipliakauppa.fi

Monella hieman enemmän koulutetummalla, enemmän ajattemaan tottuneella ja elämään ymmärtävämmin suhtautuvalla suomalaisella ihmisellä on kotonaan Raamatun lisäksi Koraani, joillakin myös Toora. Yleissivistyksen vuoksi. Yllättävän monella asiasta kanssani keskustelleella on. Ja moni sellainenkin suomalainen, jolla ei ole Koraania kotona, kertoi lukeneensa sitä jossakin joskus aiemmin. Nämä ihmiset perustelivat asiaa sillä, että kun meillä on kolme samalla alueella syntynyttä, osittain samakirjaista uskontoa, niin jo ihan yleissivistyksenkin kannalta on mielenkiintoista tutustua näiden kahden muun pyhiin kirjoihin, siinä missä muidenkin uskontojen pyhiin kirjoihin. Se, että tutustuu ympäröivään maailmaan kirjallisuuden kautta, on kautta aikojen ollut viisautta. Yleissivistyksellinen viisaus ei tapa eikä synnytä mitään karmeaa tartuntaa, eikä sitä tarvitse pelätä, niin kuin tietyissä ryhmissä nyt luullaan. Normaalilla ajatuksenjuoksulla varustettu ihminen voi nykyisessä Suomessa ihan itse valita mihin uskoo, paitsi ehkä tietyissä evankelisluterilaisuuden alla toimivissa herätysliikkeissä, joissa on vielä paljon pakkotoimia, manipulaatiota, alistamista ja eristämistä. Joten jos joku evankelisluterilainen suomalainen Tooraa tai Koraania lukiessaan pelkää kyseisen kirjan lukemisen vuoksi jotain pahaa tapahtuvaksi, niin aiheesta kannattaa puhua sielunhoitajan tai psykologin kanssa. Sopiva hoito löytynee kyllä.

Mistä sitten puhutaan, kun puhutaan kolmen samakantaisen kirjauskonnon pyhistä kirjoista? Juutalaisuus syntyi ensin, kristinusko sen perustalta sen jälkeen, ja islam kristinuskon ja juutalaisuuden perustalta ja niiden jälkeen. Kaikissa on hieman samoja kirjoja / kirjoituksia. Kuinka moni silti tietää nämä pyhät kirjat, siis ihan oikeasti? Tässä ne ovat:

Juutalaisuus:  
Toora eli Viisi Mooseksen kirjaa, Nevi'im eli Profeettojen kirjat ja Ketuv'im eli Kertomusten kirjat. Nämä yhdessä muodostavat Tanachin eli heprealaisen Raamatun. Kirjojen kieli on käsittääkseni heprea. Kristityt käyttävät Tanachista nimitystä Vanha Testamentti, mikä ei ole adekvaatti nimi. Vaikka Kristittyjen Vanha Testamentti ja Tanachi sisältävät samat kirjat, niin Tanachissa ne ovat eri järjestyksessä kuin Vanhassa Testamentissa. Juutalaisten Tooran sisältö on säilynyt sanatarkasti samanlaisena jo lähes 2.500 vuotta. Näiden lisäksi on Mishna ja sitä täydentävä Gemara, joista muodostuu Talmud, eli Tooran selityksiä, lain tulkintaa. Talmudia on sekä Jerusalemin versio että Babylogian versio, joka on näistä kahdesta käytetympi, noin 5.800 sivuinen, 20 kirjan kokonaisuus. Juutalaisuudessa useimmin käytetty pyhä kirja on Siddur, rukouskirja, josta on erikseen arkiversio Sizzur ja pyhäpäivinä käytettävä Mahzor.

Evankelisluterilaisuus (kristinuskon protestanttinen sivuhaara):

Koraani, kuvan lähde: ilmedavet.com

Pyhä kirja on Raamattu, joka koostuu useista eri kirjoista. Raamattu jakaantuu Vanhaan ja Uuteen Testamenttiin. Vanha Testamentti sisältää siis samat kirjat kuin Juutalaisten Tanachi, mutta ne ovat eri järjestyksessä. Protestanttisessa Raamatussa on 66 erillistä kirjaa, joilla on 36 erillistä, ensisijaista kirjoittajaa. Raamattu ei kaikilla kristinuskon suunnilla siis ole samanlainen. Raamattua on käännetty useille eri kielille, enemmän kuin mitään muuta kirjaa, ja monina eri versioina, tekstit ovat muuttuneet moneen kertaan kääntäjien työn myötä. Alkuperäiset tekstien kielet olivat heprea, aramea ja kreikka. Raamatun lisäksi tunnustuksellisia kirjoja ovat mm. Iso Katekismus ja Vähäkatekismus, jotka ovat selittäviä ja ohjeistavia kirjoja. Näiden lisäksi on Yksimielisyyden kirja, Kolme Vanhan Kirkon tunnustusta, Augsburgin tunnustus, Augsburgin tunnustuksen puolustus, Schmalkaldenin opinkohdat, Paavin valta ja johtoasema, Yksimielisyyden ohje ja Upsalan kokouksen päätös. Suomen evankelisluterilaisilla on oma virallinen virsikirjansa, joista on tullut uusia painoksi mm 1987, 2015 (lisäosa). Herätysliikkeillä on lisäksi omia virsi- ja laulukirjojaan.

Islam:

Turkkilainen Koraani, kuvan lähde ask-iMevlana.com

Pyhä kirja on Koraani, joka on alunperin ja edelleen arabiankielinen, ja muuttumattomana säilynyt kuten Toorakin.
Koraanista on tehty käännöksiä eri kielille, mutta jokaista Koraaniin perehtyvää suositellaan opettelemaan alkuperäisen tekstin luku, jotta voi ensisijaisesti itse lukea ja ymmärtää, ilman, että kukaan ihminen siinä välissä selittää omia tulkintojaan. Vasta toissijaisena on selitetyt ja käännetyt versiot. Muslimit uskovat myös muihin Jumalan lähettämiin kirjoihin, kuten Toora, Psalmit ja Evankeliumi, mutta niiden nykyversioita ei käytetä uskonnollisina lähteinä, vaan ainoastaan alkuperäisempiä versioita. Koraanin lisäksi on Hadith, joka on kokoelma Profeetta Muhammedin tekoja ja opetuksia ja sanontoja, elämäntapa, Koraanin käytännön tulkintaa.


Muslimeja on ollut Suomessa 1800-luvulta asti, ja nyt viimeisen parin vuoden aikana heistä on tullut Suomessa vainottu ryhmä, johon äärioikeistolais-suomalaisten taholta kohdistetaan väkivaltaa sen eri muodoissa. Muslimeja on Suomessa nyt arviolta noin 70.000.


Yllättävintä oli, että näitä tietoja etsiessä jopa edu.fi eli suht keskeinen sivusto Suomessa luokitteli Islamin täysin tekoihin perustuvaksi, eli vain tekojensa kautta ihminen voisi pelastua. Islamin perusteista kertovalla sivustolla tuli vastaan tämä Hadith:   

lähde: edize.com

Profeetta Muhammed (saas) sanoi:
"Kukaan teistä ei pääse Paratiisiin vain hyvien tekojenne kautta." Ihmiset kysyivät häneltä: "Etkö edes sinä, oi Jumalan Profeetta?" Hän vastasi: "En edes minä, ellei Jumala osoita minulle suopeuttaan ja armoaan."
[ Bukhari]


SUomalaisten oppimisesta rasismiin ja nykyisen kaltaiseen rasismin sietämiseen sekä hyväksymiseen kertoo tämä blogiteksti:
http://blogit.image.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2016/07/14/siedatysta-terroriin/


"Everyone sees the unseen in proportion to the clarity of his heart, and that depends upon how much he has polished it.
Whoever has polished it more sees more - more unseen forms become manifest to him.
~ Rumi" lähde: Facebook/Rumi



Epäileväisille on tässä pari lähdettä:
http://www.verkkopolku.net/view.php?asiakas=maailmanuskonnot&pageid=1
http://www.edu.fi/perusopetus/uskonto_elamankatsomustieto
https://fi.wikipedia.org/wiki/Islamin_pyh%C3%A4t_kirjat
http://www.ortodoksi.net/index.php/Islam
http://opinnot.internetix.fi/fi



"And you? When will you begin that long journey into yourself?
~ Rumi"  lähde: Facebook/Rumi

Persoonallisuudesta ja selviytymisestä 🍃

Antalyan ja Denizlin väliseltä ylängöltä 7.7.2016 liikkeestä kuvattu

Miten paljon mielikuva tekstin kirjoittajasta vaikuttaa siihen, miten tekstiä lukee? Neisserin havaintokehän mukaan se
vaikuttaa oleellisen paljon.

Se, joka jo alunperinkin suhtautuu kirjoittajaan, asiaan tai elämään yleensäkin negatiivisesti, löytää lisää juuri sitä negatiivisuutta mitä haluaa ja hakee itsensä pönkittämiseksi. Se, joka haluaa nähdä negatiivisuutta ja sontaa, myös näkee sitä, joka paikassa ja kaikkialla, ihan jokaisessa sanassa, niin sanotussa kuin sanomattomassakin. Häneltä jää lähes kaikki muu näkemättä ja syvemmät merkitykset ymmärtämättä, hän näkee vain negatiivisuutta. Tämän negatiivisuuden ja sonnan hakija näkee sitä huonoutta ja sontaa myös itsessään. Ja joka negatiivisuutta etsii ja sitä itsessään kantaa, se sitä myös ympärilleen jakaa sekä puhuessaan että hiljaa ollessaan, omassa olemuksessaan, energiassaan, ihan kaikessa.

Hän, joka näkee maailmassa kauneutta, näkee sitä joka asiassa, jokaisessa ja kaikkialla, niin sanotuissa kuin sanomattomissakin asioissa. Hän näkee kauneutta myös itsessään. Samoin hän näkee kauneutta myös niissä huonouden etsijöissä, negatiivisuuden kantajissa ja kylväjissä, epäonnistuneissa, virheen tehneissä, köyhissä ja rikkaissa, kaikenlaisissa ihmisissä. Aina se hyvyyden ja kauneuden näkeminen ei tule ensimmäisenä eikä samalla hetkellä, mutta useimmiten hän siihen näkökulmaan lopulta päätyy, kunhan hän on ensin puhdistanut negativistien tartuttaman sonnan pois harteiltaan.

Antalyan ja Denizlin väliseltä ylängöltä 7.7.2016 liikkeestä kuvattu

Todella taitavat valehtelijat vievät helposti mukanaan niitä, jotka näkevät ensisijaisesti kauneutta ja uskovat katalankin
hyvyyteen. Kaikki eivät heihin sorru, mutta moni taipuu manipuloinnin edessä. Heitä ei kannata surra, sillä jokaisen on kuitenkin käytävä oma polkunsa, opittava ihan itse, löydettävä omat arvonsa ja oma itsensä. Jotkut jäävät loppuiäkseen sonnan keskelle, marisevat ja marmattavat, kuihtuvat ja rypistyvät. Se on heidän valintansa. Toiset pystyvät nousemaan sieltä ankeudesta pois, ja opettelevat uuden tavan nähdä maailmaa, oppivat kukoistamaan ja olemaan inhimillisinä ihmisinä läsnä tässä elämässä.

"A beautifull world is a form of charity"

Tuo kaikki tuli taas mieleen, kun olin kosketuksissa ihmisiin, joiden tämän hetkinen päätehtävä ja elämän tärkein asia oli tuon sonnan kerääminen ja eteenpäin kantaminen. Heidän seurassa ollessaan itsestäkin tulee esille pahimmat puolet. He kun vahvistavat juuri negatiivisuutta ja sitä pahinta puolta. He eivät tällaista tekstiä ymmärtäisi vaikka sen moneen kertaan lukisivatkin, sillä he eivät ole valmiita näkemään muuta kuin sitä negatiivisuutta. He eivät vielä ole valmiita. Joskus, jos Luoja suo, asia on toisin.

Tänään aamulla minulla oli ilo olla sellaisten ihmisten keskellä, jotka ovat kauneutta ja hyvyyttä näkeviä ja eteenpäin

Antalyan ja Denizlin väliseltä ylängöltä 7.7.2016 liikkeestä kuvattu

levittäviä. Heidän seuransa tuo lähellä olevista ihmisistä esiin näiden parhaat puolet. Ihania, aurinkoisia ihmisiä. Siellä saksan-, suomen-, ruotsin-, englannin- ja turkinkielen keskellä ei eroteltu kansallisuuksia tai muita vastaavia ominaisuuksia. Läsnä oli vain ihmisiä, hyvään pyrkiviä, toisiaan tukevia ja elämässä kauneutta näkeviä, onnellisia ihmisiä.

Se ,että joku ihminen on tai ei ole onnellinen, on hänen itsensä oma valinta. Onnellisuus on asennekysymys. Ja tuo asennevalinta johtaa myös kauneuden näkemiseen tai näkemättömyyteen. Joskus ympäristössä olevat negatiiviset ihmiset voivat yrittää tappaa toisen ihmisen onnellisuuden, mutta koskaan se onnellisuuden lähde ei kuole kokonaan. Sen voi vielä elvyttää ja sitä voi vahvistaa. Aina on olemassa paluumahdollisuus onnellisemmalle, kauneutta näkevälle puolelle. Vain sinä itse voit valita.




Suora lainaus Sinna Aution blogista ja linkki sinne:

"Ympäristö ja kulttuuri vaikuttavat yksilöön kaikilla tasoilla. Ne säätelevät sitä, miten ihminen voi ilmaista taipumuksellisia piirteitään, millaisia tavoitteita, uskomuksia ja arvoja ne ylläpitävät sekä millaisia tarinavaihtoehtoja on tarjolla, miten tarinoita tulisi kertoa ja miten ihmisen tulisi elää tarinoidensa viitoittamalla tiellä.
- Sinna Autio" blogissaan Do Be Do Be Do 

Blogia kannattaa lukea ajatuksella. Tässä hänen blogistaan vielä yksi tietty teksti aihepiiriin liittyen Selviytymiskeinot

Kiitos.


"The only failure is not to try"