Alanyaa päin, tral la lal lal laa

Palasin puolitoista tuntia sitten lämpimältä 360 km autoreissulta. Aurinko paistoi suoraan ohjaamoon sekä mennessä että tullessa. Oli jokseenkin helppo ajatella, että kroppa saa samalla sopeutua muutamaa astetta lämpimämpiinkin keleihin, Alanyaan. Nyt kuukauden loput päivät ovat ihan ohjelmoimattomia, ihan vapaita kaikista aikatauluista ja suunnitelmista. Ainakin pääosin. Niska on ikkunat auki ajettujen kuorma-autoajojen yms projektien jäljiltä niin jumissa, että mietin jo mihin hamamiin menen hierontaan kun palaan kotiin. Tällä kertaa aion kokeilla ihan uutta hamamia ja uutta hierojaa. Lihakset kaipaavat lämpöä, lepoa ja liikuntaa sopivassa suhteessa. 

Lenkkeilyn pariin voin palata vasta syyskuun lopulla, sitä ennen "on tyytyminen" merivesijumppaan. No voihan harmi 😂 . Eh, ei ole kyllä mitään harmia. Bussilla rannalle ja veteen käy tieni lähes joka päivä, kunhan kotiin pääsen. Lidlin myymä aurinkosuojapaita pääsee tositoimiin ja testiin heti ensimmäisenä päivänä, sillä kahden kuukauden auringosta poissaolon jäljiltä iho palaa helposti ja herkästi, niin kuin aina ennenkin. Kestän alkuun vain 10-15 min per päivä auringossa, siis palamatta, eikä noin lyhyt aika ole mitään. Ja sitä pitäisi sietää viikko... ei jei jei. Siispä elättelen isoja toiveita aurinkosuojapaidan suhteen. Jos sen kanssa voi meressä oloa pidentää kolmeen tai neljäänkin tuntiin ilman kivuliaaksi palanutta ihoa, niin olenpa onnellinen. Pian on tuokin paita testattu, ja jos logiikka toimii, niin viikon jälkeen sitä ei enää tarvita.

Lentojen etsintä on taas alkanut. Käyn itseni kanssa pientä kädenvääntöä siitä, maksanko reilusti enemmän lentolipuista vain siksi, että saan erään firman tasopisteet täyteen, ostanko ne liput mitä halvimmalla saa, vai ostanko keskihintaisen suoran ja helpon lennon. Hieman vain hymyilyttää se, että yhdensuuntaiset, halvat äkkilähtölennot on eri matkanjärjestäjillä taas sijoitettu eri paikkoihin kuin missä ne aiemmin olivat. No, onhan ymmärrettävää, että useimmat firmat haluavat myydä lentolippunsa ensisijaisesti hyvällä katteella, ja vasta viime hädässä edullisesti. Jonkinlainen valinta on jo tehty, tosin voihan sekin päätös tässä viikonlopun aikana vielä muuttua.

Huomenna saan käyttää kaikki timpurin taitoni, jos niitä on, sillä meillä on ystäväni kanssa vielä edessä verhotangon asentaminen, verhojen ompelu, tavaroiden paikan vaihto ja vaikka mitä. Omat matkatavarani vein jo tänään sellaiseen paikkaan, ettei minun tarvitse kanniskella niitä enää muuten kuin lennolle lähtiessä. Vaikka en vähääkään ole selkäreppuihminen vaan pikemminkin päinvastoin, niin nyt on pieni selviytymis-tavaraläjä ja reppu odottamassa tuossa vieressä matkustuksen seuraavia siirtoja. Varustelusta huolimatta olen taas innoissani kuin pikkuinen ipana. (Lento)Matkalle lähtö <3 . Siinä on sitä jotain. No, tietysti kotiin pääsy on se toinen iso juttu. 

Pari kuukautta ystäväperheen "riesalaisena" on ollut yllättävän mukavaa aikaa, mutta silti ihan eri juttu kuin kotona olo. Ja ystäväperhekin saa taas palata normaaliin, rauhaisaan arkeen. Olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen tästä 2 kk jaksosta, joka on ainutkertainen. Toista tällaista ei mitä todennäköisimmin koskaan tule. En usko että palaan enää muutamaa satunnaista tuntia pidemmäksi ajaksi synnyinseudulleni, jossa olen nyt ollut tämän 2 kk ajan pääosin. Siksikin tämä jakso on ollut erityinen.

Harkitsin tänään Alanyaan soittoa, ihan vain kertoakseni että tiedän jo paluupäivän. Puhelu jäi harkinnan asteelle, koska tuntikausia kuumassa autossa istumisen jälkeen mieleen tuli vain paikallista murretta. Ei ehkä herra A ihan ymmärtäisi. Itse asiassa en ole soittanut koko aikana sinne ollenkaan, enkä tiedä onko hän yrittänyt soittaa, sillä puhelimessa on haittaohjelman jäljiltä toiminut vain vanhan mallin tekstiviestit ja puhelut suomalaisella sim-kortilla. Tuon operaattorin hinnoittelulla ei tee mieli soittaa eu:n ulkopuolelle. Mieluummin kuuntelen pientä murinaa aiheesta sen jälkeen kun ensin olen kävellyt paikanpäälle ja sanonut "hei, palasin". Jos iskee hellämielisyyden puuska, niin laitan tekstiviestin: "Hakisitko minut lentokentältä?" 😉

Matka etelää kohti on alkanut

Matkustus jatkuu kaikessa hiljaisuudessa, niin kuin täällä päässä on tarkoituksenmukaista. Istuin eilen jälleen bussissa luottaen siihen, että asiat menevät niin kuin niiden on tarkoitus mennä. Miten -sitä en vielä tiedä. Missä ja milloin -niitäkään en tiedä. Tiedän vain, että asioilla on taipumus järjestyä. Matkalaukku on ostettu ja osin pakattu. Matka jatkuu ja suuntana on taas tienpätkä kerrallaan etelä ja koti <3.

Aamulla saattaa olla pää kipeä. Ystävän kanssa paranettiin maailmaa ja naurettiin mm. kaiken maailman vitseille, ihan äärilaidasta toiseen. Ja osansa sai myös punainen, silityksen ja seurankaipuinen kissa. Tiedätkö miltä pitkäkarvainen kissa näyttää vastakarvaan silitettynä -Hard Rock Cat, yeah! Heavyletistä ei vaan muistettu ottaa kuvaa...

No, illalla ehdin myös vierailla tämän pienen paikkakunnan laulutapahtumassa, jossa osa entisistä tutuista ei tuntenut (valintakysymys) ja osa ei tuntenut (ikääntymiskysymys). Muutaman kohdalla minäkin mietin hetken, että kuka hän on, ja yhden kohdalla tein perusteellisen virhearvioinnin. Kun olen nähnyt ihmisen viimeksi 12-vuotiaana, ja nyt näen noin 50 v henkilön, joka muistuttaa tuota 12-vuotiaana näkemääni luokkakaverin isosiskoa, niin virhearvioinnin mahdollisuus lienee aika iso. Jep. Metsään meni, täysin. Tosin ihminen jota toiseksi luulin sentään tunsi henkilön joksi häntä luulin. Jee. Nämä ovat hetkiä, jolloin tunnen itseni toosi vanhaksi. 

Tuota onneksi tasapainotti se seikka, että vanha sukulaistäti, jonka luulin kuolleen jo aikoja sitten, olikin edelleen hengissä ja virkeänä. Kertoi asuvansa yksin samassa omakotitalossa, jossa asui jo silloin 1980-luvulla, kun äidin kanssa häneen tutustuin. Ja ensimmäistä kertaa elämässäni näin kuvan isäni isästä ja äidistä. Yllättäen heidät tunsi henkilö, jota olen heidän uskontonsa ja aktiivisen käännyttämishalunsa vuoksi ajoittain jopa kartellut. Ei sitten koskaan aiemmin ollut kertonut olevansa tavallaan samaa sukua. Ei sillä, en siltikään kannata Jehovan todistajien uskontoa, johon isovanhempani kuulemma loppuaikoinaan kääntyivät. Ja heidän lapsensa, isäni, kääntyi kriisinsä hetkellä helluntalaiseksi... tai vapaakirkkolaiseksi, en tiedä. Suomessa uskonnoilla on valtavan iso rooli, ja sitä on vaikea käsittää. Elämä on.

Tänään olen hillinnyt itseni lentolippujen ostosta. Yritän malttaa, ja ostaa taas äkkilähdöt sitten ihan viimeisinä päivinä ennen lentoa. Käytännössä se on osoittautunut kaikkein kannattavimmaksi vaihtoehdoksi. Aina on äkkilähtöjä, kun oikeasta paikasta katsoo. Ja aina niillä pääsee sinne minne haluaa, reilusti alle listahintojen. No, tästä ei taas pakettimatkojen myyjätahot tykkää. Toisaalta Turkish Airlinesin seuraavan tason kortista puuttuu vain 1 matka. Ehkä senkin voisi harkita ostavansa. Aika näyttää.

Alanyassa on tänään aamun pikkutunteina sataa ropsauttanut, merivesi on +29,3 C ja ilma on ollut noin +30 C. ...hiukanko kroppa kaipaa mereen kelluskelemaan... Lisäksi Gökbel vuorten öljypainikisat on käyty viikonloppuna, sitä edellisenä jonkun muun vuoristoalueen öljypainikisat ja konsertit on pidetty, juhlat juhlittu ja mestarit tiedossa. Allekirjoittanut on entistä epävarmempi siitä, pitäisikö ostaa tontti a) vuoriston vai sittenkin b) Kestelin tai c) Mahmutlarin puolelta. Iik! Tätä pähkäillessä voikin katsella öljypainiuutisointia Youtubesta https://youtu.be/KsvPqYtbqbY.

Matkakuume on sitä luokkaa, että kun se iskee, niin sitten se iskee ihan voimalla. Tähän asti on ollut erinäisiä, tontti-nimisiä syitä olla täällä, vaan nyt kun kuukausi vaihtuu, niin saa ihan motivoimalla motivoida itsensä pysymään täällä, kunnes "Mun aika mennä on", mikä sattuu olemaan oikein mieluinen tango. Tuo kuukausi sitten loukkaantunut nilkka on muuten likimain 2x toisen nilkan kokoinen. Jep. Noudatin lääkärin neuvoa, ja jätin tänään urheilijan kipsin pois, ja kävelin kuin normaali ihminen. On ihan hirvittävän turvonnut ja sinertävä. Kivusta on turha mainitakaan. *piip* lääkärit ja niiden ammattitaito (tai sen puute). Kyllä, olen vihainen siitä, että pitää kärsiä turhaan vain siksi, että jotakuta ei huvita työskennellä kunnolla tai panostaa työhönsä sen vertaa kuin normaali työpanos on. Vakuutusyhtiön rahat kyllä kelpaa, mutta todellista vastinetta rahalle ei saa. 

Aina pitää olla joko joku tuttu ja luotettava lääkäri, tai pitää osata ja jaksaa vaatia kuu taivaalta. Jos olet normaalisti käyttäytyvä etkä poikkeuksellisen vaativa, niin hoidon taso on surkea. Täällä on vajottu tosi alas. Kuntoutusohjeita lupailtiin ja lupailtiin, mutta käytännössä lääkärin kommentti oli taas ihan yhtä tyhjän kanssa, eikä hän enää muistanut mitä aiemmalla tapaamisella suunnitteli ja lupasi. Katteettomia lupauksia. Liekö vakuutusyhtiön painostus vaihtaa tutkimuspaikka Terveystalolta Mehiläiseen vaikuttanut, vai oliko lääkärillä vaan huono päivä? Annan kyllä Lähitapiolalle palautetta, mutta tuskin siitä mitään hyötyä on. On tosi iso harmi ja menetys, ettei Selänteen Harri ollut enää siinä työpaikassa, jossa viimeksi nilkkani hoidatin (2005). Ja että hän oli nyt lomalla yksityisestä terveysjätistä. Ehkä joudun vielä omakustanteisesti käymään siellä sitten kun hän palaa lomalta. 

Sitä ennen ajelen taas pitkin ja poikin Pohjanmaata, työn merkeissä. Joitakin Suomen työjuttuja on jo sovittu loka-marraskuulle, mutta ne ovatkin kirjoittamiseen liittyviä. Joitakin mielenkiintoisia projekteja on tulossa. Puhutaan Turkkia -sarjan nettipalveluun talletettujen,  tuhoutuneiden turkinkielisten äänitteiden teko laahaa paljolti jäljessä, koska turkkilaisia ei vaan löydy samaan paikkaan kanssani. He ovat missä ovat, eivätkä halua matkustaa metriäkään. Ainoa vaihtoehto on, että minä matkustan heidän luokseen, kunhan nykyinen työsopimukseni kuun vaihteessa päättyy ja olen taas vapaa matkustamaan. Olen oppinut sen, että mihinkään toisen tahon järjestämään nettipalveluun ei oikeasti voi luottaa, vaan kaikki mitä haluat käyttää ja tallentaa tulee 100%sti olla itsellä talletettuna ja käyttövalmiina. Oma serveri on Must.

Tästä päivityksestähän yrittää taas tulla liian pitkä... joten vaikka tekstiä, vuodatusta ja purkausta tulisi vieläkin, niin jatketaanpas toisella kertaa. Ja nautiskelkaa lämmöstä. Kohta on talvi, viimat ja pakkaset.

Kahden viikon tiivistelmä

Ystäväni kesämaisemaa

Netittömyys on sekä hankalaa että helppoa. Helppoa siksi, että voi elää hetkessä ilman mitään tarpeita roikkua netissä. Hankalaa se on mm. siksi, että tiedon haku, karttojen ja ajo-ohjeiden haku sekä blogin päivitys eivät olleet mahdollisia. Olen niin vahvasti tottunut netin palveluihin, että vaaka kallistuu hankalan puolelle, vaikka kuinka yritän selitellä asioita positiivisesta näkökulmasta. Nyt taas olen ystäväperheen kotona, ja täällä on käytössä wifi ja läppäri. Se mahdollistaa mm. tämän päivityksen, ja ehkä pari seuraavaakin. Silti kaipaan kotiin ja oman läppärin ja netin ääreen. Miksikö -silloin on helpompi mm. luoda rutiineja ja saada asiat haluamaansa järjestykseen.

Tästä päivityksestä on tulossa pitkähkö ja monta asiaa hipaiseva. Edelleen linkutan urheilijan kipsin kanssa ja vamma-alue on kipeä. Eilisen tapahtumat, eli ylipitkä kävely ihan vaan olosuhteiden pakosta, saivat aikaan sen, että kuntoutuminen otti takapakkia ja koipi on siitä asti ollut kovasti kipeä. Maanantaina olen magneettikuvauksessa ja jo tiistaina saan kuulla röntgenlääkärin kommentit sekä jatkosuunnitelmat. Ihanne olisi saada kuulla kuntoutussuunnitelma, eli ettei mitään tarvitse operoida, vaan että pääsen kohta aloittamaan esim. vesikuntoutuksen. Missähän sen toteutan -hah, meressä tietysti. Sekä urheilijan kipsi että sen jälkeen tuleva ortoosi kestävät vettä, toivottavasti myös suolavettä. Lämpimässä meressä on hyvä tehdä treeniä, ja kelluskella ihan muuten vaan.

https://www.kyostimakimattila.fi/

Merestä tuli mieleeni Kyösti Mäkimattilan meriaiheinen runo otsikolla Saavuin meren rantaan. En voi kirjoittaa sitä tänne, kun en ole kysynyt lupaa. Etsipä siis käsiisi Kyösti Mäkimattilan Yösydänhetkiä -niminen runokirja, ja ota sieltä sivu 105, ja 92. Tapani mukaan aloitin hänenkin runokirjansa lukemisen takakannen puolelta, ja noille sivulle päästyäni jäin jumiin noihin runoihin. Positiivisella tavalla. Niissä runon maailmoissa on niin paljon tuttua. Kiitos. Meri tulee vastaan monessa muussakin runossa. Ja nainen. Ja parisuhde. Ihana Kyösti.

Parisuhteista pari muutakin sanaa. Olin viikon Kaustisen Folk-festareilla ja kolme päivää Kiuruveden Iskelmäfestareilla. kerron myöhemmin miksi, mutta tehtävässäni seurasin läheltä pariskuntia ja heidän ostotottumuksiaan. Näiden kahden, ihan erilaisen festarin osalta hämmästyin herkkujen ostotottumuksia. Kaustisella oli paljon pääkaupunkiseudultakin tulleita, koulutettuja nuoria ja keski-ikäisiä ihmisiä, joista suuri osa harrasti jotakin taidelajia. Useimmat tapaamani ihmiset olivat muusikoita, tanssijoita tai heidän vanhempiaan. Siellä jokainen osti itselleen mieleisensä herkun. Kun ostotapahtumaan tuli kokonainen perhe, niin jokainen valitsi jonkin maun tai makuyhdistelmän, ja useimmiten perheen kesken ei löytynyt kahta samaa makumieltymystä.

Halvat huvit ja pitkät naurut

Kiuruvesi ja pariskunnat olivat taas ihan toista ääripäätä. Useimmiten molemmille puolisoille ostettiin samanmakuinen herkku. Herra ja rouva ostivat saman maunm ja lähes poikkeuksetta jompi kumpi puolisoista päätti sekä oman että puolisonsa makumieltymyksen, riippumatta siitä tuliko ostoksille vain toinen puolisoista tai molemmat. Siellä myös pukeuduttiin samoihin väreihin tai saman tyylisesti. Useilla naisilla oli miestensä kanssa saman värinen ellei jopa samanlainen t-paita ja shortsit. Tai likimain saman tyylinen. Olin hämmennyksestä lähes sanaton monta kertaa, vaikka myyntipuheitani pidinkin ja myyntitapahtuma jatkui, mutta pohdin silti "miksi". 

Miksi nainen haluaa näyttää samalta kuin miehensä? Painostaako mies tai täytyykö naisen yrittää jotenkin miellyttää miestään, vai mikä siinä on? Useimmat niistä miehiään muistuttavista naisista eivät olleet kovin naisellisia.  Olen luullut että miehet haluaisivat naisen olevan selkeästi naisellinen, eikä muistuttavan miestä. Ja olen luullut, että sekä aviovaimolla että aviomiehellä saa olla omat makumieltymyksensä niin makujen, ruokien, juomien kuin asujenkin suhteen. Mutta sama toimii toisinkin päin. Osa naisista päätti miehensä makumieltymyksistä. "Et sinä siitä kuitenkaan tykkää, ota tuo." Ja miehet ottivat sitä mitä nainen käski. Miksi? Eivätkö he kypsään ikään mennessä olleet oppineet mitä he haluavat ja mitä eivät? 

Kesäkenkämallistoa 2018 

Psykologiassa on puhuttu siitä, että vuosien mittaan puolisot alkavat muistuttaa toinen toisiaan niin ulkoisesti kuin mieltymyksiltäänkin. En kuitenkaan muista perusteluja, mutta musitan sen, että ajatus on myös kumottu. Itselle jää vaikutelma, että toinen taipuu toisen tahtoon ja toisen mieltymyksiin pakosta tai painostuksella, tai haluaa miellyttää. Kumpaakaan en koe mielekkääksi enkä hyvinvoivalle ihmiselle terveyttä ja hyvinvointia edistäväksi käytökseksi. Mutta... jos nuo samikset ja toisiaan muistuttavat ovat onnellisia keskenään, niin se heille suotakoon. Ja toki jokainen saa syödä mitä haluaa, myös puolisonsa kanssa täysin samanlaisia ruokia, herkkuja ja juomia. ...mutta silti... uh.

Katselin jo ensimmäisiä matkalaukkuja "sillä silmällä", niin myös lentoja. Kumpiakaan en vielä ostanut. Sen sijaan olen ostanut taas sellaisia mukana raahattavia, että juniori kommentoi ja kyseenalaista järjenjuoksuni. Ostin nimittäin pastakoneen ja sellaisen vohvelirauhan, jolla saa tehtyä "belgialaisia vohveleita". Aiempi vohvelirautani on ollut lähes päivittäisessä käytössä. Sarana on jo rikki ja pinta huonona. Alanyasta en mieluista löytänyt, ja ne mitä näin, olivat kaiken lisäksi ylihinnoiteltuja. Ja ostamani kaltainen pastakonekin oli siellä tuplahintainen tuohon nähden. Toki nyt on sitten jokunen kilo raahattavana matkalaukussa. Tosin tavoitteena on lentää suoraan Alanyaan, jolloin on ihan sama painaako matkalaukku 15 vai 25 kg, kunhan se on lentoyhtiön sallittujen kilojen rajoissa.

Kesän värejä näillä korkeuksilla

Alanyan uutisten suhteen olen ollut täysin pimennossa. Toisaalta netittömyyden vuoksi ja toisaalta jaksamisen vuoksi. Kerron joskus tarkemmin, ehkä. Yritän jaksaa ja ehtiä katsoa huomenna sunnuntaina Alanyan tapahtumakalentereita ja uutisia, josko siellä olisi jotain kivaa. Sää siellä ainakin on kivaa, ja ympäristö, tosin Suomessakin on ollut poikkeuksellisen ihanat kesäsäät koko täällä oleskeluni ajan. Parhaillaan ulkona on rankkasade 😂

Alanyaan on huomiseksi ennustettu +38 C lämpötiloja, eli keskustan kaduilla noussee lämpö yli +40 C keskipäivän aikana. Meriveden lämpötila on mittauksissa ollut 29,6 C. 

Sonni, jazz ja Suovanlahti

https://www.traktorijatzit.fi/

Viitasaari, TraktoriJatsit ja Suovanlahden Sonniyhdistys. Niin, ja huoltoasemien vähyyden konkretisoituminen, kun Keski-Suomen ja Savon rajamailla, pienillä, mutkaisilla ja mäkisillä kyläteillä ajaa kymmeniä kilometrejä auton polttoainetankki "nollilla". Todellakin tuollakin seudulla ajaessa saa olla polttoainetankissa hieman enemmän kuin vain muutama litra. Meidän tapauksessa loppumatka ajettiin "kaasuilla". Lupaavasti (?) nyki auto jo viimeisille metreille ennen rullaamista tankkausautomaatille. Kuskilta tuli spontaani Iso helpotuksen huokaus siinä vaiheessa. Minua ei hirveästi stressannut, sillä koipi paketissa ja kyynärsauvakulkijana olisin vain tyynen rauhallisesti odotellut autossa kunnes kuskin penkillä istuja on ratkaissut "haasteen" ja matka jatkuu. Nyt ei onneksi tarvinnut testata mikä se ratkaisu olisi ollut.

Tuo Sonniyhdistys ei ole ihan sitä miltä se kuulostaa... ja tavallaan on. Jos muistan oikein Kaijan vuosia sitten kertoman perustamistarinan, niin 
a) kyseinen uhdistys on perustettu saunan lauteilla huuruissa ja höyryissä, ja tietysti Viitasaaren Suovanlahdella.
b) jäsenistö on pieni mutta sitäkin uutterampi / aktiivisempi / toimeliaampi...
c) yhdistyksen päämyyntiartikkeli on Suovanlahden Sonniyhdistyksen logolla varustetut naisten pikkuhousut, joita saa ostaa mm. kyläkaupalta. 
d) yhdistys ei liity millään lailla niihin eläimiin, joita sonneiksi kutsutaan (siis miespuolisiin "lehmiin", kuten kaupunkilaistuttavat usein asian ilmaisevat).
Tarinan kuulemisen jälkeen en ole voinut unohtaa kyseisen yhdistyksen olemassaoloa, tosin en nytkään käynyt tsekkaamassa onko niitä pikkareita siellä kyläkaupassa, ja sopisivatko ne jollain tavoin esim. lahjoiksi, viemisiksi "jollekin sopivalle henkilölle". Traktorijatzeilla käyneet ehkä tietävät. Ja Traktorijatzien ohjelma löytyy täältä. Tämän vuoden tapahtumat päättyvät sunnuntaina klo 14 järjestettäviin päivätansseihin, vaan ei nyt ihan tanssita.

http://www.sonniyhdistys.fi/

Paketissa oleva jalka jaksaa yllättää. Tänään on ollut kivun lisäksi turvotusta, ja nilkkaan on ilmestynyt riemunkirjava sini-violetti väritys niin laajalle ja runsaana, että jostakin on vuotanut verta enemmän kuin muutama pisara. Isot verenvuodot kudoksissa hidastavat paranemista, niin kuin alkuvuodestakin jo nähtiin. Mitähän tuolla loppujen lopuksi on repeytynyt rikki? Ja miksi tuon piti nyt tapahtua, mikä sen fokus on?

Ulkona sirkuttelee joku kaskaiden ääntä hieman muistuttava lintu lyhyitä säkeitään. Jep, en tunnista, tiedän vain että tuo on joku tämän metsäisen alueen pikkulinnuista. Ai mistäkö tiedän... näen kun se istuu tuossa ikkunan takana olevan kuusen alaoksalla. Kovin on huteralla tolalla lintutietämykseni(kin). Mutta ne kaskaat. Niiden kesään kuuluvaa ääntä kaipaan. Alanyassa on nyt parhaillaan (pahimmillaan) kaskaiden siritys. Siihen kuuluu olennaisena liitännäisenä kuumuus, kosteus, hellemekko ja vahva kesän tunne. Sielu kaipaa sinne Alanyan kotiin, samalla kun järki yrittää selittää miksi juuri nyt kannattaa olla täällä. Tätä tämä on aina. Toisaalta niin ja toisaalta näin. Ehkä tätä on koko elämäkin, milloin missäkin mittakaavassa. Jokainen hetki on valittu, jollei omasta toimesta ja/tai tietoisesti, niin jonkun muun toimesta tai alitajuisesti. Kuinka paljon enemmän tietoisuutta ja tietoisia valintoja päivien hetkiin ja tilanteisiin kannattaisikaan tuoda. Eteenpäin katsoen juuri niistä rakennamme elämämme. Taakse päin katsoen ne ovat olleet elämäämme. Miksi siis ajelehtia ja/tai olla liialti toisten ohjaama. 

Kesäsuunnitelmat tiivistetysti

Kuuntelen kun ulkona sataa lotisemalla. Tiedän että Alanyassa kotona on aurinkoista, +35-38 C ja merivesi +27 C. En kuitenkaan matkusta nyt sinne, vaan sijoitin lentolippurahat siihen, että ostin myyntierän uudempia runokirjoja. Hhmmm. Sen lisäksi ostin omaksi punaiset kyynärsauvat. Ei tarvitse aina olla lainasauvojen varassa. Ja jospa kyynärsauvojen tarve vähenisi nyt kun ne ovat kotona. No, vanhuus tulee aikanaan minullekin, vaikken sitä vielä pariin vuosikymmeneen luokse kutsukaan, joten mistä sitä tietää miten paljon ja milloin niitä vielä tarvitsee. Joka tapauksessa nykyinen kyynärsauvatarve on niin pitkä, että kahden viikon lainasopimus ensiavun kyynärsauvoille ei riitä. Vaan positiivista on se, että röntgenlääkärikään ei nähnyt luissa murtumaa. Kyse on "vain" revenneistä, erilaisista pehmytosista.

Pehmyt olen minäkin. Menossa on ammattilaisen tekemän dieetin 2. päivä. Kun kävin kaupassa etsimässä pitkiä, sopivan kokoisia ihonsuojasukkia tuon urheilijankipsin alle, niin mitäpä näin: Vaahtokarkkeja, suklaata, lisää vaahtokarkkeja ja valkosuklaata... Juu. Maltoin kyllä olla ostamatta, kun selän takana kuului "mennäänpäs tästä nyt äkkiä ohi, ulos, ulos". Ystävä on myös samalla ruokavalio- treeniohjelmalla, ja on hyvä henkinen tuki. Minun fyysinen treenini on toistaiseksi ollut lähinnä hiki päässä kyynärsauvojen kanssa koikkelehtimista. Pari kertaa on luistanut jompi kumpi sauva alta, kerran kenkä. Sen sijaan keittiössä on kiva rullailla ystävän satulatuolilla. Tai oli, kunnes se vikuroi ja karkasi alta. Lopputulos oli "ei-itsetuntoa-kohottavaa" kömpimistä lattialta ylös. Käsi-, hartia- sekä keskivartalon lihakset nauttivat kun joutuvat kannattelemaan ja liikuttelemaan tämän painoista muijaa 😂

Täällä missä olen nyt olen oppinut taas tunnistamaan aika monta lintulajia. Oikeasti olen nähnyt sellaisiakin tinttejä (siis lintuja, tirppoja), joita en aiemmin ole nähnyt. Naapurina ovat sudet, karhut, ketut ja ilvekset, ja firma jolla työskentelen. Olen melkein keskellä ei-mitään, mutta silti "korvessa" eläväisellä alueella. Vielä tuohon sairaslomaan. Sairaslomaa on yhteensä 11 päivää. Nykymuotia on, että nivelsidevammat ja muut kudosrepeämät kuntoutuvat paremmin kun niiden haltija on aktiivinen liikkuja, ja käyttää vaurioitunutta jalkaa alusta asti Kivun Sallimissa Rajoissa. Että inhoan tuota sanayhdistelmää. Kun kipeää jalkaa käyttää puoli tuntia, niin sen jälkeen se on niin turta ettei tunne mitään pitkään aikaan. Kun tunto palaa, sitä on vaikka muille jakaa. Niin ne tavat ja muoditkin vaihtelevat, osin koulukuntien, lääkäreiden ja tietämyksen määränkin välillä. Aktiivisesti käytän, mutta mieluummin luotan Likesin ohjeisiin kuin näihin mitä nyt olen kuullut.

Huomenna matkustan katselemaan sellaista aluetta, jossa en ole käynyt muistini mukaan koskaan, tai sitten en vaan muista. Pohjanmaa ja lakeudet kutsuvat. Sen jälkeen kierrän taas Keski-Suomen metsissä (auton kyydissä), hieman Pohjois-Pohjanmaalla ja rannikolla, ehkä Vaasan seudulla ja lennän sen jälkeen etelämmäs. Tässä on tiivistetysti seuraavien kolmen -  neljän viikon suunnitelma. Ihanaa että aika menee näin nopeasti :) . 

Tervemenoa työt ja tulot

On tämä outo vuosi, en voi muuta sanoa. Eilen olin festareilla töissä, ja meneillään oli jo viimeiset tunnit. Käväisin myyntipaikan ulkopuolella, ja vasten aurinkoa en nähnyt mustassa asfaltissa asfaltin repeämäreunaa, 8-12 cm korkeuserolla. Eikö pitänyt sitten olla niin huono tuuri, että astuin siihen niin, että oikea jalkaterä kääntyi sisään päin, täysin pois paikaltaan. Palasi onneksi itsekseen paikalleen siinä vaiheessa kun kaaduin loukaten myös vasemman kyynärpään ja molemmat polvet. Siinä vaiheessa kun nousin maasta istualleen ja tajusin että nilkkaan sattuu ihan jumalattomasti, kävi mielessä ihan vaan muutama voimakkaampi rumasana, ja aikamoinen epätoivo. Kaikki heinäkuulle suunnitellut työkuviot joutuisi suunnittelemaan uudestaan. Pahimmassa tapauksessa menetän ne kaikki. Edelleenkin ottaa päähän aika rajusti.

Mutta suomalaiseen terveydenhoitosysteemiin sai päivitetyn perehdytyksen ihan omakohtaisesti. Ensinnäkin Kela-korvattavien taksikyytien muutos. Koska tällainen vamma ei edellytä ambulanssikyytiä, itse ei voinut ajaa autolla eikä saattajaa ollut, niin piti tilata Kela-taksi, tällä uudella systeemillä, joka oli astunut voimaan 1.7.2018 eli juuri samana päivänä. Hups sampperi, koko kunnassa ei ollut ainoatakaan Kela-taksiksi hyväksyttyä taksia. Makasin urheilukentän asfaltilla koipi pystyssä tunnin, seuranani kaksi ambulanssityöntekijää, kaksi SPR:n vapaaehtoista festaripäivystäjää sekä tapahtuman järjestyksenvalvoja tms. Aiempiin nilkkavammoihin verrattuna kipu oli tosi kova, joten odottelu ei ollut houkuttelevaa.

Tunnin jälkeen naapurikunnasta, 54 km päästä tuli taksi, joka kertoi että en voikaan istua taksin takapenkillä poikittain, jalka ylhäällä, koska samaan taksiin on Kela-kuljetusten järjestelykeskus buukannut myös keskussairaalaan pään haavan takia hoidettavaksi menevän lapsen sekä hänen kaksi vanhempaansa. Ja tietysti heidän pihassaan meni aikaa vaikka kuinka paljon, samoin eräällä huoltoasemalla, jossa taksikuskin oli pakko tankata. Autosta ulos lähtenyt vanhempi jäi huoltoaseman kahvioon ja ties mihin todella pitkäksi aikaa. Me vain odottelimme autossa kun muuta ei voinut.

Taksimatkan pituus oli 140 km. Tiiviisti pakatussa autossa kivulias jalka huonossa asennossa, liikenneruuhkien takia hitaassa ajossa ja jatkuva lapsille suunnattujen youtubevideoiden ja jalkapallomatsien äänten kakofoniaa kuunnellessa alkoi jossain puolimatkan tienoissa ottaa päähän aika reippaasti. Vaan minkäs voi. Siinä on istuttava, kuunneltava kersan kitinät ja marinat, kahden ihmisen kännyköistä lähes tauotta tulevat äänet ja vielä kahden ihmisen keskustelun äänet siihen päälle. Tuli vaan mieleen, että kuinka onnekas olenkaan, että Alanyassa minulla on matkaa yliopistolliseen keskussairaalaan vain 3-4 km. Ja hoidon taso on vähintäänkin sama, ellei parempi.

Tuolla keskussairaalassa jonotin lääkärille pääsyä lähes 3 tuntia. Sen jälkeen lääkäri lähetti rtg-kuviin, ja jonotin taas tunnin että pääsin takaisin lääkärille kuulemaan tulokset. Röntgen sen sijaan toimi nopeasti. Kun odotin lääkärin oven vieressä, kuului hän tokaisevan hoitajalle "taidan lähteä kotiin, en jaksa enää". No, seuraavana olinkin vuorossa minä. Lääkäri näytti röntgenkuvia, ja kysyi näenkö minä murtumaa niissä. Siinä vaiheessa ajattelin, että ei voi olla totta... "Ei kai täällä murtumaa ole, mutta nivelsiteitä ja pehmytkudoksia on revennyt." Arrggghh!

Vasten aurinkoa ei-nähtävissä oleva asfaltin murtumareuna

Jatko-ohjeistus oli, että "älä varaa jalalle, tai varaa vaan osittain, kivun sallimissa rajoissa, ja ota kyynärsauvat pariksi viikoksi, kirjoitan sairaslomaa 3 päivää. Hoitaja laittaa sulle AirCastin nilkkaan."

Jep. a) miten hoidan ja nostelen mummoja hoitokodilla kyynärsauvojen ja kevennetyllä varauksella & urheilijan kipsillä toimivan kokonaisuuden kanssa? b) Miten ajan manuaalivaihteista autoa ja toimin myyntityössä myyntitiskin takana, c) miten toimin kuljetuksen puolella, ja kannan 4-12 kg taakkoja autosta tuotteita tilanneille yrityksille urheilijankipsin ja kyynärsauvojen kera? d) miten käytän AirCastia, pidänkö myös yöllä, montako päivää jne. Lääkäri halusi vain mennä siitä mistä aita on matalin, eli sai minut ulos ruuhkautuneesta päivystyksestä ja jätti varsinaisen tutkimisen ja jatkohoidon suunnittelun sille tk-lääkärille, jonka joudun kohtaamaan torstaina, kun 3 pv sairasloma on ohi. Tai sitten kohdalleni osuu ihmeparantuminen, ja torstaiaamuna kuormitan jalkaa normaalisti ja kävelen niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ihmeitäkin kuulemma joskus tapahtuu.😇

Kyynärsauvat annettiin keskussairaalasta 14 päiväksi lainaan. Jos en palauta niitä 14 pv kuluessa, niin minua laskutetaan; en tiedä kuinka paljon. Sen jälkeen istuin taas taksiin, ja matkustin 180 km. Hhmmm. Minun pitää siis matkustaa tuo 180 km myös palauttaakseni kyynärsauvat, ja käydäkseni torstaina uudelleen lääkärissä (jos se ihmeparantuminen ei osu kohdalle). Enkä silloinkaan voi ajaa autoa, jos oikea nilkka on urheilijan kipsissä, eikä ensimmäiselle 40 km matkalle ole minkäänlaista julkista bussiliikennettä. Viimeiselle 140 km matkalle on, matka vaan kestää 3-4 tuntia per suunta. Kukahan kuljettaisi minua, vai matkustanko 40 + 40 km suomalaisella taksihinnoittelulla, etenkin kun minulle tästä kaikesta on vain ansionmenetystä, ei mitään tuloja tai korvauksia.

Niin, ja keskiviikkoiltana on cha chan jatkotason tanssikurssin ohjaus. Jep, sen pidän, tavalla tai toisella. Minulla on hyvä avustaja / tanssipari, jonka kanssa kokonaisuus hoituu. Ja keskiviikkona illalla rasitan nilkkaa, koska sairasloma loppuu. Pitäähän minun tietää mitä nilkka silloin kestää ja miten se toimii... paitsi jos se on selvästi aivan liian kipeä. Silloin puhun ja näytän ne mitä voin, ja avustaja hoitaa loput näytöt. Cha cha on paljon luontaisempi tanssia korkokengillä kuin tasapohjaisilla kengillä. Korkkarit jäävät kuitenkin pois 😌.

Ihan vakavasti harkitsin, että ostan kyynärsauvat, mielellään pinkit, ja yritän löytää käytetyn pyörätuolin... ja halpalennon Alanyaan. Jos, jos, jos... Jos torstain tulema on se, ettei koipea voi käyttää kuin asteittain nousevin rasituksin seuraavan 6 viikon aikana, niin mitä minä täällä lorvin turhaan. Voin mieluummin lorvia ja kuntouttaa koipea +35 C lämmössä ja merivedessä. Muistan edelleen Likesiltä saamani edellisen nilkkamurtuman + nivelsiderepeämän hoito-ohjelman vesikuntoutuksineen. En vain tiedä kuinka ja kuinka kauan sitä tässä laaja.alaisemmassa repeämässä pitää käyttää. Ihan minimalistiset, ellei jopa olemattomat hoito-ohjeet. Itse pitäisi taas tietää. Nyt kun tämä AirCast on oma, niin voin ihan hyvin uittaa sitä merivedessäkin uima-allasveden sijaan. 

Koho, kylmä ja kompressio

Kun AirCastista pääsee eroon, niin alkaa tasapainolautatreenit nilkan stabiliteetin vahvistamiseksi. Joten matkalaukkuun pitää mahtua myös tasapainolauta. Niin... tulin pelkällä olkalaukulla, eli on ostettava taas uusi matkalaukkukin. Ja mietittävä, että miten sen liikutus toimii kyynärsauvoja käyttäen. ...paitsi jos se lääkärin povaama ihmeparantuminen astuu kuvioihin. Muussa tapauksessa menee eräs toinen, paljon, paljon tärkeämpi työkeikka Ruotsissakin tältä kesältä ohariksi. Sanonkominämitä!

Olenko stressaantunut, kärttyinen ja epätietoinen -Kyllä!